ellauri002.html on line 709: Paria jengi kuin Jerusalemin suutari vaihtaa.
ellauri008.html on line 727: Kun tänään tuli puhe käännöstieteen pikkujouluissa Kouvolan instituutin lopettamisesta vuonna 2009, tulin vertailun vuoxi ohimennen maininneeksi Torquato Tasson Jerusalemin vapautuxen. En ole Torquatoa yhtään lukenut, kai sen vuorokin vielä tulee. Arvatenkin se on aivan vitun ikävystyttävä. Joku renessanssin Iliadi-jäljitelmä ristiretkistä. Hehkutellaan jotain alusmaiden ryöstöä. Näitä piisaa, tyyliin Vergiliuxen Aineias tai Camõesin Os Lusiadas.
ellauri008.html on line 753: Goethe-sitaatissa Torquato on vasta saanut Jerusalemin vapautuxen valmiixi ja ojentaa sen Alfonsille. (Ketähän sekin on? Täytynee selvittää tämäkin.) Konradin sakemannikaraktääri Steinin innoittaa siteeraamaan "the boetia" iso perhonen, jonka se on juuri lävistänyt neulaan. (Kaksi keskimmäistä säettä on Konradilla, muut on alkuteoxesta):
ellauri009.html on line 351: Ristiretket vei Jerusalemin hopeiset kynttilänjalat.
ellauri017.html on line 796: Näistä maacunnista, jotca Judan ja Jerusalemin ymbärillä nijncuin sudet lammashuonen ymbärillä owat, joiden cansa Judalaiset olit usein tehnet lijton, waan huckan, Jesaia ennusta.
ellauri017.html on line 813: Mutta sen hän pitä cuitengin lujana: lupa myös Jerusalemin tulewan Jumalalda warjelluxi ja pelastetuxi hänestä, joca ihme on yxi nijstä caickein suurimmista cuin coco pyhäs Raamatus löytän, ei ainoastans sentähden, että nijn woimallinen Keisar piti lyötämän Jerusalemin edes, waan myös että sencaltainen mahdotoin asia siellä jumalisilda uscotaisin.
ellauri017.html on line 817: Hän sai ilman epäilemät monda paha sana cuulla uscottomilda (täsähän nijtä tule lisä). Hän piti sen cuitengin wahwana ja sai woiton, nijn että Keisar hänen sanans jälken Jerusalemin edes lyötin ja Caupungi pelastettin. Sentähden on hän tosin Jumalan edes ollut callis ja cuuluisa mies.
ellauri017.html on line 819: Colmannes osas puhu hän Babelin Keisarin wallasta ja ennusta Babelin fangeutta, jolla Cansa piti rangaistaman ja Jerusalemin Caupungi häwitettämän.
ellauri017.html on line 980: Kirjaa voidaan lukea laajennettuna mietiskelynä Jerusalemin kohtalosta maanpakoon ja sen jälkeen. Kirjan Deutero-Esaiaan osa kuvaa, kuinka Jumala tekee Jerusalemista maailmanlaajuisen hallintonsa keskuksen liukastetun pelastajan (ns messiaan) kautta, joka tuhoaa sortajan (Babylon); tämä messias on Persian kuningas Kyyros Suuri, joka on vain vieraan vallan agentti, joka saa aikaan Jehovan kuninkaan. Jesaja puhuu turmeltuneita johtajia vastaan ja heikommassa asemassa olevien puolesta ja juurruttaa vanhurskauden pikemminkin Jumalan pyhyyteen kuin Israelin liittoon.
ellauri017.html on line 987: Kirja alkaa esittelemällä aiheita vanhurskaiden tuomiosta ja myöhemmästä ennallistamisesta. Jumalalla on suunnitelma, joka toteutuu " Jahven päivänä ", jolloin Jerusalemista tulee hänen maailmanlaajuisen hallintonsa keskus. Sinä päivänä kaikki maailman kansat tulevat Siioniin (Jerusalemiin) neuvomaan konkonokkia, mutta ensin kaupunki on rangaistava ja puhdistettava pahasta. Israel on kutsuttu mukaan tähän suunnitelmaan. Luvuissa 5–12 selitetään Assyrian Israelin vastaisen tuomion merkitystä: Daavidin kuninkaan vanhurskas hallinto seuraa ylimielisen Assyrian hallitsijan kukistamisen jälkeen. Luvuissa 13–27 kerrotaan kansojen valmistautumisesta Jahven maailmanvaltaan; luvut 28–33 ilmoittavat, että kuninkaallinen pelastaja (messias ) ilmestyy Jerusalemin rangaistuksen ja sen sortajan tuhon jälkeen.
ellauri019.html on line 328: Edom profetioissa. Jo kuningas Ussian hallituskaudella profeetat Joel ja Aamos julistivat, että Jehova tulee varmasti tuomitsemaan Edomin, koska armottomalla miekan käytöllään se ilmaisi talttumatonta vimmaansa Israelia kohtaan (Am 1:6, 11, 12). Sen vuoksi että Edom vastusti ilkeämielisesti Jehovan liittokansaa, se oli menettänyt omistusoikeutensa maahan, jonka Jumala oli sille antanut (Jl 3:19; Am 9:11, 12). Edomilaisten tuho sinetöitiin babylonialaisten valloittaessa Juudan ja Jerusalemin 607 eaa. Edomilaisten viha ilmeni selvästi, kun he yllyttivät Jerusalemin autioittajia (Ps 137:7), iloitsivat Juudan murhenäytelmästä ja jopa luovuttivat vihamielisyydessään ja kostonhalussaan pakoon päässeitä Juudan asukkaita babylonialaisille teurastettaviksi. He ryöstivät maata muiden naapurikansojen kanssa, suunnittelivat ottavansa Juudan ja Israelin hylätyn maan haltuunsa ja puhuivat kerskaillen Jehovaa vastaan. Tästä syystä Jehova käski profeettojensa Jeremian, Hesekielin ja Obadjan vakuuttaa Edomille, että sen ilo jäisi lyhytaikaiseksi ja se saisi osakseen samanlaista kohtelua kuin Juuda. (Va 4:21, 22; Hes 25:12–14; 35:1–15; 36:3–5; Ob 1–16.) Kuten profeetta Jesaja oli aiemmin ennustanut, miekkaa käyttävät edomilaiset joutuisivat Jehovan oman oikeuden ja tuomion miekan alle: kaikista ryhmistä, suurista ja pienistä, tulisi tuhon omaksi vihittyjen teurasuhrieläinten kaltaisia (Jes 34:5–8).
ellauri019.html on line 332: Myöhempi historia ja katoaminen. Jehovan profeetan Jeremian välityksellä Edomin kuningasta varoitettiin siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar panisi ikeen hänen niskaansa (Jer 27:1–7). Sitä, mitä edomilaiset todellisuudessa tekivät tässä tilanteessa, ei kerrota. Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. jotkut maanpakoon joutuneet juutalaiset saivat kuitenkin tilapäisen turvapaikan Edomista. Kun babylonialaisarmeijat sitten olivat lähteneet, nämä pakolaiset palasivat omaan maahansa ja pakenivat lopulta Egyptiin. (Jer 40:11, 12; 43:5–7.) Pian koitti aika, jolloin Edomin oli siemaistava syvään Jehovan vihastuksen maljasta (Jer 25:15–17, 21). Tämä tapahtui suunnilleen 500-luvun eaa. puolivälissä Babylonian kuninkaan Nabunaidin hallitessa. Babylonian historian ja kirjallisuuden tutkijan C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka voittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaissotilaita. Kommentoidessaan tätä John Lindsay kirjoitti: ”Täten profeetan sanat täyttyivät ainakin osittain, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Minä langetan kostoni Edomille kansani Israelin kädellä.’ (Hes. 25:14.) Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joiden mukaan Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan sen eteen’. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka Nebukadressarin päivinä olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, mutta Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset. (Vrt. Ob. 1 ja 7.)” (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1976, s. 39.)
ellauri019.html on line 336: Nabatealaiset asuivat Edomin alueella 300-luvulla eaa., eivätkä edomilaiset koskaan päässeet palaamaan sinne. Edomilaiset löysivät asuinpaikan sen sijaan Negevistä Juudan eteläpuolelta. He siirtyivät pohjoiseen aina Hebroniin saakka, ja lopulta Juudan eteläosa tuli tunnetuksi Idumeana. Josefuksen mukaan Johannes Hyrkanos I alisti heidät jolloinkin vuosien 130 ja 120 eaa. välisenä aikana ja pakotti heidät omaksumaan juutalaisuuden (Jewish Antiquities, XIII, 257, 258 [ix, 1]; XV, 253, 254 [vii, 9]). Sen jälkeen he sulautuivat vähitellen juutalaisiin, ja Rooman tuhottua Jerusalemin vuonna 70 heidän olemassaolonsa kansana päättyi (Ob 10, 18). (Ks. IDUMEA.)
ellauri042.html on line 862: Pantainoksen kuoltua vähän ennen vuotta 200 Klemensistä tuli kateketiikkakoulun johtaja. Hän joutui kuitenkin lähtemään Aleksandriasta Septimius Severuksen toimeenpanemien vainojen (202 tai 203) aikana. Klemens toimi lyhyen aikaa Jerusalemin piispana kunnes muutti Kappadokiaan, jossa hän kuoli 215. Lähti karkuun, ei tullut veritodistajaa klementiinistä. Tunnusti vaan oranssia väriä.
ellauri043.html on line 4990: Sitten yxkax se toistaa Jerusalemin symbolin — kuten se muistaa sen, — päästäen pitkän huokauxen joka lauseella:
ellauri046.html on line 672: Vähän täs on myös tätä nomadit vs. maanviljelijät vastakohtaisuutta. Tentten on hutu ja Entten tutsi.
Vuonna 1187 Saladin hyökkäsi Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ja murskasi kuningaskunnan joukot Hattinin taistelussa. Hän myös vangitsi Jerusalemin kuninkaan Guy de Lusignanin. Jerusalemin kaupungin Saladin valtasi 3. lokakuuta 1187. Pian kaikki kaupungit Tyrosta lukuun ottamatta olivat hänen hallussaan.
ellauri046.html on line 674: Jerusalemin kukistuminen sai aikaan kolmannen ristiretken, jossa läntinen kristikunta valtasi takaisin Akkon kaupungin. Englannin Rikhard I Leijonamieli löi Saladinin Arsufin taistelussa 1191. Saladin ja Rikhard sopivat 1192, että Jerusalem pysyisi muslimien käsissä mutta olisi avoin kristityille pyhiinvaeltajille. Saladin kuoli 2v myöhemmin. Kirstit oli ryövänneet Jerusalemin 90v aiemmin.
ellauri083.html on line 573: Ja minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, sillä maa on tuleva raunioiksi."
ellauri094.html on line 181: Babylonin vankeus (vanhassa raamatunkäännöksessä Baabelin vankeus) oli juutalaisten maanpakolaisuus Babyloniassa Kaksoisvirranmaassa Mesopotamiassa. Se alkoi vuonna 597 eaa., jolloin Nebukadressar II ensimmäisen kerran valloitti Jerusalemin, ja päättyi Kyyroksen valloitettua Babylonin vuonna 539 eaa.
ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.
ellauri094.html on line 188: Raamatun mukaan Nebukadnessar vei suuren osan äveriäistä Jerusalemin asukkaista vankeuteen Babyloniin Juudan kuningas Joojakinin (aka Roope Ankka) aikana antaen vain köyhien jäädä sijoilleen. Myöhemmin, Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, Sidkian hallitessa, Jerusalem hävitettiin piirityksen jälkeen täysin ja rupusakkikin vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Kun Persian kuningas Kyyros (Lälli Koores) myöhemmin valloitti Babylonin, hän myönsi juutalaisille oikeuden palata Juudaan. Samalla hän antoi heille luvan rakentaa myös Jerusalemin temppeli uudestaan, mutta se saatiin rakennetuksi vasta Dareioksen hallitsijakaudella Kroisos Pennosen rahoituxella.
ellauri094.html on line 304: Peltonen, Mauno: Baabelin vankeus ja Jerusalemin tuhon ajoitus
ellauri094.html on line 413: 7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä,
ellauri105.html on line 273: Hesekiel valittaa Samarian ja Jerusalemin epäjumalisuutta tapauksella kahdesta portosta.
ellauri146.html on line 874: Sakarjan kirjassa on neljätoista lukua. Kirja voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäiset kuusi lukua sisältävät kahdeksan näkyä, joiden välissä on saarnoja. Ensimmäinen niistä on silmäys taaksepäin ja kutsuu parannukseen. Kansan haluttomuus vastata Jumalan kutsuun lisää Jumalan tuomiota. Saarnoissa ja näyissä onnen poistaminen ja palauttaminen on kokonaan Jumalan käsissä. Kirja on rinnastettu Haggain kirjaan paitsi kirjoitusajankohdaltaan myös sisällöltään, sillä Haggain kirjassa Jumalan tuomio seuraa kansan vastahakoisuudesta uudelleenrakentaa Jerusalemin toista temppeliä.
ellauri163.html on line 454: Jerusalemin rukouslista 22.7.2021 - Israel-Apu ry: Olen iloinen myöskin siitä, ettei kukaan tiedä, missä Mooseksen hauta on! Oli Luojan oma suuri ja jumalallinen suunnitelma pitää Mooseksen hauta kätkettynä ja salaisuutena. Voitte kuvitella, mitä tapahtuisi, jos Israelin lapset tietäisivät, mihin Mooses on haudattu.
ellauri171.html on line 484: Muutama vuosi Tamarin raiskauksen jälkeen (katso mehukkaimmat palat siitä täältä), Absalom johti kapinaa isäänsä kuningas Daavidia vastaan. Hän pystyi valloittamaan kuninkaallisen Jerusalemin kaupungin ja pakottamaan isänsä pakenemaan sekä paneskelemaan sen sussuja tasakatollaj.
ellauri183.html on line 592: Yksi kuuluisimmista esinahoista/jättirinnoista saapui Antwerpeniin vuonna Brabant vuonna 1100 lahjana kuninkaalta Jerusalemin Baldwin I, joka osti sen Pyhästä maasta ensimmäisen aikana ristiretkistä. Tämä esivalmistelu tuli tunnetuksi, kun Cambrayn piispa, juhlan aikana vain "Massa", näki kolme tippaa verta tyhjentävän alttarin liinavaatteita. Rakennettiin erityinen kappeli ja järjestettiin kulkueet ihmeellisen pyhäinjäännöksen kunniaksi, josta tuli pyhiinvaellusten tavoite. Vuonna 1426 katedraaliin perustettiin veljeys "van der heiliger Besnidenissen on liefs Heeren Jhesu Cristi onser liever Vrouwen Kercke t 'Antwerpen"; sen 24 jäsentä olivat kaikki appeja ja merkittäviä maallikkoja. Pyhäinjäännös katosi vuonna 1566, mutta kappeli on edelleen olemassa, koristeltu kahden värjätyn lasikukon lahjoittamalla ikkunalla nim. Henrik VII:n Englannista ja hänen vaimonsa Elizabeth York vuonna 1503.
ellauri183.html on line 646: Fariseuksille tunnusomaista oli tiukka sitoutuminen Mooseksen lakiin ja vanhinten säädöksiin, joita oli noudatettava tiukasti. He eivät noudattaneet vain Mooseksen lakia, vaan myös suullista perimätietoa. Paljolti fariseusten vaikutuksesta syntyi nykyisen kaltainen lakikeskeinen juutalaisuus. Vanha juutalaisuus, joka oli rakentunut uhrausten, Jerusalemin temppelin ja vuotuisten yhteisten juhlien ympärille, koki lopullisen romahduksen roomalaisten tuhottua Jerusalemin temppelin vuonna 73. Saddukeusten aristokratia murtui, ja juutalaisuus siirtyi yhä vahvemmin koteihin ja synagogiin.
ellauri196.html on line 703: Hesekiel (יְחֶזְקֵאל "Jumala ei tapa vaan vahvistaa", hepreaksi Yəḥezqel) oli yksi Israelin profeetoista. Hän oli papin (Phil Cohen) poika ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Ezekiel, like Jeremiah, is said by Talmud and Midrash to have been a descendant of Joshua by his marriage with the proselyte and ex-prostitute Rahab. Hänet vietiin Joakin von Ankan ja muun herrasväen mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 eaa. Hänen nimissään on Raamatun Vanhan testamentin Hesekielin kirja, joka on Hesburgereita koskevien tietojen päälähde.
ellauri216.html on line 970: Vuoden 1939 matkailukausi oli Vanhassa Valamossa ollut tavallista vilkkaampi. Sodan mahdollinen syttyminen näkyi mm. siinä, että luostarin ruokavaroja ryhdyttiin luetteloimaan ja säännöstelemään, kun aiemmin esim. teetä ja sokeria oli aina ollut vuoden tarvetta vastaava määrä. Luostariin tuli myös kaksi luterilaista sotilaspappia, jotka järjestivät ehtoollistilaisuuden Uuden Jerusalemin skiitan kirkkoon. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Valamoon kuuluvassa kirkossa veisattiin luterilaisia virsiä. Tzort vazmi, kak strashno!
ellauri216.html on line 1025: Eniten tavaraa saatiin korjattua talteen paitsi pääkirkosta, myös Kaikkien pyhien eli Suuresta skiitasta sekä Uuden Jerusalemin eli Ylösnousemusskiitasta; viimeksi mainitusta pelastettiin muun muassa sinne rakennetusta Kristuksen hautakammiosta ikonit, aito Pyhältä maalta tuotu kopio orjantappurakruunusta sekä seinällä ollut Kristuksen ylösnousemusikoni. Kammio havaittiin kokonaan tuhotuksi vuonna 1941, kun luostariin päästiin hetkeksi takaisin; nykyisin se on restauroitu.
ellauri216.html on line 1077: Valaam-askeetit halusivat muuttaa luostaristaan Uuden Jerusalemin, minkä ansiosta saarelle ilmestyi 1900-luvun alussa Uuden testamentin aikoihin viittaavia nimiä : Kidron, Getsemane. Eleonvuori. Resurrection Skete.
ellauri217.html on line 83: Apostoliset isät väittivät nähneensä jonkun apostolin. Apostolisten isien kirjoitusten joukossa on lähinnä kirjoituksia, jotka tukevat pakanallisuudesta kääntyneiden kristittyjen näkemystä kristinuskosta. Sen sijaan Jerusalemin juutalaiskristittyjen edustamat näkemykset ovat käytännössä katsoen hävinneet ensimmäisten kahden vuosisadan aikana. Paavilaisen näkemyksen mukaan esimerkiksi kristittyjen ei enää tarvinnut noudattaa juutalaista lakia ja esimerkiksi ympärileikkauttaa itseään, pelkkä kaste riitti. Mieluusti uppo, mutta Jordanin ja uimahallin puutteessa käy ripsiminen partavedellä. Ei Jeesus välitä. Parta, korvakiharat, kipa ja naruessu olivat valinnaisia. Sapattina sai painaa duunia ja himoita toisten vaimoja muttei sunnuntaina. Ei hetkinen, se ei sentään tullut mukana.
ellauri217.html on line 150: Arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn uuteen sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan. Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Kalifi al-Malik antoi rakennuttaa sinne valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin käyttämiä tikapuita pitkin. Tällä tavoin hän ylitti copycattina Jaakobin suorituksen. Alef gimel daleth, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen. Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob, joten Jaakobin siunaus yhdistyy myös Muhammediin, jolle Jumala näin antoi luvatun maan ja koko maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille. Tästä sopimusrikkomuxesta kärhämöivät GT-sählämit ja filistealaiset tänäkin päivänä, ja Rifaan porukat pyörii jaloissa joukon jatkona.
ellauri217.html on line 698: Jerusalemin esinahkapäätös
ellauri246.html on line 54: Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931, ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”
ellauri246.html on line 56: Agnon kuoli Jerusalemissa vuonna 1970. Hänen tyttärensä Emunah Yaron jatkoi hänen jälkeenjääneitten käsikirjoitustensa kokoamista ja julkaisua. Suurin osa hänen teoksistaan onkin julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Agnonin arkisto siirrettiin Jerusalemin Kansalliskirjastoon. Hänen talostaan tuli Jerusalemin kaupungin omistama museo, jossa pidetään kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksia. Agnonista on tehty enemmän tutkielmia kuin kenestäkään muusta israelilaisesta kirjailijasta. Kuuluisimmat Agnon-asiantuntijat ovat Baruch Kurzweil, Dov Sadan ja Dan Laor.
ellauri263.html on line 98: Toinen osa (1:15–3:8) on luonteeltaan synnintunnustus ja rukous pelastumisen puolesta. Tekstistä heijastuu suht varma luottamus siihen, että Jumala ohjaa historian tapahtumia. Voitot ovat palkintoja ja tappiot rangaistuxia. Jerusalemin tuhoutuminenkin on rangaistus kansan ja sen johtajien synneistä. Kolmas osa (3:9–4:4) käsittelee runollisesti viisautta, joka on Jumalan lahja. Esitystapa on samanlaista kuin muussa viisauskirjallisuudessa, kuten Sananlaskujen kirjassa ja Jobin kirjassa. Viisaus kuvataan persoonaksi, ja jakso päättyy siihen, että viisaus näyttäytyy maan päällä ja elää ihmisten keskuudessa. Kristillisessä perinteessä tämä on yhdistetty Jeesuksen ihmiseksi tuloon. Jotain samansuuntaista taisi olle Erasmuxellakin albumissa 26.
ellauri264.html on line 273: Valitusvirsiä käytetään juutalaisuudessa nykyään joidenkin psalmien ohella Jerusalemin Itkumuurilla valitettaessa. Kristinuskossa valitusvirsiä käytetään katolisen ja anglikaanisen kirkon tenebrae-palvelussa.
ellauri264.html on line 275: Perinteisesti kirja on laitettu (eli pantu) profeetta Jeremian nimiin. Hän oli hovivirkailija Nebukadressar II:n suorittaman Jerusalemin valtauksen aikana, kun Jerusalemin temppeli tuhottiin ja kuningas Joakim von Anka otettiin vangiksi. Kerrotaan, että Jeremia vetäytyi Damaskon portin ulkopuolella sijainneeseen luolaan, jossa hän kirjoitti Jehovalle valituxen. Valitus onkin yleensä sijoitettu Jeremian väitöskirjan jälkeen.
ellauri277.html on line 474: Dark Knight asettaa valinnan ja vapaan tahdon dilemmoja, joita kannattaa pohtia. Mutta etäisyys Gothamin ja Jerusalemin välillä on huomattava. Batmanin maailmassa valinta on aina pilaantunut, vaivautunut, traaginen ja ehkä jopa absurdi. Vapaassa Siionin maassa sitä vastoin valinta on lahja, adoptio, tunnustus ja yllättävän usein jopa rakkaus. Paizi vapaata rakkautta ja adoptiota ei tarvita kuha kerran vihityt perseet pysyy yhdessä ja jokainen hoitaa oman tonttinsa eikä eroa eikä ehkäise eikä nuohoa vääränmallisia reikiä.
ellauri284.html on line 343: Suomalaisista Raitasaari mainitsi jutussa kenraaliluutnantti Siilasvuon autonkuljettajana palvelleen Majurin, jonka hän tunsi Jerusalemin naisjuhlien järjestäjänä.
