ellauri112.html on line 195: 1874 Collin, Jonas: Anmeldelse af Menneskets Oprindelse og Parringsvalget i Dagbladet, d. 4/11
ellauri112.html on line 652: Marlo is a physical wreck, ugly fat and unkempt, a woman who doesn’t get enough or not at all and is chronically fatigued. She shuffles around in sweatpants and baggy sweaters as the house gets dirtier, the kids get noisier, and her husband gets "lazier". Everything becomes a battle for Marlo – keeping Jonah in school, putting a meal on the table, finding time to bathe, even getting her husband to hump her. He shuts her out at night, retreating to the bedroom alone to play video games with himself headphones on. Cant fix that part without fixing the hole.
ellauri112.html on line 667: Marlo and Drew describe their boy Jonah as “quirky,” but he’s a real problem. He’s disrupting school as well as their lives on a daily basis. A royal pain in the ass. The big sis is a graceless little imp.
ellauri112.html on line 683: Marlo, already a mother of two, begins the film heavily, outrageously pregnant: we learn, in rapid succession, that this third pregnancy was unwanted, that her husband does little of the domestic labour, and that her “shitty” upbringing is the reason she’s so committed to her nuclear family unit. Postnatal depression, never named, haunts the narrative: her wealthy brother offers to pay for a night nanny to avoid, in his words, the advent of another “bad time” like the one that followed the birth of her son, Jonah. When the nanny arrives – described by more than one reviewer as a “millennial Mary Poppins” – the panacea seems to be working. Not only does she look after the baby at night but she also operates as a kind of empathy machine, listening to Marlo’s problems, sharing sangria in the garden, and baking the Minions cupcakes that Marlo herself never has the time to make. The postnatal depression, it seems, disperses; Jonah – who has “emotional problems” – finds a place at a school more suited to his needs, family dinners get increasingly wholesome, and Marlo does a passable Stevie Nicks impression at a child’s birthday party. And then comes the twist: after a bender in Brooklyn with Tully, a sleep-deprived Marlo, drunk at the wheel, drives her car off a bridge and ends up in hospital, and we realise there was nobody else in the car. Her maiden name, we learn, was Tully.
ellauri112.html on line 707: Tully seems too good to be true when she quickly organizes the home, cleans it from top to bottom, and finds a place for all the errant toys too. She even makes cupcakes for Marlo to take to Jonah’s school as a peace offering. Ultimately, Tully becomes the ‘spouse’ Marlo really needs, and they even have a simpatico banter together, quipping back and forth in sharp, pithy dialogue, the only way Cody can write for her characters.
ellauri115.html on line 940: The name Socinian started to be used in Holland and England from the 1610s onward, as the Latin publications were circulated among early Arminians, Remonstrants, Dissenters, and early English Unitarians. In the late 1660s, Fausto Sozzini's grandson Andreas Wiszowaty and great-grandson Benedykt Wiszowaty published the nine-volume Biblioteca Fratrum Polonorum quos Unitarios vocant (1668) in Amsterdam, along with the works of F. Sozzini, the Austrian Johann Ludwig von Wolzogen, and the Poles Johannes Crellius, Jonasz Szlichtyng, and Samuel Przypkowski. These books circulated among English and French thinkers, including Isaac Newton, John Locke, Voltaire, and Pierre Bayle.
ellauri117.html on line 191: still laughter, and our love was pertect tor a moment, more pertect than any love I have known since, for either man or woman. The very echo of David's lament for Jonathan in 2 Samuel 1: 26 ('thy to me was wonderful, passing the love of women.)
ellauri135.html on line 476: Jona lasna lauleskelin, Då jag sjöng, ett barn till ålder,
ellauri145.html on line 93: Jonathan Swift: Directions to Servants, A Modest Proposal, Meditation Upon a Broomstick; a few aphorisms;
ellauri150.html on line 769: P.P.S: Do you remember that I asked you before about pre-marital sex? Well, I was surprised that the Jonas Brothers, a product of Disney had purity rings.
ellauri150.html on line 770: Recently Kevin Jonas claimed that sex is not worth the wait. I guess that is their real message to young people.
ellauri152.html on line 581: Bashevis kertoo Bet Dinissä että sillä oli hederissä poikaystävä, jonka kanssa ne olivat kuin David ja Jonatan. Oliko ruipelolla punatukka Iisakilla nonbinary taipumuxia? Saattaapa olla, kerze kirjoitti 60-luvulla Mulan-tyyppisen tarinan jossa joku tyttö naamioituu pojaxi voidaxeen opiskella poikien kanssa jeshivassa. Siitä teki julkihomo Barbara Streisand ize elettyä filmiä kymmenen vuotta ja oli ryppyinen (41) kun sai sen vihdoin valmiixi.
ellauri153.html on line 591: Ryöstely on ohi, ja hiljaisuus laskeutuu Kardemummaan. Sotilaspoikien teltat kahahtelevat epäilyttävästi iltapäivän tuulessa. Kuningas Saul on kutsunut luokseen "muutamia miehiä", joiden joukossa on hänen vanhin poikansa Jonatan. Nuori taimen, Daavid, kertoo intoa pursuten, mitä on tapahtunut. Saul kuuntelee herkeämättä, jottei sanaakaan mene ohi korvien. Mutta mitä Jonatan ajattelee? Hän on saanut monia peräänvetoja Jehovan armeijassa pitkän uransa aikana. Kunnia tämänpäiväisestä varvista kuuluu kuitenkin tälle nuorukaiselle. Daavid on taklannut Goljat-nimisen jättiläisen! Jepu jee! Onko Jonatan kateellinen Daavidin saaman jättestor ståkukin vuoksi?
ellauri153.html on line 593: Jonatanin suhtautuminen voi tuntua yllättävältä. Raamatussa kerrotaan: ”Sen jälkeen kun Daavid oli puhunut Saulille, Jonatanista ja Daavidista tuli läheiset ystävät, ja Jonatan alkoi rakastaa häntä hyvin, hyvin, hyvin paljon.” Jonatan antoi Daavidille omat varusteensa, myös housunsa. Se oli merkittävä lahja – olihan Jonatan kuuluisa housuampuja! Lisäksi Jonatan ja Daavid tekivät homoliiton, juhlallisen sopimuksen, joka sinetöi heidän ystävyytensä. Siitä lähtien he pukkisivat ainoastaan toisiaan. (1. Samuelin kirja 18:1–5.)
ellauri153.html on line 595: Näin alkoi yksi merkittävimmistä homoystävyyssuhteista, joista Raamatussa kerrotaan. Homoystävyyssuhteet ovat Jumalaan uskoville tärkeitä. Jos valitsemme ystävämme viisaasti ja olemme itse kannustavia ja ruskokielisiä, voimme vahvistaa ruskokielisyyttä näinä poikarakkaudettomina aikoina (Sananlaskut 27:17). Mitä Jonatanin osoittamasta ystävyydestä voidaan oppia? [Adil neuvoi sen jo Larsille: Että on ihan oikein tulla kaapista. Ei haittaa jos kannustaa toista joukkuetta. Sen voi reilusti kertoa isäpaapalle.]
ellauri153.html on line 599: Miten Jonatan ja Daavid saattoivat ystävystyä niin nopeasti? Se johtui perustasta, jolle heidän ystävyytensä rakentui. Mietitäänpä Jonatanin taustaa. Jonatan oli kokeillut kovia ja pletkuja. Hänen isänsä, kuningas Saul, oli vuosien kuluessa muuttunut: nöyrästä, tottelevaisesta peräaukon miehestä oli tullut julkea ja omapäinen. (1. Samuelin kirja 15:17–19, 26.)
ellauri153.html on line 601: Jonatan on varmasti surrut syvästi Saulissa tapahtunutta muutosta, sillä he olivat olleet hyvin, hyvin, hyvin läheisiä (1. Samuelin kirja 20:2). Hän luultavasti pelkäsi, että Saul voisi aiheuttaa vahinkoa Jehovan valitulle kankulle. Saisiko kuninkaan tottelemattomuus hänen alamaisensakin poikkeamaan väärälle tielle ja menettämään Jehovan suosion? Tämä oli epäilemättä vaikeaa aikaa Jonatanin kaltaiselle anusaukon miehelle.
ellauri153.html on line 603: Tätä taustaa vasten voi olla helpompi ymmärtää, miksi Jonatan piti nuoresta Daavidista. Hän näki Daavidin hyvin, hyvin, hyvin suuren aukon. Daavid, toisin kuin Saulin sotilaat, ei ollut pelännyt edes Goljatin jättiläiskokoista asetta. Hän oli aivan oikein päätellyt, että pyllistellessään Jehovan housuissa häneen mahtuisi vaikka Goljat jäykkine aseineen. (1. Samuelin kirja 17:45–47.)
