ellauri073.html on line 200: No mä en kyllä ole enää ihan tossa joukossa. Kyllähän tää Wallun juttu kuullostaakin vähän falskilta, eze olis hirmu hienoa että Viet Kong piti Johnua vankina yxinäissellissä. Ikäviä ällösanoja Wallu heiluttaa kuin jättimäistä tähtilippua, kuten "palvelus", "uhraus" ja "kunnia".
ellauri073.html on line 208: Tää kuulostaa rehdiltä rebublikaanilta (siis Johnu ja Wallu molemmat). Reippaasti miinusta siis Wallacelle McCainin mainostuxesta. Mattille McCainin vika näyttää olevan ettei se ollut Donald Trump. Tää Wallun juttu on pitkä kuin Elvixen muna ja yhtä tylsä mutta siinä on paljon ajankuvia.
ellauri073.html on line 210: John McCain oli US politiikan David Foster Wallace (jatkaa Matt): pelkkää pintaliitoa. Molempien ura oli vaihtoehtoista totuutta. Wallace oli muka “avant-garde” artisti mutta matki Hubert Selbyä, Franz Kafkaa ja 12 muuta hemmoa; McCain oli "sotasankari" joka särki 8 konetta ja särkyi kidutuxessa. (En mä ois kyllä, miettii Matt). Molemmat oli huonoja koulussa: Wallu jätti kesken tohtoriopinnot ja Johnu sai melkein potkut sota-akatemiasta. Ne oli ilkeitä naisille: Wallu stalkkasi useita naisia ja kerran työnsi tyttöystävänsä liikkuvasta autosta. McCain otti avioeron vammaisesta vaimosta ja nimitti tosta vaimoa julkisesti "vituxi". Wallace oli olevinaan omaperäinen vaikka se kirjoitti kuin ala-asteella, ja McCain oli olevinaan kapinoizija vaikka se oli rebublikaanina ihan keskitasoa. Tähän vähän lisää Wallun plitiikkanäkemyxiä:
ellauri219.html on line 590: Eli vanha kunnon teodikea teki tenän Johnulle. Mitä vittua, pelagiolainenhan Rawlista tuli aivan selvästi, tollanen hurlumhei humanisti jonka mielestä "tolkun ihmiset" kyllä hoitaa hommat jezulleen.
ellauri282.html on line 589: Runoilemaan Johnu innostui kanadalaisen Duncan Campbell Scottin runosta. Vuodesta 1895 vuoteen 1897 Masefield työskenteli valtavassa Alexander Smithin mattotehtaassa Yonkersissa, New Yorkissa, missä odotettiin pitkiä työpäiviä ja olosuhteet olivat kaukana ihanteellisista. Hän osti jopa 20 kirjaa viikossa ja söi sekä modernia että klassista kirjallisuutta. Vuonna 1897 Masefield palasi kotiin Englantiin matkustajana höyrylaivalla.
ellauri282.html on line 627: Vuoden 1966 lopulla Masefieldille kehittyi kuolio nilkkaan. Tämä levisi hänen jalkaansa ja hän kuoli tulehdukseen 12. toukokuuta 1967. Johnun poika kaatui äkshönissä siellä jossain 1942.
ellauri282.html on line 628: Johnu kuopattiin asianomaisin kunnianosoituxin Abbeyhyn ja vasta jälkikäteen löydettiin tämä heippalappu:
xxx/ellauri056.html on line 220: Hemmetisti porukoita. Steerforth sekaantuu Peggottyn perheeseen ja Little Em'lyyn. Hra Micawber polttaa Heepin rysän päältä Traddlesin avulla, josta tuli barristeri. Loppupeleissä Heep saa elinkautisen, Taavi nai Agneksen huomattuaan sen melkoiset avut. Mr Peggotty ja little Em'ly menevät Austraaliaan menestymään, missä Mr. Micawber (joka muistuttaa Dickensin isää Johnua) pääsee veloistaan kunniallisexi virkamiehexi.
