Charles Pierre Baudelaire naît le 9 avril 18215 au 13 rue Hautefeuille6 à Paris : ses parrain et marraine sont les parents « adoptifs » de sa mère, Pierre Perignon et Louise Coudougnan7. Celle-ci, Caroline Dufaÿs, a vingt-sept ans. Son père, Joseph-François Baudelaire, né en 1759 à La Neuville-au-Pont8, en Champagne, est alors sexagénaire. Quand il meurt en 1827, Charles n´a que cinq ans. Cet homme lettré, épris des idéaux des Lumières et amateur de peinture, peintre lui-même, laisse à Charles un héritage dont il n´aura jamais le total usufruit. Il avait épousé en premières noces, le 7 mai 1797, Jeanne Justine Rosalie Janin, avec laquelle il avait eu un fils, Claude Alphonse Baudelaire, demi-frère de Charles.
ellauri145.html on line 246: Le 15 juillet 1848 paraît, dans La Liberté de penser, un texte d´Edgar Allan Poe traduit par Baudelaire : Révélation magnétique. À partir de cette période, Baudelaire ne cessera de proclamer son admiration pour l´écrivain américain, dont il deviendra le traducteur attitré. La connaissance des œuvres de Poe et de Joseph de Maistre atténue définitivement sa « fièvre révolutionnaire ». Plus tard, il partagera la haine de Gustave Flaubert et de Victor Hugo pour Napoléon III, mais sans s´engager outre mesure d´un point de vue littéraire (« L´Émeute, tempêtant vainement à ma vitre / Ne fera pas lever mon front de mon pupitre »).
ellauri146.html on line 262: Stirner työskenteli opettajana tyttöjen kymnaasissa kirjoittaessaan pääteoksensa Der Einzige und sein Eigentum (Ego ja hänen oma), joka oli polemiikkia Hegeliä ja nuorhegeliläisiä, kuten Ludwig Feuerbachia ja Bruno Baueria, mutta myös kommunisteja kuten Wilhelm Weitlingia ja anarkisteja kuten Pierre-Joseph Proudhonia, vastaan. Hän erosi opettajantoimestaan teoksen aiheuttamien kiistojen vuoksi.
ellauri150.html on line 351: 17. syyskuuta 1894 turvallisuuspalvelun päällikkö Jean-Conrad Sandherrin apuri majuri Hubert Joseph Henry sai käsiinsä luettelon, joka sisälsi kaupiteltavia sotilassalaisuuksia. Myynnissä oli listan mukaan muun muassa uuden ranskalaisen 120 millimetrin tykin tarkat tiedot. Henryn mielestä tällaisia tietoja ei voinut olla kuin tykistön upseereilla. Hän alkoi tutkia papereita ja törmäsi Alfred Dreyfusin kirjoittamaan raporttiin edelliseltä vuodelta. Henryn mielestä luettelon ja raportin käsialat olivat samat, ja hän sai myös työtoverinsa vakuuttuneiksi Dreyfusin syyllisyydestä. Dreyfusiin ei luotettu, sillä hän oli juutalainen ja Elsassissa syntyneenä häntä pidettiin saksalaismyönteisenä.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri150.html on line 602: We start with the filmmaker's take on the birth of Christ. We see, after a bit of Roman Empire background, Joseph and Mary arrive at the census point; we see the Star of Bethlehem shine, the shepherds see it, the wise men see it; we see the Star of Bethlehem shine down; we see the filmmaker's vision of a nativity scene. Finally, we see the Star of Bethlehem dim back down, as somebody blows a shofar horn. It's very tastefully done, but still effective.
ellauri151.html on line 122: In 1924, he published an autobiography, If it Die... (French: Si le grain ne meurt). In the same year, he produced the first French language editions of Joseph Conrad´s Heart of Darkness and Lord Jim.
ellauri152.html on line 732: Iisko ei ilennyt sanoa äitiään Bazebaxi koska siitä tuli mieleen Daavidin helmasynti. Pikku huijari teeskentelee äidin hameissa krokotiilinkyyneleitä. Rabbi Josef tekee turhanpäiväisiä kysymyxiä: kuinka paljon kylvettäjä Moshe ansaizee? Paljonko viljaa hanhi syö elinaikanaan?
ellauri152.html on line 733: Rabbi kyykytti 3. vaimoaan Jentel tätiä, joka sanoi vaan: pitkää ikää hänelle, mutta hän rääkkää minua. Enkä rääkkääkkään! rähähtää Reb Josef.
ellauri152.html on line 735: Onko Jentl täti transvestiitti kuten Barbra Streisand? Ei kai, vain lapsionneton. Maho. Onko apinan elämä arvokkaampi kuin kärpäsen tai madon? Mixi olisi? Reb Josef säntää sisään ja ulos huoneista ja rähisee.
ellauri152.html on line 737: Ääliömäisyys tapissa. Lampaanpäät! rähjää Josef eno kiukkuisena. Aasit! Tollot! hän ärjyi. Ja astui pyykkisoikkoon.
ellauri152.html on line 739: Kesken sekasortoa joku löysi tulitikut ja sytytti yhden. eteeni ilmestyi näky kuin Habimasta. Serkkutyttöni hosui vat yöpaitasillaan tukka pörrössä, Jentel-täti oli kadottanut yömyssynsä ja seisoi siinä paljain jaloin alushoususillaan kalpeana ja säikähtäneenä. Josef-enon lumivalkea parta väpätti, luisevat kintut näkyivät pitkän yöpaidan alta, hän seisoi vesilammikossa märän pyykin keskellä ja toitotti: "Senkin kapiset koirat! Roistot!"
ellauri155.html on line 884: Santayana is mostly known for aphorisms, such as "Those who cannot remember the past are condemned to repeat it", "Only the dead have seen the end of war", and the definition of beauty as "pleasure objectified". Although an atheist, he treasured the Spanish Catholic values, practices, and worldview in which he was raised.] Santayana was a broad-ranging cultural critic spanning many disciplines. He was profoundly influenced by Spinoza´s life and thought; and, in many respects, was another Spinoza. Was he too a jew? I guess not. His father was a minor intellectual. His mother married a Bostonian merchant Sturgis who died. In Madrid, he married the Santayana guy. In 1869, Josefina Borrás de Santayana returned to Boston with her three Sturgis children, because she had promised her first husband to raise the children in the US. She left the six-year-old Jorge with his father in Spain. Jorge and his father followed her to Boston in 1872. His father, finding neither Boston nor his wife´s attitude to his liking, soon returned alone to Ávila, and remained there the rest of his life as a minor intellectual.
ellauri156.html on line 283: The information David receives should be sufficient for him to end the matter, or more appropriately, to start it. If this woman is married, he has no business going any further. No matter how great his position and power, nothing gives him the right to take another man's wife. The pattern for David's actions is clearly outlined by Joseph, who was hotly pursued by his master's wife (but the shoe was on the other foot that time, a puma hunting for a young rattlesnake. And Joseph was a bachelor, so what was the sin in that?).
ellauri156.html on line 285: 7 It came about after these events that his master's wife looked with desire at Joseph, and she said, “Lie with me.” 8 But he refused and said to his master's wife, “Behold, with me here, my master does not concern himself with anything in the house, and he has put all that he owns in my charge. 9 “There is no one greater in this house than I, and he has withheld nothing from me except you, because you are his wife. How then could I do this great evil and sin against God?” (Genesis 39:7-9).
ellauri156.html on line 522: However, according to Josephus, in Antiquities, Book 7, Chapter 1, Joab had forgiven Abner for the death of his brother, Asahel, the reason being that Abner had slain Asahel honorably in combat after he had first warned Asahel and tried to knock the wind out of him with the butt of his "spear". However, probably by intervention of God, his obtuse tool went through Asahel. The Bible says everyone stopped and gawked. That shows that something like this never happened before. This battle was part of a civil war between David and Ish-bosheth, the son of Saul. After this battle Abner switched to the side of David and granted him control over the tribe of Benjamin. This act put Abner in David's favor.
ellauri156.html on line 590: Seventh, Uriah is a reminder to us that God does not always deliver the righteous from the hand of the wicked immediately, or even in this lifetime. This is a really crucial point! Don't except to be saved except ex post facto. Daniel's three friends told the king that their God was able to deliver them. They did not presume that He would, or that He must, only that theoretically, he could if he wanted to. And God did deliver them, though with late delivery, rather like today's postal services. I think Christians should look upon this sort of deliverance as the rule, rather than the exception. But when Uriah faithfully serves his king (David), he loses his life. God is not obliged to “bail us out of trouble” or to keep us from trials and tribulations just because we trust in Him. Sometimes it is the will of God for men to trust fully in Him and to submit to human government (what? like U.S. government? No way Jose!), and still to suffer adversity, from which God may not deliver us. Spirituality is no guarantee that we will no longer suffer in this life. In fact, spiritual intimacy with God is often the cause of our sufferings (see Matthew 5).
ellauri158.html on line 387: The term was coined by the German philosopher Karl Krause in 1828 to distinguish the ideas of Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) and Friedrich Wilhelm Joseph Schelling (1775–1854) about the relation of God and the universe from the supposed pantheism of Baruch Spinoza, after reviewing Hindu scriptures. Unlike pantheism, which holds that the divine and the universe are identical, panentheism maintains an ontological distinction between the divine and the non-divine and the significance of both. In panentheism, the universal spirit is present everywhere, which at the same time "transcends" all things created.
ellauri160.html on line 126: Both sides of Pound's family emigrated from England in the 17th century. On his father's side, the immigrant ancestor was John Pound, a Quaker who arrived from England around 1650. Ezra's paternal grandmother, Susan Angevine Loomis, married Thaddeus Coleman Pound. On his mother's side, Pound was descended from William Wadsworth, a Puritan who emigrated to Boston on the Lion in 1632. Captain Joseph Wadsworth helped to write the Connecticut constitution. The Wadsworths married into the Westons of New York; Harding Weston and Mary Parker were Pound's maternal grandparents. After serving in the military, Harding remained unemployed, so his brother Ezra Weston and Ezra's wife, Frances Amelia Wessells Freer (Aunt Frank), helped to look after Isabel, Pound's mother. No oliko Pound sitten sukua myös Henry "setelitukun väärti" Longfellowille? Varmaan niin.
ellauri160.html on line 158: Ford Madox Ford (né Joseph Leopold Ford Hermann Madox Hueffer (/ˈhɛfər/ December 1873 – 26 June 1939) was an English novelist, poet, critic and editor whose journals The English Review and The Transatlantic Review were instrumental in the development of early 20th-century English and American literature.
ellauri161.html on line 889: La principale source d´influence de Hello fut Joseph de Maistre et, bien sûr, la Bible, source de sa réflexion sur le style. Onx tää Joseph sukua Kristina-tädin mielikirjailijalle Xavierille? On se, Xavier on Joosepin mitättömämpi pikkuveli! Joosef ize oli aivan teräsnilkki miehexeen! Ûber-Knilch!
ellauri161.html on line 892: Le comte Joseph de Maistre [ ʒozɛf də mɛstʁ] (Chambéry, 1er avril 1753 - Turin, 26 février 1821) est un homme politique, philosophe, magistrat et écrivain savoyard, sujet du royaume de Sardaigne.
