ellauri004.html on line 1583: Juhana-setä jääköön kuvasta, rännipeikko.
ellauri028.html on line 939: Kuka hemmetti on Jenni Vartiainen? Never heard. Juhananko sisko? Eiku hetkinen, sehän on se muruseni-biisin laulaja. Opiskeli Gimmel-yhtyeessä. Hyvä biisi, mut ilmeisesti Jenniltä on sittemmin lähteny hommat lapasesta pahasti. Siitä on tullut jonkinlainen Cheekin naisellinen vastine. Teki vauvan.fi tuntemattomaxi jääneen isän kanssa kuin neizyt Maaria.
ellauri029.html on line 528: HS panostaa tähän meemiin nyt oikein voimalla. Juhana
ellauri029.html on line 538: Minkähän merkkinen auto on Juhanalla izellä, minkämerkkinen
ellauri029.html on line 566: Se oli kyllä Juhana Branderia huomattavasti machompi,
ellauri029.html on line 568: Pupu Leijonamieli verrattuna luihuun Juhanaan.
ellauri029.html on line 579: Juhana ja kuvaaja Kalle Koponen otti kuvaa Suomenlinnassa
ellauri031.html on line 547: Juhana Vartiainen
ellauri048.html on line 426: (Eino Leino: Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja, laulusta Confessio cordis )
ellauri055.html on line 972: Teuvo Pakkalan isä Juhana Erik Frosterus oli ammatiltaan kultaseppä, mutta harrasti myös kuvanveistoa. Äiti Anna Sofia Turdin oli samoinlähde? käsityöläissukua, sillä hänen isänsä oli puuseppä. Pakkalan isänisä oli paikallista kuuluisuuttakin saavuttanut laivanvarustaja, mutta Frosteruksen suvun juuret ovat etelässä, Nummen pitäjässä.
ellauri088.html on line 392: Seuraavaksi ohjelmassa on suihku ja "meditointisessio", joka kestää 20 minuuttia, jonka jälkeen Arvonen ehtii vielä lukaista kirjaa vessassa. Tänään on luvussa Juhana Torkin Tarinan Valta. Ennen töihin lähtöä on vielä aamupalan vuoro. Luvassa on riisiproteiinia ja kuusi keitettyä kananmunaa. Aamumunaa riittää. Pysy kovana.
ellauri093.html on line 833: Tunnustuksen allekirjoitti seitsemän ruhtinasta: Saksin herttua ja vaaliruhtinas Juhana, Brandenburgin rajakreivi Yrjö, Lüneburgin herttua Ernst, Hessenin maakreivi Filip Jalomielinen, Saksin herttua Juhana_Fredrik" title="Juhana Fredrik">Juhana Fredrik, Lüneburgin herttua Frans, Anhaltin ruhtinas Wolf(gang) ja kaksi valtakunnankaupunkia (Nürnberg ja Reutlingen). Siis tämmösiä pikkukaupunkien pormestareita tai läänin maaherroja, joita paavin kieltojen maailma oli alkanut ahdistaa.
ellauri096.html on line 651: Tekstissä haastateltiin esimerkiksi valtiovarainministeriön kansantalousosaston virkamiehiä, entistä Vattin ylijohtajaa ja nykyistä siiramaista kansanedustajaa Juhana "Rääppä" Vartiaista sekä Aalto-yliopiston taloustieteen professoria Pertti Haaparantaa, joista jälkimmäinen kritisoi suomalaista talouspoliittista keskustelua epä-älylliseksi. Haaparanta on Leila Haaparannan (emerita) mies, Leila ei halunnut että laitan kättä sen pikkuhousuihin. Fair enough, kyllä Pertti oli parempi valinta.
ellauri107.html on line 312: Pepun jorina tässä kohtaa on aivan perinteistä setämiesulinaa, ize asiassa sitä kaikista säälittävintä laatua, missä sekundahopeaselät uikuttaa kun ne ei pysty pitämään naaraitansa mieleisessä kurissa. Aivan samanlaisia ovat esim. Grels Teir, Hotakainen, Pervo, Jussi Peltonen, Milan Kundera, Hannu Mäkelä, vaan muutamia mainitaxeni. Niin ja se outo Juhana Brander tietysti.