ellauri290.html on line 63: Päivä sen jälkeen, kun 29. marraskuuta 1947 hyväksyttiin YK:n Palestiinan jakosuunnitelma, jonka tarkoituksena oli jakaa Palestiina arabivaltioksi, juutalaisvaltioksi ja Jerusalemin ja Betlehemin kaupungit kattavaan kansainväliseen erityisjärjestelmään, seitsemän juutalaista tapettiin Arabimilitanttien Fajja-bussihyökkäykset sisällissodan ensimmäisenä pidetyssä tapahtumassa. Tämä hyökkäys oli kosto Lehin 19. marraskuuta tekemälle viiden arabiperheen jäsenen murhalle, joiden epäillään olevan brittiläisiä informaattoreita. Arabien, juutalaisten ja brittien välillä on ollut jännitteitä ja konflikteja vuoden 1917 Balfourin julistuksesta ja vuonna 1920 annetusta Palestiinan brittiläisestä mandaatista lähtien. Britannian politiikka oli tyytymätön sekä arabeihin että juutalaisiin. Arabien oppositio kehittyi arabien kapinaksi Palestiinassa vuosina 1936–1939,
ellauri290.html on line 67: Sodan seurauksena Israelin valtio hallitsi aluetta, jota YK oli ehdottanut juutalaiselle valtiolle, sekä lähes 60 % arabivaltiolle ehdotetusta alueesta, mukaan lukien Jaffan, Lyddan ja Ramlen alue, Ylä-Galilean, jotkin osat Negevistä ja leveä kaistale Tel Aviv–Jerusalem -tien varrella. Israel otti haltuunsa myös Länsi-Jerusalemin, jonka oli tarkoitus olla osa kansainvälistä vyöhykettä Jerusalemille ja sen ympäristölle. Transjordan otti haltuunsa Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, liittäen sen seuraavana vuonna, ja Egyptin armeija otti haltuunsa Gazan kaistan. Jerikon konferenssissa 1. joulukuuta 1948 2 000 palestiinalaisvaltuuskuntaa vaati Palestiinan ja Transjordanin yhdistämistä askeleena kohti täyttä arabien yhtenäisyyttä. Konflikti laukaisi merkittävän väestörakenteen muutoksen kaikkialla Lähi-idässä. Noin 700 000 palestiinalaista arabia pakeni tai karkotettiin kodeistaan alueella, josta tuli Israel, ja heistä tuli palestiinalaispakolaisia, joita he kutsuvat Nakbaksi ("katastrofi"). Samanlainen määrä juutalaisia muutti Israeliin kolmen sodan jälkeisen vuoden aikana, mukaan lukien 260 000 ympäröivistä arabivaltioista.
ellauri290.html on line 73: 29. marraskuuta 1947 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa suositeltiin suunnitelman hyväksymistä ja toteuttamista Britannian Palestiinan mandaattien jakamiseksi kahdeksi valtioksi, yhdeksi arabivaltioksi ja yhdeksi juutalaiseksi valtioksi sekä Jerusalemin kaupungiksi.
ellauri290.html on line 77: Tammikuusta alkaen operaatiot tulivat yhä militarisoidummiksi, kun joukko arabien vapautusarmeijan rykmenttejä osallistui Palestiinassa, kukin aktiivinen useilla eri aloilla eri rannikkokaupunkien ympärillä. He vahvistivat läsnäoloaan Galileassa ja Samariassa. Abd al-Qadir al-Husayni tuli Egyptistä useiden satojen pyhän sodan armeijan miehien kanssa. Rekrytoiessaan muutaman tuhannen vapaaehtoisen al-Husayni järjesti saarron Jerusalemin 100 000 juutalaiselle. Tämän torjumiseksi Yishuv-viranomaiset yrittivät toimittaa kaupunkiin jopa 100 panssaroidun ajoneuvon saattueet, mutta operaatiosta tuli yhä epäkäytännöllisempi, kun avustussaattueiden uhrien määrä kasvoi. Maaliskuuhun mennessä Al-Hussaynin taktiikka oli tuottanut tulosta. Melkein kaikki Haganahin panssaroidut ajoneuvot olivat tuhoutuneet, saarto oli täydessä toiminnassa, ja sadat Haganahin jäsenet, jotka olivat yrittäneet tuoda tarvikkeita kaupunkiin, tapettiin. Tilanne niille, jotka asuivat juutalaisten siirtokunnissa erittäin eristetyssä Negevissä ja Galilean pohjoispuolella, oli vielä kriittisempi.
ellauri290.html on line 79: Vaikka juutalainen väestö oli saanut tiukat määräykset, joiden mukaan heidän oli pysyttävä kaikkialla hinnalla millä hyvänsä, arabiväestö vaikutti enemmän yleisistä turvattomuudesta, jolle maa oli alttiina. Jopa 100 000 arabia Haifan, Jaffan ja Jerusalemin kaupunkien ylä- ja keskiluokista tai juutalaisten hallitsemista alueista evakuoitiin ulkomaille tai arabikeskuksiin itään.
ellauri290.html on line 114: Mr. Sami Hadawi filistiinien puolelta on kvalifioitu kertomaan miten maa-ja tieasiat oikeasti olivat Palestiinassa juutalaisten tullessa uudemman kerran luvattuun maahan. Tämä pefletti julkaistiin Suezin kriisin jälkeen 1957. Se löytyi sentään Wayback Machinesta, minne se toki kuuluukin. Tästä Israelin 1956 invaasiosta ollaan enimmäxeen hiljaa ja melskataan enempi 7 päivän sodasta 1967 ja katumuspäivän sodasta 1973. Sitten oli vielä Libanonin sodat 1982 ja 2006. Hyökkäys on paras puolustus, sanoi Golda Meir. Ja sit viä Intifada ("poispudistus") ja Arafatin tuhnu Oslo-prosessi. Yassar ei edes ollut Palestiinasta. Mahmud Abbas al Fatahin pääpiruna taisi saada satikutia Taneli Kivipukin kirjassa. Viimisin käänne pahempaan rättipäille oli kun Trump näytti keskaria Oslo-prosessille, tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungixi ja näytti vihreätä valoa Gazan ja länsirannan juutalaismiehityxelle.
ellauri290.html on line 319: 29. marraskuuta 1947 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi yhden äänten enemmistöllä päätöslauselman 181 (II), jossa määrätään Palestiinan jakamisesta kahdeksi itsenäiseksi valtioksi - toiseksi arabien ja toisen juutalaiseksi - jotka liittyvät toisiinsa. talousliiton toimesta. Siinä määrättiin myös kansainvälisen Jerusalemin vyöhykkeen perustamisesta, johon sisältyisi Betlehem ja Jerusalemissa ja sen ympäristössä olevat pyhät paikat, jota Yhdistyneet Kansakunnat hallinnoisi.
ellauri290.html on line 499: Jerusalemin pyhä kaupunki ja sen ympäristö määrättiin 29. marraskuuta 1947 tehdyn jakopäätöslauselman nojalla kansainväliseksi vyöhykkeeksi Yhdistyneiden Kansakuntien valvonnassa.* Tämä yleiskokouksen päätös vahvistettiin uudelleen vuonna 1948 ja uudelleen vuonna 1949. Israel ei vain kieltäytynyt sallimasta kansainvälistymistä, vaan on yksipuolisesti julistanut pyhän kaupungin kansalliseksi pääkaupungiksi - huolimatta Yhdistyneiden Kansakuntien edunvalvontaneuvoston 20. joulukuuta 1949 antamasta epäluottamuksesta. Pyhää kaupunkia koskevat sionistiset suunnitelmat saivat väkivaltaisen muodon. muutama päivä sen jälkeen, kun jakopäätöslauselma oli hyväksytty, ajaakseen muslimit ja kristityt asukkaat pois kodeistaan. Tammikuun 5. päivänä 1948 sionistit räjäyttivät Semiramis-hotellin Katamon Q -korttelissa, mikä vaikutti siivoamiseen suurimman osan sen asukkaiden ureasta. ja 30. huhtikuuta 1048, ennen kuin brittijoukot olivat lähteneet maasta, he hyökkäsivät ja miehittivät korttelin. Sen miehitys oli merkittävä sen strategisen aseman vuoksi, koska se ei tiennyt Uuden kaupungin jäljellä olevat arabialueet ja toimi sala-ampujakeskuksena puolustuskyvyttömiä muslimeja ja kristittyjä vastaan. Niiden 15 päivän aikana, jotka kuluivat ennen mandaatin päättymispäivää, tämä kaupunginosa puhdistettiin asukkaistaan ja sionistit huomasivat olevansa uuden kaupungin länsi- ja pohjoisosat hallussa ennen kuin viimeinen brittisotilas oli lähtenyt. Jerusalem. Jerusalemin rajat käsittivät kaupunginmuurissa sijaitsevan vanhan kaupungin, joka sisälsi juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin tärkeimmät pyhäköt sekä menneiden sukupolvien aikana syntyneen uuden kaupungin. Väestö koostui muslimeista, kristityistä ja juutalaisista, ja vuonna 1948, kun mandaatti päättyi, oli hieman yli 100 000 henkilöä.
ellauri290.html on line 846: Termi New Yishuv viittaa niihin, jotka omaksuivat "uuden lähestymistavan," joka perustuu taloudelliseen riippumattomuuteen ja erilaisiin kansallisiin ideologioihin, eikä pelkästään uskonnollisiin syihin asettuessaan "Pyhään maahan". [lainaus tarvitaan]. Esiasteet alkoivat rakentaa koteja Jerusalemin vanhankaupungin muurien ulkopuolelle jo 1860-luvulla, jota seurasivat pian Petah Tikvan moshavan perustajat, ja he pääsivät täysin vauhtiin vuoden 1882 ensimmäisen Aliyahin kanssa, jota seurasi perustaminen, kaupunginosista ja kylistä Israelin valtion perustamiseen vuonna 1948 asti ja siitä sitten etiäppäin nykyiseen 7 miljoonaan. [lainaus tarvitaan].
ellauri290.html on line 870: AHC, joka päätti estää päätöslauselman 181 voimaantulon, alkoi hyökätä ja piirittää juutalaisia. Britit asettuivat arabien puolelle [ tähänkin tarvitaan lainaus ] yrittääkseen estää jishuvia aseistamasta itseään. Jerusalemia piiritettiin ilman aseita, ruokaa tai vettä. Väliaikainen hallitus vaikutti avuttomalta, kunnes se sai suuren aselähetyksen Tšekkoslovakiasta. Arabien nyhverön Jerusalemin piirityxen katkaisuoperaation menestys tshekkiaseilla sai Herra Resitentti Harry S. Ruuumanin ymmärtämään, että juutalaiset pystyisivät suojelemaan itseään. Yhdysvallat päätti siksi tukea juutalaisen valtion perustamista, vitut arabeista. Kyllä juutalaiset ovat siistimpiä, ja ymmärtävät koronoton päälle. 14. toukokuuta 1948 juutalaiset julistivat Israelin itsenäiseksi valtioksi ja britit vetäytyivät Palestiinasta.
ellauri294.html on line 139: Paavali väittää, että galatalaisten ei tarvitse noudattaa Mooseksen lain periaatteita, etenkään uskonnollista miesten ympärileikkausta. Suurin osa kristityistä oli juutalaisia tai juutalaisten käännynnäisiä. Jerusalemin kirkolliskokous päätti, että pakanoita ei pitäisi ympärileikata. Johan siitä tulisi vallan mahotoin esinahkakukkula. Kirkolliskokous pidettiin vuosina 48–49 jKr. Etelägalatalainen näkemys on että Patun kirje on ennen kokousta, pohjoisgalatalainen että kokous oli pidetty.
ellauri294.html on line 146: He näyttävät epäilemättä kyseenalaistaneen Paavalin auktoriteetin apostolina, ehkä vedoten Jaakobin (Jeesuksen velipojan) hallitseman Jerusalemin kirkon suurempaan auktoriteettiin .
ellauri297.html on line 94: Pohjoisen Israelin perussyntinä oli jatkuvasti kahden kultaisen vasikan palvonta Betelissä ja Daanissa (korvasivat Jerusalemin temppelin), sekä kansan ylläpitämät esinahkakukkulat epäjumalia varten. Hengellisen rappion perussyynä oli Herran lain ja liiton hylkääminen. Ahneus ja yhteiskunnallinen vääryys kukoisti; köyhiä poljettiin maahan surutta ja oikeutta vääristeltiin lahjuksin; väkivalta oli yleistä; juoppous ja seksuaalinen moraalittomuus oli tavallista. Kansan moraalinen tila oli täysin rappiolla; edessä oli vakava tuomio.
