ellauri014.html on line 816: Tämän tunnelmapalan jälkeen jatketaan kierrosta pusikossa ja haukutaan Versaillesta, Lontoon puistoja ja hollanninsipuleita. No ei niihin kyllä olis varaakaan. Lammikossa on pikkukaloja, joita Wolle syöttää taskunöyhdällä. Kalat on Fanon tuonut sinne salaa keittiöstä. Onhan niillä siellä ahdasta, mutta ahdasmielistä ois apulaista loukata vaan jonkun ahvenan mukavuuden takia. Jokin arvojärjestys on sentään oltava elollisten kesken. Herrasväki ensin, sitten alakerran väki, muut luojanluomat hännänhuippuna. Näitä järjestyksiä paljastui myös MIT:n Moral machinessa, missä koira kai löi tärkeydessä vanhuksen ja kissan, ja kissa vanhan naisen.
ellauri025.html on line 804: Monika Fagerholm (1961) täyttää ensi vuonna kuusikymmentä. Se on pikku Matin ikäinen, tai Kristiina Jokisen. Jotain samaa niissä on, kuten Cheekissä ja James Bondissa. Sekin on vapaaehtoisesti lapseton. (Tuskin enää tossa iässä.) Kantaa jotain kaunaa miehille. Ei sunkaan se ole homo? Miehiä ei se mainize ollenkaan Wikipediassa, vaikka muut palkinnot luetellaan hintalapun kaa. Sen isä on tai oli professori, ize se on hukki. Vanhemmat arvostivat titteleitä. Psykologia ja kirjallisuus aineina. Se on kertonut julkisuudessa alkoholismista. Siis omasta. Onhan se täyttä elämää kun pullon tyhjentää, täydestä päästä on hyvä kirjailijan ammentaa.
ellauri033.html on line 1041: Le fleuve perd son onde au vaste sein des mers ; Joki tapaa rannan aallon meren sylkyssä;
ellauri036.html on line 1342: Jokin kauhea melkein pirullinen, en tiedä
ellauri051.html on line 1146: 555 Something I cannot see puts upward libidinous prongs, 555 Jokin, jota en näe, asettaa ylöspäin libidin piikkejä,
ellauri053.html on line 1139: The river ran unruffled under the shady bank. Joki valui hätäilemättä rannan varjossa.
ellauri058.html on line 326: Mikä saatanan sukupolvi on kyseessä? Epäselväxi se jää. Ilmeisesti 60-luvulla syntyneet jotka kuunteli Johny Rottenia. 80-luvun nuoriso. Kristiina Jokiset ja Kari Peizamot. Sukupolvet menee luonnostaan tasasena liruna, niitä rajaavat ympäristön muutoxet kuten sodat kexinnöt ja talouselämä. Millasta elämä oli lapsena ja nuorena. Nyt ollaan somesukupolvessa. Eski Saarinen söi 80-luvulla seuraavan sukupolven eväitä. Oli 70-luvulta mut oli olevinaan 80-lukua. Siantappajat näki eze oli feikkiä.
ellauri058.html on line 410: 1980-luvulla kriitikko oli yleisesti luonnehdittuna keski-ikäinen, Etelä-Suomessa asuva kirjallisuutta arvosteleva korkeasti koulutettu mies, tyypillisesti hukki, jonka ammattinimikkeenä oli toimittaja, tyhjäntoimittaja tai kulttuuritoimittaja. Jokisen jälkeen ei ole pahemmin tutkittu kriitikon työtä, mutta oma kritiikkiaineistoni osoittaa vielä toistaiseksi sen, että kriitikoista valtaosa olisi miehiä. Aineistossani on kaiken kaikkiaan 18 miestä ja vain 7 naista.
ellauri058.html on line 412: Jokisen tutkimuksessa kävi ilmi, että ennen arvostelijoista suurin osa oli senttareita. Heikki Hellmanin ja Maarit Jaakkolan kulttuurijournalismin muutosta kuvaava tutkimus osoittaa kuitenkin, että 2000-luvulla enää neljännes jutuista on avustajien kirjoittamia. Avustajien määrä kasvoi 1990-luvulle asti, mutta 2000-luvulla laski huomattavasti. (Hellman & Jaakkola 2009.)
ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri058.html on line 432: Kriitikot ovat eri linjoilla hyvän kirjallisuuden kriteereistä. Jokinen nimeää neljä kriteeriä. Ensimmäinen kriteeri on se, että kirjallisuus on monipuolista ja luokittelematonta. Kriitikot arvostavat kirjallisuuden moniaineksisuutta ja kokeellisuutta. Toinen kriteeri hyvälle kirjallisuudelle onluova kieli tai tapa kirjoittaa. Kielen tulee olla luovaa, ja aiheiden käsittelyssä on yksilöllisiä piirteitä. Kolmas kriteeri on kirjallisuuden vaativuus. Kirjallisuuden pitää haastaa lukijaa älykkyydellään ja kielen avulla siten, että lukija pysyy valppaana. Neljäs kriteeri korostaa aihepiirien laajuutta. Kirjojen aiheet kattavat tasaisesti yhteiskunnan eri alueita ja suurta osaa muuta elämää. Aiheet kattavat niin hyvän kuin pahan. Jokinen esittää, että aihekirjoa yhtenäistää suomalaisuus. Kritiikeissä keskustellaan suomalaisesta identiteetistä ja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin murroksesta. (Jokinen 1997: 32–33, 43–44, 77–79.) Kriitikoiden huomio kiinnittyy siis enemmän teosten muotoihin ja haastavuuteen kuin samaistettavuuteen kuten tavallisen lukijan huomiosta voidaan päätellä.
ellauri058.html on line 435: Hitto tässähän tää nyt on, checklist hyvälle kirjallisuudelle. Kimmo Jokinen voittaa! Hyvä Kimmo! Käydäänpäs tällä kriteeristöllä läpi vähän Hotakaista.
ellauri060.html on line 1136: No mitäs se Don Kasakka siis kirjottaa? Hiljaa virzaa Don Kasakka, aron raivoaja, joet tulvivat. Louis Bromfield: Joki tulvii. Toivo Hovi: Tisza tulvii - Ilona, Ilona! Romanttista paisumista tisseillä, sitä kai tää aina markkeeraa, jokin ruiskahdus tulvahtaa sen yhden paikan ylize. Nadja Nadja soromnoo! Toivo Hovi oli oikeasti Lauri Einari Kettunen (10. syyskuuta 1885 Joroinen – 26. helmikuuta 1963 Helsinki), merkittävä suomen kielen murteiden ja itämerensuomalaisten kielten tutkija. Lauri Postin kolleega. Tää nide v:lta 1945 oli Laurin unkarinmatkan muistoja, Lauri oli päässyt madjaareissa pukille.
ellauri061.html on line 1019: Tiedä häntä. Jokin sitä pännii ankarasti. Jotain on jäänyt elämässä saamatta. Jokatapapaukauxessa vaikuttaa selvästi että perimmäiseltä habituxeltaan Pervo on hapan ja pettynyt, kuin persu exyxissä. Se on vulgääri koska kemiläisenä ei osaa eikä voi olla mitään kummempaakaan. Ollaan sitten kunnolla vulgääreja ja puhutaan pieruista, haukutaan naisia ja vittuillaan vaikka homoille vankilanjohtajille, joilla näyttää olevan aivan liikaa rahaa. Jarilla sitä ei ei koskaan ole liikaa, ei edes riittävästi.
ellauri093.html on line 743: Antti syntyi 30. marraskuuta 1838, paikassa Laihia, Jokikylä, Tarkkanen.
ellauri094.html on line 35: Hanskissa talonmiehen vaimoa eli Helmi Orvokki Virtasta näytellyt Marita Nordberg muisteli vuonna 2007, että Hanski ei työtä tehdessään ollut yhtään hauska, mutta hyvällä tuulella ollessaan hän oli hurmaava. Häyrinen kertoi Apu-lehdelle vuonna 1981: ”Voi olla, että olen saanut tämän ’ikävän’ luonteeni oudosta lapsuudestani, jossa ei ollut isää eikä äitiä. Mutta minun oli ratkaistava, annanko potkia itseäni jatkuvasti päähän vai ryhdynkö izekin hankalaksi ihmiseksi. Jokin minussa valitsi viimeksimainitun vaihtoehdon.”