ellauri161.html on line 894: Né dans une famille savoyarde originaire du comté de Nice, Xavier de Maistre est le douzième enfant parmi quinze, dont cinq garçons et cinq filles ont survécu. Tässähän kalpenee jopa Kumpulankin kenno! Son père, François-Xavier Maistre, est président du Sénat de Savoie. Sa mère, Marie-Christine de Motz, meurt alors qu'il vient d'avoir dix ans. Son frère aîné, Joseph de Maistre, homme politique et écrivain, va assumer pleinement son rôle de parrain; ses autres frères et sœurs contribuent également à son éducation.
ellauri161.html on line 903: Joseph est l'un des pères de la philosophie contre-révolutionnaire et un des critiques les plus importants des idées des Lumières. Il considère que la Révolution française représente un crime contre l'ordre naturel. Il défend le retour à une monarchie absolue. Il a influencé la pensée conservatrice et réactionnaire de manière très importante depuis le XVIIIe siècle.
ellauri161.html on line 904: Joseph de Maistre était membre du souverain Sénat de Savoie, avant d'émigrer en 1792 quand les forces armées françaises occupent la Savoie. Il passe ensuite 14 années en Russie, avant de retourner à Turin.
ellauri161.html on line 910: Joseph de Maistre est dès 1773 membre de la loge maçonnique de La Parfaite Union qui relevait de la loge Saint-Jean des Trois Mortiers, à l'orient de Chambéry. Il a les titres de grand orateur, de substitut des généraux et de maître symbolique. Il entend concilier son appartenance à la franc-maçonnerie avec une stricte orthodoxie catholique: entre autres, il refuse les thèses qui voyaient en la franc-maçonnerie et l'illuminisme les acteurs d'un complot ayant amené à la Révolution[note 4]. Il écrit ainsi au baron Vignet des Étoles que « la franc-maçonnerie en général, qui date de plusieurs siècles […] n’a certainement, dans son principe, rien de commun avec la révolution françoise ».
ellauri161.html on line 912: Avec quelques frères de Chambéry, il fonde en 1778, la loge réformée écossaise de « La Sincérité », qui dépend du directoire écossais dont l'âme est Jean-Baptiste Willermoz (1730-1824), disciple de Joachim Martinès de Pasqually. Il est reçu chevalier bienfaisant de la Cité Sainte sous le nom de eques Josephus a Floribus (ce surnom fait allusion aux fleurs de souci de ses armoiries). On retrouve dans son œuvre les enseignements de la maçonnerie : providentialisme, prophétisme, réversibilité des peines, etc. ; hautement investi dans la vie de cette société initiatique, à la veille du Convent de Wilhelmsbad (1782), il fait d'ailleurs parvenir à Jean-Baptiste Willermoz son célèbre Mémoire au duc de Brunswick. Il entretient par ailleurs une amitié avec Louis-Claude de Saint-Martin, pour lequel il avait une vive admiration, se faisant fort, disait-il, « de défendre en tous points l'orthodoxie », d'où son attrait pour le martinisme.
ellauri161.html on line 914: Lors de son séjour à Turin, en 1793, Joseph de Maistre adhère à la loge de La Stricte Observance (La Stretta Osservanza) qui relève du Rite écossais rectifié. Enfin, à Saint-Pétersbourg, il fréquente la loge de M. Stedingk, ambassadeur de Suède auprès du Tzar.
ellauri161.html on line 915: Au total, Joseph de Maistre a joué un rôle actif dans la franc-maçonnerie pendant environ 40 ans, et il est parvenu aux grades les plus élevés du Rite écossais rectifié et du martinisme. Il est répertorié sur la liste des francs-maçons célèbres dans le monde.
ellauri161.html on line 923: Pendant cette période, en Russie, Joseph de Maistre est convaincu de prosélytisme religieux, sous l'influence des Jésuites. Il serait, dit-on, à l'origine de la conversion au catholicisme de la comtesse Rostopchine et de sa fille, la future comtesse de Ségur. Les Jésuites sont expulsés de Saint-Pétersbourg et de Moscou en 1815 et quitteront définitivement la Russie en 1820. Oppikohan se koskaan venättä? Tokkopa, tai ehkä vaan sanomaan "le bistrot!".
ellauri161.html on line 927: Il oppose au rationalisme du XVIIIe siècle le sens commun, la foi, les lois non-écrites. Pour Joseph de Maistre, l'individu est une réalité seconde par rapport à la société et l'autorité. La société ne peut fondamentalement pas se définir comme la somme des individus qui la composent. En cela, il critique la conception de Jean-Jacques Rousseau : il est pour Joseph de Maistre impensable de constituer une société à partir d'un contrat social. Les individus ne peuvent pas fonder les sociétés, ils en sont incapables de par leur nature. Le pouvoir forme les individus, mais les individus ne forment pas le pouvoir.
ellauri161.html on line 929: Pour Joseph de Maistre, le corps politique étant constitué à l'image d'un organisme vivant, il peut quelquefois être malade, et quand il est malade, l'estomac n' aura rien de manger. Le sacrifice des individus est un mal nécessaire pour la sauvegarde du corps social, et Joseph de Maistre, dans ses formulations les plus imagées, n'hésite pas à évoquer le sang que réclame la terre pour rendre la justice, et qu'elle obtient par la guerre que se font les Hommes.
ellauri161.html on line 931: Toute religion doit pour de Maistre être sociale ; or, le protestantisme n'étant pas social à ses yeux, voire anti-souverain par nature, il n'est pas une religion. La religion doit apporter des croyances communes, et apporter la cohésion de l'organisme politique. Elle doit protéger le pouvoir autant que le pouvoir doit la protéger. Il n'est donc pas question de séparer l'Église de l'État, bien au contraire. C'est pourquoi Joseph de Maistre prônera un régime de type théocratique, dans lequel la religion tient un rôle fortement structurant, devant apprendre aux sujets le respect aveugle pour l'autorité et « l'abnégation de tout raisonnement individuel."
ellauri161.html on line 933: Si Jean-Jacques Rousseau s'accordait également à dire que la religion était nécessaire au corps politique, il rejetait en revanche le christianisme comme étant ennemi de la république. Chez Joseph de Maistre, à l'inverse, la religion chrétienne est la plus adaptée, car elle soutient parfaitement la monarchie et se base sur la tradition, sans laquelle il est impossible que soit fondée une religion. Or, la monarchie est elle-même le régime politique le plus adapté : comme il l'affirme dans ses Considérations sur la France, la monarchie est un équilibre qui s'est constitué au fil de l'histoire. C'est un régime tempéré mais fort, et qui ne tend pas, selon lui, vers la violence, à l'inverse de la république qu'il voit comme un régime déséquilibré et instable. De plus, la monarchie est le régime qui respecte le plus ce qu'il considère comme un fait naturel : à savoir l'inégalité entre les hommes, que la monarchie intègre dans son organisation, et qui est relativisée grâce à l'égalité de tous dans leur assujettissement au roi. Pour Joseph de Maistre, la république y substitue une égalité utopique, qui ne prend pas en compte la véritable nature de l'Homme. Car ce dernier doit vivre en société, et toute société doit être structurée autour d'une hiérarchie, ce qui justifie donc l'existence d'ordres dans la société.
ellauri161.html on line 935: Les théories de Joseph de Maistre, peu connues à la Révolution, connaîtront par la suite un grand succès chez les ultra-royalistes et les conservateurs.
ellauri161.html on line 936: Joseph de Maistre eut également une postérité à la fois plus spirituelle et plus littéraire, via plusieurs auteurs qu'il influença considérablement : Honoré de Balzac, mais surtout Charles Baudelaire (par exemple dans ses poèmes Correspondances ou Réversibilité), Antoine Blanc de Saint-Bonnet, Jules Barbey d'Aurevilly et Ernest Hello, lesquels ont marqué ensuite toute la littérature catholique du XXe siècle - de Léon Bloy, Bernanos et Paul Claudel jusqu'à Marc-Edouard Nabe. Sans oublier Léon Tolstoï, notamment dans La Guerre et la Paix. Wauzi wauz, tässäpä jäbässä on paxulti pahaa vettä salaliittoteoristien myllyyn!
ellauri163.html on line 28:

Courtney Joseph

ellauri163.html on line 35: If God is in fact a pretty young black woman with pearly white teeth - why not! Unfortunately the (admittedly also pretty) girl on the cover of The Book of Ephesians is white. So is Courtney Joseph, though not quite as young or pretty.
ellauri163.html on line 37: Courtney Joseph is a graduate of the Moody Bible Institute with a degree in Evangelism and Discipleship. After over a decade of leading women’s Bible studies, mentorships and workshops in her local church, she decided to move her ministry on-line at WomenLivingWell.org where she has over 1.5 million views of her videos on youtube. Courtney’s passion and sincerity has made her a leader in the Christian blogging community. She is the Founder of WomenLivingWell.org and GoodMorningGirls.org.
ellauri163.html on line 50: God of Vengeance was published in English-language translation in 1918. In 1922, it was staged in New York City at the Provincetown Theatre in Greenwich Village, and moved to the Apollo Theatre on Broadway on February 19, 1923, with a cast that included the acclaimed Jewish immigrant actor Rudolph Schildkraut. Its run was cut short on March 6, when the entire cast, producer Harry Weinberger, and one of the owners of the theater were indicted for violating the state's Penal Code, and later convicted on charges of obscenity. Weinberger, who was also a prominent attorney, represented the group at the trial. The chief witness against the play was Rabbi Joseph Silberman, who declared in an interview with Forverts: "This play libels the Jewish religion. Even the greatest anti-Semite could not have written such a thing". (You just wait for Philip Roth...) After a protracted battle, the conviction was successfully appealed. In Europe, the play was popular enough to be translated into German, Russian, Polish, Hebrew, Italian, Czech, Romanian and Norwegian. Indecent, the 2015 play written by Paula Vogel, tells of those events and the impact of God of Vengeance. It opened on Broadway at the Cort Theater in April 2017, directed by Rebecca Taichman. Eli ei Asch ihan pasé vielä ole.
ellauri163.html on line 334: and Jacob the father of Joseph, the husband of Mary, and Mary was the mother of Jesus who is called the Messiah.
ellauri164.html on line 435: Joseph-Prezzia_avatar-75x75.jpg" style="float:left;padding:1em" />
ellauri164.html on line 485: We first encounter Moses in the opening chapters of the book of Exodus. In chapter 1, we learn that, after the patriarch Joseph rescued his family from the great famine and situated them in the land of Goshen (in Egypt), the descendants of Abraham lived in peace for several generations until there rose to power in Egypt a pharaoh who “did not know Joseph” (Exodus 1:8). This pharaoh subjugated the Hebrew people and used them as slaves for his massive building projects. Because God blessed the Hebrew people with rapid numeric growth, the Egyptians began to fear the increasing number of Jews living in their land. So, Pharaoh ordered the death of all male children born to Hebrew women (Exodus 1:22).
