ellauri031.html on line 610: Olli Jalosen kiitetyimmät romaanit, Ilo ja häpeä sekä Hotelli eläville, kuuluvat teoxiin, jotka jokaisen lukihäiriöisen hasbeenin mielestä puhuvat tärkeistä asioista. Jalosen romaaneja onkin viisainta yrittää puolustella moraalisin perustein, vaikka se moraalikin on alkeellista ja rajottunutta. Se on mitä tyypillisin suomalaisen autistisen insinöörikirjallisuuden (Hyry, Tuuri) edustaja aina uskonnollista pohjavirettä ja arkielämän pahimpiin banaliteetteihin tarttumista myöten. Tiedättehän: "Vielä joskus imiessään äidin kaurapuurolla täyttämää villasukkaa hän muisti isänsä sanoneen, että ulkona on kylmä." Jalosen tekeleet on jonkinlaisia aikuisen kirjoittamia syyspörriäisiä, joissa ollaan peruskoulumaisen huolissaan maailman tilasta. Niissä pohditaan tutkimuxen ja tiedotusvälineiden moraalia ja kuvataan maailmanpolitiikan arkiryskettä: kidutuxia, kansanmurhia ja kiristyvää kontrollia. Jalonen jää kuvailun ja moraalisen tuomion asteelle, perinteiseen humanistiseen tapaan se ei analysoi pahaa vaan sanoo sille hyi. Viimeistään tällä tavalla käsiteltynä asiat lakkaavat olemasta tärkeitä ja muuttuvat säälittäväxi partiolaisproosaxi. Samoja ajatuxia ja julituxia kykenee jokainen kolmannen luokan poliitikko laskettelemaan ulkomuistista.


ellauri031.html on line 613: Pikku-Make sikamessias toivoi, että Jalli kirjoittaisi vielä romaanin, jossa päähenkilöt havahtuvat huomaamaan, että maa ei ole litteä. No NIIN! Senhän Jalli sitten tekikin, vuosikymmeniä myöhemmin kirjassa Taivaanpallo! Ei mennyt Maken hyvä neuvo harakoille. Jalonen on kuin William Burroughsin lause: Hän kykenee pitkästyttämään kuset lukijoistaan missä tahansa aika-tila-asemassa. Todellisuus on totta, tiivistää Jalli Olonen. Pallo on pyöreä. Jalli Olosen vastarintaliikehdintä on kuin lasten ristiretkeä. Jehovan todistajat on hiljennettävä, etteivät jää vasikoimaan virkavallale.
ellauri110.html on line 1037: Hande ihmettelee ja ihailee kun Kalevi Kivistö ei valittanut tukkeutuneesta vessasta vaikka oli opetusministeri. Mitä vittua. Kain Tapper piirtää Handesta muotokuvia jotka ei ole näköisiä ja alkaa sitten mokeltaa ja kuolla. Se oli Handen suuri idoli. Kun leveän proosan lavea mestari Alpo Ruuth kuolee ja ripotellaan Itämereen sen tilalle Handen Sitarlan saunaseuraan tulee Olli Jalonen. Epäilyttävää.
xxx/ellauri129.html on line 455: Jumalinen Olli Jalonen (1954) Hämeenlinnasta on ainoana saanut 2 Finlandiaa. Jalosen väitöskirjan aiheena 2006 oli Hitaasti kudotut nopeat hetket. Kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa. Olli on hidas. Sen vaimo Riitta Jalonen Kuusjärveltä on melkisten yhtä etevä mutta ryöpsähtelevä.
xxx/ellauri129.html on line 457: Kurkista kirjailijaparin kotielämään: muminaa, mökötystä ja ryöpsähtelyä. Aamuyöllä Riitta Jalonen (1954) herää rapinaan. Ollihan se siinä, makuuhuoneen lattialla, pyllistyneenä arabialaiseen rukousasentoon. Olli lopettaa itämaisen hartaushetkensä ja kömpii puoliveteisenä peiton alle. Tämän keltaisen, hämeenlinnalaisen puutalon hetekaan hän on nuukahtanut lapsesta asti. Narisuta hetekata.
xxx/ellauri129.html on line 459: 5:30 Olli keittää kaurapuuroa reilun annoksen, syöttää nukkuvalle vaimollekin. Olli rypistää sanomalehden. Hän tekee sen hitaasti, kuten kaiken muunkin. Yhtä romaania Olli kirjoittaa 25 vuotta. Siitä huolimatta hän on ehtinyt julkaista 15 romaania. Olli on tosi iäkäs. Olli on Riittaa 3kk vanhempi. Kun Olli Jalonen kirjoittaa, hän vaikuttaa viisaan lempeältä. Kun hän puhuu, hän vaikuttaa kummalliselta. "Puhun kuten kirjoitan. Olen mumissut 1980-luvulta asti."
xxx/ellauri129.html on line 605: Tän ansiosta Voltairella oli kiva linna ja kirjasto, jossa ne istuskeli lueskelemassa ja kirjoittamassa sulkakynät sauhuten kuin Olli ja Riitta Jalonen. Toinen mumisi ja toinen ryöpsähteli. Ei Emilia oikeasti ollut ruma, fixun näköinen.
7