ellauri094.html on line 54: ”Vaikuttaa jopa siltä, että liito-oravaa oltaisiin ajamassa maalta kaupunkiin”, viherpiipertäjä Jokinen toteaa kokoillen hajonneita eväitään. Hänen mukaansa liito-oravan suojeleminen maaseudun metsätalousalueilla tulisi varmaan halvemmaksi, koska kaupunkioravien virkistysmetsillä on arvoa myös gryndereille.
ellauri094.html on line 56: Liito-oravien lisääntymistä kaupunkimetsissä tukee puunhalaaja Jokisen mukaan se, että apinaympäristöjen rakentamiselle asetetut rajoitukset ovat huomattavasti tiukempia kuin pystymetsän raiskausta koskevat ohjeet.
ellauri096.html on line 452: Usein tyttö rakastuu hevosen valokuvaan kirjan kannessa tai harrastelehdessä ennenkuin on edes tavannut hevosta elävänä. Eikä juhlallisuuden vaikutelmalta voi koskaan kokonaan välttyä, vaikka tahallaan rimpuilisi sită vastaan ja kuvaisihevosen esimerkiksi sellaisena groteskina piereskelijänä kuin miltä se näyttää ja kuulostaa tallin töihin tottuneelle, miten näiden otusten ilmavaivat usein tärisyttävät karsinan seiniä ja sakeuttavat ilman kuin sinappikaasu. Inhorealismi johdattaa aivan yhtä pahasti harhaan kuin ponikirjojen söpöily. Ennemmin haluaisin päästä käsiksi tylsyyteen, vai miksi sitä pitäisi sanoa. Jokin näiden eläinten typerryttävässä monotonisessa lauhkeudessa osoittaa kohti sitä totuutta, jonka haluaisin kirjoittamalla pyydystää, vaikka hyvin tajuan tehtävän toivottomuuden. Tartunpa mihin ilmiöön tai aiheeseen hyvänsä, esitän aina ansaitsemattoman huomionosoituksen. Maailma pitäisi vain jättää omaan arvoonsa, ja niin useimmat tekevätkin. Tämä valhekasvain jäytää vain kirjoittajia.
ellauri097.html on line 564: Näistä kaikkien tuntemista kehityskuluista johtuen Suomen kansa, viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, saa tavallisesti suomenkielisestä kirjasta kylläkseen, kun sitä on levitetty kielemme osaajien ulottuville parisataa, enintään puolentuhatta kappaletta. On poikkeuksia, molempiin suuntiin. Jollekin kirjalle voi kysyntää riittää jopa kahteenkymmeneentuhanteen asti (esim painosten kuningatar Hilja Haahti). Jollekin toiselle taas viisitoista lukijaa on riittävästi. Jokin kirja ei saa yhtään. Lisää tosin tulee kaikille kirjoille ajan saatossa – niin pitkään kuin tulee uusia ihmisiä – koska tässä maassa edelleen on tiettyjä kirjaa suojelevia instituutioita, kuten julkinen kirjastolaitos ja vapaakappalelaki.
ellauri133.html on line 807:
ellauri135.html on line 70:
ellauri143.html on line 119: Mokša (ven. Мокша, mokšaksi Юв, Jov) on Okaan laskeva, 656 kilometriä pitkä joki Keski-Venäjällä.Joen valuma-alue kattaa 51 000 neliökilometriä. Joki saa alkunsa Penzan alueelta, josta se virtaa Mordvan tasavallan, Nižni Novgorodin alueen läpi ja laskee Okaan Rjazanin alueella. Mokšaan laskevia jokia ovat Sivil, Satis, Ermiš, Vad i helvete ja Tsna. Joen toisella puolella asuu ersiä, toisella moksia. Ennen ne oli mordvan murteita, muttei enää! Oka oli Paustovskin mielijoki. Eikös blondi saapasjalkakissa Jeseninkin ollut maalaispoika Rjazanista? Se oli joviaali ilmiö.