ellauri171.html on line 216: Jacques Joseph Tissot (French: [tiso]; 15 October 1836 – 8 August 1902), Anglicized as James Tissot (/ˈtɪsoʊ/), was a French painter and illustrator. He was a successful painter of Paris society before moving to London in 1871. He became famous as a genre painter of fashionably dressed women shown in various scenes of everyday life. He also painted scenes and figures from the Bible.
ellauri171.html on line 531: Years later, when his son Joseph is apparently killed by wild animals, Jacob’s grief is terrible: he tears his clothes, wails, refuses to be comforted.
ellauri171.html on line 997: It is worth noting that nowhere in the text is Jezebel characterized as promiscuous or seductive. The text makes no mention of her physical appearance. Unlike characters such as Rachel, Joseph, and Rebekah, whom the Bible explicitly labels as aesthetically appealing, there is no such indication for Jezebel. In fact, if anything, the text indicates that Jezebel is an all-too-loyal wife —even capable of murder. She is not an admirable character by any means, however, it is critical to highlight that nothing about her modern connotation is exemplified in text.
ellauri172.html on line 834: Le Vicaire des Ardennes roman d'Honoré de Balzac (1824) (publié sous le pseudonyme d'Horace de Saint-Aubin) : le curé Jérôme Gausse, le jeune vicaire Joseph, personnage principal du roman.
ellauri172.html on line 916: La Mort et l'Archevêque (Death Comes for the Archbishop (en)), roman de Willa Cather, 1927, avec les personnages de l'évêque Jean-Marie Latour et du père Joseph Vaillant.
ellauri172.html on line 926: Les Clés du royaume, roman d'Archibald Joseph Cronin, 1941, avec le père Chisholm. Adapté au cinéma en 1944 par John M. Stahl.
ellauri172.html on line 964: Abraham Lévy, curé de campagne, roman de Joseph Joffo, 1988
ellauri183.html on line 492: Josef Saramago syyllistyi pyhän hengen pilkkaan, samaan anteexiantamattomaan rikoxeen kuin Ananias ja Safira, ja rangaistuxexi kuolikin vaikka ehti kyllä ensin pokata noobelin Portugalin kirkollisten piirien vastalauseista välittämättä.
ellauri183.html on line 568: Jose Saramago ei voi olla irvistelemättä Jeesuxen esinahasta. Nahka oli tallella vielä 1983 pyhäinjäännöxenä Italiassa uskovaisten varmemmaxi vakuudexi ja epäuskoisten riemuxi, kuten Jose hihittäen selvittää. Sehän on samalla lailla heikko ihminen kuin "Tissi" Rothin dekaani, joka ei saanut sanaa suusta tirskunnalta nähtyään ex-suojattinsa valtavana tissinä.
ellauri183.html on line 575: Jokaikinen juutalainen poika vaaditaan, sanoo Juutalainen laki, olla ympärileikattu kahdeksantena päivänä heidän syntymänsä jälkeen; Kristuksen ympärileikkauksen juhla, jota yhä juhlivat monet kirkot ympäri maailmaa, kuuluu siis vastaavasti viettää viim. 1. tammikuuta. Edellyttäen että Jee-suxen syntymäpäivä oikeesti oli 25.12. eikä pääsiäisenä kuten Jose koittaa uskotella meille.
ellauri183.html on line 577: Luukkaan 2:21 (King James Version) kuuluu: "Ja kun lapsen ympärileikkaamiseen oli kulunut kahdeksan päivää, hänen nimensä oli JEESUS, joka oli niin nimetty enkeliltä ennen kuin hän syntyi kohdussa." Se ei siis ollut Joosefin nimiehdotus, kuten Jose on tietävinään. Ensimmäinen viittaus Kristuksen katkaistun esinahan selviytymiseen tulee kirjan toisessa luvussa apokryfinen Arabialainen lapsenkenginen evankeliumi joka sisältää seuraavan tarinan:
ellauri183.html on line 630: Jose Saramagon peruspakanuus näkyy siinä ezen mielestä hra Seebaot on (ja oli Jeesuxenkin suhteen) melko raukkamainen kusipää. Jos on uskovainen, tälläinen röyhkeys ei tule kysymyxeen. Jumala, vaikka kuinka raukkis, on aina oikeassa, sillä oikeus on vahvimman oikeutta, ja jumala on maailman vahvin nalle, kaikkivoipainen. Tapahtukoon sinun tahtosi, olkoon minun sanani mitätöin ja sinun mitään tekemätöin. Minun tehtäväni ei ole kysellä vaan totella.
ellauri183.html on line 634: The war that Jewish scholars call The War of Varus (ei se "missä ovat legioonani" tunari vaan joku sen sukulainen). It is the war that took place in Galilee, Judaea and Idumaea just after the death of Herod which started with the massacre of the 3000 Jewish worshippers in the temple at the Passover of 1 B.C.E. Josephus stated that this war against the Jews which was directed by the governor of Syria, Quintilius Varus, took place in Palestine, but it has been a puzzle to historians that there appear to be no contemporary Roman accounts that justify it as occurring (ollenkaan tai ainakaan just tohon aikaan).
ellauri183.html on line 638: The Pharisees were the popular leaders of the Jews and the ones most laypeople looked to with confidence. The majority of the Jewish population was then expecting a world ruling messianic king to arise on the historical scene. And indeed, Josephus tells us that after Herod’s death many “kingly upstarts” emerged in Judaea and this reflects the general expectancy of the Jews that the messianic age was then imminent.
ellauri184.html on line 80: Mailer's fifth novel, Why Are We in Vietnam? was even more experimental in its prose than An American Dream. Published in 1967, the critical reception of WWVN was mostly positive with many critics, like John Aldridge in Harper's, calling the novel a masterpiece and comparing it to Joyce. Mailer's obscene language was criticized by critics such as Granville Hicks writing in the Saturday Review and the anonymous reviewer in Time. Eliot Fremont-Smith calls WWVN "the most original, courageous and provocative novel so far this year" that's likely to be "mistakenly reviled". Other critics, such as Denis Donoghue from the New York Review of Books praised Mailer for his verisimilitude "for the sensory event". Donoghue recalls Josephine Miles' study of the American Sublime, reasoning WWVN's voice and style as the drive behind Mailer's impact.
ellauri184.html on line 118: The gospel mentions that Mary and Joseph took Jesus out of a labor-intensive hospital on a Sabbath to purify the infant from sickness before the L-d’s meeting, as well as to administer the final purification rituals over His redemption, according to G-d’s Torah .
ellauri184.html on line 126: Joseph died, and I mourned him. Aika kalseasti muotoiltu. Sit tapaamaan Johannes-serkkua. Vai oliko se pikkuserkku niinkuin Callen serkku Johannes, onnekkampi Pilven Veikko? Eikai Elisabeth täti ollut sentään Maryn sisko?
ellauri184.html on line 248: According to the Hebrew Bible, the Tribe of Manasseh was one of the Tribes of Israel. It is one of the ten lost tribes. Together with the Tribe of Ephraim, Manasseh also formed the House of Joseph.
ellauri184.html on line 259: On the journey from Nazareth to Bethlehem, today, Mary and Joseph would have to pass through Israeli checkpoints, occupied land, illegal settlements and separation wall.
ellauri184.html on line 700: 3 Is not this the carpenter, the son of Mary, the brother of James, and Joses, and of Juda, and Simon? and are not his sisters here with us? And they were offended at him. (Mark 6:3 KJV)
ellauri184.html on line 706: Tai no, chryptittyjen mielestä sekin oli sarvetettu kuten Joseph: My view is that both Anna and Mary were made pregnant by the same angel. He is identified as the archangel Gabriel. Hiero sinne hässöy. Kiitti mut ei kiitti, me inhotaan pizzaa.
ellauri184.html on line 773: Jose Saramago is an atheist. This should be enough warning for everyone that desires to read the book. It is very explicit and so religion it’s exposed at its weakest and God as a character is revealed. I come from a Roman-Catholic background but I still wanted to read it, ever since the Gnostic gospel where Jesus childhood is revealed and he changes from a mischievous badly behaved kid to the Jesus from the new testament I wanted to see Saramago’s take on it. Saramago is such a master of words that he makes every bit of faith look totally illogical.
ellauri184.html on line 783: Jesus having sex with Mary Magdalene in the whorehouse without the blessing of marriage. The demon asking Jesus to use a sheep for sexual release. An angel posing as a beggar during the Annunciation scene. The same beggar-angel walking with Mary to Bethlehem provoking jealousy to the doubting Joseph. Three shepherds instead of 3 kings visiting the family in the Bethlehem. Joseph crucified and dying on the cross mistaken as a zealot. Jesus seeing God in the desert. Jesus riding on the boat with the God and the Devil. These are some of the shocking deviations from the story that Saramago imagined and incorporated to come up with an “irreverent, profound, skeptical, funny, heretical, deeply philosophical, provocative and compelling work.” (Source: Harold Robbin who says that this is his favorite work of Saramago. So far, I agree).
ellauri184.html on line 785: This is a bold fearless work and definitely not for the faint of heart. I am not surprised that when this was originally published in 1991, it created lots of controversies with the Catholic Church condemning Jose Saramago for harboring anti-religious vision and his own Portuguese government asking the European Literary Prize to remove this from its shortlist because of the book’s offensive content to religion. Despite this book’s existence, Saramago won the 1998 Nobel Prize for Literature.
ellauri185.html on line 120: Josephson._-_David_och_Saul.JPG/220px-Ernst_Josephson._-_David_och_Saul.JPG" width="50%" />
ellauri185.html on line 472: Uskonto on ja se tulee olemaan järjettömän apinan ja sen järjettömän toiminnan elinehto. Eikä mikä tahansa uskonto, vaan todellinen alkuperäinen väärentämätön ja vetistämätön kristinusko. Tolstoi luulee virheellisesti löytävänsä sen vuorisaarnasta, vaikka kaikki tietävät etteivät sen reportterit edes olleet paikalla. Kannattaisi mieluummin konsultoida Naahum Mailerin ja Jose Saramagon autobiografioita. Jeesus sentään tiettävästi oli läsnä, jos ylipäänsä kukaan.
ellauri185.html on line 806: On May 24, 1943, the extermination camp at Auschwitz, Poland, receives a new doctor, 32-year-old Josef Mengele, a man who will earn the nickname “the Angel of Death.”
ellauri189.html on line 81: It is generally held to be most influenced by Lord Byron, whom Malczewski had met in Venice during his travels around western Europe, though it is considerably more gloomy and Gothic than Byron's work. Malczewski is sometimes considered part of the "Ukrainian school" in Polish poetry, though others consider his work to stand uniquely separate. Maria was also influential on later Polish poets, especially Adam Mickiewicz, and on writer Joseph Conrad, although he was not a romantic as such. Well, some of his stuff is pretty gooey, like Nostromo, the Panamanian guy.
ellauri190.html on line 228: After World War II, the Soviet Union disbanded the Cossack units in the Soviet Army, and many of the Cossack traditions were suppressed during the years of rule under Joseph Stalin and his successors. During the Perestroika era in the Soviet Union in the late 1980s, descendants of Cossacks moved to revive their national traditions. In 1988, the Soviet Union passed a law allowing the re-establishment of former Cossack hosts and the formation of new ones. During the 1990s, many regional authorities agreed to hand over some local administrative and policing duties to their Cossack hosts.
