ellauri017.html on line 989: Sortaja (joka tunnetaan nyt Irakixi eikä Syyriaksi, joka on pelkkä paperitiikeri) on kaatumassa. Luvut 34–35 kertovat, kuinka Jahve palauttaa lunastetut pakkosiirtolaiset Jerusalemiin. Luvuissa 36–39 kerrotaan ruotiukko Hiski Piskisen uskollisuudesta Jahvelle Syyrian piirityksen aikana mallina palautetulle yhteisölle. Luvuissa 40–54 todetaan, että Siionin ennallistaminen tapahtuu, koska Jahve, maailmankaikkeuden luoja, on nimennyt Persian kuninkaan Kyyros Suuren luvatuksi messiaaksi ja temppelin rakentajaksi. Tarkemmin sanottuna luku 53 ennustaa kärsivän palvelijan, josta tulee se messias, josta profeetta puhuu edellisissä jakeissa. Luvut 55–66 kehottavat Israelia pitämään liiton. Jumalan ikuinen lupaus Daavidille on nyt annettu Israelin/Juudan kansalle yleisesti. Kirja päättyy käskemällä vanhurskautta, kun Jumalan suunnitelman viimeiset vaiheet toteutuvat, mukaan lukien diasporan kansojen pyhiinvaellus Siioniin ja Jahven kuninkauden toteutuminen.
ellauri017.html on line 995: 1–12: Juudan vastaiset oraakkelit enimmäkseen Jesajan varhaisista vuosista;
ellauri019.html on line 294: Maantieteellinen kuvaus. Edomin n. 160 km pitkä alue ulottui Moabin vastaisella pohjoisrajalla olleesta Seredin purolaaksosta etelässä Akabanlahden rannalla sijainneeseen Elatiin (Elotiin) saakka (5Mo 2:1–8, 13, 14; 1Ku 9:26). Idässä edomilaisten maa-alue levittäytyi ilmeisesti Arabian aavikon reunamille, kun taas lännessä se ylsi Araban toiselle puolelle Sinin erämaahan ja käsitti Negevin ylänköalueen, joka ulottui Suolameren lounaiskolkasta Kades-Barneaan asti. Edomin länsiosasta tuli näin ollen Juudan alueen kaakkoisraja. (Jos 15:1; vrt. 4Mo 34:3.)
ellauri019.html on line 310: Egyptistä lähdöstä Juudan historian loppuvaiheisiin. Faraon joukkojen tuho ja Israelin ihmeellinen vapautus Punaisellamerellä vaikuttivat Edomiin samoin kuin koko Kanaaniin ja sen ympäristöseutuun (2Mo 15:14, 15). Siinain niemimaan erämaa-alueella Israel joutui ensi kerran kohtaamaan aseellista vastarintaa laajalle levittäytyneen edomilaisheimon, amalekilaisten, taholta; kautta aikojen he aiheuttivat Israelille vaikeuksia (2Mo 17:8–16; vrt. 1Mo 36:12, 16; ks. AMALEK, AMALEKILAISET). Erämaavaelluksen loppupuolella evättiin Mooseksen esittämä kunnioittava pyyntö saada kulkea Edomin läpi Kuninkaan valtatietä, ja nimeltä mainitsematon edomilaiskuningas järjesti voimakkaan joukon estämään israelilaisten maahantunkeutumisen (4Mo 20:14–21). Sen jälkeen kun Aaron oli kuollut Horinvuorella lähellä Edomin rajaa (4Mo 20:22–29), Israel kiersi Edomin ydinalueen, leiriytyi Seredin purolaakson liepeille ja taivalsi sitten kohti pohjoista Moabin itärajan ohi (4Mo 21:4, 10–13; Tu 11:18; vrt. 5Mo 2:26–29).
ellauri019.html on line 320: Ei voida sanoa, jatkuiko tilanne tällaisena kokonaisen vuosisadan ajan Daavidin ensimmäisen voiton jälkeen. ”Ammonin poikien ja Moabin ja Seirin [Edomin] vuoriston” hyökkäys (2Ai 20:1, 2, 10, 22) on saattanut tapahtua ennen kuin Juudan, Israelin ja Edomin yhdistyneet joukot hyökkäsivät Moabin kimppuun (2Ku 3:5–9; ks. MOAB, MOABILAISET). Edom oli nähtävästi mukana kummassakin kolmiliitossa ja taisteli ensin toisella ja sitten toisella puolella. Lisäksi kerrotaan, että jolloinkin Josafatin hallituskaudella Edomissa ei ollut kuningasta; maata hallitsi valtuutettu, joka oli ilmeisesti vastuussa Juudan valtaistuimelle, joten Juudalla oli vapaa pääsy Akabanlahdelle ja sen satamaan tai satamiin (1Ku 22:47, 48). Liittoutuneiden sotajoukkojen leiripaikkana olleen aiemmin kuivan purolaakson ennustettu tulviminen Moabin vastaisella sotaretkellä on saattanut johtua korkealla ylätasangolla puhjenneesta aavikon rajuilmasta. Tämänkaltaiset myrskyt voivat nykyisinkin synnyttää vuolaita virtoja, jotka ryöppyävät wadeja pitkin kohti Arabaa. Tai vesi on voinut ilmaantua täysin ihmeen välityksellä. (2Ku 3:16–23.)
ellauri019.html on line 322: Edom kapinoi ja karisti Juudan ikeen niskoiltaan Josafatin pojan Joramin hallituskaudella ja perusti uudelleen itsenäisen monarkiansa. Vaikka Joram sai edomilaisista voiton sotilaallisessa yhteenotossa, he jatkoivat kapinoimista. (2Ku 8:20–22; 2Ai 21:8–10.) Amasjan hallituskauden (858–830 eaa.) alkupuoliskolla Suolalaakso oli jälleen Edomin sotilaallisen tappion näyttämönä, ja Amasja sai haltuunsa Edomin huomattavimman kaupungin Selan, mutta joutui Edomin voimattomien väärien jumalien palvonnan ansaan (2Ku 14:7; 2Ai 25:11–20). Hänen poikansa Ussia (Asarja) palautti Elatin Juudan valvontaan (2Ku 14:21, 22).
ellauri019.html on line 324: Syyria hyökkäsi Juudaa vastaan Ahasin hallituskaudella (761–746 eaa.) ja palautti Elatin, Punaisenmeren satamakaupungin, Edomin haltuun (2Ku 16:5, 6). Edomilaiset, jotka olivat ilmeisesti vapautuneet Juudan vallasta, tekivät muiden kansakuntien, mm. assyrialaisten, kanssa yllätyshyökkäyksiä Juudaan (2Ai 28:16–20; vrt. Ps 83:4–8).
