ellauri066.html on line 256: "The show uses the biblical story of Rachel, the wife of Jacob, who gave him her maid to lay with and impregnate; Rachel would then raise the child as her own. In this show the fertile handmaids perform the same function as Rachel's handmaid, and the commanders' infertile wives perform the same function as Rachel did.
ellauri066.html on line 257: However, in scripture Rachel became fertile eventually and bore Jacob two biological children, Benjamin and Joseph. This aspect of the story, which is not in the show, actually makes Gilead's handmaid/forced surrogate system seem even more cruel and archaic and emphasizes even more the barbarity and evil of the despotic dogma that is the basis of the theocratic Gilead regime."
ellauri070.html on line 142: Šabbetailainen liike koki 1700-luvulla renessanssin uuden Messiaan, Šabbetai Tsevin opetuslapsen Jacob Frankin myötä, mutta hiipui Euroopassa 1800-lukuun mennessä ja Kreikassa vuonna 1924. Turkissa toimii yhä esikuvansa tavoin muodollisesti islamiin kääntyneiden juutalaisten dönmeläinen lahko, joka pitää Šabbetaita messiaana.
ellauri078.html on line 48: Curves that have been called a lemniscate include three quartic plane curves: the hippopede or lemniscate of Booth, the lemniscate of Bernoulli, and the lemniscate of Gerono. The study of lemniscates (and in particular the hippopede) dates to ancient Greek mathematics, but the term "lemniscate" for curves of this type comes from the work of Jacob Bernoulli in the late 17th century.
ellauri096.html on line 674: This meant that, because the parameters of the models were not structural, i.e. not indifferent to policy, they would necessarily change whenever policy was changed. The so-called Lucas critique followed similar criticism undertaken earlier by Ragnar Frisch, in his critique of Jan Tinbergen's 1939 book Statistical Testing of Business-Cycle Theories, where Frisch accused Tinbergen of not having discovered autonomous relations, but "coflux" relations,[10] and by Jacob Marschak, in his 1953 contribution to the Cowles Commission Monograph, where he submitted that
ellauri097.html on line 399: Nennenswert ist auch ein Brief von Maria Charlotte Jacobi an Kant vom Sommer 1762. In neckischem Ton schreibt sie, sie und ihre Freundin hätten den Magister nicht - wie erwartet - im Garten gefunden. Sie beschäftige sich jetzt gerade mit dem Verfertigen eines Degenbandes für ihn und erwarte ihn für "morgen Nachmittag". Der Brief endet mit dem Satz: "Meine Freundin und ich überschicken Ihnen einen Kuss ..."
ellauri097.html on line 408: Während Kant mit Green erst ab seinem fünften Lebensjahrzehnt eng befreundet war - seit er mit der Konzeption seiner ersten "Kritik" begann -, gab es vorher andere enge Freunde. Einer war Christian Jacob Kraus. 29 Jahre jünger als Kant, wurde er 1780 sein Kollege. Auch er war und blieb Junggeselle. Als Kant 1787 ein eigenes Haus kaufte und regelmäßig Honoratioren zu seinem Mittagstisch einlud, war Kraus dabei - und zwar nicht nur als einer der Gäste, sondern als Gesellschafter, das heißt, als Gastgeber, der sich auch die Kosten der Mahlzeit mit Kant teilte. Außerdem blieb Kraus nach dem Mittagessen oft bis sieben oder acht Uhr abends bei Kant - länger als alle anderen Tischgäste. Für die Königsberger Straßenpassanten bildeten die beiden schon bald ein originelles "Pärchen", zumal sie sich äußerlich sehr ähnelten - beide waren sehr klein. Die Nähe zwischen beiden muss groß gewesen sein, denn Kant schenkte Kraus 1787 einen Brillantring.
ellauri099.html on line 44: The remains of Oscar Wilde lie in Père Lachaise Cemetery in Paris. His sleek, modern tomb, designed by the British sculptor Jacob Epstein and commissioned by Wilde’s lover and executor, John Robert "Haj" Ross, is one of the most frequently visited and recognizable graves in a cemetery notable for the many famous writers, artists, and musicians buried there (Balzac, Chopin, Proust, Gertrude Stein, Jim Morrison). The surface of Epstein’s massive monolith is covered with hundreds of lipstick kisses, some ancient and faded, others new and vibrant. (“The madness of kissing” is what Wilde said Lord Alfred Douglas’s “red-roseleaf lips” were made for.)...
ellauri101.html on line 661: Mulla on lyhyet hiuxet ja pitkähkö vaikka harvanlainen takkuinen parta. Vaattet ei ole kirpputorilta vaikka vaikuttavat siltä. Ne on kuosiltaan yhtä vanhahtavia kuin mä. Flanellipaidat ja villapaidat on Sysmän rytkyjä. Pipoja en sietänyt ennen kuiin Helmi kutoi mulle niitä. Farkkuja en revi muuta kuin vahingossa, ja sitten paikkaan ne. Jos harvoin ostan uudet ostan peltipönkköjä. Mä ostin Conversen koriskengät Bostonissa 1970-luvulla. Ei mulla niitä enää ole. Juu ei, emmä ole kyllä grungetyylinen. Enempi kuulostan mielensäpahoittajalta, vaikkenmä kyllä tykkää tollasesta mökkinaapurimallisesta karvalakistakaan. Sitä käyttää karvalakkipuolen kaljanryystäjät ja karvalakkilähetystöt. Gilmore Girlsin Jacob on kai grungetyylinen.
ellauri115.html on line 429: Moreover, Rousseau advocated the opinion that, insofar as they lead people to virtue, all religions are equally worthy, and that people should therefore conform to the religion in which they have been brought up. This religious indifferentism caused Rousseau and his books to be banned from France and Geneva. He was condemned from the pulpit by the Archbishop of Paris, his books were burned and warrants were issued for his arrest. Former friends such as Jacob Vernes of Geneva could not accept his views, and wrote violent rebuttals.
ellauri115.html on line 1140: Hare's views are recounted with some skepticism in the 2011 bestseller The Psychopath Test by British investigative journalist Jon Ronson, to which Hare has responded. Hare served as a high functioning sociopath for Jacob M. Appel's Mask of Sanity (2017), a novel source of income.
ellauri140.html on line 37: Armenialaistaustainen Murad Jacob "Jack" Kevorkian (May 26, 1928 – June 3, 2011) was an American pathologist and euthanasia proponent. He publicly championed a terminal patient's right to die by physician-assisted suicide, embodied in his quote, "Dying is not a crime". Kevorkian said that he assisted at least 130 patients to that end. He was convicted of murder in 1999 and was often portrayed in the media with the name of "Dr. Death". There was support for his cause, and he helped set the platform for reform.
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 498: Friedrich Nietzsche: Letter to Jacob Burckhardt (also published in The Portable Nietzsche)
ellauri145.html on line 623: 3 Kirje on osoitettu kotikaupunkinsa Baselin yliopistossa historian ja taidehistorian professorina 1858–1893 vaikuttaneelle Jacob Burckhardtille (1818–1897), johon Nietzsche oli tutustunut toimittuaan Baselissa klassisen fi lologian professorina 1869–1879. Burckhardt antoi kirjeen Overbeckille, joka tajusi heti asioiden olevan huonosti.
ellauri151.html on line 388: Hamann vaikutti Herderiin, Goetheen, Jacobiin, Hegeliin ja Kierkegaardiin. Hämärämpää hämärämmän läpitte. Hamannista on käytetty nimitystä "der Magus des Nordens" ('Pohjan tietäjä'). Hän opiskeli Königsbergissä filosofiaa, teologiaa, kielitiedettä ja lakitiedettä. Hän asui pitkään eri paikoissa Saksassa, Itämerenmaakunnissa, Englannissa ja muualla ja vietti kiertelevää elämää, osaksi kotiopettajana, osaksi muissa tehtävissä. Hän oli ajoittain virkamiehenä kotikaupungissaan, etenkin tullilaitoksessa.
ellauri151.html on line 907: [26] and so all Israel will be saved; as it is written, "The Deliverer will come from Zion, he will banish ungodliness from Jacob".
ellauri155.html on line 756: Calvin then goes on to speak of a deeper dimension of predestination, that in the Old Testament we see a more special election still of God saving certain ones out of the nation of Israel. Calvin says that his readers must see how “the grace of God was displayed in a more special form, when of the same family of Abraham God rejected some.” He then refers to Malachi 1:2-3 which explicitly states, “Was not Esau Jacob’s brother? saith the Lord: yet I loved Jacob, and I hated Esau.”
ellauri156.html on line 293: Let us briefly review the place of the Hittites in Old Testament history. As early as Genesis 15:18-21, God promised Abram (Abraham) that his descendants would inherit the land of the Hittites (along with that of other peoples as well; see also Exodus 3:8, 17; 13:5; 23:23, 28, 32; 33:21; 34:11; Deuteronomy 7:1; Joshua 1:4; 3:10). Ephron, the man from whom Abraham bought a burial plot for his family, was a Hittite (see Genesis 23:10; 25:9; etc.). Jacob's brother Esau married several Hittite wives (Genesis 26:34-35; 36:2). The Israelites were commanded to utterly destroy the Hittites (Deuteronomy 20:17). The Hittites opposed Israel's entrance into the promised land (see Numbers 13:29; Joshua 9:1: 11;1-5), and the Israelites had some victories over them (Joshua 24;11). Nevertheless, they did not totally remove them and came to live among them (Judges 3:5). When David was fleeing from Saul, he learned that the king was camped nearby. He asked two of his men who would go with him to Saul's camp. One of the two, Abishai, volunteered to go with David, the other man did not. This man was Ahimelech, the Hittite (1 Samuel 26:6). (Eli siis mitä? Pitäskö tästä päätellä nyt jotakin heettien statuxesta vai? Oliko ne jotain neekereitä?)
