ellauri008.html on line 921: Loput tuhansista tapetuista puista menee paskanjauhantaan, naistenlehtimatskuun ja ilmi- sekä piilomainontaan. Spugennäköinen Kaariposken poka Lauravaimoineen on pahimmasta päästä, vaurastuneita jenkkiasiaa ajavia niiden skeidaa jauhavia paskiaisia.
ellauri008.html on line 929: Laura spugenpuolikas Kaariposki
ellauri016.html on line 599: - Kaarina Suonperä
ellauri016.html on line 600: - Kaarina Suonio
ellauri018.html on line 386: Siihen nähden näytään enemmänkin kuin kuuluisi. Mutta Kaariposkelle
ellauri019.html on line 982: Paska Kaariposki voi olla tyytyväinen.
ellauri020.html on line 382: Heti häiden jälkeen alkaa ikävyydet paparazzien, mummo Ankan, Roope-sedän ja muiden ankkasukulaisten kaa. Vielä keritään intiimit pikapanot vetää Nykin koneessa ekan luokan paikoilla. Niissä mahtuu sentään jotenkin bylsimään, turistiluokan keskijalkatilassa oisi kovin ahdasta. Akun terska on herkkusienimäisen pehmeä kovan varren päässä. Julkisuus on hinta tämmöisistä mukavuuxista, tuumii peruspositiivinen Kulta-Kaarina.
ellauri020.html on line 416: Kaarinan tuparit uhkuu seikkailua ja erotiikkaa. Propellipäinen juorupalsturi ja hintti sisustajapoika hieroo tapaamista ruskeiden sisustusten merkeissä. Neil kutittelee Alexandraa sexikkäillä wiixillä. Päivällinen oli menestys, kokkikin sai läpyjä. "Sehän meni hyvin", sanoi Aku, Sanelman aito poikanen.
ellauri024.html on line 121: Miss Suomi 1968 Miss Europe Leena Brusiin, jonka sisko vielä oli Kaarina Suonio, sai lapsen 1972 "kirjailija" Jussi Talven kanssa. Eivät koskaan avioituneet koska mies kai jo oli naimisissa.
ellauri025.html on line 808: Monika on uskolla pelastunut alkoholisti, jolla on piilossa pidettävä kouluttamaton kiltti vanhempi mies. Kuin myös Rautarouva The Witchillä, Kaari Utriolla, Peggy Atwoodilla ja isomarsu Etu-Viikarilla. Varmaan Sanna Marinillakin on.
ellauri037.html on line 146: ihankuin Kaarina">Kaarina Karin terveysoppikirjan menstruaatio ja polluutio
ellauri050.html on line 782: Verrattuna Kaarina Helakisan vuonna 1977 julkaistuun ja Saiman syntymän 100-vuotisjuhlavuonna uusintapainoksena ilmestyneeseen elämäkertaan, Saima Harmaja: Legenda jo eläessään, Ylönen hallitsee tehtävänsä huomattavasti paremmin ja kirjallisemmin.
ellauri069.html on line 448: Paska Kaariposki edustaa ensimmäistä omivaa miestyyppiä, Hotaska ja Knasu jälkimmäistä marisevaa. Tompan pahin puute on ettei se ajattele mitään asioita kenenkään naisosan esittäjän kannalta, ei sillä oikeastaan ole yhtään naispääosan esittäjää, sellaista että oltais edes vähän aikaa naisen pään sisällä (siis ajatuxella eikä vaan munalla). 1000 sivua eikä yhtään naisia, vaikka panoa on vähän joka sivulla! Thackeraykin on ziljoona kertaa parempi.
ellauri092.html on line 508: She haes a maister's degree frae the Theatre Academy o Finland. Krohn wis marriet 18 years tae the movie director Wille Mäkelä. Krohn is the niece o the Finnish author an journalist Kaarina Goldberg. Kaarina Goldberg (born 28 Januar 1956) is a Finnish author an jurnalist who lives in Vienna. She is best kent for her childer's beuks Petokylän Ilona Ilves, Rämäpäinen robotti an her comic strip Senni ja Safira in the Finnish newspaper Eläkeläiset.
