ellauri019.html on line 209: Riku Rinkula on tunnettu jeremiadeistaan. Tää paasaus repostelee ensimmäistä ja oikeaa ur-jeremiaadia. Perinteisesti jeremiadit on laitettu profeetta Jeremian nimiin. Hän oli Roopen hovimestari karhukoplan Kivisyömmi II:n suorittaman Ankkalinnan valtauksen aikana, kun Ankkalinnan rahasäiliö tuhottiin ja kuningas Joakim von Anka otettiin vangiksi.
ellauri019.html on line 222: Kerrotaan Jeremian väsänneen nää valituxet Ankkalinna-Hanhivaara tien alikulkutunnelissa. Ei nähtävästi uskaltanut jättää niitä maistraattiin. Kirja kuuluu vanhempaan kaxoisvirran maan kaupunkivalitusten genreen, johon kuuluvista teoksista Ur-valitus on vanhimpia ja tunnetuimpia. Ei siis jeremian jeremiadi, vaan sumerilaisten.
ellauri019.html on line 276: Jeremian walituswirten loppu.
ellauri019.html on line 304: Job oli kotoisin Uzin maasta Se ei ole sama kuin Land of Oz; nimi Uz annettiin alkuaan eräälle aramealaiselle heimolle, ja sitä käytettiin jälleen aramealaisen Nahorin sukuhaarassa (Job 1:1; vrt. 1Mo 10:23; 22:20, 21). Jeremiadin 4:21:ssä Edomin sanotaan kyllä ’asuvan Uzin maassa’, mutta tässä raamatunjakeessa, joka on kirjoitettu satoja vuosia sen jälkeen kun Job luultavasti eli, Uzia ei samasteta Edomiin, etenkin kun Jeremian 25:20, 21:ssä ”Uzin maan kuninkaat” erotetaan Edomista. Jae viittaa kenties pikemminkin Edomin alueen laajenemiseen. (Ks. US nro 4.)
ellauri019.html on line 308: Toisaalta vaikuttaa vahvasti siltä, että yksi Jobin kolmesta ”toverista”, jotka kävivät arvostelemassa häntä hänen sairautensa aikana, oli edomilainen, nimittäin temanilainen Elifas (Job 2:11; vrt. 1Mo 36:11, 34). Jeremian 49:7:ssä Temanin esitetään olevan edomilaisen viisauden keskus; ehkäpä edomilaiset olivat viisaan maineessa, koska he olivat säännöllisesti kosketuksissa ja yhteydessä itämailta tulleisiin matkalaisiin.
ellauri019.html on line 328: Edom profetioissa. Jo kuningas Ussian hallituskaudella profeetat Joel ja Aamos julistivat, että Jehova tulee varmasti tuomitsemaan Edomin, koska armottomalla miekan käytöllään se ilmaisi talttumatonta vimmaansa Israelia kohtaan (Am 1:6, 11, 12). Sen vuoksi että Edom vastusti ilkeämielisesti Jehovan liittokansaa, se oli menettänyt omistusoikeutensa maahan, jonka Jumala oli sille antanut (Jl 3:19; Am 9:11, 12). Edomilaisten tuho sinetöitiin babylonialaisten valloittaessa Juudan ja Jerusalemin 607 eaa. Edomilaisten viha ilmeni selvästi, kun he yllyttivät Jerusalemin autioittajia (Ps 137:7), iloitsivat Juudan murhenäytelmästä ja jopa luovuttivat vihamielisyydessään ja kostonhalussaan pakoon päässeitä Juudan asukkaita babylonialaisille teurastettaviksi. He ryöstivät maata muiden naapurikansojen kanssa, suunnittelivat ottavansa Juudan ja Israelin hylätyn maan haltuunsa ja puhuivat kerskaillen Jehovaa vastaan. Tästä syystä Jehova käski profeettojensa Jeremian, Hesekielin ja Obadjan vakuuttaa Edomille, että sen ilo jäisi lyhytaikaiseksi ja se saisi osakseen samanlaista kohtelua kuin Juuda. (Va 4:21, 22; Hes 25:12–14; 35:1–15; 36:3–5; Ob 1–16.) Kuten profeetta Jesaja oli aiemmin ennustanut, miekkaa käyttävät edomilaiset joutuisivat Jehovan oman oikeuden ja tuomion miekan alle: kaikista ryhmistä, suurista ja pienistä, tulisi tuhon omaksi vihittyjen teurasuhrieläinten kaltaisia (Jes 34:5–8).