ellauri156.html on line 299: The sequence of events, so far as David is concerned, can be enumerated in this way: (1) David stays in Jerusalem; (2) David stays in bed; (3) David sees Bathsheba bathing herself as he walks on his roof; (4) David sends and inquires about this woman; (5) David learns her identity and that she is married to a military hero; (6) David sends messengers to take her and bring her to him; (7) David lays with her; (8) Bathsheba goes back to her home after she purifies herself. This same sequence can be seen in a number of other texts, none of which is commendable. Shechem “saw, took, and lay with” Dinah, the daughter of Jacob in Genesis 34:2. Judah “saw, took, and went in to” the Canaanite woman he made his wife in Genesis 38:2-3. Achan “saw, coveted, and took” the forbidden spoils of war in Joshua 7:21. Samson did virtually the same in Judges 14. Let us not forget that a similar sequence occurred at the first sin when Eve “saw, desired, and took” the forbidden fruit in Genesis 3. (Thanx a lot Bob for this compendium. This will certainly come handy later on, when looking for something fun to read.)
ellauri156.html on line 615: Uriah should not be criticized or looked down upon for his loyalty and submission to David. He should be highly commended. In fact, a friend suggested a new thought for my consideration: “Suppose that Uriah was added to the list of war heroes because of his loyalty and courage in this battle which cost him his life? It is a possibility to consider. Uriah is one of those Gentile converts whose faith and obedience puts many Israelites to shame. He is among many of those who have trusted and obeyed God who have not received their just rewards in this life, but who will be rewarded in the coming kingdom of God. Too many Christians today want their blessings “now” and are not willing to suffer, waiting for their reward then. Let them think carefully about the example of Uriah for their own lives. His elevator may have not gone all the way to the top floor, but by Gawd, he will reach it when Jacob lets down the ladder!
ellauri160.html on line 386: Jaakko Ahokkaan kanssa hän suomensi Max Jacobin (1977), Henri Michauxin (1980) ja Arthur Rimbaudin (1983) runoja.
ellauri162.html on line 258: Gullstén‐Paasilinna ‐suvun kantaisä Pehr Gullstén, Pehr Jacobsson Kuckoin, 'Pekka Jaakonpoika Kukkonen' (25.3.1770‐1.9.1825) syntyi Muhoksen emäpitäjässä, nykyään Utajärven Ahmaksen Kukkolassa. Pekka Jaakonpoika Kukkosen isä oli Jacob Holappa (1732‐1807), joka muutettuaan Puolangalta Ahmaksen Kukkolan isännäksi otti sukunimekseen ajan tavan mukaan talon nimen eli Kukkosen (Holappa‐suvun tietokanta 2003).
ellauri163.html on line 247: The name 'Shiloh' means 'the Bearer of Rest'. 'Shiloh' does not refer to a city or a group. 'Shiloh' is the name of the coming Messiah - the promised Seed, through Whom all the families of the earth would be blessed - the One Who brings rest for the soul and is the fulfilment of all Scripture - Jesus the Messiah - the son of David - the son of Abraham - the father of Isaac - the father of Jacob - the father of Judah and his brother.
ellauri163.html on line 257: Isaac the father of Jacob,
ellauri163.html on line 259: Jacob the father of Judah and his brothers,
ellauri163.html on line 332: Matthan the father of Jacob,
ellauri163.html on line 334: and Jacob the father of Joseph, the husband of Mary, and Mary was the mother of Jesus who is called the Messiah.
ellauri163.html on line 371: G-d did not always promise that there would always be a king (let alone a king from the tribe of Judah). In Genesis 49 Jacob is blessing the tribes and says the scepter will not depart the tribe of Judah. This is long before Moses, let alone the first Temple -- not to mention the hundreds of years then before the second Temple.
ellauri163.html on line 375: Just read the bible chronoholically and you'll see that there were hundreds of years after Jacob's statement before the first king. Then there were Kings of Judah. Then there was the civil war and the kingdoms split.
ellauri163.html on line 385: BTW from Genesis 49 when Jacob makes this statement there were 400 years of slavery in Egypt, a few more hundred years when we had the Judges and the Phillistines before we had ANY king from the line of Judah sitting on a throne.
ellauri163.html on line 386: So hundreds of years AFTER Jacob's pronouncement = no king of Judah
ellauri163.html on line 391: Jacob was fortelling the fate of his sons and their heirs. He stated that the throne would belong to the tribe of Judah "until Shiloh comes." Belonging to isn't the same as saying there will be an unbroken line of RULING kings until Shiloh comes.
ellauri171.html on line 87:
ellauri171.html on line 106: So they made a deal and a pile of stones. Laban called it Jegar Sahadutha, and Jacob called it Galeed. Couldnt agree about the name of a pile of stones. Elisabet or Jezebel? But it was also called Mitzpah (which means “watchtower”). Se oli oikeasti rajapyykki. Korso. Arameaxi ja kaldeaxi, bounos martyrias ja tumulus testis. Reviirien merkintää. Kumpikin kusi omalle puolellensa kummelia. Jatka lukemista alhaalla.
ellauri171.html on line 501: The young girl Dinah is seized and raped by Shechem. Shechem tries to atone. He falls in love with Dinah and offers to marry her. He also offers compensation to her family. Jacob accepts the young man’s attempt at reconciliation, but his sons do not. They plan to murder Shechem and all the men of the city. Dinah’s brothers massacre the men of the city, including Shechem, and enslave the women and children. Dinah’s fate is unknown.
ellauri171.html on line 503: Dinah was the daughter of Leah, the unloved wife of the tribal leader Jacob. Jacob had always preferred his other wife Rachel, even though Leah seems to have been a loving wife and gave her husband many children.
ellauri171.html on line 523: Jacob is told that his daughter has been defiled. The word used to describe the action implies someone who is impure because they have a skin disease, or have touched something dead and are ritually unclean. It does not mean sinful, but it does mean exclusion from the tribe until cleanness is restored.
ellauri171.html on line 526: Jacob does not send for his sons, but waits for them to come home from the fields. Nothing is said about Jacob’s feelings, or about what he thinks.
ellauri171.html on line 528: Years later, when his son Joseph is apparently killed by wild animals, Jacob’s grief is terrible: he tears his clothes, wails, refuses to be comforted.
ellauri171.html on line 537: an invitation to Jacob’s family to settle permanently in the region, acquire property and intermarry with his own people
ellauri171.html on line 547: The sons of Jacob are not mollified:
ellauri171.html on line 567: Scholars have suggested that the massacre may have been carried out by all the brothers, but the curse Jacob put on them and their tribes in Genesis 49:5-7 is directed at Simeon and Levi alone (joo täähän käytiin läpi Deuteronomian kohdalla, vähän ihmettelenkin mihin Mooses siellä viittasi.)
ellauri171.html on line 573: I will divide them in Jacob,and scatter them in Israel.’
ellauri171.html on line 580: Simeon and Levi murder the Sichemites; Jacob forces Dinah to watch
ellauri171.html on line 585: Who was right? Jacob, or his sons? Jacob is angry, as well he might be. He tells Simeon and Levi they have brought trouble on him. Now everyone will hate them and try to kill them.
ellauri171.html on line 588: The brothers respond: should they have let their sister be treated like a whore? A whore receives financial advantage for sex, and they reproach Jacob for suggesting that the honour of the family can be restored by favours from the people of Shechem. They call Dinah ‘our sister’ rather than ‘your daughter’ – a reproach to their father.
ellauri171.html on line 590: Jacob does not respond. There is really no answer he can give.
ellauri171.html on line 594:
ellauri171.html on line 597: Dinah means ‘she who has been judged and found innocent’. She was the daughter of Jacob and Leah.
ellauri171.html on line 599: Jacob means ‘he who grabs for something’ – either his brother’s heel at the moment of birth, or his brother’s inheritance later on
ellauri171.html on line 1046: Storyline: Jacob's psychopath son Judah believes that his daughter-in-law Tamara 1 has killed two of his sons, and subjugates her so that she is unable to remarry. However, she ultimately tricks Judah into fucking her pregnant himself and therefore secures her place in the family. She gives Judah two more sons. Her story illustrates her loyalty and her willingness to be assertive and unconventional.
ellauri171.html on line 1060: Tamar’s place in the family and Judah’s posterity are secured. She gives birth to twins, Perez and Zerah (Gen 38:29–30; 1 Chr 2:4), thus restoring two sons to Judah, who has lost two. Their birth is reminiscent of the birth of Rebekah’s twin sons, at which Jacob came out holding Esau’s heel (Gen 25:24–26). Perez does him one better. The midwife marks Zerah’s hand with a scarlet cord when it emerges from the womb first, but Perez (whose name means “barrier-breach”) edges his way through. Cuts the queue. From his line would come David. Not surprising.
ellauri172.html on line 759: Après avoir soumis le Groenland à son autorité en 1023, Knut lui envoie une ambassade pour lui réclamer la couronne vers 1024-1025, ce qu'il refuse en s'alliant au roi de Suède Anund Jacob, et il lui livre une bataille navale sans vainqueur en 1026 (bataille de l'Helgeå). Cette confrontation eut des conséquences graves pour Olaf, car Knut bloqua le détroit de l’Øresund entre la Scanie et le Danemark et Olaf ne put ramener sa flotte en Norvège. Il dut l'abandonner en Scanie et rentrer par voie de terre et cette perte l'affaiblit.
