ellauri017.html on line 987: Kirja alkaa esittelemällä aiheita vanhurskaiden tuomiosta ja myöhemmästä ennallistamisesta. Jumalalla on suunnitelma, joka toteutuu " Jahven päivänä ", jolloin Jerusalemista tulee hänen maailmanlaajuisen hallintonsa keskus. Sinä päivänä kaikki maailman kansat tulevat Siioniin (Jerusalemiin) neuvomaan konkonokkia, mutta ensin kaupunki on rangaistava ja puhdistettava pahasta. Israel on kutsuttu mukaan tähän suunnitelmaan. Luvuissa 5–12 selitetään Assyrian Israelin vastaisen tuomion merkitystä: Daavidin kuninkaan vanhurskas hallinto seuraa ylimielisen Assyrian hallitsijan kukistamisen jälkeen. Luvuissa 13–27 kerrotaan kansojen valmistautumisesta Jahven maailmanvaltaan; luvut 28–33 ilmoittavat, että kuninkaallinen pelastaja (messias ) ilmestyy Jerusalemin rangaistuksen ja sen sortajan tuhon jälkeen.
ellauri017.html on line 989: Sortaja (joka tunnetaan nyt Irakixi eikä Syyriaksi, joka on pelkkä paperitiikeri) on kaatumassa. Luvut 34–35 kertovat, kuinka Jahve palauttaa lunastetut pakkosiirtolaiset Jerusalemiin. Luvuissa 36–39 kerrotaan ruotiukko Hiski Piskisen uskollisuudesta Jahvelle Syyrian piirityksen aikana mallina palautetulle yhteisölle. Luvuissa 40–54 todetaan, että Siionin ennallistaminen tapahtuu, koska Jahve, maailmankaikkeuden luoja, on nimennyt Persian kuninkaan Kyyros Suuren luvatuksi messiaaksi ja temppelin rakentajaksi. Tarkemmin sanottuna luku 53 ennustaa kärsivän palvelijan, josta tulee se messias, josta profeetta puhuu edellisissä jakeissa. Luvut 55–66 kehottavat Israelia pitämään liiton. Jumalan ikuinen lupaus Daavidille on nyt annettu Israelin/Juudan kansalle yleisesti. Kirja päättyy käskemällä vanhurskautta, kun Jumalan suunnitelman viimeiset vaiheet toteutuvat, mukaan lukien diasporan kansojen pyhiinvaellus Siioniin ja Jahven kuninkauden toteutuminen.
ellauri041.html on line 1585: koko matka pyhään Jerusalemiin.
ellauri070.html on line 138: Euroopan juutalaisten keskuudessa nousi 1500-luvulta alkaen 1800-luvulle asti useita messiaanisia liikkeitä, jotka tarjosivat sorretuille juutalaisille lupauksen paremmasta. Smyrnassa ja Balkanin niemimaalla kierrellyt Šabbetai Tsevi herätti huomiota askeettisuutta ja erikoisia tempauksia sekoittelevalla käyttäytymisellään. Hän julistautui Messiaaksi Salonikissa, mutta paikalliset rabbit karkottivat hänet pian kaupungista. Muutettuaan ensin Kairoon ja sitten Jerusalemiin hän aktivoitui uudelleen, tekeytyi Messiaaksi ratsastellen aasilla ja nimitti ihmisiä opetuslapsikseen. Šabbetai keräsi nopeasti ympärilleen kansanliikkeen Lähi-idässä ja suuressa osassa Eurooppaa, myös Itä-Euroopan aškenasien parissa.
ellauri098.html on line 220: 15. OPASTUS: Hero kuskataan jotenkin johkin vitaaliin lokaatioon, näpeimmälle paikalle, kuiten luovuttajan himaan tai konnan kartanolle. Voisko tää olla lunastajan aasimatka Jerusalemiin?
ellauri115.html on line 856: 7. Ja lähettivät Jerusalemiin papille Joakimille Helkan pojalle, Salomin pojan, ja (muille) papeille, etc.