ellauri155.html on line 254: Seura-lehti on lipsunut näköjään tähän ”Pravda-tyyliseen” journalismiin. En yhtään ihmettele kun YLE:n Vastaava Päätoimittaja Jouko Jokinenkin syyllistyi valehteluun väittäessään että YLE:n Hallintoneuvosto oli tehnyt päätöksen ketkä saivat esiintyä Eduskuntapuolueiden suuressa vaaliväittelyssä..??? YLE:n Hallintoneuvosto kielsi välittömästi tehneensä sellaista päätöstä..!!! Samanlaisia rosvoja näyttää ”entisten luotettavien” medioiden päälliköt nykyisin olevan. Suomen kansan enemmistö kuitenkin on vielä täyspäisiä. Päinvastoin kuin tämä korruptoitunut valtamedia ja ns. poliittinen eliitti..!!!
ellauri160.html on line 330: Toisessa runokokoelmassaan Näin on Parkkinen "tekee tiliä itselleen tärkeistä asioista, runoista, lapsuudesta, sinusta, joistakin esikuvista. Sen sävy on vakava ja dramaattinen. -- . Kokoelman pelkoja ja tuskia ei ole haettu kaukaa, ne on eletty ja muutettu osin vaikuttaviksi aisti- ja tuokiokuviksi, osin paettu niitä joihinkin turvallisiin visioihin." (Pertti Jokinen, Arvosteleva Kirjaluettelo 1/1971). Jokisen mukaan kokoelma lienee "jonkinlaista terapiaa, joka vapauttaa vanhasta ja johtaa uuteen, toivottavasti vielä parempaan". Kokoelman sävy on pessimistinen, jopa depressiivinen.
ellauri160.html on line 575: Jokin minussa isäni? isoisäni? ješiva-koulun opettaja piti saarnaa ja osoitti sanansa minulle: "Olet saastuttanut sielusi. Olet turmeltunut. Olet maannut Lilithin, Maamahin¹, Machlatin², Shibitan kanssa!..."
ellauri161.html on line 1048: Jokiklaani häviää taistelussa Myrskyklaania vastaan Aurinkokivistä. Harmaaraita karkotetaan Jokiklaanista ja hän palaa takaisin Myrskyklaaniin.
ellauri196.html on line 157: Armas Jokio … automies
ellauri204.html on line 470: Eeva oli kotoisin Jänhijoelta Jokioisista, missä on pienoisrautatie. Anna-Leena on Limingan tyttöjä. Eeva kuunteli IL Divoa ja Eros Ramazzottia, pikkarien kumppariin hirtettyjä mussolineja. Italialaisesta hengen elämästä hän tiesi sanat Un gelato al cioccolato per favore. Maatiaiskarjan lanteet, kovat juonteet ozalla, tyttömäinen perhossolki tukassa. Tää on kyllä takuulla Anna-Leena salanimellä.
ellauri244.html on line 263: Vaalea matala kivitalo jonka kivijalassa oli lelukorjaamo? Ei Merikadulla kyllä ollut mitään lelukorjaamoa. Kivitalot eivät ole siellä matalia, ellei sitten Eiraan päin mennessä. Ainoat kaarevat kivijalkakellarit on Merikatu 3:ssa, eikä ne ole katutason alapuolella. Jokin tässä kyllä mättää.
ellauri267.html on line 394: M. Mol. Jokin, en tiedä mikä, tulee ylitseni:

ellauri270.html on line 116: Thainkielellä “kwae” tarkoittaa jokea ja joen nykyinen nimi Kwae Yae kääntyy muotoon ”Suuri Joki”. Tämä joen päähaara tunnettiin kuitenkin sillan rakentamisen aikoihin nimellä Mae Khalung. Juuri kansainvälisen maineen ansiosta joen nimi muutettiin vuonna 1960 muotoon Kwae Yae. Rautatie rakennettiin seuraamaan joen läntistä haaraa, jonka nimi on Kwae Noi eli ”Pieni Joki”.
