ellauri020.html on line 462: Takaisiin Nykkiin siis ja Reaganin nousukaudelle. Sattuu surullinen tapaus: lehtimagnaatin koko perhe palaa kotipesälle. Karinka itkeskelee sitä koko aamun. Sitten lounaalle ravintola Sammakkoon. Sielläkin on surullinen tunnelma. Rupert Murdoch keskustelee suu viivana italiaanopukuisten pöydässä. Cindy Adams tuskin kuuntelee tähtöstä. Baronessa di Portanova ja Houstonista lennähtänyt Joan Schnitzel työntelevät ruokaa haluttomasti haarukalla pitkin lautasta. Barbara Walters ja joku ämmä Voguesta saa tuskin sanaa suusta. Saattaahan se olla säänkin syy, ei ainakaan pörssikurssien, mutta Katrinka epäilee sitä. Kaikki ovat huolissaan kun näkevät, ettei paxuinkaan rahatukku eristä huonolta onnelta. Kuolema vaanii viikatteineen myös ökyrikasta. Tähän epäkohtaan suunnitellaan nyt kuumeisesti parannusta. Kuolemattomuus on rikkaimman ppämmän seuraava projekti.
ellauri020.html on line 472: Gaalaruuan kokkaa kestojulkkixet pienissä kojuissa essut eessä ja kokinhatut päässä. Siinä oli meitä poikia, siinä oli sanos nyt, niin Oprah Winfrey, Sylvester Cat, Roger Moore, Liz Taylor, Joan Collins, Julia Child, Patrick Suppes, the Beatles, Eput, Eino Gröhn ja Veli Vesselin Volvon vasen etulokasuoja. Niin ja Huuhkajat. Kiveshuoneessa (ballroom) rikkaat hytkyy rokkia rehupiiklesien tahdissa. Paikalle tuli mm. Goodmanit, Jensenit, Suikkaset ja jansenistejakin puolijoukke.
ellauri025.html on line 745: Gayn Hand on selkeesti Ayn Rand, sukupuolenvaihdoxella. Gustenin äiti on vuosikertasukua, hienostelija, Annelise koulukodista, rahvasta. Oj härrigu hu banaalt! Nathanin upporikas pappa Abbe on varsinainen mulkero. Silläkin on oma panopuu Birgitta, Joan Crawford vanhana, nuorena. (Kukahan se Joan sitten on? Joku vanha haahka, filmitähti nähtävästi). Annelise on iäkkäämpi kalkkuna kuin Birgitta, hampaat kuin hevosella, päällä Gudrunin Sjödenin telttoja.
ellauri025.html on line 748: Joan Crawford oli tämä leghorn kana. ellauri026.html on line 232: You´re so vain, lauloi Carly Simon Warren Beatylle. Beaty (1937) oli hyvä amerikan jalkapallisti ja luokkansa puheenjohtaja. Näyttelijä, filmimoguli. Yx USAn monista Jörkistä. Kova jätkä mutta turha kuten Jörkka (1934). Törkeä Dick Tracy. Nykyään onkin jo rannekellopuhelimia. Tunnettu lukuisista naisjutuista. Veti koipeen Carlya, teki paljon pekonia rannalla, kylvi hukkakauroja, kunnes asettui aloilleen Annetten kaa. Äijempi kuin Jone Nikula, julkkixista turhimpia. Toinen samanmoinen on nobelisti Zimmermann, yhtä turhamainen vaikka ruipelo, jolta Joan Baez ei saanut timanttia vaan ruostetta. Isoja ja pieniä setämiehiä. Puutarhatonttuja takit avoinna.
ellauri060.html on line 520:
ellauri060.html on line 893: Noidan aseet ovat pride, fear and trust. Talousliberaalin aseita. Pratchettin kiekkomaailman asema Eysenckin politiikan spektrissä eli GAL-TAN asteikolla on kaakossa: ekonominen kapitalistiyrittäjyys ja poliittinen republikanismi. Vaaka-axelilla ollaan oikealla ja pystyaxelilla alhaalla. Maanomistajaparoonille hurraavat menninkäisetkin. Jokaisen on vaan löydettävä oma paikkansa. Ihan sama setti kuin Harry Potterilla. Sir Terry ja Lady Joanne. Pat pat päähän kuningattarelta, Borixelta ja ylähuoneen pojilta.
ellauri069.html on line 222: Richard Fariña, to whom Gravity's Rainbow is dedicated, was a good friend of Pynchon's when they were students at Cornell University in the 50s. In 1963, Farina married Mimi Baez, a folksinger and sister of Joan Baez. Although first married under the Napoleonic Code in a secret ceremony in Paris in the spring of 1963, they had an official marriage in Carmel, California, for the benefit of the Baez family. Pynchon was the best man for the Carmel ceremony, coming up from Mexico City where he was living and working on Gravity's Rainbow. In A Long Time Coming and a Long Time Gone, Farina's posthumously published collection of stories (Random House, 1969), Farina describes his and Pynchon's visit to the Monterey Fair. Richard and Mimi Farina formed a folk-music duo (Farina on guitar and Mimi on dulcimer, both singing) and released several albums in the 60s. Richard Farina was killed in a motorcycle crash following a book signing in Carmel for his newly published first (and only) novel, Been Down So Long It Looks Like Up To Me (Random House, 1966). You might want to visit this sweet website dedicated to the memory of Richard and Mimi (who died of cancer in 2001).
ellauri082.html on line 47: The Prozac book chronicles her battle with depression as a college undergraduate and her eventual treatment with the medication Prozac. Michiko Kakutani wrote in The New York Times, “Wrenching and comical, self-indulgent and self-aware, Prozac Nation possesses the raw candor of Joan Didion's essays, the irritating emotional exhibitionism of Sylvia Plath's The Bell Jar, and the wry, dark humor of a Bob Dylan song.”
