ellauri164.html on line 304: Maan tapahtumat vaikuttivat suuresti nuoreen tyttöön. Erityisesti Jeannen elämä mullistui 13-vuotiaana hänen alkaessaan kuulla ääniä ja nähdä ilmestyksenomaisia näkyjä. Hänen mukaansa Pyhä Katariina, Pyhä Margareta ja arkkienkeli Mikael kutsuivat häntä ja pyysivät häntä vapauttamaan Ranskan maahan tunkeutuneista englantilaisista. Äänten kehottamana hän päätti lähteä tapaamaan itse prinssi Kaarlea. Kaarle on kuvissa aika hölmön näköinen.
ellauri164.html on line 308: Pitkän ratsastusmatkan jälkeen Jeanne saapui Chinonin pikkukaupunkiin, jossa kruununprinssi Kaarle VII piti hoviaan. Prinssi ei halunnut näyttäytyä Jeannelle ja yritti hovimiehensä turvin hankkiutua ”neitsyestä” eroon. Kun Jeanne ei suostunut poistumaan hovista, hänet toimitettiin kirkonmiehistä ja professoreista koostuvan valtuuskunnan kuulusteltavaksi. Samalla huhut oudosta tytöstä levisivät, ja hänen puheensa saivat suuren kannatuksen. Jeannen julistus ”ei ole olemassa muuta apua kuin minun kauttani!” otettiin vakavasti, ja hänelle päätettiin antaa lyhyt sotilaallinen peruskoulutus. Eteen vie! Taaxe psstu! Kaze oikeaan pn! Ojennus! Hommio! Komppanii! Riviin järjesty! Housujen ja muiden varusteiden ohella Jeannelle annettiin vanha ruostunut miekka, jota hän kantoi tulevassa taistelussa.
ellauri164.html on line 313: Kaarle ei kuninkaaksi pääsynsä jälkeen enää halunnut tukea Jeannen hanketta Ranskan vapauttamiseksi, vaan pelasi englantilaisten ja Burgundin herttuan kanssa poliittista peliä Jeannen tietämättä asiasta. (Lähde menee ämmä jo!)
ellauri164.html on line 315: Kaarlen yllätyksellisestä puolenvaihdosta vihastuneena Jeanne hyökkäsi ilman kuninkaan lupaa keväällä 1430 Pohjois-Ranskassa englantilaisia vastaan. Compiègnen taistelussa burgundilaiset ottivat Jeannen kiinni ja vangitsivat hänet. Jeanne jäi burgundilaisten vangiksi puoleksi vuodeksi. Kuningas ei tehnyt paljonkaan Jeannen vapauttamisen hyväksi ja lopulta burgundilaiset myivät hänet englantilaisille 10 000 dukaatin summasta. Jeanne kuljetettiin miehitettyyn Rouenin kaupunkiin ja suljettiin ahtaaseen vankikoppiin.
ellauri164.html on line 317: Sotaoikeudessa Jeanne lupasi ettei enää käytä housuja. Hänet kuljetettiin takaisin Rouenin vankityrmään, jossa hänet nähtiin taas housut jalassa! Jeannen oman väittämän mukaan hän joutui rikkomaan lupauksensa kirkolle ja pukeutumaan miesten vaatteisiin, koska naisten vaatteet altistivat hänet vartijoiden seksuaaliselle väkivallalle, tai sit että vartijat ottivat siltä mekon pois ja antoivat jälkeenpäin housut tilalle. Syyllisyys palautettiin ja hänet tuomittiin yksimielisesti kuolemaan.
ellauri164.html on line 324:
ellauri164.html on line 343: Takatukkaisen muukalaislegioonalaisen mielestä viimeinen kunnon chevaljeeri oli Jeanne d'Arc. Uskonto, isänmaa ja soldaatit! Alas jutkupankkiirit! Maalaispappitaskukirjasta löytyy kosolti ranskispatriotismia sekä aatelin ja sotilaiden hehkutusta. Muka Roland ja pojat oli synnynnäisiä chevaljeereja. Mitäs sitten kaxoisnelistivät karkuun sakemanneja viimeisissä sodissa? Viimeinen kaxilahkeinen oli takatukan mielestä Jeanne d'Arc. Bernadotten vaimohan oli Jeannen huonetta ja sukua, vaikka Jeanneen verrattuna huonokuntoinen.
ellauri342.html on line 204: Kun Védène ilmestyi keskelle konventtia, hänen läsnäolonsa ja hänen kaunis ulkonäkönsä saivat heidän keskuuteensa leviämään ihailun huminaa. Hän oli upea provencelainen, mutta vaalea, pitkät kiharat hiukset päistään ja pieni villiparta, joka näytti juuttuneen hienon metallin lastuihin, jotka olivat pudonneet hänen isänsä, kultakuvanveistäjänsä taltasta. Huhuttiin, että kuningatar Jeannen sormet olivat joskus leikkineet tässä vaaleassa parrassa; ja Védènen herralla oli itse asiassa niiden miesten loistava ilma ja hajamielinen ilme, joita kuningattaret rakastivat... Sinä päivänä tehdäkseen kunniaa kansalleen hän oli korvannut napolilaiset vaatteensa provencelaisella ruusulla vuoratulla takilla , ja sen hupussa tärisi suuri Camargue ibis -sulka.

ellauri342.html on line 205: Kun Vedene ilmestyi kokoonpanon keskelle, hänen laakerinsa ja komea ulkonäkö sai aikaan melkoisen hyväksynnän murinan. Hän oli upea Provencesta kotoisin oleva mies, vaaleapäästä kiharat hiukset ja pieni ohut parta, joka olisi voitu tehdä siitä hienoja metallilastuja, jotka ovat pudonneet hänen kultaseppäisänsä taltasta. Huhu onko kuningatar Jeannen sormet joskus leikkinyt sillä vaalea parta. Vedenen majesteettiudella oli todellakin loistava puoli; hänellä oli kuningattareiden rakastamien miesten turha, hajamielinen katse. Siinä päivänä, kohteliaisuutena kotimaataan kohtaan, hän oli vaihtanut omansa Napolilaiset vaatteet vaaleanpunaiseen, punottuun takkiin Provencen tyyliin, ja Camarguen valtava ibis-pilvi leimahti hänen hupussaan.
9