ellauri009.html on line 854: Uskokoon ken tahtoo. Usko mitä haluat. Tää on Jamesin will to believe.

ellauri016.html on line 847: Se löytyy King Jamesin raamatusta. Eikä mistään muualta

ellauri037.html on line 45: James täyttää 90 tänä vuonna jos elää elokuuhun asti. Sen nimi oli Tommy pienenä ja sittemmin Big Tam. Sean mätki ekaa vaimoa näyttelijä Cilentoa, jonka kanssa sillä on poika Jason. Toka vaimo, vuotta sitä vanhempi marokkolainen Micheline, jonka se nai 45-vuotiaana, on pitänyt sen kurissa. Antti Niemen nuorempi kuranssari Nadja on dumpannut jo sen. Antista tuli ehkä liian patriarkan näköinen, vanha kaljupää. James pelasi luteenhajuisen Cilantron päällä potkupalloa, vaan Michelinin hännän alla vaarattomammin 3 reiän golfia. Jamesin mökkinaapuri on Hollannin kuningas. Niillä on yhteinen helikopteripaikka. Joskus kun James lennähtää mökille on paikalla jo Willemin ökykopteri. Se ottaa Jamesta niin päähän että. Nemin heila Grimm on samaa kadehdittavaa pitkää mustaa miestyyppiä. Fred Karlsson oli aika lailla James Bondin näköinen.
ellauri079.html on line 212: Sitten iskä Jamesin todellinen tuotanto: 51 found. Ensi silmäyxellä se näyttäisi olleen suuryritysten moraalinen tulkki ja riistokapitalismin käsikassara. Mutta tarkemmin lukien se taitaa olla (samalla?) kuiteskin aika vassari demokraatti joka kannattaa vahvaa keskushallitusta. Ei tää kyllä mikään rakettitieteilijä ole, filosofina enempi tollasta suoritusporrasta, Eskin tyyliin soveltavaa filosofiaa. Paljon kirja-arvosteluja kuten Eskin kotisivuilla.
ellauri082.html on line 383: William James (11. tammikuuta 1842 – 26. elokuuta 1910) oli yhdysvaltalainen psykologi ja filosofi sekä pragmatismin perustaja yhdessä C. S. Peircen kanssa. James toimi Harvardin yliopiston professorina vuodesta 1876 lähtien kuolemaansa saakka. William Jamesin veli Henry James oli eräs Yhdysvaltain tunnetuimpia kirjailijoita. William James Sidis oli hänen kummipoikansa. (Kekä sekin oli? No mitä väliä.)
ellauri082.html on line 385: James oli empiristi ja asetti perustaksi sen, mikä sisältyy välittömään kokemukseen. Filosofiassa jamesläinen ontologia oli pluralismia. Filosofisesti Jamesia pidetään idealismin ja Peirceä realismin kannattajana. Jamesin mukaan pragmatismi on panteistinen filosofia.
ellauri082.html on line 389: Jamesia pidetään nykyaikaisen uskontopsykologian perustajana. James kirjoitti muun muassa amerikkalaisen psykologian perusteoksena pidetyn The Principles of Psychology, joka ilmestyi vuonna 1890. Teoksillaan The Will to Believe (1897), The Varieties of Religious Experience (1902, suom. Uskonnollinen kokemus), Pragmatism (1907, suom. Pragmatismi) ja The Meaning of Truth (1909) James loi maineen yhtenä aikansa merkittävimmistä uskontofilosofeista. William Jamesin vuonna 1896 pitämän esitelmän ”The Will to Believe” mukaan uskonnollinen usko on äärettömän riskin ottamista. Se on kuin vuorikiipeilijän hengenvaarallinen loikka, joka ei voi toteutua ilman vankkaa uskoa hypyn onnistumiseen.
ellauri082.html on line 405: Jamesin mukaan nämä pyhyyden piirteet tulevat esiin erityisesti uskonnollisen kokemuksen tai kääntymyksen kokeneilla ja johtavat vielä a) jonkinasteiseen asketismiin b) sielun lujuuteen c) henkiseen puhtauteen ja d) lähimmäisenrakkauteen.
ellauri082.html on line 411: Sanat eivät pysty sitä ilmaisemaan. Mystistä kokemusta ei voida jakaa, eikä siirtää toiselle. Se voidaan kokea vain välittömästi.Tiedollinen laatu. Vaikka mystiset tilat ovat tunnetilojen kaltaisia niiden kokijalle niillä on myös tiedollinen aspekti. Niissä paljastuu Jamesin mukaan ”totuuden syvyys tavalla, johon loogisesti etenevä äly ei koskaan ulotu”. Lyhytaikaisuus. Mystiset tilat rajoittuvat puoleen tuntiin tai korkeintaan tuntiin.Passiivisuus. Mystistä tilaa voidaan valmistella määrätyillä tekniikoilla, mutta itse tila tapahtuu ihmisen omasta tahdosta riippumatta.