ellauri093.html on line 424: Kirkkotaiteilija Ilmari Launis jonka pojasta Ilmo Launixesta tuli Töölön kirkon kappalainen lupasi kopioida Edelfeltin taulun "Kristus ja Mataleena" Karin esitelmän tuottamilla rahoilla. NNKY:n tytöt af Forsellesin johdolla säikähtivät jeesusta virsujalkaisena. Ja Mataleenakin siinä langenneena! Ja se runokin (hyi): "pane minua minnes tahot... ...jaloin päälle käytäväxi" AI KAUHEETA. Hilja koitti puolustella mursuwiixisellä Fritz Uhdella, muttei vakuuttanut, pahemmaksi meni vaan (no ks. kuvaa hyvä ihme). Tulee mieleen Aale Tynnin ihana runo "Kaarisilta". Puuttuu vaan kuva jossa Mataleena on sillassa, ja jeesus käy sen päällä jaloilla. Ehkä sen taulun voisi ripustaa johtajattaren huoneen oviseinälle. Vie minut minne tahdot, vie vaikka Mexikoon. Rakkaus on leikkiä kahden, todellisuus harhaa vain on...
ellauri112.html on line 104: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri112.html on line 106: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri112.html on line 131: Kaarina Maununtytär on hullun kuninkaan frilla. Seijan esi-isä maalasi ne kauniisti. Milloin Erkki-enon pää ei ollut kädessä, se oli Kuarinan sylissä. Meidän esiäiti oli läskin valloittajakunkun frilla. Göran Persson stalkkaa noita puskissa.
ellauri118.html on line 1072: Kirjailija Kaari Utriota, 78, ja koomikko Peggy Atwoodia, 82, yhdisti erityisesti 2 asiaa: käkkärätukka ja feminismi. Kumpikin on intohimoinen naisten ja vähemmistöjen puolustaja, ja kumpikin tekee työtään myös naisasialiikkeen hyväksi.
ellauri118.html on line 1075: – Sellaisesta en tykännyt kiertueilla koskaan, jos piti yöpyä jonkun paikallisen kotona, koska silloin isäntä saattoi yöllä yrittää sänkyyni. Siis vaikka oma vaimo nukkui viereisessä kamarissa, Kaari sanoo. Tykkään pitää ääntä pantaessa, eikä siitä silloin mitään tule.
ellauri118.html on line 1078: Kaari sanoo, ettei ole muistellut näitä sen koommin ennen kuin Me Too –liike herätti nää ajatuxet taas henkiin. – Miesten varominen kuului maailman menoon samalla tavalla kuin rottien torjunta tai liikenteen vahtiminen. Juustonhajuiset loukut ja pään kääntely puolelta toiselle. Vaan eipä Kaaren ole tarvinnut enää paljon varoa.
ellauri118.html on line 1080: Kellekkä se Kaari oli uskollinen? Ei kai hyvinsyöneelle Linnilälle? Eiku jollekulle Virkajärvelle, kunnes petti sitä pannen herkkusuuta. Nyt on Kaaren afrokampaus lässähtänyt, ei se näytä enää munakarvoituxelta. Kun Linnilällä lakkas seisomasta, Kaarella oli tapana vaan pidellä sen letkua. Eräänä päivänä se yllätti Kain ja toisen naisen pitelemässä Kaizun vintilää. - Mitä sillä on mitä mulla ei ole, huusi Kaari raivoissaan. - Parkinsonin tauti, puolustautui Kai. Kaarella ja Peggylla on paljon yhteistä, molemmat särki perheen vaihtaaxeen miehen väpelömpään, joka kokkaa niille sapuskat sillä aikaa kun ne kirjottaa.
ellauri144.html on line 310: Tietoisuus on vaan keittiö johon on unohtunut valo. Muut huoneet ovat pimeitä. Oletko kuullut että Kaarina Valoaalto on kuollut, kysyi Kristina-täti huolestuneena. Sillä oli hyvä kirja nimeltä Einen keittiö. Mitä olisimme ilman naisia? Hyvin harvinaisia. Elämä on draama. Tuskin kukaan voi kuvitella kuolemaa kliimaksiksi. Paitsi tietenkin ateisti!