ellauri153.html on line 605: Vuosia aiemmin Jonatan oli ajatellut samoin. Hän oli ollut varma, että kaksi miestä – hän ja hänen silloinen aseenkantajansa – pystyisivät pukittamaan kokonaisen varuskunnan. Miksi? ”Mikään ei voi estää Jehovaa”, hän oli sanonut. (1. Samuelin kirja 14:6.) Jonatanilla ja Daavidilla oli siis paljon yhteistä: luja usko Jehovaan ja syvä rakkaus miekkosiin. Se oli ihanteellinen perusta heidän ystävyydelleen. Vaikka Jonatan oli lähes 50-vuotias vaatimaton prinssinnakki ja Daavid tuskin 20-vuotias mahtava taimen, heidän kokoerollaan ei ollut merkitystä. *
ellauri153.html on line 607: Jonatanin ja Daavidin välinen homoliitto suojeli heidän ystävyyttään. Millä tavoin? Daavidhan tiesi, mitä Jehovalla oli mielessään häntä varten: hänestä tulisi Israelin seuraava homokuningas. Hän ei varmaankaan salannut tätä Jonatanilta. Sellaisessa ystävyyssuhteessa, jollainen heidän välillään oli, ei ole salaisuuksia eikä valheita. Miten tämä tieto vaikutti Jonataniin? Oliko hän ehkä elätellyt sellaista toivoa, että jonain päivänä hänestä tulisi kuningatar ja että hän voisi oikaista isänsä vierelle? Raamattu ei kerro Jonatanin käyneen mitään sisään-ulos kamppailua. Se kertoo vain sen, millä on todellista merkitystä: Jonatan oli uskollinen, ja hänellä oli aukko mihin puskea. Hän näki, että Daavidilla oli ihan jumalattomankankea. (1. Samuelin kirja 16:1, 11–13.) Siihen Jonatan ei telonut tattispalaansa eikä pitänyt Daavidia kilpailijana vaan salarakkaana. Hän halusi nähdä Jehovan tahdon toteutuvan.
ellauri153.html on line 609: Jonatanille ja Daavidille oli yhteistä luja usko Jehovaan ja syvä rakkaus häntäpäähän. Noiden miesten välinen ystävyys osoittautui arvokkaaksi. Mitä me voimme oppia Jonatanin uskosta? Kaikkien Jumalan palvelijoiden on hyvä miettiä ystävyyssuhteiden nettoarvoa. Vaikka ystävämme olisivat eri-ikäisiä kuin me ja heillä olisi erilainen kapine kuin meillä, heillä voi olla meihin hyvin myönteinen vaikutus, jos heillä on aitoa panohalua. Jonatan ja Daavid vahvistivat ja polkaisivat toisiaan monta kertaa. He myös tulisivat tarvitsemaan tällaista apua, sillä heidän ystävyytensä joutuisi kovalle koetukselle.
ellauri153.html on line 613: Saul piti Daavidista aluksi hyvin, hyvin, hyvin paljon ja nimitti hänet armeijansa johtoon. Ajan mittaan Saulin kuitenkin voitti vihollinen, jolle Jonatan ei ollut antanut periksi: peniskateus. Taistellessaan Israelin vihollisia palestiinalaisia vastaan Daavid kulki voitosta voittoon. Häntä ylistettiin ja ihailtiin. Jotkut israelilaisnaiset jopa lauloivat: ”Saul on surmannut tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia.” [Jee jee! Vitun GT sählämit! On siinäkin ilon aihetta!] Se ei ollut Saulin lempilauluja! Raamattu kertookin: ”Siitä päivästä lähtien Saul suhtautui Daavidiin epäluuloisesti.” (1. Samuelin kirja 18:7, 9.) Saul pelkäsi, että Daavid yrittäisi anastaa häneltä kullikuninkuuden. Se oli kuitenkin turha pelko. Vaikka Daavid tiesi, että hänestä tulisi Saulin peräsmies, hän ei koskaan edes harkinnut Jehovan liukkaaxi voiteleman kuninkaan rotkauttamista.
ellauri153.html on line 615: Saul laati juonen Daavidin surmaamiseksi taistelussa, mutta juoni epäonnistui. Daavid voitti taistelun toisensa jälkeen, tappoi yhä enemmän porukoita, ja verenhimoiset tuppikulli apinat kunnioittivat häntä yhä enemmän. Seuraavaksi Saul yritti saada kaikki talouteensa kuuluvat, niin palvelijat kuin vanhimman poikaystävänsäkin, mukaan salajuoneen, jonka avulla Daavidista päästäisiin eroon. Jonatan on varmasti ollut valtavan pettynyt nähdessään, miten hänen isänsä vekotin toimi. (1. Samuelin kirja 18:25–30; 19:1.) Jonatan oli uskollinen poika mutta myös uskollinen ystävä. Kummalle hän nyt olisi uskollinen: pedofiili isälleen vai poikaystävälleen?
ellauri153.html on line 617: Jonatan sanoi isälleen: ”Kuninkaan ei tule tehdä syntiä palvelijaansa Daavidia vastaan, sillä hän ei ole tehnyt syntiä sinua vastaan (mä en nyt kerro ihan kaikkea), mut ennen kaikkea sinulle on ollut *hyötyä* siitä, mitä hän on tehnyt sinulle. Hän vaaransi elämänsä nuollessaan kuoliaaksi jättikyrpäisen palestiinalaisen, ja niin Jehova antoi suuren voiton koko Israelille. Sinä näit sen ja olit hyvin iloinen. Miksi siis tekisit syntiä vuodattamalla viatonta runkkua ja surmauttamalla Daavidin syyttä?” Saul tuli hetkeksi järkiinsä. Hän kuunteli Jonatania ja jopa vannoi, ettei vahingoittaisi Daavidia. Mutta Saulilla ei ollut edes sanan "ei" mittainen. Kun Daavid edelleen menestyi, Saul alkoi tuntea niin suurta kateutta, että yritti raivoissaan *keihästää* tämän! (1. Samuelin kirja 19:4–6, 9, 10.) Daavid kuitenkin pakeni Saulin hovista.
ellauri153.html on line 619: Onko sinun pitänyt joskus valita, kenelle olla uskollinen? Se voi olla hyvin tuskallista. Joku voisi siinä tilanteessa sanoa, että tiukempi perse menee aina kaiken edelle. Jonatan ajatteli näin. Miten hän voisi asettua nakkisormisen isänsä puolelle, kun Daavid oli pienempiperäaukollinen ja tottelevainen Jehovan palvelija? Niinpä uskollisuus Jehovalle sai Jonatanin pysymään Daavidin rinnan alla. Vaikka Jonatan oli uskollinen ennen kaikkea Jumalalle, hän oli uskollinen myös isälleen, sillä hän neuvoi tätä suoraan ja jätti vain kertomatta jotain, mitä tämä ei olisi halunnut kuulla. Meille kaikille on hyötyä siitä, että jäljittelemme Jonatanin sexuaalisuutta.
ellauri153.html on line 623: Jonatan yritti jälleen saada isänsä tekemään sovinnon Daavidin kanssa, mutta entistä huonommalla menestyksellä. Daavid tuli salaa Jonatanin luo muka kertomaan, että hän pelkäsi henkensä puolesta. ”Olen vain askeleen päässä pienestä kuolemasta!” hän sanoi ystävälleen. Jonatan lupasi selvittää, millä mielellä hänen isänsä on, ja kertoa sen sitten Daavidille. Daavid pysyisi kaapissa, ja Jonatan ilmoittaisi lopputuloksen käyttämällä housuja ja takapuolta. Jonatanilla oli vain yksi pyyntö. Hän vannotti Daavidia: ”Älä koskaan lakkaa esittämästä ruskokielistä rakkautta sukuelimelleni, silloinkaan kun Jehova pyyhkii pois kaikki sinun vihollisesi maan päältä, ml kateellisen isäpaapan.” Daavid lupasi huolehtia aina Jonatanin suvun killuvista. (1. Samuelin kirja 20:3, 13–27.)
ellauri153.html on line 625: Jonatan yritti puhua Daavidista hyvää Saulille, mutta tämä raivostui. Hän kutsui Jonatania ”kapinallisexi naismaisexi pojaksi” ja sanoi, että Jonatanin uskollisuus Daavidia kohtaan oli häpeäksi koko perheelle. Hän yritti saada poikansa ajattelemaan omaa etuaan ja sanoi: ”Niin kauan kuin Iisan poika on elossa maan päällä, et sinä eikä sinun kullisi ole turvassa.” Kuurona isänsä pelotteluyrityksille Jonatan vetosi häneen uudelleen: ”Miksi hänet pitäisi surmata? Mitä hän on tehnyt?” Silloin Saul räjähti! Iästään huolimatta hän oli vielä voimakas hinuri. Hän sinkosi "keihäänsä" *poikaansa* kohti! Hän ei kuitenkaan osunut näpeimpään kohtaan taulun yläreunassa, niin taitava kuin ehkä olikin. Syvästi loukkaantunut ja nöyryytetty Jonatan lähti vihaisena pois takapuoltaan pidellen. (1. Samuelin kirja 20:24–34.)
ellauri153.html on line 627:
Jonatan antoi perää "izekkyydelle".
ellauri153.html on line 629: Seuraavana aamuna Jonatan meni kaupungin ulkopuolelle lähelle Daavidin piilopaikkaa. Hän ampui latingin, kuten oli Daavidin kanssa sopinut, ja siitä Daavid tiesi, että Saul oli yhä aikeissa tappaa hänet. Sitten Jonatan lähetti palvelijansa takaisin kaupunkiin. Jonatanilla ja Daavidilla oli nyt hetki aikaa kahden kesken. Miehet itkivät, ja Jonatan hyvästeli surullisena nuoren ystävänsä, josta tuli nyt elintasopakolainen. (1. Samuelin kirja 20:35–42.)