ellauri152.html on line 453: Hasidijuutalaiset näkevät lopun ajat vähän eri valossa. Ensin kuultaisiin puhallettavan oinaan sarveen. Siihen puhaltaisi profeetta Elia ja se julistaisi kaikkeen maailmaan uutista: "Vapahdus on tullut maailmalle! Pelastus on koittanut maailmalle!" Kaikki pahantekijät ja Israelin vihalliset tuhoutuisivat ja jäljelle jäisivät vain hyvät kristityt joiden etuoikeutena olisi nyt palvella juutalaisia. Talmudin mukaan Israelin valtakunta ulottuisi kaikkien kansojen ylitse. Jerusalemiin laskeutuisi taivaista tulinen temppeli. Kohanimit eli pappisluokka (me olimme mohanimeja) suoritaisi uhreja, ehkä tuliuhreja, sillä jo silloin minusta tuntui, että härkien, lampaiden ja turturikyyhkyjen teurastaminen ei johtaisi vapahdukseen. Aabraham, Iisak, Jaakob ja heidän heimonsa, Mooses, kuningas Daavid, kaikki profeetat, viisaat, geonimit ja pyhimykset kokisivat ylösnousemuksen ja samalla kaikki muut juutalaiset kuolleet. Isäni oli julkaissut kirjan jossa sukupuumme johdettiin Shabatai Cohenista, rabbi Noshe Isserlisistä, Rašista aina kuningas Daavidiin. Veljeni Moshe ja minä astuisimme palatsiin jossa kuningas David istuisi kruunu päässään kultaisella valtaistuimella "Isoisä!..." sanoisimme hänelle.
ellauri162.html on line 549: Sitten toinen Antikristus, mies Persiasta, tulee idästä, valloittaa Neron, polttaa Rooman, vakiinnuttaa asemansa Juudeassa ja tekee ihmeitä. Mutta Jumala, siunatun armeijan kanssa. etenee Persian ulkopuolelta voittomarssilla; Antikristus on voitettu, ja Kristus ja Hänen pyhänsä asettuvat Jerusalemiin. Saadaksesi tietää, mitä seuraa, meidän on tutustuttava "Ohjeisiin" (II, 1-4). Ensinnäkin valitut nousevat kuolleista ja elävät 1000 vuoden ajan nautinnon ja onnen elämää. Tuon ajan lopussa tuli tuhoaa maailman, Kristus ilmestyy, ja kaikki kuolleet nousevat viimeiseen tuomioon, joka johtaa joko Paratiisin iloihin tai kipuihin.
ellauri162.html on line 587: Vigilantius kirjoitti teoksensa joitain kirkon käytäntöjä vastaan, joissa hän vastusti pyhäinjäännösten kunnioittamista, samoin kuin silloin niin yleisiä marttyyrien basiliskojen vigilioita, almujen lähettämistä Jerusalemiin, maallisten tavaroiden hylkäämistä ja pitämistä erityisen hyödyllisenä naimatonta säätyä, erityisesti papiston tapauksessa. Hän oli erityisen närkästynyt pyhien ja heidän jätöstensä kunnioittamisesta. Jerome ärhäköityi contra Vigilantium ja veti pitemmän korren sillä kertaa. Protestantit palas sitten samalle astialle myöhemmin.
ellauri184.html on line 444: Olis aika lähteä Jerusalemiin naulittavaxi ristiin mutta Leevi on hävyxissä, jossain kujalla kai ryyppimässä. Jeshua ei tahdo startata ilman sitä.
ellauri216.html on line 755: Opintojensa päätyttyä Feofan toimi noin viisi vuotta kirkon opetustehtävissä Kiovassa, Novgorodissa ja Pietarissa. Hän omistautui antaumuksella kristilliseen kasvatustyöhön, mutta siihen liittyvät hallinnolliset velvollisuudet ja taloushuolet kiusasivat häntä. Häntä veti enemmän puoleensa toisenlainen elämä, yksinäinen rukouksen täyttämä munkkikilvoittelu. Pian hän sai tilaisuuden edistyä kutsumuksessaan, sillä vuonna 1847 hänet nimitettiin omasta pyynnöstään Venäjän hengellisen mission jäseneksi Jerusalemiin.
