Boris Pasternak (1890–1960), eräs suurimmista venäläisistä runoilijoista, tunnetaan lännessä ennen muuta Tohtori Živagon kirjoittajana. Tämä eeppinen rakkaus- ja aateromaani salakuljetettiin Neuvostoliitosta Italiaan, julkaistiin siellä vuonna 1957 ja käännettiin pian lukuisille kielille. Romaanista tuli lännessä menestys: siinä oli selkeä juoni, joka taipui myös elokuvaksi; se oli helppo tulkita romanttiseksi rakkaustarinaksi, jossa oli surullinen loppu. Elokuvassa hehkutettiin (Suomessa Kolilla kuvattuja) Siperian lumikinoksia ja ulvovia susia, karvahattuisia runoilijoita, kynttilöitä ja kauniita naisia. Pasternakista tuli lännessä tunnettu toisinajattelija ja romanttisen slaavilaisuuden inkarnaatio.
ellauri317.html on line 451: Vuonna 1910 hän (Felix) saapui Italiaan, jossa hän tapasi Maksim Gorkin ottamassa aurinkoa alumiinifooliolla; sitten hän palasi Puolaan.
ellauri342.html on line 192: — Kaksikymmentä vuotta kaksi kuukautta, maineikas paavi, vain viisi vuotta vanhempi kuin muulisi... Ah! Jumalan kämmen, rohkea peto!... Jos tietäisit kuinka paljon rakastin sitä muulia!... kuinka kaipasin häntä Italiaan!... Etkö jätä häntä minulle?
ellauri342.html on line 193: -- Kaksikymmentä vuotta ja kaksi kuukautta, suuri paavi, tasan viisi vuotta vanhempi kuin muulisi... Oi, mikä Jumalan palkinto, hieno peto! Jos vain tiesin kuinka paljon rakastin tuota muulia ja kuinka paljon kaipasin häntä Italiaan. Pyydän, saanko nähdä hänet?
ellauri362.html on line 59: Letitia on tyrmistynyt kuultuaan, että hänen entinen sulhasensa, mies, jonka hän luuli mädänneen kuolleena kolme vuotta, on elossa ja naimisissa, mutta ilmeisesti vailla muistia. Hänen emotionaalinen reaktionsa, joka on erittäin epämuodikas, houkuttelee ei-toivottuja juoruja Lontoon eliitin keskuudessa. Sillä välin Camilla ystävystyy Sir Sidney Leigh'n kanssa ja uskoo olevansa rakastunut. Camilla huomaa, ettei tämä ole kiinnostunut hänestä, ja järkyttyy, kun tämä pyytääkin Fitzwilliamin kättä. Hän kuitenkin katkaisee kihlauksen, kun ystävä varoittaa häntä, että Leigh on homoseksuaali. Leigh pakenee maasta Italiaan sodomian kieltävien lakien vuoksi, ja kielteisiä huhuja levisi Camillan liian ilmeisestä kiintymyksestä mieheen. Miellyttäisikö ahdasta Lettyä Waterloossa pseudomenehtyneen "Tomin" sijaan joku komea hasardi tai pensselisetä?
ellauri362.html on line 750: Gaius Flaminius (k. 217 eaa.) oli roomalainen valtiomies. Hän kuului plebeijisukuun ja oli homo novus eli sukunsa ensimmäinen senaattiin päässyt. Vuonna 232 eaa. Flaminius oli kansantribuunina, jolloin hän sai voimaan lain (lex flaminia), jonka mukaan laajoja alueita Pohjois-Italiasta voitiin jakaa köyhille roomalaisille siirtolaisille. Vuonna 227 eaa. Flaminius toimi preettorina ja Sisilian ensimmäisenä maaherrana. Vuonna 223 eaa. hän oli konsulina ja voitti kelttiläisen insubrien heimon. Flaminius vietti voitostaan triumfin senaatin vastustuksesta huolimatta. Ollessaan kensorina vuonna 220 eaa. hän pani toimeen uudistuksia comitia centuriata -kokouksissa. Hän myös rakennutti Roomasta pohjoiseen vievän sotilastien, Via Flaminian. Vuonna 217 eaa. Flaminius komensi armeijaa, joka lähetettiin Pohjois-Italiaan karthagolaista sotapäällikköä Hannibalia vastaan. Flamnius kuitenkin kukistettiin Trasimenusjärven taistelussa, ja hän sai surmansa. Hän oli kansanvaltaisena poliitikkona Gracchusten edelläkävijä.