ellauri082.html on line 413: Jamesin mukaan uskonnolliset kokemukset liittyvät alitajunnan toimintaan ja alitajunnan tai alitajuisen minuuden ”ryntäämiseen tajuntaan”. Tästä huolimatta hän ei kuitenkaan pidä niitä vähävarvoisina, vaan kirjoittaa ”mystisten tilojen todellisuus ehdottomasti kumoaa sen kuvitelman, että epämystiset tilat olisivat ainoat uskottavat tilat ja määräisivät lopulta, mitä saamme uskoa” ja lisäksi ”Minusta tuntuu, ettei mikään filosofia anna meille oikeutta kutsua näkymätöntä eli mystistä maailmaa epätodelliseksi”.
ellauri082.html on line 496: Randy Lenz kaivoi Bill Jamesin paxuun tsygankirjaan kokaiinikätkön. Vizi miten näitä piisaa näitä mömmömiehiä, toikin tanskalainen poliisi n:ro 2 Bron/Broenissa vetää tabuja kuin jotain karkkia. Mut uskonto on parasta huumetta, kuten tietää peltipönkkö jameshousu ize:
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri164.html on line 361: Peter Piskuila (Matohäntä) (engl. Peter Pettigrew) (1959/1960 – maaliskuu 1998) oli Harry Potterin isän, James Potter, koulutoveri. Hän ei tosin ollut hyvä ystävä, vaan lähinnä ”iilimato”, joka roikkui Jamesin, Sirius Mustan ja Remus Lupinin seurassa. Peter ihaili Jamesia, hänen rohkeuttaan, taitojaan ja tapaansa osoittaa pientä kapinaakin koulussa. Meillä asuu joku Peter Piskuila portaiden alla, käy öisin vanhassa kompostissa syömässä. Nyt on ostettu 3 rotanloukkua, jotka voivat koitua sille päänmenoxi.
ellauri188.html on line 273: HS Kirjasto|Viikon kirja nostaa esiin nykyajan vääristyneen suhteen tarinoihin – Runeberg-voittaja on vaikuttava romaani. Koripallo|Lauri Markkasen Cavaliersilla paras NBA-kausi neljään vuoteen – LeBron Jamesin edellä historiallisella listalla enää yksi nimi
ellauri207.html on line 69: Nick Cave on säveltänyt myös elokuvamusiikkia. Yhdessä yhtyetoveri Warren Ellisin kanssa hän on säveltänyt musiikin elokuviin The Proposition – Ehdotus (2005) ja Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta (2007).
ellauri221.html on line 128: Jouko Turskan sylkeä roiskuvat 7 veljestä vastasivat hyvin Jorma Oxasen saamaa vaikutelmaa ko. juipeista. Riina Tanskasen tympeät tytöt ovat yllättävän rumia. Läiskät naamassa näyttää joltain ihotaudilta. Ei Riina izekään ole hääppönen. Kyllä Kata oli parempi. Kata kata kata riina, kelpas Jamesille piri sekä viina... Liekö Jamesin kahden reiän kumihame mukana Riinan runkkuoppaassa.
ellauri236.html on line 152: Eipä ihme että Jamesin väsäyxiä on niin paljon filmeinä. Just tollaseen paskaan on filmimeediumi onnen omiaan. Aivokuoren sisältöjä ei tarvi kuvata, koska siellä ei ole kerrassaan yhtään mitään. Tyyppien toimintaa ohjaa yxinomaan aivorungon matelijanaivon kirjainkolmikko EFK.
ellauri247.html on line 486: Kitupiikki sionisti James "Kulta-Into Pii" Rotschild ei suostunut maxamaan Vervetille viissatasta muotokuvasta. "Viissataa tai ei mitään", sanoi Vervet kiukkuisena. "Ei mitään" tuntui sopivalta hinnalta Kulta-Inton mielestä. Niinpä Vervet maalasi Jamesin lätyn ilmaisexi kohtauxeen missä ahne juutalainen förbii pelokkaana sotasaalista jossain Algerian kähinässä.
ellauri260.html on line 145: Personalismi rehotti myös naapurissa Harvardin yliopistossa. Tästä tuli Howison (n.h.), mutta myös johtavien Harvardin filosofien, kuten William Jamesin (1842–1910), työ sekä joukko koskaan kuulemattomia.
ellauri260.html on line 321: Tähän päättyy Euckenin aristotelesmäinen sozein ta phainomena. Aletaanko kohta jo lähestyä Euckenin "praktillista idealismia"! Ettei se sunkaan ole samaa pukinsorkkaa kuin William Jamesin "Will to Believe". Eli kristinopilla kevyesti siveltyä ahnasta laissez fairea? T equals T in the present time. Tuo nyt on tuota. Eli nyt alkaa CHAPTER III.
