xxx/ellauri081.html on line 238: Oulunkylän kierrätyskeskuxesta löytyi Panun pääteos "Lavatähti ja kirjamies" paperikantisena sopuhinnalla, 0 eurolla. Taskuunmahtuvampi kuin tämän Suomen luetuimman elämäkerturin ja elämäntapapyllynnuolijan muut opuxet. Siinä vanha norssi hienovaraisesti vittuilee Tohmajärven tytölle joka rajaa silmänsäkin sinisellä ja laulaa kireällä eellä. Tohmajärvi on kunta aivan rajan pinnassa Pohjois-Karjalassa, tuolla Tuupovaarassa. No ei, Tuupovaara on nyttemmin Joen kaupungin kaupunginosa. Katri-Helena muistuttaa Calvinia ja Hobbesia, Yeazeja ja Browningeja siinä, että se uskoo keskusteluun vainajien kanssa ouija-laudalla. Kaikki on ennalta määrättyä, jopa Panun kosinta. Katrin edellinen norssi oli Fisu eli Timo Kalaoja, Panun luokkatoveri useammassakkn sanan mielessä. Eikös senniminen ollut meidänkin luokalla, lihava kaveri joka lopetti keskikoulusta ja lähti ajamaan jotain jakeluautoa? Sillä oli kai päässyt palamaan puuro pohjaan tai jotain sellasta. Eikun se oli Kalajoki. No lähellä. Timo oli tunari, ei osannut sorvata edes pianonjalkoja. Sen virma meni konkurssiin, Timo kuoli ja Katri jäi maxelemaan konkurssivelkoja. Siinä oli Katrin tiukasta yläviivasta paljon apua. Katri asui ensin Polakassa Hyväskylässä, sitten Ponun luona Hämeenkyrössä ja nyttemmin Liimataisen kanssa Askolassa, ellei Tommi ole kuollut tai Katri eronnut.
xxx/ellauri104.html on line 816: Pulkkisen lapsuuden koti oli maalaiskylässä. Isä Hermanni oli maanviljelijä ja kustannusasiamies, äiti Tilda emäntä, joka kirjoitti sanomalehtipakinoita. Pulkkinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun normaalilyseosta 1963 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta sekä venäjän kieltä. Hän avioitui teologian kandidaatti Vuokko Rissasen kanssa vuonna 1971. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Antti ja Tuuli. Kansanperinteen tallentaja Paavo Pulkkinen oli Matti Pulkkisen isoisä.
xxx/ellauri179.html on line 300: Loppukesästä asuimme talossa kylässä, joka katsoi joen yli ja tasangon vuorille. Joen sängyssä oli kiviä ja lohkareita, kuivia ja valkoisia auringossa, ja vesi oli kirkasta ja nopeasti liikkuvaa ja sinistä kanavissa. Joukot menivät talon ohi ja tiellä, ja pöly, jonka he nostivat, jauhoi puiden lehdet. Myös puiden rungot olivat pölyisiä ja lehdet putosivat alkuvuodesta, ja näimme joukkojen marssivan tietä pitkin ja pölyn nousevan ja lähtevän tuulen sekoittamana, putoamisen ja sotilaiden marssiessa ja sen jälkeen tien paljaita ja valkoisia lehtiä lukuun ottamatta.
xxx/ellauri237.html on line 517: Mereen sekoittuu Joen omaehtoinen valitus.
xxx/ellauri261.html on line 99: Ambrosius suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budabestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Ne selviteltyään hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa. Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Ambrosius kuitenkin paljastui luopioxi ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä hyväntuoxuisten lampukoiden heiluttelu veivät mukanaan.
xxx/ellauri261.html on line 103: Ambrosius toimi apulaispiispana (Joensuun piispa) 1988–1996, Oulun metropoliittana 1996-2002, Helsingin metropoliittana 2002-2017. Samalla hän osallistui aktiivisesti Suomen julkkiselämään. Hän lisäsi ortodoksisen kirkon tunnettuutta, ymmärrystä ja hyväksyvyyttä Suomessa, antoi modernit kasvot ortodoksisuudelle.