ellauri102.html on line 320: Sachs was raised in Oak Park, a suburb of Detroit, Michigan, the son of Joan (née Abrams) and Theodore Sachs, a labor lawyer. His family is Jewish.
ellauri106.html on line 114: Joan_Carlile.jpg/220px-Lady_Dorothy_Browne_%28n%C3%A9e_Mileham%29%3B_Sir_Thomas_Browne_by_Joan_Carlile.jpg" />
ellauri107.html on line 595: muutaman minuutin ajan? Tai Joanin kanssa? Mitä Joan tietää minun elämästäni? Isä, anna minun vain mennä naimisiin, joohan? »
ellauri133.html on line 861: By the 1960s, Jackson's health began to deteriorate significantly, ultimately leading to her death due to a heart condition in 1965 at the age of 48. Jackson has been cited as an influence on a diverse set of authors, including Neil Gaiman, Stephen King, Sarah Waters, Nigel Kneale, Claire Fuller, Joanne Harris, and Richard Matheson. Never heard. all except nasty Stephen King.
ellauri150.html on line 748: The problem with this is that I wouldn't trust Hollywood to make such a movie. They would use it as an opportunity to spread disinformation and to distort the stories of the saints. We have already seen this in recent years with movies of St. Joan of Arc.
ellauri152.html on line 758: Aaron Zeitlin (3 June 1898 – 28 September 1973), the son of the famous Jewish writer Hillel Zeitlin and Esther Kunin, authored several books on Yiddish literature, poetry and parapsychology. Aaron kirjoitti laulun joka oli Joan Baez mustavalkoisella vinyyliläppärillä, nimeltä Dona Dona daa. En ymmärtänyt siitä sanaakaan, en tiennyt sen yhteyxistä holokaustiin, mutta silti se teki minuun(kin) syvän vaikutuksen. Dona donai --- Don Adonai tietysti! Iiskoon teki syvää vaikutuksen Spinoza. Ujot ihmiset ovat kokemukseni mukaan toisinaan tavattoman rohkeita.
ellauri172.html on line 901: Famille-Sans-Nom, roman de Jules Verne, 1889, Joan Morgaz, prêtre catholique et frère du héros Jean Morgaz ou Jean sans nom.
ellauri184.html on line 78: Mailer wrote his fourth novel, An American Dream, as a serial in Esquire magazine over eight months (January to August 1964), publishing the first chapter two months after he wrote it. In March 1965, Dial Press published a revised version. The novel generally received mixed reviews, but was a best seller. Joan Didion praised it in a review in National Review (April 20, 1965) and John W. Aldridge did the same in Life (March 19, 1965), while Elizabeth Hardwick panned it in Partisan Review (spring 1965).
ellauri184.html on line 84: In 1980, The Executioner's Song, Mailer's "real-life novel" of the life and death of murderer Gary Gilmore, won the Pulitzer Prize for fiction. Joan Didion reflected the views of many readers when she called the novel "an absolutely astonishing book" at the end of her front-page review in the New York Times Book Review.
ellauri196.html on line 49: Ikaros ei noudattanut sananlaskua. Sillä ei olleet arvot kohdallaan. Maamies, kalamies ja merimies tietävät mikä on elämässä tärkeää: maanviljely, kalastus ja purjehdus. Agricola arat. Navigare necesse est. On vältettävä seppoilua, huuhastelua ja pilvilinnoja. Näyttelijät, filosofit, kynäilijät ja muut seppoilijat ym turhat julkkixet joutaa molskahtamaan jorpakkoon. Kuten esim. Eemeli, Esa Saarinen, Joannes Piscator ja Petrus Ramus.
ellauri196.html on line 472: Pingviinien saari on hersyvän hauska poliittinen ja historiallinen satiiri lähinnä ranskalaisen, mutta osin myös muun eurooppalaisen kulttuurin kehittymisestä legendojen ajasta aina 1900-luvun uusiin aatteisiin asti. Se on jaettu kahdeksaan kirjaan, joista ensimmäiset käsittelevät varhaisia aikoja, joista tullaan vähitellen keskiajan ja renessanssin kautta nykyaikaan; lopuksi otetaan katse jopa tulevaisuuden kronikointiin. France kirjoittaa samaan tyyliin kuin historioitsijat ottaen välillä aktiivisemman ja lähdekriittisemmän kertoja-kommentaattorin roolin. Tarkkaavainen lukija löytää Pingviinien saarelta Kaarle suuren, Joan d’Arcin, viikinkivalloittajat, Ranskan vallankumouksen ja monet muut vähän erilaiseen muotoon siirretyt historialliset henkilöt ja käännekohdat. Aatteita, tieteitä ja taiteita
ellauri210.html on line 911: Kolmen viiva kolmentoista vuoden ikäinen enfant muodostaa vaihe vaiheelta kunnioituksen pallopelin sääntöjä kohtaan. Joan Piaget, joka on kirjoittanut tästä merkittäviä teoksia, kuten: Le Jugement moral chez l'enfant (1982), onnistuu luettelemaan niistä kolme, jotka reagoivat olennaisesti erilaiseen käyttäytymiseen ja seuraavat toisiaan muuttumattomalla tavalla. 1. on motorinen säännön totteleminen puhtaasti ja yksinkertaisesti, joka vastaa seitsemän vuoden ikää jonka preverbaalinen älykkyys on enemmän tai vähemmän riippumaton kaikista sosiaalisista suhteista. 2. on pakkosääntö, joka vastaa seitsemän-yhdentoista vuoden ikää, joka perustuu pikkuisen yksipuoliseen kunnioitukseen, joka saa tilauksen ilman mahdollista vastausta, eli perseennuolentaan, ja 3. rationaalinen sääntö, yhdentoista vuoden iästä lähtien, joka sääntö muodostuu keskinäisen kunnioituksen perusteella. Sikäli kuin koko aikuisen sosiaalinen peli pyrkii toistamaan yhdessä mittakaavassa ikimuistoisen ja yleismaailmallisen marmoripelin mekanismia, on selvää, että harvat ihmiset nousevat peliteoreettiseen 3. vaiheeseen, vaan jäävät tohon 2-vaiheen matomaiseen tottelemiseen. Mutta ei M. Pervert! Sillä oli jalka oikealla, jalka vasemmalla, kolmas jalka ääliöiden perseessä!