ellauri147.html on line 92: In 1949 Tyynni’s sixth poetry collection was published – ‘Ylitse vuoren lasisen’ (‘Over the glass mountain), which included one of her best loved poems ‘Kaarisilta’ (‘The arched bridge’). The poems make reference to the difficulties she faced in her own life circumstances.
ellauri147.html on line 115: Kaarisilta Arch bridge
ellauri184.html on line 563: Pulkkisella oli albumissa 105 toi Hesekielin Ohola ja Oholipa, joku jumalinen ämmä mätki sillä kanssasisaria. Naisten puoli helottaa kuin helvetin peräseinä, sanoi Kaari Utrionkin ruustinna ja kuoli siltä seisomalta apoplexiaan. Oho, ottaako sinun orasi, ei liiku minun lipani. Polttavaa on Hesen kastike. Musta huppu päähän naisille, kaikki on niiden oma vika, mitäs ovat niin haluttavia. Iisebelixi sanotaan jenkeissä mustia huoria, kuten Harrixen Kamala.
ellauri210.html on line 250: - Kaari, jossa nousee aggressiivisesti vesi, jota tutkitaan;
ellauri211.html on line 56: Kalutut Palat alkoi ilmestyä Suomessa vuonna 1945, kun Helsingin Sanomien pääomistaja Eljas Erkko alkoi kustantaa sitä. No niinpä tietysti, kukas muu. Se tuli lehden lisäksi tunnetuksi tietokirjojen, kaunokirjallisten Kirjavalioiden sekä äänilevykokoelmien kustannustoiminnasta, samoin kuin tuotteidensa näkyvästä suoramarkkinoinnista monimutkaisine arvontoineen ja asiakaspalvelun symboliksi kehitettyine Kaarina Mäkelä -hahmoineen.
ellauri244.html on line 107: Kaurasen ensimmäinen puoliso vuosina 1974–1988 oli Juha Kulmanen. Kun Anja Kauranen ja Saska Saarikoski menivät vuonna 1997 naimisiin, he ottivat sukunimen Snellman, ja sillä nimellä Kaurasen teokset on sen jälkeen julkaistu. Eli kun Anja Kaurasesta tuli lökäpöxyisen Kaariposki juniorin partneri, narsistikaveruxet päättivät ottaa Saarikoski seniorin äidin tyttönimen taiteilijanimexi.
ellauri244.html on line 291: Ehkäpä Räntämummo vähän venytti pienoisromaaniin niiden seurustelua romaaniteknisistä syistä. Voi vitjat mikä narsistinen kerskuri tää Kauraskakin on. Hyvä Harri ettet jäänyt siinä roikkumaan. Löysä Kaariposken poka oli tyhmempi mutta älys sekin lopulta ettei kannata. Nykyään Anja lojuu sohvalla kokoon kiertyneenä kuin kissavanhus Musta.
ellauri313.html on line 114: “Hän oli kuriton ja lonkeroihin sopimaton tekijä” – Kaarina Valoaalto yhdisti runoissaan rujon ja ylevän
ellauri325.html on line 326: Kansanhuoltoministeriön propagandapäälliköltä ja Tammen toimitusjohtajalta (sos.dem.) U.U.U. Utriolta oli aika etevä selonteko sota-ajan talouspolitiikasta ja ympärysvaltojen sanktioista. Sen tytär Kaarista tuli paizi naistenkirjailija, viikonloppuäiti, mikä tarkoitti että hän oli HUONO nainen (ei paha, kuten ei työkalustakaan sanota että se on paha).
ellauri325.html on line 415: Kivimiehen vanhemmat olivat urakoitsija Enok Mattila ja Maria Paavola ja puoliso vuodesta 1949 Kaarina Saarnivaara. Päästyään ylioppilaaksi hän osallistui 1919 vapaaehtoisena Viron vapaussotaan, ja näistä kokemuksistaan hän kirjoitti 1921 ilmestyneen esikoisteoksensa Sotureita. Kivimies opiskeli jonkin aikaa Helsingin yliopistossa mutta ryhtyi sitten vapaaksi toimittajaksi. Toimittajanuransa aikana hän kirjoitti kolumneja noin 50 eri nimimerkillä lehtiin Uusi Suomi, Suomen Kuvalehti, Kuva ja Seura. Lehtivalikoimastakin jo oikispaskiaisen tunnistaa.
