ellauri022.html on line 723: Lafayetten pojasta tuli George Washington. Lapsille on aina annettu julkkisten nimiä. Pyhä Paolo oli julkkis sekin. Brooke, Ridge ja Jasmine oli taannoin suosittuja suomalaisia etunimiä. Karjalaisia olisivat Puahko, Päntti ja Nuama. Nekin on vanhoja julkkisnimiä, joskaan ei enää yhtä suosittuja. Jerome ja Oliver Saarinen ovat myös hauskoja. Mikko, Niklas ja Max naxuu kivasti hampaissa. Kexeliäitä on myös John, Paul ja George Carlson. Ringoa ei sitten enää tullutkaan.
ellauri088.html on line 535: Bobin isän mielikirja oli Jerome K. Oliverin "Kolme miestä veneessä (ja koira)" vuodelta 1889. Siitä kertoo seuraava paasaus.
ellauri088.html on line 540: Jerome Clapp "Klapka" Oliver Jerome (May 2, 1859 Caldmore, Walsall Staffordshire, England - June 14, 1927, Northampton General Hospital, Northampton) oli englantilainen kynäilijä ja "humoristi". Senskä muutti sukunnimensä Clapp Jeromexi. Eikös clap ole joku veneerinen tauti? Joo tippuri. Siinäpä se. Jerome oli muutenkin huonosta kodista, rupusakkia kuten kolleegansa Charles Chaplin vähän myöhemmin. Isä oli ironmonger ja lay preacher who dabbled in architecture.
ellauri088.html on line 542: Jeromella oli 2 siskoa, Paulina and Blandina, ja veli Milton joka kuoli nuorena. K. tulee unkarilaisesta kenzusta György Klapkasta, joxka sen kamut kuzu sitä, ei sentään tippurixi. Perhe köyhtyi kun iskä teki huonoja sijoituxia, ja velkojia kävi vähän väliä. Jeromesta tuli isätön 13-vuotiaana ja täysorpo 15v. Jerome meni ensin keräämään koxia raiteilta ja sitten läpytyxiä kiertävässä tiiatterissa. Se meni kintuille ja Jerome kokeili kaikenlaista muuta kansakoulupohjalta, opettaja, pakkaaja, lakimiehen juoxupoika. Sitten se alkoi kirjoitella näitä humoristisia juttuja, ja se naula veti.
ellauri088.html on line 544: Idle Thoughts of an Idle Fellow, published in 1886, is a collection of humorous essays by Jerome K. Jerome. It was the author’s second published book and it helped establish him as a leading English humorist. While widely considered one of Jerome’s better works, and in spite of using the same style as Three Men in a Boat, it was never as popular as the latter. A second "Idle Thoughts" book, The Second Thoughts of An Idle Fellow, was published in 1898.
ellauri088.html on line 546: In 1898, a short stay in Germany (Jerome ei ilmeisesti arvostanut sakuja) inspired Three Men on the Bummel, the sequel to Three Men in a Boat, reintroducing the same characters in the setting of a foreign bicycle tour. It has enjoyed only modest success by comparison.
ellauri088.html on line 547: His 1908 play The Passing of the Third Floor Back introduced a more sombre and religious Jerome. The play was a tremendous commercial success. It was twice made into film, in 1918 and in 1935. However, the play was condemned by critics – Max Beerbohm described it as "vilely stupid" and as written by a "tenth-rate writer".
ellauri088.html on line 549: Mä arrrvasin! No sen isäpappa oli paizi rautakauppias ja huono rahamies myös saarnamies. Virnuilun alla Jerome vaikuttaa olevan aika hapantelija. Mut kaikkein paras lukijoiden ja Bob Heinleinin ja sen isän mielestä oli tää
ellauri088.html on line 551: 3 men in 1 boat by Jerome K. Oliver 1889
ellauri088.html on line 597: Klapkan kirjan pitkäveteisyys selittyy sillä että se julkaistiin jatkokertomuxena. Noi George ja Harris oli sen oikeita kamuja, mutta veneretki oli oikeasti sen hanimuun. Jeromen teutonofobiaa edustaa myös seuraava hauska tarina:
ellauri088.html on line 612: Jerome volunteered eagerly to serve his country at the outbreak of the great war, but, being 55 years old, was rejected by the British Army. Eager to serve in some capacity, he volunteered as an ambulance driver for the French Army.