ellauri210.html on line 1062: Dalí ryhtyi sijoittamaan vapaan assosiaation tuottamia aiheita epätodelliselta vaikuttaviin maisemiin vuonna 1926 saatuaan vaikutteita Picassolta, Joan Mirólta, Giorgio de Chiricolta ja Yves Tanguylta.
ellauri210.html on line 1250: George Shaw, known at his insistence as Bernard Shaw, was an Irish playwright, critic, polemicist and political activist. His influence on the Western hemisphefre, culture and politics extended from the 1880s to his death and beyond. He wrote more than sixty plays, including major works such as Man and Superman (1902), Pygmalion (1913) and Saint Joan (1923). With a range incorporating both contemporary satire and historical allegory, Pshaw became the leading dramatist of his generation, and in 1925 was awarded the Nobel Prize in Literature.
ellauri210.html on line 1380: In 1954, Joyce Mansour became involved with the surrealist movement after Jean-Louise Bédouin wrote a review praising Cris in Médium: Communication surréaliste that May. Joyce Mansour actively participated in the second wave of surrealism in Paris. Her apartment was a popular meeting place for members of the surrealist group. L'exécution du testament du Marquis de Sade, the performance piece by Jean Benoît took place in Mansour’s apartment, where she "collaborated" with obscure minor representatives such as Pierre Alechinsky, Enrico Baj, Hans Bellmer, Gerardo Chávez, Jorge Camacho, Ted Joans, Pierre Molinier, Reinhoud d'Haese and Max Walter Svanberg.
ellauri254.html on line 369: Considered to be the 'father' (ru. paapa) of Russian Symbolism. In his book On the Causes of the Decline and on the New Trends in Contemporary Russian Literature (1893), just as the AI guru Martin Minsky, he promoted extreme individualism and deified the act of creation. Merezhkovsky was known for his poetry as well as a series of novels on good men, among whom he counted Jesus, Joan of Arc (not a man?), Dante Alighieri, Leonardo da Vinci, Napoleon and (later) Hitler.
ellauri264.html on line 373: The song was popularized by the Stanley Brothers, who recorded the song in the 1950s; many other singers recorded versions in the 1960s, most notably by Bob Dylan. Variations of the song have also been recorded under the titles of "Girl of Constant Sorrow" by Joan Baez and by Barbara Dane, "Maid of Constant Sorrow" by Judy Collins, and "Sorrow" by Peter, Paul and Mary. It was released as a single by Ginger Baker´s Air Force with vocals by Denny Laine.
ellauri267.html on line 1382: Don Sebastian oli Portugalin prinssi João Manuelin ja hänen puolisonsa Itävallan Joannan poika. Hän oli Portugalin kuninkaan Juhana III: n ja Itävallan kuningattaren Katariinan pojanpoika. Hän katosi (oletettavasti kuoli taistelussa) Alcácer Quibirin taistelussa Marokon Saadilaisia vastaan. Sebastian I: tä kutsutaan usein halutuksi (portugaliksi "o Desejado") tai Kätketyksi (portugaliksi "O Encoberto"), sillä portugalilaiset kaipasivat hänen paluutaan lopettaakseen Portugalin rappion, joka alkoi hänen kuolemansa jälkeen. Häntä pidetään portugalilaisena esimerkkinä vuoristolegendassa nukkuvasta kuninkaasta, sillä portugalilaisen perinteen mukaan hän palaa sumuisessa aamunkoitteessa Portugalin hädän hetkellä.
ellauri270.html on line 430: Wylie, Joan. Shirley Jackson: A Study of the Short Fiction. New York: Twayne, 1994.
ellauri276.html on line 511: Kun Irish Times laati vuonna 2000 luettelon irlantilaisista suosikkirunoista, kymmenen Kavanaghin runoja oli 50 parhaan joukossa, ja hänet arvioitiin toiseksi suosikkirunoilijaksi WB Yeatsin jälkeen. Kavanaghin runo " On Raglan Road ", joka on asetettu perinteiseen ilmaan "Fáinne Geal an Lae", jonka Thomas Connellan sävelsi 1600-luvulla, on esittänyt lukuisat niinkin erilaiset taiteilijat kuin Van Morrison, Luke Kelly, Dire Straits, Billy Bragg, Sinéad O´Connor, Joan Osborne ja monet monet muut. Patrick Kavanaghin patsas sijaitsee irlantilaisen pubin ja ravintolan Raglan Roadin ulkopuolella Walt Disney Worldin Downtown Disneyssä Orlandossa, Floridassa. Suurin osa hänen työstään on nyt saatavilla Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, mutta asema Yhdysvalloissa on epävarmempi.
ellauri283.html on line 108: Äußerlich scheint die Familie noch völlig intakt zu sein, aber seit sein älterer Bruder vor einigen Jahren verschwunden ist, sind die Eltern des zwölfjährigen Oliver (Nathan Gamble) völlig auf den verlorenen Sohn fixiert. Seine Mutter Joan (Dendrie Taylor) verfiel in Depressionen und sein Vater Gus (Corbin Bernsen) war nur noch am arbeiten. Jetzt zweifelt Oliver an dem Sinn seines Lebens. Die Frage, ob der Glaube an Gott oder der Glaube an die Wissenschaft richtig ist, oder beide, oder keiner von den beiden, beschäftigt ihn. Da seine Eltern ihm auf seine Fragen keine Antwort geben können, sucht er Rat bei seinem Biologie-Lehrer, in Fachbüchern und in der Kirche. Doch niemand scheint ihm seine ersehnte Erkenntnis liefern zu können. Als Oliver schon die Hoffnung aufgeben will, naht eine unerwartete Erlösung. Als auch ihr zweiter Sohn verschwindet, verstehen seine Eltern endlich, was ihn beschäftigt: ein schwarzer Engel, der auf einer Rakete reitet.
