ellauri026.html on line 182: Tyhmyyden ylistys oli hyvin suosittu, Erasmuksen hämmästykseksi ja joskus jopa peloksi. Paavi Leo X piti sitä hauskana. Ennen Erasmuksen kuolemaa teoksesta oli jo otettu useita painoksia ja se oli käännetty ranskaksi ja saksaksi. Pian se ilmestyi myös englanniksi. Yksi vuoden 1511 painoksista sisälsi Hans Holbein nuoremman puupiirroksia. Kazelukirjaversio sohvapöydälle. Hansulla on myös Ippolit">kiva kuva Jessestä.
ellauri133.html on line 180: Niinpä niin, pelko ajaa heikkoon kynäilyyn. Älä pelkää kuulostaa aivokääpiöltä, sehän just on hienoa. Luota Teppoon, se on ihan kurko näissä hommissa! Pääasia on kertoa mahd lyhyesti kuka teki mitä kenelle missä milloin ja millä astalolla. (Ainiin tossa oli adverbeja. Tee niistä kokonaisia lauseita: Mitä kello oli ja mitä astaloa hän heilutti.) Yx selkeesti huono kirjailija on Dostojevski. Se käyttää mm. Idiootissa tämmösiä adverbeja. Ippolit meinaa lukea "Minun välttämättömän selityxen", mutta Hiirulainen on epäilevä:
ellauri133.html on line 183: - Huomenna ei enää ole aikaa, naurahti Ippolit hermostuneesti.
ellauri192.html on line 861: In the Soviet Union in 1927, a former Marshal of Nobility, Ippolit Matveyevich "Kisa" Vorobyaninov, works as the registrar of marriages and deaths in a sleepy provincial town. His mother-in-law reveals on her deathbed that her family jewry was hidden from the Bolsheviks in one of the twelve chairs from the family’s dining room set. Those chairs, along with all other personal property, were taken away by the Communists after the Russian Revolution. Vorobyaninov wants to find the treasure. The “smooth operator” and con-man Ostap Bender forces Kisa to become his partner, as they set out to find the chairs. Bender's street smarts and charm are invaluable to the reticent Kisa, and Bender comes to dominate the enterprise. Father Fyodor (who had known of the treasure from the confession of Vorobyaninov's mother-in-law), their obsessed rival in the hunt for the treasure, follows a bad lead, runs out of money, ends up trapped on a mountain-top, and loses his sanitary pad. Ostap remains unflappable, and his mastery of human nature eliminates all obstacles, but Vorobyaninov steadily deteriorates.
ellauri203.html on line 580: Doston roistoilla on aina kokonainen pakka kynäiltyjä tunnustuxia, jotka kaikkien (siis nimenomaan kaikkien) pitäisi lukea ja/tai kuunnella. Samanlainen oli Ippolitilla. Narsistista esiintymishalua kuin Kristina tädillä. Doston äiti kuoli kun se oli 15vee, varmaan ikävystymiseen kun Fedja aina luki sille näitä tunnustuxia.
ellauri216.html on line 490: Isä Ippolit on nuori mies ja komea. Hän on lääkäri, ja määrää Hrisanfille hyvää lääkettä. Pääsiäisenä pojat vaihtavat pääsiäissuudelmat ja ojentavat toisilleen kirjavia munia. Maistelemme paskaa ja kullitsaa. Lähtiessä Ippolit lainaa kirjan, jonka kannet on päällystetty kernillä. Se onkin tarpeen, koska edellisiltä käyttäjiltä siihen on jäänyt tahroja. Ei tähän kanteen tahraa jää kun äiti sen pois pyyhältää.
ellauri216.html on line 511: Jos oisin nähnyt Jeesuxen olisin imenyt sen varpaita kuin iiliäinen. Kuumat serkkusisareni nimittävät minua kiusoitellen hillomunkixi. Käymme Dimitrin kanssa Ippolitin luona kuin Cambridgen apostolit. Mun enkka on 300, Dimitrin 200 ru-rukousta. Ne tehoavat, alamme tulla omahyväisixi.