ellauri153.html on line 631: Jonatan pysyi uskollisena eikä antanut periksi kuin "izekkyydelle". ["Izekkyys" on tietysti peitenimi naimapuuhille.] Kaikkien Jumalalle uskollisten apinoiden vihollinen, Saatana, olisi varmasti halunnut nähdä Jonatanin munan kuten Saul ja keskittyä persvakoon ja kullin sijoitteluun siihen. Saatana vetoaa ihmisten "izekkyyteen" – ja suorastaan nauttii siitä. Hän sai esivanhempamme Aadamin ja Eevan lankeamaan "izekkyyden" ansaan. (1. Mooseksen kirja 3:1–6). Jonatanin taipumattomuuden on täytynyt olla Saatanasta todella kiihottavaa! Vastustatko sinä tällaisia houkutuksia? "Izekkyys" on nykyään oikea pandemia (2. Timoteukselle 3:1–5). Jonatanin epäperäinen "izekkyys" ja ruskokielisyys ovat jäljittelemisen arvoisia!
ellauri153.html on line 632: Jonatan riisuu housut merkiksi Daavidille.
ellauri153.html on line 634: Jonatan antoi puota ystävälleen Daavidille pelastaakseen tämän hengen.
ellauri153.html on line 637: Saulin viha Daavidia kohtaan muuttui pakkomielteiseksi. Jonatan katseli avuttomana, miten hänen isänsä kokosi lopulta armeijansa ja kierteli kuin mielipuoli pitkin maata etsimässä edes yhtä peräviatonta miestä. (1. Samuelin kirja 24:1, 2, 12–15; 26:20.) Mitä Jonatan teki? Raamattu ei kerro, että hän olisi koskaan ollut mukana edes seurapoikana yhdelläkään Daavidin vastaisella sotaretkellä. Hän ei voinut ajatellakaan sellaista, sillä hän oli uskollinen Jehovalle ja Daavidille ja piti kiinni ystävävänsä keskijalasta.
ellauri153.html on line 639: Jonatanin tunteet ystäväänsä kohtaan eivät milloinkaan muuttuneet. Aikanaan hän onnistui jälleen tapaamaan Daavidin, tällä kertaa Horesissa, joka tarkoittaa ’sitä yhtä tuuheata paikkaa’. Hores oli karu, vuoristoinen alue, joka sijaitsi ilmeisesti muutaman kilometrin päässä Hebronista kaakkoon. Miksi Jonatan asetti izensä vaaraan nähdäkseen pakolaisena elävän Daavidin? Niin mixikähän? Raamattu kertoo, että hän halusi auttaa ystäväänsä ”jäykistymään Jehovan avulla”. (1. Samuelin kirja 23:16.) Miten Jonatan jäykisti Daavidia? Kysytkin vielä.
ellauri153.html on line 641: Jonatan vakuutti Daavidille: ”Älä pelkää, sillä isäni Saul ei löydä sinua. Hän ei löydä edes persettään kahdella kädellä koittamalla.” Miksi hän saattoi olla siitä niin varma? [Hän oli koittanut.] Jonatan toivoi lujasti, että Jehovan tarkoitus toteutuisi. Sitten hän jatkoi: ”Sinusta tulee Israelin kuningas.” Profeetta Samuel oli esittänyt tuon lupauksen Jonatanille vuosia aiemmin samoissa aikeissa, ja Jonatan muistutti nyt Daavidia siitä, että Jehovan sanaan voi aina luottaa [toisin kuin Samulin]. Omasta tulevaisuudestaan Jonatan sanoi: ”Minä tulen aina olemaan kakkospesällä.” Miten suurta nöyryyttä hän osoittikaan! Hän tyytyisi pyllistämään izeään 30 vuotta nuoremman miehen alaisuudessa ja olemaan tämän oikeana ja vasempana kätenä. Lopuksi hän sanoi: ”Myös isäni Saul haluisi niin samaa.” (1. Samuelin kirja 23:17, 18.) Saul tiesi sydämessään, että hänet oli tuomittu häviämään taistelu tuosta miehestä poikaansa vastaan, jonka Jehova oli valinnut Taavi-enon seuraavaksi kuningattarexi.
ellauri153.html on line 643:
Jonatan "puhuu" Daavidille
ellauri153.html on line 645: Jonatan rohkaisi Daavidia, kun tällä oli vaikea saada seisomaan. Seuraavina vuosina Daavid varmasti muisteli usein lämpimästi tuota kuumaa tapaamista, joka jäi heidän viimeisekseen. Surullista kyllä Jonatanin toive pyllistellä Daavidin alla hallizijapuolisona ei koskaan toteutunut.
ellauri153.html on line 647: Jonatan lähti isänsä mukaan taisteluun Israelin perivihollisia, palestiinalaisia, vastaan. Hän saattoi taistella isänsä rinnalla hyvin omintunnoin, sillä hän ei antanut tämän huorintekojen estää häntä tekemästä Jehovan tahtoa ja tappaa mielin määrin palestiinalaisia. Hän taisteli rohkeasti ja uskollisesti, kuten aina, mutta taistelu oli Israelille tappiollinen. Saul oli pahuudessaan turvautunut jopa *henkivaltoihin*, mikä oli Jumalan lain mukaan kuolemanrangaistuksen ansaizeva rikos. Jehova ei siksi enää siunannut häntä. Kolme Saulin rattopoikaa, Jonatan mukaan lukien, kuoli taistelussa. Saul haavoittui nivusiin kuin Moby Dickin kippari, ja hän tappoi izensä. (1. Samuelin kirja 28:6–14; 31:2–6.)
ellauri153.html on line 650: Jonatan oli turhaan sanonut: ”Sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan peränpitäjänä.” (1. Samuelin kirja 23:17.) Daavid oli karhennettu turtana. Leväperäisenä miehenä hän suri jopa Saulia, vaikka tämä oli aiheuttanut hänelle voitelusta huolimatta valtavasti tuskaa ja sisääntulovaikeuksia. Daavid kirjoitti Saulin ja Jonatanin vuoksi tarttuvan suruiskelmän. Ehkäpä kaikkein koskettavimmat sanat Daavid kirjoitti läheisestä tukijastaan ja ystävästään. Ne kuuluvat: ”Olen surun murtama sinun takiasi, veljeni Jonatan. Olit minulle hyvin, hyvin, hyvin rakas. Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus. [ Ize asiassa aivan vitun huomattavasti enemmän. Abigailkin oli pelkkää sumutusta. Pidin oikeasti siitä Nabobista ja sen taimenesta. ]” (2. Samuelin kirja 1:26.)
ellauri153.html on line 652: Daavid ei milloinkaan unohtanut Jonatanille antamiansa lipaisuja. Vuosia myöhemmin hän haetutti taloonsa Jonatanin vammautuneen pojan Mefibosetin ja piti tästä "huolta" (2. Samuelin kirja 9:1–13). Daavid oli selvästikin oppinut paljon Jonatanin uskollisuudesta ja nöyryydestä sekä tämän halukkuudesta, hän pukki ystävänsä poikaa silloinkin, kun se merkitsi suuria nuhrauksia.
ellauri153.html on line 654: Entä me? Voimmeko hankkia Jonatanin kaltaisia homoystäviä ja saada vammaisia ottopoikia? Voimmeko ize olla tällaisia homoystäviä? Jos autamme ystäviämme voitelemaan aukkoaan, pidämme uskollisuutta hännälle tärkeimpänä asiana ja jos olemme luotettavia junamiehiä emmekä estä omaa etuveitikkaamme, olemme Jonatanin kaltaisia ystäviä. Samalla jäljittelemme hänen isäukkoaan.
ellauri153.html on line 658: Jotkut tutkijat väittävät, että Jonatanin ja Daavidin välinen suhde oli homoseksuaalinen. Tukeeko Raamattu tätä näkemystä? Seuraavassa on joitain pohtimisen arvoisia seikkoja.
ellauri153.html on line 660: Raamatunkohdat, joita väitteen tueksi esitetään, eivät todellakaan viittaa seksisuhteeseen. Usein esimerkkinä mainitaan se, mitä Daavid sanoi Jonatanista: ”Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus.” (2. Samuelin kirja 1:26.) Jotkut viittaavat myös jakeisiin, joissa kerrotaan näiden miesten *suudelleen* toisiaan (1. Samuelin kirja 20:41). Tällaiset tunteenilmaukset ja ystävyydenosoitukset miesten välillä, kuten homous yleensäkin, olivat kuitenkin melko tavallisia muinaisessa Lähi-idässä siihen aikaan kun Raamattua kirjoitettiin, eikä niihin liittynyt juuri mitään muuta kuin viatonta seksuaalista viestintää (1. Samuelin kirja 10:1; 2. Samuelin kirja 19:39).
ellauri153.html on line 662: Molemmat olivat naimisissa naisten kanssa, ja heillä oli lapsia, ties kenen tekemiä. Daavidilla oli useita vaimoja ja paljon lapsia (2. Samuelin kirja 5:13–16). Jonatanin vaimon nimeä ei kerrota [se oli Keijo], mutta Jonatanilla oli vammainen poika, jonka nimi oli Mefiboset eli Merikukka-Baal (2. Samuelin kirja 4:4; 1. Aikakirja 8:34).