ellauri088.html on line 614: Joutava läpänheittokin alkaa vaikuttaa hienolta kun aikaa on kulunut vuosisatoja. Kuten Jerome ize totesi:
ellauri088.html on line 625: Mikässe sakemannien oma versio kolmesta stoogesta olikaan? Drei Männer im Schnee, Kästner. Kästner syntyi 10v Jeromen invaliidikolmikon jälkeen.
ellauri097.html on line 252: Kukas olikaan se toinen sotaisa kynäilijäkaveri josta tuli ambulanssikuski kun ei muuhun kelvannut? Niit näytti olleen 2 näissa paasauxissa: toinen Gandhi buurisodassa, toinen Jerome K Jerome joka oli yhtä sotahullu kuin Pete Mencken. Pete kyllä jätti ambulanssit rauhaan, pysytteli turvallisesti jenkeissä ja hurrasi sieltä käsin sakemanneille.
ellauri111.html on line 168: Not that this really means anything. The truth is not validated by the false. Nevertheless, this may be of interest to some... Jerome (340-420) rejected the Apocrypha:
ellauri111.html on line 170: "As the Church reads the books of Judith and Tobit and Maccabees but does not receive them among the canonical Scriptures, so also it reads Wisdom and Ecclesiasticus for the edification of the people, not for the authoritative confirmation of doctrine." Jerome.
ellauri111.html on line 172: E.Saarisen toisen kaxosen nimi on Jerome, niinkuin Topeliuxen paha jesuiitta Hieronymus Mathia. Geronimo huusi usalaiset hävittäjälentäjät. Hiero sinne hässöy. Hellikää toisianne. Toinen on Oliver. Ei ei se on minun. Shakespearen toinen tytär oli Judith ja toinen Susanna. Apokryfisiä naisia. Tääkin saattaa olla merkittävä viesti jostakin, en kyllä tiedä mistä. Aljosha on Alexanteri, miesten torjuja. Fjodor on Theodoros, jumalan näytelahja. Michael on kysymys: kuka muistuttaa jumalaa? Oikea vastaus kompakysymyxeen on apina.
ellauri111.html on line 174: Jerome's preface to the books of Solomon
ellauri141.html on line 388: Heus puer, digitos ex anu. St Jerome modelled an uncompromising response to the pagan Horace, observing: "What harmony can there be between Christ and the Devil? What has Horace to do with the Psalter?" The first English translator Thomas Drant placed translations of Jeremiah and Horace side by side in Medicinable Morall, 1566. The Scot George Buchanan paraphrased the Psalms in a Horatian setting. John Keats echoed the opening of Horace's Epodes 14 in the opening lines of Ode to a Nightingale. Byron's famous lines from Childe Harold (Canto iv, 77) hit it on the nail:
ellauri162.html on line 587: Vigilantius kirjoitti teoksensa joitain kirkon käytäntöjä vastaan, joissa hän vastusti pyhäinjäännösten kunnioittamista, samoin kuin silloin niin yleisiä marttyyrien basiliskojen vigilioita, almujen lähettämistä Jerusalemiin, maallisten tavaroiden hylkäämistä ja pitämistä erityisen hyödyllisenä naimatonta säätyä, erityisesti papiston tapauksessa. Hän oli erityisen närkästynyt pyhien ja heidän jätöstensä kunnioittamisesta. Jerome ärhäköityi contra Vigilantium ja veti pitemmän korren sillä kertaa. Protestantit palas sitten samalle astialle myöhemmin.