ellauri216.html on line 533: Ippolitilla puhutaan luostareista ja niiden merkityksestä. Puolustamme Dimitrin kanssa kiihkeästi luostareita ja niiden merkitystä sielunpelastuskilpajuoxussa. Opettaja ei jostakin syystä suosi luostareita. Suutahdan mielessäni, kun hän lausuu usein aikaisemminkin ihmisten suusta kuulemani lauseet: Entäs sitten, jos kaikki menisivät luostariin? Kuin kas sitten käy? Ihmissuku pääsee loppumaan! Kukaan ei pääse kulkemaan! Elukoillehan on annettu käsky lisääntyä ja täyttää maa! Vielä hän jatkaa: »Muistan pyhien elämäkerroista, taisi olla pyhittäjä Makarios Egyptiläisen elämästä, opetuksen kahdesta naisesta, jotka avioelämän ja sen vaivojen kestämisen kautta saavuttivat erakkoja korkeamman kunnian. Siinä teille erinomaisuus!
ellauri216.html on line 535: Keskustelu alkaa jo saada epäilyttäviä piirteitä, kun Ljoša seminaristi alkaa kertoilla Ipatjevin luostarin munkkien hairahduksista. Erikoisesti niissä tuntuu kunnostautuneen arkkidiakoni Hermogen. Keittiössä teetä juova kirkkoleivänpaistaja Klaudia Stepanovna on tullut kuuntelemaan keskusteluamme kirkkoveneistä ovensuuhun ja alkaa tirskua. Katsomme vale-Dimitrin kanssa apua pyytäen isä Ippolitin puoleen. Hän ratkaisee asian varsin kätevästi.
ellauri330.html on line 298: ” – Mitä te luette sitten? Kysyi Ippolit Sergejevitsh katsoen tarkemmin nuorukaiseen.
ellauri330.html on line 307: Yliopiston dosentti Ippolit, lihaksi tullut intellektuellin stereotypia, matkustaa maalle sisarensa luo tämän jäätyä leskeksi. Ilmeisesti tarkoitus on, että koulutettu mies auttaisi järjestelemään papereita ja omaisuuteen liittyviä kiemuroita. Henkistä tukea sisko ei ainakaan tarvitse. Jelisaveta on vain tyytyväinen päästessään eroon vanhasta juoposta. Uusi mieskin on jo kiikarissa.
ellauri330.html on line 309: Maalla Ippolit tutustutetaan siskon ystävättäreen, Varjenkaan. Varjenka on kaikilla kuviteltavilla tavoilla Ippolitin vastakohta. Häntä kiinnostavat ritariromaanit, ei kuiva yhteiskuntateoria. Hän uskoo syvästi Jumalan johdatukseen. Tätä ei pidä lukea että Varjenka olisi hyveellinen ja hauras neito, kaikkea muuta. Varjenka hoitaa maatilan juoksevat asiat isän ollessa siihen liian raihnas, eikä kainostele alaistensa lyömistä jos näkee sen olevan tarpeen. Hän elää hetkessä, on hyvin fyysinen ja välitön sekä ennen kaikkea suorapuheinen.
ellauri330.html on line 310: Silti Ippolit onnistuu menemään hänen kanssaan solmuun. Varjenka ei huoli Ippolitin "solmua".
ellauri330.html on line 312: Suurin osa tarinasta kuvaa Varjenkan ja Ippolitin vuorovaikutusta joko heidän ollessaan kaksin, tai muiden seurassa. Ippolitia turhauttaa Varjenkan yksinkertaisuus, ja silti hän arvostaa ja ihailee tämän eloisuutta ja ehdottomuutta.
