ellauri150.html on line 434: Cyrano de Bergerac oli todennäköisesti homo, vaikka Rostand ei sitä tiennyt, tai ei kertonut. Pitkäköhän nenä sillä oli jäykkänä? Le fait que le personnage historique, Savinien de Cyrano de Bergerac, aurait été homosexuel, et les rapports ambigus qu'entretiennent les trois personnages, permettent d'imaginer que le personnage de Cyrano éprouve des sentiments amoureux pour Christian. Jérôme Savary évoque cette éventualité parmi d'autres. Jean-François Gautier signale que l'on trouve de tout dans les interprétations dont celle de la psychanalyse de l'homosexualité. Cette question est aussi soulevée par Patrick Besnier. Ce sont tous pédé.
ellauri151.html on line 1126: André Gides Den trånga porten (La porte étroite, 1909) löytyi Pasilan repsahtaneen varastokirjaston vaihtohyllystä. Den handlar om kärleken mellan Jérôme och Alissa, kusiner som har älskat varandra sedan barndomen. De är båda två starkt religiösa och delar föreställningen om att deras kärlek fullkomnas i att de delar samma hängivenhet för Gud. Ingenting att göra med att tränga penisen genom den trånga porten mellan skinkorna. Genom att älska Guda högst av allt kan de mötas på ett högre plan än i underbyxorna. Kaikki tällänen skizoilu peräreijistä on mennyt totaalisesi pois muodista kiitos toimivan naisten profylaxian ja abortin laillistamisen. Kenties se palaa nyt kun silverbäkit huolestuvat tykinruuan riittävyydestä.
ellauri151.html on line 1139: La relation de Jérôme et Alissa s’épanouit dans une ferveur religieuse partagée, approfondie par des lectures communes. Alissa ei anna, edes sormella, se on tässä aivan Arvid Järnefeltin linjoilla. Se nääntyy anorexiaan kuin Arvin Nadia Nadia. Francesca sentään päätti hartaan lukuhetken Paolon vartaaseen. Kuten Luukasa totesi:
ellauri151.html on line 1151: Kapea portti on André Giden vuonna 1909 julkaisema teos, jota hän pitää vastineena The Immoralistille. Kapean portin kertoo yksi päähenkilöistä, Jérôme, velttomunainen hahmo, jota vaivaa lorvikatarri. Gide esittelee toisen päähenkilön, Alissan, kirjeiden ja erityisesti päiväkirjan kautta, teoksen oleellisen palan, joka käskee ja oikeuttaa tekijän silmissä kaiken edellä mainitun kirjoittamisen. Jérôme on kertoja, mutta pyörii kärpäsenä Alissan ulkoisten lisääntymiselinten ympärillä.
ellauri151.html on line 1155: Jérômen ja Alissan suhde kukoistaa yhteisessä uskonnollisessa kiihkossa, jota yhteiset tumputuxet vain syventävät. Vuodesta toiseen Jérôme taistelee Alissan kanssa ja hänen puolestaan ehdottomiin hyveisiin, vaikka hänellä ei ole muuta toivetta kuin päästä pukille: Järôme jättäisi taivaan huomiotta heti, jos löytäisi izensä misun sieltä. Alissa kuitenkin huomaa, että hänen sisarensa Juliette rakastaa myös Jérômea. Lykkäämällä heidän kihlaansa hän yrittää astua sivuun nuoremman sisarensa hyväksi. Mutta hiän Juliette, joka on vakuuttunut siitä, ettei Jérôme tunne häntä kohtaan mitään, kilpailee uhrautumisesta avioitumalla kolmannen osapuolen kanssa.
ellauri151.html on line 1157: Siitä seurasi pitkä ero. Juliette, miehensä kiintymyksen ympäröimämä, löytää rauhan sen onnen puutteesta, josta hän oli haaveillut. Jérôme ja Alissa voivat jälleen antaa rakkautensa nesteiden virrata. Heidän vaihtamansa kirjeenvaihto peittää heidän tunteensa niin puhtaasti, että he pelkäävät kohtaamista todellisuuden kanssa. Jos heidän ensimmäinen tapaamisensa on keskinkertainen, seuraavat ovat mehukkaampia.