ellauri217.html on line 177: Ibn Hisham kertoo Muhametin taivasmatkasta useita muunnelmia. Tarinan mukaan Gabriel toi Muhammedille ihmiskasvoisen hevosen nimeltään Buraq, joka oli kantanut muitakin profeettoja. Muhammed päätyy Gabrielin kanssa Jerusalemiin, missä hän tapaa Abrahamin, Mooseksen, Jeesuksen ja joukon muita profeettoja, jotka olivat kokoontuneet rukoilemaan yhdessä. Muhammedille tuodaan tikapuut, joita pitkin hän nousee taivaan portille. Sitä vartioi 144 miljoonaa enkeliä. Muhammed nousee kaikkien seitsemän taivaan läpi ja sen jälkeen Paratiisiin. Mooseksen neuvosta Muhammed tinkii Jumalan kanssa päivittäisten rukousten määrästä, jonka saa vähennettyä viidestäkymmenestä viiteen. Mooses kehottaa jatkamaan tinkimistä, mutta Muhammed ei kehtaa. (Tää pätkä on selkeästi coveria Abrahamilta Sodoman ja Gomorran kaupankäynnistä.)
ellauri217.html on line 198: Orientalisti Hans Jansen on arvellut, että Muhammed-tarinat ovat syntyneet etenkin sotilasleireissä, koska niissä painottuvat ryöstöretket ja saaliinjaot. Nimi muhammad olisi saatu kalifi al-Malikin lyömistä kolikoista, joissa sana kuitenkin olisi ollut verbimuoto "ylistetty" ja viitannut Jeesukseen, jonka kunniaksi kalifi rakensi Jerusalemiin niin sanotun Kallomoskeijan.
ellauri246.html on line 52: Vuonna 1913 Agnon muutti Saksaan, missä hän solmi avioliiton Esther Marxin kanssa vuonna 1920. Heille syntyi poika ja tytär. Saksassa hän tutustui juutalaiseen liikemieheen Salman Schockeniin, josta tuli hänen kustantajansa ja mesenaattinsa. Tästä lähtien kaikki hänen teoksensa julkaistiin Schockenin kustannusyhtiössä. Hän julkaisi myös useita novelleja hepreankielisessä päivälehdessä nimeltä Haaretz, joka myös oli Schockenin omaisuutta. Haaretz taitaa ilmestyä tänäkin päivänä. Saksassa Agnon kokosi yhdessä tunnetun juutalaisen ajattelijan Martin Buberin kanssa kirjan hasidien tarinoista (Die Erzählungen der Chassidim). Vuonna 1924 tulipalo tuhosi kaikki hänen käsikirjoituksensa, ja myöhemmin samana vuonna hän palasi Jerusalemiin lopullisesti ja asettui asumaan Talpiotin kaupunginosaan.
ellauri246.html on line 58: Agnonin kaikkien teosten lähde on juutalaisuus, sen tavat, usko ja kieli. Agnon käsittelee näitä taiteessaan omaperäisella, ainutlaatuisella tavalla. Hän sai myös vaikutteita saksalaisesta kirjallisuudesta ja vasta kehittyvästä uudesta heprealaisesta kirjallisuudesta. Melkein kaikissa hänen teoksissaan kuvataan ristiriitaa vanhan ja uuden välillä, itäeurooppalaisen juutalaisen elämän tuhoa ja Palestiinaan pelastuneiden vaikeaa sopeutumista uudenlaiseen juutalaisuuteen. Hänen kirjojensa tapahtumat sijoittuvat niihin neljään hyvin erilaiseen yhteiskuntaan ja seutuun, joissa hän eli: Galitsiaan (Morsiuskatos), Saksaan (Fernheim), Jaffaan (Uskollisuuden vala) ja Jerusalemiin (Shira). Monissa hänen kuvauksissaan on unenomainen tunnelma, ja lukija jää miettimään, onko se totta vai fantasiaa. Todennäköisesti jälkimmäistä. Agnonin kieli on useimmille pelkkää hepreaa.