ellauri330.html on line 313: Monet kohdat korostavat Varjenkan alaisten olevan aivan normaaleja ihmisiä, ja Varjenkan kuuluvan heidän joukkoonsa emännän statuksesta ja rahoistaan huolimatta. Ainakin paljon luontevammin kuin Ippolitin seuraan. Varjenka juoruilee palvelijoiden Mashan ja Grigorijin aluillaan olevalla romanssista ja koittaa saattaa heitä yhteen, ja tuo esiin Grigorijin lukeneisuuden. Erot luokkien välillä ovat pienemmät kuin mitä intellektuellien eristäytyneisyyden norsunluutornista käsin voisi kuvitella.
ellauri330.html on line 316: Kirja loppuu kohtaukseen, jossa Ippolit törmää metsässä uimassa olevaan Varjenkaan. Seuraa Gallen-Kallelan Aino maalauksen omainen kohtaus, jossa Ippolit koittaa suudella Varjenkaa, mutta saa vaivanpalkakseen läimäyksen märästä rätistä.
ellauri330.html on line 317: Ippolit oli mielensä syövereissä kehitellyt kaikenlaisia teorioita Varjenkasta ja tämän luonteesta, mielihaluista ja tarkoitusperistä. Päänsisäinen teoretisointi ei kuitenkaan tavoita Varjenkan todellista olemusta. Loppusointu alleviivaa Ippolitin henkistä eristäytyneisyyttä ja kyvyttömyyttä nähdä todellisuutta ympärillään. Siinä on myös feministinen vivahde. Varjenka ei ole Ippolitin tielle asetettu viettelys tai silmittömästi mystiseen ulkopuoliseen ihastuva neito, vaan omaa elämäänsä elävä, tavallinen ihminen. Tässä voi olla Maximilla jotain omakohtaisesti koettua.
ellauri346.html on line 84: Kostya tulee järkiinsä tuntemattomassa asunnossa, joka, kuten myöhemmin käy ilmi, on Pietarissa, ja näkee, kuinka kaunis Nadja, Nadezhda Vasilievnan ja Ippolit Georgievitšin tytär, osoittaa häntä kohtaan kiinnostusta. Hiän soittaa sulhaselleen Irakin matulle, joka on jo matkalla hänen luokseen viettämään yhdessä uutta vuotta. Kolmistaan se olisi vielä kivempää! Irakilainen työskentelee Beeline- yrityksen pääjohtajana ja kantaa kuulokkeita mukanaan kaikkialla, jonka kautta hän keskustelee jatkuvasti kollegoiden kanssa, jopa kommunikoidessaan muiden ihmisten kanssa.
ellauri346.html on line 92: Juuri tällä hetkellä Jevgeni Lukashin saapuu Moskovasta ja suuntaa tuttuun osoitteeseen, jossa hän tapaa Ippolitin, Nadezhda Vasilievnan ja hänen vanhan ystävänsä Valjan. Ippolit yrittää julkisesti nöyryyttää Zhenyaa kutsumalla häntä säälittäväxi häviäjäksi, mutta hän vastaa sanomalla, että kaikesta huolimatta hän tuntee olevansa onnellinen neuvostoihminen, minkä jälkeen hän lähtee. Teslaromusta ryöminyt menestynyt irakilainen liikemies kuulee hänen monologinsa seisoessaan tasanteella ja nauraa makeasti.
ellauri346.html on line 105: Juoni muuttuu tarinaksi kahdesta koppelosta: Nadya Jr. (Konstantin vs. Irakilainen?) ja Nadya Sr. (Evgeniy vs. Ippolit?) Lopulta Lukashinit voittavat kilpailun, koska upporikas irakilainen osoittautuu Nadyalle liian tylsäksi, ja Nadezhda ymmärtää, ettei hän koskaan ollut todella rakastunut Ippolitiin, vaan pysähtyneeseen neuvostoihmiseen. Verkkolehti Lenita.ru ylisti elokuvien näyttelijöitä, huumoria ja tunnelmaa, mutta kritisoi kuvaa liiallisesta tuotesijoittelusta.
