ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 308: Siinä tapapaukauxessa: Onko Wallu Hal vai onko se Jim? Joku Cohen (se on pappi hepreaxi) sanoo että Loputon läppä on tyyliin Künstlerroman, tai “portrait of the artist as a young man.”. Hal Incandenzan tennis olis väliin kipsissä kuten Wallun kirjoittaminen. Barretin Risto myöntää että Loputtomassa läpässä on omaelämäkerrallinen "aspekti", muzen miälestä Hal ei ole Wallu, vaan pikemminkin superman tattoon poika, seuraavaa sukupolvea joka ei osaa muuta tehdä kuin kyynisesti pilkata vanhempien arvoja. Eli Wallu on pikemminkin Jim. Mäkin on samaa mieltä että tennispojat on sukupolven Wallua nuorempia, ja "Jim" ois ehkä Wallun ikänen, ja James size isoisä joka jossain mainitaan. (Onkohan tää mikälie Barret sukua Norjan helluntailiikkeen kuuluisalle supertähdelle joka vaikutti syvällisesti Wilho Pylkkäseen? Ei kai, sen nimi oli Thomas Ball Barratt.)
ellauri078.html on line 311: Incandenzan veljexet on viirupäitä (s. 988). Niiden päässä viiraa tosi pahasti. Viirata on (Gan 1786, Lönnr 1880, laajalti murt.) 'luistaa sivulle; mennä ohi (esim luoti); menettää tasapainonsa, huimata, pyörryttää; viirinki l. viiriö 'virhe, erehdys, vika, sekavuustila, mielenhäiriö'. Peäshtä viiroau (Uhtua). Ne joilla viiraa harrastaa leikinlaskua. Johnin kissan nimi oli Viiru; se leikattiin kun se alkoi kusta pahanhajuisia pissoja Pellervontien portaisiin. Niihin jotka mä sitten hioin puulle hirveällä työllä ihan turhaan, pezaus tuli niin ruma että me maalattiin ne uudestaan. Se oli vieroitettu ihan liian aikaisin, sixkai ei oppinut hallizemaan pissojaan. Siitä tuli kellariloukon asukki Ilmattarentiellä kun se ei sopeutunut Sammeliin, eikä Sammelikaan siihen. Helmi ei tykännyt kun se aina puri sekä raapi; se puri munkin kättä aina kun mä vein sille ruokaa kellariin. Se oli kyllä aika viirupää, ruskea mustaviiruinen, ruumiikas ja pienipäinen. Se eli 20 vuotta ja sitvaan katosi, ei tullut kotiin enää. Se kävi ulkona halkoluukun kautta ja järjesteli klizun lattialle riviin oravanhäntiä. Sellainen vieraslajin edustaja se oli, invasiivinen. Väkivaltainen vaikka leikkisä. Kylmä siitä tykkäsin vaikka se puri kättä joka sitä ruokki. Pikkuisena se oli tosi suloinen.
3