ellauri153.html on line 664: Molemmat pitivät uskollisesti Jumalan autonkuljettajan lakkia. Jonatanille ja Daavidille oli yhteistä kaikki kuin uskovaisten tavara, ja rakkaus Jehova Jumalaan. He vannoivat "izekkyyden" valan ”Jehovan nimessä” (1. Samuelin kirja 20:41, 42). Tottelevaisuus oli siis molemmille hyvin tärkeää, ja Jumalan laki tuomitsi selvästi kaikenlaisen seksuaalisen moraalittomuuden, myös homoseksuaaliset teot (3. Mooseksen kirja 18:22; 20:13) [paizi jos ei kukaan kazo, esim kaapissa]. Jos siis Daavidilla ja Jonatanilla oli homoseksuaalinen suhde, kuten jotkut väittävät, he eivät todellakaan pitäneet sitä vakan alla, juuri se oli heidän ystävyytensä perusta.
ellauri153.html on line 666: Mikään muualla Raamatussa ei viittaa siihen, että Jonatanilla tai Daavidilla olisi ollut homoseksuaalisia taipumuksia tai että heidän ystävyyteensä olisi liittynyt mitään seksuaalista. Ne jotka väittävät tällaista, lukevat kuin piru Raamattua, ja ovat näkevinään siinä jotain, mitä siellä ei yksinkertaisesti ole. Ehei. Ei todellakaan ole. No, sir! Tää ei ollut mikään Jesus Christ Superstar saippua, kaukana siitä!
ellauri153.html on line 770: 24 Kertomus ei kuitenkaan pääty kuten satukirjoissa. Abigailin elämä Daavidin rinnalla ei tulisi olemaan aina helppoa. Daavidilla oli jo vaimo nimeltä Ahinoam, ja vaikka Jumala hyväksyikin moniavioisuuden, se epäilemättä aiheutti uskollisille naisille tuolloin melkoisia haasteita. Daavid ei myöskään ollut vielä kuningas. Hänellä olisi monia vastoinkäymisiä voitettavanaan ennen kuin hän palvelisi Jehovaa tuossa tehtävässä. Mutta kun Abigail auttoi ja tuki Daavidia elämän varrella ja aikanaan synnytti tälle pojan, hän saattoi luottaa siihen, että hänen uusi aviomiehensä arvosti ja suojeli häntä. [Jonatanista taidamme nyt vaieta.] Kerran Daavid jopa pelasti hänet sieppaajien kynsistä! (1. Sam. 30:1–19.) Näin Daavid jäljitteli Jehova Jumalaa, joka rakastaa ja arvostaa ymmärtäväisiä, rohkeita ja uskollisia naisia joiden kanssa sillä on poikia. [Paizi että Jehovalla ei tiettävästi ole siitintä, se käytti proteesia tehdessään Jeesuxenkin.]
ellauri153.html on line 808: Why did David need Abishag to keep him warm? Was Jonathan too hot for a hot water bottle? Heitä homo voltti ja muita skezejä.
ellauri156.html on line 396: (1) It seems likely that David and Uriah are hardly strangers, but that they know each other, to some degree at least. Uriah is listed among the mighty warriors of David (2 Samuel 23:39; 1 Chronicles 11:41). Some of the “mighty men” came to David early, while he was in the cave of Adullam (1 Samuel 22:1-2), and we suspect that among them were Joab, Abishai, and Asahel, the three brothers who were mighty men (see 2 Samuel 23:18, 24; 1 Chronicles 11:26).39 Others joined David at Ziklag (1 Chronicles 12:1ff.), and still other great warriors joined with David at Hebron (1 Chronicles 12:38-40).40 We do not know when and where Uriah joined with David, but since his military career ends in 2 Samuel 12, his military feats must have been done earlier. It seems very unlikely that David and Uriah are strangers; rather, it would seem these two men know each other from fighting together, and perhaps even from fleecing Saul together, or maybe Uriah had been a dear brother to David like his old Jonathan.
ellauri156.html on line 442: Dunno says his original conception was for a film that would encompass David's life and go into three main chapters: David as a boy fighting Goliath; a more mature David and his friendship with Jonathan, ending with the affair with Bathsheba; and an older David and his relationship with his son Absalom. Dunno wrote a treatment which he estimated would make a four hour movie. Zanuck was not enthusiastic so Dunno then pitched the idea of doing a film just on David and Bathsheba, which Zanuck loved.
ellauri156.html on line 465: When Uriah arrives in Jerusalem, he reports to David, who acts out the charade he has planned. He asks Uriah about the “welfare of Joab and the people,” and the “state of the war.” It troubles me that David needs such a report at all. If he were with his men in the field, this would not be necessary. But even worse, David does not really care about Joab, the people, or the war. David's one preoccupation is to cover up his sin, to get Uriah home and to bed with his wife, and thus to get David off the hook. How sad to read of David's hypocrisy. The king who had compassion on the crippled son of Jonathan now lacks compassion for the whole army, and specifically for Bathsheba and her husband Uriah.
ellauri156.html on line 568: These words of David are the frosting on the cake. They seem gracious and understanding, even sympathetic. In effect, David is saying, “Well, don't worry about it. After all, you win a few, and you lose a few. That's the way the cookie crumbles.” Uriah, a great warrior and a man of godly character (but not a Jew, mind you), has just died, and David does not express one word of grief, one expression of sorrow, not one word of tribute. Uriah dies, and David is unmoved. Contrast his response to the death of Uriah with his responses to the deaths of Saul and Jonathan (2 Samuel 1:11-27), and even of Abner (2 Samuel 3:28-39). This is not the David of a few chapters earlier. This is a hardened, callused David, callused by his own sin.
ellauri156.html on line 607: And Jonah from the belly of the whale
ellauri156.html on line 660: In these verses, David makes it clear that God is at work even when it does not appear to be so. During the time David tries to cover up his sin, God is at work exposing it in his heart. These are not times of pleasure and joy, as Satan would like us to conclude; they are days of misery. David is plagued with guilt. He cannot sleep, and it seems he cannot eat. Worst of all, he cannot fuck. He is not sleeping nights, and he is losing weight. Whether or not David recognizes it as God who is at work in him, he does know he is miserable. It is this misery which tenderizes David, preparing him for the rebuke Nathan Zuckermann is to bring, preparing him for repentance. David's repentance is not the result of David's assessment of his situation; it is the result of divine intervention. Hey wait? If that is the case, where is the much-advertised free will? He has gone so far in sin that he cannot think straight. God is at work in David's life to break him, so that he will once again cast himself upon God for grace. He has good experience in casting himself upon folk, from Saul thru Jonathan to Bathsheba.
ellauri161.html on line 466: Kate Dibiasky (Jennifer Lawrence), an astronomy grad student, and her professor Dr. Randall Mindy (Leonardo DiCaprio) make an astounding discovery of a comet orbiting within the solar system. The problem - it's on a direct collision course with Earth. The other problem? No one really seems to care. Turns out warning mankind about a planet-killer the size of Mount Everest is an inconvenient fact to navigate. With the help of Dr. Oglethorpe (Rob Morgan), Kate and Randall embark on a media tour that takes them from the office of an indifferent President Orlean (Meryl Streep) and her sycophantic son and Chief of Staff, Jason (Jonah Hill), to the airwaves of The Daily Rip, an upbeat morning show hosted by Brie (Cate Blanchett) and Jack (Tyler Perry). With only six months until the comet makes impact, managing the 24-hour news cycle and gaining the attention of the social media obsessed public before it's too late proves shockingly comical - what will it take to get the world to just look up?. — Based on truly possible events.
ellauri161.html on line 572: Pressed together, however, the mix just doesn’t work. Too many characters, such as Jonah Hill’s presidential aide, know they’re in a comedy and play for laughs accordingly. There’s way too much going on in Don’t Look Up, so the story focus is constantly diffused as we jump from one narrative thread to another. Consequently the soiree packs very little punch; as a satire on corporate greed, media ethics and celebrity culture it’s pretty limp. All bite but no teeth, you could say. (Fuck yourself droopy-lip, this is a tableau true to life, not a sketch.)
ellauri161.html on line 671: For the majority of the film (not Talladega, the new one), we’re bouncing from one republican caricature to the next. Streep is a female version of Donald Trump. Jonah Hill is a fratty version of Donald Trump Jr. Mark Rylance is a right-wing version of Tim Cook. (What a joke, he's way too poor.) And Ron Perlman is a red-eyed version of General Turgidson. When General Turgidson wonders aloud what kind of name "Strangelove" is, saying to Mr. Staines (Jack Creley) that it is not a "Kraut name", Staines responds that Strangelove's original German surname was Merkwürdigliebe ("Strange love" in German) and that "he changed it when he became a citizen". A kike anyway, by the name.
ellauri162.html on line 814: The concept of a highly conserved ontogeny dates back to 1828 and the work by Karl von Baer. Baer´s work was cited by Charles Darwin and used in support of his Theory of Evolution. The concept was made famous though by Ernst Haeckel in 1874 with the publication of his drawings of the conserved stage. Haeckel was mainly pushing the concept of recapitulation in which he hypothesized that ontological development repeated the evolutionary steps of the organism. Recapitulation has since been discredited and is not accepted by any modern biologist. Haeckel has been accused of falsifying his embryonic drawings, most notably by Jonathan Wells in his book Icons of Evolution. Some biology text books used Haeckel´s drawings for many years after it was known they were faked. However, most modern biology textbooks only use them now for historical reference and actual photos of embryos are used to discuss the pharyngula stage.
