ellauri014.html on line 456: Juuliasta tää on vaan liikuttavaa. Isien ei kuulu pyytää anteeksi, vaan antaa. Eihän jumalakaan koskaan pyydä anteeksi. Siksi Douglas Adamsin jumalan viimeiset sanat ihmisille naurattaa: We apologize for the inconvenience.
ellauri043.html on line 1602: Isieni suru, alennustila, tuomio ja sorto häviävät kiitos lähetyxen joka juuri tuli!

ellauri180.html on line 132: Vahvat naiset, orjien vapautus ja naisasia ovat keskeisiä ainexia Irvingsin kirjoittamisessa, mahdollisesti sivuvaikutuksena ilman isää kasvamisesta ja vielä syvemmästä suhteesta äitiinsä, mikä johtaa naiseuden ihannointiin ja ylistykseen. Isien osa. Miten he vastaavat, mitä ajattelevat, haluavat, tuntevat, kuinka erilaiset heidän mielipiteensä ja luonteensa ovat äiseihin verrattuna, kuinka typerät yhteiskuntasopimuxet vaikuttavat lapsi-isä-suhteisiin ja mitä on aito miehekkyys. Ehkä olin liiankin vaikuttunut siitä, että Irvingillä ei ollut isää, hän käsitteli tätä aihetta yliteholla, mitä monet huonot, välinpitämättömät tai ylirasittuneet isät eivät voi tai halua sijoittaa. Omaelämäkerta ja hänen kirjoituksensa ovat usein sama asia, enkä pysty nimeämään kirjailijaa, joka olisi lisännyt töihinsä niin paljon itsestään, jopa hyvin jalkovälisiä ja henkilökohtaisia yksityiskohtia. Vain Irving tietää, kuinka paljon on kexastua ja kuinka paljon totta, mutta minusta on hämmästyttävää käyttää kirjoittamisen lahjaa tehdäkseen itseään kuolemattomaksi poistamalla palasia todellisesta elämästään ja tekemällä niistä kuvitteellisia mestariteoksia.
ellauri194.html on line 199: Omistussuhteiden selostamisen jälkeen äiti yltyy ylistämään isien uhrauksia. Isien uhraamisen hakkaa enintään lasten uhraus.
ellauri263.html on line 221: Avot (tunnetaan myös nimellä Pirkei Avot, Isien Opetukset, ja Vot perkele, tuota ne tekkööt, sano lukkari kun tyttö virsikirjan puotti.)
ellauri411.html on line 258: 29 Jos he tekevät niitä, jotka kastettuina kuolleita, kun heitä ei koskaan kasvateta, mitä he kastetaan kuolleiksi? 30 Mitä me kaikkina on, uurnina? 31 Joka päivä minä kuolen, jälkimainingit, sen jälkeen, minulla on Isien kuolema, jälkimainingit.- Me. 32 Jos minä olen miehen mukaan taistellut Efesossa, mikä on minun hyvääni, niinkuin kuolleita heitä ei kasvateta, me syömme ja juomme, että me kuolemme. 33 Älä nyörit: sinä kulutat moraalisesti pahuutta. 34 Liity oikeutetusti, äläkä synny, niinkuin Jumalan tieto on, minä sanon teille: minä sanon teille. 35 Mutta hän näkee sanat: kuinka kuolleet nousevat? mutta missä ruumis on tulossa? 36 Ärtyisä, mitä sinä kipeät, ei elämä ole juotavaa, mutta hän laihduttaa, 37 Ja jota sinä, ei ole syntynyt, vaan alaston vilja, sinun kirissäsi.Kun hän tekisi niin, ja jokainen siemenistä sama elin.
xxx/ellauri075.html on line 47: Tiina oli vuosikaudet vanhempien luottovanki. Nyt on nähty Mikkoa useasti kulkemassa apinalinnan kylkeä puhumassa izexeen. Tukka sekaisin kuin petolinnun perse, etukenossa muovikassi kädessä syrjäytyneen näköisenä. Ei sentään terveysside päässä. Mikko käy lauantaisin lounaalla Tiinan luona syömässä äidin tekemiä herkkuja ja pelaamassa sanapelejä. Tuli mieleen että näinköhän se historia toistaa itseään. Isien ja äitien pahat teot ja niin edespäin. Tän jos julkaisen niin en ole enää edes pen päl.

xxx/ellauri114.html on line 399: Tällaista on Kalle-isän arki yksin seitsemän lapsen kanssa: päivässä syödään 20 kananmunaa – rehelliset kuvat. Näkymätön Kalle Väänänen, 39, pyörittää yksin viiden ja seitsemän lapsen arkea. Isänä hän on parhaimmillaan nyt. Isien äänelle hän kaipaa lisää tilaa. Kalle Väänäsen muodonmuutos onnistui mainiosti: kaljusta poijusta se muuttui avioeron jälkeen takatukkaisexi muskelimasaxi.
xxx/ellauri376.html on line 406: Tarpeettoman ihmisen hahmon esikuvana on pidetty Aleksandr Puškinin Jevgeni Oneginin (1823–1831) nimihahmoa ja Mihail Lermontovin Aikamme sankarin (1840) Petšorinia. Ivan Turgenevin Tarpeettoman ihmisen päiväkirja (1850) teki hahmosta yleisen. Tarpeettoman ihmisen päiväkirjan Tšulkaturinin lisäksi Turgenevin tuotannon tarpeettoman ihmisen hahmoja ovat Rudinin (1856) päähenkilö ja Isien ja lapsien (1862) Pavel ja Nikolai Kirsanov. Myös Arkadi Kirsanovin hahmon on tulkittu teoksen lopulla muuttuvan tarpeettomaksi ihmiseksi. «Лишний человек» ищет смысл, цель жизни, но не находит ее. Он не нашел бы свою задницу, если бы искал ее обеими руками.
9