ellauri299.html on line 499: Cowleyn Hobbes-hehkutuxen loppunoususta tuli mieleen Bob Dylanin styge Forever young, jonka laulaa kauniimmin sen vanha flamma Joan Baez. Jälkikäteen ajatellen ei ole ihmekään että ne tykkäsivät jonkin aikaa toisistaan, niillä on vähän samanmalliset näädännnäköiset pärstävärkit.
ellauri299.html on line 502:
ellauri342.html on line 150: Onneton peto ei nukkunut koko yönä. Hänestä tuntui aina, että hän pyöri tuolla kirotulla lavalla alapuolella olevan kaupungin naurun kanssa, ja sitten hän ajatteli sitä surullisen kuuluisaa Tistet Védèneä ja kaunista iskua kaviollaan, jonka hän aikoi antaa hänelle seuraavana aamuna. Ah! ystäväni, mikä tukos! Pamperigostesta näkisimme savun... Nyt, kun tätä kaunista vastaanottoa hänelle valmistettiin tallilla, tiedätkö mitä Tistet Védène teki? Hän kulki alas Rhône-jokea laulaen paavin keittiössä ja meni Napolin hoviin nuorten aatelisten kanssa, jotka kaupunki lähetti joka vuosi kuningatar Joanille harjoittelemaan taitojaan.diplomatiaa ja hyviä tapoja. Tistet ei ollut jalo; mutta paavi halusi palkita hänet hänen eläimelleen antamastaan hoidosta ja pääasiassa toiminnasta, jota hän oli juuri osoittanut pelastuspäivän aikana.
ellauri347.html on line 156: Hän hoiti Joanne Greenbergiä suunnilleen samaan aikaan. Tämä oli pysyvästi laitoshoidossa oleva teini-ikäinen, jolla oli hallusinaatioita noin kahdeksasta hahmosta. Itse asiassa hän käytti heidän kanssaan kieltä, jota kukaan muu ei puhunut. Useimmat hahmoista uskoivat hänen olevan hullu.
ellauri347.html on line 158: Joanne Greenbergin parannus oli hämmästyttävä. Hän otti vuoteensa ja käveli. Frieda Fromm-Reichmann kuoli 28. huhtikuuta 1957 67-vuotiaana, eikä hän nähnyt valmista työtään Greenbergin kanssa. Hän sai sydänkohtauksen, jonka lääkärit katsoivat johtuneen hänen liiallisesta tupakoinnista ja juomisesta. Projekti potilaan kanssa jäi valitettavasti lyhyexi kuin kananlento.
ellauri347.html on line 164: Joanne Greenberg (s. 24. syyskuuta 1932, Brooklynissa, New Yorkissa) on juutalais-amerikkalainen kirjailija, joka julkaisi osan teoksistaan kynänimellä Colorado School of Mines. Hän oli antropologian professori Hannah Greenin ensiaputeknikko.
ellauri347.html on line 172: Hänen kirjastaan In This Sign You Win (1970) tehtiin Hallmark postikortti Hall of Fameen joulukuussa 1985. NBCllä esitettiin Rakkaus ei ole koskaan hiljaa, jonka nimi on kuuluisa televisioelokuva. En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (1964) on Joanne Greenbergin, vaikka se on kirjoitettu Hannah Greenin kynänimellä. Se toimi pohjana elokuvalle vuonna 1977 ja näytelmälle 2004.
ellauri368.html on line 244: Profeetta Habakbukin kirja (Sepher yabakbuk ha-Nabhi) on parodia ilman satiirista motiivia. Joan de Plantevit löysi siitä kabalistisen merkityksen Kanni-nimessä nähtyään Otsia) viittaus juutalaiseen Messiaaseen ja Beerissä pakanamaailmaan. Mutta tämä naivismi jo naurettiin kirjoittanut Bartolocci, joka tunnisti kirjan huumorin*«. Miten Se, kuinka pitkälle kirjoittaja onnistui olemaan humoristinen, on toinen kysymys. Profeettojen kieltä jäljitetään taitavasti, mutta huumori ei ole kovin voimakasta. Juutalaiset, sanoo parodisti, jakaantuivat uskollisuudestaan Vineyardin välillä (Karmi) ja kaivo (Beeri), taitaa olla viittaus siihen hillittömyyttä ja raittiutta. Pullon (Bakbulj) innoittama profeetta lähetettiin kääntämään ihmiset palvomaan viinamäkeä, jonka hän onnistui monien koettelemusten jälkeen saavuttamaan, vihjaten siten, että juutalaiset eivät olleet askeetteja vaan päinvastoin kovia dokuja.
ellauri374.html on line 516: Ensimmäinen maininta baškiireista eurooppalaisissa lähteissä on Joannes de Plano Carpinin ja Vilhelm Rubrukin matkakertomuksessa. He mainitsevat Uraljoen yläjuoksulla asuvan pascatir kansan, jonka he väittivät puhuvan samaa kieltä kuin unkarilaisten. Vitun ääliöt.