ellauri171.html on line 1112: But Amnon was not used to being refused something he wanted. He must have discussed his obsession with a friend of his, a clever cousin called Jonadab, because this young man came up with a plan. They would lure Tamar into Amnon’s room on the pretext that her half-brother was ill, and once they were alone there Amnon could have what he wanted. Bedrooms in ancient mansions were designed to receive guests/visitors.
ellauri185.html on line 118: God tells Samuel to anoint David of Bethlehem as king, and David enters Saul's court as his armor-bearer and harpist. Saul's son and heir Jonathan befriends David and recognizes him as the rightful king. Saul then plots David's death, but David flees into the wilderness where he becomes a champion of the Hebrews. David joins the Philistines, but he continues to secretly champion his own people until Saul and Jonathan are killed in battle at Mount Gilboa.
ellauri185.html on line 123: At this point, David offers a majestic eulogy, where he praises the bravery and magnificence of both his friend Jonathan and King Saul.
ellauri192.html on line 467: Jonathan Littell 100/1
ellauri194.html on line 938: Jonathan Jackson:
ellauri198.html on line 851: As Yeats aged, he saw Ireland change in ways that angered him. The Anglo-Irish Protestant minority no longer controlled Irish society and culture. According to Yeats’s unblushingly antidemocratic view, the greatness of Anglo-Irishmen such as Jonathan Swift, philosopher George Berkeley, and statesman Edmund Burke, contrasted sharply with the undistinguished commonness of contemporary Irish society, which seemed preoccupied with the interests of merchants and bloody peasants. He laid out his unpopular opinions in late plays such as Purgatory (1938) and the essays of On the Boiler (1939).
ellauri210.html on line 1095: Vuonna 2009 The Guardianin taidekriitikko Jonathan Jones luonnehti maalausta ”kitschixi ja sokeeraavaxi”, mutta huomioi maalauksen olevan ”hyvässä tai huonossa, luultavasti kaikkein kestävin visio ristiinnaulitsemisesta, joka on maalattu 1900-luvulla." Siinä on vähän tollasta uimahypyn tunnelmaa.
ellauri216.html on line 953: Igumeni Damaskin tuli luostarin johtoon vuonna 1839 ja hänen aikanaan luostari saavutti suurimman laajuutensa veljestön määrän kasvaessa tasaisesti. Hän oli hesykastisen rukousperinteen kannattaja ja ankaran kurin ja järjestyksen mies. Igumeni Damaskinin aikana alettiin suunnitella luostarille uutta pääkirkkoa. Sen rakentaminen kuitenkin kesti ja se valmistui Damaskinin ja hänen seuraajansa Jonataninkin jo kuoltua vuonna 1896. Valmistuessaan se oli yksi Suomen suurimmista kirkoista 75 metrin korkeudellaan.
ellauri216.html on line 1075: Isä Damaskin asetti veljille tiukan järjestelmän: vanhinten pakollinen hoito aloittelijoille ja nuorille munkeille, tiukka läsnäolo kirkossa, monta tuntia työkuuliaisuutta. Damaskoksen apotin kuoleman jälkeen luostaria johti hänen seuraajansa Jonathan II, joka pystyi toteuttamaan Damaskoksen apottin kunnianhimoisimman yrityksen - uuden majesteettisen kirkastumisen katedraalin rakentamisen, joka oli suunniteltu yli 3000 hengelle.
ellauri240.html on line 183: Heti siv. 12 alkaa tv-sarja lähtä longixi verrattuna Grace Metaliouxen alkuteoxeen: Rodney oli suurihahoinen 14-vuotias, jolla oli musta, kiharainen hiuskuontalo ja paxuhuulinen suu. Jonakin päivänä hän saa rangaistuxensa, mutta vasta saatuaan depressiivisen Allisonin pillua. Hän on naisista kaunein minkä tiedän. Myös pienet rinnat prinsessallani siedän. Hattu on moitteeton ja hyvä myös ryhti vartalon. Ruudun takaa tyttöni katsoo vain.
ellauri244.html on line 546: Lokki Joonatan (engl. Jonathan Livingston Seagull) on yhdysvaltalaisen Richard Bachin kirjoittama, pienoisromaanin muodossa vuonna 1970 julkaistu faabeli.
ellauri244.html on line 563: No olipa turhanpöiväistä löpinää. Älkää LÖPISKO! olisi Omppu huutanut. In 2014 the book was reissued as Jonathan Livingston Seagull: The Complete Edition, which added a 17-page fourth part to the story. Bach reported that he was inspired to finish the fourth part of the novella by a near-death experience which had occurred in relation to a near-fatal plane crash in August 2012. What a pity.
ellauri244.html on line 567: Part Four focuses on the period several hundred years after Jonathan and his students have left the Flock and their teachings become venerated rather than practiced. The birds spend all their time extolling the virtues of Jonathan and his students and spend no time flying for flying's sake. The seagulls practice strange rituals and use demonstrations of their respect for Jonathan and his students as status symbols. Eventually some birds reject the ceremony and rituals and just start flying. Eventually one bird named Anthony Gull questions the value of living since "...life is pointless and since pointless is by definition meaningless then the only proper act is to dive into the ocean and drown. Better not to exist at all than to exist like a seaweed, without meaning or joy [...] He had to die sooner or later anyway, and he saw no reason to prolong the painful boredom of living." As Anthony makes a dive-bomb to the sea, at a speed and from an altitude which would kill him, a white blur flashes alongside him. Anthony catches up to the blur, which turns out to be a seagull, and asks what the bird was doing:
ellauri244.html on line 593: Here in my opinion is the only imaginative prose-writer of the slightest value who has appeared among the English-speaking races for some years past. Even if that is objected to as an overstatement (there is me, after all), it will probably be admitted that Miller is a writer out of the ordinary, worth more than a single glance; and after all, he is a completely negative, unconstructive, amoral writer, a mere Jonah, a passive acceptor of evil, a sort of Whitman among the corpses. Paizi Whatman oli peräreikämiehiä.
ellauri245.html on line 664: Jonas Gahr Støre, Norway´s Foreign Minister said: "I strongly react to the death sentence of two Norwegians ... Norway is a principled opponent of the death penalty and I will contact the DRC's foreign minister to gabble about this." According to Bloomberg.com "Norway also objected to the espionage conviction and the inclusion of the country in the fine, Stoere [sic] said. 'Norway isn't a part of this case.'" Sick. It is more than obvious that she was.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri247.html on line 339: In August, Johnson's lack of an MA degree from Oxford or Cambridge led to his being denied a position as master of the Appleby Grammar School. In an effort to end such rejections, the 4-ft Pope asked Lord Gower to use his influence to have a degree awarded to Johnson. Gower petitioned Oxford for an honorary degree to be awarded to Johnson, but was told that it was "too much to be asked". Gower then asked a friend of Jonathan Swift to plead with Swift to use his influence at the University of Dublin to have a master's degree awarded to Johnson, in the hope that this could then be used to justify an MA from Oxford, but Swift refused to act on Johnson's behalf.
ellauri247.html on line 379: Although Byrom père is clearly the author of the epigram, the last two lines have also been attributed to fat Jonathan Swift and tiny Alexander Pope. While the familiar form of the rhyme was not printed until around 1805, when it appeared in Original Ditties for the Nursery, it is possible that Byrom was drawing on an existing rhyme.
ellauri247.html on line 398: Jonathan">Jonathan Swift (30. marraskuuta 1667 – 19. lokakuuta 1745) oli angloirlantilainen valistusajan kirjailija ja runoilija sekä anglikaanipappi. Hänet muistetaan kaikista parhaiten satiirisista allegorioistaan Gulliverin retket (1726) ja Tynnyritarina (1704). Swift tunnetaan lähinnä laajasta, noin 150 teosta käsittävästä proosatuotannostaan, mutta hän ehti myös kirjoittaa noin 280 runoa. Swift julkaisi useat teoksensa anonyyminä tai salanimen takaa. Hänen käyttämänsä teräväkielinen satiiri paheksutti monia aikalaisia, mutta myös myöhemminkin. Swift on leimattu katkeraksi ihmisvihaajaksi, joka ei nähnyt ihmiskunnassa mitään hyvää. Puolustajat taas ovat huomauttaneet, että maailma näyttää paremmalta kuin se on, kun ei näe sen todellista kehnoutta.
ellauri264.html on line 207: Useat kirjoittajat ja aktivistit (mukaan lukien Annie Leonard, Alan Durning, Jonathon Porritt, David Suzuki) ovat haastatelleet artikkelin osia, joita on laajalti lainattu ja kommentoitu, harhaanjohtavalla ja dekontekstualisoidulla tavalla todisteena "suunnitelman" olemassaolosta, jonka liike-elämän ja politiikan maailma on tietoisesti suunnitellut ja toteuttanut toisen maailmansodan jälkeen. Tämän tulkinnan mukaan sotatoimien jättämän valtavan tuotantokapasiteetin ylijäämän edessä nämä komponentit olisivat tietoisesti suunnitelleet ja edistäneet ajatusta raivostuneesta kulutuksesta, joka perustuu kulutustavaroiden nopeaan korvaamiseen. Tollasta vähän vasemmistolaista salaliittoteoriaa.