ellauri019.html on line 328: Edom profetioissa. Jo kuningas Ussian hallituskaudella profeetat Joel ja Aamos julistivat, että Jehova tulee varmasti tuomitsemaan Edomin, koska armottomalla miekan käytöllään se ilmaisi talttumatonta vimmaansa Israelia kohtaan (Am 1:6, 11, 12). Sen vuoksi että Edom vastusti ilkeämielisesti Jehovan liittokansaa, se oli menettänyt omistusoikeutensa maahan, jonka Jumala oli sille antanut (Jl 3:19; Am 9:11, 12). Edomilaisten tuho sinetöitiin babylonialaisten valloittaessa Juudan ja Jerusalemin 607 eaa. Edomilaisten viha ilmeni selvästi, kun he yllyttivät Jerusalemin autioittajia (Ps 137:7), iloitsivat Juudan murhenäytelmästä ja jopa luovuttivat vihamielisyydessään ja kostonhalussaan pakoon päässeitä Juudan asukkaita babylonialaisille teurastettaviksi. He ryöstivät maata muiden naapurikansojen kanssa, suunnittelivat ottavansa Juudan ja Israelin hylätyn maan haltuunsa ja puhuivat kerskaillen Jehovaa vastaan. Tästä syystä Jehova käski profeettojensa Jeremian, Hesekielin ja Obadjan vakuuttaa Edomille, että sen ilo jäisi lyhytaikaiseksi ja se saisi osakseen samanlaista kohtelua kuin Juuda. (Va 4:21, 22; Hes 25:12–14; 35:1–15; 36:3–5; Ob 1–16.) Kuten profeetta Jesaja oli aiemmin ennustanut, miekkaa käyttävät edomilaiset joutuisivat Jehovan oman oikeuden ja tuomion miekan alle: kaikista ryhmistä, suurista ja pienistä, tulisi tuhon omaksi vihittyjen teurasuhrieläinten kaltaisia (Jes 34:5–8).
ellauri019.html on line 332: Myöhempi historia ja katoaminen. Jehovan profeetan Jeremian välityksellä Edomin kuningasta varoitettiin siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar panisi ikeen hänen niskaansa (Jer 27:1–7). Sitä, mitä edomilaiset todellisuudessa tekivät tässä tilanteessa, ei kerrota. Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. jotkut maanpakoon joutuneet juutalaiset saivat kuitenkin tilapäisen turvapaikan Edomista. Kun babylonialaisarmeijat sitten olivat lähteneet, nämä pakolaiset palasivat omaan maahansa ja pakenivat lopulta Egyptiin. (Jer 40:11, 12; 43:5–7.) Pian koitti aika, jolloin Edomin oli siemaistava syvään Jehovan vihastuksen maljasta (Jer 25:15–17, 21). Tämä tapahtui suunnilleen 500-luvun eaa. puolivälissä Babylonian kuninkaan Nabunaidin hallitessa. Babylonian historian ja kirjallisuuden tutkijan C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka voittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaissotilaita. Kommentoidessaan tätä John Lindsay kirjoitti: ”Täten profeetan sanat täyttyivät ainakin osittain, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Minä langetan kostoni Edomille kansani Israelin kädellä.’ (Hes. 25:14.) Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joiden mukaan Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan sen eteen’. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka Nebukadressarin päivinä olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, mutta Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset. (Vrt. Ob. 1 ja 7.)” (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1976, s. 39.)
ellauri019.html on line 336: Nabatealaiset asuivat Edomin alueella 300-luvulla eaa., eivätkä edomilaiset koskaan päässeet palaamaan sinne. Edomilaiset löysivät asuinpaikan sen sijaan Negevistä Juudan eteläpuolelta. He siirtyivät pohjoiseen aina Hebroniin saakka, ja lopulta Juudan eteläosa tuli tunnetuksi Idumeana. Josefuksen mukaan Johannes Hyrkanos I alisti heidät jolloinkin vuosien 130 ja 120 eaa. välisenä aikana ja pakotti heidät omaksumaan juutalaisuuden (Jewish Antiquities, XIII, 257, 258 [ix, 1]; XV, 253, 254 [vii, 9]). Sen jälkeen he sulautuivat vähitellen juutalaisiin, ja Rooman tuhottua Jerusalemin vuonna 70 heidän olemassaolonsa kansana päättyi (Ob 10, 18). (Ks. IDUMEA.)
ellauri083.html on line 573: Ja minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, sillä maa on tuleva raunioiksi."
ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.
ellauri094.html on line 188: Raamatun mukaan Nebukadnessar vei suuren osan äveriäistä Jerusalemin asukkaista vankeuteen Babyloniin Juudan kuningas Joojakinin (aka Roope Ankka) aikana antaen vain köyhien jäädä sijoilleen. Myöhemmin, Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, Sidkian hallitessa, Jerusalem hävitettiin piirityksen jälkeen täysin ja rupusakkikin vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Kun Persian kuningas Kyyros (Lälli Koores) myöhemmin valloitti Babylonin, hän myönsi juutalaisille oikeuden palata Juudaan. Samalla hän antoi heille luvan rakentaa myös Jerusalemin temppeli uudestaan, mutta se saatiin rakennetuksi vasta Dareioksen hallitsijakaudella Kroisos Pennosen rahoituxella.
ellauri094.html on line 196: Vielä 1970-luvulla uskottiin yleisesti, että Vanhan testamentin profetia oli ainutlaatuinen ilmiö, jolla ei ollut vastinetta Israelin ja Juudan ulkopuolella. Tämä käsitys on osoittautunut täysin vääräksi Nineven arkistojen avauduttua. Nyt tiedämme, että samanlaisia hourupäitä toimi ja vaikutti myös Assyriassa, ja ekstaattinen profetia oli ilmiönä yleinen koko Mesopamiassa jo 3000-luvulta alkaen eKr. Kriittinen editio assyrialaisista profetioista ilmestyi Parpolan toimittamana vuonna 1998, ja Helsingin nykyinen yliopiston Vanhan testamentin exegetiikan professori ja Parpolan oppilas Martti Nissinen on jatkanut niiden informaation analysointia ja välittämistä päätään pyöritteleville raamatuntutkijoille.
ellauri108.html on line 363: 56Daniel lähetti miehen pois ja käski tuoda toisen paikalle. Tälle hän sanoi: »Kanaanin sukukuntaa, et Juudan! Kauneus petti sinut, himo johti sydämesi harhaan. 57Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja he ovat pelänneet teitä niin, että ovat suostuneet makaamaan kanssanne. Tämä Juudan tytär ei kuitenkaan sietänyt teidän laittomuuttanne. 58Sanopa nyt, minkä puun alta yllätit heidät yhdessä makaamasta?» »Rautatammen», mies vastasi. 59Silloin Daniel sanoi hänelle: »Kyllä kai! Tuo valhe tiesi sinullekin pään menoa. Jumalan enkeli odottaa rautainen miekka kädessään lyödäkseen sinut kahtia. Hän tekee lopun teistä molemmista.»
ellauri118.html on line 921: Ahabin kuoleman jälkeen Isebel jatkoi vallassa poikansa Joramin ja pojanpoikansa Ahasjan kanssa. Hänen tyttärensä Atalja puolestaan oli naimisissa Juudan kuninkaan Joramin kanssa. Raamattu kuvaa Ataljan hyvin samanlaiseksi kuin äitinsä – vallanhimoiseksi, kovatahtoiseksi ja läpeensä pakanaksi.
ellauri155.html on line 143: maisteri, mestari, rabbi, keittiömestari, pormestari, suurmestari, suurmies, majuri, jalosukuinen, jalopeura, Juudan leijona, salonkileijona, isoinen, tuntematon suuruus
ellauri156.html on line 668: 7 Silloin Natan sanoi Daavidille: »Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi lampaanrasvalla ja pelastin sinut Sauli Niinistön käsistä. 8Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. 9
ellauri163.html on line 407: 1 Ja Moses meni Moabin kedoilta ja astui Nebon vuorelle, Pisgan kukkulalle, joka on Jerihon kohdalla; ja Herra osoitti hänelle kaiken Gileadin maan Daniin asti, Ja koko Naphtalin ja Ephraimin ja Manassen maan, ja kaiken Juudan maan viimeiseen mereen asti, Ja etelämaan, ja aukian kedon Palmukaupungin Jerihon tykönä, hamaan Zoariin asti.
ellauri163.html on line 411: 2. Ja koko Naphtalin ja Ephraimin ja Manassen maan, ja kaiken Juudan maan viimeiseen mereen asti,
ellauri171.html on line 1178: 1 Niinä päivinä, jolloin tuomarit hallitsivat, maassa oli nälänhätä. Niin eräs mies Juudan Betlehemistä muutti vaimonsa ja kahden poikansa kanssa hetkeksi asumaan Moabin maahan. Mooab oli Kuolleen meren itärannalla Jordanian puolella. Siellä Lootin tyttäret antoi isän panna heidät vuoronperään paxuxi. Toisesta epäsikiöstä tuli Moab ja toisesta Ammon. Mutta takaisin tarinaamme! Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi oli Noomi, ja hänen kahden poikansa nimet olivat Mahlon ja Kilion. He olivat efratilaisia ​​Juudan Betlehemistä. Ja he menivät Moabiin ja asuivat siellä. 3 Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja hän jäi kahden poikansa kanssa. 4 He menivät naimisiin moabilaisten naisten kanssa, joista toisen nimi oli Orpa ja toisen Ruut.
ellauri171.html on line 1180: Kun he olivat asuneet siellä noin kymmenen vuotta, 5 myös Mahlon ja Kilion kuolivat, ja Noomi jäi ilman kahta poikaansa ja miestään. 6 Kun Noomi kuuli Moabissa, että Herra oli tullut auttamaan kansaansa antamalla heille ruokaa, hän ja hänen miniänsä valmistautuivat palaamaan sieltä kotiin. 7 Hän lähti kahden miniänsä kanssa paikastaan, jossa hän oli asunut, ja lähti tielle, joka vie heidät takaisin Juudan maahan. 8 Silloin Noomi sanoi kahdelle miniälleen: "Menkää kumpikin takaisin äitisi kotiin. HERRA osoittakoon sinulle laupeutta, niin kuin olet osoittanut laupeutta kuolleille miehillesi ja minulle. 9 Suokoon HERRA, että jokainen teistä löytää levon toisen aviomiehensä kodista." Sitten hän suuteli heitä hyvästit, ja he itkivät ääneen 10 ja sanoivat hänelle: "Me palaamme sinun kanssasi kansasi luo." 11 Mutta Noomi sanoi: "Palaa kotiin, tyttäreni. Miksi tulisit kanssani? Onko minulla enää poikia, joista voisi tulla aviomiehiänne? 12 Palatkaa kotiin, tyttäreni; Olen liian vanha hankkimaan toista miestä. Vaikka luulisin, että minulla olisi vielä toivoa – vaikka minulla olisi aviomies tänä iltana ja synnyttäisin sitten poikia – 13 odottaisitko, kunnes he kasvavat? Pysyisitkö heidän puolestaan ​​naimisissa? Ei, tyttäreni. Se on minulle katkerampi kuin sinulle, sillä HERRAN käsi on kääntynyt minua vastaan!" 14 Tässä he itkivät taas ääneen. Sitten Orpa suuteli anoppiaan jäähyväiset, mutta Ruth tarttui häneen. 15 Noomi sanoi: "Katso, kälysi palaa kansansa ja jumaliensa luo. Mene takaisin hänen kanssaan." 16 Mutta Ruut vastasi: "Älä pakota minua jättämään sinua tai kääntymään pois sinusta. Minne sinä menet, minä menen, ja minne sinä pysyt, minä pysyn. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17 Missä sinä kuolet, minä kuolen, ja sinne minut haudataan. Kohtelekoon HERRA minua, olkoon aina niin ankarasti, jos jopa kuolema erottaa sinut ja minut. ”
ellauri184.html on line 160: 40 paastopäivän päästä tulee kinkkukiusaus. Piru oli pirun komea, tuumi Naahum, ja samaa ajatteli Jeshuakin. Tiesitkös mihin Jesaja kuoli kysyi piru. (No?) Rabbiinisen perimätiedon mukaan Juudan paha kuningas Manasse sahatutti hänet onton puun sisällä halki, mihin Hepr. 11:37 viittaa.
ellauri194.html on line 68: Muinainen Megiddo sijaitsi pronssikaudella Egyptin ja syyrialais-babylonialaien vaikutusalueen rajalla, joten sen hallinnasta käytiin useita ankaria taisteluja. Egyptiläiset Thutmosis III:n joukot voittivat siellä syyrialais-palestiinalaisen liittokunnan vuonna 1478 eaa., ja Juudan kuningas Joosia pyrki siellä pysäyttämään faarao Nekhon joukot 600-luvulla eaa. Joosia kuitenkin hävisi taistelun. Bugger. Tapahtuman katsotaan vaikuttaneen syvästi Raamatun kirjoittajiin ja nostaneen linnoituksen paikaksi, jossa tulee tapahtumaan maailmanhistorian loppuselvittely. Jäi vähän kismittämään se tappio.
ellauri196.html on line 531: ”Mooses nousi Moabin tasangolta Nebonvuorelle, Pisgan huipulle, joka on Jordanin itäpuolella vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin, Danin, Naftalin, Efraimin ja Manassen alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, Negevin sekä Jordanin alangon.”
ellauri263.html on line 96: Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Kirja jakautuu neljään osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakko-oireisten siirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Ajoituksessa on ongelmansa: Jeremian kirjan mukaan Baruk oli tuolloin Egyptissä eikä Babyloniassa. Kaikkineen kirjasta saa sen kuvan, että se on kusetusta, kirjoitettu vasta myöhempinä vuosisatoina.
ellauri263.html on line 434: Sen jälkeen kansa lähti liikkeelle Haserotista ja leiriytyi Paaranin erämaahan. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Lähetä miehiä vakoilemaan Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisille; lähettäkää mies kustakin isien sukukunnasta, ainoastaan niitä, jotka ovat ruhtinaita heidän keskuudessaan". Niin Mooses lähetti heidät Paaranin erämaasta Herran käskyn mukaan; kaikki ne miehet olivat israelilaisten päämiehiä. Ja nämä olivat heidän nimensä: Ruubenin sukukunnasta Sammua, Saakurin poika, Simeonin sukukunnasta Safak, Huoran poika, Juudan sukukunnasta Kaaleb, Gefundenes Fressen, Isaskarin sukukunnasta Jigal, Joosefin poika, Efraimin sukukunnasta Hoosea, Nuunin poika, Benjaminin sukukunnasta Palti, Rafun poika, Sebulonin sukukunnasta Gaddiel, Sodin poika, Manassen sukukunnasta Joosefin sukukuntaa Sladdi, Suden pentu, Daanin sukukunnasta Ammuel, Gevalian poika, Asserin sukukunnasta Eero, Miikaelin poika, Naftalin sukukunnasta Nabbi, Vofs Vofsin poika, Gaadin sukukunnasta Genuel, Makin poika. Nämä olivat niiden miesten nimet, jotka Mooses lähetti maata vakoilemaan. Mutta Mooses kutsui Hooseaa, Nuunin poikaa jostain syystä Joosuaksi. (Sama kaveri joka sittemmin kasas esinahkoja. Jee-suxenkin nimi oli oikeasti Joosua.)
ellauri297.html on line 108: 1:11: Juudan ja Israelin miehet kokoontuvat yhteen ja asettavat itsellensä yhteisen pään. Sen täytyi olla aivan helskutin iso.
ellauri297.html on line 187: 1 Herran sana, joka tuli Hoosealle, Beerin pojalle, Juudan kuningasten Ussian, Milu-tam-tamin, Aahaan ja Hiskian päivinä ja Israelin kuninkaan Jerobeamin, Jooaan pojan, päivinä. 2 Kun Herra alkoi Hoosealle puhua, sanoi Herra Hoosealle:
ellauri297.html on line 210: 7 Mutta Juudan heimoa minä armahdan:
ellauri297.html on line 225: Ja Juudan miehet ja Israelin miehet
ellauri332.html on line 709: Kun kuningas Daavid valloitti Eesaun Edomin, jolla oli siihen asti yhteinen raja Midianin kanssa, hän otti haltuunsa Eilatin, myös heidän yhteisen rajakaupungin. Egypti piti kaupallista satamakaupunkia ja kuparipohjaista teollisuuskeskusta yllä, kunnes Salomo rakensi sen uudelleen Esion-Geberinä tunnetulle paikalle (1. Kuninkaiden kirja 9:26). 2.Kuninkaiden 14:21–22, monta vuosikymmentä myöhemmin, "Koko kansa otti Ussian, joka oli kuusitoistavuotias, ja teki hänet kuninkaaksi isänsä Amasjan huoneessa. Hän rakensi Elatin uudelleen ja palautti sen Juudalle, isänsä kuoleman jälkeen."Myöhemmin, 2. Kuninkaiden luvussa 16:6, kuningas Ahasin hallituskaudella: "Silloin Edomin kuningas palautti Elatin Edomille ja karkotti Juudan kansan ja lähetti edomilaiset asumaan sinne, kuten he tekevät tähän päivään asti."
ellauri334.html on line 241: Todennäköisesti Juudas, joka kuului Juudan alueeseen, kun muut olivat galilealaisia, ei ollut vaikuttunut Jeesuksen väittämästä messiaanisesta luonteesta, ja siksi hän teki miehen teon ja ilmiantoi hänet. Sotilaat ja pappien upseerit, jotka tulivat miekkojen ja sauvojen kanssa vangitsemaan häntä ja hänen seuraajiaan olivat kiitollisia avusta. Hän valitsi Jeesuksen esille suutelemalla häntä tervehtiessään häntä rabbina (Joh. xviii. 1 ja seq. ); sitten he ottivat Jeesuksen kiinni ja veivät hänet sidottuna Hannaan ja ylipapin Kaifaan luo (Matt. xxvi. 47 ja seq., ja par. pas.), kun taas hänen opetuslapsensa, mukaan lukien Pietari, jättivät herransa hänen kohtalonsa varaan.
ellauri338.html on line 89: Israelilaiset ( / ˈ ɪ z r ə l aɪ t s, - r i ə -/ ; heprea : בְּנֵי יִשְׂרָאֵל ‎, Bɪ ēl  ' ryhmän Israel, transl. seemiläinen- puhuvia heimoja muinaisessa Lähi-idässä, jotka asuttivat rautakaudella osan Kanaanista. Israelin nimi esiintyy ensimmäisen kerran muinaisen Egyptin Merneptah Stelessä, joka on päivätty noin 1200 eaa. Moderni arkeologia viittaa siihen, että israelilaiset haarautuivat muista kanaanilaisista (Ham ja Jahvetti?) kehittämällä Jahwismin, joka on selkeä yksipuolinen – ja myöhemmin yxijumalainen – uskonto, jonka keskipisteenä on kansallisjumala Jahve. He puhuivat arkaaista heprean kielen muotoa, joka oli kanaanilaisten kielen alueellinen muunnelma, joka tunnetaan nykyään Raamatun hepreana. Rautakaudella syntyivät Israelin ja Juudan valtakunnat. Israelin kuningaskunta, jonka pääkaupunki on Samaria, kaatui Uus-Assyrian valtakunnalle noin vuonna 720 eaa.; Uusi- Babylonian valtakunta tuhosi Juudan kuningaskunnan, jonka pääkaupunki oli Jerusalem, vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin, mutta palasi Israeliin Kyros Suuren valloitettua alueen.
ellauri338.html on line 94: Juutalaiset olivat peräisin historiallisen Israelin ja Juudan israelilaisista ja heprealaisista, kahdesta toisiinsa liittyvästä valtakunnasta, jotka syntyivät Levantissa rautakaudella. Vaikka varhaisin maininta Israelista on kaiverrettu Merneptah Steleen noin 1213–1203 eaa., heppulien oma uskonnollinen kirjallisuus kertoo tarinan israelilaisista, jotka ulottuvat ainakin n. 1500 eaa. Israelin kuningaskunta lankesi uusassyrialaiselle valtakunnalle noin vuonna 720 eaa ja Juudan kuningaskunta uusbabylonialaiselle valtakunnalle vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin. Assyrialaisten ja babylonialaisten vankeuksien katsotaan edustavan juutalaisen diasporan alkua. Entäs Ebykti? Punaisen meren kuivatus?
ellauri341.html on line 69: Tämän pettymyksen kauden jälkeen Nebukadnessarin onni kääntyi. 580-luvulla eaa. Nebukadnessar osallistui menestyksekkääseen sotatoimiin Levantissa kapinallisia vasallivaltioita vastaan. Tarkoituksena oli todennäköisesti hillitä Egyptin vaikutusvaltaa alueella. Vuonna 587 eKr. Nebukadnessar tuhosi Juudan kuningaskunnan ja sen pääkaupungin Jerusalemin. Jerusalemin tuhoutuminen johti Babylonian vankeuteen, kun kaupungin asukkaat ja ihmiset ympäröivistä maista karkotettiin Babyloniaan. Sen jälkeen juutalaiset kutsuivat Nebukadnessaria, suurinta vihollista, jonka he olivat kohdanneet siihen asti, "kansojen tuhoajaksi" (משחית גוים, Jer. 4:7). Raamatullinen Jeremian kirja maalaa Nebukadnessarin julmaksi viholliseksi, mutta myös Jumalan asettamaksi maailman hallitsijaksi ja jumalalliseksi välineeksi Israelin tottelemattomuuden rankaisemiseen. Jerusalemin tuhoamisen, kapinallisen foinikialaisen Tyroksen kaupungin valloittamisen ja muiden Levantissa toteutettujen kampanjoiden ansiosta Nebukadnessar saattoi päätökseen Uus-Babylonian valtakunnan muutoksen muinaisen Lähi-idän uudeksi suurvallaksi. Hyvä Nabu! Tukkasi on hyvin!
ellauri370.html on line 304: Toisin kuin menora-kynttiläjalka, Juudan leijona, shofar-torvi ja lulav-vihta, heksagrammi ei alun perin ollut ainutlaatuinen juutalainen symboli, vaan jotain kabbalaa ja sionismia.
ellauri371.html on line 602: Jumalan valittu. Tämän Jumalan valitun palan on tarkoitus ylhäältä katkaista liikkuvat hullut keskipakovoimat. Vaiston, ei järjen, vaan eläimellisyyden pesettämä, eikä ihmiskunta. Nämä voimat ovat nyt voittamassa pro-ryöstöilmiöt ja kaikki väkivalta varjolla Nooan vapauden ja oikeuksien periaatteet. He tuhosivat kaikki yhteiskunnalliset järjestykset pystyttääkseen niitä Juudan kuninkaan valtaistuimelle, mutta heidän roolinsa on ohi liittymisensä hetkellä. Sitten ne on poistettava pois tieltään, jolle kenenkään ei pitäisi valehdella ei edes vikoja. Sitten voimme sanoa, sano, kansoille: Kiittäkää Jumalaa ja kumartakaa niiden joukossa, jotka kantavat kasvoillaan kohtalon sinettiä: ihmisiä, joille Jumala itse johti tähteensä, niin että kukaan muu kuin hän ei voisi vapauttaa sinua toteuttamasta edellä mainitut vahvuudet ja ratkaisut.
ellauri371.html on line 614: Juudan kuninkaan ulkoisen moraalin moitteeton imago. Juutalaisten kuninkaan ei pitäisi olla alapuolella heidän intohimojensa, varsinkin vällykäärmeen ahkeraisuuden voimassa: millään luonteensa osa-alueella ei hänen pitäisi antaa valtaa mielipuolelle vaan eläimen vaistoille. Uhkeus järkyttää mielen pahimmillaan - luonnolliset kyvyt ja näön selkeys, häiritseviä ajatuksia ihmisen pahimmasta ja eläimellisimmästä puolesta, ikuista sisään-ulos toimintaa.
ellauri372.html on line 241: Idumea eli Edom (hepr. ‏אֱדוֹם‎, m.kreik. Ἰδουμαία, Idūmaia, lat. Idumaea) oli myöhäisrautakautinen valtakunta nykyisen Etelä-Israelin ja Lounais-Jordanian alueella. Se oli Juudan alaisuudessa noin vuoteen 850 eaa., jolloin se itsenäistyi. Vuosina 800–650 se oli Assyrian alaisuudessa. 6. vuosisadalla eaa. se oli hetken aikaa Babylonian provinssi. Sen jälkeen siitä tuli osa Persian valtakuntaa.
ellauri372.html on line 259: Joosuan kirja sijoittaa alueensa Juudan heimon rajojen sisäpuolelle (Joosua 19:9). Se lasketaan yleensä yhdeksi kymmenestä kadonneesta heimosta, mutta koska sen alue oli Juudan eteläpuolella ja se sulautui vähitellen Juudan valtaukseen, sitä ei voida pitää yhtenä Israelin kuningaskunnan heimoista, eikä assyrialaiset olisi varmasti vaikuttaneet siihen, valtakunnan säkki.
ellauri372.html on line 441: Simeonin, Leevin, Juudan, Isaskarin, Joosefin ja Benjaminin heimot lähetettiin Gerisimiin, kun taas Rubenin, Gadin, Asserin, Sebulonin, Dan Anderssonin ja Naftaliinin heimojen oli määrä jäädä Ebalille. Akateemisissa piireissä ei ole yleisesti hyväksytty yrityksiä selittää tätä heimojen jakautumista niiden raamatullisella etnologialla tai maantieteellisellä jakautumisella.
ellauri383.html on line 308: Ja kuningas seisoi korokkeella ja teki liiton Herran edessä, että hän vaeltaa Herran perässä ja pitää hänen käskynsä ja todistuksensa ja säädöksensä kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan ​​vahvistaakseen sanat. tästä liitosta, jotka kirjoitettiin tähän kirjaan; ja kaikki kansa seisoi liiton edessä. Ja kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja toisen asteen pappeja ja ovenvartijoita tuoda ulos Herran temppelistä kaikki astiat, jotka oli tehty Baalille, Aseralle ja koko taivaan joukko; ja hän poltti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedolla ja vei niiden tuhkan Beteliin. Ja hän kukitti epäjumalia palvelevat papit, jotka Juudan kuninkaat olivat säätäneet uhraamaan uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympärillä. Myös ne, jotka uhrasivat Baalille, auringolle ja kuulle ja tähtikuvioille ja kaikelle taivaan joukolle.
ellauri405.html on line 593: Siniverisen musta palavelii oli nimeltään Hephzibah. Hepzibah ( englanniksi: / ˈ h ɛ f z ɪ b ə / tai / ˈ h ɛ p z ɪ b ə / ; heprea : חֶפְצִי־בָהּ) on pieni hahmo Heprealaisen Raamatun Kuninkaiden kirjoissa . Hän oli Juudan kuninkaan Hiskian vaimo (hallitsi noin 715 ja 686 eaa.) ja Juudan Manassen (hallitsi noin 687–643 eaa.) äiti. Rabbiinien kirjallisuuden mukaan Hepsiban iskä oli joku Jesajista. Nimeä Hefsiba käytetään myös Siionin symbolisena nimenä sen jälkeen, kun se pääsi taas Jahven suosioon Trito-Jesaja 62:4: ssä.
ellauri411.html on line 96: Oded (heprea : עוֹדֵד 'Ōḏêḏ) on profeetta heprealaisessa Raamatussa, mainittu 2. Aikakirjan luvussa 28. Kun israelilaiset palasivat Samariaan Juudeaa vastaan ​​käydystä menestyxekkäästä kampanjasta, Oded vakuutti israelilaiset antamaan vangituille juutalaisille vapauden (kaksisataatuhatta vaimoa, poikia ja tyttäriä) ja palauttamaan ottamansa sotilassaaliin. "Herra Jumala vihastui juutalaisiin ja on antanut heidät teidän käsiinne." "Etkö ole syyllinen Herran edessä?" sanoi Oded jakeissa 9-11. Hän kehotti heitä palauttamaan vangit. Kyse oli Syyrian ja Efraimilaisen sodan tapahtumista,  joiden seurauksena näinkin suuri joukko Juudan asukkaita vietiin  vangeiksi Samariaan . Tämä profeetta  nimeltä Oded meni tapaamaan tätä armeijaa ja osoitti maanmiehilleen, ettei heillä ollut oikeutta orjuuttaa etelästä tulevia veljiään, vaan että he tekisivät niin itsensä syyllisixi Jumalan edessä. Tämän seurauksena jotkut Efraimin heimon klaanien johtajat, ) jotka ymmärsivät, että he lisäisivät syyllisyyttään Jumalan edessä epäjumalanpalveluksen lisäxi, puhuivat myös vankien vapauttamisen puolesta. Puheessaan säkeistä 9 jakeisiin 11 hän kehotti heitä palauttamaan orjat. Jotkut pohjoisen valtakunnan johtajat (jakeet 12-13) liittyivät tähän vetoomukseen, ja se onnistui!
ellauri411.html on line 145: Mikä oli juutalaisuuden edeltäjä? Jossain antiikin vaiheessa juutalaisuus sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme erosi vanhemmasta uskosta nimeltä Jahwismi. Molempien juuret ovat Lähi-idän pronssikauden uskonnoissa (tunnetaan myös nimellä sivilisaation kehto ), erityisesti muinaisessa kanaanilaisuudessa. Jahvilaisuus uskoi lukuisiin jumaliin ja jumalattareihin, kuten useimmat muinaiset uskonnot. Keskusjumala oli kuitenkin Jahve, israelilaisten Israelin (tunnetaan silloin Samariana) ja Juudan kansallisjumala. Nämä kaksi rautakauden valtakuntaa nousivat ensimmäisen kerran noin 800-luvulla eaa.
ellauri411.html on line 149: Jahvilaisuus alkoi vähitellen tukahduttaa muiden kanaanilaisten jumalien palvontaa. He uskoivat edelleen muiden jumalien olemassaoloon, mutta niitä ei pidetty tärkeinä. Jahvilaisuus harjoitti erilaisia yksityisiä ja julkisia rituaaleja, mukaan lukien uhraukset ja lupausten teko. Kaikilla viereisillä kanaanilaiskunnoilla oli oma kansallinen jumalansa ja hänen puolisonsa, jotka olivat Jahve ja Asera-paalut Israelin ja Juudan tapauksessa. He hallitsivat muiden pienempien jumalien panteonia. 5. tai 6. vuosisadalla eaa. Jahve oli kuitenkin imenyt itseensä kaikki muiden jumalien positiiviset ominaisuudet ja liike oli alkanut palvoa yksin Jahvea. Tämä oli pohjimmiltaan juutalaisuuden synty monoteistisenä uskonnona.
ellauri411.html on line 153: Tutkijat uskovat, että syynä tähän muutokseen saattoi olla Assyrian valloitus. Sekä Israel että Juuda olivat Assyrian vasallivaltioita. Kun Israel nousi kapinassa ja voitettiin, monet pakolaiset pakenivat Juudaan. Siellä he toivat uskon, että Jahve ei ollut vain tärkein jumala, vaan myös ainoa jumala, jota tulisi palvoa. Juudan eliitti omaksui tämän uskon ja kasvatti lapsikuningas Josian, joka hallitsi vuosina 641–609 eaa., vastustamaan Assyrian valtakuntaa ja olemaan uskollinen Jehovalle. Hänen hallituskautensa aikana usko ainoaan jumalaan Jahveen yleistyi. Tämä näkemys vahvistettiin 500-luvulla. Hizi tää "usko" ei kyllä ole muuta kuin tollasta pesän feromonia, jääkiekkokaulaliinoja. Tyypit valizee kenen joukkuetta kannustaa.
ellauri412.html on line 53: Jesaja palveli IDF:ssä Juudaa ja Jerusalemia Juudan kuninkaiden Ussian, Jotamin, Ahasin ja Hiskian alaisena. Kuninkaat Pekah ja Hosea hallitsivat Israelin pohjoista valtakuntaa, joka lakkasi olemasta 740 eaa., sinä aikana jona Jesaja palveli profeettana. Muita samaan aikaan toimineita profeettoja olivat Miika, Hoosea ja Oded. Ilmeisesti Jesaja aloitti profetoimisensa myöhemmin kuin Hoosea ja ennen Miikaa. Jesajan julistuksen ytimenä oli Jahven pyhä majesteettisuus. Hän on kirjoittanut Vanhaan testamenttiin kuuluvan Jesajan kirjan. Jesajan kirjan luvut 40–66 eivät kuitenkaan kaikkien tutkijoiden mukaan ole hänen kirjoittamiaan; näiden mukaan luvut 40–55 on kirjoittanut tuntematon Deuterojesaja, luvut 56–66 puolestaan Tritojesaja. Jesajalla oli muutakin perettä. Hänen vaimoaan sanottiin profetissaxi, mikä ei nähtävästi merkitse pelkästään profeetan vaimoa. Nimeä ei löydy kuitenkaan?
ellauri412.html on line 66: Jesajan pojan nimen Sear-Jasub merkitys on ’pelkkää jäännöspalaa; jäljelle jäävät palaavat’. Tämä nimi oli profeetallinen sillä tavoin, että  Juudan valtakunta hävitettiin aikanaan ja vain jäännös palasi pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen. Tuo pieni jäännös palasi, kun Persian kuningas Kyyros antoi säädöksen, joka vapautti sen Babylonista 70 vuotta kestäneen vankeuden jälkeen. Loput viihtyivät niin hyvin Babylonin jokirannoilla että jäivät sinne asumaan. Toiselle Jesajan pojalle annettiin nimi jo ennen siittämistä. Pojalle annettiin Jumalan käskystä nimi Maher-Salal-Has-Bas, jonka merkitys on ’Kiirehdi, oi saalis! Hän on rientänyt ryöstämään’ tai ’Saaliille kiirehtien hän on rientänyt ryöstämään’. Sanottiin, että ennen kuin tuo poika osaisi huutaa: ”Isä!” ja ”Äiti!”, poistettiin uhka, jonka Syyrian ja Israelin kymmenen heimon valtakunnan välinen salaliitto muodosti Juudalle.
ellauri412.html on line 80: Deutero-Jesaian ajatukset vapaaehtoisesta kärsimyksestä olivat todellakin uusia tapoja, joilla vangit saattoivat löytää ainakin osittaisen selityksen – jumalallisen tarkoituksen ymmärtämisen – kokemilleen vaikeuksille. Profeetta näkee israelilaisen kansan Jahven palvelijoina ja hänen valittuna kansanaan, mutta valittuna kärsimykseen, jotta todellinen uskonto voitaisiin tuoda niille, joita ei voi saavuttaa millään muulla tavalla. Se, mitä ei voitu saavuttaa väkisin tai väittelyn avulla, voidaan saavuttaa rakkauden voimalla, joka ilmenee viattomien vapaaehtoisena kärsimyksenä syyllisten vuoksi. Puhuessaan Jehovan puolesta Deutero-Jesaias sanoo Israelin ja Juudan kansalle: "On liian pientä, että te olette minun palvelijani palauttaa Jaakobin heimot ja palauttaa ne Israelin heimot, jotka olen säilyttänyt. Minä teen myös teidät perävaloksi pakanoille, jotta voisitte tuoda pelastukseni maan ääriin."
ellauri412.html on line 137: Egypti hoippuu kuin oksenteleva humalainen. Sen vuoksi Egypti ei enää kykene tekemään mitään, ei pää eikä häntä, ei palmunlatva eikä kaislanvarsi. Mikä pahinta, Egypti muuttuu naisen kaltaiseksi. Se säikkyy ja vapisee, kun Herra Sebaot heristää sille viisaria. Aina kun Juudan maa mainitaan, egyptiläiset säikähtävät. Loppupeleissä egyptiläiset oppivat tuntemaan Herran, ja he palvelevat häntä teuras- ja ruokauhrein ja tekevät hänelle uhrilupauksia ja täyttävät ne. Israel kohoaa kolmanneksi Egyptin ja Assyrian rinnalle ja on siunauksena keskellä kaikkea maata. Näkis vaan. No odottakeepa vielä vähän!
ellauri412.html on line 413: kuulkaa, te jotka olette versoneet Juudan siemenestä, ml te Tamaran epäsikiöt,

ellauri412.html on line 710: Se on neuvottomille hiukka vaikeaselkoinen. Kirjan lukeminen yksityisyydessä oli kielletty alle 30-vuotiailta. Ensimmäinen jakso, joka on tarkoitettu Juudan ylemmille luokille, kirjoitettiin vuosien 593 ja 586 eaa. välillä. Toinen jakso, joka on kirjoitettu vuosien 586 ja 571 eaa. välillä, käsittelee hänen ennustuksiaan persukansan pelastumisesta. Kirjan viitatuimpia osia ovat ennustus kuolleista luista, jotka heräävät henkiin, sekä lopussa oleva kuvaus sopusuhtaisesta temppelistä, jossa Jumala asuu.
xxx/ellauri113.html on line 572: Tämmöstähän tää nyt on, jumalat on polkumyynnissä, ota 1 maxa 2, on ihan ok muuttaa mieltänsä. Mut hei, tää jumala rakastaa sinua, paras ottaa rakkaus vastaan ennenko se muuttuu vastakohdaxi. Silloin Juudan leijona on hyvin, hyvin vihainen. Hyvä poliisi, paha poliisi, tää tehoaa myös lemmikeihin, namupala ja naxutus. Jumala on hirmuinen, ota vastaan sen ihmeellinen tarjous, eikä siinä kaikki! saat tämän veizisarjan kaupan päällisexi, jonka arvo on 30 sekeliä. Vain ysi ysiysi!
xxx/ellauri292.html on line 329: Hän antoi nämä käskyt pappi Hilkialle, Ahikamille, Saafanin pojalle, Akborille, Mikajan pojalle, sihteeri Saafanille ja kuninkaan palvelijalle Asajalle: "Mene ja kysy Herralta minun ja kansan ja koko Juudan puolesta, mitä tähän on kirjoitettu. löytynyt kirja. Suuri on Herran viha, joka palaa meitä kohtaan, koska ne, jotka ovat kulkeneet ennen meitä, eivät ole totelleet tämän kirjan sanoja; he eivät ole toimineet kaiken sen mukaan, mitä siellä on meistä kirjoitettu."
xxx/ellauri292.html on line 332: Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sano miehelle, joka lähetti sinut minun luokseni: 'Näin sanoo Herra: Minä tuon onnettomuuden tälle paikalle ja sen kansalle, kaikkeen kirjoitettuun kirjaan, jonka Juudan kuningas on lukenut."
