ellauri011.html on line 1169: Hymyillen salaa ähisten osaatte painia

ellauri014.html on line 772: Herrasväillä on noin puoli tiuta väkeä sisäpalveluxessa, kaikki hirmu auliita ja hövelejä. Eivät maleksi förmaakissa kahta kättä heittäen tai seiso tumput suorina juoruumassa keskenään, luppoaikanakin auttaa puutarhassa tai kuskaa lantaa takapihalla. Hymyhuulina. Tää on vahvaa fiktiota, tositeeveetä.
ellauri019.html on line 172: somen töitä toimitteli. Hymysuin hyreksi joskus
ellauri030.html on line 831: Arskakin puhuu leikkisignaaleista tyyppiä "läppä läppä", joilla signaleerataan että nyt on tulossa vizi. Niinkuin Jakkoh-Hintikan ovela ilme ja housujen nostelu. Hymy ja nauru tiätysti. Muillakin apinoilla on sellaisia, ne on ainaskin 6M vuotta vanhoja. Simpanssit ja gorillatkin irvistelevät: hymyillessä suupielet ja huulet vedetään syrjään, hampaita ei näytellä, silmätkin on kiltisti. Naurussa huulet on löysinä ja suu auki, hengitys on huohottavaa. Apinatkin nauraa kun niitä kutitetaan. Se siitä ihmisten erinomaisuudesta.
ellauri051.html on line 1033: 445 Smile, for your lover comes. 445 Hymyile, sillä rakastajasi tulee.
ellauri096.html on line 461: Hetkinen nytmä muistankin, Jaska haukkuu tässä yhtä heppakirjaa ja sen kirjoittajaa nimeltä. ”Pohdin tätä todella pitkään ja monelta kantilta”. Ja sitten tein mitä huvitti. Tollaset persuämmät on ihan vapaata riistaa, niitä tämmönen liberaalimpi huippukirjailija sa dissata niinkun huvittaa. Huom Juotikas, setämieslinja paistaa ihan rekkamiehen hymynä. Hymystä puheenollen, suora sitaatti:
ellauri096.html on line 477: Toisten taiteilijoiden teosten käsittely kriittiseen sävyyn ja suoraan nimeten on musiikkimaailmassa melko yleistä mutta kaunokirjallisuudessa harvinaista. Tänä vuonna on kuitenkin ilmestynyt toinenkin suomalainen fiktioteos, jossa ruoditaan olemassa olevaa teosta: Harry Salmenniemen novellikokoelma Delfiinimeditaatio. Yksi kokoelman novelleista on yksityiskohtainen Hymyilevä mies -elokuvan kritiikki.
ellauri109.html on line 493: »No kun teillä on niin erinomainen muisti, miksette te muista saman tien, etten edes nussinut häntä! Han otti minulta suihin autossa. Entä sitten? Entä sitten? Se oli kuulkaa yllätys meille kummallekin. Ja mitä se teille kuuluu? Tarkoitan todella! Me olimme ystäviä. Hänkään ei ollut mitenkään onnellisesti naimisissa. Jumala nähköön, ei ollut 'seksuaalista itsensä toteuttamista.' Se oli ystävyyttä! Se oli lohduttomuutta! se oli jalomielisyyttäl Se oli hellyyttä! Se oli epätoivoa! Me vain olimme salaa auton takaosassa kymnmenen nminuuttia kypsymättömiä nuoria ja muutuimne sitten jälleen jalosti aikuisiksi! Se oli suloista ja viatonta kuvitteluleikkiä! Hymyilkää, jos teitä haluttaa, jyliskää saarnastuolistanne, mutta se on silti oikeampi kuvaus kuin se mixi te sitä kuzutte. Emmekä antaneet sen mennä pitemmälle, vaikka se olisi hyvin voinut mennä; annoimme sen jäädä jonkinlaiseksi onnelliseksi pikku sattumaksi ja palasimme kuin kelpo sotilaat takaisin saakelin etulinjaan. Totisesti, Teidän Pyhyytenne, totisesti, Teidän Ylhäisyytenne, sekö teidän mielestänne onyhtä kuin 'itsensiå toteuttaminen seksuaalisesti muiden naisten kanssa avioliiton alusta asti'?»