ellauri019.html on line 332: Myöhempi historia ja katoaminen. Jehovan profeetan Jeremian välityksellä Edomin kuningasta varoitettiin siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar panisi ikeen hänen niskaansa (Jer 27:1–7). Sitä, mitä edomilaiset todellisuudessa tekivät tässä tilanteessa, ei kerrota. Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. jotkut maanpakoon joutuneet juutalaiset saivat kuitenkin tilapäisen turvapaikan Edomista. Kun babylonialaisarmeijat sitten olivat lähteneet, nämä pakolaiset palasivat omaan maahansa ja pakenivat lopulta Egyptiin. (Jer 40:11, 12; 43:5–7.) Pian koitti aika, jolloin Edomin oli siemaistava syvään Jehovan vihastuksen maljasta (Jer 25:15–17, 21). Tämä tapahtui suunnilleen 500-luvun eaa. puolivälissä Babylonian kuninkaan Nabunaidin hallitessa. Babylonian historian ja kirjallisuuden tutkijan C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka voittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaissotilaita. Kommentoidessaan tätä John Lindsay kirjoitti: ”Täten profeetan sanat täyttyivät ainakin osittain, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Minä langetan kostoni Edomille kansani Israelin kädellä.’ (Hes. 25:14.) Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joiden mukaan Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan sen eteen’. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka Nebukadressarin päivinä olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, mutta Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset. (Vrt. Ob. 1 ja 7.)” (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1976, s. 39.)
ellauri032.html on line 710: Kuinka meidän tulee toimia toisia ihmisiä kohtaan? Esimerkiksi jos minulta kysytään: ”Miten Herra Jeesus osallistuu Pyhään ehtoolliseen? Miten Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä?” Täytyykö minun kertoa ihmiselle selvä käsitykseni tästä? Voivatko kaikki ihmiset tietää tätä? Ei! Minä tiedän asioita, joita minä voin tuskin kertoa kahdelle tuhannesta, koska Jumala haluaa heidän sydämensä ei heidän päätään. Koska sadasta tuhannesta ainoastaan muutama voi omata sen, me käsitämme salaisuuden todella suurpiirteisesti ja sanomme: ”Kirjoitettu on”. Kuitenkin mitä jos joku sanoo: ”Minä todella haluaisin saada salaisuuteen selityksen?” Silloin me sanomme, kuten sanotaan yhdessä profeetta Jeremian kohdassa. ”Sinä pyydät itsellesi suuria! Älä pyydä” (Jer. 45:5). Tyydy siihen mitä näet kirjoitettuna ja josta tunnet siunausta. Älä lue pientä pränttiä.
ellauri115.html on line 845: Kirja on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän Baruk ben Neriahin mukaan. Varmaa tietoa kirjoittajista ei kuitenkaan ole. Kirja lienee ollut olemassa yhtenäisenä kokonaisuutena 100-luvulla eaa. Se on luultavasti kirjoitettu alun perin arameaksi tai hepreaksi.
ellauri115.html on line 849: Tämä kirja on kyllä nöyrä, vaikka kuka tämä Baruk olis ollut; sillä ei se ole uskottava, ettei propheta Jeremian palvelian, joka myös Barukiksi kutsuttiin, jolle tämä lähetyskirja omistetaan, pitänyt oleman korkiamman ja rikkaamman hengessä, kuin tämä Baruk on; ei myös sovi vuosiluku yhteen tekoin kanssa. Ei kuitenkaan ole tämä ilman hyödytystä tähän pantu muiden sekaan, että se kirjoittaa niin kovin epäjumalan palvelusta vastaan, ja muistuttelee Moseksen lakia.