ellauri278.html on line 57: Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifa, mikä jäi kaihertamaan pojan mieltä. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Opiskeluvuosinaan Helsingissä Huovinen asui erään lääketieteen opiskelijan alivuokralaisena Töölössä. Kontaktit vuokraisännän ja alivuokralaisen välillä jäivät miltei olemattomiksi. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Hän suoritti asepalveluksensa Nurmeksen Jokikylässä 1947-48 konekiväärikomppaniassa (II/JR 3). Sotilasarvoltaan Huovinen oli korpraali koska ei saanut koskaan määräystä kertausharjoituksiin ja valvontakomissio oli kieltänyt reservinupseerien kouluttamisen. Seli seli, se ei kelvannut edes AUK:hon.
ellauri309.html on line 778: Epäselväxi jää millä ilveellä Petteri sai kaikki Lauran rahat erossa vaikka oli ize petturi ja lapset jäivät Lauralle? Jokin tässä mättää nyt. Tähän asti ei ole muuta nähty kuin Lauran synttärijuhlia. Tää kirja on yhtä vauhditon kuin Urho Kekkosen korkeushyppy.
ellauri309.html on line 937: Ranskassa. Vanhuxet kiitää heti paikalle. Jokin vastoinkäyminenhän tässä piti
ellauri327.html on line 534: Sodan jälkeen Kianto tuli tunnetuksi ”sihteeriseikkailuistaan”. Hän haki säännöllisesti lehti-ilmoituksillaan itselleen naispuolisia sihteereitä. Useimmilla näistä sihteereistä ei ollut edes konekirjoitustaitoa, mutta Kiannolle riitti, että he pystyivät soutamaan venettä kun Iki piti veneen laidoista. Kaikkiaan Kiannolla ehti sihteereitä olla neljä yhdeksän vuoden aikana, pisimpään Inkeri Jokinen 1944–1947 ja Anja Halonen 1948–1951. Kianto alkoi kirjoittaa 1952 romaania Elätin käärmettä povellani jonka aiheena oli hänen suhteensa Anja Haloseen. Romaani jäi keskeneräiseksi, sillä Halonen repi palasiksi Kiannon romaanin lähteenä käyttämän päiväkirjan Rakastajan tunnustuksia.
ellauri340.html on line 679: Marraskuun viimeisenä maanantaiaamuna maha kipeänä kasvislasagnasta jotain palaili mieleen ysärin huonoimmista hetkistä ja ikävimmistä apinakolleegoista apinalinnan kallioilta eli verstaalta. Kusipäitä wannabe silverbäkkejä kuten Kimmo Koskenniemi, Fresd Karlsson, kiilusilmäisiä maanikkoja Kristiina Jokinen, Graham Wilcock, se 1 saxan keskusteluntutkija josta siitäkin tuli joku käännöstieteilijä, nimeä ei löydy, boxerimainen Inkeri Vehmas-Lehto, akribian ystävä Pirjo Kukkonen, se hullumpi Pirkko Kukkonen, mielikirjailijani Hilja Haahti, A-luokan mersulla ylvästellyt pieni paxu kielitieteen lehtori, näitä piisaa meitä keskinkertaisuuxia.
ellauri342.html on line 317: Yhdysvaltain kokemustensa perusteella Larni kirjoitti vuonna 1957 kirjan Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan. Tämä kirja oli satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä kuten pika-avioliitoista, kaupallisuudesta ja amerikkalaisten tietämättömyydestä muun maailman asioista. Päähenkilö Jeremias Suomalainen muuttaa Yhdysvaltoihin, ja pian hänestä tulee siellä kiropraktikko Jerry Finn. Kirjan nimi tuli siitä, että eräs sen henkilöistä, kiropraktikko Iisakki Jokinen (Isaac Rivers) uskoi selkäkipuja aiheutuvan selkärangan neljännestä nikamasta. Naisviha on vankin säie Martin muuten harsuhkon turinoinnin kudelmassa. Veikkaan että Gurli oli päässyt kastroimaan Mapen pahasti.