ellauri282.html on line 359: Niiden vaikutuksesta hän päätti omistaa elämänsä tylsimysten viitoittamalle askeesille ja suorittaa tylsiinvaelluksen Jerusalemiin. Varsinkin Fransiskus Assisilaisen ja Tylsän Dominicuksen elämäntarinat tekivät Loyolaan suuren vaikutuksen.
ellauri282.html on line 364: Toivuttuaan Loyola hylkäsi omaisuutensa ja lähetti kotiin paashipoikansha. Hän matkusti Montserratin luostariin (Kataloniaan) ja hylkäsi siellä ritariuden tunnukset (letkunsa ja sikarinsa) kirkon alttarille. Lopun elämäänsä Loyola pukeutui karusti, kerjäsi elääkseen, matkusteli laajasti ympäri Espanjaa, usein jalan tai aasilla, ja suoritti aikeensa mukaisesti tylsiinvaelluksen Jerusalemiin. Loyola kutsui itseään tylsiinvaeltajaksi ja esiintyi useimmiten nimettömissä. Lopulta hän suoritti kotitöitä paikallisessa sairaalassa vastineeksi ruoasta ja majoituksesta. Useiden kuukausien ajan hän vietti suuren osan ajastaan runoillen naapuriluolassa, jossa hän harjoitti ankaraa ashkenazia, runoili seitsemän tuntia päivässä ja muotoili hengellisten harjoitustensa perusteita.
ellauri294.html on line 486: Korintissa lähdettyä Patun pää pulitettiin (vai oliko se Akvilan), isokannu ja kotkannenä jäivät Efesoon ja Patu jatkoi entistäkin kaljumpana Jerusalemiin. Morton lähti Englantiin pitämään sadetta. Mutta seuraavassa numerossa he seikkailevat Vähän Aasian hehkuvan auringon alla! Te mukana!
ellauri338.html on line 101: Eriävät tutkijat huomauttavat, että sananjalkoja käytetään muualla koko kirjoituksessa ja voisi odottaa löytävän sellaisen myös byt ja dwd:n väliltä, jos tarkoitettu lukema olisi "Daavidin talo". He väittävät, että dwd:n lukeminen nimellä "David" on monimutkaista, koska sana voi tarkoittaa myös "setä" (dōd) (sana, jolla oli muinaisina aikoina melko laajempi merkitys kuin nykyään), "rakas" tai "vedenkeitin " (dūd). Lemche ja Athas ehdottavat, että bytdwd voisi olla paikannimi ja Athas, että se viittaa Jerusalemiin (joten kirjoittaja voisi väittää tappaneensa Jerusalemin kuninkaan pojan pikemminkin kuin kuninkaan poika "Daavidin suvusta"). RG Lehmann ja M. Reichel ehdottavat lauseen tulkitsemista viittaukseksi jumaluuden nimeen tai epiteettiin.