ellauri151.html on line 1159: Alissa kuitenkin hylkää jälleen kerran kaiken mahdollisen aineellisen ja maallisen onnen: "- Mixei sielu saisi mieluummin pitää jonnesta? itkin kiihkeästi. Hän kuiskasi: "Pyhyys..." Kääntääkseen serkkunsa pois izestään – jättääkseen tämän vapaammaksi menemään Julietten viivalle – hiän Alissa sitoutuu tekemään itsensä rumaksi ja tylsyttämään henkensä. Hämmentynyt Jérôme ei enää tunnista rakastamaansa. Ne eroavat. Kolme vuotta myöhemmin pettyneen Jérômen ja tuskallisen laihtuneen Alissan uusi tapaaminen edeltää juuri nuoren naisen kuolemaa.
ellauri151.html on line 1172: Yhtäkkiä hän kysyi minulta uskonko tulevaan elämään. Mutta Jérôme, huusin heti, se on minulle parempi kuin toivo: se on varma nakki! Vaikka eihän se ole pääasia. Littu vittu on ize oma palkintonsa. Vaikka sen tärinä on aika häirizevää. Herra, opetit minulle kaiken, mikä näyttää pahalta, kauhu kaunasena. Köyhä Jerome! Jos hän kuitenkin tietäisi, että joskus hänellä olisi vain yksi ele (🖕) tehtävänä ja että tätä elettä joskus odotan häneltä... Toisaalta,... jos hän viipyy minussa, pitää etupuolta parempana, minusta tulee idoli, joka estää häntä etenemästä eteenpäin ahtaassa päässä. Eikö hän syntynyt johonkin ahtaampaan kuin rakastamaan minua? Kuinka paljon emättimessä kutistuu kaikki mikä voisi olla anuxessa sankarillista!... Se onni on siellä, hyvin lähellä, housunkankaan takana, se tarjoaa itsensä... sinun tarvitsee vain ojentaa kätesi tarttuaksesi siihen... Mutta ei! tie, jonka opetat meille, Herra, on kapea tie - niin kapea, ettemme pysty olemaan kuin peräkkäin köyhän talon porsaina. Oi Jumalani, jospa hän löytäisi edes takaoveni!
ellauri151.html on line 1174: Parempi antaa vaikka köyhille. Huudan samalla enkelien yli-inhimillisellä äänellä... Kaikki rukoukseni on hyvin valitettavia. Rakastaako Jérôme minua vähän vähemmän?… Valitettavasti! En ole koskaan rakastanut häntä tämän enempää. Puhuimme Pascalista, on siinäkin varsinainen måtäblaise. Mitä häpeällisiä, absurdeja huomautuksia! Otin käteeni raskaan Penseet-kirjan, joka itsestään avautui tämän kohdan kohdalta kuin Syvännön peukkuvärssy: Näkemiin / nyt oikein paljon... Jumalauta, anna minun nähdä se uudelleen. Dojonggg-jonggg se sanoi ja putkahti ulos Jeromen sepaluxesta. Piuu! piuu! piuu! sanoivat napit. Jumalani, sori mutta en voi poistaa sitä huuliltani enkä unohtaa sen aiheuttamaa kutinaa emättimessäni. Kuinka monta kertaa olen huutanut nimeäsi pyökkimetsässä!...
ellauri161.html on line 876: Sivu 345 - Quant à saint Jérôme, il a créé le magnifique idiome dans lequel il a parlé. Tacite et Juvénal sont les balbutiements humains de la langue que saint Jérôme a parlée divinement.‎
ellauri172.html on line 834: Le Vicaire des Ardennes roman d'Honoré de Balzac (1824) (publié sous le pseudonyme d'Horace de Saint-Aubin) : le curé Jérôme Gausse, le jeune vicaire Joseph, personnage principal du roman.
xxx/ellauri128.html on line 492: Maurice Bedel, né le 30 décembre 1883 à Paris et mort le 15 octobre 1954 à La Genauraye à Thuré (Vienne)1, est un écrivain, essayiste et journaliste français. Aika lailla Urpo Harvan näköinen. Docteur en médecine, la thèse de Maurice Bedel est consacrée aux obsessions périodiques et se tourne vers la psychiatrie. Il publie ses premiers poèmes sous le pseudonyme de Gabriel Senilis : Le Cahier de Phane. Couronné par le prix Goncourt en 1927 pour son premier roman Jérôme 60° latitude nord, il est élu en 1948 président de la Société des gens de lettres.
xxx/ellauri202.html on line 128: Jérôme etsii käsiinsä Rinetten, joka on ollut yksi hänen "rakkautensa" kohde ja jonka rakkauden hedelmän Rinette on saanut yksin hoitaa. Jérôme hoitaa Rineten pois ilotyttömarkkinoilta, mutta pistää vaimonsa maksamaan eläkelutkan elinkorot ...
13