ellauri180.html on line 201: Neonatal circumcision techniques have evolved in parallel. It is clear from most surgical texts that circumcision of the new-born had become a regular request for the surgeon by the later part of the 19th century. For instance, Jacobsen (1893) warns of the importance of establishing a familial bleeding tendency from the mother before circumcision. He describes the case of four Jewish infants, each descended from a different grandchild of a common ancestress, all of whom died from haemorrhage after circumcision.
ellauri185.html on line 798: The firstborn of a mother is referred to in the Bible (Exodus 13:2) as one who “opens the womb” of his mother. Jacob and Esau vied for right of way through Rebecca's birth canal. Esau won that set, but the game went to Jacob.
ellauri189.html on line 769: Using names like Yaakov (Christians use Jacob but only Jews and Pashtuns use it as it should be pronounced), Israel, Barak, Asaf, Benyamin, Kenan, Tamir, Timor, Shir, Sahar, etc.
ellauri192.html on line 301: 2014 also marked the release of Tokarczuk’s most ambitious work, “The Books of Jacob,” the novel that set off much of the rancor directed at her by Polish nationalists. The book, which has yet to appear in English, is centered on the historical figure of Jakub Frank, a Jewish-born 18th-century religious leader. Frank, believed to have been born with the name Jakub Leibowicz, oversaw a messianic sect that incorporated significant portions of Christian practice into Judaism; he led mass baptisms of his followers. As Ruth Franklin reported in a New Yorker profile this past summer, Tokarczuk spent almost a decade researching Frank and the Poland in which he lived. The result is a book that, by the account of those who have read it, delivers a picture of the many intricate and unpredictable ways in which the story of Poland is tied to the story of its Jews. “There’s no Polish culture without Jewish culture,” Tokarczuk told Franklin. What else is new, asks Isaac Singer. Tokarczuk is not a Jewess, Tokarczuk considers herself a disciple of Carl Jung and cites his psychology as an inspiration for her literary work.
ellauri192.html on line 303: The novel’s release shortly predated an escalation in Polish nationalism tied to the Law and Justice party’s ascent to power in 2015. But the forces that fueled that escalation were already prevalent. When Tokarczuk accepted the Nike Prize, the country’s highest literary honor, for “The Books of Jacob,” she said in a speech that the country had “committed horrendous acts as colonizers, as a national majority that suppressed the minority, as slaveowners, and as the murderers of Jews.” She was quickly inundated by threats so alarming that her publishers briefly hired bodyguards. In the five years since, she has witnessed the Law and Justice party take an increasingly hard line on censoring certain conversations about Poland’s relationship with Jews. In 2016, the government began a campaign against the Princeton historian Jan Gross, known for his groundbreaking work on the massacre at Jedwabne, in which Poles murdered 1,600 of their Jewish neighbors. In 2018, the Law and Justice party’s government made it illegal to blame Poland or Polish nationals for Nazi crimes. POLIN, a groundbreaking Polish museum of Jewish history, has been leader-less for five months, as its director, who oversaw a number of exhibits highly critical of Poland’s policy toward Jews, awaits official reappointment — despite having been re-approved for the job.
ellauri192.html on line 305: “The subject of my book [‘The Books of Jacob’] — a multicultural Poland — was not comfortable for proponents of this new version of history,” Tokarczuk told PEN Transmissions, a journal run by the English iteration of PEN, in May, 2018. She was taken by surprise by the amount of rage the book provoked — not to mention her comment on receiving the Nike sneakers. But rather than retreat, she has continued to speak out on behalf of the communities she sees her government as wishing to sideline. In a January op-ed for The New York Times following a Polish radical’s on-air murder of the open-minded young Gdansk mayor Pawel Adamowicz, Tokarczuk wrote of a Polish populist narrative that “scapegoats… the so-called crazy leftists, queer-lovers, Germans, Jews, European Union puppets, feminists, liberals and anyone who supports immigrants.”
ellauri194.html on line 997: Cabinet minister Jacob Rees-Mogg tonight attempted to downplay the impact of Mr Harper's dramatic intervention.
ellauri207.html on line 346: Tuotesijoittelun vuoxi Lisbet pysähtyi Seven Eleveniin (charge: $10K per mention) ja osti: jättipaketin Billyn pannupitsaa (5Kkr tack), 3 Findusin pakastekalapaistosta (3Kkr varsågod), 3 Pågensin pekonipiirasta (2Kkr får jag be), kilon amer. Granny Smith omenia ($1K thanx), 1/2 kg Arla ost, Arla mjölk (totalt 2Kkr), Jacobs Krönung kahvia (1Kkr), kartongin Mallu Lightia ($15K, sorry) ja iltapäivälehdet (DN och Expressen, 0,5kr var). Tähänkin ostoslistaan (ja näitä on vaikka kuinka) Stig sai menemään kirjasta yhden kappaleen, tuotto n. 2Mkr plus filmi- ja sarjiskoikeudet. Rei Shimuran ruumiilla oli jalassa Niken tohvelit, jotka olivat säilyneet teräkunnossa vaikka ruumis oli muuten mätänemistilassa. Kyllä kannattaa ostaa edustamiamme laatumerkkejä.
ellauri210.html on line 491:
Jacob_van_Hoddis.JPG/220px-Jacob_van_Hoddis.JPG" />
ellauri210.html on line 702: Koko elämänsä aikana Savinio sävelsi viisi oopperaa ja kirjoitti vähintään 47 kirjaa, mukaan lukien useita omaelämäkertoja ja muistelmia. Hän myös kirjoitti ja tuotti laajasti teoksia teatterille. Hänen työnsä saivat ristiriitaisia arvioita hänen elinaikanaan, usein johtuen liian laaja-alaisesta modernististen tekniikoiden käytöstä. Hän sai vaikutteita ja oli Apollinairen , Picasson, Jean Cocteaun, Max Jacobin ja Fernand Légerin aikalainen, ja hänellä oli kova yritys mukaan surrealistiseen liikkeeseen.
ellauri214.html on line 551: Tokarczuk felt this rejection of facts at first-hand when the Polish publication of her 2015 novel The Books of Jacob led to death threats from nationalists. Her 900-page “magnum opus” tells the true story of 18th-century Polish-Jewish religious leader Jakub Frank, who converted thousands of Orthodox Jews to a kind of Christianity that saw them condemned and persecuted for heresy.
ellauri216.html on line 471: Arseniev Jacob, arkkipappi. Kuvaus Kostroman taivaaseenastumisen katedraalista. SPb., 1820, s. 17-18.
ellauri217.html on line 694: The 18th-century rabbi Jacob Emden hypothesized that Jesus, and Paul after him, intended to convert the gentiles to the Seven Laws of Noah while calling on the Jews to keep the full Law of Moses.
ellauri223.html on line 226: The Jacobean antiquarian Sir Simonds D'Ewes (Bacon's fellow Member of Parliament) implied there had been a question of bringing him to trial for buggery, which his brother Anthony Bacon had also been charged with.
ellauri238.html on line 916: as in the Bible story of Shechem and the sons of Jacob, kuten raamatun tarinassa Shekhemistä ja Jaakon pojista,
ellauri240.html on line 282: Thomas Middleton (baptised 18 April 1580 – July 1627; also spelt Midleton) was an English Jacobean playwright and poet. He, with John Fletcher and Ben Jonson, was among the most successful and prolific of playwrights at work in the Jacobean period, and among the few to gain equal success in comedy and tragedy.
ellauri246.html on line 226: With Abraham and Jacob of old times. Täällä vanhat tutut Abraham ja Jaakob.
ellauri246.html on line 564: Työn valmisteluxi käytin suoraan Joseph Alexandrovichin kirjoituksia sekä Leo Vladimirovich Losevin kirjaa "Joseph Brodsky. Kirjallisen elämäkerran kokemus. " Tämä kirja sisältää kaikki kattavat tiedot Brodskin elämästä ja työstä. Käytetyt myös: Kokoelma haastatteluja runoilijalta - täällä kaikki haastattelut kerättiin, mikä Iosif Alexandrovich antoi; Salomon Moiseevich Volkovin työ "vuoropuhelujen kanssa Joseph Brodsky" on melko suosittu Venäjällä - tämä on eräänlainen kirjankeskustelu, journalistien keskustelu runoilijalla; Jack Jacob Arkadyvich Gordin, Writer, "Knight ja kuolema, tai elämä suunnitelmana: noin niinkuin Joseph Brodsky." Se sisältää haastattelun Brodskin kanssa, Gordin itse, hänen tarinansa viestintään runoilijan kanssa.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri254.html on line 457: George wurde als Sohn des Gastwirts und Weinhändlers Stephan George und dessen Frau Eva (geb. Schmitt) in Büdesheim (bei Bingen) geboren. Die Familie stammte ursprünglich aus dem seit 1766 zu Frankreich gehörenden Roupeldange. Der Bruder von Georges Urgroßvater Jacob (1774–1833), Johann Baptist George (Grab in Büdesheim), war von hier nach Büdesheim gezogen und hatte (da selbst kinderlos) als Erben Georges Großvater Anton (1808–1888; Soldat unter Karl X.) sowie dessen Bruder Etienne (den späteren Politiker) zu sich geholt. Stefan George galt als verschlossenes, eigenbrötlerisches Kind, das schon früh zur Selbstherrlichkeit neigte. Ach ja! das heisst Narzissismus bei Freud.
ellauri260.html on line 91: Personalistit alkoi hälistä romantiikan jälkeisenä aikana. Impersonalistiset filosofiat hallitsivat valaistumista ja romantiikkaa panteismin ja idealismin rationalististen ja romanttisten muotojen muodossa Spinozasta Hegeliin. Tämän reaktion avainhenkilöitä olivat Jacobi Friedrich">Friedrich Heinrich Jacobi (1743–1819), niin sanotun Pantheismusstreitin alullepanija 1780-luvulla, ja F. W. J. Schelling (1775–1854), joka myöhemmässä työssään hylkäsi varhaisten idealististen järjestelmiensä persoonattomat kannat.