ellauri272.html on line 61: Fifty Shades of Grey on brittiläisen E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistu eroottinen romaani. Sen tarina kertoo nuoren opiskelijan ja rikkaan liikemiehen suhteesta. Kirja sisältää kuvauksia muun muassa sadomasokismista. Romaani on käännetty yli 50 kielelle ja sitä on myyty yli 70 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Sen suosio käynnisti hetkellisen kevyen eroottisen kirjallisuuden ilmiön, jonka aikana Suomessakin kustantamoille lähetettiin runsaasti lajityyppiin sovitettuja käsikirjoituksia, kuten esim albumin 201 helläneroottinen kertomus "Isokukko Uljas". Lajityypin mestarit markiisi de Sade ja Ritter von Sacher-Masoch on myös tulleet vastaan hiljan albumissa 268.
ellauri272.html on line 554: Fifty Shades Freed on brittiläisen kirjailijan EL Jamesin eroottisen romanssin Fifty Shades Trilogy kolmas ja viimeinen osa. Hyväksyttyään yrittäjäjohtaja Christian Greyn naintiehdotuksen Fifty Shades Darker -elokuvassa Anastasia Steelen on sopeuduttava paitsi avioelämään myös uuden aviomiehensä varakkaaseen elämäntapaan, Amex Platinum luottokorttiin ja hallitsevaan luontoon. Tää on tosi samantapaista kuin himoshoppaaja, paizi himoshoppaajassa Kinsella on domina. Huisin samanlainen juoni on myös Avarassa luonnossa: eläimet Pohjois-Atlantin armoilla. Puolison valintaa, pesän ezintää, poikimista, poikasten hoitoa, koko ajan riskipeliä oman ja poikasten hengen uhalla aggressiivisten koiraiden ehdoilla. Pokkaripainos julkaistiin ensimmäisen kerran huhtikuussa 2012. Silloin oltiin Seijan synttäriä viettämässä Kiinassa. Se oli Pezkun pedon vuosi, mulla olis ollut 60v juhlat mutne peruuntuivat. 70-vuotisjuhlatkin oli sitten aika paskat, varsinkin lahjat. Krimin Anscluss tapahtui 2014.
ellauri276.html on line 1298: "Bostonin avioliitto" oli historiallisesti kahden varakkaan naisen avoliitto, joka oli riippumaton miehen taloudellisesta tuesta. Sanan sanotaan olleen käytössä Uudessa Englannissa 1800-luvun lopulla/1900-luvun alussa. Jotkut näistä suhteista olivat luonteeltaan niin romanttisia, että niitä voitaisiin nyt pitää lesbosuhteina; muut eivät olleet. Termi Bostonin avioliitto yhdistettiin Henry Jamesin The Bostonians (1886) -romaaniin, joka käsitteli pitkää avoliittoa kahden naimattoman naisen, "uusien naisten" välillä, vaikka James itse ei koskaan käyttänyt termiä. Jamesin sisar Alice eli sellaisessa suhteessa Katherine Loringin kanssa ja oli hänen romaanin lähteittensä joukossa. Bostonin avioliitot olivat niin yleisiä Wellesley Collegessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, että termistä Wellesley-avioliitto tuli suosittu kuvaus. 1800-luvun lopulla Wellesleyn 53 naisen tiedekunnasta vain yksi nainen oli perinteisesti naimisissa miehen kanssa; useimmat muut asuivat naispuolisen seuralaisen kanssa. Yksi tunnetuimmista pareista oli Katharine Lee Bates ja Katharine Ellis Coman. Bates oli runouden professori ja " America The Beautiful " renkutuxen kirjoittaja.
ellauri277.html on line 160: Eräiden Bushruin ja Jenkinsin mukaan Raamattu, erityisesti King Jamesin versio, oli "ehtymätön" vaikutuksen lähde Gibraniin. Almustafan opetukset eroavat ratkaisevasti Zarathustran filosofiasta, ja ne paljastavat Jeesuksen silmiinpistävän jäljitelmän, jollaisexi Gibran kuvasi hänet. Haskellin mukaan Gibran kertoi hänelle kerran sen:
ellauri284.html on line 743: Vuosien varrella se on ylpeillyt poliitikkojen, diplomaattien, liikemiesten ja kirjailijoiden eliittijäsenyydestä, johon ovat kuuluneet Henry Kissinger, Margaret Thatcher, Caspar Weinberger, Douglas Fairbanks Jr., Henry Lude, Lord Carrington, Alexander Haig, Paul Volcker, Buster Keaton, George Shultz ja Walter Cronkite monien monien muiden joukossa. Lähimmän kuninkaallisen perheen jäsenet, Yhdysvaltain ulkoministerit ja Yhdysvaltain suurlähettiläät St. Jamesin tuomioistuimeen saakka hyväksytään tavallisesti viran puolesta yhdistyksen jäsenyyteen.