ellauri349.html on line 149: Kadetraalissa oli viileää. Munapussit kuroutuivat palloxi. Lattialla puuvillainen vyö. Sielun veljien kuoro toi äijäsärmää. Frank Pappa varoitteli homostelusta. Tanssijatähti "Jorma" Uotinen kannusti. Hesarin ison artikkelin jälkeen alkoi The real thing. Jokin suljetulta tuntunut värähti avautuvuuden ehdoin. Ego pullisteli ulos halkiosta nautiskellen. Eeww.
xxx/ellauri056.html on line 694: Jokioisilla asuva Matti Huusela iloizee raittudestaan ja uskovista lähimmäisistään, jotka auttoivat hänet uuden elämän alkuun. (puuh, tää on onnex viimenen.) Matti auttaa mielellään siellä missä apua tarvitaan. Missä vain on tarpeen apu, sinne rientää pikku Papu. Forssan helluntaiseurakunnassa hän osallistuuu mm. siivouxeen. Nopealiikkeinen Matti Huusela, 56. Hän on ollut koko elämänsä mezän poika, sankar jylhän kuusiston. Vuosi sitten hän suoritti mezurin ammattitutkinnon. Alkoholin säännöllinen käyttö alkoi 15-16 vuotiaana. Viina otti Matin. Kiljua tuli myös valmistettua mezän siimexessä, Matti tunnustaa.
xxx/ellauri103.html on line 546: "Jokin suuren yleisön psyykessä saa ne pitämään urheiluvälineyrityxistä suurimman ja machoimman nöyryyttämisestä." Se on tää vasemmistolainen pyrkimys päästä tasoihin senkin pökiö. Six ois hienoa että jenkeillekin kävis tosi tosi huonosti.
xxx/ellauri114.html on line 231: Tisza tulvii, Ilona, Ilona! Päijänne on 40cm normaalia korkeammalla sulamavesien ja toukokuun sateiden takia. Tänä vuonna toukokuu oli kylmä kuin ryssän helvetti ja sateinen. Rauhixen beach on kokonaan veden alla. Kymijoessa menee 2x tavanomainen määrä vettä. Päijänne lähentelee tulvarajoja. Joki tulvii, siis Vehkaoja. Sateet tulivat. Louis Bromfield. Me saatiin em. kirja ilmatteexi Puuppaajalta kun tilattiin sieltä Ilmattarentien keittiökalusteet.
xxx/ellauri123.html on line 427: Ja pienen tytön olen löytänyt uudestaan. Sen Lolitan. Opi uutta ankan seurassa - tilaa Aku! Lauri, tunnetko Kristiina Jokisen? Lisää Kristiina Jokinen verkostoosi!
xxx/ellauri176.html on line 579: Projektityöntekijäni Inari jolla oli jalassa viisivarpaiset mustat kumijalkaterät oli japsufani, kuten v. 64 syntynyt Sujata Massey ja 1957 syntynyt Kristiina "Kride" Jokinen. (Kriden ikä ei selviä sen nettisivuilta mutta se on Kari Peizamon luokkatoveri Nokialta. ) Tähän paasauxeen on kerätty Sujauta Massiin v. 2014 "Suunami menestyxen rannikolla"- kirjan kylmiä paloja. Rei Shimura oli Kriden mielikirjailija. Molemmat on middlebrow eliskä keskikulmakarvaisia keskinkertaisia keskiluokkaisia kauppaopiston naisia. Hyperkorrekteja anaaliobsessiiveja. Vitun hölmöjä ennen kaikkea.
xxx/ellauri176.html on line 762: Näähän on kuin Kristiina Jokinen ja Graham Wiltcock konferenssissa. Tyylikästä kokonaisuutta häirizi vain Kriden kasvosuojain ja Grahamin kumivastaava. Maasturin saa liikkeelle kissanhiekan avulla. Hehe. Mutta nyze on loppunut kaupoista. Pidetään vaan peukut pystyssä. Peukut, Graham! Nämä! Graham otti pois kumisuojaimen ja minä sipaisin hiukan huulikiiltoa.
xxx/ellauri186.html on line 593: — Something out of it, I think. - Jokin näistä, luulisin.
xxx/ellauri208.html on line 815: – Jokin tässä on takana.