ellauri341.html on line 27: Uuteen Jerusalemiin
Persuilua
ellauri370.html on line 221: Juudean sotaretkeä. Makkabealaiset oli juutalainen pappis- ja hallitsijasuku, jonka jäsenet hallitsivat Juudeaa noin vuosina 165–37 eaa. Suku kapinoi seleukideja vastaan niin sanotun makkabilaiskapinan aikana. Nähtävästii simoniitat oli näitä samoja makkabealaisia? Juu niin se oli. Hyrkanos II oli juutalaisten ylipappi vuosina 79 eaa. – 40 eaa. Hänen vanhempansa olivat makkabealaisten hallitsijasuvun kuningas Aleksanteri Jannaios ja Salome Aleksandra. Isän kuoleman jälkeen hallitsijana Aleksandra nimitti Hyrkanoksen seuraajakseen. Hyrkanos ehti hallita vain lyhyen ajan ennen kuin hänen veljensä Aristobulos II kaappasi vallan. Herodes Suuren isä Antipatros liittoutui Hyrkanoksen kanssa, ja vuonna 63 eaa. Rooman suuri sotapäällikkö Pompeius päätti myös tukea Hyrkanosta tämän veljeä vastaan. Antipater ja Pompeius pitivät kummatkin Hyrkanosta heikkona hallitsijana, ja uskoivat että häntä olisi helpompi käyttää hyväksi kun Aristobulosta. Roomalaisten avustuksella Aristobulos syrjäytettiin ja Juudea liitettiin Rooman valtakuntaan. Hyrkanosta ei kuitenkaan nimitetty Juudean kuninkaaksi, vaan hän sai tyytyä ylimmän papin virkaan. Julius Caesar nimitti Hyrkanoksen Juudean etnarkiksi, mutta todellinen valta oli Antipaterin käsissä. Vuonna 40 eaa. Aristobuloksen poika Antigonos syrjäytti Hyrkanoksen parthialaisten avustuksella. Antigonos julistettiin Juudean kuninkaaksi ja ylimmäksi papiksi. Antigonos haukkasi Hyrkanokselta korvat, jotta tämä ei voisi tulevaisuudessa päästä kuninkaaksi tai papiksi. Hyrkanos vietiin vangiksi Babyloniin, mutta hänet päästettiin palaamaan Jerusalemiin sen jälkeen kun Herodes oli päässyt Juudean kuninkaaksi. Herodes ei kuitenkaan luottanut Hyrkanokseen, vaan antoi surmata tämän.
ellauri372.html on line 272: Vuonna 63 eKr. voiton jälkeen kolmannessa Mithridatisessa sodassa Pompeius Suuri puuttui sisällissotaan Hasmonean kuningaskunnassa Hyrcanus II:n ja Aristobulus II:n välillä, valloitti Juudean ja nimitti Hyrcanuksen ylipapiksi. Hyrcanuksen aikana todellinen valta oli hänen pääministerillään Antipater Idumealaisella. Vuonna 49 eKr. Antipater sai Hyrcanuksen asettumaan Julius Caesarin puolelle Caesarin sisällissodan aikana. Voittonsa jälkeen Caesar myönsi Hyrcanukselle etnarkin tittelin ja Antipaterille epitropoksen (tai prokuraattorin). Muutamaa vuotta myöhemmin Antipater nimitti poikansa Fasaelin ja Herodeksen sotilaskuvernööriksi Jerusalemiin ja Galileaan. Julius Caesarin murhaa seuranneen Rooman sisällissodan jälkeen Hyrcanuksesta ja Antipaterista tuli Mark Antonymuksen asiakkaita, joka hallitsi nykyään itä-Roomaa.
ellauri372.html on line 285: Vuosina 39–38 eKr. roomalainen kenraali Publius Ventidius Bassus voitti Parthian armeijan ja lähetti joukkoja Poppaedius Silon komennossa odottamaan Herodeksen saapumista. Herodes laskeutui maihin Ptolemaisissa ja aloitti kampanjansa Antigonusta vastaan valloittamalla Galilean, marssi alas rannikkoa valloittaakseen Jaffan ja vapautti sitten Masadan, jossa hänen perheensä oli edelleen kuollut. Sitten hän marssi Jerusalemiin toivoen voivansa valloittaa kaupungin ja saada sodan nopeasti loppumaan. Roomalaisten upseeriensa, kapinallisten roomalaisten joukkojen ja Antigonuksen sissien keskuudessa esiintyneen korruption edessä Herodes kuitenkin joutui luopumaan Jerusalemin piirityksestä. Sen sijaan hän toimi Juudeassa, Samariassa ja Galileassa taistellen sekä kapinallisia että rosvoja vastaan ja lähetti veljensä Joosefin käsittelemään Idumaata. Myöhään 38 eKr. mennessä useiden roomalaisten legioonien vahvistamana ja kaksi vuotta kestäneen kapinanvastaisen taistelun jälkeen Herodes kykeni lopulta rauhoittamaan Galilean ja marssimaan etelään kohti Jerusalemia. Antigonus yritti kohdata Herodeksen jyrkässä taistelussa ja iski sekä Jerikoon että Samariaan, mutta molemmat yritykset hävisivät. Herodes leiriytyi jälleen Jerusalemin ulkopuolelle, vaikka talven tulo pysäytti demilitarisaatio-operaation kuin Ukrainassa.