ellauri313.html on line 612: Hebrew Melodies on Lord Byronin 30 runon kokoelma. Byron loi ne suurelta osin säestämään Isaac Nathanin säveltämää musiikkia, joka soitti virsimelodioita, joiden hän väitti (virheellisesti) olevan peräisin Jerusalemin temppelin palveluksesta. Esim. Nathanin "My Soul is Dark" perustuu oikeasti saksalaiseen lieder-tyyliin. 1 niistä on nimeltään She walks in beauty. "She Walks in Beauty" sopii hyvin synagogahymniin Adon Olam, josta taitaa olla jo joku paasaus.
ellauri317.html on line 179: Sinä Babylonian lakeija, Makedonian kärrynkorjaaja, Jerusalemin oluenpanija, Aleksandrian lampaannussija, Suuremman ja Pienemmän Egyptin sikopaimen, armenialainen sika, podolialainen rosvo, Tataarikunnan portto, Kamjanetsin hirttomies, ja koko maailman ja maanalaisen narri, idiootti Jumalan silmissä, käärmeen pojanpoika ja kouristus kullissamme. Sian kärsä, tamman perse, teurastamon piski, ristimätön harjas, nussi äitiäsi!
ellauri333.html on line 303: Oikeistonazi Modi on kääntänyt Intian kelkan vielä selkeämmin Israelin suuntaan. "Olemme molemmat islamilaisen terrorismin uhreja, ja siksi olemme tukeneet Israelia alusta asti", joku vishnun Gupta sanoi. ”Aivan kuten muslimit valloittivat Jerusalemin, myös Intian pyhät paikat valloittivat muslimit. Hamasin tavoin Pakistanin tukemat Kashmirista tulevat militantit toteuttaisivat terrori-iskuja kaikkialla Intiassa. Ainoa onni onnettomuudessa on se, että kuten GT sählämit Palestiinassa, emme ole vähemmistössä."
ellauri338.html on line 101: Eriävät tutkijat huomauttavat, että sananjalkoja käytetään muualla koko kirjoituksessa ja voisi odottaa löytävän sellaisen myös byt ja dwd:n väliltä, jos tarkoitettu lukema olisi "Daavidin talo". He väittävät, että dwd:n lukeminen nimellä "David" on monimutkaista, koska sana voi tarkoittaa myös "setä" (dōd) (sana, jolla oli muinaisina aikoina melko laajempi merkitys kuin nykyään), "rakas" tai "vedenkeitin " (dūd). Lemche ja Athas ehdottavat, että bytdwd voisi olla paikannimi ja Athas, että se viittaa Jerusalemiin (joten kirjoittaja voisi väittää tappaneensa Jerusalemin kuninkaan pojan pikemminkin kuin kuninkaan poika "Daavidin suvusta"). RG Lehmann ja M. Reichel ehdottavat lauseen tulkitsemista viittaukseksi jumaluuden nimeen tai epiteettiin.
ellauri341.html on line 69: Tämän pettymyksen kauden jälkeen Nebukadnessarin onni kääntyi. 580-luvulla eaa. Nebukadnessar osallistui menestyksekkääseen sotatoimiin Levantissa kapinallisia vasallivaltioita vastaan. Tarkoituksena oli todennäköisesti hillitä Egyptin vaikutusvaltaa alueella. Vuonna 587 eKr. Nebukadnessar tuhosi Juudan kuningaskunnan ja sen pääkaupungin Jerusalemin. Jerusalemin tuhoutuminen johti Babylonian vankeuteen, kun kaupungin asukkaat ja ihmiset ympäröivistä maista karkotettiin Babyloniaan. Sen jälkeen juutalaiset kutsuivat Nebukadnessaria, suurinta vihollista, jonka he olivat kohdanneet siihen asti, "kansojen tuhoajaksi" (משחית גוים, Jer. 4:7). Raamatullinen Jeremian kirja maalaa Nebukadnessarin julmaksi viholliseksi, mutta myös Jumalan asettamaksi maailman hallitsijaksi ja jumalalliseksi välineeksi Israelin tottelemattomuuden rankaisemiseen. Jerusalemin tuhoamisen, kapinallisen foinikialaisen Tyroksen kaupungin valloittamisen ja muiden Levantissa toteutettujen kampanjoiden ansiosta Nebukadnessar saattoi päätökseen Uus-Babylonian valtakunnan muutoksen muinaisen Lähi-idän uudeksi suurvallaksi. Hyvä Nabu! Tukkasi on hyvin!
ellauri349.html on line 198: Morsiamen uni (v. 1-4). Varoitus Jerusalemin tyttärille. (v.5) Yljän saattue (v6-11)
ellauri349.html on line 200: Morsiamen uni (v. 2-6). Morsian ylistää Jerusalemin tyttärille ylkänsä kauneutta
ellauri349.html on line 202: Jerusalemin tyttäret kysyvät (v.1). Morsian vastaa (v.2,3). Ylkä ylistää morsiamensa kauneutta (V. 4-7) ja pitää itseään kuningasta onnellisempana (v. 8,9). Morsiamen saattue (v. 10 - 12)
ellauri349.html on line 204: Morsiamen toivomus (v. 1,2). Varoitus Jerusalemin tyttärille (v. 3,4). Rakkauden voima (v. 4-7). Veljet puhuttelevat morsianta pikkusiskonaan (v. 8,9). tämä vastaa (v. 10). Salomon ja yljän viinitarha (v. 11,12). Yljän kehoitus morsiamelle (v. 13). morsiamen kehoitus yljälle (v. 14)
ellauri370.html on line 220: Antiokhos IV Epifanes, alkuperäiseltä nimeltään Mithradates, oli Syyrian seleukidisukuinen hallitsija vuosina 175–164 eaa. Hän aloitti myös juutalaisten vainon. Makkabealaisten johdolla juutalaiset nousivat kapinaan seleukidejä vastaan. Niin sanottu Makkabilaiskapinaa käytiin vuosina 166–165 eaa. Antiokhos valtasi Jerusalemin ja hävitti vähän sen temppeliä, mutta hävisi sen jälkeen jatkuvasti taisteluja kapinallisille. Antiokhos kuoli valmistellessaan uutta
ellauri370.html on line 336: Babylonian kuningas Nebukadressar tuhosi kuningas Salomon rakentaman Jerusalemin Temppelin vuonna 586 eaa.
ellauri370.html on line 340: Rooman keisari Hadrianus rakensi oman kulttinsa temppelin Jerusalemin tuhotun pyhäkön paikalle ja rakensi Jerusalemin uudelleen pakanakaupunkina (Aelia Capitolina) vuonna 135 jaa Simon bar Kokhban kapinan eli toisen juutalaissodan jälkeen.
ellauri372.html on line 235: Juutalaiset nousivat kapinaan seleukideja vastaan vuonna 168 eaa. Kapinasta on kirjoitettu Raamatun apokryfikirjoihin laskettavat makkabilaiskirjat. Juutalaiset saivat Jerusalemin haltuunsa vuonna 165. eaa. ja Jerusalemin toinen temppeli vihittiin uudelleen käyttöön. Seleukidien hallitsija Demetrios II Nikator myöntyi rauhansopimukseen juutalaisten kanssa vuonna 142 eaa. Johannes Hyrkanos nousi juutalaisvaltion valtaistuimelle vuonna 140 eaa. Hänen katsotaan aloittaneen valtakuntaa loppuun saakka hallinneen Hasmonidien hallitsijasuvun. Seleukideista on lyhyt selvitys paasauxessa "Tarsuxen kultahattu" albumissa 287.
ellauri372.html on line 250: Simon Thassi perusti dynastian vuonna 141 eaa., kaksi vuosikymmentä sen jälkeen, kun hänen veljensä Juudas Makkabeus ( יהודה המכבי Yehudah HaMakabi ) oli voittanut Seleukidien armeijan Makkabien kapinan aikana vuosina 167–141 eaa. Kirjan 1 Makkabea , 2 Makkabea ja historioitsija Josephuksen (37 - n. 100 jKr.) ensimmäisen kirjan " Juutalainen sota" mukaan seleukidien kuningas Antiokhos IV Epiphanes ( r. 175-164, yxi Poulin listaamista juutalaisten vainoojista) siirtyi vaatimaan tiukkaa valvontaa. Coele Syyrian ja Foinikian seleukidinen satrapia onnistuneen hyökkäyksensä Ptolemaioksen Egyptiin (170–168 eaa.) jälkeen kääntyi takaisin Rooman tasavallan väliintulon myötä. Hän ryösti Jerusalemin ja sen temppelin tukahduttaen juutalaisten ja samarialaisten uskonnolliset ja kulttuuriset tavat, ja määräsi hellenistiset käytännöt ( n. 168–167 eaa.). Seleukidi-imperiumin tasainen romahtaminen Rooman tasavallan ja Parthian valtakunnan nousevien hyökkäysten seurauksena antoi Juudealle mahdollisuuden saada takaisin jonkin verran autonomiaa; kuitenkin vuonna 63 eaa., Rooman tasavalta hyökkäsi valtakuntaan , hajosi ja perustettiin Rooman asiakasvaltioksi.
ellauri372.html on line 285: Vuosina 39–38 eKr. roomalainen kenraali Publius Ventidius Bassus voitti Parthian armeijan ja lähetti joukkoja Poppaedius Silon komennossa odottamaan Herodeksen saapumista. Herodes laskeutui maihin Ptolemaisissa ja aloitti kampanjansa Antigonusta vastaan valloittamalla Galilean, marssi alas rannikkoa valloittaakseen Jaffan ja vapautti sitten Masadan, jossa hänen perheensä oli edelleen kuollut. Sitten hän marssi Jerusalemiin toivoen voivansa valloittaa kaupungin ja saada sodan nopeasti loppumaan. Roomalaisten upseeriensa, kapinallisten roomalaisten joukkojen ja Antigonuksen sissien keskuudessa esiintyneen korruption edessä Herodes kuitenkin joutui luopumaan Jerusalemin piirityksestä. Sen sijaan hän toimi Juudeassa, Samariassa ja Galileassa taistellen sekä kapinallisia että rosvoja vastaan ja lähetti veljensä Joosefin käsittelemään Idumaata. Myöhään 38 eKr. mennessä useiden roomalaisten legioonien vahvistamana ja kaksi vuotta kestäneen kapinanvastaisen taistelun jälkeen Herodes kykeni lopulta rauhoittamaan Galilean ja marssimaan etelään kohti Jerusalemia. Antigonus yritti kohdata Herodeksen jyrkässä taistelussa ja iski sekä Jerikoon että Samariaan, mutta molemmat yritykset hävisivät. Herodes leiriytyi jälleen Jerusalemin ulkopuolelle, vaikka talven tulo pysäytti demilitarisaatio-operaation kuin Ukrainassa.
ellauri372.html on line 289: Neljänkymmenen päivän kuluttua Herodeksen joukot rikkoivat sen, mitä Josefus kutsuu "pohjoiseksi muuriksi", ilmeisesti Jerusalemin toisen muurin. Ensimmäinen muuri kaatui 15 päivää myöhemmin, ja pian myös temppelin ulompi piha kaatui, jonka aikana sen ulkoseinät poltettiin, ilmeisesti Antigonuksen kannattajien toimesta. Kun Antigonus sulki itsensä linnoitukseen, joka tunnetaan nimellä Baris, puolustajat jäivät pitämään temppelin sisäpihaa ja Jerusalemin yläkaupunkia (kaupungin lounaiskorttelia). He vetosivat nyt Herodekseen, jotta he sallisivat eläinten ja muiden uhrien kulkeutumisen temppeliin, jotta uhrit jatkuisivat. Piirityksen aikana Antigonus oli käyttänyt Herodeksen sukutaulun puutetta propagandana ja kutsunut häntä "rotinkaisexi ja idumaalaiseksi eli puolikuivurixi", kyseenalaistaen julkisesti Herodeksen oikeuden valtaistuimelle. Herodes, joka pelkäsi legitimiteettiään ja suosiotaan, suostui siksi pyyntöihin. Jatkoneuvottelut osoittautuivat kuitenkin hedelmättömäksi, ja Herodeksen joukot hyökkäsivät kaupunkiin. Valloituaan Jerusalemin myrskyllä ja Herodeksen hillitsemispyynnöistä huolimatta joukot toimivat nyt ilman armoa, ryöstellen ja tappaen kaikki tiellään, mikä sai Herodeksen valittamaan Mark Antoniukselle. Herodes yritti myös estää roomalaisia sotilaita häpäisemästä temppelin sisäistä pyhäköä, ja lopulta lahjoi Sosiuksen ja hänen joukkonsa, jotta he eivät jättäisi häntä "aavikon kuninkaaksi".