ellauri260.html on line 113: Eksistentialismi, joka antoi niin tärkeitä impulsseja suurelle mannereurooppalaiselle personalismille kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, kehittyi tietyiltä osin myöhemmän Shellingin filosofian linjassa, ja siitä löytyy jälkiä jopa Jacobin kritiikistä persoonatonta panteismia kohtaan. Schellingin kanssa Søren Kierkegaard (1813–1855) vastusti Hegelin idealismia ja korosti yksittäisen ihmisen arvoa sekä filosofialle että elämälle yleensä. Hän syytti idealismia elämän merkityksen tyhjentämisestä laiminlyömällä ihmisen olemassaolon todellisuuden. Kun Kierkegaard ja jotkut myöhemmät eksistentialistit (Marcel, Sartre, Camus, Blondel) keskittyivät ihmisen olemassaolon merkityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin (rakkaus, avioliitto, kuolema, usko, moraali jne.), Muut ajattelijat keskittyivät edelleen henkilön itsensä merkityksen ja luonteen suorempaan tutkimiseen, ja juuri nämä ajattelijat tunnettiin nimellä, ja kutsua itseään personalisteiksi.
ellauri263.html on line 51: Moosexen appiukko, alias Jethro Tull, Hobabin iskä (Exodus 2:18; Numbers 10:29). Feikki midianilainen Reuel antoi läskimoosexelle 1/7 tyttäristään Zipporan kiitoxexi avunannosta kaivolla. Sen johdosta Jumala muisti äkkiä tapaamisen Abrahamin, Isaacin ja Jacobin kanssa.
ellauri263.html on line 449: Hebron is considered one of the oldest cities in the Levant. According to the Bible, Abraham settled in Hebron and bought the Cave of the Patriarchs as a burial place for his wife Sarah. Biblical tradition holds that the patriarchs Abraham, Isaac, and Jacob, along with their wives Sarah, Rebecca, and Leah, were buried in the cave. Hebron is also recognized in the Bible as the place where David was anointed king of Israel. Following the Babylonian captivity, the Edomites settled in Hebron. During the first century BCE, Herod the Great built the wall which still surrounds the Cave of the Patriarchs, which later became a church, and then a mosque. With the exception of a brief Crusader control, successive Muslim dynasties ruled Hebron from the 6th century CE until the Ottoman Empire's dissolution following World War I, when the city became part of British Mandatory Palestine. A massacre in 1929 and the Arab uprising of 1936–39 led to the emigration of the Jewish community from Hebron. The 1948 Arab–Israeli War saw the entire West Bank, including Hebron, occupied and annexed by Jordan, and since the 1967 Six-Day War, the city has been under Israeli military occupation. Following Israeli occupation, Jewish presence was reestablished at the city. Since the 1997 Hebron Protocol, most of Hebron has been governed by the Palestinian National Authority.
ellauri264.html on line 180: Israel eli Jacob unohti 2 öljyputelia lähtökiireessä joen Eesaun puoliselle rannalle. Pikku pullon hukkasi, lekythion apolese. Se oli niin kitupiikki että kävi vielä hakemassa ne vaikka oli kärmistyneen Eesaun santarmeja karussa. Se oli Hannukan ihme, että ne ylipäänsä löytyivät yösydännä, ja vielä enemmän ettei ollut samaritaani förbinyt öljyä. Gemara tekee tästä esimerkin muille juutalaisille. Narunpätkät säästämällä isoxi keräxi voi päästä maailman rikkaimmaxi ankaxi. Tämä kannattaa muistaa kun availee jouluna hannukkalahjoja. Lahjapaperit on taiteltava talteen siististi ja narunpätkät sidottava ja käärittävä kerille. Lea oli päässyt tästä täysin perille.
ellauri264.html on line 187: handed it over to Isaac who passed it down to Jacob. According to our sages, Jacob forgot
ellauri264.html on line 189: these jars was the oil from Noah's ark. Jacob prophetically hid this oil at the site of the Holy
ellauri264.html on line 194: The basis for Jacob‟s action becomes clearer when one examines his worldview. Jacob
ellauri264.html on line 197: “do not take more than is destined for them from Hashem… That which is not created for this specific person is like stolen property when they are in possession of it, and thus [the righteous are careful] not to take possession of it. Conversely, property that is assigned to and created for them is very precious to them—so much so that our patriarch Jacob risked his life for his property. Thus ...it was said in the name of the Yehudi Hakadosh: a righteous person is obligated to enjoy an object which is fitting for him even if it means risking his life. That is why Jacob-- who knew that the small vessels were his, appropriated by him, and created for him—risked his life to save them.”
ellauri264.html on line 198: Thus Jacob went back for the vessels to ensure they were used in the optimal way, i.e. by him. Had he not,
ellauri264.html on line 201: Jacob‟s example of valuing his possessions presents a particular challenge to us living in a modern, “disposable” age. Recognizing this trend, in 1955, the retailing analyst Victor Lebow highlighted a trend in consumer society, away from greater mindfulness regarding possessions and toward a more short-term view.
ellauri264.html on line 226: Today we live in a society with a very different orientation to material objects than Jacob—a
ellauri264.html on line 239: Olive oil is bio-fuel, a renewable resource: the olive tree will produce another crop of crap every year, as will the palm oil palm. According to Jewish law, olive oil lamps are the ideal Lighting with olive oil can help us connect to the holy use of our resources, from the renewable olive oil of the Hasmonians back to the oil vessels of Jacob and Noah. This year, may our Chanuka lights inspire us toward responsible and holy use of everything that comes into our possession by hook or crook.
ellauri264.html on line 513: The Shulchan Aruch (and its forerunner, the Beit Yosef) follow the same structure as Arba'ah Turim by Rabbi Jacob ben Asher. There are four volumes, each subdivided into many chapters and paragraphs:
ellauri266.html on line 497: Pourtant, l´histoire intrigue Jacobs, qui achète immédiatement les droits d´adaptation pour le cinéma même s´il considère que le roman n´a pas une nature intrinsèquement cinématographique.
ellauri269.html on line 718: Yksi mielenkiintoisimmista piirteistä Superman-hahmon synnyssä on se, että hänen alkuperänsä ei ole Friedrich Nietzschen käsityksessä ubermenschistä – johon perustui Adolf Hitlerin usko arjalaisen mestarirodun luontaiseen paremmuuteen – vaan juutalaisessa mytologiassa. Sankarin luojat Jerry Siegel ja Joe Shuster olivat juutalaisten maahanmuuttajien lapsia. Sarjakuvateollisuuden, jossa he viettivät merkittävän osan nuoresta urastaan, loivat New Yorkissa juutalaiset, kuten Max Ginsburg, Bob Kahn ja Jacob Kurtzberg, jotka piilottivat etnisen alkuperänsä Gainesin, Kanen ja Kirbyn kaltaisten nimien taakse. Aiheesta on vuosien varrella ilmestynyt kymmeniä kirjoja ja artikkeleita ovelilla nimillä, kuten Up, Up ja Oy Vey tai Mensch of Steel.
ellauri270.html on line 599: Frankism was a heretical Sabbatean Jewish religious movement of the 18th and 19th centuries, centered on the leadership of the Jewish Messiah claimant Jacob Frank, who lived from 1726 to 1791. Frank rejected religious norms and said that his followers were obligated to transgress as many moral boundaries as possible. At its height it claimed perhaps 50,000 followers, primarily Jews living in Poland, as well as in Central and Eastern Europe.
ellauri272.html on line 230: Jacob's New Dress by Sarah Hoffman
ellauri277.html on line 138: Gibran piti ensimmäisen taidenäyttelynsä piirustuksistaan tammikuussa 1904 Bostonissa Dayn studiossa. Tämän näyttelyn aikana Gibran tapasi Mary Haskellin, yhdeksän vuotta häntä vanhemman tyttökoulun rehtorin kaupungissa. Kaksikko solmi ystävyyden, joka kesti Gibranin loppuelämän. Haskell käytti suuria summia Gibranin tukemiseen ja toimitti myös kaikkia hänen englanninkielisiä kirjoituksiaan. Heidän romanttisen suhteensa luonne jää epäselväksi, vaikka jotkut elämäkerran kirjoittajat väittävät, että he olivat rakastavaisia mutta eivät koskaan menneet naimisiin, koska Haskellin perhe vastusti. Alusvaatteista saadut todisteet viittaavat siihen, että heidän suhteensa ei koskaan toteutunut fyysisesti. Gibran ja Haskell olivat lyhyesti kihloissa vuosien 1910 ja 1911 välillä. Joseph P. Ghougassianin mukaan Gibran oli kosinut häntä koska "ei tiennyt kuinka muuten maksaa takaisin kiitokseksi neiti Haskellille", mutta Haskell keskeytti yhdynnän tehden "hänelle selväksi, että hän piti hänen ystävyydestään ennen kuin raskasta sidettä mamuavioliitossa." Haskell meni myöhemmin naimisiin Jacob Florance Minisin kanssa vuonna 1926, samalla kun hän pysyi Gibranin läheisenä ystävänä, suojelijana ja hyväntekijänä ja käytti Jacobin vaikutusvaltaa Kallen uran edistämiseen.
ellauri277.html on line 244: In 1923 the financially and emotionally exhausted Haskell moved to Savannah, Georgia, and became the companion of an elderly widower, Colonel Jacob Florence Minis. But her faith in Gibran’s literary and artistic importance never wavered, and she continued to edit his English manuscripts—discreetly, since Minis did not approve of Gibran.