ellauri372.html on line 320: M. de Jonge kirjoittaa: "Tämä johtaa meidät päivämääräkysymykseen. PssSol ei kuvaa historiallisia tapahtumia, vaan heijastaa niitä. Ne vastustavat selvästi Hasmonealaisia, jotka eivät täyttäneet pappivelvollisuuksiaan asianmukaisella tavalla (1: 8; 8:11-13, 22) ja anastivat ylipappeuden (8:11) sekä kuninkaallisen auktoriteetin (17:5j). Psalmi 8 kuvaa selvästi Pompeuksen tuloa Jerusalemiin vuonna 63 eaa. sekä siihen johtaneita tapahtumia ja sen jälkeen (jakeet 15-21; vrt. 17:7-14) Ps. 2:1f mainitsee kaupungin valloittamisen ja temppelin saastuttamisen (niin myös 17:13f). Psalmi 2 kuvaa hänet ensin ja ennen kaikkea ylpeänä ja röyhkeänä syntisenä, joka ei noudata rajoja, jotka hänelle on asetettu Herran välineenä ja jättää huomiotta Jumalan voiman ja tuomion (vrt. jakeet 23-37) Tälle psalmin kirjoittaja rukoilee vapautusta ja hänelle näytetään, kuinka röyhkeä rikkoja makaa surmattuina Egyptin vuorilla ilman päätä, eikä ketään hautaa häntä (2:26). Vaikka kieli on perinteistä, voimme nähdä tässä viittauksen Pompeuksen kuolemaan Egyptissä vuonna 48 eaa." (Vanhan testamentin pihan puolella, s. 160-161)
ellauri372.html on line 362: Saavutettuaan Pompeuksen suosion, Aristobulus oli turvassa veljestään. Valitettavasti hän oli tehnyt virheen. Hän lähetti lähettilään Pompeuksen luo pyytäen häntä rankaisemaan Aemiliusta, joka - Aristobuluksen mukaan - oli kiristänyt häneltä 8000 kg hopeaa. Pompeius päätti tulla Jerusalemiin nähdäkseen itse, mitä oli tekeillä; siellä hän asettui Hyrcanuksen puolelle ja pidätti Aristobuluksen.
ellauri374.html on line 403: Mielestäni antisemitismin lopettamiseksi meidän on keskitettävä ponnistelumme ja vaadittava rauhaa, levitettävä tietoa ja avoimesti koulutettava ihmisiä oikeuden ja totuuden arvoista Jumalan kirjojen - Toora, Psalmit - mukaisesti, ml Evankeliumi ja Koraani. Nämä kirjat ilmaisevat ihailua israelilaisia kohtaan, selventävät heidän oikeuksiaan, antavat heille etusijan, testamenttaavat Pyhän maan heille ja suuntaavat heidän rukouksensa Jerusalemiin. Kirjat todistavat, että he ovat rauhaa rakastavaa ja rauhalla razastavaa kansaa, ja tämä on ensimmäinen kansa, jolle Luoja on valmistanut roolin palvellakseen sanansaattajanaan tämän maan päällä ylösnousemuspäivään asti.
xxx/ellauri075.html on line 274: ystävälleen ja luokkatoverille Gerhard Scholemille Jerusalemiin Benjamin mainitsee
xxx/ellauri148.html on line 542: Salomo (hepr. שְׁלֹמֹה, nykyhepr. Šlomo, lat. Salomon tai Solomon) oli Raamatun mukaan Israelin kuningas, joka hallitsi 900-luvulla eaa. Hän oli Daavidin kymmenes poika ja hänen äitinsä oli Batseba (se Uurialta peritty). Salomo rakensi Jerusalemiin useita komeita rakennuksia, kuten Salomon temppelin. Salomo myös uudisti Israelin hallintoa sekä armeijaa; jalkaväen sijaan armeijan pääaselajiksi tulivat hänen aikanaan sotavaunut.