ellauri266.html on line 440: Vuonna 1962 Spike Milligan ja Peter Sellers julkaisivat yhdessä Peter Cookin ja Jonathan Millerin kanssa levyn The Bridge on the River Wye, huijauksen Kwain elokuvaversiosta, joka perustuu vuoden 1957 Goon Show´n "An African Incident" ympärille. Sillä oli tarkoitus olla sama nimi kuin elokuvalla, mutta vähän ennen sen julkaisua elokuvayhtiö uhkasi oikeustoimilla, jos nimeä käytetään. Tuottaja George Martin muokkasi "K":n pois joka kerta, kun sana "Kwai" puhuttiin. BUAAHHAHHAH hassua, kyllä toi Peter Selleri on sit hulvaton! Sellersiä on kuvattu äkkipikaiseksi, lapselliseksi ja vaikeaksi henkilöksi, jonka oma persoonallisuus hukkui lukuisten roolihahmojen alle, jos sitä edes oli. Eikös se ollut muuten juutalainen? Oli se puolisefardi! Sellers syntyi vuonna 1925 protestanttiselle isälle ja juutalaiselle äidille. Hänen äidinpuolinen isoisänsä isä oli sefardijuutalainen nyrkkeilijä Daniel Mendoza. Sellers varttui Lontoossa ja kävi roomalaiskatolista koulua. Sinuna en pyllistäisi noille sefardeille, ne näyttävät nopeilta.
ellauri269.html on line 726: Ehkä tärkein linkki heprealaiseen supersankariin on Supermanin identiteetti osittain assimiloituneena maahanmuuttajana. 1930-luvun New York, joka tuotti maailman ensimmäiset modernit supersankarit, oli täynnä viimeaikaisia juutalaisia pakolaisia, jotka pakenivat 1800-luvun Euroopan pogromeja. Jonathan D. Sarnan ja Jonathan Goldenin Brandeisin yliopistossa "The American Jewish Experience in the Twentieth Century: Antisemitism and Assimilation" mukaan vuonna 1900 yli 40 prosenttia Amerikan juutalaisista oli uusia tulokkaita, ja he ovat olleet maassa kymmenen vuotta tai vähemmän. Ja seuraavan sukupolven aikana tapahtui maahanmuuttozunami, kun toiset 1,75 miljoonaa juutalaista muutti Amerikan rannoille, suurin osa ashkenazeja Itä-Euroopasta.
ellauri272.html on line 196: Extremely Loud & Incredibly Close by Jonathan Safran Foer
ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.
ellauri299.html on line 538: A 2015 study by the Vera Institute of Justice contends that jails in the U.S. have become "massive warehouses" of the impoverished since the 1980s. Scholars assert that the transformation of the already anemic U.S. welfare state to a post-welfare punitive state, along with neoliberal structural adjustment policies, the globalization of the U.S. economy and the dominance of global financial institutions, have created more extreme forms of "destitute poverty" in the U.S. which must be contained by expanding the criminal justice system and the carceral state into every aspect of the lives of the poor, which, according to Reuben Jonathan Miller and Emily Shayman, has resulted in "transforming what it means to be poor in America."
ellauri301.html on line 135: Jonas Karlsson som Stefan Lindman
ellauri308.html on line 577: Jon Stewart (syntynyt Jonathan Stuart Leibowitz ; 28. marraskuuta 1962) on yhdysvaltalainen koomikko, poliittinen kommentaattori, näyttelijä, ohjaaja ja televisiojuontaja. Hän on saanut lukuisia tunnustuksia, mukaan lukien Mark Twain -palkinnon amerikkalaisesta huumorista vuonna 2022. Vuonna 2019 hän sai New Yorkin pronssimitalin "väsymättömästä asianajotyöstään, inspiraatiostaan ja johtajuudestaan (auttaen) hyväksymään syyskuun 11. päivän uhrikorvausrahastolain pysyvän valtuutuksen".
ellauri313.html on line 538: Kahnin näkemyksen mukaan kapitalismilla ja teknologialla oli lähes rajattomat edistysmahdollisuudet, ja avaruuden kolonisaatio oli lähitulevaisuudessa, ei kaukaisessa. Hän esitteli optimistisen skenaarion vuoden 2176 talousolosuhteista. Hän oli suursyömäri. Viimeisenä vuonnaan 1983 Kahn kirjoitti hyväksyvästi Ronald Reaganin poliittisesta agendasta The Coming Boom: Economic, Political and Social -kirjassa ja pilkkasi suoraan Jonathan Schellin väitteitä ydinsodan pitkäaikaisista vaikutuksista. Saman vuoden heinäkuun 7. päivänä hän kuoli apoplexiaan 61-vuotiaana. Vizi mikä perse! Ja tää on Mika Aaltolan guru sitten. Voi perkele.
ellauri318.html on line 39: Lapidus käyttää esikoisteoksessaan Rahalla saa kovaksikeitettyä tyyliä, joka on saanut vaikutteita sellaisilta amerikkalaisilta kirjailijoilta kuin James Ellroy ja Dennis Lehane, ja hän on kertonut saaneensa aineistoa toimiessaan puolustusasianajajana Sollentunan käräjäoikeudessa. Kielellisiä vaikutteita hän on saanut muun muassa ruotsalaiselta rap-yhtyeeltä The Latin Kingsilta, snobipiireiltä ja kirjailijakollega Jonas Hassen Khemirin kirjoista. Kirjoista Snabba cash on filmattu, ja sen kahden seuraajan kuvaamista valmistellaan, hitaasti mutta hitaasti.
ellauri331.html on line 240: BuzzFeed Incorporated on amerikkalainen Internet- media-, uutis- ja viihdeyritys, joka keskittyy digitaaliseen mediaan. BuzzFeedin perustivat New Yorkissa vuonna 2006 Jonah Pieretti ja John S. Johnson III keskittyäkseen virussisällön seurantaan. Kenneth Lerer, yksi The Huffington Postin perustajista ja puheenjohtaja (tod.näk. jevreiskij), aloitti BuzzFeedin perustajajäsenenä ja sijoittajana ja on nyt toiminnanjohtaja. Alun perin online-tietokilpailuista, " listicsista " ja popkulttuuriartikkeleista tunnettu yritys on kasvanut maailmanlaajuiseksi media- ja teknologiayritykseksi, joka tarjoaa kattavuutta erilaisista aiheista, kuten politiikasta, tee-se-itse, eläimistä ja liiketoiminnasta. Pörinäsyöte tuottaa tuloja natiivimainonnasta, strategiasta, joka auttaa lisäämään alkuperäiskansojen katsojien todennäköisyyttä lukea mainosten sisältöä.
ellauri349.html on line 545: 1The Embodied Mind, by Francisco J. Varela, Evan Thompson, Eleanor Rosch. This classic book, first published in 1991, was one of the first to propose the “embodied cognition” approach in cognitive science. It pioneered the connections between phenomenology and science and between Buddhist practices and science—claims that have since become highly influential. The View from Within: First Person Approaches to the Study of Consciousness, by Francisco Varela and Jonathan Shear (Eds). How can we be sure even that we exist? The editors agree that we can't be sure but they recommend a pragmatist approach. Technology and the human condition. By B. Gendron. Published 1 November 1976.
ellauri368.html on line 287: Jonah Rapa, probably a native, or resident of Vermicelli, wrote a satire on Christianity in the form of the Passover Haggadah, which has come down to us in a number of manuscripts, some bearing the peculiar title of Pilpul Zeman Zemanim Zemanehem, and some the title of Haggadah of Yonah Rapa.
ellauri372.html on line 410: CNAS-ajatuspajan Lähi-idän ohjelmajohtaja Jonathan Lordin mukaan Israel voisi ehkä lopettaa maaoperaationsa Gazassa, jos se saisi eliminoitua Sinwarin veljekset ja Deifin. Tai sitten ei. Olisihan se kiva eka saada noiden rättipäiden maat.
ellauri372.html on line 504: Kaikkein traagisinta oli kuitenkin, että 30 vuotta sen jälkeen, kun Butler oli lopettanut Hudibrasin, Jonathan Swift perusti ja uudisti ikimuistoisen Hudibrastic-paketin tärkeäksi kirjalliseksi resurssiksi suuressa osassa hänen saatanallisia säkeitänsä, Bauciista ja Philemonista (1706–09) ja tohtori Swiftin kuolema (1731-32).
ellauri372.html on line 546: Hudibrastiikkaa on perinteisesti käytetty huonoon brittisatiiriin. Esimerkiksi toinen satiirikkoääliö Jonathan Swift kirjoitti lähes kaiken runoutensa hudibrastiikalla.
ellauri377.html on line 177: Voegeleinin työt eivät mahdu mihinkään vakioluokitukseen, vaikka jotkut hänen lukijoistaan [kuka?] ovat löytäneet siitä yhtäläisyyksiä esimerkiksi Hans Jonasin, Ernst Cassirerin, Martin Heideggerpin ja Hans-Georg Gadamerin samanaikaisiin teoksiin. Oikeistosiiven sakemanneihin. Se oli liian oikeistolainen nazeillekin.
xxx/ellauri044.html on line 358: Feb 27 (60) "Kyllä se katoaa. Jonain kauniina päivänä kuin ihmeen kautta."
xxx/ellauri076.html on line 468: Olavi oli tottunut jakamaan lauman vuohiin ja lampaisiin. Se oli sen duunia. Lampaiden puolella oli sihiseviä lakuhattuja. Pahisten puolella oli pastori Schmidt ja baptistit. Paavin palvojista puhumattakaan. Tai ryssänuskoisista. Kuvainpalvojia. No kyllä Olavikin näytti rainoja. Ja otti ääninauhalle syysjuhlia. Meillä on ne vielä Rauhixen vintillä. Jonain päivänä me vielä kazotaan ja kuunnellaan ne kaikki.