ellauri110.html on line 522: Olen jo osannut antaa äitykälle anteeksi että se oli mitä oli. Joku mätäpää luki ennen radiosta uuden vuoden vaihtuessa ääneen joka vuosi Eino Leinon Hymyilevää Apolloa. Sitä inhosivat meidän perheessä lapset sekä vanhemmat. Se on varsinainen egoistin aamuhartaus. Sitäpaizi pitempi kuin Elvixen muna.
ellauri147.html on line 107: Tyynni received several literary awards between 1943 and 1982. Morever, she won the gold medal in 1948 for her poem ‘Hellaan laakeri’ (‘Let's put a bearing into the stove') at a time when literary composition was still a part of the non-professional Olympic games. A Pro Finlandia medal holder, Academician of the Arts and Honorary doctor, Aake Tyynni died in 1997 at the age of 84. Her daughter Riitta Seppälä and son Mikko-Olavi Seppälä have written their mother’s biography, Aake Tyynni – Hymyily, kyynel, laulu. (‘Aake Tyynni. A smile, a tear, a song’, WSOY, 2013)
ellauri160.html on line 265: Nro. 2 on lälly ja porvarillinen. Hymyt ovat ilmaisia, joopa joo, sehr günstig, onpa mukavaa. Kukaan ei vienyt lompakkoa taskusta. Pitäisi vielä koittaa hattua, ettei siihen ole epähuomiossa liimaantunut pyykkinarulta jonkun pikkuhousuja.
ellauri194.html on line 723: Jenni Pauliina Banerjee (s. 17. tammikuuta 1981 Ylöjärvi) on suomalainen näyttelijä. Hän on esiintynyt muun muassa elokuvissa Pahat pojat, Hymypoika, Joensuun Elli ja Lieksa!. Banerjee on näytellyt myös useissa televisiosarjoissa.
ellauri211.html on line 295:

Totta puhuen ei tämä tekohämmentyneenä hymyilevä persepääkään ole ihan eilisen teeren poika kuvalehtien keskiaukeamaärvönä. Kun hän kihlasi tunnetun valokuvamallin, vasta Njuu Jorkista maahan laskeutuneen bisnesenkelinsä, heidän yhteinen taipaleensa alkoi ei vähempää kuin Ilta-Sanomissa ja Hymy lehdessä! ja heidän suuret häänsä huomattavassa Hämeenkyrossä nousivat Seuran ja Annan etusivuille! Turha häntä on tyrkkiä lavatähden paasipojaksi! Siitä äkämystyneenä hämäläinen Ranu alkoi ize pyytää roskalehdiltä haastatteluja lupaa kysymättä savvoo viäntävältä Katrilta. Ranu myhäili salaperäisenä ja näppi ize izestään belfieitä. Tiesihän sen etukäteen ettei siitä mitään tullut, olivat ihan eri kaliiperia, toinen kestojulkkis toinen wannabe. Hui kuinka Ranu onkin vastenmielinen. Se kuzuu äxäänsä vuoroin laulajaxi vuoroin lavatähdexi. Izeään se tituleeraa kyrvänpää-expertixi. Potkut saaneen peesarin voimatonta kiukkua. Tampereen oikeistosiiven Aamulehdessä, jossa perusporvarillinen Ranu on vakisenttaaja, sekä huomattavassa Hämeenkyrön Sanomissa saa peesarikin palstamillimetrejä. Mahtavan tonniston narsisti! Iltalehden Aila Seppalän puffi on Ranusta "puhtaasti ja kauniisti kirjoitettu." "Katse ja kädenpuristus kertovat paljon. Pana Rajalan terse on rehevä ja lämmin, mahanalusote avoin, utelias ja leikkisä, miehen suoro Sentun pöydän alla vahvistaa ennakkotuntemuksen: Pan on Katrinansa ansainnut." Vizi mitä tuubaa! Jutussa käydään mallikkaasti läpi miehen työhistoria, hänen kirjoittamansa Sillanpään elämäkerta odottaa vielä kolmatta ja huipentavaa osaansa, hänen näytelmäsovituxkistaan on äsken nähty Elämä ja aurink Molojunkaterina, Pyynikille on tulossa Ale ellers on työn alla nuskailtavana Tamge Temerin historian toinen osa. Dosent pissii hunajaa ja tunnustelee töröhampaisen TV-lasisen Aila Meriluodon mahanalusta. Markku Envallilta meni pari vuotta uuden onnen aforisointiin. Kiireinen jokapaikan dosentti aikoo selvitä nopeammin. Ranun izetunto on horjahteleva. Ilmi narsisti! Kazeet kääntyivät Hämeenkyrössä kun Ranu tuli ostamaan Seura-lehteä. Katrin vanhemmat haisee kaskisavulta ja Bertta mummi on riuskasti hymyilevä murretta pulppuava kansannainen. Hizi Ranu kopioi naistenlehtityyliä. Oven avaa Taisto Tammen mummo, hymyilevä rouva Hagert. Ranu lukee Seura-lehdestä rakastaako hän oikeasti Katria. Onko Katrin maalaisporukat sille riittävästi hienoja? Vinoiliko vääräleuka Wexi Koistinen sille salamielisesti jotenkin? Panu antaa ymmärtää että tyhmä Katri on Ranuun aivan lääpällään, Ranu miettii vielä ostopäätöstä. Höh, avattu pakkaus on ostopäätös.