ellauri327.html on line 594: Pikku Suomessa kysyy läski keityäjä Kaarins Li Anderssonilta eikö muks Heneven sopimus ole aikansa elänyt. Geneven sopimukset ovat joukko sodassa haavoittuneiden, sotavankien ja siviiliväestön kohtelua sääteleviä kansainvälisiä sopimuksia. Vuonna 1864 solmittiin Punaisen Ristin perustajan Henri Dunantin aloitteesta Genevessä sopimus, joka koski haavoittuneiden ja sairaiden sotilaiden huoltoa. Sitä on täydennetty ja laajennettu uusilla sopimuksilla vuosina 1906, 1929 ja 1949. Toisen maailmansodan jälkeen sopimukset koottiin neljäksi yleissopimukseksi.
ellauri332.html on line 111: Lauri korviansa myöden lappilikassa, korjaan lippalakissa. Vastaväittäjänä toimii professori (emeritus) Esa Saarinen Aalto-yliopistosta (oik.) ja kustoksena professori (emerita) Kaarina Määttä Lapin yliopistosta (takavas.).
ellauri332.html on line 117: ”Aika moniselitteisesti Saarinen selittää sitä, ettei työssä ole käytännössä sisällysluetteloa eikä lähdeapparaattia eikä oikeastaan tieteellistä sisältöäkään.” Väitöskirjan esitarkastajat ovat dosentti ja emeritusprofessori, jotka ovat seuranneet tästä yli 20 versiota. – Sekä yliopiston kustoksen (Kaarina Määttä) että Saarisen mielestä kaikki meni hienosti. Törhönen myös toteaa ymmärtäneensä, ettei Esa Saarisen kaltaista henkilöä olisi saatu vastaväittelijäksi (sic), jos ”asialla ei olisi julkkis merkitystä”. Törhösen kihlattu Janika Holm työskentelee teatterialalla rekvisiitan puolella. Yleisradio on haastatellut noin 20 naista, jotka kertovat elokuvaohjaaja ja elokuvakerronnan professori Lauri Törhösen häirinneen heitä neljännesvuosisadan ajan seksuaalisesti. Häirinnästä tuli sukupolvikokemus. Hän valmistui itse koulusta vuonna 1976 ja on nyt 70-vuotias ja eläkkeellä. Ylen haastattelemat naiset kertovat seksin ja kerran myös ryhmäseksin ehdottelusta ja tauottomasta ulkonäön kommentoimisesta.
ellauri341.html on line 35: Läski sininen expersu Kaarina-keittäjä totesi aivan oikein että Geneven sopimus on aikansa elänyt. Nyt trendaa lähettää pikku kuhnureita vastapuolen kuhinapaikkoihin tappamaan siviilejä. Sotamiehet istuvat sillä aikaa korsuissa vuolemassa pahkakuppeja. Ei tarvita edes Niklaxen paskapakastinta näillä keleillä. Kusikin jäätyy kaarelle.
ellauri372.html on line 92: Carrhaen jälkeen roomalaiset keskittyivät sisällissotiin. Voittajaksi selviytynyt diktaattori Julius Caesar aikoi hyökätä Parthiaan, mutta hänet murhattiin. Caesarin tasavaltalaismielisiä murhaajia tukenut sotapäällikkö Quintus Labienus pelkäsi Marcus Antoniuksen ja Octavianuksen kostoa, joten hän pakeni Parthiaan. Hänestä tulikin siellä kuningas Pakaros I:n arvostama sotapäällikkö. Vuonna 41 eaa. Parthia hyökkäsi Labienuksen johdolla Syyriaan, Kilikiaan, Kaariaan ja Fryygiaan. Toinen armeija hyökkäsi Juudeaan ja kaappasi sen kuninkaan. Sotasaalis oli merkittävä ja kuningas Fraates IV rakensi rahoilla Ekbatanaa edeltänyttä pääkaupunkia Ktesifonia.