xxx/ellauri113.html on line 216: V. Jane felt that the nurses and assistants of Prof. Hawking were intruding in their family life and Prof. Hawking felt that Jane had stopped loving him and loved Jonathan instead. After taking divorce from Jane in 1995, Hawking married Elaine Mason. Hawking took divorce from Elaine Mason in 2006 because she was physically abusing him. Prof. Hawking again started having a close friendship with Jane. Jane described her experiences with Prof. Hawking in her memoir Travelling to Infinity: My Life with Stephen which was published in 2007.
xxx/ellauri116.html on line 37: Gatesin menestys johtuu hänen älystään, toimintatarmostaan ja kilpailuhenkisyydestään. Minussa ihmisälyssä ei ole mitään ainutlaatuista, Gates sanoo 1997 Valituissa Paloissa. Jonakin päivänä voimme jäljitellä niiden toimintaa koneella. Kun toimittaja kysyy, eikö ihmissielussa ole jotakin erityistä kenties jumalallistakin, hänen kasvonsa jähmettyvät ja äänestä katoaa sointi. Hän panee käsivartensa ristiin vazan päälle ja keinuttelee ylävartaloaan pontevasti edestakaisin. Lopulta vastaus tulee kuin koneesta: Minulla ei ole näyttöä siitä. En ole tarvinnut sitä hypoteesia. Hän jatkaa keinumista ja toistelee: Minulla ei ole näyttöä siitä. Minulla ei ole näyttöä siitä. Toimittaja hiipii hipihiljaa ulos huoneesta. Pikkuvauvana Bill junior keinui edestakaisin kehdossa, kertoo Bill senior. Psykoterapia ja tietokoneeseen kytkeminen auttoivat poikaa pääsemään tasapainoon. Näinköhän?
xxx/ellauri125.html on line 256: So can you understand? One day you'll understand Niet voizä tajuta? Jonain päivänä sä hiffaat
xxx/ellauri128.html on line 488: Peter Alexander Freiherr von Ustinov (16 April 1921 – 28 March 2004) was born at 45 Belsize Park, London, England. His father, Jona Freiherr von Ustinov, was of Russian, German, Polish, and Ethiopian Jewish descent. Peter´s paternal grandfather was Baron Plato von Ustinov, a Russian noble, and his grandmother was Magdalena Hall, of mixed German-Ethiopian-Jewish origin. Peter was a British actor, filmmaker and writer and a fixture on television talk shows and lecture circuits for much of his career. Peter oli kuraverinen äiskän puolelta.
xxx/ellauri129.html on line 883:
xxx/ellauri130.html on line 569: Pope & Swift: Koomikko Vilpitön Nahkuri ja rikoskirjailija Dionyysijä Miina ovat aloittaneet viimeisen matkansa Taivastaiteiden suurten kirjailijoiden jalanjäljissä, tutkien satiirien Alexis Paavin ja Jonathan Vikkelän elämää ja teoksia, Brittiläinen komediaopas voi paljastaa yksinomaan.
xxx/ellauri130.html on line 633: The Scriblerus Club was an informal association of authors, based in London, that came together in the early 18th century. They were prominent figures in the Augustan Age of English letters. The nucleus of the club included the satirists Jonathan Swift and Alexander Pope. Other members were John Gay, John Arbuthnot, Henry St. John and Thomas Parnell.
xxx/ellauri130.html on line 749:
xxx/ellauri168.html on line 175: Harmaiden pää on ihmisen pään kaltainen (eikä esim hevosen, se ei ole yhtä pelottavaa, sitä kokeili mm. Jonathan Swift huonolla menestyxellä), vaikkakin paljon suurempi vartaloon nähden ja usein hiukset joko puuttuvat kokonaan tai niitä on vain vähän. Pään alapuolella kaula on ohut eikä aataminomenaa tai lihaksia ole näkyvissä. Korvat, jos niitä on lainkaan, ovat hyvin pienet. Suu on yleensä kapea eikä huulia ole. Silmät ovat yleensä suuremmat kuin ihmisellä ja usein mantelin tai vesipisaran muotoiset. Silmät ovat myös tyypillisesti täysin mustat; nähtävissä ei ole iiristä, silmäluomia, kulmakarvoja tai silmäripsiä.
xxx/ellauri170.html on line 960:
Jonathan McClintock: Helping people find peace with God, themselves, and others.
xxx/ellauri173.html on line 925: ”Hänen omatuntonsa, sanotko sinä?… Mutta meillä miekkosilla, tämä Pyhän Hengen lahja, Omatunto, muuttuu ennen kaikkea kyvyksi älylliseen ystävyyteen. Jokainen nuori mies, joka ei muinaisten tasavaltojen päivinä kyennyt 20-vuotiaana saamaan ystäväänsä suoristumaan, julistettiin tunnottomaxi, sanalla sanoen pahamaineiseksi. Historiassa on mainittu tuhat esimerkkiä ihailtavista ystävistä: Damon ja Pythias, Pylades ja Orestes, Akhilleus ja Patroklus, David ja Jonatan, Dupont ja Dupond, Henry Higgins ja Colonel Pickering, Tiku ja Taku, jne. 2-neuvoisia etanoita 2 hengen junissa tuntosarvet ulkona. Nimeä kaksi naisystävää koko ihmiskunnan historian aikana? Ruth ja Naomi. Sappho and her friend. Maria ja Elisabeth. Katri Vala ja Elina Vaara. Elizabeth Bennett ja Charlotte Collins. Jane Austin ja Cassandra. Tove ja Tuutikki. No joo mut silti vittu oikeesti. Mahdoton juttu. Miksi ? ― Koska nainen tunnistaa itsensä liian tajuttomasti lähilontossaan, jolta se ei koskaan tule huijatuksi. Miehet taas kusettaa ja tulee kustux silmään ihan sikana kun ne on niin tolloja - no en viizi jatkaa tästä aiheesta.
xxx/ellauri176.html on line 807: 93. Akira sai luvan tulla Havaijille. Hmm mietti Reima onkohan se sittenkään hyvä ajatus? Joten sanoin: Akira olet todella hieno mies! Jonain päivänä löydät toisen samanlaisen! Muttet Havaijilta kuitenkaan!
xxx/ellauri208.html on line 593: Inna 18v kuuntelee vaihto-oppilaana Arizonassa Nick Cavea. Kippuranenäinen Nick koittaa videossa näyttää uhkaavalta, huonolla menestyksellä. Jäi vähän epäselväxi bylsikö inkkarinnäköinen hoikka Jonathan petiittiä Innaa kotimatkalla motellin hämärässä. Todennäkösest bylsi, niin ainakin Riku pelkäsi.
xxx/ellauri208.html on line 628: Johan Jonatan "Jussi" Björling ( kuuntele ääntämys? 5. helmikuuta 1911 Stora Tuna Fish, Borlänge – 9. syyskuuta 1960 Tukholma) eli Jussi Björling oli ruozinsuomalainen Taalainmaalta. Se oli tenori muttei siltikään tiettävästi homo. Se jopa teki lapsuuden ystävänsä kanssa vielä toisaalla naimisissa ollessaan au-Kickenin. Sillä oli 1901 syntynyt veli Gunnar joka ei ollut poikatriossa. Triopojat vierailivat kiertueella jopa Taalain maalla 1919. Gunnar lie ollut silloin jo miesten töissä, varmaan kiertämässä tahkoa.
xxx/ellauri212.html on line 288: Tätä epylliä koskevassa Jonas Grethleinin (Heidelberg) artikkelissa seisoo että lyricsin aiheena on anorexia. Bukkake on luukasa, yhtä laihan luiseva kuin sirittävä Sirkka. Puhu poika äidillesi, siinä on sulla muhevampaa mutusteltavaa. Bombyca on syyrialainen kaupunki sekä huilun paxuin putki. Sattuvaa!
xxx/ellauri228.html on line 522: På tal om sitt liv brukade mamma nyktert (när hon var det) konstatera att mycket gick åt skogen, liksom det att båda pojkarna blev homofiler. Mycket har gått käpprakt i helvete just där. Styvpappan Juha Kärkkäinen var inte glad. Men det är Mark och hans make Jonas Gardell nog, de är rentav gay.
xxx/ellauri228.html on line 524:
xxx/ellauri228.html on line 525:
xxx/ellauri228.html on line 527: Vuonna 1986 Gardell tapasi Mark Levengoodin Sturebadet-uimahallissa. He ovat nykyisin naimisissa, ja heillä on 2002 syntynyt poika ja 2005 syntynyt tytär. Vuonna 1990 Gardell löi itsensä läpi showllaan ”En pall, en mikrofon och Jonas Gardell” (palli, mikki ja Mark Levervurst). Samana vuonna ilmestyi romaani Fru Levervursts öden och äventyr ja AIDS-opas Älä koskaan kuivaa ky-yneleitä ilman hanskoja.