ellauri191.html on line 1139: Josef_Agnon" title="Samuel Josef Agnon">Samuel Josef Agnon
ellauri191.html on line 1527: Joseph_Brodsky_1988.jpg" class="image">Joseph Brodsky 1988.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1c/Joseph_Brodsky_1988.jpg/75px-Joseph_Brodsky_1988.jpg" decoding="async" width="75" height="105" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1c/Joseph_Brodsky_1988.jpg/113px-Joseph_Brodsky_1988.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1c/Joseph_Brodsky_1988.jpg/150px-Joseph_Brodsky_1988.jpg 2x" data-file-width="2445" data-file-height="3427" />
ellauri191.html on line 1529: Joseph_Brodsky" title="Joseph Brodsky">Joseph Brodsky
ellauri191.html on line 2144: In the Wall Street Journal, Joseph Epstein wrote, "You might not know it, but you and I are members of a club whose fellow members include Leo Tolstoy, Henry James, Anton Chekhov, Mark Twain, Henrik Ibsen, Marcel Proust, James Joyce, Jorge Luis Borges and Vladimir Nabokov. [And, we might add: Virginia Woolf, Joseph Conrad, Anna Akhmatova, Ella Fitzgerald, and Eudora Welty.] The club is the Non-Winners of the Nobel Prize in Literature. All these authentically great writers, still alive when the prize, initiated in 1901, was being awarded, didn't win it."
ellauri192.html on line 269: Taking into sympathetic account the widest margin of human error, is it possible to take seriously an institution and procedure that passes over the majority of the greatest novelists and renewers of prose in the modern age? James Joyce, Marcel Proust, Franz Kafka (whose presence towers over our sensual literature and of the meaning of a bug, quite a feat for a little man who one should not expect to tower over anything much), Thomas Hardy, Joseph Conrad, Henry James, Andre Malraux, Hermann Broch, Robert Musil, D. H. Lawrence, either escaped the notice of or were, on nomination, rejected by the Nobel committee. Can one defend a jury which prefers the art of Pearl Buck (1938) to that of, say, Virginia Woolf? Paul Claudel, a picee of shit whose dramas we can set fairly beside those of Aeschylus and of Shakespeare just to scare people, never received the accolade. Paul Heyse was chosen, not Bertolt Brecht. Galsworthy is a Nobel, not Carlo Emilio Gadda, one of the most original and inventive writers of fiction in this century. Who the fuck is he? Composer of In-a-Gadda-da-Vida? No that was Iron Butterfly, and a good piece it was indeed.
ellauri192.html on line 323: Though the following list consists of notable literary figures deemed worthy of the prize, there have been some celebrated writers who were not considered nor even nominated such as Anton Chekhov, Jules Verne, Mark Twain, Robert Hugh Benson, Arthur Conan Doyle, Alexander Blok, Marcel Proust, Joseph Conrad, Rainer Maria Rilke, Federico García Lorca, Lu Xun, Sarat Chandra Chattopadhyay, Antonio Machado, Francis Scott Fitzgerald, James Joyce, Virginia Woolf, Simone Weil, Willa Cather, George Orwell, Galaktion Tabidze, Richard Wright, Flannery O'Connor, Langston Hughes and Jack Kerouac.
ellauri192.html on line 355: The list of unsuccessful peace prize nominees includes dictators Joseph Stalin, Benito Mussolini and Adolf Hitler.
ellauri192.html on line 461: F. Sionil Jose 100/1
ellauri196.html on line 372: Alexandre Dumas vanhempi: Historialliset romaanit 2: Josef Balsamo, historiallinen romaani Ludwig XV:n hovista. Karisto 1917
ellauri196.html on line 729: According to the Bible, Ezekiel and his wife lived during the Babylonian captivity on the banks of the Chebar River, in Tel Aviv, with other exiles from Judah. There is no mention of him having any offspring. Josephus claims that Nebuchadnezzar of Babylonia's armies exiled three thousand Jews from Judah, after deposing King Jehoiakim in 598 BCE. Ärsyttävimmät kiljukaulat johtoportaasta vietiin jäähylle. Jesaja kuului Jahven hoviin, Hese oli bloody peasant.
ellauri204.html on line 753: Antoine Marie Joseph Paul Artaud, better known as Antonin Artaud, was a French writer, poet, dramatist, visual artist, essayist, actor and theatre director. He is widely recognized as one of the major figures of the European avant-garde. In particular, he had a profound influence on twentieth-century theatre through his conceptualization of the Theatre of Cruelty. Known for his raw, surreal and transgressive work, his texts explored themes from the cosmologies of ancient cultures, philosophy, the occult, mysticism and indigenous Mexican practices. Hirveää scheissea.
ellauri206.html on line 279: En 1844, Théophile Gautier fonde le club des Hashischins avec Jacques-Joseph Moreau, club voué à l'étude du cannabis. Ce club sera fréquenté par de nombreux artistes de l'époque, dont Charles Baudelaire. Teophilen haudalla on muusia, nim. Kalliopee.
ellauri213.html on line 377: Mikhail Ivanovich Kalinin, known familiarly by Soviet citizens as "Kalinych", was a Soviet politician and Old Bolshevik revolutionary. He served as head of state of the Russian Soviet Federative Socialist Republic and later of the Soviet Union from 1919 to 1946. From 1926, he was a member of the Politburo of the Communist Party of the Soviet Union. Born to a peasant family, Kalinin worked as a metal worker in Saint Petersburg and took part in the 1905 Russian Revolution as an early member of the Bolsheviks. During and after the October Revolution, he served as mayor of Petrograd. After the revolution, Kalinin became the head of the new Soviet state, as well as a member of the Central Committee of the Communist Party and the Politburo. Kalinin remained the titular head of state of the Soviet Union after the rise of Joseph Stalin, but held little real power or influence. He retired in 1946 and died in the same year.
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri216.html on line 148: Hänen kirjoituksensa tulivat julkisuuteen ensimmäisenä 400-luvulla ja monofysitistit käyttivät niitä tukemaan omia argumenttejaan. Niiden (pseudo-)apostoliseen alkuperään suhtauduttiin epäilevästi, mutta vähitellen Pseudo-Dionysioksen teokset hyväksyttiin laajalti. Keskiajalla kristilliset mystikot saivat niistä vaikutteita. Keskiajalla niistä tuli hyvin suosittuja teologien keskuudessa, mutta renessanssin aikana alkoivat väittelyt teosten autenttisuudesta. 1400-luvulla erityisesti Lorenzo Valla teki paljon työtä vakuuttaakseen muut siitä, ettei Pseudo-Dionysios voinut olla sama henkilö kuin alkuperäinen Dionysios. 1800-luvun lopussa Hugo Koch ja Josef Stiglmayr osoittivat, että Dionysios on filosofiassaan tekstuaalisesti riippuvainen Prokloksen pahuuden teoriasta, mikä oli naula arkkuun väitteille, joiden mukaan hän olisi ensimmäisen tai toisen vuosisadan kirjoittaja.
ellauri217.html on line 81: Merkille pantava on jae Room. 16:7, jossa Paavali mainitsee Andronikoksen ja Junian, jotka ovat ”arvossa pidettyjä apostoleissa”. Junia-nimisen apostolin sukupuolesta on käyty paljon keskustelua, mutta mikäli hän oli naisoletettu, Paavali tulee epähuomiossa maininneeksi ainoan naisapostolin, josta meille on jäänyt todisteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei naisia olisi voinut olla enemmänkin apostoleina. Magdalena ainakin sai ehkä useinkin todistaa pikkuveikan ylösnousemusta. Tarkkaa naisapostolien määrää on mahdotonta tietää. Paavalin jakeissa 1. Kor. 15:3–8 antaman tiedon mukaan Kristus ilmestyi yli viidelle sadalle. Tätä tietoa ei ole vahvistettu evankeliumissa. Kaikista ylösnousemuksen todistajista ei kuitenkaan välttämättä tullut apostoleja. Talmudin mukaan Jeesuksella oli vain viisi opetuslasta, Matthai, Nakai, Nezer, Buni ja Todah. Kun Kristuksen kirkko perustettiin 6. huhtikuuta Joseph Smith ja Oliver Cowdery asettivat toisensa apostolin virkaan kun heidät oli ensin hyväksytty kirkon johtajiksi. Mormonistisessa yhteisössä, on tällä hetkellä viisitoista apostolia. Kaksitoista apostolia muodostaa kahdentoista apostolin koorumin (Lälli kooros). Sen yläpuolella on kirkon ensimmäinen presidenttikunta, jonka muodostavat kirkon presidentti ja hänen kaksi neuvonantajaansa. Myös he ovat apostolin viran haltijoita.
ellauri217.html on line 736: According to the 19th-century Roman Catholic Bishop Karl Josef von Hefele, the Apostolic Decree of the Jerusalem Council "has been obsolete for centuries in the West", though it is still recognized and observed by the Eastern Orthodox Church. Hypersensationalists, such as the 20th century Anglican E. W. Bullinger, would be another example of a group that believes the decree (and everything before Acts 28) no longer applies.
ellauri219.html on line 903: Joseph McCabe, English anti religion campaigner (1867-1955)
ellauri219.html on line 915: Joseph Stalin, Russian politician (1879-1953)
ellauri219.html on line 975: Underworld (also released as Paying the Penalty) is a 1927 American silent crime film directed by Josef von Sternberg and starring Clive Brook, Evelyn Brent and George Bankrupt. The film launched Sternberg's eight-year collaboration with Paramount Pictures, with whom he would produce his seven films with actress Marlene Dietrich. Journalist and screenwriter Ben Hecht won an Academy Award for Best Original Story. Time felt the film was realistic in some parts, but disliked the Hollywood cliché of turning an evil character's heart to gold at the end. Filmmaker and surrealist Luis Buñuel named Underworld as his all time favorite film. Critic Andrew Sarris cautions that Underworld does not qualify as "the first gangster film" as Sternberg "showed little interest in the purely gangsterish aspects of the genre" nor the "mechanics of mob power." Film critic Dave Kehr, on the other hand, writing for the Chicago Reader in 2014, rates Underworld as one of the great gangster films of the silent era. "The film established the fundamental elements of the gangster movie: a hoodlum hero; ominous, night-shrouded city streets; floozies; and a blazing finale in which the cops cut down the protagonist."
ellauri222.html on line 888: The book Les Ruines, ou méditations sur les révolutions des empires (1791) by Constantin François de Chassebœuf, comte de Volney (1757–1820), first published in an English translation as The Ruins, or a Survey of the Revolutions of Empires (London: Joseph Johnson, 1792) by James Marshall, was an influence on Shelley. helley had explored similar themes in his 1813 work Queen Mab. Typically, Shelley published his literary works either anonymously or pseudonymously, under the name "Glirastes", a Graeco-Latin name created by combining the Latin glīs ("dormouse") with the Greek suffix ἐραστής (erastēs, "lover", vitut se on mikään suffixi!); the Glirastes name referred to his wife, Mary Shelley, whom he nicknamed "dormouse". Unikeon köyrijä. Mäuschen, sanoi Percy Marylle niikö Pikin kreikkalainen poikaystävä, setämäinen Kleomenis.
