ellauri014.html on line 482: Esim Jane Eyre ei ehkä ollut ihan missikaunotar, mut se ei haitannut, koska sen hirviökin tuli sokeaksi. Kuitenkin heppu oli varakas ja tykkäs Janesta ihan hirveästi, ja antoi Janen olla tunnejohtaja. Sillä saa paljon anteeksi.
ellauri079.html on line 99: Jane Hathaway, jota Klampetit sanoo Jane-neidixi, on Drysdalen lojaali, korkeakoulutettu ja tehokas sihteerikkö. Vaikka se haluttomasti toteuttaa hänen toiveensa, se pitää aidosti perheestä ja koittaa suojella niitä pomonsa ahneudelta. Neiti saa usein "pelastaa" Drysdalen sen omilta juonilta, saamatta paljon tai yhtään kiitosta ponnistuxistaan. (Tämmöisiä hahmoja oli paljon Silta-sarjassa. Ainoastaan päähenkilöt sai tehdä mitä huvitti.) Klampetit pitää sitä perheenjäsenenä niinkuin kotiapulaista; jopa Mummi, joka vähiten viihtyy Kaliforniassa, pitää siitä suuresti. Jane on vähän ihastunut Jethroon lähes koko sarjan ajan. Vuonna 1999, TV Guide rankkasi Janen numerolle 38 luettelossa "50 kaikkien aikojen TV-hahmoa". Mikähän sen sijoitus olis nyt? Nyt on tunnetumpi Amy Hathaway. Anne Hathaway oli nuoren Bill Shakespearen 8v vanhempi MILF-puoliso. Bill oli tempassut sen paxuxi. Se eli kuitenkin 8v kauemmin kuin Bill. Se nauraa parhaiten joka nauraa viimexi. Mäkitupalaisista se oli sitten Jethro.
ellauri095.html on line 442: Janen kirjeet 1870-luvun puolivälistä osoittavat hänen oman terveytensä heikkenemisen; hänenkin oli vaikea istua ja hän pyörtyili. Rossettin fobiat ja yhä vainoharhaisemmat epäilyt ovat saattaneet myös olla yhä epäedullisemmin vastakkain William Morrisin energian, vaurauden, hellä hyvän tahdon ja tarkkaavaisen huolen kanssa Morrisin lapsista.
ellauri355.html on line 137: Pornotähti Jesse Janen ja hänen poikaystävänsä epäillään kuolleen huumeiden yliannostukseen. Aikuisviihdetähtenä kuuluisuuteen noussut Jane oli kuollessaan 43-vuotias.
ellauri362.html on line 46: Kylläpä on kehno fan fiction sequel Jane Austenin Pride and Prejudicesta! Mitään ei ole jäljellä Janen hienosta huumorista ja säätymoraalista. Samat hynttyyt päällä, mutta aivan ala-arvoista chicklittiä.
ellauri362.html on line 89: Ballissa Bingley pyytää innokkaasti esittelyjä ja tanssii läpi yön paikallisten tyttöjen kanssa. Hän ihastuu nopeasti 22-vuotiaaseen neiti Jane Bennetiin. Darcy kieltäytyy olemasta esitelty paikallisille tytöille, koska Jane on ainoa "komea" paikallinen tyttö, ja sen sijaan tanssii vain Bingleyn sisarusten kanssa. Kun Bingley ehdottaa Darcylle, että tämä tanssiisi Janen nuoremman 20-vuotiaan sisaren Elizabethin kanssa, joka istuu parhaillaan tanssia, Darcy tyrmää häntä arviollaan - "Hän on siedettävä, mutta ei tarpeeksi komea houkutellakseen minua; enkä ole tällä hetkellä kyllin huumorintajuinen tehdäkseni ikäviä seurauksia nuorille naisille, joita muut miehet halveksivat." Valitettavasti Elizabeth Bennet kuulee kommentin.
ellauri362.html on line 100: Darcy alkaa torjua Caroline Bingleyn jatkuvaa kritiikkiä Elizabethista, koska se ei ole houkutteleva. Kun Janen ja Elizabethin oleskelu Netherfieldissä on loppumassa, Darcy ja Elizabeth sattuvat jakamaan kirjastoa jonkin aikaa, ja Elizabethin lähdön jälkeen Darcyn uteliaisuus saa hänestä parhaansa ja hän löytää kirjan, jota Elizabeth luki, Miltonin kadonnut paratiisi. ja ryöstää kirjontalankakirjan merkkinsä muistoksi.