xxx/ellauri295.html on line 458: Joenpolvi Martti">Martti Kalevi Joenpolvi (s. 19. huhtikuuta 1936 Käkisalmi) oli ja on suomalainen kirjailija, joka asuu Nokialla. Hänet tunnetaan erityisesti novellistina. Esikoisteos ”Kevään kuusi päivää” ilmestyi 1959.
xxx/ellauri295.html on line 460: Yksinäisyys oli Joenpolven teosten keskeisenä teemana 1980-luvulle saakka. Muutamissa romaaneissa päähenkilö on yksinäinen mies, joka on fyysisten syiden vuoksi jäänyt ulkopuolisen tarkkailijan rooliin. Myöhemmätkin romaanit kuvaavat eletyn elämän tilitystä ja kuoleman yhä kasvavaa läheisyyttä.
xxx/ellauri295.html on line 461: Martti Joenpolven vanhemmat olivat ratatyömies Antti Joenpolvi ja Ida Ester Nurmi. Joenpolvi opiskeli Työväen akatemiassa 1957–1958 ja hän on toiminut kirjailijan työnsä ohella Tammer-mainos Oy:n mainostoimittajana 1959–1962 ja 1966–1967. Päätoimiseksi kirjailijaksi Joenpolvi ryhtyi 1968. Hänen uusin teoksensa on romaani ”Kerrottu elämä” (1997). Hän puri puuta ja potki pilttuun seiniä samassa Gummeruxen tallissa kuin Patti.
xxx/ellauri295.html on line 463: ”Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa”, luvataan sensijaan Karistolla Anu Joenpolven esikoisromaanin kannessa. Rantakylä-nimisen sarjan aloittava Poutaa ja perunankukkia kertoo parikymppisestä Liinasta, joka epäonnistuneen suhteen jälkeen ottaa tuumaustauon elämässään, irtisanoutuu työstään ja muuttaa kesäksi maalle mummonsa kotitaloon. Sieltä hän löytää mummonsa ja tuntemattoman miehen välisiä kirjeitä, jotka jo edesmennyt mummo oli halunnut syystä tai toisesta säästää. Ennen pitkää myös Anun siis Liinan miesrintamalla alkaa tapahtua, kun Liina tutustuu nuoreen talonisäntään Janneen ja kirjaston yläkerrassa asuvaan inseliin Jyriin.
xxx/ellauri295.html on line 467: Epäilemättä romanttisen kirjallisuuden lajityypissä ennalta-arvattavuus ja tietty naiivius on enemmän vahvuus kuin heikkous. Siinä mielessä Joenpolven romaani varmaan täyttää tarkoituksensa. Silti olisin kaivannut kaavamaisesti kulkevaan kirjaan edes jonkinlaista yllätysmomenttia. Hahmogalleriastakaan ei sellaista löydy: Liinasta olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka monitahoisen hahmon, mutta elämässään eksynyt nainen pohtii lähinnä sitä, onko hän kiinnostunut jostakusta tai onko joku kiinnostunut hänestä. Seksi ilman sen suurempia tunteita on pahaa ja aiheuttaa naisessa suuria omantunnontuskia.
xxx/ellauri295.html on line 469: Muutkaan hahmot eivät tarjoa sen suurempia yllätyksiä. Kirjaston yläkerrassa asustava Jyri työskentelee rautakaupassa ja on miehenä (tietenkin) kiinnostunut sotahistoriasta ja Karjalasta. Ilman ironian häivääkään hän tuntee suurta ylpeyttä siitä, että saa osallistua kylän yhteisiin talkoisiin ja kuunnella vanhojen ihmisten tarinoita menneistä ajoista. Nuorelle isännälle Jannelle Joenpolvi on sentään suonut yhden heikkouden: häntä alkaa huimata, jos hän näkee verta. Tää on lainattu Doc Martinilta Netflixistä.
xxx/ellauri295.html on line 473: Joenpolven Rantakylä on stereotyyppinen kuva suomalaisesta maaseudusta, jota ei koskaan ole ollut olemassa. Joku voi kokea sen jollain tapaa nostalgisena tai kiinnostavana, itse olisin kaivannut edes jonkinlaista kaavaa rikkovaa ratkaisua. Ehkä sellaisia on luvassa kirjan tulevissa jatko-osissa, tiedä häntä.
xxx/ellauri295.html on line 491: Anu Joenpolven molemmat teokset on saatavilla e-kirjoina ja äänikirjoina.
54