ellauri282.html on line 356: Ollessaan toipilaana uskonnollisessa hospitaalissa, Loyola syventyi tavanomaisen ritariromanssien puutteessa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Loyola luki muun muassa Ludolph Saksikäden (noin 1295 – 1378) kristillistä mietiskelyä käsittelevää teosta Vita Christi (suom. "Kristuksen elämä") ja Jacobus Voraginelaisen (noin 1230–1298) tylsimysten elämää käsittelevään teokseen Legenda jo eläessään. Ludolph ehdottaa, että lukija asettuisi henkisesti evankeliumitarinaan, visualisoimaan pinnasängyn sikiämishetkellä jne. Tämäntyyppinen meditaatio, joka tunnetaan nimellä Simple Contemplation, oli menetelmän perusta. jonka Ignatius esitti henkisissä vällyharjoituksissaan.
ellauri288.html on line 406: Aikuisena Kaplinski uskoi, että hänen isänsä oli kaukainen juutalainen ja että hän oli Jacob Frankin sukulainen. Kaplinski olikin hyvin lisääntymiskykyinen: 4 kirjailijan ja Tarton lelumuseon johtajan Tiia Toometin kanssa, 1 ensimmäisestä avioliitostaan Nürkki-Küllike Kaplinskin kanssa ja 1 klassikon Anne Lillin kanssa.
ellauri300.html on line 82: När konstnären Jacob Anfang berättar att han är impotent har fru Tamar inget val utom att gifta sig med Boris Makaber. Då är det en god idé att göra lite mera pengar i miljonaffärer.
ellauri300.html on line 849: At the hour of the afternoon sacrifice the prophet Elijah approached the altar and prayed, “O Lord, the God of Abraham, Isaac, and Jacob, prove now that you are the God of Israel and that I am your servant and have done all this at your command.
ellauri301.html on line 368: Lähde: Jacobsen, Kirsten: Mankell. Alkuteos: Mankell om Mankell, 2011. Suom. Päivi Kivelä. Otava 2012. ISBN 978-951-26474-3 (sid.) Ilm. 9/2012. Kansikuva.
ellauri302.html on line 583: Moshe Chaim Luzzatto syntyi vuonna 1707 Padovan juutalaisessa ghetossa Venetsian tasavallassa. Alle 20-vuotiaana hän oli aloittanut 150 laulun säveltämisen Raamatun psalterin mallin mukaisesti. Näissä rinnakkaisuuden lakien mukaisesti laadituissa psalmeissa hän vapautti itsensä kaikista vieraista vaikutuksista ja jäljitteli Raamatun tyyliä niin uskollisesti, että hänen runonsa näyttävät kokonaan raamatullisten sanojen ja ajatusten toistolta. Ne aiheuttivat kuitenkin rabbien kritiikkiä ja olivat yksi syy vainoihin, joille Luzzatto myöhemmin joutui. Rebbe Jacob Poppers erityisesti Frankfort-on-the-Mainista piti anteeksiantamattomana öykkäröintinä yrittää päihittää "Jaakobin Jumalan voideltuja värsyjä".
ellauri302.html on line 666: Eliyahu Ben Moshe Dos Vidas (1518–1587, Hebron) oli 1500-luvun rabbi mytomaanien Palestiinassa. Hän oli ensisijaisesti rabbi Moses ben Jacob Cordoveron (tunnetaan nimellä Muaa Ramasee Ramaseeko Suaa) mutta myös vähän Isaac Lurian opetuslapsi. Dos Vidas tunnetaan Kabbalan ja siantuntemuksestaan. Hän kirjoitti Reshit Chochmahin eli "Viisauden alun", pietistisen teoksen, jota ortodoksiset juutalaiset tutkivat edelleen laajasti. Aivan kuten hänen opettajansa rabbi Moses Cordovero loi eettisen teoksen kabbalististen periaatteiden mukaisesti teoksessaan Tomera Deborah, Rabbi Dos Vidas loi vielä laajemman teoksen henkisestä elämästä hänen kanssaan, nimeltä Reishiluut Chochmeeshshah. Tämäkin magnum opus perustuu suurelta osin Zohariin, mutta heijastaa myös monia perinteisempiä lähteitä. Kirjoittaja asui Safedissa ja Hebronissa ja oli yksi Hebronissa 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa asuneista merkittävistä kabbalisteista. Niitä kyllä juoxi siellä laumoittain kuin kylän koiria.
ellauri308.html on line 398: "Vaikka suurapinoilla on tyypillisesti kaksi tai kolme erillistä ja toisistaan erillään olevaa juurta, Graecopithecuksen juuret lähentyvät ja ovat osittain fuusioituneet - ominaisuus, joka on tyypillinen nykyajan ihmisille, varhaisille ihmisille ja useille esi-ihmisille, mukaan lukien Ardipithecus ja Australopithecus ", sanoi Jacob Böhme.
ellauri313.html on line 577: ski Hartikaiselta (Bar Hillel). Riita Lavaterin ja Jacobin kanssa Jeshuasta teki Moosexen kipeäxi.
ellauri313.html on line 585: Kun Friedrich Heinrich Jacobi, molempien miesten tuttava, kuuli Mendelssohnin projektista, hän sanoi, että hänellä oli luottamuksellisia tietoja Lessingistä, että se on "spinozisti" , jota näinä vuosina pidettiin enemmän tai vähemmän "ateistin" synonyyminä; jotain, josta Lessingiä syytettiin joka tapauksessa uskonnollisissa piireissä. Lesssing oli aika kiltin näköinen, vaikka sen isä oli luterilainen pastori.
ellauri313.html on line 587: Tämä johti kirjeenvaihtoon Jacobin ja Mendelssohnin välillä, mikä osoitti, että heillä ei ollut juurikaan yhteistä säveltä.
ellauri313.html on line 589: Mendelssohn joutui siten myrkylliseen kirjalliseen kiistaan, ja hän joutui hyökkäämään kaikilta puolilta, mukaan lukien entiset ystävät tai tuttavat, kuten Johann Gottfried von Herder ja Johann Georg Hamann. Mendelssohnin panos tähän keskusteluun, An die Freunde Lessings (1786), oli hänen viimeinen työnsä, joka valmistui muutama päivä ennen kuolemaansa. Mikä oli ihan Jacobin vika! Saku paskiainen miehexeen.
ellauri317.html on line 593: ei olekaan Voldemar Putler, vaan Jēkabs Peterss (venäjäksi : Яков Христофорович Петерс , Yakov Khristoforovich Peters , englanniksi: Jacob Peters ; 3. joulukuuta [ OS 21. marraskuuta] 1886 – 25. huhtikuuta 1938). Hän oli Latvian kommunistinen vallankumouxellinen, joka pelasi pajazzoa Neuvostoliiton perustamisessa. Yhdessä Felix Dzeržinskin kanssa hän oli yksi Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin Chekan perustajista ja päällikköistä. Hän oli Chekan varapuheenjohtaja vuodesta 1918 ja lyhyen ajan virkaatekevänä puheenjohtajana 7.7.-22.8.1918.
ellauri318.html on line 37: Jens Jacob Lapidus (s. 24. toukokuuta 1974) on ruotsalainen asianajaja ja dekkarikirjailija. Kirjailija käyttää edustamastaan kirjallisuudenlajista nimitystä "Stockholm noir". Teosten tapahtumat sijoittuvat Tukholman alamaailmaan.
ellauri321.html on line 312: The Guardian is owned by a private trust. No sorry, it is now a private company. Ole Jacob joined the Scott Trust in 2015. He was appointed Chair in June 2021, following a short period as Acting Chair. He has been associated with the Schibsted Media Group ASA for 30 years, being elected to the Board in 2000 and serving as Chair since 2002.
ellauri330.html on line 339: Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.
ellauri331.html on line 381: Syyskuun 1. päivänä 2020 Facebook ja Twitter ilmoittivat saaneensa liittovaltion tutkintaviraston varoituksen disinformaatioyrityksestä ja ilmoittivat poistaneensa tai jäädyttäneensä siihen liittyviä tilejä. Daily Beast -sivusto kertoi, että operaatio yritti sijoittaa sisältöä Jacobiniin, In These Timesiin ja Truthoutiin, mutta epäonnistui.
ellauri334.html on line 333: The name Judaism stems from Judah, one of the sons of Jacob, who is credited to have lived around 1500 to 2000 BCE and was the founder of the tribe of Judah… (more)
ellauri338.html on line 69: Kertomus sisältää useita näytelmiä heprealaisten nimien – Peniel (tai Penuel ) , Israel – merkityksestä sekä samankaltaisuudesta Jaakobin nimen juureen (joka kuulostaa heprean kielestä "kantapäälle") ja sen yhdistelmästä. Jaakobin ontuminen ( Yaʿaqob ) saattaa heijastaa joen nimeä, Jabbok ( Yabbok יַבֹּק, joka kuulostaa "kierolta" joelta), ja Nahmanides (5. Moos. 2:10 Jeshurunista) antaa etymologian "joka kävelee vinoon" nimelle Jacob. Eli Klenkka.
ellauri338.html on line 75: Jacobin painissa saaman lonkkavamman seurauksena juutalainen laki kieltää iskiashermon (gid hanasheh) syömisen, joka kulkee lantion kautta ja vaatii sen poistamista lihasta väk väk nikkur -prosessin kautta, kuten 1. Mooseksen kirjan 32:33 pykälässä (yllä) mainitaan.