ellauri362.html on line 120: Darcy alkaa pelätä, että jos hän ei ryhdy toimiin, hän menettää tämän aarteen. Hänen on toimittava nyt. Huolimatta Elizabethin kanssa naimisiin liittyvistä sosiaalisista haitoista Darcy päättää tarjota kätensä, mutta jälleen kerran hänen ajoituksensa ei voisi olla huonompi, koska tarjousta edeltävänä päivänä hiän oppii Fitzwilliamilta (tahattomasti) Darcyn hallitsevasta roolista Bingleyn tarkoituksellisessa erottamisessa hänen sisarestaan Janesta. Siten, kun Darcy pyytää Elizabethin kättä, tämä hylkää hänet käsistä ensisijaisesti hänen roolistaan Janen ja Bingleyn erottamisessa ja myös hänen skandaalimaisen Wickhamin kohtelunsa vuoksi.
ellauri362.html on line 135: Palattuaan Hertfordshireen Bingley ja Darcy kutsuvat Bennetsit virallisesti Longbourniin. Vierailun aikana Darcy ja Elizabeth käyttäytyvät muodollisesti, mutta Bingley ja Jane köyrivät siivouskomerossa ja alkavat nopeasti uudelleen kiintyä toisiinsa. Seuraavan vierailun aikana Darcy vakuuttuu siitä, että Bingleyn ja Janen kiintymys on aitoa ja kestävää, ja tämän jälkeen hän tunnustaa Bingleylle aiemman petoksen parin erottamisessa. Näiden uusien tietojen perusteella Bingley pyytää Janea välittömästi tekemään hänestä onnekkain mies, ja hän hyväksyy. Koska Elizabeth ei ole antanut Darcylle mitään merkkejä siitä, että hänen tunteensa häntä kohtaan olisivat muuttuneet, Darcy palaa Lontooseen. Hän ei ole halukas satuttamaan toista hylkäämistä.
ellauri362.html on line 139: Palattuaan Erewhon-taloonsa Lontooseen Darcy löytää Lady Catherinen odottavan häntä. Ilmeisesti Janen välitön avioliitto Bingleyn kanssa oli saanut muut Merytonin yhteisössä uskomaan, että Darcyn ja Elizabethin häät eivät ole enää kaukana, ja nämä perusteettomat huhut pääsivät Rosings Parkiin, jossa Darcyn täti Lady Catherine oli kauhuissaan, koska hänellä on avioliittosuunnitelmat tyttärelleen ja Darcylle. Kun Elizabeth Longbournissa ei poistanut Lady Catherinen huolia, hän matkusti Lontooseen kohtaamaan Darcyn, joka yrittää rauhoittaa tätiään huomauttamalla, että tällaiset huhut eivät ole ennennäkemättömiä. Mutta kun Lady Catherine myöntää, että hän on jo puhunut Elizabethin kanssa, Darcy kiihtyy. Ja kun Lady Catherine myöntää, että Elizabeth kieltäytyi sanomasta hylkäävänsä ehdotuksen, Darcysta tulee erittäin kiinnostunut. Voisiko siihen olla mahdollisuus, hän ajattelee.
ellauri362.html on line 257: Liz ja Mr. Darcy on kuskattu Turkkiin asti pois tyttärien toilailujen tieltä. Tällä kertaa ei olisi kiire saada typyt naimisiin koska 2 perillistä on pahnanpohjimmaisina kypsymässä Pemberleyssä. Joutua näkyy pidettävän kumminkin, vaikka nolo Mrs. Bennett mummi on jo ilmeisesti saatettu haudan lepoon ensimmäisenä kuten kaikki toivoivat. Ukki Mr. Bennett on jostain syystä Pemberleyssä syytinkiläisenä, vaikkei Longbournea olisi vielä ollut pakko luovuttaa inhalle Mr. Collinsille. Isosisko Letitialla on Janen habitus mutta luonne Mrs. Bennetin ja Maryn hybridi. Camilla vetää sille lizarit eikä edes kaduta.