ellauri164.html on line 532: 1. Moses sinned by not following the Lord’s instruction. The Lord told Moses to take his staff in hand and bid the rock to bring forth water. He was told to speak to the rock, but instead he struck it—twice. The striking of the rock, while not specifically directed according to the passage in Numbers, does not seem particularly egregious; in fact, in another description of this event (see Exodus 17:6) God does tell Moses to strike it. The Fathers of the Church (e.g., St. Jerome) did not view this as sinful, even interpreting the striking of the rock twice as a sign of the two bars of the cross.
ellauri194.html on line 250: Early Christian writers (e.g. Eusebius) frequently identified Gog and Magog with the Romans and their emperor. After the Empire became Christian, Ambrose (d. 397) identified Gog with the Goths, Jerome (d. 420) with the Scythians, and Jordanes (died c. 555) said that Goths, Scythians and Amazons were all the same; he also cited Alexander's gates in the Caucasus. The Byzantine writer Procopius said it was the Huns Alexander had locked out, and a Western monk named Fredegar seems to have Gog and Magog in mind in his description of savage hordes from beyond Alexander's gates who had assisted the Byzantine emperor Heraclius (610–641) against the Muslim Saracens.
ellauri284.html on line 792: 1800-luvun alussa Waterford Cityä pidettiin haavoittuvaisena, ja Britannian hallitus pystytti kolme Martello-tornia Hookin niemimaalle vahvistamaan nykyistä Duncannonin linnaketta. 1800-luvulla kaupungissa menestyivät suuret teollisuudenalat, kuten lasinvalmistus ja laivanrakennus. Kaupunkia edusti Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa vuosina 1891–1918 kansanedustaja John Redmond, Irlannin parlamentaarisen puolueen johtaja (tammikuusta 1900). Redmond, silloinen puolueen Parnell-puolueen johtaja, voitti David Sheehyn verisessä taistelussa vuonna 1891. Vuonna 1911 Br. Jerome Foley, Br. Dunstan Drumm ja Br. Leopold Loughran lähti Waterfordista Malverniin, Australiaan. Siellä he perustivat katolisen poikakoulun, joka on edelleen olemassa, uskokaa tai älkää, ellei ole lopettanut. (Ei ole: kz de Salle College, Malvern!
ellauri349.html on line 555: Saarinen is married to Pipsa Pallasvesa and has twin boys, Jerome and Oliver, born in 1989.
ellauri367.html on line 232: Se selittää Trotskin nopean nousun kommunistisessa liikkeessä, ylittäen hänen vaikutuksensa ennen vuoden 1905 vallankumousta Georgi Plekhanovin, Julius Martovin tai itse Leninin (Rakovski korostaa tätä Anatoli Lunatšarskin kirjallisen todistuksen perusteella) hänen avioliitonsa (vuonna 1903) Natalia Sedovan kanssa, kuvailtiin pankkiiri Givotivskyn (Abram Zhivotovsky) tyttärenä. Perhe oli liittoutunut Warburgien kanssa, Jacob Schiffin kumppaneita ja vanhempia, jotka rahoittivat Japania Venäjän ja Japanin sodan aikana. Lokakuun vallankumouksen rahoittajista hän mainitsee jälleen Jacob Schiffin ja pankin Kuhn, Loeb & Co:n, jälleen Warburgin veljekset, Guggenheimin perheen, Heneawerin (Jerome J. Hanauer), Max Breitungin, Olof Aschbergin ja hänen Nya Bankenin Tukholma, kaupunki, jossa Rakovsky oli mukana yhteydessä. Kuvaa bolshevikkijohtajia ja jopa Kerenskiä salaisen Bundin suorien käskyjen alaisixi.