ellauri344.html on line 240: Maaorjat ja talonpojat, kauppamatkustajat: Yakim Naga, Igor Shutov, Yermil Jilin, Sidor, Hypatia Vlas, Klim, Hleb, Jacob, Agape Proshka, Savely, Matrona.
ellauri345.html on line 58: Vaikka runoilija uhrasikin kaiken rakastajien onnen pimeille voimille, hänen erehtymätön vaistonsa missasi teloituksen jumalallis-transsendenttisen luonteen. Heidän kaatumisensa tässä olemassaolossa ei varmastikaan voinut olla kaikki - mikä takasi, etteivät he voittaisi juttua korkeammassa oikeusasteessa? Eikö Goethe juuri sitä näyttänyt halunneen ilmaista loppusanoillaan? Siksi FH Jacobi kutsui romaania "pahan kalun nousuksi".
ellauri345.html on line 270: Der Landsturm war im Militärwesen seit dem 15. Jahrhundert „das letzte Aufgebot“ aller Wehrpflichtigen, die weder dem Landheer noch der Marine angehören, zur Abwehr eines feindlichen Einfalls. Suomexi nostomies. The favorable comparison made by Lessing between the quintessential German poet, Goethe, and Mendelssohn is a mark of the esteem in which he was held. Lessing told Friedrich Heinrich Jacobi that once Goethe regained his reason, he would be hardly more than an ordinary man. At the very same time he said of Mendelssohn that he was the most lucid thinker, the most excellent philosopher, and the best literary critic of the century.
ellauri353.html on line 333: Jacob Weisberg's "The Bush Tragedy"
ellauri367.html on line 232: Se selittää Trotskin nopean nousun kommunistisessa liikkeessä, ylittäen hänen vaikutuksensa ennen vuoden 1905 vallankumousta Georgi Plekhanovin, Julius Martovin tai itse Leninin (Rakovski korostaa tätä Anatoli Lunatšarskin kirjallisen todistuksen perusteella) hänen avioliitonsa (vuonna 1903) Natalia Sedovan kanssa, kuvailtiin pankkiiri Givotivskyn (Abram Zhivotovsky) tyttärenä. Perhe oli liittoutunut Warburgien kanssa, Jacob Schiffin kumppaneita ja vanhempia, jotka rahoittivat Japania Venäjän ja Japanin sodan aikana. Lokakuun vallankumouksen rahoittajista hän mainitsee jälleen Jacob Schiffin ja pankin Kuhn, Loeb & Co:n, jälleen Warburgin veljekset, Guggenheimin perheen, Heneawerin (Jerome J. Hanauer), Max Breitungin, Olof Aschbergin ja hänen Nya Bankenin Tukholma, kaupunki, jossa Rakovsky oli mukana yhteydessä. Kuvaa bolshevikkijohtajia ja jopa Kerenskiä salaisen Bundin suorien käskyjen alaisixi.
ellauri370.html on line 328: He huomauttavat, että espanjalainen nimi, Colon, ei ollut harvinainen heprealaisessa perinteessä; että hänen isänsä oli kutoja, yksi harvoista juutalaisille avoimista ammateista hänen kotimaassaan Genovassa; että hänen äitinsä Susanna Fonterossa oli Jacobo Fonterossan tytär ja Abraham Fonterossan tyttärentytär [myös yleisiä juutalaisia nimiä]. Espanjankielisiä pakolaisia oli lukuisia 1400-luvun puolivälissä Genovassa, kun juutalaiset perheet pakenivat Espanjan inkvisitiota. Tiedetään myös, että perheen ammatti oli kudonta, perinteisesti juutalainen ammatti, Brinkmann sanoo, ja että juutalaiset etunimet, kuten Abraham ja Jacob, olivat yleisiä Kolumbuksen äidin perheessä.
ellauri370.html on line 562: Vuonna 1872 nevadalainen räätäli Jacob Davis alkoi valmistaa miesten työhousuja Straussilta hankkimistaan kankaista. Hän tarvitsi liikekumppania ja kääntyi tukkurinsa puoleen. Vuonna 1873 he saivat patentin farmarikankaisille työhousuille, joiden taskut oli vahvistettu kuparinapeilla. Kangas värjättiin siniseksi tahrojen piilottamiseksi. Strauss rakennutti oman farmaritehtaan. Näistä Levi´s-farkuista yhtiö tuli tunnetuksi, ja ne tekivät Straussista miljonäärin. Hän laajensi yritystoimintaansa seuraavina vuosina ostamalla Mission and Pacific -puuvillatehtaan.
xxx/ellauri056.html on line 453: Jacobi Friedrich">Friedrich Heinrich Jacobi 1743 –1819 oli luisevan näköinen jämäkkäleukainen länsisaksalainen filosofi, joka kehitti termin 'nihilismi' ja esitti sen olevan perussyy valistuksen ja kantilaisuuden epäonnistumiseen. Spekulatiivisen järjenkäytön sijaan hän puhui uskon ja ilmoituksen puolesta. Ei tykännyt briteistä eikä moosexenuskoisista. Syntyi tietysti Düsseldorfissa ja tottakai kuoli Münchenissä.
xxx/ellauri056.html on line 454: Jacobi voidaan nähdä edelläkävijänä oikeistokonservatiivifilosofeille, jotka kritisoivat filosofiaa relativismista ja vaarallisena uskolle.
xxx/ellauri056.html on line 522: Kantin maine sai kuitenkin alkunsa odottamattomasta lähteestä. Vuonna 1786 Kantin julkkixempi oppilas Karl Reinhold alkoi julkaista avoimia kirjeitä kantilaisesta filosofiasta. Näissä kirjeissä Reinhold esitti Kantin filosofian vastauksena silloiseen kiistaan panteismista. Joku Friedrich Jacobi oli syyttänyt hieman aiemmin edesmennyttä G. E. Lessingiä spinozalaisuudesta. Lessingin ystävä Moses Mendelssohn kiisti tämän. Heidän välilleen kehittyi kitkerä julkinen kiista.
xxx/ellauri056.html on line 524: Lessing oli se vähän lässy runoilija, brittisymppari. Mooses nyt oli vaan joku moosexenuskoinen Mooses. Olixe sukua sille säveltäjälle? Entä tää Jacobi kekäs se nyt oli? Mixkä ne oli niin kitkeriä? Viroistako siinä oli kyse?
xxx/ellauri059.html on line 508: Pääosissa: Daniel Sharman (Lorenzo de’ Medici), Bradley James (Giuliano de’ Medici), Sean Bean (Jacopo Pazzi), Sarah Parish (Lucrezia de’ Medici), Raoul Bova (paavi Sixtus IV), Matteo Martari (Francesco Pazzi), Jacob Fortune Lloyd (Francesco Salviati), Alessandra Mastronardi (Lucrezia Donati), Matilda Lutz (Simonetta Vespucci), Synnøve Karslen (Clarice Orsini), Annabel Scholey (Contessina). Idea ja käsikirjoitus: Frank Spotnitz, Nicholas Meyer. Ohjaus: Sergio Mimica-Gezzan. Musiikki: Paolo Buonvino. Tunnuskappaleen esittäjä: Skin (Ann Deborah Dyer). Tuotanto: Lux Vide, Big Light Productions, Italia, 2018.
xxx/ellauri084.html on line 603: Iskä Gottlieb ja isoiskä Daniel Pyllyverhoilija oli puoliepäilyttäviä pastoreita jossain harppisakuissa. Ei siis ihme että Friedrich läxi teit isäin astumaan. Kohtalokkaasti se jätti vanhan testamentin kielet väliin ja keskittyi vaan uuteen. Sixi se alkoi sotkea kristinuskon soppaan Plaattoa ja myöhemmin Kanttia ja Jacobia ja vielä myöhemmin vielä Spinozaa. Friedrichille ei pietismi riittänyt, vaan se halus järkeillä. Siitä ehti tulla aika skeptikko. Oli vuoronperään professori Hallessa ja pastorina tuppukylissä. Pyllyverhoilija juuniorin paras kaveri oli Aku Schlegel, joka on ohimennen mainittu Puckin ja Oberonin diggaajana. Schlegel ja Schleiermacher oli parantumattomia romantikkoja. Vaikka pyllyverhomies ei ollut vakuuttunut Jee-suxen jumaluudesta, se jaxoi kuitenkin peukuttaa sielun kuolemattomuutta ja muuta siihen liittyvää perusmystikkaa. Sen jutut oli sekametelisoppa ateismia, pietismiä ja Spinozaa. Sen ura lähti heittelehtimään Napsun jälkeisen kurinpalautuxen aikana, sen edustamasta liberaaliteologiasta ei oltu innoissaan johtoportaassa.
xxx/ellauri114.html on line 333: Edom was the name given to the descendants of Jacob’s twin brother Esau. Having patched things up after their split over the way Jacob had tricked Isaac into giving him Esau’s blessing (Genesis 27), they returned to the area near Kiriath Arba (Hebron) where Isaac and Rebekah lived. Upon Isaac’s death the two brothers buried him and divided up their inheritance.
xxx/ellauri114.html on line 384: A: The Iranians are the modern day Persians who originated in Elam, not Edom. Edom was the birthplace of the Ammonites and the Moabites and was later inhabited by the family of Esau, Jacob’s brother. Edom got its name from Esau, and is called Jordan today. Elam was located further east on the other side of Iraq, where Iran is today. Obadiah prophesied against the Edomites who were driven out of their capital (Petra) by the Nabateans, a Bedouin people descended from Ishmael, in fulfillment of Obadiah’s prophecy. Many believe that during the Great Tribulation, the Jordanians will hide believing Jews in Petra where God will protect them against the anti-Christ. The area is called Bosrah in Isaiah 63.
