silmin niin kiehtovin ja ikävöivin taipui hän lempeästi puoleen Aadamin puolsyleilyn, ja miehen rintaan nojas hän rinnon täyteläisin ... ihastuin noin viehkeään ja hellään suloon Aadam loi katseen hymyillen, kuin Juppiter luo Junon puoleen hedelmöittäin pilven, mi kylvää kevätkukkaset. Mies peitti nuo huulet rakkaat suudelmin ... Näin puhellen he käyvät käsikkäin luo lehtimajan ihanan. Tään sopen varjoon häävuoteens Eeva puki kukkasin... Luo majan tultuaan he seisahtuivat; he alla avotaivaan kääntyivät ja sanoo: "ahersimme toimin säädetyin iloiten autuaina yhteistyöstä ja rakkaudestamme, joka parhain on lahjoistas. Lupaukses mukaan syntyy meistä maan päälle suku, joka kerallamme hyvyyttäs kiittää, valveilla kun käymme tai unen lahjaas etsimme kuin nyt." Ja estämättä ahtaan puvun, joka vaivaa meitä, pian nukkuvat he vierekkäin. Ei Aadam pois puolisostaan kääntynyt, ei Eeva pelännyt lemmen salatuimman eessä: niin uskon, vaikka tekohurskaus viattomuutta, puhtautta saarnaa ja parjaa likaiseksi, minkä Luoja loi puhtaaksi ja vapaaks ihmisille. Kun Luoja meidän lisääntyä käski, vain Saatana sen kieltää! ... aviorakkaus, tään suvun lähde ja laki salainen - ja Eedenissä myös ainut, jok yhteistä et ollut! Veit ihmisestä riettaan halun olla kuin eläimet; sä, jonka perustus on velvollisus, kuuliaisuus, järki, sait aikaan veren siteet puhtaat, rakkaat välillä siskosten ja isän, lasten ... on porton hymy lemmetön ja kylmä ja hetken nautinnot ...
ellauri028.html on line 62: Oi sukupolvi! oi nuoruuteni! Oi ajat, jolloin pääministeri heitteli ukrainalaisessa kirjopaidassaan väkijoukkoon piirakoita, konvehteja ja kuparirahoja! Oi vuodet, oi ajat, kun kauppasin perunaa, työskentelin puimuritehtaalla, kävin koulua, yliopistoa, kävin istunnoissa "Eteenpäin"-lehden kirjallisuuspiiri "Petäjikössä", lensin Murmanskiin, join vodkaa, kunnioitin tyttöjä, laskin logaritmitikulla, luin "Junostia", poltin mezässä nuotioita ja vannoin Nikolaitshukin kanssa kalliorotkon yllä "säilyttäväni kaiken tämän"! Oi nuoruuteni! Oi nuoruutemme! Sen sankarillisen ajan lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset!
ellauri043.html on line 3568: Me lähetään etelään kuin Niklas, vuorten ja isojen ulapoiden taa, ezimään parfyymeista syytä rakkauteen. Saat haistaa myrrhodionin odööriä, joka saa heiverömmät hengiltä. Huuhdot kroppaas Junonian saaren ruusuöljyjärvessä. Näet kevätesikoilla uinuvan liskon joka herää kerran vuosisadassa kun paise (tai granaatti) kypsyy sen ozalla ja putoaa. Tähdet sykkii kuin silmät, laulukaskaat laulaa kuorossa kuin lyyrat, humalat hengittää ulos kuihtuneita kukkia; sun keuhkot laajenee ilmoissa (tai sävelmissä), ja sun sydämessä ja lätyssä. (tms runollista)

ellauri043.html on line 4919:

Juno,
ellauri043.html on line 5069:

Juno
ellauri043.html on line 5076:

Juno häviää ilmaan.
ellauri061.html on line 103: Sitton vuorossa vähän naiskauneutta laulua ja paljaita sääriä, Irixen Cerexen ja jonkun vielä muodossa. Pafos-seminaari mainitaan. Joo Juno on se kolmas. Somasti puettuja ilomiehiä tulee, jotka yhtyvät tyttöihin viehättävässä tanssissa. Prosperolta tulee (syrjään): Toimeen! Panon lähestyy hetki. (Hengille:) Hyvin - pois - jo riittää! Ferdinand: On kummaa tää. Tulisen kiihkon vallassa on isäsi. Joopa joo sanoo Mirkku, se aina kuumuu tästä esityxestä. Ariel meinas jo muistuttaa Calibanista mutta Prospero kävi niin kuumana ettei se kehannut. Aijuu, olinpa unohtaa ne konnat.
ellauri112.html on line 585: Reitman (Thank You for Smoking, Juno, Up in the Air) continues to work the “audacious” and “unique” edges of the most conventional possible territory, in movies that tend to conclude that the characters’ various challenges are all a state of mind.
ellauri272.html on line 192: This Book is Gay by Juno Dawson
ellauri311.html on line 548: Chopin (n.h.), Junot Díaz (n.h.), Emily Dickinson, T. S. Eliot, Stanisław Lem,
ellauri317.html on line 94: Но зла Юнона, суча дочка, But cackling Juno, dog-gone-daughter, Mutta Juno paha muija
ellauri419.html on line 205:

"Kalastaja kiusaa kaloja joustavan sauvansa kärjellä, paimen nojaa keikkaan, kyntäjä ohjaa auraansa näkevät heidän kulkevan ohi. Hämmästyneinä he pitivät näitä ilmassa lentämään pystyviä miehiä jumaliksi. Jo heidän vasemmalla puolellaan Junon rakastama Samos on kadonnut; he ohittivat Deloksen ja Paroksen; Heidän oikealla puolellaan näkyvät Lebinthos ja hunajastaan kuuluisa Calymne, kun uskaliasta lennontunteesta päihtynyt nuori siirtyy pois oppaastaan. Jättäen itsensä taivaan huimaukseen, hän nousee korkeuteen. Täällä, kun paahtava aurinko lähestyy, tuoksuva vaha, joka pitää höyhenet yhdessä, pehmenee. Hän sulaa. Ikaros saattaa heiluttaa paljaita käsiään: siivettöminä hän ei enää tue itseään tyhjiössä. Hän soittaa isälleen ja katoaa sitten tämän Ikarianmeren taivaansinisiin aaltoihin. » — Ovidius, Metamorfoosit , kirja VIII
xxx/ellauri173.html on line 142: Neptune is angry with the winds, whom Juno released to start a storm and harass the Trojan hero and protagonist Aeneas. Neptune berates the winds for causing a storm without his approval, but breaks himself off mid-threat:
xxx/ellauri175.html on line 185: - Vai niin! huoneesta! jatkoi neiti Alicia Clary, joka oli yhtä halveksittavan herkullinen kuin Venus katsomassa Junoa ja Dianaa: "Meidän kesken hän näytti minusta... vähän...
xxx/ellauri199.html on line 77: Neptune on yksi ensimmäisiä jumalia Rooman jotka juontavat yli aikaisintaan kosketuksiin kreikkalaisen kulttuurin. Hän oli yksi Saturnuksen ja Ops:n kuudesta lapsesta. Hänen sisaruksiaan ovat Jupiter, Juno, Pluto, Ceres ja Vesta., Neptunus ja hänen veljensä Jupiter ja Pluto voittivat taistelussa isänsä ja suostuivat ottamaan haltuunsa kolme maailman maailmaa. Neptunuksesta tuli merien hallitsija, Jupiter otti taivaan hallintaansa ja Pluto valvoi alamaailmaa. Mikki ja Hessu valvoi Plutoa. Pluto olet oikea pelle!
xxx/ellauri199.html on line 321: The sire of gods and men smiled and answered, “If you, Juno, were always to support me when we sit in council of the gods, Neptune, like it or no, would soon come round to your and my way of thinking. If, then, you are speaking the truth and mean what you say, go among the rank and file of the gods, and tell Iris and Apollo lord of the bow, that I want them—Iris, that she may go to the Achaean host and tell Neptune to leave off fighting and go home, and Apollo, that he may send Hector again into battle and give him fresh strength; he will thus forget his present sufferings, and drive the Achaeans back in confusion till they fall among the ships of Achilles son of Peleus. Achilles will then send his comrade Patroclus into battle, and Hector will shaft him in front of Ilius after he has shafted many warriors, and among them my own noble son Sarpedon. Achilles will shaft Hector to avenge Patroclus, and from that time I will bring it about that the Achaeans shall persistently drive the Trojans back till they fulfil the counsels of Minerva and take Ilium. But I will not stay my anger, nor permit any god to help the Danaans till I have accomplished the desire of the son of Peleus, according to the promise I made by bowing my head (after shafting her) on the day when Thetis touched me between my knees and besought me to give him honour.”
xxx/ellauri199.html on line 840: About this poem: A battle with depression that ends with a bit of acceptance and a belief that they can overcome. Neptunus varmaan sepitti tämän kärsittyään tappion Juppiterille ja Junolle Iliumissa.
17