xxx/ellauri139.html on line 176: A: Tämä lause on Dostojevskin romaanista Idiootti, sen kolmannesta osasta sivulta 524 (vuoden 2004 painoksessa). Siinä Ippolit Terentjev sanoo näin:
xxx/ellauri139.html on line 187: Ruhtinas ja Ippolit
xxx/ellauri139.html on line 191: Sehän on Euripideen Hippolytos se Ippolit.
xxx/ellauri139.html on line 199: Ippolit is a 17-year-old boy who is dying of tuberculosis. An ardent nihilist, he yearns to be taken seriously and attempts to dramatically leave the world. He delivers rambling, self-absorbed, nihilistic speech entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. After this, he attempts to commit suicide by shooting himself with the gun he’s had since he was a child. This entire plan backfires, as everyone grows bored with his speech, and when it comes time to kill himself he fails to do so because there is no cap in the gun. After this incident, Ippolit’s illness shows progress and he eventually dies.
xxx/ellauri139.html on line 201: Ippolit" />
xxx/ellauri139.html on line 211: Ippolit suddenly jumps up, all stressed that he has slept through something. He pulls a giant sheaf of papers out of his pocket and declares that he is going to read a long article that he has written. Everyone at the party is all, dude, that´s lame, but he can´t be stopped.
xxx/ellauri139.html on line 213: (1) Ippolit starts reading "My Necessary Explanation," which is rambling, doesn´t have much of a logical flow, and goes on for several chapters.
xxx/ellauri139.html on line 214: Ippolit is really, really scared of dying. He´s still putting on his nihilist who-cares attitude, but he was totally thrown by the offhanded way a nihilist doctor told him he had at most a month left. He´s nineteen years old. That's a pretty hardcore thing to be dealing with at nineteen.
xxx/ellauri139.html on line 220: Here, Ippolit stops and kind of freaks out from embarrassment a little bit. Everyone tries to get him to stop reading, but no, he goes on throughout the final sections of the chapter:
xxx/ellauri139.html on line 222: (4) Ippolit tries to figure out the point of living for two weeks. On the one hand, why not just die now and get it over with? But on the other hand, he feels like it's actually only now that he has a death sentence of sorts that he has really started to live. (Which, okay, guys, remember the story Myshkin told about the condensed man and how full of life his last few hours must be? There is definitely more to the idea that the person who knows he is about to die lives a very full life at the end—as Dostoevsky himself experience at his staged execution.)
xxx/ellauri139.html on line 224: (5) Ippolit is furious at the people he sees around him, each living life and having a lot of life to live. How could they be complaining about anything? If only he could have the rest of his life in front of him, then he'd really show everyone.
xxx/ellauri139.html on line 818: Ippolitin rant
xxx/ellauri139.html on line 820: Dostoon liittyvien kliseiden viidakossa alkoi kiinnostaa mixi Ippolitin välttämätön selitys (s. 597/954) entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. oli jenkkioppaan mielestä 'rambling, self-absorbed, nihilistic speech'.
xxx/ellauri139.html on line 824: Saikohan Kafka torakkaidean Dostolta? Ippolitin tuhatjalkainen muistutti jonkin verran kikkeliä.
xxx/ellauri139.html on line 834: Rogozhinin aave tulee tirkistelemään Ippolittia kuin Porfyyri Madeleinen torttua Aunen päivänä. Ippolitin kyrvän näköinen torakka on muuttunut isoxi karvaisexi hämähäkixi. Se päättää tehdä suikin nallipyssyllä. Se on sen välttämätön selitys. Luurankoni testamenttaan anatomian laitoxelle pilantekovälineexi.
xxx/ellauri139.html on line 837: Hyvin narsistinen on myös toi Ippolitin breiviktyyppinen koulumurha-ajatus. Ihmeellistä izetehostusta, tyyppi luulee ilmeisesti olevansa maailman napa.