xxx/ellauri227.html on line 302: Olin muuri ja enin yha kiihkeästi nauka olemassalons ehtiin, kein tajunnassani teorioits, testain ja verain a erilaisin kysymyksenasetteluin. Maailmankuvani e mahtunut, että elimeni olisi vain oikku. Jokin on luomuz minus. Mar ten tiennyt mikä samma kohale, evoluutio vai kenties jumala?
xxx/ellauri239.html on line 642: Ullanlinnassa asuu varakkaita, mutta rappeutuneita ihmisiä. Jokin niitä vetää toistensa joukkoon, hinnalla millä hyvänsä.
xxx/ellauri239.html on line 812: Friedrich Nietzschen kirja Hyvän ja pahan tuolla puolen on kulunut useimpien massamurhaajien käsissä. Valkoinen raivo liittyy flash back -tyyppisiin uudelleen dissosioitumisiin. Jokin alkuperäisen trauman kaltainen ärsyke saattaa laukaista sen. Nyt mulla on meneillä Hyvän ja pahan alkuperä, jossa mursuwiixi korvaa hyvän ja pahan vastakohdan hyvällä ja huonolla. Hyvä ja paha koskee elukoiden päämääriä. Hyvä on niiden mukaista ja paha vastustaa niitä. Hyvä ja huono koskee päämääriä edistäviä keinoja: hyvä edistää niitä paljon, huono vähän. Eli Nietzsche sivuuttaa koko etiikan pääkysymyxen otaxumalla että päämäärä on jo tunnettu (nim. mursuwiixisten Herrschaft), ja sitä hyvin edistävät arjalaiset on hyviä ja mutiaiset huonoja. Tavallinen apinamoraali sanoo että hyvä on sellainen naapuri joka toimii mun hyväxi ja paha sellainen joka vastustaa mua.
xxx/ellauri250.html on line 66: Jokin katseessani (narsismia taas! mitä vittua...) sai hänet vaikenemaan Vedin hänet muuvin hänet vaate vaatteelta, kunnes hän seisoi slatina edessäni muna ojossa. Hän rilsui minut, ja kävimme sohvalle maksamaan. Han työntyl sisääni, siis hänen munansa, ei koko mies. Minut täytti suunnaton turvallisuuden tunne: kerrankin oli reikä täytetty! Tarkeinta oli vain se, että sain maata siinä hänen allaan hänen kullielimensä sisallani. Kuin itse elämä sisälläni. Uutisvideo pyöri mielessä, putoilevat jenkit väreilivät verkkokalvoillani. Nain yhä uudestaan kuin rewindinä miten palavista torneista putosi ruumiita. Miten ne valtavat räkäisen häviämättömät rakennukset sortuivat savuun ja liekkeihin.
xxx/ellauri268.html on line 396: Joki, kaupunki, kylä,
xxx/ellauri303.html on line 59:
xxx/ellauri357.html on line 521: Jokien, Arven ja Arveironin lisäksi, joiden lähteet ovat Bordeaux Blancin juurella, viisi näkyvää puroa syöksyy pitkin sen sivuja; ja muutaman askeleen päässä jäätiköistä Gentiana Major kasvaa valtavia määriä "ihanine sinisine kukkineen".
Niitä Janne-Jaakko poimi mamman seurassa.
xxx/ellauri358.html on line 135: Penia ja Poros on yhä harlekiinien päähenkilöt. Poros saa pätäkällä mieluista pillua ja Penia pillua myymällä valtaa ja massia. Jokin tässä tuntuu mättävän, mutta mikä? Mixei miehet lue harlekiineja? Koskako siitinelon päämäärä on ruikkia geenit mahdollisimman monelle, kuten Byzzö niin selkeästi oivalsi? Tärkeintä Byzzölle oli tempoilu, eli tempasta niin montaa naarasta kuin kerkisi.
55