ellauri222.html on line 1029: The Riflemen of the Ohio, by Joseph A. Altsheler, on Salen poikasena lukema inkkariromaani jossa vastakkain ovat laupias paleface Henry Ware ja urhea intiaanipäällikkö Ohiosta nimeltä Timmendiquas. Kirjan pointti on, let the best man win. Tunnetumpi Timmendequas on Jesse joka raiskasi pikku Meganin ja sai aikaan lain nimeltä Megan Law. Jesse yhtä roistomaisine Paul veljineen oli sekin luultavasti Ohion intiaaneja.
ellauri242.html on line 180: Lisäksi koko romaanin ajan korostetaan jatkuvasti Krimin tataarien petturuudesta kansallisuutena suhteessa neuvostoviranomaisiin ja Krimin venäläiseen väestöön. Koko romaanin ajan Stalin Joseph Vissarionovich mainitaan toistuvasti, tietysti innokkaimmilla sävyillä. Ja partisaaniosaston georgialaiset, toisin kuin tataarit, esitetään rohkeina ja lujautumattomina taistelijoita. Mitähän ukrainalaiset ovat tästä mieltä? No ei midiä, vähävenäläinen wikisivu Arkadista on tynkä.
ellauri243.html on line 610: David Joseph Mahoney Jr. (May 17, 1923 – May 1, 2000) was an American business leader, philanthropist and author. He joined a passionate community of people who love what you love.
ellauri244.html on line 157: Joseph Butler (b. 1692), Anglican Bishop of Bristol and Durham
ellauri244.html on line 186: Mutta ei, Eski tarkoitti varmaan Joseph Butleria, joka kenties mainitaan sen filosofia huipulta huipulle -oppikirjassa.
ellauri244.html on line 188: Joseph Butler is best known for his criticisms of the hedonic and egoistic “selfish” theories associated with Hobbes and Bernard Mandeville and for his positive arguments that self-love and conscience are not at odds if properly understood (and indeed promote and sanction the same actions). In addition to his importance as a moral philosopher Butler was also an influential Anglican theologian.
ellauri244.html on line 418: Millenniaaleja Jeesus-covereita on tosi monia, esim. Bernard Malamudin (jumalan armo, 1982), Jose Saramagon (Jeesuxen Kristuxen evankeliumi, 1991) Naahum Mailerin (pojan evankeliumi, 1997), ja Harri Sirolan pahnanpohjimmainen (Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen, 2001). Missään niistä ei Jeesus sikise pyhästä hengestä, vaan asialla on ollut joku kikkelillä varustettu välimies. Eikä missään pidä Jeppe poika kaatioita jalassa, vaan kaikilla se päätyy nussimaan Maria Magdaleenaa tai jotain toista hoitoa. Tää on selvästi jäänyt kynäilijöitä vaivaamaan, niinkuin varmaan gospelien kuulijakunnan enemmistöä. Missä on E ja K, siellä pitää olla F. Kreikkalaisten jumalat oli himo bylsijöitä, siinä suhteessa on tuppikullien partapozo vastine aikamoinen pettymys. Naiset vaietkoot telttamiesten seurakunnassa, ja niiden naimisesta oli viisainta myös setämiesten enimmäxeen vaieta.
ellauri245.html on line 505: Trass i protestar frå Sovjetunionen, vart Lie sin periode forlenga i 1950, då USA nedla veto mot alle andre moglege kandidatar, og Sovjetunionen nekta å godta at Lie fekk ein periode til, grunna i Lie si rolle i Koreakrigen. Sovjetunionen nekta å erkjenne han som generalsekretær i den andre perioden hans, og etter skuldingar frå Joseph McCarthy for å ha hyra «illojale» amerikanarar, trekte Lie seg som generalsekretær 10. november 1952.
ellauri245.html on line 539:

Josef Terboven

ellauri246.html on line 46: Agnon oli alkuperäiseltä nimeltään Shmuel Josef Czaczkes. Hän syntyi Butshatshin (Бучач; puol. Buczacz, jidd. Butshotsh [בעטשאָטש]) kaupungissa, silloisen Itävalta-Unkarin Galitsian maakunnassa. Galitsian alue oli kuulunut Puolaan ennen Puolan ensimmäistä jakoa (1772) sekä vuosina 1918-1939, nykyään se kuuluu Ukrainaan, ellei tule kohta jotain uutta jakoa. Butshatshissa oli holokaustiin asti suuri juutalaisväestö, joka käsitti 1930-luvulla yli puolet kaupungin asukkaista.
ellauri246.html on line 69: Vuonna 1966, yhdessä israelilaisen kirjailijan Samuel Josef Agnonin kanssa Nelly pokkasi Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Sachs oli vuoteen 2009 asti ainoa saksalais-ruåzalainen naiskirjailija, joka on saanut tämän palkinnon. 2009 sen sai Herta Müller, Celanin maanmies ja samanlainen antikommunisti Ceausescu-survivori.
ellauri246.html on line 189: Joseph">Joseph Brodsky (alun perin Iosif Aleksandrovitš Brodski, ven. Иосиф Александрович Бродский, 24. toukokuuta 1940 Leningrad, Neuvostoliitto – 28. tammikuuta 1996 New York, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen runoilija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1987. Selvä pysähtyneisyyden ajan poliittinen broileri. Kaikki njeuvostoliittolaiset dynypalkitut ovat pokanneet länkkäreille ja pyllistäneet kotimaahansa, paizi Solohov, joka pyllisti vasta vähän lopuxi. Se ei ole sattumaa, se on ukkotemian huolellisen propagandatyön tulosta.
ellauri246.html on line 345: Kuuluisa syyttely Joseph Alexandrovich Brodskyn un-leninistnessistä on absurdi kaksinkertaisesti. Nuorista vuosistaan huolimatta hän oli kelvoton työntekijä, mitä vähän ihmeteltiin.
ellauri246.html on line 353: Alexander Ivanovich, Josephin isä, läpäisi kaikki sodat, alkaen Suomen rintaman sotilaallisenta kirjeenvaihtajanta. Hän oli toimittaja ja samalla valokuvaaja. Hän kirjasi viimeiset taistelut Kiinassa, palasi sieltä Japanin tappion jälkeen. Seuraavaksi pronssi Johka (?) tuodaan sieltä, oli pitkään seisomassa runoilijan kirjoituspöydällä. Kazelen Leninin pään yli ulos.
ellauri246.html on line 355: Palattuaan puolivalssattuna, synkkänä, joka ei ole vielä naamioitu kaupungin saarron jälkeen, hän alkoi etsiä heidän paikkansa elämässä. Ne olivat lyhyitä aikoja, mutta voimakkaita. Joseph Brodskin lyhyt elämäkerta ehdottaa, että hän olisi muuttanut neljä koulua vuodesta 1944 lähtien. Viimeisimmässä niistä sijaitsevat Salon-kaistalla, missä hän pysyi toisen vuoden aikana seitsemännellä luokalla. Hänet lähetettiin merenkulkukouluun, mutta sitä ei hyväksytty. Sitten lyhyen aikavälin proletaarisen episodi seurasi hänen biografiassa: Joseph toimii Arsenal tehtaalla jyrsintäkoneen oppilaana. Epäonnistuminen siinäkin ilmestyi pyrkimyksensä mennä sukellusakvaarioiden kouluun ilmeisesti, Isän laivastotausta vaikutti. Sitten ajatus lääkäri tulee näkyviin. Saadaxeen käytäntöä, hän saapuu avustavan persistorin morgueen. Anatomian kuolleet ilmeisesti osoittautuivat helpoxi nakixi, joten se kestää vain kuukauden. Seuraavaxi Kochegar, merimiehen majakka ... Lady Stabiilius tuli vasta kun Joseph alkoi ratsastaa Neuvostoliiton geologisilla retkillä, työntekijänä. Kaksi vuodenaikaa se oli valkoinen meri, sitten Pohjois-Yakutia, Itä-Siperia, muut Polarin alueen alueet. Yakutian hermostunut jakautuminen valmistui eeppisen.
ellauri246.html on line 366: David Leanin ohjaama elokuva Tohtori Živago valmistui 1965. Sen käsikirjoituksen laati Pasternakin romaanin pohjalta Robert Bolt. Robert Frost jäi nuolemaan näppejään. Samaan aikaan Joseph alkaa opiskella englantia ja puolaa itsenäisesti.
ellauri246.html on line 369: Heidät esitteli kesän 1961 lopputuloksena Evgeny Rain. Joseph oli 21-vuotias. Monet ihmiset pitävät ystävyyttään kahden runoilun vilpittömänä liittämisenä. Outoa, mutta he eivät olleet kovin kiinnostuneita toistensa runoudesta. Ei keskusteluja, kiistoja erilaisiin sukupolviin kuuluvien ihmisten runkoon. Heidän välillä oli jotain erilaista, mikä Brodsky itse ei halunnut puhua. Et kerro, se on pitkä ja vaikea. Noin niin hän vastasi pyyntöihin. Kuten Anna Andreevna, hän perusti nopeasti uuden tuttavuuden tason. Hän oli nuori eikä tietoinen hänen voimasta. "Big Elegy John Donna" aiheutti sanailua siitä, että Joseph itse ei ymmärrä, mitä hän kirjoitti. Ja hiän muistutti, kun he menivät hiänelle, ettei hän ollut lukenut oppaita tai kuuntele hiänen runojaan. Lyhyesti sanottuna he kehuivat kumpikin runojaan, hengittäen talossaan eri ilmaa. Hän tuskin tiesi, että Ahmatov vertaa ystäväänsä poikansa kanssa eikä kannata jälkimmäistä.
ellauri246.html on line 371: Näinä vuosina on tullut vaikein hänen kohtalossaan. Tämä liittyy ensisijaisesti onneton rakkaus. Sitä voidaan kutsua romantico-runoilijan (S. Albert Kivinen) sanoin kivisexi. Maria Basmanova oli epätavallinen tyttö eikä muuttunut ajan myötä. Kuuluisa taiteilija, kylmä, hiljainen, jossa tuntui ujo kauneus. He tapasivat maaliskuussa 1962, ja useimmat eivät nähneet. Menimme kaduilla. Hän luki runojaan, hiän kuunteli. Mutta romaani ei hyväksynyt hänen vanhempiaan. Pian ystävät alkoivat usein riidellä, joka kerta eroten ikuisesti. Julma masennus ja itsemurhayritykset olivat seurauksia näiden kierteiden seurauksista hänelle. Ystävät usein näkivät ranteensa sidoksissa veren jälkiä. Ja lopullinen kuilu on tulos kaikkein tavallisimmasta: banal Love Triangle. Yksi lähimmistä Josefin ystävistä Dmitry Basyshev otti tytön ystäväxi ajanjaksona, jolloin Brodsky oli piilossa poliisilta, jo pelkäävät vainoa virittää. Siellä he sopivat. Joseph saapui selvittämään, mutta hiänellä ei ollut aikaa puhua hänelle. Pidätys ja tuomioistuin seurasivat. Ja tämä on täysin erilainen tarina, marinan kuilu suorastaan.