xxx/ellauri114.html on line 667: Right and left play an important role in Jacob's final blessing to his grandsons, Ephraim and Manasseh (Gen. 48: 12–20), whom Joseph places at the left and right sides of Jacob, respectively (verse 13), expecting his father to place his right hand on Manasseh (the firstborn) and his left on Ephraim, and then bless them. But Jacob crosses his hands, placing his right hand on Ephraim (verse 14) and his left on Manasseh, despite Joseph's objections (verse 18). Jacob explains his actions by stating that Ephraim will be greater than Manasseh (verse 19).
xxx/ellauri114.html on line 686: Considered less plausible by academic and Jewish authorities are the claims of several western Christian and related groups, in particular those of the Church of God in Christ. It claims that the whole UK is the direct descendant of Ephraim, and that the whole United States is the direct descendant of Manasseh, based on the interpretation that Jacob had said these two tribes would become the most supreme nations in the world. Some adherents of Messianic Judaism also identify as part of Joseph on the basis that, regardless of any genetic connection which may or may not exist, they observe the Torah and interpret parts of the Tanakh in certain ways.
xxx/ellauri114.html on line 690: Latter-day Saints also believe that the main groups of the Book of Mormon (Nephites and Lamanites) were parts of the tribes of Ephraim and Manasseh. They believe that this would be the fulfilment of part of the blessing of Jacob, where it states that "Joseph is a fruitful bough, even a fruitful bough by a well; whose branches run over the wall" (Genesis 49:22, interpreting the "wall" as the ocean). The idea being that they were a branch of Israel that was carefully led to another land for their inheritance.
xxx/ellauri122.html on line 469:
xxx/ellauri128.html on line 67:
xxx/ellauri128.html on line 142: John Fletcher (1579–1625) was a Jacobean playwright. Following William Shakespeare as house playwright for the King's Men, he was among the most prolific and influential dramatists of his day; during his lifetime and in the early Restoration, his fame rivalled Shakespeare's. He collaborated on writing plays with Francis Beaumont, and also with Shakespeare on two plays.
xxx/ellauri139.html on line 1045: Kun hän lähti Avonista vuonna 1828 (esipuheessaan Hégésippen kerätyille teoksille, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, että Hégésippe oli erinomainen klassisen kirjallisuuden opiskelija ja että hänellä oli lahjakkuus latinalaiseen tulkintaan), hän aloitti oppisopimuskoulutuksen oikolukijana Provinsin kustantaja, monsieur Lebeau - Hégésippe viittaa teoksissaan M. Lebeaun tyttäreen "sisarekseen" ja hän omisti lyhyet proosakertomuksensa hänelle. Kun Kaarle X kulki Provinsin läpi vuonna 1828, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, Moreau kirjoitti isänmaallisen runonsa Vive le roi! . Hégésippe Moreau meni Pariisiin ennen vuotta 1830. M.Lebrunin neuvosta hän lähetti kopion kirjeestään painamisesta M. Firmin Didotille, ja hänet palkattiin Didot -kustantamolla, joka sijaitsi rue Jacobilla, mutta lähti tämä työnantaja pian sen jälkeen. Hän osallistui heinäkuun vallankumoukseen 1830, työskenteli lyhyesti opettajana ( maître d'étude ) ja alkoi johtaa Böömin elämää.
xxx/ellauri148.html on line 169: I see him but not now ((Num. 24:17), this refers to David; I behold him but not nigh (ibid.) this refers to King Messiah; A star shall step forth out of Jacob (ibid.) this refers to King David; A star shall step forth out of Jacob (ibid.), this refers to David; and a scepter shall rise out of Israel (ibid.) this refers to King Messiah…
xxx/ellauri148.html on line 274: 2 Now it shall come to pass in the latter days That the foreskin mountain of the Lord´s house Shall be established on the top of the mountains, And shall be exalted above the hills; And all nations shall flow to it. 3 Many people shall come and say, "Come, and let us go up to the mountain of the Lord, To the house of the God of Jacob; He will teach us His ways, And we shall walk in His paths." For out of Zion shall go forth the law, And the word of the Lord from Jerusalem. Isaiah 2:2-3
xxx/ellauri157.html on line 92: Outoa olin miltei varma että olin jo paasannut tästä parafiliasta, jota lukuisat tirkistelijäkirjailijat ovat edustaneet. Lyydian kuningas Kandaules oli niin kylästynyt vaimonsa Nyssen kallipygeeseen, jonka Jacob Jordaens on kuvannut oheisessa taulussa aivan jättimäisexi appelsiini-ihoisexi ruppaperseexi, että se halus näyttää sitä henkivartijalleen Gygeelle. Gyges kazoi Nyssen ja Kandauleen touhuja pää punaisena (nysse tulee!), seinäverhoon tuli iso kohouma. Sen kun Nysse äkkäsi, se kärmistyi ja antoi Gygeelle 2 vaihtoehtoa: joko tapan sut tai tapat ton ikävystyttävän kuninkaan ja nait sitten mut. Gyges teki työtä käskettyä. Kuinka ollakaan se preferoi jälkimmäistä vaihtoehtoa. Siitä tuli Gygeen jälkeen seuraava Lyydian kuningas. Ei yhtä rikas kuin Midas kuitenkaan.
xxx/ellauri157.html on line 98: Jacob (Jacques) Jordaens was a Flemish painter, draughtsman and tapestry designer known for his history paintings, genre scenes and portraits. After Peter Paul Rubens and Anthony van Dyck, he was the leading Flemish Baroque painter of his day. Unlike those contemporaries he never travelled abroad to study Italian painting, and his career is marked by an indifference to their intellectual and courtly aspirations. In fact, except for a few short trips to locations in the Low Countries, he remained in Antwerp his entire life. As well as being a successful painter, he was a prominent designer of tapestries.
xxx/ellauri157.html on line 107: In the seventeenth century, the story of King Candaules’s wife was seen as a moral lesson, warning against violations of the marital bedchamber. The theme was treated by the poet Jacob Cats in his Toneel vande mannelicke Achtbaerheyt, in which he devoted no less than eighty-six verses to the tale of Candaules and Gyges, and illustrates the scene in the royal bedchamber with a print by Pieter de Jode after Adriaen van de Venne. In the print the Queen is seen half naked from behind. Candaules is already in bed, and the Queen looks at Gyges, who is largely concealed behind the wallhangings. The moral of the story is clarified by a scene on a smaller scale in the background, showing Candaules being slain by Gyges. The print no doubt served as an inspiration for several other later renditions of the theme in Northern Netherlandish painting, including works by Frans van Mieris the Elderv, and Eglon van de Neervi.
xxx/ellauri157.html on line 345: In treating Jacob Frank, the most nihilistic of these late Sabbatians, Scholem strikes a curious note. He starts his essay by criticizing all others who had written on Sabbatianism for their lack of objectivity, often expressed in pejorative language. Yet, when he arrives at Jacob Frank, he suddenly sheds his objective tone and launches into an invective-filled description of Frank as a tyrannical and corrupt imposter. How to understand this jarring shift?
xxx/ellauri157.html on line 475: Martin Buberin dialogifilosofian historiallisia yhteyksiä voidaan nähdä luonnollisesti jo Sokrateessa, mutta varsinaisesti suurimpia vaikutteita filosofiseen ajatteluunsa Buber sai 1800-luvun filosofeilta, kuten Nietzscheltä, Kierkegaardilta, Feuerbachilta ja Jacobilta. Myös Kant on monin osin vaikuttava taustahahmo. 1700-luvun itäeurooppalaisella juutalaisliikkeellä hasidismilla on ollut Buberin ajatteluun vähintään yhtä suuri vaikutus kuin varsinaisilla filosofeilla. Selvää edeltäjää Buberin ajattelulla ei kuitenkaan ole. Samanaikaisesti Buberin kanssa tosin syntyi monella tavalla toisiaan muistuttavia dialogifilosofioita, mutta ilmeisen riippumattomina toisistaan
xxx/ellauri166.html on line 63: The staff with which Jacob crossed the Jordan is identical with that which Judah gave to his daughter-in-law, Tamar (Gen. xxxii. 10, xxxviii. 18). It is likewise the holy rod with which Moses worked (Ex. iv. 20, 21), with which Aaron performed wonders before Pharaoh (Ex. vii. 10), and with which, finally, David slew the giant Goliath (I Sam. xvii. 40). David left it to his descendants, and the Davidic kings used it as a scepter until the destruction of the Temple, when it miraculously disappeared. When the Messiah comes it will be given to him for a scepter in token of his authority over the heathen. (And we don't mean INRI here.)
xxx/ellauri166.html on line 423: The actual father of the tosafot in France was Jacob b. Meir, known colloquially as Rabbeinu Tam, whose style was adopted by his successors. Hei tää oli se Rashin lisäxi toinen heppu jonka ärhäkämpiä lauseita oli toisessa tefil-laatikossa.
xxx/ellauri167.html on line 441: In January 1800, Thomas Jefferson received a copy of Abbé Augustin Barruel ‘s Memoirs Illustrating the History of Jacobinism and also commented on the book in a letter to Bishop James Madison.