ellauri392.html on line 593: Felix Leiter julkaisi NYU:lle kirjeen, joka oli kirjoitettu epämääräisen Ronellin puolustamiseksi. Kirjeen ovat kirjoittaneet ja allekirjoittaneet suuret hahmot feminismin, queer-teorian, filosofian, kirjallisuuden ja historian aloilta, mukaan lukien rekkalesbo Judith Butler, luihu Slavoj Žižek, Joan "Beam Me Up" Scott, Geriatri Chakravorty Spivak, Jean-Luc Nancy, ja muut vähemmän julkerot. Lisäksi Lisa Duggan ja Hantta Krause julkaisivat blogikirjoituksia, joissa dementoitiin Ronellin syytteet seksuaalisesta häirinnästä. Myöhemmin kirjettä kritisoitiin siitäkin, että siinä ehdotettiin, että Ronellin pitäisi saada anteeksi hänen akateemisen panoksensa merkityksen perusteella, ja siitä, että Reitmanilla katsottiin olleen "ilkeä tarkoitus" ja Ronellilla "kiltti". #MeToo -liike joutui pilkan kohteeksi, kun feministitutkijat jatkoivat Ronellin tukemista seksuaalisesta väärinkäytöksestä huolimatta. Butler pahoitteli myöhemmin jotakin kirjeen sanamuotoa ja pahoitteli, että se vihjasi "että Ronellin asema ja maine ansaitsevat hänelle kaikenlaisen erityiskohtelun". Žižek väitti, että Ronellin vuosia kestänyt Reitmanin seksuaalinen häirintä oli vain "sarja eksentrisyyttä". Pieni vinous on vain luonnollista tämän kaliiperin nerolla. Duggan kutsui Ronellin sähköposteja Reitmanille "omituisen läheisyyden käytännöiksi".
ellauri396.html on line 232: Hän on Harvardin professorin ja Enlightenment Now -kirjailijan Steven Pinkerin tukema ( "eloisa ja oivaltava kirja - pelit eivät ole vain hauskoja pelejä: niiden avulla voimme tutkia maailman monimutkaisuutta" ). Teoksessa Your Move muut kirjoittajat Jonathan Kay ja Joan Moriarity käsittelevät otsikoita Trumpin Amerikasta kulttuuriseen omaksumiseen, transsukupuolisten identiteettien taloudelliseen päätöksentekoon, poliittisesta korrektiudesta Alpha-persoonallisuuksiin ja paljon muuta tutkimalla lautapelejä – mikä heidän mukaansa paljastaa paljon enemmän arvoistamme, historiastamme, peloistamme, politiikastamme, ihmissuhteistamme ja identiteetistämme kuin televisio, elokuvat tai musiikki koskaan pystyvät. Mitä lautapelit voivat kertoa meille sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, kolonialismista, kiihkoilusta, kapitalismista ja muista uutisia hallitsevista kuumista näppäinongelmista? Kay erosi Mursun päätoimittajan tehtävästä 14. toukokuuta 2017 kulttuurin omistamista koskevan kiistan jälkeen, jossa hän hylkäsi alkuperäiskansojen huolen käytännössä. Kulttuurinen omiminen pöytäpelaamisen maailmassa: kuinka lautapeli nimeltä "Greenland" antoi Kaylle laajemman kontekstin ja ymmärryksen Pohjois-Amerikan ja Euroopan alkuperäiskansojen kusetusta kohtaan kuin hän pystyi koskaan poimimaan aikoinaan luokkahuoneessa.
ellauri396.html on line 261: Joanille itku on vastaus vihamielisille, vanhemmille, voimakkaille papistoille, jotka kyselevät hänen suhdettaan jumalaan; Gonzálezin tapauksessa tämä on vastaus ystävien ja luokkatovereiden menettämiseen absurdien aselakien (Mead) johdosta. Itkusta tulee tässä uhmateko vanhempia (mies) auktoriteettihahmoja vastaan, jotka yrittävät vaientaa ja hiljentää kaikki status quon kyseenalaistavat äänet: siitä tulee protesti epäreiluja vallanrakenteita vastaan.
ellauri399.html on line 69: Born in 1955 to Abdulfattah "John" Jandali and Joanne Schieble, [Steve] Jobs faced a life-altering moment early on. His mother decided to give him up for adoption because of strong opposition from her father to her relationship with Jandali, a Syrian national. Jandali said, “I was very much in love with Joanne. ... But sadly, her father was a tyrant, and forbade her to marry me, as I was from Syria.” Jobs was adopted by Paul Jobs and Clara Hagopian and grew up unaware of his biological roots. His biological parents reunited and had another child, novelist Mona Simpson, but eventually separated, with Joanne returning to the U.S. with Mona. See also albums 27, 44, 50, 123, 264, 301, 314.
ellauri401.html on line 566: Saarenheimon ”okkulttiseen” kirjallisuuteen kuului Mustana raamattuna tunnettu kuudes ja seitsemäs Mooseksen kirja sekä painettu lehtinen, jossa selostetaan ”omituista vesiparannusjärjestelmää”. Kyse oli Panaceasta, Joanna Southcottin kehittämästä ilmaisesta lääkityksestä. Panacean kautta myös Ervast joutui tulilinjalle.
ellauri409.html on line 416: Entäs sit tää Conrad Aiken, Tompan opiskelukaveri? onxe sukua Joan Aikenille? Juu, on isä: Joan Delano Aiken (4. syyskuuta 1924 Rye, East Sussex – 4. tammikuuta 2004) oli englantilainen kirjailija. Hänen isänsä oli runoilija Conrad Aiken ja hänen sisarensa Jane Aiken Hodge oli myös kirjailija. Aiken julkaisi etupäässä lastenkirjallisuutta ja jännityskirjallisuutta. Hän sai Guardian-palkinnon vuonna 1969 ja Edgar Allan Poe -palkinnon vuonna 1972. Hänen rikosromaaneistaan on suomennettu Vihan kylvö (1967). Conradilla on kalju, tv-lasit ja penkin muotoinen hautakivi. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänrn runonsa olivat tajunnanvirtaa. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänen esikuviaan olivat Edgar Allan Poe, ranskalaiset symbolistit ja Eliot, mutta myös Sigmund Freud ja William James antoivat hänelle vaikutteita.