xxx/ellauri139.html on line 840: Väärä attribuutio Ippolit!
xxx/ellauri139.html on line 842: "Millevoyesin kuuluisat klassikkosäkeet" viehättävät Ippolittia:
xxx/ellauri139.html on line 927: Mitvit, eihän toi Ippolitin pätkä ollutkaan Millimollin elegia eikä edes nuorena tubiin kuolleen Hegesippe Moreaun, vaan toisen hyväonnisemman runoilijan Niku Gilbertin. Molemmat hyväonniset kuolivat kun putosivat hepalta. Nuoret sairaat runoilijavainaat on populääri genre joka myy mainiosti, vaikkei sellainen just ize olisi.
xxx/ellauri139.html on line 1058: Ippolit jatkaa pyörittelyä
xxx/ellauri139.html on line 1060: Uskonto! Myönnän iankaikkisen elämän olemassaolon ja kenties olen aina myöntänyt sen (koska se on kivaa). Olkoon niin että korkeimman (tai lähes korkeimman) voiman tahto on sytyttänyt tietoisuuden kuin tupakkamies tulzarin, olkoon niin että tietoisuus on katsahtanut ympärilleen maailmassa ja sanonut: "Hei mut mähän olen mä!" ja olkoonpa, että tuo noin korkein voima on yhtäkkiä määrännyt sen häviämään, koska se jostakin syystä ois kivaa, vaikka ilman selitystä miksi - olkoon näin, minä myönnän kaiken tämän, mutta taaskin herää ikuinen kysymys: mihin tässä tarvitaan minun nöyryyttäni? Eikö minua tosiaankaan voida syödä mutkattomasti, vaatimatta minulta että ylistäisin sitä joka minut syö? Mahtaako siellä tosiaankin joku loukkaantua siitä, että minä en halua odottaa kahta viikkoa? En usko sitä; ja on paljon oikeaan osuvampaa otaksua, että tässä on pelkästään tarvittu minun vähäpätöistä elämääni, atomin elämää, jonkin kokonaisuuden yleisen harmonian täydennykseksi, jotakin plussaa ja miinusta varten, jonkin vastakohtaisuuden vuoksi ja niin edelleen, ja niin edelleen, aivan samoin kuin joka päivä tarvitaan uhriksi monien elävien olentojen elämä, koska muu maailma ei ilman niiden kuolemaa pysyisi pystyssä (vaikka onkin huomautettava, ettei tämä itsessään ole kovin ylevä ajatus). Olkoon niin! Minä myönnän, että muulla tavoin, toisin sanoen ilman että kaikki yhtä mittaa syövät toisiaan, ei maailmaa olisi voitu mitenkään rakentaa; olen valmis myöntämään myös sen, etten ymmärrä mitään sen rakenteesta; mutta seuraavan asian minä tiedän varmasti: jos minulle kerran on annettu tietoisuus siitä että "mäkin tässä olen", niin mitä minua liikuttaa se, että maailma on rakennettu erehdysten varaan ja että muulla tavoin se ei voi pysyä pystyssä? Kuka minua voi tämän jälkeen tuomita ja mistä? Niin tai näin, kaikki tämä on mahdotonta ja epistä. Taas tätä iänikuista teodikeaa. Täytyy olla typerys että jaxaa sitä jauhaa aina vaan. Kevorkian kyllä ymmärtäisi Ippolittia.
xxx/ellauri139.html on line 1065: Samanlaista egohölpötystä kuin kaikilla muilla narsisteilla, esim vaikka Saul Bellowilla. Ippolitin lähetyspistoolista ei kuulunut kuin naxahdus, koska se oli unohtanut nallin nallipyssystä. Muka vahingossa, LOL.
xxx/ellauri176.html on line 40: 
Ippolitovich_Semiradsky_-_Roma%2C_1889.jpg/580px-Genrich_Ippolitovich_Semiradsky_-_Roma%2C_1889.jpg" width="100%" />
43