ellauri372.html on line 293: Jerusalemin kukistuessa Herodeksen valtakunnan valloitus oli täydellinen. Vahvistettuaan valtansa hän alkoi systemaattisesti tuhota Hasmonean linjaa, jonka hän piti suorana uhkana hallitukselleen. Hyrcanus II, Hasmonean viimeinen suuri jälkeläinen, teloitettiin vuonna 30 eaa. Herodes hallitsi Herodian valtakuntaa kuolemaansa asti vuonna 4 eKr., Rooman aina uskollinen asiakasrajapintakuningas.
ellauri372.html on line 295: Herodeksen Jerusalemin piiritys on saattanut inspiroida Salomon 17. psalmia, joka on varhaisin teksti, joka ilmaisee Daavidin messiaan odotuksen. Psalmin ensimmäinen osa tuomitsee laittomat juutalaiset syntiset, jotka olivat kaapanneet valtaistuimen Daavidin liiton, Jumalan lupauksen perustaa Daavidin dynastian Israelin ikuisiksi hallitsijoiksi, vastaisesti. Sitten vieras hallitsija kaataa nämä syntiset ja heidän sukunsa sammuu. Stipendiaatit ovat sittemmin tunnistaneet syntiset Hasmonean dynastiaxi, ja ulkomaalainen hallitsija on perinteisesti tunnistettu Pompeius Suureksi. Vaihtoehtoinen tulkinta, kun todetaan, että Pompeius ei itse asiassa tappanut viimeistä Hasmonealaista, vaan pikemminkin palautti heidän hallintonsa, viittaa siihen, että Psalmin 17 tapahtumat kuvaavat Herodesta, hänen valloitustaan Jerusalemissa ja sitä seuraavaa Hasmonean linjan hävittämistä. Herodes käy ulkomaalaisesta koska hän on puolikuivuri.
ellauri372.html on line 304: Salomon psalmien kirjoittaminen ajoittunee ensimmäiselle vuosisadalle, Jerusalemin hävityksen (v. 63) jälkeiseen aikaan ja se lienee kirjoitettu alun perin hepreaksi, mutta nykyisin käytössä olevat tekstit ovat ainoastaan säilyneitä kreikkalaisia käännöksiä. Psalmit unohtuivat alkukirkon jälkeen, mutta ne löydettiin uudestaan vuonna 1626.
ellauri372.html on line 310: Raymond F. Surburg kirjoittaa: "Psalmit ovat tiiviisti mallinnetut kanonisen psalterin esittämän kaavan mukaan. Ensimmäinen psalmi ilmoittaa sodan julistuksesta, mutta se koskee pääasiassa tekopyhien tuomitsemista. Toinen kuvaa Jerusalemin piiritystä ja myöntää, että kohtaamat vaikeudet ja rangaistukset olivat ansaittuja, mutta päättyy kuvaukseen valloittajan kuolemasta Egyptin hiekoilla. Kolmas psalmi on jumalaapelkäävien kiitoksen runo. Neljännessä näemme tekopyhien tuomitsemisen kielellä joka voimakkaasti muistuttaa sitä, jota Kristus käytti vihollisiaan vastaan. Psalmi 5 on armorukous Jumalalle. Kuudennessa psalmissa kuvataan ensisijaisesti vanhurskauden siunausta. Seitsemännessä on Israelin rukous ahdistuksen aikana, pyytää Jumalaa olemaan poistamatta kikkeliään heidän keskuudestaan. Kahdeksas psalmi kuvaa Jerusalemin piiritystä ja tuomitsee sen synnit. Yhdeksännessä Israel vankeina anoo Jehovalta anteeksiantoa. Kymmenes psalmi osoittaa, kuinka miestä, joka ottaa kiltisti vastaan Herran kurituksen, siunataan. Seuraava psalmi puhuu vankien paluusta. 12. psalmi ei ole juuri erilainen kuin henkeytetyn psalterin psalmin 120 säkeistö. 13.:n teemana on vanhurskaiden siunaus. Seuraavalla on samanlainen fiilis. 15. alkaa toteamuksella: "Kun olin hädässä, huusin avuksi Herraa." 16. on kokeellinen vanhojen puritaanien mielessä. Ensimmäiset 16 psalmia eivät viittaa Messiaaseen, vaan puhuvat messiaanisesta valtakunnasta. Psalmi 17 sisältää kuitenkin sen, minkä uskotaan olevan yksi tärkeimmistä messiaanisista kohdista juutalaisuuden jälkeisessä Raamatun kirjallisuudessa. Psalmin 18 tärkein mielenkiinto on sen kristologia. Messias esitetään Daavidin suvun siemenenä, joka tulisi kukistamaan roomalaiset Hasmonealaisten kukistumisen jälkeen. Messiaan sääntö on olla viisas, pyhä, oikeudenmukainen ja hengellinen." ( Introduction to the Intertestamental Period , s. 144-145)
ellauri372.html on line 347: Jerusalemin teurastajan piiritys
ellauri372.html on line 351: Jerusalemin piiritys (63 eKr.) tapahtui Pompeius Suuren idän kampanjoiden aikana, pian hänen onnistuneen kolmannen Mithridaattisen sodan päättymisen jälkeen. Pompeius oli pyydetty puuttumaan Hasmonean kuningaskunnan valtaistuimen perintöä koskevaan kiistaan, joka muuttui sodaksi Hyrkanus II:n ja Aristobulus II:n välillä. Hänen Jerusalemin valloitus merkitsi kuitenkin juutalaisten itsenäisyyden loppua ja Juudean liittämistä Rooman tasavallan (oikeammin putinistanin) asiakaskuntaan.
ellauri372.html on line 354: Pompeius (sinisessä mekossa) härjaa Jerusalemin temppelissä. Kultaa näyttää mokkereilla piisaavan vaikka toiseen viiniköynnöxeen..
ellauri372.html on line 360: Fariseukset asettuivat Hyrcanuksen puolelle, saddukeukset Aristobuluksen puolelle. Vuoden 63 pääsiäisjuhlan aikana Hyrcanus ja hänen liittolaisensa, Petran arabikuningas Aretas piirittivät Aristobuluksen ja saddukeukset Jerusalemin temppelissä. Aristobulus onnistui kuitenkin lähettämään lähettilään Pompeuksen edustajan Syyriaan Marcus Aemilius Scauruksen luo. Juutalainen johtaja lupasi 8000 kg hopeaa, tarjouksen, josta Aemilius ei voinut kieltäytyä: hän käski Aretasin heti lähtemään. Kun Pompeius saapui paikalle, hän sai vielä suuremman lahjan: Aristobulus lähetti hänelle peräti 800 kilon kultaisen viiniköynnöksen, jonka roomalainen komentaja toimitti Jupiterin temppeliin Roomaan.
ellauri372.html on line 364: Kun Pompeius itse saapui Damaskokseen vuonna 63 eKr., sekä Hyrcanus että Aristobulus vierailivat hänen luonaan siellä. Pompeius lykkäsi asian ratkaisemista ja ilmoitti vastustaville osapuolille ratkaisevansa sen, kun hän oli saapunut Juudeaan henkilökohtaisesti. Aristobulos, jolta oli rahat loppu, ei odottanut Pompeuksen päätöstä ja lähti Damaskuksesta sulkeutuakseen Aleksandriuminsa linnoitukseen. Se suututti Pompeuksen, joka marssi Juudeaan joukkoineen, joiden nähdessään Aristobulus perääntyi. Kun Pompeiuksen kenraali Aulus Gabinius johti joukkoa valloittamaan Jerusalemin, Aristobuluksen kannattajat kieltäytyivät päästämästä roomalaisia joukkoja sisään. Suututtuneena Pompeius pidätti Aristobuluksen ja valmistautui piirittämään kaupunkia.
ellauri372.html on line 366: Hyrcanuksen seuraajat, fariseuxet, sallivat Pompeuksen päästä Jerusalemin alakaupunkiin, mutta Aristobuluksen kannattajat, saddukeukset, miehittivät edelleen temppelin. Lännessä temppelin ja kaupungin välillä oli silta, mutta tämä oli tuhoutunut; etelässä ja idässä oli syviä laaksoja. Siksi Pompeius päätti hyökätä pohjoisesta. (He työskentelivät piirityspadon parissa vain sapatteina, koska juutalaiset saattoivat puolustaa itseään noina päivinä, mutta he eivät saaneet hyökätä.) Kun piirityspato oli valmis, torneja vieritettiin kohti temppelin muuria. Katapultit pitivät jatkuvaa painetta heittämällä raskaita kiviä; lyövä pässi rikkoi seinän ja Pompeuksen sotilaat menivät temppelin terassille, missä he alkoivat tappaa puolustajia. Monet juutalaiset sotilaat tekivät itsemurhan, koska he halusivat nähdä pyhäkön häväistymisen ylhäältäpäin (kesäkuu/heinäkuu 63).
ellauri372.html on line 382: Jerusalemin piiritys ja valloitus olivat katastrofi Hasmonean kuningaskunnalle. Pompeius palautti Hyrkanus II:n ylipappiksi, mutta riisui häneltä kuninkaallisen tittelinsä, vaikka Rooma tunnusti hänet etnarkkiksi vuonna 47 eaa.
ellauri377.html on line 122: Poliittisesti Salomon psalmit ovat Hasmonidien vastaisia, ja jotkin kokoelman psalmit osoittavat selkeän tietoisuuden roomalaisten Jerusalemin valloituksesta Pompeiuksen johdolla vuonna 63 eKr., ja vertauskuvallisesti kohdellaan häntä lohikäärmeenä, jonka Jumala oli lähettänyt rankaisemaan simoniittoja. Jotkut psalmeista ovat messiaanisia, juutalaisessa mielessä (viittaa selvästi kuolevaiseen, joka sattuu olemaan jumalallinen, aivan kuten Mooses ), mutta suurin osa on vähemmän huolissaan maailmasta yleensä, vaan enemmän yksilöllinen käyttäytyminen, joka ilmaisee uskomuksen, että katuminen tahattomista synneistä palauttaa heidät Jumalan suosioon.
ellauri377.html on line 164: Tunnetuimmassa versiossa juutalaisten onolaattisuutta väittävien kertomusten muunnelmassa Jerusalemin temppeliin ryöstöstä kuuluisa seleukiden kuningas Antiokus IV Epiphanes havaitsi, että sen pyhin ei ollut tyhjä, vaan siellä oli aasin kuva. Tunnetuimmin se on varhaisimmassa tunnetussa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen kuvauksessa, grafiitissa, jossa kristitty palvoo aasinpäistä ristiinnaulittua jumalaa.
xxx/ellauri114.html on line 598: Melkisedek (hepr. מלכי־צדק, ”Kuninkaani on sedek”) on Raamatun Vanhan Testamentin henkilö, josta kerrotaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Hän oli pappi ja Saalemin kuningas, jonka Aabraham kohtasi palatessaan vapauttamasta suolaista veljenpoikaansa Lootia paikallisten asukkaiden kynsistä. Melkisedek siunasi Aabrahamin ja antoi hänelle leipää ja viiniä. M: Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa? A: Tottakai, hetki vain, Loo-ot! Melkisedekiin viitataan myös Uudessa Testamentissa; esimerkiksi heprealaiskirjeessä Melkisedekiä kutsutaan ”Korkeimman Jumalan papiksi" (tää on sitaatti yhdestä psalmista). Häntä pidetään Jeesuksen Kristuksen vanhatestamentillisena avataarina Raamatussa. Saalemin uskotaan sijainneen nykyisen Jerusalemin paikalla. Nyt niitä on vähän joka kylässä.