ellauri348.html on line 922: avarakatseisuus (esimerkiksi William Jamesin henkilöitymä)
ellauri350.html on line 164: Jatkuvuuteen uskoen hän oli Manhattan-osuuskuntansa hallituksen puheenjohtaja vuodesta 1975 kuolemaansa asti. Hän rakasti elämistä ja antoi läheisilleen pysyvän opetuksen, että elämä, kuten perhe tai oppiminen, on aina elämisen arvoista. Toista hänen kaltaistaan ei tule koskaan olemaan, paizi (ehkä) hänen poikansa tai pojanpoikansa Tom. Häntä tullaan kaipaamaan syvästi, ja häntä 62 vuotta kestänyt vaimonsa Ann RL Dewey jää eloon, sekä hänen lapsensa Thomas G. Dewey; ja hänen lapsenlapsensa, Thomas H. Dewey. Pyhän Jamesin kirkon jumalanpalvelukset ovat yksityisiä, joten hänen muistoxeen voidaan antaa lahjoja Lenox Hill Hospitalille, 130 East 59th Street, 16th Floor, New York, NY 10022 tai Metropolitan Operalle, Patrons Office, 30 Lincoln Center Plaza, New York, NY 10023.
ellauri364.html on line 473: Jamesin mukaan onnellisuus syntyy siitä, että olemme aktiivisia osallistujia elämän peliin. Sen sijaan, että pohdimme olemassaolon kärsimystä ja pahuutta, meidän on mukautettava asenteitamme ja toimittava ikään kuin elämällä olisi perimmäinen tarkoitus, vaikka rationaalinen mieli ei voi koskaan todistaa sitä. Kuten James kirjoittaa: "Usko, että elämä on elämisen arvoista, ja itse uskosi auttaa luomaan vaihtoehtoisen totuuden."
ellauri364.html on line 475: James tulee tähän johtopäätökseen pohdittuaan pitkään ikuista kysymystä: kumpi oli ensin, muna vai kana? Jamesin näkemys ilmaistaan hyvin Bruce Springsteenin suositussa kappaleessa "Reason to Believe". Ei ole mitään syytä uskoa, että elämällä on tarkoitus, mutta onnellisimmat ihmiset ovat ne, jotka uskovat joka tapauksessa, toivoen parempaa tulevaisuutta.
ellauri364.html on line 561: Kirjassaan Erilaisia hurahduxia (1902) James piirtää kontrastin kahden erilaisen ihmisen välillä, "kerran nussitut" ja "kahdesti nussitut". Kerran nussitut ovat niitä, jotka näyttävät olevan biologisesti taipuvaisia onnellisuuteen: he hyväksyvät lapsenomaisen elämän sellaisena kuin se on, ja he kieltäytyvät vaivautumasta maailman intensiivisiin kärsimyksiin ja pahoihin. Jamesin esimerkki tästä on Wilt Whatman, ja hän lainaa RM Bucken kuvausta hänestä:
ellauri369.html on line 488: Thomas Carlylen innoittamana Frouden kirjoitukset olivat usein kiivaasti poleemisia, mikä ansaitsi hänelle useita suorapuheisia vastustajia. Froude oli kiistanalainen kuolemaansa saakka Carlylen elämästä, jonka hän julkaisi Thomasin ja Jane Welsh Carlylen henkilökohtaisten kirjoitusten pohjalta. Nämä julkaisut johtivat jatkuvaan juoruun ja panetteluun Carlylen pariskunnan avio-ongelmista. Jamesin elämäkerran kirjoittaja Herbert Paulin mukaan Frode jäi "rakkaudettomaksi, ilottomaksi poikaraukaksi" kylmän, kurinpitämättömän isänsä ja veljensä Richardin kanssa. Westminster Schoolissa häntä "jatkuvasti kiusattiin ja kidutettiin". Hän sai toisen luokan tutkinnon ja meni tuutoriksi Irlantiin. Frouden veli (puoli?) Richard Hurrell oli ollut yksi Oxford-liikkeen johtajista jotka kannatti katolista eikä protestanttista tulkintaa anglikaanisesta kirkosta.
ellauri389.html on line 131: ¹Suspension of disbelief is the avoidance — often described as willing — of critical thinking and logic in understanding something that is unreal or impossible in reality, such as something in a work of speculative fiction, in order to believe it for the sake of enjoying its narrative. Vähän sama asia kuin Jamesin "will to believe". Coleridge also referred to this concept as "poetic faith", citing the concept as a feeling analogous to the supernatural, which stimulates the mind's faculties regardless of the irrationality of what is being understood. With a film, for instance, the viewer has to ignore the reality that they are viewing a staged performance and temporarily accept it as their reality in order to be entertained. Early black-and-white films are an example of visual media that require the audience to suspend their disbelief that everything is black and white. Not to mention mute films! Tolkien ei uskonut tollaseen, ei kukaan normaalijärkinen oikeasti edes väliaikaisesti usko örkkeihin ja haltioihin. Sehän on vaan satua!
ellauri429.html on line 992: Henry James Sr. (3. kesäkuuta 1811 – 18. joulukuuta 1882) oli yhdysvaltalainen teologi ja filosofi William Jamesin, kirjailija Henry Jamesin ja päiväkirjanpitäjä Alice Jamesin sekä "Wilkien" ja "Bobin" isä.