xxx/ellauri056.html on line 75: Sarjan toinen osa, Lapsenpiika, kuvaa nuoren Ida-piian työntäyteistä arkea Sibeliuksen perheen palveluksessa. Säveltäjäperheen arkiaskareiden pyörittämisen ohella Ida ehtii kokea myös rakkautta Jannen köyrimänä välikössä. Se, mikä on jonkun mielestä luonnollista työnjakoa, voi toiselle olla mieltä kuohuttava tasa-arvokysymys. Onkohan Enni Mustonen real woman for Trump? Ei ainaskaan mikään Kaari Utrio.
xxx/ellauri056.html on line 95: Kaarina Helakisa -kirjallisuuspalkinto 2009.
xxx/ellauri057.html on line 983: Lao Rui: Oli muuten aika outo veto et eunukki edustais niinkö jotain Kaari Utrio genreä. Siis historiallista realismia.
xxx/ellauri087.html on line 90: Kaurasesta tuli kirjailija Anja Snellman-Orma, joka nai takkuisen näköisen Kaariposken pojan, jonka pureskeltuaan se sylkäisi karzalle ja jäi asumaan niiden suurta mökkeröä Taivaskalliolle. Mutta Saarinen jäi yliopistolle opettamaan, kuten uhkasi.
xxx/ellauri120.html on line 355: Opin ton Pentti Kaariposken jostain käännöskirjasta. Se oli varmaan just toi homorunoilija Thomas "Steariinikynttilä" Eliotin sitaatti kirjassa Rakentamaton tontti. Olen osannut sen tosi kauan. Tota Huhtikuu on kuukausista julmin - kohtaa käytin vuosikaudet käännösteknologian kurssitehtävänä. Käänsin sen Googlella ja panin opiskelijat arvioimaan tulosta. Ei ollut hääppönen. Kaariposki näyttää kääntäneen myös Philip Rothin kohukirjan Portnoyn tauti. Vittu tolla Phillulla ei ollut kuin 1 tarina, Phillu Rothin autofiktio. Vois vielä lukea sen huonoimman kirjan jossa ei ole yhtään jutkua, ton When She Was Good.
xxx/ellauri154.html on line 203: Practically everyone knows Godard’s classic pronouncement, “All you need for a movie is a girl and a putz,” but a 1989 interview contains one of the more caustic charges Godard levels at cinema, that “Cinema is an ideology based on men living out through their imaginations what they could not do to women.” This chauvinist pig who openly played out his own marital problems with Anna-Kaarina in their collaborations of the ‘60s, now abrazes other toxic males for similar diversions.
xxx/ellauri168.html on line 460: 110,5 minuuttia -- Aale Tynnin Kaarisilta ilmestyy peilikuvansa kera. Rivistö siluetti-ihmisiä jotka jatkavat kävelyään muodostavat peilikuvan jokeen. Avustaja kertoo järjestelmälle (jonka julkisivu-persona kuulee): "AIKA KAIKKIEN HYVIEN LASTEN MENNÄ KIRKKOON. ON O.K. MENNÄ KIRKKOON. MENE PALVELEMAAN JUMALAA."
xxx/ellauri178.html on line 106: Kaariposken suomennos vilisee käännövirheitä. Siltä selvästikin puuttuu paikallistuntemus. "puhelu jälkivaatimuxella", höh se on vastapuhelu. Bucktooth on töröhammas, ei mikään "pukinhammas" perkele. Kaariposki ei vaivaudu edes kazomaan sanakirjasta. Onse niin suvereeni jätkä. No niin se menetteli Homeroxen kanssakin. Saarikoski kävi koulua Helsingin normaalilyseossa, jossa hänen koulutovereitaan ja hyviä ystäviään olivat Matti Klinge ja Anto Leikola. Figures. Jos jotain oppii Norssissa se on suuret luulot izestä. "Is that it? / Onko tämä sitä?" Voi vittu. "Siinäkö kaikki? Helenin isä tietty sanoi kun päästiin jälkiruokaan ja äiti parkumaan. Saatana Pentti mikä tunari! Opettele lukemaan! No myöhäistähän se on nyt, sun vielä typerämpi (ja rumempi) poika on sekin tiet isän pikapuoliin loppuun astunut.