xxx/ellauri123.html on line 480: Jerusalemin temppelissä kaikkein pyhin paikka on iso kivi. Ei siis hurlumhei. Jumala näki että kaikki oli erittäin hyvä.
xxx/ellauri139.html on line 38: Saarnaajan, Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan, sanoja.
xxx/ellauri154.html on line 113: Eräs tiedonlähde Marian elämästä on Ballsackin pornokirja. Toinen on pyhän Jerusalemin patriarkka Sophroniuksen (n. 560 – 11. maaliskuuta 638) kirjoittama Vita, jonka Napolin kirkon diakoni Paulus Diaconus käänsi latinaksi nimellä Vita. Oman kertomansa mukaan pyhä Zosimus Palestiinalainen (460–560) oli pyhän Egyptin Marian henkilökohtainen hyvä ystävä ja elämäkerturi.
xxx/ellauri157.html on line 472: Buber toimi Jerusalemin yliopiston professorina sen perustamisesta lähtien kuolemaansa saakka.
xxx/ellauri174.html on line 500: Jam hiems transiit, imber abiit et recessit, mutta, Jerusalemin tytöt,
xxx/ellauri186.html on line 665: Monenlaisia, yhtä loputonta sotimista, mutta ennen kaikkea hyvin monet niistä käydään sinua ja minua vastaan jumalan nimissä, jota ei nyt ole vielä ilmestynyt, Miten on mahdollista että ilmestyy jokin uusi jumala, jos jumala on tosiaan jumala, silloin hän on pakostakın ollut olemassa aina ja on aina oleva, Myönnän että sitä on vaikeaa ymmärtää ja vähintään yhtä vaikeaa selittää, mutta juuri näin tapahtuu kuten sinulle kerron, tulee Jumala joka alkaa ahdistella meitä ja meidän silloisia kannattajiamme, kokonaisia kansoja, ei, minulla eivät riitä sanat kertomaan sinulle kaikista niistä joukkotuhoista, verilöylyistä ja teurastuksista, kuvittele että Jerusalemin alttarini kerrottaisiin tuhannella ja vaihda sitten mielessäsi uhrieläimet ihmisiin, mutta et sinä sittenkään pysty saamaan tarkkaa kuvaa siitä mitä olivat ristiretket,
xxx/ellauri280.html on line 241: Ekbatanan linnoitus mainitaan myös Raamatussa Esra 6:2:ssa. Dareios I löysi muka sieltä Kyyros I:n päiväkäskyn Jerusalemin temppelin restauroimisexi, jossa mm. uhattiin:
xxx/ellauri287.html on line 488: Haj Amin al-Husseini - Jerusalemin mufti (1897 - 1974)
xxx/ellauri287.html on line 501: Kun Julianus Luopio koitti kääntää maailman takas pakanuuteen, se antoi juutalaisten rakentaa Jerusalemin temppelin entiselle paikalle, jotta Jee-suxen ennuste osoittautuisi vääräxi.
xxx/ellauri287.html on line 536: Saladin ei Nur al-Dinin käskyistä huolimatta halunnut aloittaa sotaa Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan, ja siksi Nur al-Din oli jo aloittamassa sodan Saladinia vastaan mutta kuoli 1174. Saladin käytti tilannetta hyväkseen ja valtasi Damaskoksen mutta hän ei kyennyt valtaamaan kahta tärkeää kaupunkia Aleppoa ja Mosulia, joita Nur al-Din oli hallinnut. Bugger it.
xxx/ellauri287.html on line 538: Vuonna 1187 Saladin hyökkäsi Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ja murskasi kuningaskunnan joukot Hattinin taistelussa. Hän myös vangitsi Jerusalemin kuninkaan Guy de Lusignanin. Jerusalemin kaupungin Saladin valtasi 3. lokakuuta 1187. Pian kaikki länkkärien kaupungit Tyrosta lukuun ottamatta olivat hänen hallussaan.
xxx/ellauri287.html on line 540: Jerusalemin kukistuminen sai aikaan kolmannen ristiretken, jossa läntinen kristikunta valtasi takaisin Akkon kaupungin. Englannin Rikhard I Leijonamieli löi Saladinia Arsufiin eräässä taistelussa 1191. Saladin ja Rikhard sopivat 1192, että Jerusalem pysyisi muslimien käsissä mutta olisi avoin kristityille pyhiinvaeltajille. Saladin kuoli seuraavana vuonna 4. maaliskuuta 1193 Damaskoksessa.
xxx/ellauri287.html on line 568: Valokuvia ovat vielä: Libanonin setrit, Kalat Simanin basilikan rauniot, Krak de Chevaliers (länsitornit), Vaspasionin ja Tituksen merkintä tunnelissa sekä leikkaus ja tunneli, Selucas; Margabin linnan vallit, kylpylä, Hama (Syyria); Jablehin moskeija, sulttaani Ibrahimin moskeija ja kirkollisen kaupungin portti, Tartus (Syyria); John Whiting, Grace Whiting, yksi heidän pojistaan (?) ja lapsi; uudelleenesitys roomalaisten sotilaiden hyökkäyksestä Jerusalemiin, Jerusalemin YMCA:n pääsisäänkäynti Dr. John Raleigh Mott, Lord ja Lady Allenby (1933-1934); Arabit jauhamassa ateriaa ja ratsastamassa, Jerusalemin 21. piiritys (22. lokakuuta 1938), "Tommies" vartioi Damascus Gatessa, American Colony -asunnossa ja Sea of Galilea Scot´s Mission Hospital, Tiberias.
xxx/ellauri293.html on line 157: Kypros on vaihtanut omistajaa kuin mustalaisen hevonen. Veljeni Leijonamieli möi sen Simon Templarille, joka möi sen Saladdinin poispotkimalle Jerusalemin ex-kunkulle. Size oli vähän aikaa italialaisilla. Se päätyi osmannien aikaan Turkille, joka antoi sen Krimin sodassa lainaan briteille saadaxeen sillä britit puolelleen Venäjää vastaan. Britit tarjosivat sitä Kreikalle 1. maailmansodassa sota-avusta serbejä vastaan, ei huolineet. Turkin hävittyä suursodan Saksan puolella britit ottivat sen izelleen. 60-luvulla länkkärit teki siellä samat virheet kuin Palestiinassa samoin tuloxin, eli yhtämittaista kärhämöintiä. Nyziellä on 2 valtiota napit vastakkain. 2/3 saaresta on länkkäreillä ja 1/3 turkkilaisilla. E. Saarisen rakas Pafos on länkkärien eli kreikkalaisten puolella.
xxx/ellauri293.html on line 162: Barnabas, alkujaan Josef (Apostolien teoissa myös Justus), oli leviitta ja apostoli Paavalin työtoveri. Myös häntä kutsutaan virheellisesti apostoliksi. Barnabas toimi Jerusalemin alkuseurakunnassa ja seurasi Paavalia tämän lähetysmatkoilla tiiviisti kuin barnacle eli siimajalkainen merirokko laivan pohjassa..
xxx/ellauri293.html on line 199: Barnabas kutsuu Abrahamia "ikäväxi tyypiksi", joka eroaa allegoriasta. "Typologia" on olennainen osa Vanhan testamentin kristillistä tulkintaa. Mikä sitten on allegoria, vaan trooppinen jossa yksi asia ymmärretään toisesta. (Augustinus) Typologia ei kuitenkaan ole tulkinta sanoista vaan tapahtumista. Uuden testamentin kirjoituksissa meille annetaan tiettyjä Vanhan testamentin tapauksia, joissa esiintyy Uuden testamentin avaintapahtumien "tyyppejä". Esim Jerusalemin tyyppi oli Haagar.
xxx/ellauri293.html on line 214: Koittakaapa ympärileikata itsenne kerralla ja ottakaa pois sydämeltänne esinahat, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei minun vihani tulisi esiin niinkuin tuli ja sytytyspala, jota kukaan ei voi sammuttaa, teidän pahuudenne tähden, puuhiset. (Jeremia 4:4)
xxx/ellauri293.html on line 308: On epätodennäköistä, että tämä lainaa Esra 6:12:ta, sillä juutalaiset itse rakensivat uudelleen melko nuhjuisen temppelin palattuaan maanpaosta. Kuitenkin, kun Rooma perusti nukkehallituksensa juutalaisille, heidän nimittämänsä Herodes Suuri rakensi itse asiassa Jerusalemin temppelin uudelleen ja komean, hellenistisellä tyylillä.
xxx/ellauri295.html on line 81: Caesarean loistokkuus ja erityisesti sen hyvinvarustettu satama soivat kaupungille pian Palestiinan keskuksen ja metropoliksen aseman, ja se kehittyi myös merkittäväksi kauppakaupungiksi. Se ohitti merkityksessä Jerusalemin, ja toimi Rooman Judaean provinssin prefektien ja prokuraattoreiden sekä Juudean vasallikuninkaiden pääasiallisena asuinpaikkana. Muun muassa Pontius Pilatus hallitsi Caesareasta käsin. Suurimmillaan kaupungissa arvioidaan olleen noin 200 000 asukasta. Suurin osa kaupungin väestöstä oli syyrialaisia, mutta siellä oli Herodeksen ajasta lähtien myös juutalainen yhteisö.
xxx/ellauri295.html on line 91: Kaupunki on yksi juutalaisuuden neljästä pyhästä kaupungista Jerusalemin, Hebronin ja Safedin ohella. Nykyään Tiberias on Israelissa suosittu kotimaan matkailukaupunki ja se on tunnettu etenkin kuumista lähteistä hieman kaupungin eteläpuolella sekä Syvännöistä [lähde tarvitaan].
xxx/ellauri295.html on line 168: Kolosseumin leijona söi suihinsa St. Ignatiuxen, mutta vasta Paavalin poistuttua areenalta. (P. Tahvanaisen kivityxestä oli hieno havainnetaulu Aulangon varaosanavetassa. Seija ei sallinut sen lunastusta.) Ei se ehtinyt nähdä Tituxen riemukaartakaan, joka pystytettiin Jerusalemin säkityxen muistoxi. Säkeissä tuotiin Roomaan liitonarkin sälät, mm näkyvoileipäpöytä.
xxx/ellauri295.html on line 558: Gottlieb Klein valittaa aikansa teologisesta gurusta A. Hartnackista, että tämä ei kyennyt "liikkumaan itsenäisesti rabbiinisen kirjallisuuden alueella". Klein väittää myös, että Paavali ei oikeastaan tehnyt mitään radikaaleja itsenäisiä ratkaisuja lähetystyössään. Jerusalemin apostolien kokous vain sovelsi pakanoihin juutalaista "derech erets" ja "haggadoot meshubbahoot" säännöstöä. Tuolloin ei vielä pakanoita koskevaa "Nooan seitsemää käskyä" oltu määritelty mutta sen moraaliohjeet olivat jo käytössä. Paavali ihan rakasti sanoja looginen ja analogia. Juuri tämä roomalaiseen imperiumiin sopiva käsitemaailma tekee Paavalin meille niin tutuxi.