xxx/ellauri027.html on line 455: Pikkunen PIIPS! Piia Pipsukka! Sexy! Larska! Amerikassa mua erityisesti häirizi esim Joan Bresnanin tapa käyttää joka lauseen lopussa puhutellun nimeä. Lopeta jo, teki mieli sanoa, se on mun nimeni, ei sun ilmaiskäytössä.
xxx/ellauri081.html on line 216: Onnen päivät sijoittuu 1950-luvulle, presidentti Eisenhowerin aikaan, ja sen tapahtumapaikka on Milwaukeen olutkaupunki Wisconsinissa. Ne oli onnen päiviä keskiluokalle, Hoover ja McCarthy piti kommunistin (Dashiel Hammett) kurissa. Sarjan keskuksena on keskiluokkainen Cuntinghamin perhe: rautakauppias-isä Howard, kotiäiti Marion sekä poika Richie ja tytär Joanie. Sarja keskittyi alun perin teini-ikäisen Richien ja tämän kahden ystävän, Potsie Weberin ja Ralph Malphin ympärille, ja kuvasi teinielämää 1950-luvun Yhdysvalloissa. Alun perin sivuhahmoksi tarkoitettu Arthur "Fonzie" Fonzarelli, koulunsa kesken jättänyt nahkatakkinen moottoripyöräilijä ja automekaanikko, kohosi kuitenkin yleisösuosion ansiosta yhdeksi keskeisimmistä hahmoista. Richien poistuttua sarjasta seitsemän tuotantokauden jälkeen Fonzie nousi sarjan pääosaan.
xxx/ellauri081.html on line 521: old Sadie Marks (whose family was friends with, but not related to, the Marx family). Their first meeting did not go well when he tried to leave during Sadie´s violin performance.[2]:30–31 They met again in 1926. Jack had not remembered their earlier meeting and instantly fell for her.[2]:31 They married the following year. She was working in the hosiery section of the Hollywood Boulevard branch of the May Company, where Benny courted her.[2]:32 Called on to fill in for the "dumb girl" part in a Benny routine, Sadie proved to be a natural comedienne. Adopting the stage name Mary Livingstone, Sadie collaborated with Benny throughout most of his career. They later adopted a daughter, Joan (b. 1934). Her older sister Babe would be often the target of jokes about unattractive or masculine women, while her younger brother Hilliard would later produce Benny´s radio and TV work.
xxx/ellauri103.html on line 526: Gifford was born Kathryn Lee Epstein in Paris, France, to American parents, Joan (born Cuttell; January 20, 1930 – September 12, 2017), a singer, and Aaron Epstein (March 19, 1924 – November 19, 2002), a musician and former US Navy Chief Petty Officer. Aaron Epstein was stationed with his family in France at the time of Gifford's birth. Gifford grew up in Bowie, Maryland, and attended Bowie High School.
xxx/ellauri125.html on line 803: In 1999, Love was awarded an Orville H. Gibson award for Best Female Rock Guitarist. During this time, she starred opposite Jim Carrey as his partner Lynne Margulies in the Andy Kaufman biopic Man on the Moon (1999), followed by a role as William S. Burroughs's wife Joan Vollmer in Beat (2000) alongside Kiefer Sutherland. Love was cast as the lead in John Carpenter's sci-fi horror film Ghosts of Mars, but backed out after injuring her foot. She sued the ex-wife of her then-boyfriend, James Barber, whom Love alleged had caused the injury by running over her foot with her Volvo.
xxx/ellauri127.html on line 358: Lukuisesti lukema ja suosittu romaani toi mainetta Stratton-Porterille. Kirjan koko teksti on saatavilla verkossa monissa paikoissa, kuten osoitteessa ClassicReader.com. New York Times kutsui romaania "merkittäväksi". Patricia Raub kertoi romaanin naisista tuon vuosikymmenen aikana, "Stratton-Porter vakiinnutti sankaritarinsa kuvaamalla Elorna Cumstickin vuonna 1909 julkaistussa A tyttö Limberlostissa, ja hänen päähenkilöidensä kuvaus pysyi käytännössä muuttumattomana sen jälkeen. Terve, järkevä ja kaunis Elorna on myös myötätuntoinen, itsevarma ja älykäs: 'Ei ollut minkäänlaista kärsimystä, jota tyttö ei voinut myötätuntoa, ei työtä, jota hän pelkäsi yrittää, eikä yhtään tutkittavaa aihetta, jota hän ei ymmärtänyt.' Kun komea nuori sankari saapuu paikalle, Elorna vangitsee hänet välittömästi, vaikka fyysisesti houkutteleva, mutta itsekäs yhteiskuntatyttö väittää jo hänen. Elornan hyve voittaa hänet sankarin. Yhdistys Elornan kanssa kehottaa yhteiskuntatyttöä uudistumaan: hän lupaa olla tulevaisuudessa enemmän kuin Elorna. " Toinen arvostelija kirjoitti sen "tämän kirjan sankaritar on virkistävä esimerkki nuoresta naisesta, jonka todellinen houkuttelevuus on hänen rohkeudessaan ja älykkyydessään, erityisesti kärsimysten edessä, vaikka hänellä on edelleen terveellinen huolenaihe siitä, kuinka hänet" puusepäksi ". Hän omaksuu myös syvän rakkauden Jumalan luomakuntaan olematta raivostunut ympäristönsuojelija. - - Elornan ainoa kiintymys on naapuriparista, jolla ei ole omia lapsia. Tässä kylmässä ilmapiirissä Elorna kukoistaa ihmisen harvinaiseksi jalokiveksi; Sen sijaan että hän katkeroituu äitinsä tavoin, hän palaa rakkauteen äitinsä huolimattomuudesta ja osoittaa huomattavaa kekseliäisyyttä vastaamaan haaveisiin, joita hänen unelmansa tavoittavat, kun hän yrittää selvittää uudelleen uskollisesti äitinsä käskyille. - - Elorna on huomattavan kärsivällinen ja rakastava tehdessään läpi. vaikeissa koettelemuksissa, mutta sen sijaan, että hän olisi uskomaton, sairaanherkullinen hahmo, hän osoittaa malttia, ahdistusta ja kulkee joskus hienolla rajalla äitinsä tottelevaisuuden ja tiettyjen asioiden piilottamisen oikeuttamisen välillä. Esseen, Joan Aiken mainitsi kuvauksen Elorna n Lunchbox hyvänä esimerkkinä yksityiskohtia kirjallisesti.