ellauri364.html on line 194: Hänen perusopinnot tapahtuivat paikallisissa kouluissa, joissa oli vahva katolinen perinne, ja vuonna 1887 hänet lähetettiin 11-vuotiaana Eurooppaan, aluksi Itävaltaan, isän puoleisen setänsä huostaan. pappina ja myöhemmin Italiaan äitinsä kotikaupunkiin suorittamaan lukio-opintojaan Trenton kaupungissa, josta hän valmistui vuonna 1897 kandidaatin tutkinnolla. Tähän mennessä hän oli päättänyt lääketieteen urasta ja hakenut Prahan saksalaiseen yliopistoon, jossa hän vietti elämänsä seuraavat upeat vuodet.
ellauri371.html on line 400: Vallan mystiikkaa. Goyim-yhteiskunnissa, in joille olemme kylväneet niin syvät riidan juuret ja protestanttisuuden, järjestyksen palauttaminen on mahdollista vain jos armottomat toimenpiteet osoittautuvat tiukoiksi. Nuori voima: on turha katsoa kaatuvia uhreja, ne on käytetty tulevaisuuden hyväksi. Hyvän saavuttamisessa (ainakin uhrauksin) on velvollisuus viis veisata kunkin hallituksen tärkeydestä, joka iikka tietää, ettei se ole sitä vain etuoikeuksissa, mutta myös velvollisuuksissa ja sen olemassaolo on yhdentekevä. Pääasia koskemattomuudelle on sääntö - vallan ja halon vahvistaminen; tämä saavutetaan vain majesteettisella horjumattomuudella. Vallan voima, joka kantaisi merkkejä immuniteetista mystisiä syitä vastaan - mistä päästään Jumalan valintamyymälään. Näin se oli viime aikoihin asti: Venäjän itsevaltaisuus on ainoa vakava asia, tuo meidän valtava vihollisemme, paitsi paavikuntaa. Muista esimerkki siitä, kuinka veressä oleva Italia ei koske mihinkään vaikka hiukset putosivat Sillanpään päästä, joka vuodatti tämän veriheran: Sillinpää idolisoi voimaa, hänen silmissään ihmisiä, vaikka he ovatkin kiusaneet heitä, ja heidän rohkeita koiriaan on ymmärrettävä. Palattuaan Italiaan hän teki hänestä yhteyden nessu-nenäliinoihin... Ihmiset eivät välitä siitä, joka hypnotisoi häntä rohkeudellaan ja lujuudellaan.
ellauri390.html on line 345: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen hän jäi Italiaan maanpaossa. Ylläpiti läheisiä suhteita kenraali Pjotr Wrangeliin. Hän on kirjoittanut useita Ukrainan separatistiliikettä vastaan suunnattuja teoksia, muun muassa "Ukrainan kysymys: Historiallinen totuus versus separatistinen propaganda" (1920), joka julkaistiin venäjäksi, englanniksi ja ranskaksi.
ellauri392.html on line 833: Kävittyään Gymnasium Illustressa Stuttgartissa hän opiskeli Tübingenin seminaarissa 20-luvulla, jolloin Hölderlin oli jo henkisesti sairas, asui siellä erakkona puusepän talossa. Waiblinger, joka vieraili vanhemman runoilijan luona ja vei hänet kävelylle, jätti selostuksen Hölderlinin elämästä silloin, Hölderlins Leben, Dichtung und Wahnsinn ("Hölderlinin elämä, runoutta ja hulluus"). 1820-luvun lopulla Waiblinger lähti Tübingenistä Italiaan ja kuoli 25-vuotiaana Roomaan, missä hänet on haudattu protestanttiselle hautausmaalle.