ellauri369.html on line 161: Hän on varhaisin tunnettu latinankielinen roomalainen historioitsija, jonka nimellä on säilynyt teoksia, joista ovat jäljellä Catilinan salaliitto (samanimisestä salaliitosta), Jugurttisota (samannimisestä sodasta) ja Histories (joista on säilynyt vain katkelmia). Kirjailijana Sallust sai vaikutteita ensisijaisesti 5. vuosisadalla eKr. kreikkalaisen historioitsijan Thukydideen teoksist. Poliittisen uransa aikana hän keräsi suurta ja väärin hankittua rikkautta Afrikan kuvernöörikaudeltaan, joilla se rakensi puutarhoja. E. Saarisen pojan Jeromen mukaan Sallustista tuli myöhemmin Ciceron entisen vaimon Terentian toinen aviomies. Tunnetut roomalaisen pornografian tutkijat, kuten Ronald Syme, uskovat kuitenkin tämän olevan urbaani legenda. Procopiuksen mukaan kun Alaricin tunkeutuva armeija saapui Roomaan, he polttivat Sallustin talon. Että sellanen tallustaja.
ellauri376.html on line 103: Juutalaisen lain mukaan, jos olet, kuten Elvis, polveutunut juutalaisesta naisesta katkeamattomassa naislinjassa, sinua pidetään halachically juutalaisena, vaikka et olisi koskaan tunnustautunut juutalaiseksi tai harjoittanut uskontoa. Elvis on myynyt yli miljardi Levyä maailmanlaajuisesti. Presleyt kutsuttiin naapuriin shabbatillalliselle kerran kuukaudessa, mikä sai Elvisin kiintymään challahiin, porkkanatzimmeihin ja matsopallokeittoon. Elvis toimi "shabbasgoyna" Fruchtereille, ei-juutalaispoikana sytyttämässä valot ja vastaavaa sapatin alkamisen jälkeen. Se oli syntiä. Nuori Elvis piti taskussaan kipaa kaiken varalta. Kahdelle Elvixen isoenolle annettiin juutalaiset nimet, Sidney ja Jerome. Sidney on britti paikannimi ja Saint Jerome was responsible for the creation of the Vulgate, the Latin translation of the Bible. St. Elvis oli kelttiläinen piispa. Presley itse osallistui Assembly of God -kirkkoon perheensä kanssa. Baz Luhrmannin Elvis on nyt elokuvateattereissa.
xxx/ellauri027.html on line 1111: Syntynyt: 1953 Hyvinkäällä. Asuu Helsingissä. Perhe: Puoliso Pipsa Pallasvesa, pojat Jerome ja Oliver. Isästä ja muusta suvusta netti vaikenee kuin muuri. Tuli mieleen: olikohan Eskin miesväessä sotaveteraaneja? Nimeä ei löydy.
xxx/ellauri027.html on line 1131: Kotona Hyvinkäällä hän oli ihaillut Tom Jonesia ja Beach Boyseja, koska ei ollut kuullutkaan Remusta ja Hurriganesista. Kun pikkuveli esitteli Hurriganesia Esalle, Saarinen ällisteli ”oho, onko tällaistakin”. Mutta vainu sanoi heti, ettei Tom Jones sopinut nuoren vihaisen miehen mustaan nahkatakkiin. Saarinen alkoi remuta Remusta. Tunskohan se koko ukko mustilaista. Punktohtori ei syntynyt, se tuli koeputkesta. Tulikohan Jeromekin ja Oliver sieltä samasta.
xxx/ellauri068.html on line 557: Berlin died in 1989 at the age of 101. Composer Douglas Moore sets Berlin apart from all other contemporary songwriters, and includes him instead with Stephen Foster, Walt Whitman, and Carl Sandburg, as a "great American minstrel"—someone who has "caught and immortalized in his songs what we say, what we think about, and what we believe." Composer George Gershwin called him "the greatest songwriter that has ever lived" and composer Jerome Kern concluded that "Irving Berlin has no place in American music—he is American music."