xxx/ellauri154.html on line 117: Saavuttuaan Jerusalemiin Maria lähti muiden mukana Pyhän Haudan kirkkoon yöpalvelukseen. Hän oli laivassa "tutustunut" (raamatullisessa mielessä) kymmeneen nuoreen mieheen ja meni kirkkoonkin vain saadakseen katsella heitä. Mutta kun hän saapui kirkon ovelle, näkymätön voima esti häntä pääsemästä sisään vaikka hän kuinka yritti. Muut kulkivat ovesta vapaasti, mutta Maria joutui jäämään oven suulle. Silloin hänelle alkoi vähitellen valjeta, että hänen siveetön elämänsä esti häntä lähestymästä pyhää ristinpuuta. Hän purskahti itkuun ja lyöden rinzikoihinsa kääntyi kirkon eteisaulassa olevan Jumalanäidin ikonin puoleen: “Pyhä Neitsyt Valtiatar, joka au-äitinä olet synnyttänyt Herramme Jeesuksen Kristuksen, tiedän, etten monien syntieni tähden ole arvollinen katsomaan Sinun pyhää ikoniasi. Mutta koska Sinusta syntynyt Jumala tuli maailmaan kutsumaan syntisiä katumukseen, auta minua ja päästä minut kirkkoon kumartamaan Hänen pyhää ristiään. Lupaan sinulle, että heti kun olen nähnyt sen, luovun maailmasta ja kaikista sen nautinnoista ja alan kulkea pelastuksen tietä, jonka Sinä minulle osoitat.”
xxx/ellauri157.html on line 473: Buber kirjoitti runollista ja vaikeaselkoista kieltä, eikä hänen esityksensä ole missään nimessä systemaattista. Kieltä kuvataan vaikeaselkoiseksi, romanttiseksi ja ekspressionistiseksi. Buberin muutettua Jerusalemiin ja opittua kunnolla hepreaa hänen kerrotaan vitsailleen ”että hän voisi kirjoittaa sitä yhtä epäymmärrettävästi kuin saksaksi”.
xxx/ellauri287.html on line 395: mukana muissa kuin näissä me-kappaleissa kuvatuissa tapahtumissa, niin ainakin saamme olla varmoja, että hän oli läsnä Paavalin käydessä ensimmäisen kerran Euroopassa, hänen palatessaan Palestiinaan kolmannelta matkaltaan, hänen matkallaan Jerusalemiin, hänen matkallaan Kesareasta jonnekin, hänen bachelor-opinnoistaan Maltassa ja hänen ollessaan kaksi vuotta vankilassa Roomassa.
xxx/ellauri287.html on line 562: John D. Whiting (1882-1951) oli American Colonyn, amerikkalaisten, ruotsalaisten ja muiden Jerusalemissa sijaitsevan kristillisen yhteisön, merkittävä jäsen. Syntynyt vuonna 1882, vuosi sen jälkeen, kun hänen vanhempansa John C. ja Mary Whiting muuttivat Jerusalemiin muiden siirtokunnan jäsenten kanssa, Whiting eli suurimman osan elämästään kaupungissa. Vuonna 1909 hän meni naimisiin Grace Spaffordin (1881-1964) kanssa, joka oli siirtokunnan perustajien Horation ja Anna Spaffordin tytär. Whitings kasvatti kolme lasta; pojat Spafford, David ja Edmund Wilson. Tytär Grace kuoli lapsena vuonna 1915.
