ellauri014.html on line 1348: Pyhä Pave kieltää kannua kysymästä valajalta mixi teit mut näin? Rusoota siteeraten: olkoon vaan, jos siitä tuli hyvä kannu, mut jos siitä tuli susi tai vaikka sorsa, se voi hyvällä syyllä kysäistä: Miksi teit sen? Se on rikki nyt! Miksi rikoit sen? Miksi? UHUUUUUU itkee kannunvalaja eikä osaa selittää. Ihmisestä ois tullu ok pienryhmäapina, mut siitä tuli ihan vitun paska termiitti.
ellauri064.html on line 353: Erik Arkilin isä oli Rolf Arnkil, joka tunnetaan uskonnollis-filosofisista pohdinnoistaan mm. teoksessaan Ihmisestä on kysymys. Arnkilin perheessä oli ns. koulukortteerissa myös nykyinen piispa Wille Riekkinen. Maailmankatsomuksellinen pohdinta on siis Arkilille tuttua jo lapsuudesta lähtien. Kirjan liepeestä luen, että Arnkil onkin ensin opiskellut teoreeettista filosofiaa mutta pompannut sitten peruskoulunopettajaksi. Mielenkiintoista! Miksipä immeisen elämän pitäisi juosta yhtä raidetta kuin junan. Ylämäki alamäki ylämäki alamäki yhdessä kuljemme sen.
ellauri142.html on line 770: Apina on mikroaaltouuni: hänessä piilevät siemeninä kaikki myöhemmät apinat. Jeesus taivas, enkeli, härkä, mörkö, tiikeri, helvetti, jumala, enkelit, emmentaalit ja demonit; kaikki on hänessä; kaikki kehittyy ja kasvaa sen mahassa ja päässä. Ihmisestä ei voi kaivaa mitään muuta kuin ainoastaan sen, mitä hänestä löytyy. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla pyytää.
ellauri386.html on line 471: Useita vuosia hän opiskeli Leipzigin yliopistossa ja sai länsitartunnan. Katariina ei tykännyt ja lähetti Lodun Siperiaan oppimaan. Siellä hän kirjoitti pitkän tutkielman Ihmisestä, Hänen kuolevaisuudestaan, Hänen kuolemattomuudestaan , jota kunnioitetaan [kuka kunnioitti?] yhtenä harvoista Venäjän suurista filosofisista teoksista. Siinä hän käsittelee ihmisen uskoa kuonpuoleiseen, sielun ruumiillisuutta, syntisten lopullista lunastusta ja materialismin virheitä. Usko kuolemattomuuteen on hänelle erityisen voimakas sekä uskon tekijänä että lohdutuksena elämän vaikeuksien keskellä.
ellauri419.html on line 348: Oleskelu itsepäisen ja oikullisen ruhtinaan talossa tarjosi La Bruyèrelle tilaisuuden monipuolisesti vittuilla hovipiireissä liikkuvien henkilöiden luonteista, toiminnoista ja elämöinnistä. Boileau sanoo hänestä: "Siinäpä vittumainen mies." Vuoden 1688 alussa La Bruyère julkaisi kuuluisan teoksensa Les Caractères ou les Mœurs de ce siècle. Siinä Theofrastoksen teoksen Luonteita ranskankielistä käännöstä seurasi kuusitoista lukua, joilla oli sellaisia otsikoita kuin "Hengentuotteista", "Persoonallisesta ansiosta", "Naisista ja sydämestä", "Ihmisestä", "Muodista" ym. 9. painos (1696), joka ilmestyi muutama päivä La Bruyèren kuoleman jälkeen, mutta jonka hän oli tarkistanut ja korjannut, ei sisältänyt mitään uutta.
xxx/ellauri091.html on line 461: Tuoreimmassa (sic) itsekkyyden kulttuuria edustavassa teoksessaan Ihmisestä, jumaluudesta ja onnesta (2002) Liehu sanoo suoraan sen, minkä on voinut rivien välistä lukea jo hänen runoistaankin: henkilökohtainen onnellisuutemme on suorassa suhteessa kykyymme rakastaa koko juomakuntaa eläimistä kasveihin asti, lukuunottamatta siis esim. sieniä, ameeboja, bakteereja ja viruxia. Niitä ei tarvi rakastaa. On tää vähän eri onnen teoria kuin Timo Airaxisen. Timo ei tahdo onnea vaan rahaa. Ei jumalaa vaan viiniä ja tonnikalaa. Eikä rakkauttakaan vaan sexiä. Se on pakollista.
xxx/ellauri227.html on line 211: Oli kuinka synkkä tai koskettava hetki tahansa, Camillalla on aikaa tovi kommentoida toisten sisustuxia ja vaatteita. Kylppärin valkoisen ja veren punaisen kontrasti on tyylikäs. Erican ainut ajatus lapsuudenystävänsä kuoltua on että tostahan sais hyvän dekkarin. Niinkuin saikin, oiva crocsi tuli. Ihmisestä ajatus oli kuvottava, mutta kirjailija riemuizi. Osuvasti sanottu.
7