ellauri429.html on line 1014: Noin vuonna 1841 James (Henry sr, ei Hervey) alkoi kiinnostua swedenborgianismista luettuaan lontoolaisessa Monthly Magazinessa JJ Garth Wilkinsonin artikkeleita aiheesta. Wilkinsonista tuli myöhemmin yksi Jamesin läheisimmistä ystävistä. Etsinnällään hän tapasi ja ystävystyi Ralph Waldo Emersonin kanssa, mutta ei löytänyt paljon tyydytystä Emersonin ajatuksista. Iso ylläri. Ville jr. taisi pitää Fittipaldista.
ellauri429.html on line 1016: Emerson esitteli Jamesin Thomas Carlylelle. Mutta James löysi hengellisen kodin ruotsalaisen tiedemiehen, uskonnollisen visionäärin ja opettajan Emanuel Swedenborgin (1688–1772) töistä. Toukokuussa 1844 asuessaan Windsorissa Englannissa James istui yksin eräänä iltana perheen ruokapöydässä aterian jälkeen katsellen takkaa, kun hän koki elämänsä määrittävimmän hengellisen kokemuksen, jonka hän myöhemmin tulkitsi Swedenborgin "vastaatioxi", vaiheeksi hengellisen uudistumisen prosessissa. Tämä kokemus oli hänen omien sanojensa mukaan aavistus "täysin mielettömästä ja järkyttävästä kauhusta, ilman näkyvää syytä, jonka hämmentynyt mielikuvitukseni selitti vain jokin kirottu hahmo, joka kyyhötti minulle näkymättömänä huoneen sisällä ja säteili hänen haisevasta persoonallisuudestaan ​​elämälle kohtalokkaita vaikutuksia".
ellauri429.html on line 1018: Jamesin "vastaatio" käynnisti kaksi vuotta kestäneen hengellisen kriisin, joka lopulta ratkesi Swedenborgin ja kristillisten mystikkojen työn perusteellisen tutkimisen kautta. James vakuuttui siitä, että kuten hän asian ilmaisi, "ihmiskunnan kirous, joka pitää miehuutemme niin vähäisenä ja turmeltuneena, on sen itsekkyyden tunne ja sen synnyttämä absurdi ja kammottava mielipiteiden muodostuminen". Hän pysyi kiintyneenä Swedenborgin ajatuksiin loppuelämänsä ajan eikä koskaan matkustanut ilman Swedenborgin teoksia.
ellauri429.html on line 1028: Teologisesti James ei tuntenut myötätuntoa suuren osan 1800-luvun uskonnollisen ajattelun naturalismia kohtaan. Hän piti luomista itsessään "puhtaasti hengellisenä prosessina, joka kuuluu kokonaan kiintymyksen ja ajattelun piiriin". Hänen näkemyksensä mukaan perustavanlaatuinen teologinen ongelma on teodikea eli pahan ongelma. Hänen swedenborgilainen ratkaisunsa pahan ongelmaan perustui Jumalan ja luonnon, tai vaihtoehtoisesti luonnon ja todellisuuden, välisen siteen katkaisemiseen. Todellinen todellisuus (tai Jumala) on Jamesin mielestä täysin hengellinen tavalla, jota luonnon asukkaat tuskin ymmärtävät. Mutta tämän todellisen todellisuuden intuition kautta James ajatteli, että vapautuminen luonnollisten ilmiöiden illuusioista – joihin kuuluvat aika, tila ja itseys – on mahdollista. Tällaisessa vapautumisessa piilee Jamesin mielestä pelastus, kun taas paha – tarkemmin sanottuna hengellinen paha, koska James erottaa tämän "fyysisestä" ja "moraalisesta" pahasta – syntyy itseyden harhaan perustuvasta toiminnasta. C. Hartley Grattan sanoo, että Jamesin filosofiassa "helvetin periaate on itseys ja taivaan periaate on veljellinen rakkaus". Mutta James ei ollut Swedenborgin orjallinen seuraaja. Pikemminkin Swedenborgissa hän löysi hedelmällisimmän tavan tutkia keskeistä oivallustaan, jonka mukaan kaiken pahan lähde oli kiintymys itseen.
ellauri429.html on line 1030: Vaikka Jamesin ajatuksia ei hänen aikalaistensa ottaneet vastaan ​​juurikaan innostuneesti, ja vaikka hän ei tuntenut lainkaan myötätuntoa aikansa tiedeintoa kohtaan, hän ei koskaan lannistunut. Itse asiassa joitakin hänen ajatustensa parhaista esityksistä löytyy hänen myöhempien vuosiensa teoksista. Hän osallistui aktiivisesti lastensa elämään, joiden koulutukseen hän oli tehnyt niin paljon vaikutuksen. Monet hänen seurapiiriään viljelivät ja nauttivat hänen keskusteluistaan ​​– edellyttäen, että he olivat kyllin vahvoja kestämään hänen esittämänsä joskus tuhoisan kritiikin. Hän nautti paradokseista ja liioittelusta ja nautti perinteiden uhmaamisesta. Mutta hän karttoi muodollista seuraa, jota hän piti vastenmielisenä. Hän kirjoitti: "Luonteeni on taipuvaisempi kiintymykseen ja ajatteluun kuin toimintaan. Rakastelen takkatulen ääressä enemmän kuin foorumissa."