xxx/ellauri296.html on line 141: Ensimmäisen temppelin tuhoaminen 587 eKr (fig. 1) oli juutalaisen historian vedenjakaja. Puutteistaan huolimatta juutalainen kansa otti tuhon oppitunnit sydämeensä ja rakensi elämänsä uudelleen fyysisest ja henkisest.Tosiasiat tuhosta ovat riittävän yksinkertaisia. Profeetta Jeremia oli varoittanut tulevasta tuomiosta vuosia. Kirjoittanut Baruk haamukirjoiitajana jeremiadin nimeltä "Eikä!". Juudea eli väärän turvallisuuden tunteen kanssa. Heistä jotenkin tuntui, että he voisivat kapinoida Babylonin valtaa vastaan ja tukea kapinaa. He pettivät itseään Egyptin suojelevan heitä luullen, että heidän eteläinen naapurinsa haluaisi mieluummin kohdata Babylonin Jerusalemista pohjoiseen, mieluummin kuin taisteli heitä omilla rajoillaan. Egypti ei kuitenkaan ollut halukas vuodattamaan pisaraa egyptiläistä verta Juudean puolesta.Toinen harha oli, että babylonialaiset jotenkin unohtaisivat heidät. Babylonin kuningas ei kuitenkaan aikonut päästää Juudeaa luisumaan kiertoradalta. Hän tuli koko armeijansa kanssa tukahduttamaan kapinan – ja hän tuli julmuudella, kostolla ja lopullisuudella. Hän ei vain halunnut opettaa juutalaisille oppituntia, vaan myös tyrmätä kenenkään muun mielen, että voisit jotenkin ylittää Babylonian valtakunnan ja joutua kärsimättä seurauksista. Nebukadnessar tuli pohjoisesta ja tunkeutui Juudean esikaupunkiin. Kesän alkuun mennessä hänen armeijansa oli leiriytynyt Jerusalemin ympärille. Hän katkaisi kaupungin ja kiristi järjestelmällisesti silmukkaa Jerusalemin ympärillä. Tammus-kuun yhdeksäntenä päivänä kaupungin muurit murtuivat ja Babylonian armeija tulvi läpi.Kuukaudessa he olivat tuhonneet kaikki Juudean vastarinnan taskut. Kymmeniä tuhansia kuoli piirityksessä, joka aiheutti nälän ja ruton ja sitten miekan ja tulen. Ne, jotka pystyivät siihen, pakenivat. Babylonialaiset olivat kuitenkin ennakoineet sen ja paimentaneet pakenevia jättiläisorjaleireille, joista heidät (no, osa heistä) kuljetettiin pakkosiirtolaisuuteen Irakiin.
xxx/ellauri303.html on line 334: Mea Shearim (hepr. מאה שערים) on Jerusalemin kaupunginosa, ja yksi vanhimmista vanhankaupungin ulkopuolelle rakennetuista. Se perustettiin 1874. Siellä asuu nykyään haredijuutalaisia. Neturei Karta -liikkeellä on vahva kannatus Mea Shearimissa.
xxx/ellauri303.html on line 467: Talmud koostuu Babylonian Talmudista (tuotettu Babylonissa noin 600 jKr.) ja Jerusalemin Talmudista (tuotettu Israelin maassa noin 400 jKr.). Babylonian Talmud on laajempi näistä kahdesta ja sitä pidetään tärkeämpänä. Talmud on Tooran uudelleenesitys "jatkuvan analyysin ja väittelyn" avulla "dialogin ja kiistan avautuessa" rabbiinisten viisaiden välillä. Talmud koostuu Mishnasta (lakisäännöstö) ja Gemarasta (arameaksi "oppiminen"), analyysistä ja kommentista kyseiseen koodiin. Rabbi Adin Kivennäissuola kirjoittaa, että "Jos Raamattu on juutalaisuuden kulmakivi, niin Talmud on keskeinen pylväs... Millään muulla teoksella ei ole ollut vastaavaa vaikutusta juutalaisen elämän teoriaan ja käytäntöön, muovaamassa vaikutusta juutalaisen elämän teoriaan ja käytäntöön" ja toteaa:
xxx/ellauri303.html on line 504: Klassinen rabbiininen teos, Avoth de-Rabbi Natan , sanoo: "Kerran, kun Rabban Yochanan ben Zakkai käveli Jerusalemissa rabbi Yehosuan kanssa, he saapuivat sinne, missä Jerusalemin temppeli nyt seisoo raunioina. "Voi meitä", huusi Rabbi Yehosua, "sillä tämä talo, jossa Israelin syntejä sovitettiin, on nyt raunioina!" Rabban Yochanan vastasi: "Meillä on toinen, yhtä tärkeä sovituksen lähde, gemiluth ḥasadim (rakastava ystävällisyys), kuten sanotaan: "Minä tahdon rakastavaa hyvyyttä enkä uhria" (Hoosea 6:6). Myös Babylonian Talmud opettaa, että "Rabbi Yochanan ja rabbi Eleazar selittävät molemmat, että niin kauan kuin temppeli seisoi, alttari sovitti Israelin, mutta nyt pöytä sovittaa [kun köyhät kutsutaan vieraiksi]" (Talmud, traktaatti Berachoth 55a). Samoin kunnioituksen päivien (korkeiden pyhien päivien eli Rosh HaShanah ja Jom Kippur) liturgia sanoo, että rukous, parannus ja tsedakah (izetyydytys? eipäs kuin charity) xsovittavat synnin.
xxx/ellauri305.html on line 303: Vaikka numero 613 mainitaan Talmudissa, sen todellinen merkitys lisääntyi myöhemmässä keskiaikaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa, mukaan lukien monet mitzvoteja listaavat tai järjestävät teokset. Tunnetuin näistä oli Maimonidesin 613 käskyn luettelo. Vaikka käskyjen kokonaismäärä on 613, kukaan ei voi suorittaa niitä kaikkia. Monet voidaan havaita vain Jerusalemin temppelissä, joka ei enää ole pystyssä. Erään vakiolaskennan mukaan on 77 positiivista ja 194 negatiivista käskyä, joita voidaan noudattaa nykyään, joista 26 käskyä on voimassa vain Israelin maassa. Lisäksi jotkut käskyt koskevat vain tiettyjä juutalaisia: toisia noudattavat vain cohenit ja toisia vain miehet tai naiset, joitakin vain miehet ja naiset yhdessä, kuten "lisääntykää ja täyttäkää maa".
xxx/ellauri305.html on line 1184: Deut. 12:17 - Ei syödä Ma'aser Sheni -jyviä Jerusalemin ulkopuolella
xxx/ellauri305.html on line 1186: Deut. 12:17 - Ma'aser Sheni -viinituotteita ei saa syödä Jerusalemin ulkopuolella
xxx/ellauri305.html on line 1188: Deut. 12:17 - Älä syö Ma'aser Sheni -öljyä Jerusalemin ulkopuolella
xxx/ellauri305.html on line 1190: Deut. 12:17 – Kohanit eivät saa syödä ensihedelmiä Jerusalemin ulkopuolella
xxx/ellauri305.html on line 1198: Deut. 12:17 – Kohanit eivät saa syödä virheettömiä esikoisia eläimiä Jerusalemin ulkopuolella
xxx/ellauri354.html on line 481: Jeesus sanoi myös, että Hän ei tule ennen kuin profeetta Danielin puhuma hävitysten kauhistus on tapahtunut ja myös sen jälkeen, kun suuri ahdistus on tullut. Hävityksen kauhistus on, kun laittomuuden mies häpäisee temppelin asettamalla kuvansa siihen. Tämä tarkoittaa, että Jeesus palaa vasta sen jälkeen, kun Jerusalemin temppeli on jälleen rakennettu ja tämä paha mies on autioittanut sen. Nyt juutalaiset ovat palanneet mailleen ja suunnitelmat temppelin rakentamisesta on jo tehty, mutta Jeesus tulee vasta tämän tapahtuman jälkeen. Siis minkä numeroisen temppelin? Selittäkääpä tarkemmin!
xxx/ellauri354.html on line 496: "Kolmas temppeli" ( heprea: בֵּית הַמִּקְדָּשׁ הַשְּׁלִישִׁי , Bēṯ hamMīqdāš's'Ts'n käännös. hypoteettinen uudelleen rakennettu temppeli Jerusalemissa. Se seuraisi Salomon temppeliä ja toista temppeliä, joista ensimmäinen tuhoutui Babylonian Jerusalemin piirityksen aikana v. 587 eaa. ja jälkimmäinen tuhoutui roomalaisten Jerusalemin piirityksen aikana vuonna 70 jKr. Vaikka se on edelleen rakentamaton, kolmannen temppelin käsitys ja halu siihen ovat pyhiä juutalaisuudessa ja erityisesti ortodoksisessa juutalaisuudessa. Sitä pidetään juutalaisten pyhimpänä palvontapaikkana. Heprealainen Raamattu väittää, että juutalaiset profeetat vaativat sen rakentamisen toteutumista ennen messiaanista aikaa tai rinnakkain sen kanssa. Kolmannen temppelin rakentaminen on myös tärkeässä roolissa joissakin kristillisen eskatologian tulkinnassa.
xxx/ellauri354.html on line 498: Uskonnollisten juutalaisten keskuudessa äärimmäisen tulevaisuuden hankkeen ennakointi, joka keskittyy Kolmannen temppelin rakentamiseen Temppelivuorelle Jerusalemin vanhaankaupunkiin, on ollut vallitseva teema, jota Israelissa pidetään myös ideologisena motiivina. Muslimit ovat kuitenkin kiistäneet käsityksen Kolmannesta temppelistä, koska on olemassa Kalliokupoli, jonka Umayyad-kalifaatti rakensi Salomonin temppelin ja toisen temppelin päälle; Juutalaisten ja muslimien väliset jännitteet Temppelivuoresta ovat siirtyneet poliittisesti yhdeksi Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin suurimmista leimahduspisteistä, ja alue on myös ollut merkittävän keskustelun kohteena Israelin ja Palestiinan rauhanprosessissa. Suurin osa kansainvälisestä yhteisöstä on pidättäytynyt tunnustamasta Jerusalemin suvereniteettia Israelin ja Palestiinan kansallishallinnon välisten ristiriitaisten aluevaatimusten vuoksi, koska molemmat osapuolet ovat väittäneet sen pääkaupunkikseen.
xxx/ellauri354.html on line 502: Aluksi keisari Hadrianus myönsi luvan temppelin jälleenrakentamiseen, mutta muutti sitten mielensä. Simon bar Kokhban joukot valloittivat Jerusalemin roomalaisilta vuonna 132 jKr., ja uuden temppelin rakentaminen jatkui. Tämän kapinan epäonnistuminen johti Mishnan kirjoittamiseen, koska uskonnolliset johtajat uskoivat, että seuraava temppelin jälleenrakennusyritys saattaa olla vuosisatojen päässä ja muisto käytännöistä ja seremonioista muuten katoaisi. Rangaistukseksi kapinasta roomalaiset nimesivät kaupungin uudelleen Aelia Capitolinaksi ja provinssin Syyriaksi Palaestinaksi ja juutalaiset kiellettiin kaupungissa Tisha B'avin päivää lukuun ottamatta. Vainosta selvinneet rabbit (katso Kymmenen marttyyria ) saivat kuitenkin jatkaa kouluaan Javniassa, kunhan he maksoivat Fiscus Judaicus -maksun.
xxx/ellauri354.html on line 512: Vuonna 610 jKr. Sassanidi-imperiumi ajoi Bysantin valtakunnan pois Lähi-idästä, jolloin juutalaiset saivat Jerusalemin hallintaansa ensimmäistä kertaa vuosisatoon. Uudet hallitsijat määräsivät pian eläinten uhrauksen aloittamisen uudelleen ensimmäistä kertaa Bar Kochban aikojen jälkeen. Vähän ennen kuin bysanttilaiset valtasivat alueen takaisin, persialaiset antoivat sen kristittyjen hallintaa, ja he purkivat osittain rakennetun rakennuksen ja muuttivat sen kaatopaikaksi, kunnes kalifi Omar valloitti kaupungin 630-luvulla.
xxx/ellauri354.html on line 514: Piispa Sebeosin kirjoittama armenialainen kroniikka 700-luvulta kertoo, että juutalaiset ja arabit riitelivät keskenään uskonnollisista eroistaan Jerusalemin piirityksen aikana vuonna 637 jKr., mutta "Ismaelin poikien mies nimeltä Muhammed " piti heille "Totuuden Tien saarnan, oletettavasti Jumalan käskystä" ja sanoi, että heidän, sekä juutalaisten että arabien, tulisi yhdistyä isänsä Abrahamin lipun alle ja mennä pyhään maahan. Sebeos raportoi myös, että juutalaiset aloittivat temppelin jälleenrakentamisen, mutta arabit karkottivat heidät ja käyttivät paikan uudelleen omia rukouksiaan varten. Nämä juutalaiset vuorostaan rakensivat toisen temppelin eri paikkaan.