xxx/ellauri186.html on line 416: Vitun Kaariposki oli aivan kelvottoman huono kääntäjä. Pelkkää kusetusta koko mies.
xxx/ellauri201.html on line 106: Sanastoa Kaari Utrioon
xxx/ellauri208.html on line 857: Antti on lyhytkasvuinen ja isopäinen niin kuin Peltirummun (1959) Oskar. Ikäisekseen hän on älykäs. Hänellä on insestisävytteinen ja omistushaluinen suhde äitiinsä Kaarinaan.
xxx/ellauri208.html on line 859: Antin matka alkaa loppupäästä, ikkunalaudalta, ja kertoo sitten omituisesta vuodesta pojan elämässä. Kertomuksen aikana esiin nousee myös katkelma Kaarinan kirjoittamasta romaanista, joka on tarinan maailmassa (auto)fiktiota mutta asettuu lujemmin perinteiseen psykologiseen realismiin kuin sitä ympäröivä kertomus.
xxx/ellauri208.html on line 961: Kertojana ja päähenkilönä Veljeni Sebastianissa on 11-vuotias, 7-vuotiaan kokoiseksi jäänyt mutta älyltään ylivertainen, suuripäinen Antti. Antin tasainen ja rauhallinen elämä yksinhuoltajaäidin, Kaarinan, kanssa päättyy, kun kuvaan astuu mukaan Mika, isä-ehdokas ja Antin ja Kaarinan symbioottisen suhteen rikkoja. Antin ja Mikan välillä alkaa hurja oidipaalinen valtataistelu ja kilpailu Kaarinasta, jossa kaikki keinot, fyysinen ja psyykkinen haavoittaminen, väkivalta, jopa tappaminen, ovat sallittuja. Antin kertojanääni riisuu kaikki verhot – "olenhan lapsi ja lapsen suusta kuulee totuuden" – mutta jättää lukijan kyselemään mikä tarinamaailmassa on totta, mikä Antin kuvittelua. Silti vittu, kuka sit on tää paljon puhuttu Sebastian? Ei selviä, ei kai ole pakko ize lukea? No ei, tässähän se tulee:
xxx/ellauri237.html on line 382: Lyhyt kertaus Marquetan tyttöystävistä: Äiti (pyhimys), Kaija (tyylikäs), soitonopettaja (miehekäs), Hilma-täti (ex-juro), Saimi-täti (ditto), karjakko-Sanna (ditto), Paulan äiti (hiiri), Siiri-täti (ditto), mummu (dementti), Anneli (serkku), Paula (ex-kärkevä), Irmeli (terhakka), Annukka (dollface), Kaarina (luuviulu), Ursula (klenkka), Tyty Arola (ex-nemesis). Niin ja sitten pojat, johin premenstruaalisilla tytöillä ei ole mitään kiinnostusta vielä: Topi (visukinttu), Eero (sankarillinen), Riku (ryhditön). "Kaikki muut" ovat jotain nimettömiä Ankkoja. Marquetasta on tullut hyvin luokkatietoinen. Sitten hyvin kevein vedoin hahmotellut muut opet (ei edes genitaaleista ole tietoa): voimistelunopettaja Visa (ok), Rexi (tiukkailmeinen), matikanope Puputti (kiukkuinen), historianope Hemppa (hajamielinen), ja "kaikki muut". Mummu ja Marquetta toistelevat sanoja, kumpikohan on dementimpi. Marke meinaa että pahat ajatuxet pitää pitää sisällä. Millanenhan Aili Konttinen siitäkin tulee ajan kanssa, tuleeko joku vielä viikatoimaan senkin.