xxx/ellauri056.html on line 225: Tää kaikki oli niin noloa että Dickens kärsi siitä loppuikänsä. Johnu pääsi vankilasta 3kk kakun jälkeen vararikkoisena. Charles pääsi kouluun 12-vuotiaana ja 15-vuotiaana alkoi lakifirman juoxupoikana Gray's Innissä. (Tästä kertoo Kolea talo.) Dickens opetteli pikakirjoituxen ja aloitti puolentoista vuoden kuluttua reportterina Doctor's Commonsissa. 1829 Dickens rakastui Maria Beadnelliin (se Doora), joka valitettavasti dumppas sen ja nai jonkun Winterin. Kalle löysi Hogarthin Katin tilalle. (Väliin se taisi bylsiä sisko Georginaakin noinniinkuin sumuisten saarten Juhani Ahona.) Kirjalliset työt meni hyvin, Pickwickin paperit oli jymymenestys 1836.
xxx/ellauri091.html on line 855: Postvillessä pieni Johnu leikki snikkebuuassa maissinjyväarmeijoilla joilla ei ollut pyssyjä ja puupalikoista maalatuilla pienoisrautateillä. Sillä oli maapallo johon oli pistetty kaikkien maiden lippuja.
xxx/ellauri091.html on line 859: Meidän pieni Johnu leikki autoilla ja isän ompelemalla kisulla. Myöhemmin sillä oli kangaskala. Nyzillä on Tesla eikä se tykkää syödä kalaa vieläkään. Vieläkin se irrottaa autoista renkaita ja laittaa takaisin. Irrotti myös ovia. Vintissä on vieläkin niitä romuja.
xxx/ellauri104.html on line 1143: On siis siirrytty pois perintökaaresta ajankohtaisempiin riidanaiheisiin. Onko Johnun laajennettu avioliittokäsitys yhtä fuulaa kuin teekkareiden laajennettu matematiikka, saat arvioida ize tästä.
xxx/ellauri104.html on line 1145: Ensin Johnu käyttää sivukaupalla vakuuttaaxeen lukijan että Ranskan vallankumouxen iskusanat "vapaus veljeys tasa-arvoisuus" olis muka uskonnollisesti kunnossa. Ei helvetissä, tommoisesta veljeilystä ei uskonnossa ole lainkaan kysymys! Noihan on vasemmiston iskusanoja! Eihän tosta puutu enää kuin kateus ja sosialisointi! Kyse on juuri päinvastaisesta, miten pidetään laahus höylinä taivasosan toivossa. For the sake of the argument, antaa olla, jatka Johnu:
xxx/ellauri104.html on line 1149: No onpa noskelaista jargonia! Ei minun raamatustani löydy tollasta. Kyllä siellä tarjotaan kättä päähän niille jotka ei esivaltaa tottele. Taitaa Johnu lukea kuin piru raamattua. Ja pahempaa seuraa:
xxx/ellauri104.html on line 1157: Ai että 2 pahaa tekee niinko 1 hyvän? Vääräänhän jo mentiin tässä palaveliin asiassa, eikai siitä lankeemuxesta voi hakea turvaa tähän toiseen syntiin? Vielä kehtoo vedota lakko-oikeuteen, mikä pirskatin kommunisti Johnu oikein on?
xxx/ellauri104.html on line 1171: Olishan se toki parempi jos patriarkalismi säilyisi koko meiningissä, mutta kirkkohallituxessa ja saarnatuolissa ei siitä päästä päättämään, tehdään siis edes mitä voidaan. Tässä on Johnulla taas tämmönen sorites-argumentti, että kun et tätä klapia jaxanut, et jaxa tuotakaan, kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan. Mikä pannahisen vika muka on kaxinaismoraalissa, kun jumalakin on suorastaan kolminainen? Ei kai tässä mitään laajennettua matematiikkaa tarvita?
xxx/ellauri104.html on line 1173: Toi vallankumouxen veljeyspykälä panee jo eppäilemmään että kohta Johnu suosittaa vihkimystä jopa homoille! Ja eikö vaan:
xxx/ellauri127.html on line 110: John Galsworthy: eräänlainen kirjailija, kuollut kuin kivi. (Nabokov: Lolita s. 174.) Johnun kuollessa Vladi oli 33-vuotias.
18