ellauri369.html on line 334: Nimittäin lokakuussa 1826 Thomas ja Jane Welsh menivät naimisiin Walesin perheen tilalla Templandissa. Pian avioliiton jälkeen Carlyles muutti vaatimattomaan kotiin Comely Bankissa Edinburghissa, jonka Janen äiti oli vuokrannut heille. He asuivat siellä lokakuusta 1826 toukokuuhun 1828. Siihen aikaan Carlyle julkaisi saksalaisen romanssin , aloitti Wotton Reinfredin , omaelämäkerrallisen romaanin, jonka myös hän jätti kesken, ja julkaisi ensimmäisen artikkelinsa Edinburgh Review -julkaisuun , "Jean Paul Friedrich Richter" (1827). Se ei juuri meulaa heilauttanut Richterin asteikolla. Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija josta lienee jo paasattu (jep, albumisa 128). Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Kyllä pettyivät sillä oikea Richter oli aika pyllynaamainen.
ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri369.html on line 517: Froude oli ollut Thomas Carlylen henkilökohtainen, hyvä ystävä ja älyllinen opetuslapsi vuodesta 1861, ja heistä tuli vieläkin läheisempiä Carlylen vaimon Janen kuoleman jälkeen 21. huhtikuuta 1866. Lukiessaan Janen päiväkirjoja ja kirjeitä Carlyle hämmästyi hiänen onnettomuudestaan ja omaa ärtyneisyyttään ja välinpitämättömyyttään hiäntä kohtaan, ja hän päätti sovittaa asian kirjoittamalla hiänelle muistion. Vuonna 1871 Carlyle antoi Froudelle tämän muistion sekä nipun Janen henkilökohtaisia papereita julkaistavaksi Carlylen kuoleman jälkeen, jos Froude niin päätti. Lisäksi Carlyle nimitti Frouden yhdeksi omista kirjallisista pyöveleistään, vaikka hän oli (ehkä tarkoituksella) moniselitteinen ohjeissaan.
ellauri369.html on line 523: Carlylen veli James ja sisar rouva Austin kuitenkin pyysivät häntä jatkamaan työtä, ja vuonna 1882 hän julkaisi kaksi ensimmäistä osaa. Froude kirjoitti Carlylen elämän sen mukaan, mitä hän ymmärsi Carlylen omiksi elämäkerrallisiksi periaatteiksi, ja kuvasi Carlylen älyllisen suuruuden lisäksi myös hänen henkilökohtaisia puutteitaan. Monet lukijat keskittyivät kuitenkin jälkimmäiseen, erityisesti Carlylen onnettomaan suhteeseen vaimonsa kanssa, josta tuli pian laajalti käytetty esimerkki keskusteluissa avioliiton seksuaalipolitiikasta. Kiistaa pahensi Frouden julkaisemat Jane Welsh Carlylen kirjeet ja muistiot vuonna 1883, Janen omat kirjoitukset ja Carlylen elämän valmistuminen vuonna 1884.
ellauri369.html on line 527: Kiista jatkui niin kauan, että vuonna 1903, lähes kymmenen vuotta Frouden kuoleman jälkeen, hänen tyttärensä päättivät julkaista My Relations with Carlyle -kirjan , jonka heidän isänsä oli kirjoittanut vuonna 1887. Tässä pamfletissa Froude yritti perustella päätöksiään elämäkerran kirjoittajana, mutta meni kuitenkin pitemmälle, juu, juu , meni pitemmälle, kuin hänen virallinen elämäkertansa oli, spekuloimalla Geraldine Jewsburyn levittämien "juorujen ja huhujen" perusteella, että Carlylen avioliitto jäi keskeneräisexi Tuomon impotenssin vuoksi. Tämän kiisti James Crichton-Browne , joka julkaisi "Froude and Carlyle: The Amputation Lääketieteellisesti" (1903) The British Medical Journalissa, mikä toi esiin Jewsburyn epäluotettavuuden, Janen sopimattomuuden synnyttää lapsia ja Carlylen kirjoitusten miehisyyden argumenttina Froudea vastaan. Crichton-Browne vahvisti myöhemmin, että yhden Janen sairauden jälkeen hänen henkilökohtainen lääkärinsä Richard Quain lähetti Carlylelle sanan, että tämä voisi "palata aviopuuhasteluun vaimonsa kanssa". Aileen Christianson , viitaten molempien Carlylejen kirjeenvaihtoon ja Janen komuutista löytyneisiin käytettyihin ranskalaisiin kirjeisiin, toteaa: "Näyttää todennäköiseltä, että heillä oli seksuaalinen suhde, riippumatta siitä, mitä myöhemmässä avioliitossa sairaus ja taipumukset rajoittivat, ja että myöhemmät kiistat Thomasin "impotenssista" tai Janen frigiditeetistä liittyivät enemmän avioliiton kummankin puolen puolustajien näkemykseen kuin totuuteen."