ellauri263.html on line 92: Kirja on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja henkilökohtaisen, hyvän ystävän Baruk ben Neriahin mukaan. Varmaa tietoa kirjoittajista ei kuitenkaan ole. Tuskin Jahve ainakaan. Kirja lienee ollut olemassa yhtenäisenä kokonaisuutena 100-luvulla eaa. Se on luultavasti kirjoitettu alun perin arameaksi tai hepreaksi.
ellauri263.html on line 94: Muun muassa katolinen Barukin kirja sisältää kuudennen luvun, Jeremian kirjeen, joka on itäisen ortodoksisuuden Raamatussa omana kirjana. Kummatkin lukevat Barukin kirjan profeetallisiin kirjoihin Jesajan, Jeremian, Valitusvirsien, Hesekielin, Danielin ja kahdentoista pienen profeetan joukkoon.
ellauri263.html on line 96: Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Kirja jakautuu neljään osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakko-oireisten siirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Ajoituksessa on ongelmansa: Jeremian kirjan mukaan Baruk oli tuolloin Egyptissä eikä Babyloniassa. Kaikkineen kirjasta saa sen kuvan, että se on kusetusta, kirjoitettu vasta myöhempinä vuosisatoina.
ellauri264.html on line 268: Prof. Shrage istuu yxinäisenä hiljaa hämärässä lainaten Jeremian valitusvirttä 3. luvun 28. jakeesta:
ellauri264.html on line 275: Perinteisesti kirja on laitettu (eli pantu) profeetta Jeremian nimiin. Hän oli hovivirkailija Nebukadressar II:n suorittaman Jerusalemin valtauksen aikana, kun Jerusalemin temppeli tuhottiin ja kuningas Joakim von Anka otettiin vangiksi. Kerrotaan, että Jeremia vetäytyi Damaskon portin ulkopuolella sijainneeseen luolaan, jossa hän kirjoitti Jehovalle valituxen. Valitus onkin yleensä sijoitettu Jeremian väitöskirjan jälkeen.
ellauri264.html on line 277: Jotkut tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet sen, että Jeremia olisi kirjan kirjoittaja. Neljä sen viidestä kirjasta on kirjoitettu tyyliin, joka poikkeaa Jeremian kirjan tyylistä. Tutkijoiden mukaan kirja kuuluu vanhempaan mesopotamialaiseen kaupunkivalitusten genreen, johon kuuluvista teoksista Urin valitus on vanhimpia ja tunnetuimpia.
ellauri341.html on line 69: Tämän pettymyksen kauden jälkeen Nebukadnessarin onni kääntyi. 580-luvulla eaa. Nebukadnessar osallistui menestyksekkääseen sotatoimiin Levantissa kapinallisia vasallivaltioita vastaan. Tarkoituksena oli todennäköisesti hillitä Egyptin vaikutusvaltaa alueella. Vuonna 587 eKr. Nebukadnessar tuhosi Juudan kuningaskunnan ja sen pääkaupungin Jerusalemin. Jerusalemin tuhoutuminen johti Babylonian vankeuteen, kun kaupungin asukkaat ja ihmiset ympäröivistä maista karkotettiin Babyloniaan. Sen jälkeen juutalaiset kutsuivat Nebukadnessaria, suurinta vihollista, jonka he olivat kohdanneet siihen asti, "kansojen tuhoajaksi" (משחית גוים, Jer. 4:7). Raamatullinen Jeremian kirja maalaa Nebukadnessarin julmaksi viholliseksi, mutta myös Jumalan asettamaksi maailman hallitsijaksi ja jumalalliseksi välineeksi Israelin tottelemattomuuden rankaisemiseen. Jerusalemin tuhoamisen, kapinallisen foinikialaisen Tyroksen kaupungin valloittamisen ja muiden Levantissa toteutettujen kampanjoiden ansiosta Nebukadnessar saattoi päätökseen Uus-Babylonian valtakunnan muutoksen muinaisen Lähi-idän uudeksi suurvallaksi. Hyvä Nabu! Tukkasi on hyvin!