xxx/ellauri114.html on line 650: Joopa joo. Uskovien paimennus on kokopäivätyötä. Ne singahtelee kuin karizat tai kilit joka ajatuxenpätkän perään. Khrysostomos ja Jerome saivat olla koko ajan sauva ojossa. Niinkuin esim nää athinganoi eli koskemattomat, jotka oli nekin jonkinlaisia melkisedekiittejä ennen kuin niistä tuli mustalaisia.
xxx/ellauri187.html on line 286: Jerome's Against Helvidius (c. 383) paved the way for aspects of future Josephite devotion with his assertion that Joseph was always a virgin. Poor guy. The earliest record of a formal devotional following for Joseph in the Western Church is in the abridged Martyrology of Rheinau in Northern France, which dates to the year 800. References to Joseph as nutritor Domini ("educator/guardian of the Lord") from the 9th to the 14th centuries continued to increase as Mariology developed, and by the 12th century, along with greater devotion to Mary, the writings of the Benedictine monks began to foster a following for Joseph and they inserted his name in their liturgical calendars and their martyrology.
xxx/ellauri193.html on line 685: Haamuhissi: Lapset joutuvat tällä kertaa Esmé ja Jerome Kurjimon kerrostaloasuntoon. (The Ersatz Elevator, suom. Marja Helanen-Ahtola 2004)
xxx/ellauri202.html on line 72: Kantaako tunteet elämän kalkkiviivoille asti? Se jää nähtäväxi. Rachel on juutalaistaustainen ja hän on viettänyt muutenkin ilmeisesti rajua elämää, tämä ei ole omiaan lisäämään suhteen tasapainoa. Nuoresta naisesta paljastuu koko ajan omituisia piirteitä ja hänen menneisyytensä nousee dominoivaksi asiaksi. Herra Oscar Thibaultia ei juurikaan kirjassa huomioida ja Jacquesin osuus kapenee lähinnä Jenny de Fontanin kanssa hippailuksi. Danielista on kuoriutunut seurapiirigigolo joka on orientoitunut taiteellisesti naisten kanssa valssia pyöriväksi partaveitseksi. Jerome de Fontanen luonnetta syvennetään ja paljastuukin että hänellä ja Danielilla on luonteenomaisia yhtäläisyyksiä enemmän kuin voisi kuvitella. Paljastuupa jopa yhteinen tuttavuuskin, joka ei sanalla sanoen mairittele.
xxx/ellauri202.html on line 83: Thibaultin suvun ensimmäinen osa Harmaakantinen vihko (Le cahier Gris, 1922) kuvaa paljon miljöötä ja ranskalaista koulua. Koululainen Jacques Thibault on karannut kotoa, ja myöhemmin ilmenee, että myös Daniel de Fontanin on kadonnut. Oscar Thibault, perheen pää ruotii tilannetta koulussa opettavan papin abbe Pinotin kanssa. ja raskauttavia asianhaarjoja on kaksi, ensinnäkin Harmaakantisessa vihossa on poikien kirjeenvaihtoa, lisäksi Jacquesilla on "paheksuttavia" kirjoja kuten Zolan Romahdus ja toiseksi Daniel de Fontanin on protestantti. Thibaultin perheen isä on mahtimies, mutta Jerome Fontaninin perheen pää on poissa sijoiltaan, hänellä on suhde serkkunsa Noémien kanssa, mutta on karannut toisen (kolmannen) naisen (Noémie-serkun piian kanssa). Perheen äiti rouva Fontanin hoivaa tytärtään Jennyä, joka on kuolemassa aivokalvontulehdukseen.