xxx/ellauri253.html on line 268: Ervastin pseudotiedekokoelmissa oli Runebergiä, Dostojevskia, Jylhää. Odotuxenmukaisia paskaläjiä. Ilves oli viisikymppinen sännätessään voitokkaasti puskissa pupujussin perässä. Aika epätodennäköistä. Ei brittihumoristitkaan jaxaneet uida Kreikassa edes poijulle, alkoi kättä särkemään. Ervasti sai stipendin Ahlströmin säätiöltä. Tehtailijasuvut onnistuivat varastamaan omaisuutta talteen Neuvosto-Suomesta. Omaisuus ei ole varkautta, vaan päinvastoin Varkaus oli Ahlströmin omaisuutta. Avioliitto sopi huonosti Heikin Tornioon jääneille lisäntymiselimille. 2v avioliiton jälkeen Kaarina jätti hyvästit Heikin tyhjille munapusseille. Ervastista tuli grynderi. Kun Kaarina pyysi apua Heikki sulki linjan. Hemmetti tää Heikki on paha kusipää. Fanaatikko Eero Iljexen fanaatikko isä Ilmari oli tehnyt epäonnistuneen attentaatin amerikkalaisvalmisteisella Colt-reikäraudalla. Eero salakuljetettiin Ruåziin jossa se hyvästä kodista huolimatta sortui rikosten poluille.
xxx/ellauri255.html on line 501: Marjukka ja vaateharja. Ei, vaan Tuula2 ja vaateharja. Jossain hillittömän juopottelun vaiheessa Pena heivasi Marjukan, toisen laillisesti vihityn vaimonsa ja löysi pitkän vaalean hyvännäköisen vaikka harvahampaisen tytön tilalle, Tuula2n. Olenhan minä sen tavannut. Kaaripää asui jonkin aikaa sen luona Wallininkujalla, taisin minä käydäkin siellä, ja kävinkin. Niin se taisi olla, vahvisti Pena, ei seissyt millään. Työntelin vaateharjalla sille neljä orgasmia, ja sitä katsellessa alkoi vihdoin jököttää. Aamuun saakka hakkasin kuin korppi kalasäkkiä. Montaako naista olet vetässyt? En muista. Naiset tarvizevat näitä häiskiä kuin kala polkupyörää. Ei ihme jos naisista tulee misandreja tätä lyytä.
xxx/ellauri255.html on line 505: Kaaripään ja Tuula2n suhde oli järkipohjalla, se ei ollut pelkkä panoa. Vaikka sitähän se enimmäkseen on. Anneli Savolainen oli puolixi mustalainen, se pitää Penan korkata.
xxx/ellauri295.html on line 489: Suosikkejani tällä saralla ovat Hilja Valtonen ja Enni Mustonen. Romantiikan puolelta olen myös aina fanittanut Kaari Utriota.
xxx/ellauri298.html on line 625: Valde lives in Finland, Kaarina, in little commune with his friends and cats. He started the Holotropic Breathwork training in 2016 and got certified in 2019. He is organizing regularly Holotropic Breathwork workshops and private sessions in Finland, as a one of the founders of Holotropic Breathwork Finland Association. Me Nordic Breathingissa uskomme, että hengittäminen on hyvinvoivan ihmisen tärkein tarve. Samaan aikaan kuitenkin hengitysongelmat koskettavat miljardeja ihmisiä maailmassa, ja kasvihuoneilmiön ansiosta potentiaalisten asiakkaiden määrä on vain kasvamassa. Suunnitelmissa on vangita kierrätettyä hengitysilmaa ekologisiin paperipusseihin ja maalata se punaisexi.
xxx/ellauri320.html on line 103: Kykenisikö hän runoilemaan ja silti hoitamaan perheensä? Jotkut naiset kuten Kaari Utrio ovat sitä mieltä etteivät avioliitto ja perhe-elämä sovi heille. Onhan sekin eräs ratkaisu. Ezikööt izelleen jonkun Lintilän. Kerran hankittuaan lapsia on naisilla kuitenkin vetovastuu. Jos he haluavat sekä perheen että uran, se on heidän asiansa. He ottavat vastaan kovan haasten ja heidän täytyy siitä suoriutua. He voivat vaatia päivähoitoloita lapsille jos haluavat (vaatiminen ei paljon maxa), mutta heidän ei pitäisi tekeytyä uhreixi eikä varsinkaan tehdä abortteja.
58