ellauri246.html on line 377: Taistelussa Joseph Brodskin paluuta varten, jotta saataisiin elämäkerta ja lisää luovuutta, joista tulee kriitikoille paljon teräviä tarkasteluja, oli hyvin vaikutusvaltaisia ihmisiä. Ensinnäkin A. A. Akhmatova. Trid Vigdorovan transkriptillä oli tärkeä rooli. Se julkaistiin monissa Länsi-Euroopan tiedotusvälineissä. Yhdessä Anna Andreevnayan kanssa lukemattomat kirjeet puolueen viranomaisille ja oikeuslaitosta vastaan ovat Lydia Chukkovskaya. Shostakovich, TVARDOVSKI, Powesty, Marshak. Nämä eivät ole kaikki ihmiset, jotka ottivat osaa hänen kohtaloonsa mutta tärkimöt. Jean-Paul Sartre:n eurooppalaisen "Foorumin" EVE: llä varoitettiin vaikeasta tilanteesta, johon Neuvostoliiton valtuuskunta voi joutua Brodskin tapauksessa. Todennäköisesti tällä on ollut ratkaiseva rooli. Jotta runoilijalla ei olisi ollut tällaisia syytöksiä, se siirtyi kääntäjien ja kirjailijoiden liiton Leningradin sivuliikkeeseen. Kun olet lähtenyt alkuperäisestä kaupungista 23:een, hän palasi 25:een ja heti löysi itsensä hyvin oudosta, keskitetystä valtiosta. Neuvostoliiton sukunimi ei todellakaan ollut runoilija. Se oli mitä Neuvostoliiton suurlähetystön henkilökunta vastasi, kun hänet kutsuttiin kansainväliseen runolliseen festivaaliin. Kolme vuotta myöhemmin, Joosef Alexandrovich valittiin Bavarian taideteollisuuden Akatemian jäseneksi ihan kiusalla.
ellauri246.html on line 381: Joseph Brodsky sisältää tietoja siitä, että kääntöpiste on saapunut vuonna 1972. OVIR: ssä runoilija ehdottaa valintaa: maahanmuutto tai kuumaa päivää, kuten ne ilmaistiin psykopaattiloissa ja vankiloissa. Itse asiassa, hän ei ollut valinnut sitä, vaan hän yritti venyttää lähtöpäivää jälkimmäiseen saakka. Aika oli tarpeen ensimmäisen teoksen kokoelman valmistelussa. Samizdatovsky, tietenkin. Mutta silti, jo vailla Neuvostoliiton kansalaisuutta, 4. kesäkuuta hän lensi reitin varrella Moskova - Wien. Kaksi päivää myöhemmin siitä, että oli jo tutustunut Itävallassa
ellauri246.html on line 388: Viittaus päätelmään: Suuren runoilijan työ on kiittämätön asia. Tälle olisi omistettava vuosia ja kirjoittaa monikulttuurinen tutkimus. Asenne kohti häntä on epäselvä. On ihmisiä, monet heistä, ja he ansaitsevat syvän kunnioituksen, jotka eivät siedä Josifin laajaa runoutta. Sitä pidetään erityisesti myöhäisissä näytteissä, kylmänä, riistettynä elämästä. Mutta se, anna sen olla kylmä, täysin omistettu. Maahanmuutoksessa Joseph Alexandrovich kääntyi välittömästi esseegenrelle ja kirjoitti niitä elämänsä loppuun. Ja puheessaan, jota Nobel-palkinto Laureat perinne perinteisesti pitävät, hän korosti uudelleen sitä, että pitää runoutta pelkästään yksilön asiasta, ja itse on yksityinen henkilö. Vittuako menivät julkaisemaan ne edes samizdattina.
ellauri246.html on line 392: Tässä on niin mielenkiintoinen Brodskin elämäkerta. Häntä korostettiin yksinäisenä henkilönä, ehkä hän tunsi onnettomuutta tässä valtiossa. Tällainen pysyi kuoleman jälkeen. Tämä tapahtui 28. tammikuuta 1996. Pumppu ei kestänyt siinä kaikki. Suuren työntekijän ja runoilijan Joseph Brodskyn kuoppa sijaitsee Venetsiassa San Michele-hautausmaalla. Tätä kaupunkia hän rakasti vähemmän kuin hänen natiivia Leningradia.
ellauri246.html on line 554:

Lisää luovuutta peliin Joseph Brodsky

ellauri246.html on line 560: Tutkimuksen kohteena on kolmannen maanmuutoksen aallon edustaja - Joseph Alexandrovich Brodsky. Olen henkilökohtaisesti harkinnut Brodskysta erinomaista henkilöä, ajattelijaa ja tyylikästä kirjallisuutta. Kirjallisuudessa Joseph Alexandrovich usein laittautuu yhteen riviin Pushkinin ja Lermontovin kanssa, jossa hän kutsui izeään kolmannexi suurexi venäläisexi runoilijaxi. Tämä on tämän aiheen merkitys. Meillä on mahdollisuus miettiä tällaisen henkilön työtä, olla lähes sen tautta nykyaikaisia. Lermontovkin oli koko sekopää, joka karkotettiin johkin arolle kasakkarykmenttiin. Sen vaiensi sen vittuiluihin kyllästynyt upseerikolleega.
ellauri246.html on line 562: Joten abstrakti: yritän valaista Joseph Alexandrovichin elämäkertaa ja harkita myös hänen luovaa polkua.
ellauri246.html on line 564: Työn valmisteluxi käytin suoraan Joseph Alexandrovichin kirjoituksia sekä Leo Vladimirovich Losevin kirjaa "Joseph Brodsky. Kirjallisen elämäkerran kokemus. " Tämä kirja sisältää kaikki kattavat tiedot Brodskin elämästä ja työstä. Käytetyt myös: Kokoelma haastatteluja runoilijalta - täällä kaikki haastattelut kerättiin, mikä Iosif Alexandrovich antoi; Salomon Moiseevich Volkovin työ "vuoropuhelujen kanssa Joseph Brodsky" on melko suosittu Venäjällä - tämä on eräänlainen kirjankeskustelu, journalistien keskustelu runoilijalla; Jack Jacob Arkadyvich Gordin, Writer, "Knight ja kuolema, tai elämä suunnitelmana: noin niinkuin Joseph Brodsky." Se sisältää haastattelun Brodskin kanssa, Gordin itse, hänen tarinansa viestintään runoilijan kanssa.
ellauri246.html on line 568: Iosip Alexandrovich syntyi 24. toukokuuta 1940 Leningradissa. Hän syntyi juutalaisessa perheessä, isä Alexander Ivanovich Brodsky - sotilasvalokuva, äiti Maria Moiseevna Volpert - kirjanpitäjä. Tulevan runoilun lapsuus oli sodassa, hänen isänsä tuolloin taisi palvella Japanissa, Joseph ja äiti evakuoitiin Cherepovetsille. Lapsuuden jälkeen koulun ikä, kun runoilija puhui eri haastatteluissa, hän jo oli kokenut painostusta muilta kansalaisuudestaan, mutta hän ei koskaan kieltäytynyt siitä, että hän oli juutalainen.
ellauri246.html on line 641: Näin voimme varmistaa, kuinka vaikeaa ja Tornner oli Brodskin elämää. Viranomaisten vaino, rakkaan naisen pettäminen, ruokapakkausten puute, maanpaossa. Mutta kaikki tämä ei kosketa runoilijaa. On mahdollista, että kaikki nämä tapahtumat ovat ansioita, niin monet kauniit Joseph Alexandrovichin esiintyi.
ellauri246.html on line 833: Yritetään luoda yhteinen elämä rakastetun naisen kanssa jatkui kaksi vuotta viitteen jälkeen. He asuivat yhdessä, sitten toisistaan. Lokakuussa 1967 Marina ja Joseph olivat poika Andrei, mutta pian sen jälkeen 1968 he erosivat kokonaan. Tämä tapahtuma voidaan jäljittää Brodskin jakeissa.
ellauri246.html on line 844: Samana ajanjaksona Brodsky yritti järjestää julkaisun Moskovanlehdissä. Kuitenkin verbi "yritti" on liian kovaa tästä. Tulostuksen saavuttamiseksi oli tarpeen osoittaa jonkinlainen diplomaattisuus, johon Brodski ei pystynyt. Kun hänet johti kalastajan kirjoittajalle, joka voisi auttaa julkaisuissa, hän oli niin vihainen Rybakov hänen ylimielisyytensä, että hän jopa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, hän muistutti muistelmista kokouksesta "huono henkilö, joka halusi lukea tarpeettomia runoja ilman loppua . " Kun v.p. Aksenov esittelee Brodskin "nuorten" toimittajien kanssa, johtanut hänet toimituksellisen hallituksen kokoukseen ", Joseph tästä toimituksellisesta hallituksesta kuuli, että Neuvostoliiton painajainen, jossa nuorten kirjoittajat ovat yksinkertaisesti menettäneet tietoisuuden.<…> Hän sanoi, että hän oli läsnä Sabbath Witchesissa. Ja itse asiassa se oli suurin mahdollinen liberalismi. "
ellauri246.html on line 870: On erittäin suurta vaihtelua mielipiteitä, kun arvioidaan Joseph Brodskin luovuutta. Hänen runsaasti paradoksaalisia. Sen erottuva piirre on kokeilu- ja perinteinen yhdiste. Monin tavoin hänen työnsä kehittäminen johtui sekä venäläisissä että eurooppalaisessa runossa, mutta nyt on jo selvää, että tämä polku ei johda umpikujaan ja ei-kanonisen sanaston yhdistelmää stressin kanssa Metaforismi ja monimutkainen metrinen stubbinen rakenne löytävät kaikki uudet tarkkailut. Kuten aiemmin sanoin, johdannossa Brodsky - erinomainen runoilija, joka tuttu koko maailmaan. Mutta Brodskin runouden täydellinen ja syvä ymmärrys on vielä eteenpäin.
ellauri246.html on line 874: Joseph Alexandrovich kuoli 27. tammikuuta 1996. Alun perin suunniteltiin haudata Brodsky Etelä-Headley. Mutta tämä suunnitelma eri syistä oli hylättävä. Venäjältä Valtion Duuma-apulaiskasvatus Galina STAREGRAM: stä tuli ehdotus kuljettaa runoilijan ruumiin Petersburgiin ja haudata hänet Vasilyevskin saarelle, mutta se merkitsisi ratkaista BrodSky palata kotimaahan. Lisäksi St. Petersburgin hauta olisi vaikea päästä perheelle. Kyllä, ja ei rakastanut Brodskyä, ehkä vain hänen suosionsa, hänen nuorekkaan runo, jossa oli rivejä ", en halua valita, tulen Vasilyevsky Islandiin ...". Venetsian viranomaisten kanssa päätettiin sopimusta San Michelin muinaisen hautausmaahan. Vaatimus marmori hautakivi, sanoja Elegian välein: Letture Pop Omnia Finit, mikä tarkoittaa "kuoleman kanssa kaikki ei pääty."
ellauri246.html on line 878: 1.Volkov S. Dialogit Joseph Brodskin kanssa. M., 2006.
ellauri246.html on line 880: 2.Gordin ya. Knight ja kuolema tai elämä suunnitelmana: Tietoja Joseph Brodskin kohtalosta. M., 2010.