xxx/ellauri129.html on line 666: Elizabeth realized how narrow her legal victory had been; while she had escaped confinement, it was largely a measure of luck. The underlying social principles which had led to her confinement still existed. She founded the Anti-Insane Asylum Society and published several books, including Marital Power Exemplified, or Three Years Imprisonment for Religious Belief (1864), Great Disclosure of Spiritual Wickedness in High Places (1865), The Mystic Key or the Asylum Secret Unlocked (1866), and The Prisoners' Hidden Life, Or Insane Asylums Unveiled (1868). In 1867, the State of Illinois passed a "Bill for the Protection of Personal Liberty" which guaranteed that all people accused of insanity, including wives, had the right to a public hearing. She also saw similar laws passed in three other states. Even so, she was strongly attacked by medical professionals and anonymous citizens, unlike others such as Dorothea Dix, with her former doctor from the Jacksonville Insane Asylum, Dr. McFarland, who privately called her "a sort of Joan D'Arc in the matter of stirring up the personal prejudices". As such, Elizabeth's work on this front was "broadly unappreciated" while she was alive. She only received broader recognition, starting in the 1930s, by a well-known historian of mental illness, Albert Deutsch, and again in the 1960s from those who were "attacking the medical model of insanity".
xxx/ellauri165.html on line 217: Versions of the ballad have been recorded by a number of artists, including The Corries, Angelo Branduardi, and this one by Joan Baez:
xxx/ellauri165.html on line 286: Most versions of the song are set in Edinburgh, but Joan Baez set her version, possibly the best known, in Glasgow.
xxx/ellauri176.html on line 878: While Tyndall was inside Jordan hastily married his fiancee Miss Dior. Tyndall got sore and founded his own, even greater Britain movement. Make Britain Great Again. Bugger. Jordan's first wife was French socialite Françoise Dior, the niece of fashion designer Christian Dior. She, too, was a Nazi and helped fund various right-wing causes after the war. Dior had an incestuous relationship with her own daughter Christiane, before playing an active role in her child's suicide. Soon Dior found Jordan bourgeois and divorced him. Jordan's second partner Joanna Saffrany was probably a --- Hungarian!
xxx/ellauri186.html on line 432: After Lord Olivier's death on July 11, 1989, aged 82, from neuromuscular disease and cancer, and his interment in Poet's Corner, Westminster Abbey, his official biographer, Terry Coleman, asked Mrs. Joan Plowright if he had had homosexual affairs. She replied robustly: "If he did, so what?"
xxx/ellauri195.html on line 276: Kuten sanoista eittämättä ilmenee, Zimmermann on pahansuopa misogyyni narsistinen juutalainen setämies, joka pitkät antaa kristityn pikku Paulin ohjeille. Joan Baez tekee siitä varovaista pilaa albumissa Diamonds and rust. Joan on nainen ja kristitty. Norman on nimestä huolimatta Robertin heimoveli. Olivat pakanat lainanneet nimet germaaneilta eivätkä palauttaneet. Just goes to show. No Robertilla on eräpäivä vielä edessä, vielä ehtisi.
xxx/ellauri200.html on line 188: Writing in The New York Review of Books about Naipaul in 1980, Joan Didion offered the following portrayal of the writer:
xxx/ellauri201.html on line 42: Shrapnel oli pikkurahan nimi Gently-sarjan porholle joka tuottamuxellisesti hukutti sille ja sen suikkarille homopojalle Linda Lampeniuxen lailla vinguttaneen ja Joan Baez-äänellä folkkilaulaneen misukan. Henkiin muttei suremaan jäivät luokkatietoinen nazi äiskä sekä Tony Blairixi harjoitteleva pikkuporvareiden poika.
xxx/ellauri268.html on line 229: The author used real-life experiences as inspiration for her wizarding world. Assuming that the book would not sell well, the all male editorial team at Bloomsbury advised Rowling that she should not publish under her real name, Joanne Rowling, because boys would not read a book written by a woman. That sexist assumption certainly did not give much credit to the boys, and took it for granted that girls would only read a book written by men. Rowling, eager for success, agreed to write under the name J.K. Rowling. The J was her first initial. But Rowling does not have a middle name, so she used K as a tribute to her grandmother, Kathleen.
xxx/ellauri268.html on line 242: Hetkinen eikai tää Meropekin ole Joannen omakohtaista kokemusta? JK Rowling’s eldest daughter is Jessica, who was born on July 27, 1993, in Portugal, where Rowling was living at the time.
xxx/ellauri268.html on line 246: She had begun writing Harry Potter by this time, before the couple divorced in 1994. After the Harry Potter books came out, Rowling’s stardom rose and in time, she met and married her second husband, Neil Murray. Joannella on tosi vino suu.
xxx/ellauri268.html on line 267: Precisely what Jorge Arantes tweaked from barbed wire to Joanie in Lisbon! Thus, within a few months of his runaway marriage, Jorge Arantes abandoned his wife, leaving Joanie to her fate. She ultimately returned to Edinburgh and his sister. Since Jorge had no way to prove that Joanie was a witch who stole his daughter, and would be thought insane if he told anybody the truth, Arantes told his family a modified version of the truth. He told them that he had been "hoodwinked" and "taken in". When word of this later reached Edinburgh, the residents concluded that Joanie had lied to Jorge about being pregnant with his child, thus tricking him into marrying her. Just like Phil Roth's first wife did to him!