ellauri408.html on line 660: Charlotte ja Hans oli lämpimissä välilöissä 10-12 vuotta kunnes Goethe viuhahti Mignonin pyrstön perässä Italiaan sanomatta Charlotelle sen vertaa kuin hyvää päivänjatkoa. Charlotte käski Hansun lähettää kirjeet takaisin. Ystävyys ei järin lämmennyt siitäkään että Hansu otti emännäxi sen Vulpiuxen harakan loppupeleissä.
ellauri432.html on line 510: Äisky kuoli 1910 kun Ossi oli 30-vuotias. Iskä (+ 1901) ei pitänyt intellektuelleista. Spengler *29.05.1880-08.05.1936 vietti viimeiset vuodet leppoisasti Münchenissä, söi weisswurstia ja leberkäseä, kuunteli Beethovenia, luki Molièrea ja Shakespearea, osti useita tuhansia kirjoja ja keräsi muinaisia turkkilaisia, persialaisia ja intialaisia aseita. Hän teki satunnaisia matkoja Harzin vuorille ja Italiaan. Hän kuoli sydänkohtaukseen 8. toukokuuta 1936 Münchenissä 55-vuotiaana.
ellauri434.html on line 412: Menomatkalla Italiaan T. Vaaskivi pysähtyi hiukan Müncheniin, missä hukkasi hattunsa. Loppumatkan päässä oli Inkeri-tädin vihreä vaellushattu. Hän ei ollut tottunut koskaan suoriutumaan käytännöllisistä asioista ilman naisomaistensa apua. Hän valitteli kirjeissään, että joutui Venetian pensionissa syömään »ihmeellisen värisiä kalaruokia». Keke matkusti perään auttamaan. Renessanssi tehosi T. Vaaskiveen väkevästi. Romantiikasta hän ei pitänyt.
ellauri439.html on line 194: Walle teki tutustumis- ja ostosmatkoja muun muassa seuraavien maiden armeijoihin: Jugoslaviaan ja Turkkiin vuonna 1924, Latviaan 1922, Viroon 1926, Italiaan 1928, Ruotsiin 1929, Puolaan, Tšekkoslovakiaan ja Saksaan 1930. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1930.
xxx/ellauri056.html on line 159: Katri Manninen meni uusiin naimisiin syyskuussa 2001. Ensi syksynä hän lähtee miehensä, elokuvakriitikko, käsikirjoittaja Antti Pesosen kanssa kolmeksi kuukaudeksi Italiaan. Sinne Manninen on päättänyt mennä ilman valmiiksi myytyjä töitä. Mukaan mahtuu miehen ja kannettavan lisäksi vain siemeniä, jotka miehen on kannettava omassa pussissa.
xxx/ellauri057.html on line 1419: Vaaskivi tahtoi nähdä paljon palmuja. Ei ottanut Elinaa mukaan Italiaan. Ne oli menneet naimiaisiin 1937, kai ne oli jo kyllästyneet toistensa naamoihin. Münchenissä Tatu hukkasi hattunsa. Hän ei ollut tottunut koskaan suoriutumaan käytännöllisistä asioista ilman naisomaistensa apua. Veneziassa tarjottiin ihmeellisen värisiä kalaruokia (kalasta ei Tatu pitänyt, minkään värisestä). Elina kai tuli sittenkin perässä. Firenze ja Rooma oli hienoja. Taorminassakin kävivät, niinkuin mekin. Maxuttomaan rantaan lasinsirpaleisiin astumaan. Sinne oli Empedokles pudottanut tohvelinsa...
xxx/ellauri122.html on line 1012: Vimmerbyssä asui lapsuutensa myös toinen tunnettu ruotsalainen, Axel Munthe, lääkäri, joka sittemmin hoiti aikansa julkkiksia ja rakennutti Italiaan Caprin saarelle huvilan San Michele.
