ellauri002.html on line 1182: Kenraalin ja don Jaimen habitukset erosivat

ellauri002.html on line 1664: Vähemmän ehkä ihmeellistä (don Jaimen tuntien) on että olen tyystin unohtanut nimet, vaikka naamat palaavat joskus muistiin. Mikä oli sen mustanharmaapartaisen hipin nimi, entä sen kolhohkon mutta äidillisen intiaaninnäköisen vaimon? Se toinen isoleukainen pitkälettinen intiaani, ehkä lanko? Entä se all-american piikalikka? Senkin nimi on unohtunut. Tapasin sen vuosia myöhemmin joskus uudestaan. Se suuttui, luuli että teen pilkkaa sen new age uskosta. Ehkä teinkin. Ihmisiltä, jotka ovat löytäneet itsensä, ei saa kysyä mitä löytyi.
ellauri002.html on line 2138: Näiden surullisten säveleiden jälkeen iloisempi takautuma vuoden 79 kesään on paikallaan. Piristyin masiksesta, kun dona Carita tuli USAan kesäksi. Vielä samana kesänä tehtiin Nikun ja sen isän kanssa USAn kiertomatka, ajettiin syvään etelään aina Georgiaan, sieltä Teksasiin. Niku ja isä jäivät Teksasiin, me ostettiin liput junaan Meksikoon. Houstonissa kysyttiin kumpi ranta on näpeämpi, Meksikon lahti vaiko Atlantti. Molemmat, sanoi höveli meksikaano, varsin valehteli. Don Jaime muisti el Zorron numeron Ei kuolemaa Tampicoon, siis sinne! Hölmö valinta. Ekassa Meksikon puolen pikkukaupungissa tehtiin alottelijan virhe, syötiin jotain salaattia raakana. Siitä lähin don Jaimen input sekä output Meksikossa oli juoksevaa. Bussi Tampicoon hiljensi vaan kun vastaantulijat näytti ristin merkkiä. Välillä oli hätäpysähdyksiä, miehet toiselle puolelle bussia, naiset toiselle. (Ikävä kyllä ei ollut iso-hätäpysähdyksiä.) Seuraavana aamuna liikuttavassa rantahotellissa Meksikon lahdella öljytankkerien lomassa don Carita sanoi: hyi kun täällä haisee öljy. don Jaime tulee vessasta: se olen minä.
ellauri002.html on line 2146: Chicagosta oli dona Caritalla lippu Suomeen. Matkakassassa oli jäljellä taksimaksu plus yksi dollari. Dona Carita lähti kentälle pahasti myöhässä. Onneksi lentoliikennekin oli ruuhkautunut, muuten ei tiedä miten oisi käynyt dona Caritan rahattomana yksin Chicagossa. Don Jaimen greyhound-bussi vei ilmaiseksi Bostoniin.
ellauri003.html on line 342: don Jaimen ja Caritan onnen puurosta

ellauri003.html on line 458: Sirkka, don Jaimen kummitäti,

ellauri003.html on line 963: Ottaa rauha toviksi don Jaimen

ellauri003.html on line 973: Kandista tuli Jaimen esinainen sittemmin.

ellauri003.html on line 1398: Tätähän don Jaimen tapauksessa

ellauri035.html on line 1121: B sai vesileipätuomion kun rikkoi jesuiitan 4 pyhää plupausta, ptottelevaisuus, pköyhyys, psiveys, nro 4 on erityinen jesuiitoille eli pnöyryys paapalle. Jesuiittakenraali Loyola oli vanha upseeri, jesuiitat paavin teloituskomppania. Francis Xavier oli jesuiittakenraali, Don Jaimen paras kaveri oli tykkikenraali Aurelio Xavier. Sillä oli taivaansininen asetakki, Francisilla musta. Jesuiittaunivormussa ei ollut nappeja eikä vetoketjua vaan kuin kylpytakin vyö, siitä saa nopeammin aseen ulos. El Zorrokin oli hirmunopee vetämään, tuli nopeemmin kuin varjonsa.
ellauri216.html on line 136: Dionysioksen nimellä tunnetaan myös Galliassa 200-luvulla marttyroinut piispa Dionysios. Hänet tunnetaan myös toisella nimellä, don Jaimen nimellä.
ellauri353.html on line 164: Viridiana on wannabe nunna joka tulee Jaime-sedän luo nunnalomalle. Jaime-setä huumaa sen tyrmäystipoilla ja köyrii sitä. Kun se palaa tolkkuihin se ei viizi enää ruveta nunnaxi. Se lähtee karulle mutta poliisi palauttaa sen Jaimelle, joka on sillä aikaa hirttäytynyt puuhun. Viridiana perii Jaimen kartanon äpäräpoika Jorgen kaa jolla on ennestään joku Ramona. Nuorten ollessa kylillä kerjäläiset squattaa kartanon ja pitää orgiat. Nuorten palattua kerjäläiset nousee vuoron perään ex-nunnan pukille. Poliisi puuttuu asiaan. Tämän jälkeen V. alkaa bylsiä Jorgea. Alkup. lopussa V. tekee aloitteen, mutta se oli sensorille liian rivoa. Korjatussa lopussa Jorge pääsee yhtä aikaa naimaan V:tä ja Ramonaa. Mutta huom: aloite on Jorgen handussa!
xxx/ellauri087.html on line 741: Huerta ei saanut tilannetta hallintaansa, vaan epäjärjestys jatkui vuosikausia. Kapinakenraaleita rahtas myötäänsä rajan tuntumassa don Jaimen Villanuevassa. Pancho Villa riehui maan pohjoisosassa ja useat eri ryhmät taistelivat presidentin paikasta. Lopulta Venustiano Carranza anasti presidentin paikan vuonna 1915. Hän onnistui pysymään vallassa muutaman vuoden, mutta vuonna 1920 hänet kukisti hänen entinen liittolaisensa Álvaro Obregón, josta tuli maan vahva mies myös niiksi ajoiksi, jolloin hän ei ollut presidenttinä. Tämä lopetti levottomuudet, eivätkä ne alkaneet uudelleen huolimatta siitä, että Obregón murhattiin vuonna 1928. Tämän jälkeen PRI-puolue otti Meksikon tiukkaan hallintaan, ja vallankumous päättyi.
13