ellauri429.html on line 1032: Kummallisen Henry David Thoreaun kuvaus kohtaamisesta Jamesin kanssa antaa käsityksen siitä, miten hänen aikalaisensa näkivät ja arvioivat hänet:
ellauri429.html on line 1034: Tapasin Henry Jamesin eräänä iltana Emersonin luona alcottilaisessa keskustelussa, jossa Alcott ei kuitenkaan puhunut paljon, koska Jamesin vastustus häiritsi häntä. Jälkimmäinen on kylläkin sydämellinen mies, jonka kanssa voi olla tyydyttävästi eri mieltä sekä oppiensa että hyvän luonteensa ansiosta. Hän esittää lähes hyväntekeväisyysoppaita metafyysisessä puvussa, mutta ne ovat käytännössä hyvin raakoja. Hän syyttää yhteiskuntaa kaikesta tehdystä rikoksesta ja ylistää rikollista sen tekemisestä. Mutta mielestäni kaikki hänen päänsä päähän perustuvat parannuskeinot – sillä hän ei mene pidemmälle, vaikka onkin sydämellinen – jättäisivät meidät suunnilleen siihen pisteeseen, missä nyt olemme. Sillä hän ei tietenkään aio käännyttää rikollista antamalla kiitospäivänä kalkkunoita, vaan osoittamalla aitoa myötätuntoa jokaista kohtaan – häntä, muiden joukossa, joka valehtelee ja kertoo maailmalle hirsipuusta, ettei yksikään kuolevainen ole kohdellut häntä ystävällisesti syntymänsä jälkeen. Mutta ei ole niin helppoa tuntea myötätuntoa toista kohtaan, vaikka sinulla saattaa olla siihen parhaat valmiudet.
ellauri429.html on line 1036: Kukkulan takana on Dobson. Emmekö sinä ja minä ja koko maailma ole yrittäneet tuntea myötätuntoa häntä kohtaan hänen syntymästään asti (kuten epäilemättä hän meitä kohtaan), emmekä kuitenkaan ole päässeet pidemmälle kuin lähettäneet hänet kurituslaitokseen ainakin kerran; ja hän sitä vastoin on lähettänyt meidät toiseen paikkaan useita kertoja. Tämä on todellinen tilanne, niin kuin minä sen ymmärrän, ainakin Jamesin parannuskeinojen osalta. Me valitettavasti nyt harjoitamme sitä hyväntekeväisyyttä, jota meillä todellisuudessa on, eivätkä uudet lait tarjoaisi meille enempää. Mutta ehkä voisimme tehdä joitakin parannuksia kurituslaitoksessa. Sinä ja minä olemme Dobson; mitä James tekee hyväksemme? 
ellauri429.html on line 1044: New Yorkin pormestari avioitui Jamesin ja toisen Princetonin seminaarilaisen sisaren Mary Robertson Walshin (1810–1882) kanssa morsiamensa talossa Washington Squarella 28. heinäkuuta 1840. Pari asui New Yorkissa ja heillä oli yhdessä viisi lasta: 
ellauri429.html on line 1056: Jamesin avioliitto oli onnellinen, ja kun Mary James kuoli 29. tammikuuta 1882, hänen elämänhalunsa näytti kuolevan Maryn mukana. Hänen työnsä jälleen yhden teoksen parissa hiipui, ja hän vaipui laiskuuden tilaan. Hän toipui hetkeksi poikiensa vierailujen jälkeen, joita hänen tyttärensä Alicen kutsui hänen viereensä. Mutta hän koki retkahduksen sen jälkeen, kun Henry Jr. ja William lähtivät retkille Eurooppaan. Hänen kuuluisat poikansa eivät koskaan enää nähneet häntä elossa. Hän kuoli 18. joulukuuta 1882 kotonaan Mt. Vernon Streetillä Bostonissa. 
ellauri429.html on line 1064: On hyvin tiedossa, että William James piti itseään Ralph Waldo Emersonin hengellisenä perillisenä. Heidän elämänsä olivat kietoutuneet toisiinsa: Emerson oli Jamesin kummisetä, ja Emerson oli niin läheinen Jamesin perheen kanssa, että yksi huone heidän New Yorkin talossaan nimettiin "herra Emersonin huoneeksi" tiheiden vierailujen vuoksi.