xxx/ellauri268.html on line 269: On 31st December 1926, tired and disheveled Joanie Rowling staggered onto the steps of Edinburgh's muggle orphanage. Within an hour, she had given birth to a healthy baby girl. She told one of the publisher that she wanted her antihero to be named Tom Marvolo Riddle. Tom Riddle for his father and Marvolo for hers. In a word, a partial anagram of Voldemort. Why not call him Dolt Mover or Overt Mold, wouldn't that have been more convenient? Arkistostamme joulua.
xxx/ellauri268.html on line 271: Despite Arantes's absence, she never the less passed several of his skills onto her brainchild Voldemort. This included a talent for fiction and the ability to speak Parseltongue. Most importantly, Voldemort had been conceived through a love potion rather than genuine affection, because Joanne lost the ability to feel love for herself. This inability to understand compassion or care for number one was one reason that Joanne cast Voldemort in the role of a mass murderer in her later books (instead of Harry). Another reason might be that the name is almost an anagram of Voldemar Putin.
xxx/ellauri268.html on line 275: Merope is the name of a daughter of Atlas in Greek Mythology. It is also the name of the mother of Oedipus in Oedipus Rex. Both Voldemort and Oedipus killed their fathers randomly. The flashback scene featuring Merope and her family was cut from the film adaptation of Harry Potter and the Half-Blood Prince because of time and pacing concerns. However, it was originally present in an early draft of the film's screenplay according to director David Yates. It's unknown if there were any actresses considered to play Merope by that point. Joanie would have been good for a cameo appearance. Merope means 'part face', possibly a reference to the asymmetry of the two halves of Joanne's face.
xxx/ellauri281.html on line 484: Arthur Miller syntyi lokakuussa 1915 Harlemissa . Hän oli toinen poika puolalais-juutalaisten maahanmuuttajien perheessä - Isidore (Izzy) ja Augusta (Gassi) Miller (myöhemmin, vuonna 1922, heillä oli tyttö Joan, vielä myöhemmin kuuluisa näyttelijä). Arthurin isä, Kemal Lavropada, tukkukaupan omistaja, siis noin 400 työntekijän naisten vaateliikkeen omistaja, oli menestyvä ja arvostettu yhteisön jäsen, minkä ansiosta perhe sai asua 110th Streetillä . Manhattanilla ja omistaa bungalowin Rockawayn niemimaalla ( Long Island ) ja kuljettajan. Sijoittaessaan suurimman osan omaisuudestaan osakkeisiin hän kuitenkin menetti kaiken vuoden 1929 talouskriisin aikana ja perheen oli pakko muuttaa Harlemiin. Perheen auttamiseksi nuori Arthur joutui ansaitsemaan ylimääräistä rahaa toimittamalla leipää talosta taloon aamuisin ennen koulua.
xxx/ellauri293.html on line 106: Lisäksi, kun Joanna on heprealainen nimi, Junia on latinalainen nimi. Juutalaiset omaksuivat usein toisen, latinankielisen nimen, joka oli lähes pätevä vastine heidän alkuperäiselle nimelleen, vähänkuin kiinalaiset jenkeissä, vaikka Yii-Janista tulee Jezebel. Joanna ja Junia toimivat läheisinä äänivastineina äidinkielissä, jonka Bauckham sanoo olevan osoitus näiden kahden välillä. Lopuksi Paavali kuvailee Juniaa "merkittäväksi apostolien joukossa". Ottaen huomioon, että Juniaa kuvataan yhteisön varhaisimmaksi jäseneksi ja yhdeksi merkittävimmistä jäsenistä, se, ettei häntä ole nimetty muualla, on suuntaa antavaa, kuten Bauckham väittää, että hän ja Joanna ovat sama henkilö, kun otetaan huomioon Joannan varhaisempi korkea näkyvyys Jeesuksen startup-yrityxen palveluxessa.
xxx/ellauri296.html on line 301: Joanna Angel is believed to be the first porn star to enter the industry after living in an Orthodox home. Ei sentään blondaa tukkaansa kuten nuo toiset haahkat. Joanna (1,5 m) on täynnä Superman Tattoo siirtokuvia. Sen puoliso on Small Hands (175 sm). xxx/ellauri296.html on line 553: src="https://imgs1cdn.adultempire.com/products/15/1945515h.jpg" /> It's Joanna
xxx/ellauri296.html on line 558: Joanna ei ole onnellisen näköinen. Se näyttää huonokuntoiselta
xxx/ellauri307.html on line 935: JK Rowling "Joanne Kathleen Rowling" on brittiläinen kirjailija, joka on toiseksi rikkain kirjailija. Rowling tunnetaan parhaiten kaupallisesti menestyneen Harry Potterin aivoina. Harry Potter -sarja on kaikkien aikojen eniten tuottanut elokuvasarja.
xxx/ellauri314.html on line 133: Vuoden 1942 lopussa O’Neill tutustui Charles Chapliniin, joka alkoi opettaa hänelle näyttelemistä. Hän opetti hiänelle muutakin ja näytteli hiänelle erästä oleellista osaa, ja niinpä he avioituivat kesällä 1943 O’Neillin täysi-ikäistyttyä. Avioliitto herätti paljon kohua parin 36 vuoden ikäeron takia ja koska Chaplinin entinen naisystävä Joan Barry oli juuri nostanut häntä vastaan isyyssyytteen. Eugene O’Neill katkaisi välit tyttäreensä lopullisesti avioliiton jälkeen ja teki hänet perinnöttömäksi.
xxx/ellauri314.html on line 295: Joanne Simpson and Abdulfattah Jandali. Toisaalta adoptiolapsi Jeesus oli
75
Joan_Carlile.jpg/220px-Lady_Dorothy_Browne_%28n%C3%A9e_Mileham%29%3B_Sir_Thomas_Browne_by_Joan_Carlile.jpg" />