xxx/ellauri228.html on line 529: Olisi palkizevaa jos pojat olisivat vielä juutalaisia, mutteivät kaiketi ole, Jonas on babtistitaustainen ja Mark ainaskin isän puolelta katoliikki jenkki. Paizi hei, jommankumman lapsen (Jonaxen pojan tai Markin tytön) äiti on juutalainen, ja lapset on kirjattu synagoogaan juutalaisina! Joonaxen veli on teologian professori, Jonaxelta jäi koulut käymättä. Han är därför inte alldeles säker om Gud att hon existerar.
xxx/ellauri229.html on line 171: Michael Kandel was a Fulbright student in Poland, 1966-67; taught Russian literature at George Washington University; received his PhD in Slavic at Indiana University; translated Polish writer Stanislaw Lem for Harcourt; wrote a few articles on Lem; worked as an editor at Harcourt, where he acquired authors Jonathan Lethem, Ursula K. Le Guin, James Morrow, and others; has written science fiction, short stories, and a few novels (Bantam, St. Martin´s); and is presently an editor at the Modern Language Association. He is the editor and translator of the anthology A Polish Book of Monsters.
xxx/ellauri232.html on line 250: Molemmat lähestymistavat hyväksyvät sen käsityksen, että rukous voi itse asiassa muuttaa odotetun tuloksen – joko kokonaan tai osittain. Monille nämä mielipiteet muodostavat teologisen ongelman. Rabbi Jonathan Sacks kommentoi rukouksen haasteen yhtä näkökohtaa:
xxx/ellauri250.html on line 647: Charles Darwin, John Stuart Mill, Henry Sidgwick, Jeremy Bentham, R. M. Hare (B.Phil. advisor), Jonathan Glover, Derek Parfit, Karl Marx
xxx/ellauri250.html on line 860: During David’s youth as a shepherd, he (David) developed many skills. He learned music, how to write, use a slingshot, how to pull uncircumcized men by the beard, and how to love Jonathan and obey the Lord. Do I understand that it’s my responsibility to develop my abilities like Jonathan Livingston The Seagull, and it’s God’s responsibility to direct me in how I use them? Do I realize that the most important skill I possess is my love for the Lord and my heart to obey Him? What miracles might God want to do through me that would show the whole earth that there is a God in the land? Kan jeg ble en helt liksom Harry Hole?
xxx/ellauri250.html on line 933: Ved en avsidesliggende hytte får en gutt og moren hans, Sarah, besøk av hans voldelige biologiske far, en politibetjent ved navn Jonas. Jonas slår og angriper Sarah, som truer med å fortelle kona til Jonas om deres uekte sønn. Jonas reiser sin vei, og Sarah følger etter i bilen sin sammen med sønnen deres. Hun kjører i en katatonisk tilstand, og slipper rattet. Gutten kommer seg ut når bilen krasjer i en innsjø. Men moren hans blir sittende i bilen og synker.
xxx/ellauri265.html on line 394: Afganistanista tulleet miesopiskelijat ovat jenkeissä hyvin ahdistuneita. Ei saa edes konsensuaalista persettä. Voi joutua ilmiannetuxi jollekin yliopistonilkille. Kuulostaa totalitääriseltä maalta huikkaa nilkki taustalta myötätuntoisena. Jonathan Haidt kavereineen käy suizimassa wokea, hän on yliopiston älykkäimpiä miehiä. Nyt on Nilkki työntänyt kätösensä pahan kerran paskaan.
xxx/ellauri265.html on line 398: Two NYU professors are among a group of intellectuals who plan to form a joke university founded under “the fearless pursuit of truth.” Former Stern professor Niall Ferguson and current Stern professor Jonathan Haidt joined a group of intellectuals to oppose “illiberalism” and promote “freedom of inquiry” with the University of Austin, styled as UATX — which has no campus, course catalog, faculty or accreditation.
xxx/ellauri265.html on line 417: It was probably inevitable that Jonathan Haidt, an academic long concerned about the politicization of academia, would eventually be caught up in the displacement of intellectual inquiry by ideological rigidity.
xxx/ellauri265.html on line 424: Jonathan Haidt: We are on a path to ‘catastrophic failure’ of our democracy !
xxx/ellauri265.html on line 429:
xxx/ellauri268.html on line 289: Jon Stewart on kutsunut Harry Potterin peikkoja, joita on esiintynyt runsaasti sekä kirjoissa että elokuvissa, antisemitistiseksi karikatyyriksi podcastissaan The Problem with Jon Stewart. Jon Stewart (born Jonathan Stuart Leibowitz; November 28, 1962) is an American comedian, political commentator, actor, director and television host. He hosted The Daily Show , a satirical news program on Comedy Central , from 1999 to 2015 and now hosts The Problem with Jon Stewart , which premiered September 2021 on Apple TV+ . Stewart sanoi:
xxx/ellauri291.html on line 84: Se seurasi tähtialuksen USS Enterprise -avaruustutkimusaluksen matkoja, jonka planeettojen yhdistynyt Neuvostoliitto rakensi 2023-luvulla ja jonka tehtävänä oli "tutkia outoja uusia maailmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita, mennä rohkeasti sinne, minne kukaan ei ole ennen käynyt (ensin Kanada)". Star Trekin luomisessa Roddenberry sai inspiraationsa CS Foresterin Horatio Hornblower-romaanisarjasta, Jonathan Swiftin vuoden 1726 romaanista Kulliverbin matkat, vuoden 1956 elokuvasta Forbidden Planet ja tv- westerneistä kuten Wagon Train.
xxx/ellauri291.html on line 88: Gene Roddenberry laati jo vuonna 1964 ehdotuksen tieteissarjasta, josta tulisi Star Trek. Vaikka hän markkinoi sitä julkisesti western-elokuvana ulkoavaruudessa – niin kutsuttuna " Wagon Train to the Stars" -junana, hän kertoi yksityisesti ystäville, että hän oli mallintamassa sitä Jonathan Swiftin Gulliver 's Travels -elokuvan mukaan ja aikoi jokaisessa jaksossa toimia kahdella tasolla: jännittävänä seikkailutarinana ja kökkönä moraalitarinana.
xxx/ellauri303.html on line 453: "Sullon mun luonto." Laulussa, joka sisältää "varman vahvistuksen" siitä, että "Hän on minun Jumalani, minun elävä Jumalani... joka kuulee ja vastaa". Edward Kassler kirjoittaa, ettäu heprealainen Raamattu "kuvaa kohtaamista Jumalan kanssa, joka välittää intohimoisesti ja joka puhuttelee ihmiskuntaa sen olemassaolon hiljaisina hetkinä". Brittiläinen päärabbi Jonathan Sacks ehdottaa, että Jumala "ei ole ajallisesti etäinen tai irrallinen, vaan intohimoisesti sitoutunut ja läsnä". On tärkeää huomata, että "predikaatti 'persoonallinen' sellaisena kuin sitä sovelletaan Jumalaan" ei tarkoita, että Jumala on ruumiillinen tai antropomorfinen , näkemykset, jotka juutalaisuus on aina hylännyt; pikemminkin "persoonallisuus" ei viittaa fyysisyyteen, vaan "sisäiseen olemukseen, psyykkiseen, rationaaliseen ja moraaliseen". Vaikka useimmat juutalaiset uskovat, että "Jumala voidaan kokea", ymmärretään, että "Jumalaa ei voida ymmärtää", koska "Jumala on täysin erilainen kuin ihmiskunta" (kuten näkyy Jumalan vastauksessa Moosekselle, kun Mooses kysyi Jumalan nimeä: "Minä olen se, no minä, I just Am"); kaikki antropomorfiset lausunnot Jumalasta "ymmärretään kielellisinä metaforina; muuten olisi mahdotonta puhua Jumalasta ollenkaan".
xxx/ellauri304.html on line 577: Richard Bach's international classic bestseller, Seagull, was rejected twenty times before it was published. Another brilliant judgment by 20 “Legacy” publishing editing morons. And that is no sarcasm! Seagull Jonatan would have been much better off buried alive at sea. Together with Paulo Coelho's whole production.
xxx/ellauri312.html on line 205: Teoria on seuraava: Infinite Jest on Wallacen yritys ilmentää ja dramatisoida vallankumouksellista fiktiota, jota hän vaati esseessään "E Unibus Pluram: Television and US Fiction". (Vittu et toi Sikiökin oli sivistymätön: "Unibus"? "pluram"? HAHAHA. Jätkä ei osaa latinasta edes alkeita. Koitin lukea Sikiön ao. prujua mutta se oli loputtoman pitkästyttävä.) Tyyli on sellainen, jossa uusi vilpittömyys kumoaa ironisen ironisuuden, joka on 1900-luvun loppua kohden kovertanut nykyisen fiktion. Wallace yritti kirjoittaa vastalääkettä kyynisyydelle, joka oli valloittanut ja surullittanut niin paljon amerikkalaista kulttuuria hänen elinaikanaan. Hän yritti luoda viihdettä, joka saisi meidät puhumaan isänmaallista potaskaa uudelleen. On jo aika unohtaa Vietnamin turpiinotto, sitäpaizi rättipäistä saa helpommin mureketta, kun niillä ei ole niitä viidakoita missä kykkiä. Lisäksi lukuisia kirjailijoita on kuvattu New Sincerity -liikkeen myötävaikuttajiksi, mukaan lukien Jonathan Franzen, Zadie Smith, Dave Eggers (n.h.), Stephen Graham Jones (n.h.), ja Michael Chabon (n.h.). Ei kun suuri narratiivi takas kunniaan!
xxx/ellauri319.html on line 313: Jonas Biliūnas
160