ellauri443.html on line 169: New York Timesin mukaan HG Wells tapasi Henry Jamesin (kuvassa) ensimmäisen kerran vuonna 1898, jolloin he muodostivat välittömästi molemmille kirjailijoille sopivan dynamiikan, joka säilytti heidän ystävyytensä pitkälle 1800-luvulle (eli 2v). Wells oli tuolloin nouseva nuori spekuloija, ja vaikka hän ei ollut vielä saanut niitä kriittisiä kehuja, joista hän nautti myöhemmin, James tarjosi Wellsille runsasta kiitosta. Vuonna 1905 James kertoi Wellsille olevansa "ihailemassa kumartanut ja että olet minulle enemmän kuin koskaan ennen sukupolvenne kiinnostavin 'kirjallinen mies' – itse asiassa ainoa kiinnostava. Nämä asiat tekevät sinulle mielestäni suurimman kunnian, ja olen hämmästynyt neroutesi monimuotoisuudesta." James parin vanhimpana puhui yleensä auktoriteetin ja kokemuksen äänellä. Wellsille James – häntä vanhempi 23 vuotta – oli kunnioitettava kirjainten vakiintuneena mestarina, joka otti mielellään tällaisten kykyjen mentorin roolin. Jamesin opastus muodosti sen, mitä Wells kutsui "rakastavaksi rangaistukseksi". Wellsin vaimo säilytti hänen kirjeenvaihtonsa; Jamesilta on säilynyt yli 40 kirjettä, kun taas tutkijoilla on käytettävissään vain 11 Wellsin kirjettä Jamesille, joka oli kiukuspäissään polttanut monet hänen kirjoituksistaan.
ellauri443.html on line 171: Heidän suhteensa kiristyi ensin, kun he antoivat vastakkaisia ​​julkisia lausuntoja kirjallisuuden käytöstä ja tarkoituksesta. Kuuluisalla luennolla Wells esitti uskomuksensa romaanin tarkoituksista ja siitä, miten sitä pitäisi käyttää, mikä, vaikka hän ei nimennyt Jamesia suoraan, hahmotteli Jamesin kirjalliset uskomukset potaskaxi. Mutta mistä nämä kaksi ystävää oikein riidelivät? Kuten Edel ja Ray huomauttavat, keskustelu käytiin sen välillä, pitäisikö kirjallisuuden heijastaa "yksilön ääntä" - Henry Jamesin oletususkoa - vai pitäisikö sen olla työkalu, jonka avulla kirjailija voisi "toimia sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä" (Wellsin näkemys).
ellauri443.html on line 175: Vaikka virtahevon kuva satutti Jamesia valtavasti (hän oli aika pyylevä), saattaa olla totta, että Wellsin vanhan ystävänsä ja mestarinsa satiirinen salamurha vahvisti vanhemman kirjailijan mielessä, että hän oli myös kirjallinen dinosaurus. Tähän mennessä Wells oli The New York Timesin mukaan "raivottoman menestynyt", kun taas James kamppaili suosionsa myöhäisen laskun kanssa. Wellsin hyökkäys on täytynyt tuntua naulalta hänen arkkuun, ja James uskoi surullisena, että hänen koko elämänsä harjoittama kirjallisuuden tapa oli jo vanhentunut ja unohdettu. Valitettavasti riita kärjistyi vain vuosi ennen Henry Jamesin kuolemaa 72-vuotiaana. Kahden pitkäaikaisen ystävän välistä erimielisyyttä ei voitu koskaan ratkaista. Virtahepo meni hautaan tavoittamatta koskaan hernettä.
xxx/ellauri075.html on line 514: Henry Jamesin kirjailijan henkilöä "muokkasivat" eläminen lahjakkaan isoveljen William Jamesin varjossa ja elämää hankaloittanut selkävamma. William James oli tunnettu filosofi ja myös psykologian uranuurtajia. Henry ei ollut paljon midiä.
xxx/ellauri085.html on line 618: Isä-Jamesin leffoissakin esiintynyt tunteilun ja läpän yhdistelmä sopii sinänsä vallan mainiosti, eikä siinä ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Aristofanes ei ollut järin sentimentaalinen (but cf. here), eikä Rabelais, mutta siitä eteenpäin Hamletin ja Cervantesin kautta Moliéreen, ja Dickensiin puhumattakaan jostain Steinbeckistä ja Saroyanista. Koko jenkkiteeveegenre "romanttinen komedia" on justiinsa sitä.
xxx/ellauri129.html on line 416: Vilkaisin "toisen kirjoitustyön takia" Amazonin myydyimmän eroottisen kirjallisuuden listaa. Ykkösenä olleen E. L. Jamesin Grey-piiskariiauksen jälkeen kärjen nimikkeet olivat naishistorian kauhugalleriasta: Serving Him. Property of the Bad Boy. A Dark Bad Boy. Arrogant Bastard. Cocky Bastard. Forced Submission 1 & 2. Teokset ovat naisten tai naisnimimerkkien kirjoittamia ja ostajat – vain oletus, myönnän – kai pääosin naisia. Mäkin sanon aina että ostan vaimolle. Oletettavasti olen kaiken feikkiliberaalisuuteni alla vitun misogyyni. Riku (minä siis) jatkaa:
xxx/ellauri179.html on line 61: Hemingway esittelee esikoisteoxessaan Ja aurinko nousee kovaxikeitetyn tyylinsä, joka vähexyy henkilöitä, tunteita ja tapahtumia, ja keskittyy tarkkoihin havaintoihin ja ytimekkääseen ilmaisuun. Teoxen on suomentanut Jouko Linturi, se ATK hemmoko? Se sarjayrittäjä? Ei Risto syntyikin vasta 1957. Eri Lintureita ovat, eivät edes samaa pesuetta. Tää nide nousi esille kun Pili-setä sitä suositti. Pilin mielareihin kuuluu myös Melville ja Conrad tietysti, jotka molemmat mainitaan samassa setämiesosastossa. Setämiehet puhuttelee toisia setämiehiä. Niinja sit vielä Henry Jamesin Ambassadors. Siinä vielä yxi setämies ja sen turaus.