xxx/ellauri056.html on line 217: Taavi syntyy Blunderstonessa (oikeesti Blundeston, Suffolk), ja elämä alkaa kivasti kiltin mutta löperön nuoren leskiäidin ja hoitotädin Peggottyn kaa. Sitten seuraa kurja ja julma aika isäpuolen, hra Murdstonen hännän alla, ja Murdstonen siskon Janen, joka lopulta ajaa Taavin äidin aikaiseen hautaan. Sitten seuraa koettelemusten periodi Salem-talon akatemiassa, jota johtaa tyrannimainen öykkäri rehtori Creakle. Lieventävä asianhaara on Taavin ystävyys säteilevän Steerforthin ja tavixemman mutta hyvänahkaisen Traddlesin kaa. Sitten Taavi lähetetään paskahommiin Lontooseen Mordstonen ja Grindbyn viinakauppaan. Tällä kertaan kurjan elämän vastoinkäymisissä piristävät hra Wilkins Micawber perheineen (talent, Mr Micawber has; capital, Mr Micawber has not, siteerasi Jespersen.). Taavi karkaa löytääxeen omituisen tätinsä, Bezey Trotwoodin Doverista, ja seikkailee sikana matkalla. Bezey adoptoi Taavin ja se menee iloisena Tri Vahvan kouluun Canterburyssa, missä se loisii Bezeyn lakimiehen hra Wickfieldin luona, ja tutustuu Wickfieldin tyttäreen Agnekseen, ja sen kirjuriin, Uriah Heepiin. Maineikas yhtye 70-luvulla, ei kyllä mun suosikkien kärkipäätä. Sitten siitä Dickensin tapaan artikuloidaan proktori tohtorien kortteliin Spenlowin ja Jerkinsin firmaan. (häh? prokuraattori. Tää oli joku roomalaisen lainkäytön jäänne katoliselta ajalta. Doctors Court hoiti siviili- perintö- kirkollis- ja meriasioita kunnes lopetettiin 1800-luvulla.) Siellä se rakastuu Spenlowin tyttäreen Dooraan (ou Pandoora), jonka se naikin Spenlowin kuoltua. Sillä aikaa Heep kiusaa Wickfieldin melkein mielipuolexi.
xxx/ellauri113.html on line 40: Vittu oli sillä vammallakin 2 vaimoa! Eka vaimo Jane ei kestänyt koko elinkautista, ero tuli 30v liiton jälkeen. Janen naidessa Tapsan v. 1961 tauti ei ollut vielä tiedossa. Taisi olla aika järkytys. 3 lasta saivat silti aikaan, eli ei kaikki jäsenet olleet koko ajan heikkoja. No ei kyrvässä ole lihaxia, vaan paisuvaisia. Jane oli uskovainen, Tapsa ateisti, mistä tuli riitoja. Tapsa alkoi lähennellä hoizua Elaine Masonia, ja se oli Tapsa joka dumppas Janen Elainen eduxi (?) loppupeleissä. Mason ehti hoitaa Tapsaa vielä 11v. Bänät tuli kun Tapsa oli vähän vaille viisikymppinen. Silloinhan se hanin vaihto alkaa olla ajankohtainen menestyneillä miehillä. Me menestymättömät pidetään vaan samaa vanhaa kunnon Pattia.
xxx/ellauri357.html on line 505: Claire saapui Pisaan huhtikuussa Shelleyn kutsusta, ja pian sen jälkeen he kuulivat, että hänen tyttärensä Allegra oli kuollut lavantautiin Ravennassa. Mary melkein kuoli keskenmenoon 16. kesäkuuta, ja hänen henkensä pelasti vain Shelleyn tehokas suusta suuhun ensiapu. Kaksi päivää myöhemmin Shelley kirjoitti ystävälleen, ettei Maryn ja hänen välillä ollut sympatiaa ja jos menneisyys ja tulevaisuus voitaisiin hävittää, hän olisi tyytyväinen Janen kirkkoveneeseen ja kitaraansa.
19