ellauri092.html on line 269: Though Boardman was a Presbyterian and strongly influenced by the numerous heresies of Charles Finney and others, he was not a trained theologian. In fact, it is tragic that many errors that crept into the church were introduced by people who had little to no training in rightly dividing the Word. This is not to say that a person with little to no formal training cannot be used by God or that he is exempt from learning the truth of Scripture (Harry Ironsides is a good example). However, there is a proper hermeneutic to be used in studying Scripture and if not applied, many errors can result.
ellauri093.html on line 142: Two exceptions are H.A. Ironside and Watchman Nee, twentieth-century preachers who spent time associated with both the Open and Exclusive Brethren. See the respective articles for other more recent figures who have functioned primarily or entirely in either the Open Brethren or Exclusive Brethren.
ellauri093.html on line 144: Ironside oli muistaaxeni läski viivasuinen poliisi jossain rullatuolissa? Vai sekotanko nyt? Juu ei tää on Harry Ironside – Bible teacher, preacher, and author; pastor of the Moody Church in Chicago (1930-1948); associated at different times with both the Open and Exclusive Brethren.
ellauri315.html on line 381: Joulukuussa 1917 Donin kasakat olivat nousseet kapinaan Venäjän kommunistista hallitusta vastaan. Aluksi kevyillä yhteenotoilla Odessan, Kiovan, Orelin, Voronežin ja Tsaritsynin alueilla ja jopa Astrahaniin asti Volgan suulla kapinan koko ja maantieteellinen jakautuminen kasvoivat. Elokuussa 1918 pieni brittiläis- ranskalais- -amerikkalainen joukko pyörätuolivammaisen Ironsiden komennolla oli saapunut Arkangelskiin, nimellisenä tarkoituxena noutaa aikaisemmalle tsaarihallitukselle lainattua sotamateriaalia. Heidän tehtävänä oli "myös" siirtyä etelään yhdistääkseen 42 000 hengen Tšekkoslovakian legioonan, joka oli ympäröity Venäjällä ja auttaa heitä palaamaan kotiin. Toivottiin, että näiden liittoutuneiden joukkojen läsnäolo, samoin kuin Tšekkoslovakian joukot, jotka siirtyvät takaisin Saksaa kohti, ensinnäkin piristäisivät valkoisen Venäjän vastavallankumousta kommunistien syrjäyttämiseksi ja toiseksi rohkaisevat Tšekkoslovakia tarttumaan aseisiin Saksaa vastaan, tavoitteena avata uudelleen toinen rintama Saksaa vastaan.
ellauri315.html on line 383: Tähän mennessä joukko eteläafrikkalaisia upseereita taisteli jo valkovenäläisten puolella kommunisteja vastaan. Kun aselepo allekirjoitettiin sodan päättämiseksi 11. marraskuuta 1918, tuhannet eteläafrikkalaiset vapautettiin tehtävistään Länsi-Euroopassa, joista monet halusivat mieluummin kuin mennä kotio tehdä "vapaaehtoistyötä" valkovenäläisten tukemiseksi. Monet eteläafrikkalaiset eivät vain liittyneet valkovenäläisten joukkoihin, vaan heille myönnettiin kivat kunniamaininnat palveluksesta Venäjällä, mukaan lukien everstiluutnantti Jeeves, 1. Etelä-Afrikan jalkaväkirykmentin entinen komentaja sekä 4. Etelä-joukkojen uusi komentaja, Afrikkalaisen jalkaväkirykmentin sheriffi McCloud, joiden miehet joko liittyivät kenraali Ironsiden esikuntaan tai liittyivät suoraan Venäjän valkoisiin joukkoihin. Kaksi Victoria Crossin haltijaa liittyi tähän vapaaehtoisvoimin.
ellauri350.html on line 273: Perry Masonia ja Ironsidea teeveessä esittänyt Raymond Burr vertasi Angeloun runoa Frostin runoon, mitä hän väitti, että "On the Pulse of Morning" -kielteisiä arvosteluja antaneet runokriitikot eivät tehneet. Angelou "kirjoitti uudelleen" Frostin runon molemmissa runoissa esiintyneen persoonallisen luonnon näkökulmasta. Frost ylisti Amerikan kolonisaatiota, mutta Angelou hyökkäsi sen kimppuun. Amerikan luomisen kustannukset olivat abstrakteja ja moniselitteisiä Frostin runossa, mutta Angeloun runon personoitu Tree merkitsi niitä Amerikan kulttuureja, jotka maksoivat merkittäviä kustannuksia sen luomisesta. Sekä Frost että Angelou vaativat "taukoa menneisyyteen", mutta Frost halusi kokea sen uudelleen ja Angelou kohdata sen virheet. Burr vertasi Angeloun runoa myös Audre Lorden runoon "Jokaiselle teistä", jolla on samanlaisia ​​teemoja tulevaisuuteen katsomisesta, sekä Walt Whitmanin " Song of Myself " ja Langston Hughesin " The Neekeri puhuu joista ".
6