xxx/ellauri233.html on line 377: Missä kohen Jamesin Blackthornen seikkailut poikkeavat esikuvastansa Adamsista? No mietitään - tää on romaani, eikä pelkkä rags to riches tositarina. Ei siis riitä pelkkä (E), pitää olla paxulti myös (K) ja (F). Näyttää siinä olevan kaikenlaista nujakointia, ja aika pian on jonkin verran myös japsunaisten nussintaa (sitähän oli Aatamilla kyllä izellään). "As they spend more time together, Blackthorne comes to deeply admire both Toranaga and (specifically) Mariko, and all three secretly become lovers." Samainen Mariko (joka on sentään vaan japsulainen nainen) silputaan smithereeneixi. "However, she and Blackthorne and the other ladies of Toranaga's "court", escape into a locked room. As the ninja prepare to blow the door open Mariko stands against the door and is killed by the explosion." No jäähän Toranagalle vielä "Lady Anjin". Entäs moraali? "Blackthorne is torn between his growing affection for Mariko (who is married to a powerful, abusive, and dangerous samurai, Buntaro), his increasing loyalty to Toranaga, his household and consort, a "Willow world" courtesan named Kikuli, and his desire to return to the open seas aboard Erasmus so he can intercept the Black Ship fleet before it reaches Japan." Onpa hienoa: (E,F,K) konfliktoituvat! "There are other recurring themes of Eastern values, as opposed to Western values, masculine (patriarchal) values as opposed to human values, etc."
xxx/ellauri239.html on line 84: Toisaalta dao sisältää tietynlaisen dualismin. Hurraa! huutaa Vaakku ja takoo selkään Cartesiusta Bergsonia ja denimhousuista Jamesin Billiä. Vaihtoehdothan tässä ovat monismi, dualismi, kolmiyhteisyys, pluralismi ja sexiturismi. Esimerkkinä taolaisesta dualismista käytetään savesta valmistettua kuppia: ”Astia muovataan savesta, mutta tyhjä tila tekee astian hyödylliseksi. Ovet ja ikkunat veistetään huonetta tehdessä, mutta tyhjästä tilasta johtuu huoneen hyödyllisyys. Sen vuoksi käyttämällä sitä, mikä on, hyödytään siitä, mitä ei ole.” Eli siis mitä? Tyhjästä on kuin onkin hyvä nyhjästä! Täysi kuppi ja tyhjä pää, tyhjä kuppi ja täysi pää, kylä lähtee niillä tää! hihkuvat kiinalaiset runoilijajuopot. Äläs läiski tiuskaisee Bergson. Notably, I contend that in my third book, Creative Evolution, I overcome both dualism and monism by removing their contradiction through a durational or slanted approach to Being.
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri361.html on line 218: William Jamesin mielestä tää ja Doston Karamazovit oli "lapsellisia". Neuvostokriitikot näki siinä "pirstoutumista ja päättelyn puutetta." Brian Aldiss kuzui sitä suurimmaksi Tolstoin romaaniksi. Pötyä, Sota ja Rauha on paljon paxumpi. Kenji Mizoguchi sanoi: "Kaikki melodraama perustuu Tolstoin ylösnousemukseen." Mitä tollanen japsu filminikkari nyt ylipäänsä ymmärtää. Hänen elokuviensa toistuva teema oli naisten sortaminen historiallisessa ja nykypäivän Japanissa.
xxx/ellauri363.html on line 723: Vuonna 1867 (34-vuotiaana) filthy Dilthey tapasi myös 25-vuotiaan amerikkalaisen filosofin ja psykologin William Jamesin (1842–1910), joka teki häneen suuren vaikutuksen. Dilthey ei kuitenkaan viihtynyt Baselissa vaan kaipasi Saksaan ja lähelle Berliiniä. Vuonna 1869 Dilthey nimitettiin filosofian professoriksi Kieliin pessimistisen Burckhardtin suosituksesta. Kouvolasta Ouluun. Diltheyn seuraajaksi Baseliin nimitettiin nuori lupaus Friedrich Nietzsche (1844–1900), josta oli tullut Burchardtin suosikki. Diltheyn oma suhde Nietzscheen oli kaksijakoinen. Aluksi hän kirjoitti myönteisiä arvioita tämän teoksista, mutta myöhemmin hänen suhtautumisensa muuttui hyvin kriittiseksi, huomattuaan Kielissä tulleensa pahan kerran höynäytetyxi.
xxx/ellauri376.html on line 870: Jamesin ja Langen mielestä tunne tulee fyysisestä reaktiosta eikä toisteppäin. Eli esim rakkaus tulee erektiosta eikä kääntäen. Tää mallaa hyvin positivismiin: naura tekonaurua niin tulet iloisexi.
57