ellauri246.html on line 882: Joseph Brodsky: Big Book Haastattelu. Ed. I. Zakharova, V. Semi. M., 2000.
ellauri246.html on line 884: .Losev L. Joseph Brodsky: kirjallisen elämäkerran kokemus. M., 2006.
ellauri246.html on line 886: Joseph Alexandrovich Brodsky. Life of Lie, joka poltti meidät pois maailmasta ja itsestään on olemassa Sopimus: Olemme maailman eniten lukumaa (kirjojen ja paksujen aikakauslehtien jäljennökset, käännösten käännökset). Kaikki valheiden ovela (tai pikemminkin jopa itsepetos, kuten näkeminen) on se, että sillä on oma reson sen pinnalla: Mallissa Picule lähtee Millpic-versioista, klassikoita uudelleen samoin, eikä ole mitään, tai ei ainakaan paljon paskaakaan. Kirjan monimuotoisuus romahtaa paletin.
ellauri246.html on line 895: Vuonna 1987, kun se tapahtui, hän oli 47-vuotias. Joseph Alexandrovich Brodsky Muut Nobel Laureate Alexander Isavich Solzhenitsyn symboloi nykyaikaista kirjallisuutta koko kulttuurimaailman edustuksessa.
ellauri246.html on line 905: Vuoteen 1960 mennessä I. Brodsky oli jo tunnettu esimerkkeistä kirjallisuuden nuorten keskuudessa, mikä tekee uudesta epävirallisesta kirjallisuudesta ja vanhemman sukupolven rehellisistä kirjallisista ammattilaisista. Kirjalliset toiminnot eivät tietenkään tunnistaneet sitä. Runoilija itsensä synnynnäisten tunteiden ja tehokkuuden ansiosta ja ansioisesti hankitun kunnioituksen vuoksi ei nöyryyttänyt, ei nöyryyttänyt kustantajien kynnysarvoja. Ystävät yrittivät tehdä hänet ja järjestämällä tuloja runollisista käännöksistä. I. Brodsky ei ollut tarpeeksi aikaa ilmaista itseään lahjakas kääntäjä. Mutta hänen käännöksensä osoittautuivat myös lahjakkuuden tason tasolle sallitusta. Tilaukset ovat harvoin ilmestyneet ja tuskin maksavat kahvin kustannuksia, tyytyväisiä, muuten näinä päivinä humalassa Joseph työskentelyn aikana.
ellauri246.html on line 918: Vuonna 1972, Joseph Brodsky lähetetään pahvilaatikossa Yhdysvaltoihin, jossa runoilija asettuu, kaikki, joka tulee kynästä, siirtyy välittömästi sinettiin, mutta hänen lukijoiden lukumäärä on nyt monien satojen maahanmuuttajien ja asiantuntijoiden asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Tämä on varsin tuskallista kirjailijalle, törmäys on myös se, että Joseph toi itselleen täysin vastuuvapauslauseke Venäjältä. Kaksi infarktia ymmärtävät hänet. Mutta Jumalan ja amerikkalaisten lääkäreiden ansiosta hän pääsi ulos vaarallisesta valtiosta. Kaiken seikan, että I. Brodssky löytyi Amerikasta, kunnioittaen kulttuuriyhteiskuntaa, hyväntekeväisyyteen työhön, laajaan tunnustukseen. Hän kirjoittaa Venäjän englantia, opettaa kirjallisuutta yliopistoissa ja korkeakouluissa.
ellauri246.html on line 924: Hänen äitinsä ja isänsä valitettavasti eivät tule syömään Tukholmaan, vaikka olis ilmaiset länsimaiset sapuskat. Ilman Neuvostoliiton viranomaisten lupaa nähdä poika ja päästä takas kotia. Ohi meni vuosina 1984 ja 1985. Maailman tunnustaminen Josephin elämässä, oli vähän asioita, ehkä se tuli vähemmän aikaa hiljaiseen työhön. Celebrityä häiritsi nykyisestä sijainnistaan syntyvät rituaaliset julkiset suhteet. Hän pitää vielä läheisessä, lahjoitetulla Booksman-Yorkissa. Vaikka tämä huoneisto on kymmenen enemmän kuin viiden metrin päässä, jossa hän poltti itsensä, asuu Pietarin yhteisössä, se on edelleen vaikutelma, että hän asuu lainkaan, ei ole tilava eikä rikkaampi kuin hänen nuoruudessaan.
ellauri246.html on line 935: I. Brodsky, joka on saavuttanut ehdotonta tunnustamista Kakolta, julisti itsensä vain venäläisen välineen kanssa. Hän väittää, ei vain täyttää velvollisuutensa äidinkieli. Jos muistat, että minulla oli ensimmäinen sana, ja sana oli Jumala, sitten samassa mielessä kaikki äärimmäiset kaikki äidinkielensä välineiden äärimmäiset. Oliko Josef muuten doku? Sitä ei sanota, mutta todennäköisesti oli.
ellauri246.html on line 939: Runojen ensimmäiset jakeet I. Brodskogokonza viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvun alussa kirjoitettiin ikään kuin tarkoituksella kaikkiin SOVDEOPIAN-kirjallisuuden yhteiskunnallisen realismin kirjallisuuden yhdessä. Se ei kuitenkaan ollut tahallinen, vaan vain luonnollinen ihmisen kirjallinen asema. Hän oli valmis voidessaan heille odottamattoman lahjan millä tahansa hyväntahtoisten lukijoiden kanssa tai pikemminkin sanoa: kuuntelijoita. Runoja, satunnaisesti tai heidän toivottomuuden hyvyyteen, osoittautui helposti huhuilla. Ja monet Josephzhin runoista tuohon aikaan: "Ei maa, eikä odotan ...", "kelluu kaipaamassa selittämättömässä ..." - nopeasti ja pitkään he muistavat. Ne suoritetaan kitaran ja muiden työkalujen alla. Heidän tekniikansa täyttyminen oli melko musiikki.
ellauri246.html on line 941: Monet epigonit, polttamalla intohimo hänen Brodsky, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi jäljitellä tätä, väittää, että se ei ole todella herkkä varhain Brodsky ja Flood Samizdat, Tamizdat toissijaiset tutkijat. Jos Joseph Brodskilla oli tavoite liukua imitatorit, OnMog olisi laittaa laakerit, kirjoittamalla jo "Petersburg Roman" ja "Pilgrims". Hänellä ei ollut tavoitetta ja ehkä ei ollut tietoisia mitään tietoisuutta.
ellauri246.html on line 945: Yksikään edellä mainituista runoilijoista, jotka on listattu hänen suosikki runoilijoissa, aiheutti murtumia runoissaan. Hän osoittautui aikaisin mieluiten valmiiksi runoilijan parannuksiin. Brodskin runollinen järjestelmä, joka puhuu nykyaikaisen analyysin kielellä, tämä on avoin järjestelmä, joka vaikuttaa itsestään hyvin hyödyksi. Readerilla ei ole vimmun runoilijan hyvin rauhallista upottamista vaan melko vaikeaa testiä. Vuosien varrella Joseph on yhä halukas kääntämään runollinen resurssi, päätelmät ja tekniikat naapurimaailmasta, houkuttelee metafyysisen filosofian, teologian, erilaisia taiteita ja tiedettä, ei laiminlyödä ironiaa, sukupuolena ja politiikassa. Universumin tragediamalli, joka mieluummin I. Brodsky Comedy, ei myöskään lieventää lukijan käsityspääsyä. Hän todella pakkaa kieltä mahdollisimman paljon. Tai kielen uuvuttava? Tämä seikka edellyttää lukijoiden leksikaalista valmistelua.
ellauri246.html on line 947: "Kaikki minun runoni, vähemmän, samasta asiasta: aika," Joseph Brodsky sanoi yhdessä haastattelussa. Eli huumeiden aihe - aika suurella kirjaimella. Ja tontti, jos voit sanoa niin, sen runous on itse runoilija.
ellauri247.html on line 131: James Cook, RN named the river in 1770 after he was forced to beach his ship, HMS Endeavour, for repairs in the river mouth, after damaging it on Endeavour Reef. Joseph Banks named the river the Endeavours River but the form Cook used, Endeavour River, has stuck.
ellauri247.html on line 133: Cook and his crew remained for almost seven weeks and made contact with the local Guugu Yimithirr Aborigines, while the naturalists Joseph Banks and Daniel Solander made extensive collections of native flora, while Sydney Parkinson illustrated much of the flora and fauna of the region. Botanical specimens were also collected by Alan Cunningham after he arrived on HMS Mermaid, captained by Philip Parker King on 28 June 1819.
ellauri247.html on line 423: Linda Marshall - Not entirely true; Pope was smitten with LMWM but she rejected his advances (in fact she laughed at him because he was a cripple). After that he became a bitter enemies and both Pope and Lady Mary wrote vicious satirical poems about each other! But I´m a huge admirer of Pope´s work and as usual it´s superbly written. Although he never married, he had many female friends to whom he wrote witty letters, including Lady Mary Wortley Montagu. It has been alleged that his lifelong friend Martha Blount was his lover. His friend William Cheselden said, according to Joseph Spence, "I could give a more particular account of Mr. Pope's health than perhaps any man. Cibber's slander (of carnosity, abrmal fleshy protrusion growing on any part of the body) is false. He had been gay, but left that way of life upon his acquaintance with Mrs. B."
ellauri249.html on line 76: Joseph">Brodsky’s poetry bears the marks of his confrontations with the Russian authorities. “Brodsky is someone who has tasted extremely bitter bread,” wrote Stephen Spender in New Statesman, “and his poetry has the air of being ground out between his teeth. … It should not be supposed that he is a liberal, or even a socialist. He deals in unpleasing, hostile truths and is a realist of the least comforting and comfortable kind. Everything nice that you would like him to think, he does not think. But he is utterly truthful, deeply religious, fearless and pure. Loving, as well as hating.”
ellauri254.html on line 831: In 1921, We became the first work banned by the Soviet censorship board. Ultimately, Zamyatin arranged for We to be smuggled to the West for publication. The outrage this sparked within the Party and the Union of Soviet Writers led directly to the State-organized defamation and blacklisting of Zamyatin and his successful request for permission from Joseph Stalin to leave his homeland. In 1937 he died in poverty in Paris. Serve him right!
ellauri256.html on line 386: Nevertheless, when after Mayakovsky's death his poetry soon began to be forgotten, Lilya, as his executor (named as such by the poet in his will), took a lot of effort to prevent it. She wrote a letter to Joseph Stalin, who issued an order to ensure that the poet's legacy was not forgotten. So it was largely thanks to her that a whole industry was created around Mayakovsky, with his statues erected all over the country, his works reprinted, and collective farms and plants named after him.
ellauri257.html on line 486: Shadows on the Hudson (original title Shotns baym Hodson ) is a novel by Isaac Bashevis Singer. First serialized in The Forward, a Yiddish newspaper, it was published in book form in 1957. It was translated into English by Joseph Sherman in 1998. The book follows a group of prosperous Jewish refugees in New York City following World War II, just prior to the founding of the state of Israel.