ellauri112.html on line 104: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri112.html on line 106: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri153.html on line 60: Sontimaton tutilas, Juhana von Bachin ohjaama radiokuunnelma vuodelta 2014
ellauri155.html on line 603: Kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) puheita homoseksuaalisuudesta käsitellään tulevaisuudessa oikeussalissa. Valtakunnansyyttäjä on nostanut syytteen Räsästä vastaan kolmesta kiihottumisesta kansanryhmää vastaan sekä Suomen Luther-säätiön asiamiestä ja hallituksen jäsentä Juhana Pohjolaa vastaan kiihottumisesta kansanryhmää vastaan.
ellauri155.html on line 607: Nostetuissa syytteissä on kyse kolmesta eri asiakokonaisuudesta. Ensimmäinen koskee Räsäsen kirjoittamaan 24-sivuista tekstiä Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi – Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen. Tekstin on vuonna 2004 julkaissut Luther-säätiö. Siksi syytteessä on myös Juhana Pohjola, joka vihitään Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan piispaksi kesällä.
ellauri181.html on line 669: Aiheesta lisää: Juhana Brotherus, Mitä jokaisen naisen tulisi tietää miehistä (Kirjayhtymä 1984) Jared Diamond, Mixi sexi on hauskaa? (WSOY1998) Marianne Legato, Mixi miehet eivät muista mitään ja naiset liiankin hyvin (Gummerus 2007) Allan ja Barbara Pease, Hormonien sota. Mixi miehet eivät kuuntele eivätkä naiset osaa lukea karttaa (Tammi 2001) Martti Puohiniemi ja Göte Nyman, Mies. Arvot, roolit ja tunteet (Limor 2007) Miehet ovat perseestä naiset anuxesta. Eläköön se pieni ero. Mixi syöminen on hauskaa. Mixi tappaminen on hauskaa.
ellauri206.html on line 287: Samassa hengenvedossa voisi kuitata Juhani Branderin. Juhani Brander (s. 1978) on turkulainen kirjailija, jolta on aiemmin julkaistu kolme runokirjaa ja kaksi proosateosta. Brander pääsi ainoana suomalaisena Best European Fiction 2010 -julkaisuun. Brander on Satakunnan Kansan ja Turun Sanomien kolumnisti ja kriitikko. Hän harrastaa urheilua, filosofiaa, elokuvia ja naisia. Nyttemmin Juhana on Suomen ehkä säälittävin miesasiamies. Mikähän siinä on että pölhöt miehet keskittyvät Turun kirjallisuustieteen laitoxelle?
ellauri216.html on line 92: Suzänn on kuin Phil Cohenin biisistä. Melkein liian homssuinen kynäilijän anaaliseen makuun mutta h-tin hyvä pano. Olimme eri maailmoista, hänellä oli värikkäät pakarat. Juhana Plumpstetin taulun tilalle ilmestyi Kirshnan panokuva, intialaista kitschiä suomalaisen sijalle.
ellauri238.html on line 181: Orvokki Autio nai Heikki Jylhän (ei sukua Yrjö Jylhälle?) ja Riitta Lepoluoto vielä mitättömämmän Juhanan. Tuula-Liinan osalle tuli lottovoitto.
ellauri267.html on line 1382: Don Sebastian oli Portugalin prinssi João Manuelin ja hänen puolisonsa Itävallan Joannan poika. Hän oli Portugalin kuninkaan Juhana III: n ja Itävallan kuningattaren Katariinan pojanpoika. Hän katosi (oletettavasti kuoli taistelussa) Alcácer Quibirin taistelussa Marokon Saadilaisia vastaan. Sebastian I: tä kutsutaan usein halutuksi (portugaliksi "o Desejado") tai Kätketyksi (portugaliksi "O Encoberto"), sillä portugalilaiset kaipasivat hänen paluutaan lopettaakseen Portugalin rappion, joka alkoi hänen kuolemansa jälkeen. Häntä pidetään portugalilaisena esimerkkinä vuoristolegendassa nukkuvasta kuninkaasta, sillä portugalilaisen perinteen mukaan hän palaa sumuisessa aamunkoitteessa Portugalin hädän hetkellä.