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri229.html on line 49: Vuonna 1742 paavi Benedictus XIV kysyi Boškovićilta ja muilta tiedemiehiltä neuvoa siitä, mikä olisi paras keino turvata Rooman paavin kupolin vakaus, sillä siinä oli havaittu halkeama. Hänen ehdotuksensa hyväksyttiin. Pian tämän jälkeen hän lupautui osallistumaan Portugalin retkikuntaan Brasilian uimarantojen kartoittamiseksi, mutta hän taipui paavin kiireelliseen pyyntöön jäädä Italiaan. Paavi antoi hänelle tehtäväksi suorittaa geodeettisia mittauksia kirkkovaltiossa. Vuonna 1758 Bošković julkaisi teoksensa Theoria philosophiae naturalis redacta ad unicam legem virium in natura existentium (yxijalkaisten miesten esiintyminen luonnossa), joka sisälsi hänen atomiteoriansa.
xxx/ellauri229.html on line 57: Bošković asui Ranskassa kymmenen vuotta, jatkoi tieteen harrastamista ja julkaisi monia artikkeleita. Niiden joukossa oli ratkaisu komeetan radan määrittämiseen kolmesta havainnosta sekä artikkelit mikrometristä ja akromaattisista kaukoputkista. Vuonna 1783 hän palasi Italiaan ja vietti kaksi vuotta Bassanossa, jossa hän keskittyi julkaisemaan teoksensa Opera impertinentia ad opticam et gastronomiam (cum illustrationibus multicoloribus), joka ilmestyi moniväripainoxena vuonna 1785. Hänen terveytensä oli kuitenkin heikentynyt, hänen maineensa oli hiipumassa eivätkä hänen teoksensa enää myyneet. Nolo epäonnistuminen Ijon Tichyn johtamassa maapallon historian taannehtivassa oikaisussa oli viimeinen isku Roger ressulle. Bošković kuoli pettyneenä Milanossa 15. helmikuuta 1787. (LEMissä on väärä kronologia, siellä sanotaan että B. lähetettiin 17. vuosisadalle.)
xxx/ellauri229.html on line 707: Stalkerin jälkeen Tarkovskin työskentely Neuvostoliitossa kävi mahdottomaksi, ja hän siirtyi ohjaamaan elokuvia ensin Italiaan, myöhemmin Ruotsiin. Siellä se varmaan söi Bergmanien kanssa jordgubbar och mjölk, kuten näytetään Vaughanin videoesseessä.
xxx/ellauri255.html on line 193: Bakunin asettui Marxin tavoin Lontooseen ja kävi kirjeenvaihtoa muun muassa italialaisen kenraalin Giuseppe Garibaldin kanssa. Hänen oli myös tarkoitus matkustaa Italiaan, jossa Garibaldi suunnitteli maan hajanaisten ruhtinaskuntien yhdistämistä. Takaiskujen vuoksi Bakunin ei kuitenkaan päässyt Pariisia pidemmälle. Vuonna 1863 Tammikuun kansannousun alettua Puola-Liettuassa Bakunin matkusti laivalla Kööpenhaminaan, jossa hänen tarkoituksensa oli liittyä puolalaisiin joukkoihin ja purjehtia Itämeren yli Puolaan. Sekin yritys epäonnistui, jonka jälkeen Bakunin ennen Lontooseen palaamistaan onnistui sentään tapaamaan Venäjältä tulleen vaimonsa Tukholmassa. Bakulla olikin siihen mennessä jo pussit aika tunkeina. Valitettavasti vaimolla oli toisen anarkistin pullat uunissa.
xxx/ellauri255.html on line 197: Tammikuussa 1864 Hopo lopulta pääsi matkustamaan Italiaan, jossa hää ensimmäistä kertaa alkoi oikein pohtimaan anarkistista filosofiaansa. Hän muodosti vallankumouksellisen organisaation, johon liittyi italialaisten ja slaavien lisäksi ranskalaisia ja skandinaaveja. Kahden vuoden kuluttua Bakuninin Vallankumouksellisten sosialistien liitoksi nimeämässä ryhmässä oli jäseniä ainakin Pohjoismaista, Englannista, Belgiasta, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta, Puolasta ja Venäjältä. Keskimäärin kolme kustakin.