ellauri257.html on line 544: Hän syntyi Yisruel Yehoyshye Zingeriksi, Pinchas (LOL Pinehas, se joka puhkoi nussijoita keihäällä!) Mendl Zyngerin, rabbin ja rabbiinisten kommenttien kirjoittajan, ja Basheva Zylbermanin pojaksi. Hän oli kirjailija Isaac Bashevis Singerin ja kirjailija Esther Kreitmanin veli. Hän meni naimisiin Genia Kupferstokin kanssa. Hänen vanhin poikansa Yasha kuoli 14-vuotiaana keuhkokuumeeseen ennen perheen muuttoa Amerikkaan. Hänen nuorempi poikansa Joseph Singer oli sekä isänsä että setänsä Isaac Bashevis Singerin teosten kääntäjä. Joseph, taidemaalari ja kirjailija, kuten isänsä, meni naimisiin June Flaum Singerin kanssa, josta tuli kirjailija. Heillä oli neljä lasta: Sharon Salinger, Brett Singer, IJ Singer ja Valerie Singer. Kolme tytärtä seurasivat perheyritystä ja ovat myös runoilijoita ja kirjailijoita sen ohella että käärivät tuohta Iisakin perinnöstä bashevish.com sivustolla.
ellauri257.html on line 563: Sir Oliver Joseph Lodge (12. kesäkuuta 1851 – 22. elokuuta 1940) oli englantilainen fyysikko. Lodge tutki monia fysiikan ongelmia, mutta hän on tunnettu erityisesti langattoman viestinnän tutkimuksistaan.
ellauri260.html on line 225: Joseph">Joseph Martin McCabe (12 November 1867 – 10 January 1955) was an English writer and speaker on freethought (vapaa-ajattelija), after having been a Roman Catholic priest earlier in his life. He was "one of the great mouthpieces of freethought in England". Becoming a critic of the Catholic Church, McCabe joined groups such as the Rationalist Association and the National Secular Society. He criticised Christianity from a rationalist perspective, but also was involved in the South Place Ethical Society which grew out of dissenting Protestantism and was a precursor of modern secular humanism. William Ferguson wrote of him: "He was bitterly anti-Catholic but also actively undermined religious faith in general." McCabe was also an advocate of women's rights and worked with Mrs. Pankhurst and Mrs. Wolstenholme-Elmy on speeches favoring giving British women the right to vote. McCabe is also known for his inclusion in, and irritation at, G. K. Chesterton's funny book Heretics. Funny is the opposite of not funny, nothing else, defended Chesterton. He should know. In 1920 McCabe publicly debated the Spiritualist Arthur Conan Doyle on the claims of Spiritualism at Queen's Hall in London. Various scientists such as William Crookes and Cesare Lombroso had been duped into believing Spiritualism by mediumship tricks.
ellauri263.html on line 499: H. P. Blavatskyn päätyö oli teosofinen oppi, johon hiän sulautti valtavasti vaikutteita eri tahoilta. Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneista oppisuunnista, teoksista ja auktoriteeteista voidaan mainita ainakin buddhalaisuus, Bhagavad Gita ja hindulainen tantrismi, Kabbala (erityisesti Eliphas Levi), Raamattu, Zohar ja Talmud, hermetismi, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, zarathustralaisuus, kaldealaiset, vapaamuurarius, spiritismi, mystiikka, Jakob Böhme ja Mestari Eckhart, alkemia ja magia, aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd, Paracelsus, maailman mytologiat esimerkiksi germaaninen mytologia, Popol Vuh, Ryhmä Hau ja Gilgameš (myös otteita Kalevalasta), antiikin kirkkoisät Irenaeus, Tertullianus, Origenes ja Eusebius, filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios, Plotinos ja Ammonios Sakkas sekä historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi, Ovidius, Homeros ja Josefus. Lisäksi hän väitti opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolaamojen oppilaana Tiibetissä, Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa ja perehtyneensä muun muassa vajrayanan esoterismiin eli Kālacakrayanaan, Nepalin svābhāvikoiden oppiin ja sykretistiseen shamanismiin (puuh).
ellauri264.html on line 475: Born in Gloucester, England, poet, editor, and critic William Ernest Henley was educated at Crypto Grammar School, where he studied with the poet T.E. Brown, and with the University of St. Andrews. His father was a struggling bookseller who died when Henley was a teenager. At age 12 Henley was diagnosed with tubercular arthritis that necessitated the amputation of one of his legs just below the knee; the other foot was saved only through a radical surgery performed by Joseph Lister. As he healed in the infirmary, Henley began to write poems, including “Invictus,” which concludes with the oft-referenced lines “I am the master of my fate; / I am the captain of my soul.” Henley’s poems often engage themes of inner strength and perseverance. His numerous collections of poetry include A Book of Verses (1888), London Voluntaries (1893), and Hawthorn and Lavender (1899).
ellauri264.html on line 507: The Shulchan Aruch (Hebrew: שֻׁלְחָן עָרוּך [ʃulˈħan ʕaˈrux], literally: "Set Table"), sometimes dubbed in English as the Code of Jewish Law, is the most widely consulted of the various legal codes in Judaism. It was authored in Safed (today in Israel) by Joseph Karo in 1563 and published in Venice two years later. Together with its commentaries, it is the most widely accepted compilation of halakha or Jewish law ever written.
ellauri269.html on line 52: Author Pete Jordi Wood claims that topics related to homosexuality have been excluded intentionally from the type index. Similarly, folklorist Joseph P. Goodwin states that Thompson omitted "much of the extensive body of sexual and 'obscene' material", and that - as of 1995 - "topics like homosexuality are still largely excluded from the type and motif indexes." That is a huge lacuna indeed.
ellauri269.html on line 736: Kuvitteellisessa kertomuksessaan Supermanista The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, kirjailija Michael Chabon yhdistää myös Golemiin. Hänen päähenkilönsä Josef Kavalier pakenee Prahasta piiloutumalla Golemin arkkuun ja luo samanlaisen hahmon sarjakuviinsa. Tohtori Windy Counsell Petrie kirjoittaa aiheesta "Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature" ("Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature") motiivista: "Golemi merkitsee uskoa taiteellisen luomisen voimaan... Joe Kavalierille maailmankaikkeus, jonka hän luo Sarjakuvien piirtäminen on sellainen, jossa hänellä on valtuudet tehdä jotain natseille… Vaikka Joe ymmärtää, ettei hän voi kirjaimellisesti satuttaa Hitleriä sarjakuvakirjoituksellaan, romaani antaa ymmärtää, että hänen sarjakuvillaan on valtaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen."
ellauri269.html on line 744: Vaikka minkä tahansa yhteyden paljastaminen juutalaisuuteen olisi tuominnut Superman-franchisingin, useat varhaiset tarinat keskittyvät Supermaniin, joka taisteli natseja vastaan ​​ja julisti ylpeänä itsensä "ei-arjalaiseksi", kun hän muxi Adolph Hitleriä leukaan. Sarjakuvat saivat propagandaministeri Joseph Goebbelsin syyttämään Supermania juutalaisuudesta, ja ainakin yksi vuoden 1940 ilkeä pääkirjoitus SS-sanomalehden Das schwarze Korpsissa oli otsikoitu "Jerry Siegel Hyökkää!" Vaikka amerikkalainen nativismi ja antisemitismi vähenivät toisen maailmansodan jälkeen, niin myös Supermanin selvä juutalaisuus. Riemukas antisemitismi putosi suosiosta ja korvattiin suljetulla, sanattomalla kiihkoilulla. Kuten John Turturron Sid Litz sanoo Franz Lidzin Unstrung Heroes -sovituksessa: "Pidän Ikesta." Se oli salainen pakanakoodi sanalle 'I hate kikes'. Kun heidän sopimuksensa oli päättymässä, Siegel ja Shuster haastoivat DC:n oikeuteen hahmonsa hallitsemisesta. Myytyään oikeudet yritykselle 130 dollarilla vuonna 1938 (2 197,49 dollaria vuonna 2014, inflaatio huomioon ottaen), DC vastasi antamalla voimakazikolle potkut.
ellauri274.html on line 45: “Put me down! You are hurting me,” Adolf Hitler protests to the man of steel. But Superman has other ideas. Seizing the Nazi dictator, Superman shoots into the air, faster than any plane, to pick up Josef Stalin in Moscow. Next stop Geneva to drop off the “power mad scoundrels” at the League of Nations, where they are found guilty of “unprovoked aggression against defenseless countries”.
ellauri275.html on line 428: Meanwhile, Russian Foreign Ministry spokeswoman Maria Zakharova reacted to a statement by EU High Representative for Foreign Affairs and Security Policy Josep Borrell criticizing “Russian Law” and said: “Borrel said that the foreign agents’ law that sparked protests in Tbilisi was incompatible with EU values. Now we understand why the U.S. is not yet in the European Union – there the law has been in force there since 1938.”
ellauri275.html on line 470: Koba (kova) oli Joseph Stalinin käyttämä lempinimi.
ellauri275.html on line 513: Joseph_Stalin_and_Nikita_Khrushchev_1930s.jpg/390px-Joseph_Stalin_and_Nikita_Khrushchev_1930s.jpg" />
ellauri275.html on line 640:

Benito Juarez	137		Mexico
David Ben Gurion	152		Israel
Mahmoud Ahmadinejad	157		Iran
Abdelaziz Bouteflika	159		Algeria
Kim Yong Ill	160		Korea (North)
Dmitry Medvedev	163		Russia
Queen Elizabeth II	163		UK
Cristina Fernandez de Kirchner	164		Argentina
Nicolas Sarkozy	165		France
Angela Merkel	165		Germany
Silvio Berlusconi	165		Italy
Josef Stalin	165		Russia
Vladimir Lenin	165		Russia
Margaret Thatcher	165		UK
Julia Eileen Gillard	166		Australia
Napoleon	168		France
Winston Churchill	168		UK
Benito Mussolini	169		Italy
Yasuo Fukuda	169		Japan
François Hollande	170		France
Vladimir Putin	170		Russia
Tarja Halonen	172		Finland
François Mitterrand	172		France
Adolf Hitler	173		Germany
Harold Wilson	173		UK
Hugo Chávez	173		Venezuela
Gerhard Schröder	174		Germany
Viktor Orban	174		Hungary

ellauri275.html on line 689: Joseph_Stalin_with_daughter_Svetlana%2C_1935.jpg/500px-Joseph_Stalin_with_daughter_Svetlana%2C_1935.jpg" />
ellauri276.html on line 337: Oops - pussiin pääsi pujahtamaan väärä Joseph Campbell (joskin mieltäkiinnittävä oli tämäkin, johon palataan albumissa 298). Kyntäjästä runoili oikeasti keskimmäisen kuvan kaveri. Mies oikealla, Adam C. English, Professor of Religion at Campbell University, saa puheenvuoron alempana! Jenkit ovat syystä läpeensä tyytyväisen näköisiä miehiä. Suorastaan iloisia ahdistuneeseen irkkufarmariin verraten. Kauppa se on joka kannattaa eikä kyntötyö.
ellauri276.html on line 339: Joseph_Campbell_%28cropped%29.png" height="200"/>
ellauri276.html on line 340: JosephCampbelljpg4" height="200"/>
ellauri276.html on line 342: