ellauri406.html on line 104: Juttelu tuntemattomien kanssa ahdistaa neitosia. Ahdistus ajaa ne ylenpalttiseen sometuxeen.
ellauri432.html on line 444: Max Jakobson oli Sepun luokka- ja tykkimiestoveri. Miehissä ei ollut ainesta lentäjäxi kuten luokkatoveri Johannes Brotheruxessa. Leikkivätköhän nekin kuitenkin Callen tinasotilailla yhdessä kuten Olli Lokki. Maxin isoisä oli liettualainen räätäli. Maxin suomalainen äiti kääntyi juutalaisexi kuten Jutte Jyngbirkin Anne. Max muutti perh. Viipurista Helsinkiin 7-vuotiaana. Rusin mukaan jotkut suomalaiset nuoren polven poliitikot panettelivat Jakobsonia, koska he eivät hyväksyneet tämän näkemystä, että Suomen oli oltava puolueeton, ja pitivät Neuvostoliittoa tärkeämpänä puolueena. Jakobson ei kelvannut yykooseen, siitä eivät pitäneet USSR, USA, Ranska eikä Kiina. Ex Nazi Kurt Waldheim oli mieluisampi. Jakobsonin poika Dave oli ammattimainen pokerinaama. Vaimo Marilynistä on vähän tietoa. Lenita Airisto muistelee Kaunis elämä -ohjelmassa lämpimästi suhdettaan varattuun ministeri Max Jakobsoniin. Suhde kesti 40 vuotta, jonka aikana Maxin nuppikulli luultavasti muutti muotoa. Jakobson menehtyi 89-vuotiaana vuonna 2013. – Kunnes kuolema meidät erotti, Airisto toteaa suhteesta ensi tiistain jaksossa. Nyt on Lenitakin kuopan reunalla ellei pohjalla.
xxx/ellauri044.html on line 383: Maila Talvio, Suomen fasisti-intelligenzian korkea maila, kirjoittaa tästä ajattelutavasta kirjassaan Silmä yössä, jota sen nazikaveri Vaakku siteeraa ihailevasti pitkälti kokoelmassa Runousoppia ja runoilijoita. Siinä on pieni ikävännäköinen knääpiö, Jutte Cairenius, joka pitää toista silmää puolixi kiinni kuin Roman Yangarber ja vittuilee muille koko ajan rumasti kuin eräs nimeltä mainizematon paasaavaa runoilija. Se on Vaakun mielestä eräs kirjallisuutemme harvoja yrityxiä metafyysilliseen maailmankuvaan.
xxx/ellauri044.html on line 385: Mutta joskin Jutte Caireniuxen metafysilliselle mietteille on ominainen suuri lyyrillisys, niin on hänen etiikkansa sensijaan varsin rationalistinen. Sääli on sille tuntematon. Sääli on "jumalan töiden paikkaamista ja parsimista" ja sixi tuomittavaa. Hän sallii puutarhansa portilla kahden tappelupukarin vuotaa verensä kuviin menemättä lääkärinä niitä auttamaan, sillä hänen moraalinsa mukaan ei ole mitään syytä pelastaa heitä. Hän vittuilee muille vähääkään välittämättä siitä haavoittaako niitä jotka joutuu hänen kylmäverisen ivailunsa kohteexi. (No mä sentään panen nää pahimmat vittuilut piiloon loukattujen silmiltä.) Hän ei tunnusta mitään sukulaissiteiden velvoitusta. Hän torjuu päättävästi sisarensa Sidonian, kirkkoherranrouvan, yrityxen päästä asumaan heidän yhteiseen lapsuudenkotiinsa Kairalaan. "Ei sisar Sidonia, vasta hautuumaalla voimme asua saman katon peitossa, sinä ja minä."
xxx/ellauri044.html on line 387: Hänen käsitystään ihmisluonnosta hallizee perinnöllisyysajatus, paha periytyy kolmanteen ja neljänteen polveen. (Vähintään, pitemmällekin.) Tässä paljastuu tri Caireniuxen pieni doktrinäärisyys, joka ei ollut aivan vieras kirjailijattarelle izelleenkään. Loppupeleissä Jutte Cairenius adoptoi junassa tapaamansa yhtä fasistisen pastorinlesken söpön tyttären, joka leikkii niin kivasti sen kanssa lääkärileikkejä. "Meidän lapset on tottuneet ennen maatapanoa rukoilemaan."
5