ellauri308.html on line 283: Juhana (Jukka) Rahja (19. heinäkuuta 1887 Kronstadt – 31. elokuuta 1920 Pietari) oli pietarinsuomalainen seppä ja poliitikko. Jukka oli yksi kolmesta Rähjän bolševikkiveljeksestä. Muut veljekset olivat Eino ja Jaakko. Heistä varsinkin Jukka ja Eino vaikuttivat voimakkaasti Suomen kommunistisen puolueen (SKP) alkuaikojen linjauksiin. Jukka Rähjä kuului SKP:n johtajistoon puolueen perustamisesta (1918) kuolemaansa asti. Puolueoppositio murhasi Rähjän elokuussa 1920.
ellauri325.html on line 634: Mikin tuulettama isoisoisä Aarne Juhana Kuusi (vuoteen 1905 Granfelt; 24. kesäkuuta 1881 Helsinki – 27. huhtikuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen vakuutusmatemaatikko ja raittiusmies, Suomen ensimmäinen vakuutusneuvos.
xxx/ellauri057.html on line 1373: Juhana Vilhelm (J. W. ) Tuura (sukunimi alk. Thrulsson; 31. heinäkuuta 1885 Tampere – 2. maaliskuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja pakinoitsija. Hän kirjoitti poliittisia pakinoita Uusi Suomi-lehteen nimimerkillä Timo.
xxx/ellauri086.html on line 108: Juhana Vartiaisen ryömiessä jälleen kerran lattialistan alta esille toinen torakka Ville Rydman perässä tuli mieleen että sekin on erehdyttävästi Hiidenpadan Rääpän näköinen. Ehkä rääppä onkin enemmänkin tollainen ammattinimike, jonkun Hornansarven adjuntantti aloittaa vt. rääppänä ja ylenee sitten päätoimisexi rääpäxi, unelmana loppuviimein päästä nilkixi nilkin paikalle. Rääpästä tuli siten mieleen nilkki jonka komennossa laitosneuvostoliiton rääpät viihtyivät. Eli olisko aika kazoa onko nilkin Jalasjärvi-plokiin ilmestynyt jotain uutta räävittävää. Se ei ole ollut oikein aktiivinen viime aikoina, oiskohan sillä jotain lääketieteellisiä ongelmia.
xxx/ellauri114.html on line 94: Allekirjoittaneiden mukaan Toiviainen on rikkonut ihmisoikeuksia päättäessään nostaa syytteet kansanedustaja Päivi Räsästä (kd.) sekä Suomen Luther-säätiön dekaania Juhana Pohjolaa vastaan.
xxx/ellauri114.html on line 555: Clint Westwood villissä idässä. Enimmäxeen vakava, mutta joskus höröttelee pahan ja ruman jutuille. Oljenkorsi suussa, viimeisten aikojen Lucky Luken tavoin se ei polta tupakkaa. Ville Itälä, Juhana Idänpään- Heikkilä. Reijo Purasmaa järjesti lääkintöhallituxelle rapujuhlia. Villissä pohjolassa, jossa aurinko ei koskaan laske juhannuksena. Juhana E. Idänpää-Heikkilän ex-vaimo oli se Turpeinen, joka nai Maukka Saaren ja ahdisteli sen kanssa dementoitunutta Puovo Huovikkoa ja esiintyi kansandemokraattisena vaihtoehtona. Seija otti osaa juhliin vaan ei lahjontaan.
xxx/ellauri234.html on line 282: Juhana herttuan hovirunoilija Mollerus v. 1562.
31