xxx/ellauri287.html on line 568: Valokuvia ovat vielä: Libanonin setrit, Kalat Simanin basilikan rauniot, Krak de Chevaliers (länsitornit), Vaspasionin ja Tituksen merkintä tunnelissa sekä leikkaus ja tunneli, Selucas; Margabin linnan vallit, kylpylä, Hama (Syyria); Jablehin moskeija, sulttaani Ibrahimin moskeija ja kirkollisen kaupungin portti, Tartus (Syyria); John Whiting, Grace Whiting, yksi heidän pojistaan (?) ja lapsi; uudelleenesitys roomalaisten sotilaiden hyökkäyksestä Jerusalemiin, Jerusalemin YMCA:n pääsisäänkäynti Dr. John Raleigh Mott, Lord ja Lady Allenby (1933-1934); Arabit jauhamassa ateriaa ja ratsastamassa, Jerusalemin 21. piiritys (22. lokakuuta 1938), "Tommies" vartioi Damascus Gatessa, American Colony -asunnossa ja Sea of Galilea Scot´s Mission Hospital, Tiberias.
xxx/ellauri296.html on line 480: Opetuslapset saarnasivat, että Messiaan ansaitsematon kuolema oli pääsiäislampaan esikuvan täyttymys ja kenelle hyvänsä, joka hyväksyy tämän sovituksen, se maksaa täysin sen hinnan, jonka Jumala vaatii hänen synnistään. Toisin sanoen he opettivat, että jokainen ihminen voi päästä hyvään asemaan Korkeimman edessä ja kohdata Hänen mahtavat täydellisyyden vaatimustasonsa katumalla (puhtaalla sydämellä, korvaten toisille lyhentämättömänä tehdyt pahuudet ja velat) ja omistamalla elämänsä Isälle ja Luojalle. Tämän hän voi saavuttaa luottamalla Luojansa huolenpitoon väärien tekojensa kohdalla (ja siten eläen yhtäpitävästi sen kanssa), nimittäin Jeshuan sovituksen (kapparah) voimaan. Lisäxi Jeshua, joka toimi 1. käynnillä uskoville opettajana, tulisi palaamaan myöhemmin Jerusalemiin rehtorina täyttäen jäljellä olevat raamatulliset profetiat Israelin valtion maanpäällisenä kuninkaana ja poliittisena vapauttajana. Temppeli tullaan saattamaan entiselleen; juutalaiset tulevat elämään raamatullisen (juutalaisen) halakha:n mukaan; ja viimeistä tuomiota edeltävänä ajanjaksona Israelia ja kaikkia muita kansoja hallitsee Jeshua Messias, Daavidin poika Jerusalemista käsin tuhannen vuoden ajan.
xxx/ellauri354.html on line 518: Mitä sanoisin tästä maasta... Mitä pyhämpi paikka, sitä suurempi autio. Jerusalem on autioin kaikista... Siellä on noin 2000 asukasta... mutta juutalaisia ei ole, sillä tataarien saapumisen jälkeen juutalaiset pakenivat ja jotkut tapettiin miekalla. Nyt on vain kaksi veljeä, värjääjiä, jotka ostavat värinsä valtiolta. Heidän paikallaan palvojien koorumi kokoontuu sapattina, ja me rohkaisemme heitä ja löysimme pilareille rakennetun rauniorakennuksen, jossa oli kaunis kupoli ja josta tehtiin synagoga... Jerusalemiin tulee säännöllisesti ihmisiä, miehiä ja naisia Damaskuksesta ja Alepposta ja kaikista maan osista nähdäkseni temppelin ja itkeäkseen sitä. Ja Hän, joka piti meidät arvollisina näkemään Jerusalemin sen raunioina, suokoon meidän nähdä sen uudelleen rakennettuna ja kunnostettuna ja Jumalan läsnäolon kunnian palaavan.
xxx/ellauri354.html on line 565: Vaikka kristinuskossa on useita erilaisia näkemyksiä Jerusalemiin rakennettavan kolmannen temppelin merkityksestä tai vaatimuksesta, Uuden testamentin kirjoittajien mukaan Uuden liiton (josta puhutaan Jeremia 31:31–34 ) on leimattu Pyhän Hengen asumisesta uskovassa ( Hesekiel 36:26-27 ) ja että siksi jokaisen uskovan ruumis ja jokainen uskovien kokoontuminen muodostavat temppelin tai että temppeli on syrjäytynyt. Paavali valaisee tätä käsitystä kirjeessään Korintin uskoville:
36