xxx/ellauri167.html on line 459: It was some Time since that a Book fell into my Hands entituled “Proofs of a Conspiracy &c. by John Robison,” which gives a full Account of a Society of Freemasons, that distinguishes itself by the Name “of Illuminati,” whose Plan is to overturn all Government and all Religion, even natural; and who endeavour to eradicate every Idea of a Supreme Being, and distinguish Man from Beast by his Shape only. A Thought suggested itself to me, that some of the Lodges in the United States might have caught the Infection, and might cooperate with the Illuminati or the Jacobine Club in France. Fauchet is mentioned by Robison as a zealous Member: and who can doubt of Genet and Adet? Have not these their Confidants in this Country? They use the same Expressions and are generally Men of no Religion. Upon serious Reflection I was led to think that it might be within your Power to prevent the horrid Plan from corrupting the Brethren of the English Lodge ove
xxx/ellauri167.html on line 476: “Some Weeks ago I sent you a Letter with Robison’s Proof of a Conspiracy which I hope you have received. I have since been more confirmed in the Ideas I had suggested to you concerning an Order of Men, who in Germany have distinguished themselves by the Names of Illuminati—German Union—Reading Societies—and in France by that of the Jacobine-Club, that the same are now existing in the United States.
xxx/ellauri167.html on line 478: It also occurred to me that you might have had Ideas to that Purport when you disapproved of the Meetings of the Democratic-Societies, which appeared to me to be a Branch of that Order, though many Members may be entirely ignorant of the Plan. Those Men who are so much attached to French Principles, have all the Marks of Jacobinism. They first cast off all religious Restraints, and then became fit for perpetrating every Act of Inhumanity. And, it is remarkable, that most of them are actually Scoffers at all religious Principles. It is said that the ‘Lodge Theodore in Bavaria became notorious for the many bold and dangerous Sentiments in Religion and Politics that were uttered in their Harangues, and its Members were remarkable for their Zeal in making Proselytes’; (and no Wonder since the Order was to rule the World.) Is not there a striking Similarity between their Proceedings and those of many Societies that oppose the Measures of our present Government?
xxx/ellauri167.html on line 480: Even in this small Place the French-Faction is very numerous—their Expressions are like those of Bloody-Lutetia [Lutetia Parisiorum, or Paris]: their Sentiments in exact Unison with those of the Jacobine Club: their Hearts panting for Faggots and Guillotines. The Foundation of their Sanctuary is laid with Lies, and every Stone of the Superstructure reared with Falsehood. They are laboriously employed to excite Discord—to extinguish public Virtue—to break down the Barriers of Religion—to establish Atheism, and work the Downfall of our Civil—and Religious Liberty. Should their perfidious Schemes succeed (I tremble even at the Imagination of the Consequences) what would become of our Columbia?”
xxx/ellauri167.html on line 492: “I should be very happy in your Excellency’s good Opinion, that the Contagion of Illuminatism or Jacobinism had not yet reached this Country; but when I consider the anarchical and seditious Spirit, that shewed itself in the United States from the Time M. Genet and Fauchet (who certainly is of the Order) arrived in this Country and propagated their seditious Doctrines, which the illuminated Doctor from Birmingham has been zealously employed to strengthen, I confess I cannot divest myself of my Suspicions: yet I trust that the Alwise and Omnipotent Ruler of the Universe will so dispose the Minds of the People of these United States that true Religion and righteous Government may remain the Privileges of this Nation!
xxx/ellauri167.html on line 494: I cannot conclude without acquainting your Excellency that I have made Extracts from ‘Robison’s Proofs of a Conspiracy,’ and arranged them in such a Manner as to give a compendious Information to the Public of the dangerous and pernicious Plan of the ‘Illuminati or Jacobins,’ and by some Remarks to caution them against it. I had them published in ‘Bartgis’s Federal Gazette’ of this Place, from which they were copied and inserted into the ‘Baltimore Federal Gazette[’] of the 9th Inst.
xxx/ellauri167.html on line 507: It was not my intention to doubt that, the Doctrines of the Illuminati, and principles of Jacobinism had not spread in the United States. On the contrary, no one is more truly satisfied of this fact than I am.
xxx/ellauri167.html on line 523: Memoirs Illustrating the History of Jacobinism (Read it here, buy it here)
xxx/ellauri169.html on line 94: Robertsonin palvelukseen ministerinä on kuulunut kiistanalainen usko Jumalan parantavaan voimaan. Entinen 700 Clubin juontaja Jacob Söderman kritisoi myöhemmin Robertsonia siitä, ettei hänellä ollut tilaa ohjelmassa sellaisten ihmisten profiloimiseen, joilla on etenevä sairaus, jotka olivat ylipainoisia, joilla oli epäpuhtauksia, käyttivät pyörätuolia, kainalosauvoja, olivat sokeita tai sokeita, eli vammoja, jotka eivät voineet parantua, kerta Robertson piti ihmisiä, joilla on tällaisia ongelmia "uskon epäonnistumisina" ja että "Robertson tarjoaa Reader's Digest -version vastauksista vaikeisiin ja vaativiin uskonnollisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin, avioliittoon, poliittisiin, seksuaalisiin ja moraalisiin käsitteisiin."
xxx/ellauri179.html on line 132: Suu kiinni hän oli melko sievä tytöxeen. Hän kajosi minuun kädellä mutta työnsin käden pois. Hajaantukaa ei siellä ole mitään nähtävää. Erneston nimi tässä niteessä on Jacob Barnes, lyhyesti "Kake".
xxx/ellauri229.html on line 138: (3.) Parents will have a regular subject upon which to examine their children and servants (LOL). – It is much to be desired that family worship were made more instructive than it generally is. The mere reading of the chapter is often too like water spilt on the ground. Let it be read by every member of the family before-hand, and then the meaning and application drawn out by simple question and answer. Like what was the name of the father of Jacob´s sons. The calendar will be helpful in this. Friends, also, when they meet, will have a subject for profitable conversation in the portions read that day. The meaning of difficult passages may be inquired from the more judicious and ripe Christians, and the fragrance of simpler Scriptures spread abroad to mask the smells of the riper Christians.
xxx/ellauri233.html on line 251: Japanissa Adamsille annettiin nimet Anjin-sama, joka tarkoittaa hra luotsia, sekä Miura Anjin (jap. 三浦按針, Miuran luotsi). Adamsin elämä on toiminut innoittajana James Clavellin romaanille Shōgun. William Adams ( japani :ウヰリアム・アダムス, Hepburn : Wiriamu Adamusu ) ( 24. syyskuuta 1564 – 16. toukokuuta 1620 ) , joka tunnetaan japaniksi paremmin nimellä Miura Anjin ( japanilainen :三浦ura ,按锟 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤拇锟? , vuonna 1600, oli ensimmäinen englantilainen, joka saavutti Japanin "Hyväntekeväisyys" -nimisellä aluksella Jacob Quaeckernaeckin johdolla. Alus oli ainoa elossa oleva alus Rotterdamin itä-intialaisen yrityksen käynnistämästä viiden laivan tutkimusmatkasta (joka myöhemmin yhdistettiin United East India Companyyn, FUCK).
xxx/ellauri252.html on line 248: Cary Grant saattoi olla juutalainen ja se todennäköisesti oli homo. Rooseveltin esi-isät saattoi olla juutalaisia Hollannissa. Claes Rosenvelt entered the cloth business in New York, and was married in 1682. He accumulated a fortune. He then changed his name to Nicholas Roosevelt. Of his four sons, Isaac died young. Nicholas married Sarah Solomons. Jacobus married Catherina Hardenburg. The Roosevelts were not a fighting but a peace-loving people, devoted to trade. Isaac became a capitalist. He founded the Bank of New York in 1790.
xxx/ellauri261.html on line 606: The prominent 20th-century protestant theologian Paul Tillich remains highly influential in the theothanatic field. Drawing upon the work of Friedrich Nietzsche, Friedrich Schelling, and Jacob Boehme, Tillich developed a notion of God as the "God above the God" and the response to nihilism.
xxx/ellauri273.html on line 65: In the late 19th and early 20th century, Guatemala's potential for agricultural exploitation attracted several foreign companies, most prominently the United Fruit Company (UFC). These companies were supported by the country's authoritarian rulers and the United States government through their support for brutal labor regulations and massive concessions to wealthy landowners. In 1944, the policies of Jorge Ubico led to a popular uprising that began the ten-year Guatemalan Revolution. The presidencies of Juan Jose Arévalo and Jacobo Árbenz saw sweeping social and economic reforms, including a significant increase in literacy and a successful agrarian reform program.
xxx/ellauri281.html on line 357: 6. Jacobs
xxx/ellauri291.html on line 224: John Jacob Astor (s. Johann Jakob Astor ; 17. heinäkuuta 1763 – 29. maaliskuuta 1848 ) oli saksalaissyntyinen amerikkalainen liikemies, kauppias, kiinteistömoguli ja sijoittaja, joka ansaitsi omaisuutensa pääasiassa turkiskaupan monopolista salakuljettamalla oopiumia Kiinassa ja sijoittamalla kiinteistöihin New Yorkissa tai sen ympäristössä. Hän oli Astor-perheen ensimmäinen merkittävä jäsen ja ensimmäinen monimiljonääri Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri303.html on line 350: Eikä tässä vielä kaikki! Pahin on vielä kertomatta: Jacob Anfangista on tullut luopio. Se luki Uuden Testamentin ja tykästyi. Vi judar är sanna kristna. Hurså? Gud är inga tre personer och han har ingen son. Stackars Jacob. Denne man är i stor nöd. En polack blir vis efter skadan.
xxx/ellauri307.html on line 186: Jacob Bohme
xxx/ellauri307.html on line 311: Monet hänen lainaamistaan filosofeista olivat mystikoita – Meister Eckhart, Angelus Silesius ja erityisesti Jacob Boehme. Dostojevskin vaikutus oli keskeinen hänen ajattelussaan. Siitä huolimatta Berdjajev ei ole naiivisti irrationaalinen ajattelija; hän tuo mukanaan valtavan kokoelman filosofista tietoa yhdistettynä oman ajatuksensa syvällisyyteen tukemaan hänen näkemystään olemassaolosta.
191