xxx/ellauri255.html on line 231: 1850-luvun puolivälissä Nekrasov sairastui vakavasti ja lähti Italiaan toipumaan. Hänen lomaillessaan Aikalaiseen tuli kaksi radikaalimpaa kirjoittajaa Nikolai Tšernyševski ja Nikolai Dobroljubov. Nekrasovia arvosteltiin, kun hän päästi Tšernyševskin hyökkäykset lehden sivuille, ja vuonna 1860 talousliberaali Ivan Turgenev kieltäytyi enää julkaisemasta mitään Aikalaisessa.
xxx/ellauri295.html on line 141: Eipä tässä muuta kuin häiskä hiililaivaan Italiaan.
xxx/ellauri306.html on line 431: No oli miten oli, palataan gootteihin. Traakiaan asettuneet tervingit ja greuthungit yhdistyivät vuonna 395 Alarikin johdolla, mistä alkaen voidaan puhua visigooteista, vaikkei pitäisi sanoa niitä länsigooteixi. Visigootit tulivat hävittivät Alarikin aikana (395–410) Traakiaa, Makedoniaa ja Kreikkaa sekä ryöstivät Rooman vuonna 410. Alarikin kuoltua visigootit siirtyivät Etelä-Galliaan ja Iberian niemimaalle, ja perustivat sinne niin sanotun Tolosan valtakunnan. Galliassa visigoottien valtakunta kukistui 500-luvun alussa frankkien hyökkäykseen. Pyreneiden eteläpuolella visigoottien valtakunta sen sijaan säilyi ja kukoisti. Kuningas Rekared I:n aikana 500-luvulla visigootit luopuivat areiolaisuudesta ja kääntyivät katoliseen uskoon. Pohjois-Afrikasta tulleet arabit ja beduiinit valloittivat visigoottien valtakunnan vuonna 711. Ostrogootit olivat gootteja, jotka vapautuivat hunnien vallasta vuonna 453, asettuivat Pannoniaan ja alistuivat roomalaisten herruuteen. Teoderik Suuren johdolla he vaelsivat Italiaan vuonna 488 ja perustivat sinne valtakunnan, joka Teoderikin kuoleman jälkeen 526 alkoi heikentyä. Bysantti kukisti ostrogootit 553 ja kansan rippeet sulautuivat Italian väestöön. Krimillä gootin kielen murretta uskotaan puhutun vielä 1700-luvulla.
xxx/ellauri306.html on line 446: Myöhemmin hän hyökkäsi Italiaan tuhoten pohjoiset maakunnat, mutta ei kyennyt valloittamaan Roomaa koska sieltä oli ruoka loppunut. Bugger it. Hän suunnitteli uusia kampanjoita roomalaisia vastaan, mutta kuoli harmillisesti vuonna 453. Bugger it. Attilan kuoleman jälkeen hänen läheinen neuvonantajansa, gepidien Ardaric johti germaanien kapinaa hunnien valtaa vastaan, minkä jälkeen Hunnien valtakunta romahti nopeasti. Fuck it all. Attila eli edelleen hahmona germaanisessa sankaritarinassa, Atle nimellä.
xxx/ellauri357.html on line 443: Shelleyn elämää leimasivat perhekriisit, huono terveys ja vastareaktio hänen ateismiaan, poliittisia näkemyksiään ja sosiaalisten käytäntöjen uhmaamista vastaan. Hän joutui pysyvään maanpakoon Italiaan vuonna 1818 ja tuotti seuraavien neljän vuoden aikana sen, mitä Zachary Leader ja Michael O'Neill kutsuvat "joiksi romanttisen ajanjakson hienoimmista runoista". Hänen toinen vaimonsa Mary Shelley oli Frankensteinin kirjoittaja. Hän kuoli veneonnettomuudessa vuonna 1822 29-vuotiaana. Percy oli niikö Dr. Frankenstein ja Mary oli sen hirviö.
xxx/ellauri357.html on line 481: 12. maaliskuuta 1818 Shelleys ja Claire lähtivät Englannista pakoon sen "siviili- ja uskonnollinen tyrannia". Lääkäri oli myös suositellut, että Shelley menisi Italiaan kroonisen keuhkovaivansa vuoksi.
45