xxx/ellauri354.html on line 518: Mitä sanoisin tästä maasta... Mitä pyhämpi paikka, sitä suurempi autio. Jerusalem on autioin kaikista... Siellä on noin 2000 asukasta... mutta juutalaisia ei ole, sillä tataarien saapumisen jälkeen juutalaiset pakenivat ja jotkut tapettiin miekalla. Nyt on vain kaksi veljeä, värjääjiä, jotka ostavat värinsä valtiolta. Heidän paikallaan palvojien koorumi kokoontuu sapattina, ja me rohkaisemme heitä ja löysimme pilareille rakennetun rauniorakennuksen, jossa oli kaunis kupoli ja josta tehtiin synagoga... Jerusalemiin tulee säännöllisesti ihmisiä, miehiä ja naisia Damaskuksesta ja Alepposta ja kaikista maan osista nähdäkseni temppelin ja itkeäkseen sitä. Ja Hän, joka piti meidät arvollisina näkemään Jerusalemin sen raunioina, suokoon meidän nähdä sen uudelleen rakennettuna ja kunnostettuna ja Jumalan läsnäolon kunnian palaavan.
xxx/ellauri354.html on line 526: Israelin puolustusministeriö kritisoi Gorenia jyrkästi, ja hän huomautti Gorenin korkeasta arvosta ja kutsui hänen käyttäytymistään sopimattomaksi. Jakso johti sen ajan päärabbit toistamaan juutalaisuuden hyväksytyt lait, joiden mukaan juutalaisia ei päästetty vuorelle rituaalisen epäpuhtauden vuoksi. Maalliset viranomaiset suhtautuivat myönteisesti tähän päätökseen, koska se säilytti Jerusalemin islamilaisen Waqfin status quon. Eri mieltä kollegoidensa kanssa Goren väitti jatkuvasti, että juutalaisten ei vain sallittu, vaan heitä käskettiin nousemaan ja rukoilemaan vuorella.
xxx/ellauri354.html on line 538: Esteistä huolimatta useat analyyttiset ryhmät pyrkivät ilmaisemaan hyödyt paikallisille ja alueellisille toimijoille ja osallistujille kannustaakseen kehitystä, joka asteittain yhdenmukaistaisi tuen. Talmudista tiedetään, että kuningas Agrippan aikana Jerusalem oli täynnä miljoonia vierailijoita ja pyhiinvaeltajia koko alueelta. Jotkut tämänhetkiset mielipiteet viittaavat siihen, että henkisen matkailun potentiaali tukisi Jerusalemin pormestarin kasvutavoitteita 10 miljoonalle turistille vuosittain. Tämä lisäisi merkittävästi taloutta ja hyödyttäisi paikallisia ja alueellisia ihmisiä, joista monet elävät köyhyydessä.
xxx/ellauri354.html on line 550: Maimonides kirjoitti The Guide for the Perplexedissä, että "Jumala on tietoisesti siirtänyt juutalaiset pois uhrauksista rukoukseen, koska rukous on palvonnan korkeampi muoto". Kuitenkin juutalaisessa laissa, Mishneh Torah, hän sanoo, että eläinten uhraukset jatkuvat kolmannessa temppelissä, ja kertoo kuinka ne suoritetaan. Jotkut [ kuka? ] uskovat rabbi Abraham Isaac Kookin näkemyksen, että eläinuhreja ei palauteta. Näitä temppelipalvelusta koskevia näkemyksiä tulkitaan toisinaan väärin (esimerkiksi Olat Raiyahissa, jossa on kommentoitu Malakian profetiaa ("Sitten Juudan ja Jerusalemin viljauhri on Jumalalle otollinen niin kuin muinoin ja entisinä vuosina " [Malakia 3:4]), Kook osoittaa, että vain viljauhreja tarjotaan palautetussa temppelipalvelussa, kun taas asiaan liittyvässä Igrot HaRaiyahin esseessä hän ehdottaa muuta.
xxx/ellauri354.html on line 554: Päivittäisessä Amidah-rukouksessa, joka on keskeinen rukous juutalaisten jumalanpalveluksissa, pyynnöt ottaa vastaan "Israelin tuliuhri" ja "Juudan ja Jerusalemin viljauhri" ( Malakia 3:4) poistetaan. Sapatin ja juutalaisten juhlapyhinä pidetyssä erityisessä Mussaf Amidah -rukouksessa heprealainen ilmaus na'ase ve'nakriv (me esitämme ja uhraamme) on muutettu muotoon asu ve'hikrivu (he esittivät ja uhrasivat), mikä tarkoittaa, että uhraukset ovat menneisyyden asia. Rukous "elämämme talon" ja Shekhinan ennallistamisesta "meidän keskuuteen" arkipäiväisessä Tooran lukupalvelussa on säilytetty konservatiivisissa rukouskirjoissa, vaikka kaikki konservatiivit eivät sitä sanokaan. Konservatiivisissa rukouskirjoissa säilytetään yleensä sanat ja ilmaisut, joilla on kaksinkertainen merkitys, jotka viittaavat sekä temppelin piirteisiin että teologisiin tai runollisiin käsitteisiin. Käännökset ja kommentit viittaavat kuitenkin yleensä vain runollisiin tai teologisiin merkityksiin. Konservatiivinen juutalaisuus ottaa myös väliasennon cohenimiin ja leeviläisiin, säilyttäen patrilineaalisen heimoperäisen syntyperän ja osan heidän rooleistaan, mutta poistaa rajoituksia, jotta cohenit saavat mennä naimisiin.
xxx/ellauri354.html on line 563: Uudistusjuutalaisuus ei usko keskustemppelin jälleenrakentamiseen tai temppelin uhrien tai palvonnan ennallistamiseen. Se pitää temppeli- ja uhriaikakautta primitiivisemmän rituaalimuodon ajanjaksona, josta juutalaisuus on kehittynyt ja jonka ei pitäisi palata. Se uskoo myös, että Cohenimien ja leeviläisten erityinen rooli edustaa kastijärjestelmää, joka ei ole yhteensopiva nykyaikaisten tasa-arvoperiaatteiden kanssa, eikä säilytä näitä rooleja. Lisäksi reformin näkemys on, että shul tai synagoga on moderni temppeli; siksi "temppeli" esiintyy lukuisissa seurakuntien nimissä reformijudaismissa. Synagogan nimeäminen uudelleen "temppeliksi" olikin yksi varhaisen reformin tunnusmerkeistä 1800-luvun Saksassa, kun Berliini julistettiin uudeksi Jerusalemiks ja uudistusjuutalaiset yrittivät osoittaa vankkumatonta saksalaista nationalismiaan. Antisionismi, joka luonnehti reformjutalaisuutta suuren osan sen historiasta, laantui merkittävästi holokaustin ja sitä seuranneen modernin Israelin valtion perustamisen ja myöhempien menestysten jälkeen. Usko juutalaisten paluuseen Jerusalemin temppeliin ei kuitenkaan ole osa valtavirtaa uudistettua juutalaisuutta.
xxx/ellauri354.html on line 569: Tämä ajatus liittyy uskoon, että Kristus itse, joka väitti olevansa ja tekevänsä sitä, mitä temppeli oli ja teki, on uusi temppeli ( Joh. 2:19–21 ), ja että hänen kansansa osana "temppelin ruumista " Kristus " (tarkoittaen seurakuntaa ), ovat myös osa tätä temppeliä ( 2. Kor. 6:16; Ef. 2:19-22; 1. Piet. 2:4-5 ). Tuloksena on NT Wrightin mukaan se, että maallisella temppelillä (yhdessä Jerusalemin kaupungin ja Israelin maan kanssa ) ei ole enää hengellistä merkitystä:
xxx/ellauri354.html on line 571: [Paavali] viittaa seurakuntaan ja todellakin yksittäisiin kristittyihin "elävän Jumalan temppelinä" (1. Kor. 3:16, 6:19). Länsimaisille kristityille, jotka ajattelevat anakronistisesti temppeliä yksinkertaisesti katedraalin juutalaisena vastineena, kuva on vain yksi metafora monien joukossa ja ilman paljoa näkyvää merkitystä. Ensimmäisen vuosisadan juutalaiselle temppelillä oli kuitenkin valtava merkitys; seurauksena, kun Paavali käyttää tällaista kuvaa 25 vuoden sisällä ristiinnaulitsemisesta (2. temppelin ollessa yhä pystyssä), se on silmiinpistävä indeksi valtavasta muutoksesta, joka on tapahtunut hänen [Paavalin] ajatuksissaan. Kirkko oli syrjäyttänyt temppelin. Jos tämä koskee temppeliä ja Roomalaiskirjeen 4. luvussa maata, niin sen täytyy olla sitä suuremmalla syyllä Jerusalemin tapauksessa, joka muodosti samankeskisen ympyrän näiden kahden välillä normaalissa juutalaisessa maailmankuvassa.
xxx/ellauri354.html on line 583: Monet evankeliset kristityt uskovat, että juutalaisten temppeliin liittyvät Uuden testamentin ennustukset, kuten Matteus 24–25 ja 2. Tessalonikalaiskirje 2:1–12, eivät täyttyneet täysin roomalaisten Jerusalemin tuhon aikana vuonna 70 jKr (täysi preterismi) ja että nämä profetiat viittaavat tulevaan temppeliin. Tämä näkemys on keskeinen osa dispensationalismia, Raamatun tulkintakehystä, joka korostaa raamatullista kirjaimellisuutta ja väittää, että juutalaiset pysyvät Jumalan valittuna kansana. Dispensationalististen teologien, kuten Hal Lindseyn ja Tim LaHayen, mukaan kolmas temppeli rakennetaan uudelleen, kun Antikristus, jota usein pidetään Euroopan unionin tai Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaisen kansainvälisen liiton poliittisena johtajana, varmistaa rauhansopimuksen nykyaikainen Israelin kansakunnan ja sen naapurien välisen maailmanlaajuisen sodan jälkeen. Antikristus käyttää myöhemmin temppeliä paikkana julistaa itsensä Jumalaksi ja kauan odotetuksi Messiaaksi ja vaatii ihmiskunnalta palvontaa. Varmaan se on Donald Trump.
xxx/ellauri354.html on line 585: Myöhempien aikojen pyhät (LSD) uskovat, että juutalaiset rakentavat kolmannen temppelin ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista ja toisen tulemisen jälkeen juutalaiset hyväksyvät Jeesuksen Messiaana. Useimmat juutalaiset ottavat silloin vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden. Sitten uskotaan, että kolmas temppeli on Jumalan temppeli, kun Kristus hallitsee maan päällä, ja siitä tulee Jerusalemin MAP-temppeli. [ lainaus tarvitaan ] MAP-temppeleitä tulee olemaan monia, mutta kaksi päätemppeliä toimivat yhdessä keskeisinä hallintopaikkoina – Jerusalemin temppeli toimii ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen itäisen pallonpuoliskon hallintopaikkana ja New Jerusalemin temppeli Independencessä, Missourissa toimii temppelinä herättäen kuolleista Jeesuksen Kristuksen läntisen pallonpuoliskon hallintopaikan. [ lainaus tarvitaan ] Molemmissa näissä kahdessa temppelissä on valtaistuimet, joilla Jeesus Kristus voi istua vuoron perään tuhatvuotisen hallituskautensa aikana.
xxx/ellauri376.html on line 107: Enimmäkseen rakastavan äitinsä Gladysin kasvattama Elvis viettää lapsuutensa Tupelon köyhimmissä osissa Mississippissä löytääkseen lohtua musiikista ja kapteeni Marvel Jr: n sarjakuvaseikkailuista. Elvixen manageri "eversti" Tom Parker oli hollantilainen laiton maahanmuuttaja Andreas van Kuijk, armeijakarkuri, uhkapeluri ja huijari. Parker luulee Elvistä ensin mustaxi. Vaikka olen valkoinen munani on musta. Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot. Jaa-a jos minä olen musta olen minä moonilta ka-a-aivattu. Mustat kädet yhteen hakkaa musiikki ei koskaan lakkaa. Hannista kaliman kalini banaana e-e-e a-oo e. Mikä hasardi, no emme petä. Omaan perseeseen, hän vetää, Suuhun banana! Gimme dat gimme dat gimme dat banana, kisawea!
135 |