xxx/ellauri114.html on line 268: Jeremia ei järin pitänyt elamiiteista. No ei se pitänyt monista muistakaan naapurikansoista. Jeremia (c. 650 – c. 570 BC), "itkeskelevä profeetta", oli heprealaisen raamatun majuriprofeettoja. Juutalaisen perinteen mukaan Jeremia väsäsi Jeremian kirjan, kuningasten kirjan, ja valitusvirret. Assistant editorina oli Baruch ben Neriah, Jeremian kirjuri ja opetuslapsi. Yahwehin, Israelin jumalan monien profetioiden lisäxi kirjassa on meheviä yxityiskohtia profeetan elämästä, sen kokemuxista ja vankilatuomioista. Jeremian kirja on kanoninen, ja Jeremia majuriprofeetoista hopeasijalla (kuka sai kultaa? No Jesaja tietysti, ja Hesekiel tuli pronssille.) Musulmaanitkin siteeraa Jeremiaa. Mulla taitaa olla siltä useitakin sitaatteja, mm. Jeremiadia, Siinä kohtaa sivutaan myös Edomia (alla).
xxx/ellauri292.html on line 342: Kuningas puhui hänelle, eikä Jeremialle, koska hän uskoi, että naiset ovat helpommin sääliviä kuin miehet ja että siksi hän pyllistyisi todennäköisemmin kuin Jeremia rukoilemaan Jumalan edessä hänen puolestaan (Meg. 14a, b; comp. Seder Olam R. xxi.). Hulda oli Jeremian sukulainen, ja molemmat olivat sexikkään Rahabin jälkeläisiä avioliiton kautta Joosuan kanssa (Sifre, Num. 78; Meg. 14a, b). Jeremia varoitti ja saarnasi katumusta miehille, kun taas Huldah teki samoin naisille (Pesiḳ. R. 26 [toim. Friedmann, s. 129]). Hulda ei ollut professori, vaan hän opetti julkisesti alakoulussa ( Targum to 2 Kings 22:14 ), joidenkin opetusten, erityisesti suullisen opin, mukaan.
xxx/ellauri293.html on line 274: Sefanjan kirjan ensimmäisen jae sanoo, että kirjan kirjoittaja "Sefanja oli Kusin poika; hänen isoisänsä oli Gedalja, tämän isä oli Amarja ja tämän Hiskia". Kaikki, mitä kirjoittajasta tiedetään, on peräisin tekstistä itsestään. Näin Sefanja olisi ollut profeetta Jeremian aikalainen. Kuningas Josia hallitsi Juudan kuningaskuntaa suunnilleen vuosina 640–609 eaa. Sefanja on ajankohtainen, mm. alussa sanotaan: "Minä tuhoan ihmiset ja eläimet, teen lopun taivaan linnuista ja meren kaloista".
xxx/ellauri417.html on line 335: Siis mitä? Oliko tuo Taavetinkin valistunut mielipide tuona aikana? Mahdollisesti. Kanaanilaisen viherpeukalon sääjumalan Baalin vaino profeettojen toimesta alkoi vasta foinikialaisen Iisebelin aikana (mm. Jeremian ja ballistien kuulu nuotionsytytyskilpailu), siihen saakka molemmat baalit istuxivat aidalla käytkaz sulassa sovussa, kuten James kuvailee. Eihän ba'al tarkoita muuta kuin herraa, siis esim. vaimon tai sikatilan omistajaa eli isäntää. Tämäkin tiedonjyvänen ilmeni James Michenerin tiilestä, joka osoittautuu mainettaan paremmaxi. Vaikka (ilmeisesti pahastunut juutalainen) resensentti haukuskeli sitä albumissa 352.
21