xxx/ellauri202.html on line 97: Helposti tässä lukija tekee väärän johtopäätöksen. Ei Jacques ole toki lutkuttanut Danielin penistä. (Mistäs plokkari sen niin varmasti tietää?) Daniel on vain ystävä, se mitä Jacques perimmältään tarkoittaa, on epäselvää, mutta hän on etupäässä dramaattinen ja runollinen sielu. Tämä seikka vahvistuu, kun poikien pakomatkaa tarkastellaan Marseillesissa, missä varsinkin Jacques haluaisi jatkaa Pohjois-Afrikkaan. Pojat jäävät kuitenkin kiinni ja toimitetaan Pariisiin. De Fontainella on perhedraamaa, sillä häntäänsä heiluttanut Jerome-isä on jättämässä vaimoaan, ja sanonut tehneensä pettämisellä onnelliseksi - ei itseään- vaan alemman sosiaaliluokan tytön. Daniel tapaa sisarensa Jennyn, joka on jo parempi.
xxx/ellauri202.html on line 109: Danielin kotona Jenny on täysin tervehtynyt, ja pappi Gregory vaikuttaa perheen arjessa. Hän vaatii rouvaa antamaan miehensä syrjähypyt anteeksi. Näin tapahtuukin, vaikka Jerome laukkaa laulajan liepeissä ja seurustelee serkkunsa kanssa ja kiinnittelee maatiloja naisystävänsä velkojen pantiksi. Daniel kiinnostuu pikkuserkustaan Nicolesta ja yrittää lähennellä tätä.
xxx/ellauri202.html on line 121: Jacques pitää Giselestä, joka on Thibaultin taloudessa asuvan neiti de Waitzen veljen lapsi Madagascarilta. Jacquesia kiinnostaa myös Danielin pikkusisko Jenny, joka on varsin ylpeä ja nakkelee niskojaan. Jacquesin lyyriset jaaritukset vetoavat häneen. Jennyn äiti joutuu viemän ison summan rahaa miehensä porsastelujen peittelyihin Amsterdamiin. Jeromen rakastajatar on kuolinvuoteella Amsterdamissa. Therese maksaa lääkärit, velat ja hautauksen. Jerome lähtee Theresen siivellä Ranskaan. Noemien tytär Nicole on tullut jo aiemmin turvaan Jeromea Theresen luo. Jälleen näkeminen ei luonnollisestakaan ole helppo. Nicole "kelpaa" Antoinen lääkärikolleega kirurgi Hequet'lle, Heidän avioliittonsa on onnellinen, mutta lapsen tuleva sairastelu on kammottavaa.
xxx/ellauri296.html on line 677: Aulangolta ostamani 95% chokladkaka hävisi. Joko se jäi kärryyn jo kaupassa tai jäi kassittamatta kaupasta lähdettäessä. Vitun vittu kuitenkin. Ja nyt taas! Sanan monistuxessa oli pudonnut tästä albumista Patin jouzenlaulun loppuarvio, jossa totesin vaan happamasti että Patti ja sen Vuokko ovat vielä luotaantyöntävämpiä sopuisina kuin riidoissa, kun ne kilpaa kehuvat Puolan matkaa mauttomassa kodissaan, jonne ne ovat kuzuneet Apu- ja Seura-lehtien toimittajia ja turhia julkkixia, näyttävät dioja ja tarjoavat pientä purtavaa. Mieleen tulee hakematta E. Saarisen 2x-poikien "Jeromen" ja "Oliverin" 7-vuotispäivät, joilla Marimekon edesmennyt ex-omistaja, 90-vuotias moderni tanssijatar ym celeb-hahmot leikkasivat peniskakkua ja mutustelivat Hoo Moilasen paikan päällä lämmitettyjä ripsipiirakoita torikärrystä. No joka tapauksessa, sen pituinen se ja lyhyestä virsi kaunis, tiiliskivestä rumempi.
xxx/ellauri304.html on line 452: “That’s astonishing….an Italian operetta, a Broadway musical, Arabian Nights….how do you compose so many different things?” Jerome Kern shrugged and answered: “I just keep writing the same old Kletzmer music.”
xxx/ellauri356.html on line 85: Jerome Saarinen, olet lähtenyt teit isäin astumaan! Järjestät ihania kokemus matkoja ja muita venyitä.
41