xxx/ellauri292.html on line 336: Huldan profeetallinen oraakkeli identifioi Juudan kuninkaan kuulemat sanat (2. Kun. 22:18) siihen, mitä Jahve oli puhunut (2. Kun. 22:19). William E. Phippsin mukaan Hulda on ensimmäinen henkilö, joka julisti ylipäänsä mitkään kirjoitukset pyhiksi kirjoituksiksi. Sen jälkeen niistä on oltu pääsemättömissä.
xxx/ellauri293.html on line 214: Koittakaapa ympärileikata itsenne kerralla ja ottakaa pois sydämeltänne esinahat, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei minun vihani tulisi esiin niinkuin tuli ja sytytyspala, jota kukaan ei voi sammuttaa, teidän pahuudenne tähden, puuhiset. (Jeremia 4:4)
xxx/ellauri293.html on line 274: Sefanjan kirjan ensimmäisen jae sanoo, että kirjan kirjoittaja "Sefanja oli Kusin poika; hänen isoisänsä oli Gedalja, tämän isä oli Amarja ja tämän Hiskia". Kaikki, mitä kirjoittajasta tiedetään, on peräisin tekstistä itsestään. Näin Sefanja olisi ollut profeetta Jeremian aikalainen. Kuningas Josia hallitsi Juudan kuningaskuntaa suunnilleen vuosina 640–609 eaa. Sefanja on ajankohtainen, mm. alussa sanotaan: "Minä tuhoan ihmiset ja eläimet, teen lopun taivaan linnuista ja meren kaloista".
xxx/ellauri296.html on line 85: 6 Juuda otti esikoiselleen Erille vaimon nimeltä Tamar. 7 Mutta Er, Juudan esikoinen, oli Herran silmissä jotenkin kelvoton, ja Herra "antoi" hänen kuolla. 8 Silloin Juuda sanoi Onanille: »Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku.» 9 Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän "antoi" siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. 10 Herran silmissä hänen tekonsa oli paha (vaikkei se edes ollut käteenveto vaan ulosveto ennen ruiskausta), ja siksi Herra "antoi" hänenkin kuolla. 11 Juuda sanoi silloin miniälleen Tamarille: »Muuta isäsi taloon ja asu siellä leskenä, kunnes poikani Sela on kasvanut aikuiseksi.» Hän näet pelkäsi, että Selakin kuolisi veljiensä tavoin. Ja Tamar asettui isänsä taloon asumaan.
xxx/ellauri296.html on line 87: 12 Pitkän ajan kuluttua kuoli Suan tytär, Juudan vaimo. Suruajan jälkeen Juuda lähti abdullahilaisen ystävänsä Hiran kanssa Timnaan "lampaiden keritsiäisiin." 13 Kun Tamar sai tietää, että hänen appensa oli menossa Timnaan taas "keritsemään lampaitaan," 14 hän riisui leskenpukunsa, koristautui, peitti kasvonsa hunnulla ja istuutui Enaimin risteykseen Timnan tien varteen. Hän oli näet huomannut, ettei häntä haluttu antaa Selalle vaimoksi, vaikka tämä oli jo aikuinen.
xxx/ellauri296.html on line 91: 20 Juuda lähetti abdullahilaisen ystävänsä Hiramin viemään vuohen naiselle saadakseen panttinsa takaisin, mutta tämä ei löytänyt naista. 21 Hiram kyseli paikkakunnan miehiltä: »Missä on se pyhäkköportto, joka istui Enaimin tienristeyksessä?» He vastasivat: »Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa.» 22 Niin hän palasi Juudan luo ja sanoi: »Minä en löytänyt sitä naista, ja paikkakunnan miehetkin sanoivat, ettei siellä ole ollut mitään pyhäkköporttoa.» 23 Juuda sanoi: »Pitäköön nainen sitten pantin, muuten joudumme suotta naurunalaisiksi. Minä olen yrittänyt toimittaa hänelle tämän vuohen, mutta sinä et ole pystynyt löytämään häntä.»
xxx/ellauri354.html on line 550: Maimonides kirjoitti The Guide for the Perplexedissä, että "Jumala on tietoisesti siirtänyt juutalaiset pois uhrauksista rukoukseen, koska rukous on palvonnan korkeampi muoto". Kuitenkin juutalaisessa laissa, Mishneh Torah, hän sanoo, että eläinten uhraukset jatkuvat kolmannessa temppelissä, ja kertoo kuinka ne suoritetaan. Jotkut [ kuka? ] uskovat rabbi Abraham Isaac Kookin näkemyksen, että eläinuhreja ei palauteta. Näitä temppelipalvelusta koskevia näkemyksiä tulkitaan toisinaan väärin (esimerkiksi Olat Raiyahissa, jossa on kommentoitu Malakian profetiaa ("Sitten Juudan ja Jerusalemin viljauhri on Jumalalle otollinen niin kuin muinoin ja entisinä vuosina " [Malakia 3:4]), Kook osoittaa, että vain viljauhreja tarjotaan palautetussa temppelipalvelussa, kun taas asiaan liittyvässä Igrot HaRaiyahin esseessä hän ehdottaa muuta.
xxx/ellauri354.html on line 554: Päivittäisessä Amidah-rukouksessa, joka on keskeinen rukous juutalaisten jumalanpalveluksissa, pyynnöt ottaa vastaan ​​"Israelin tuliuhri" ja "Juudan ja Jerusalemin viljauhri" ( Malakia 3:4) poistetaan. Sapatin ja juutalaisten juhlapyhinä pidetyssä erityisessä Mussaf Amidah -rukouksessa heprealainen ilmaus na'ase ve'nakriv (me esitämme ja uhraamme) on muutettu muotoon asu ve'hikrivu (he esittivät ja uhrasivat), mikä tarkoittaa, että uhraukset ovat menneisyyden asia. Rukous "elämämme talon" ja Shekhinan ennallistamisesta "meidän keskuuteen" arkipäiväisessä Tooran lukupalvelussa on säilytetty konservatiivisissa rukouskirjoissa, vaikka kaikki konservatiivit eivät sitä sanokaan. Konservatiivisissa rukouskirjoissa säilytetään yleensä sanat ja ilmaisut, joilla on kaksinkertainen merkitys, jotka viittaavat sekä temppelin piirteisiin että teologisiin tai runollisiin käsitteisiin. Käännökset ja kommentit viittaavat kuitenkin yleensä vain runollisiin tai teologisiin merkityksiin. Konservatiivinen juutalaisuus ottaa myös väliasennon cohenimiin ja leeviläisiin, säilyttäen patrilineaalisen heimoperäisen syntyperän ja osan heidän rooleistaan, mutta poistaa rajoituksia, jotta cohenit saavat mennä naimisiin.
65