ellauri254.html on line 798: Lunz ja Fedin käyvät nokkapokkaa ryssän kirjallisuuden tulevaisuudesta. Lunz termentää että on otettava juoni länkkäreiltä, ei tästä muuten mitään tule. Olkoon tunnuxemme Länteen! Tervetuloa länteen Andrei toivottivat Leville Sterne, Dumas, Stevenson ja Doyle. Länkkärisarjoissa kuten Capitani vituttaa että hyvixet on vaan pienempiä pahixia ja usein varakkaampia kuin suuremmat ja köyhemmät. Luxemburgilaiset huoratalot pitää kunniassa perittyjä arvoja eikä myy huumeita katukaupassa kuten niggerit maahanmuuttajat. Hymytön ex-poliisi ei juuri ole Pekkaa parempi.
ellauri269.html on line 375: Mixi pelata enää fantasiapelejä, klikkiozikot on selkeästi värikkäämpiä. Tälläsiä oli ennen vaan Lean salaa ostamissa Seiska Alibi ja Hymy lehdissä. Nyt ne ovat valtameedian pääuutisia. On se surkeeta. Anneli Auerkin on taas putkahtanut esille, nyt on siitäkin taas pakko lukea. Irvileukainen Beavis and Butthead hähättää aivottomasti.
ellauri275.html on line 192: Tässä on kauppias. Hymyt leviävät,
ellauri275.html on line 651: Josip lukee fellow seminaarilaisille ääneen Fanny Hilliä töhryisestä Hymy-lehdestä. Pojat kuuntelevat ahven taskussa:
ellauri299.html on line 210: Kohtuhalkioisia lapsia vainosivat ja irvistelivät kouluissa sekä opettajat että koulukaverit. Että jenkit onkin ilkeitä ja pahoja apinoita! Kuin myös Hymy-lehden lukijat ja tekijät:
ellauri311.html on line 118: kyllä kuulosta suomexi yhtä hyvältä. Hymy ja nauru kuuluvat kaikkialta.
ellauri350.html on line 470:

Hymyile! Ihmiset pitävät sinusta kun hymyilet. Mutta kohtuullisessa määrin! Cf. kohta 3.
ellauri362.html on line 353: Mut silti vittu hei. Jotain hyvää näissä muistelmissa on. Parhaimmillaan ne muistuttavat vahvasti mun paasauxia. Jollain tädillä oli vessassa kori jossa oli hyvin rändömiä vessalukemista. Christina Onassis meni laihdutusfarmille. Silti sitä sanottiin anglosaxi Hymy-lehdessä nimillä "lardy lass" ja "that Greek tanker". Ei ihme jos se teki seppukun. Kuoli ammeeseen kuin Seneca, tiesi Seija kertoa. Toisen kerran Dave pudotti päähänsä vasaran. Kuhmu näytti sarjakuvahenkilöltä. Only it's me, Dave.
ellauri370.html on line 663: Väkirikkain juutalainen valtio oli ennen Venäjä, nyt se on U.S.A. Jos hasidit jatkaa lisääntymistä kuin kaniinit, kohta se voi jo olla Israel. Aluxi waspit nauroivat vanhan maailman 2-hattuisille konkanokille, samalla lailla kuin irkuille, wopeille ja näpisteleville neekereille. Hymy alkoi hyytyä kun ryssänjuutalaisia tuli miljoonittain ja mikä pahinta, parhaat niistä kipusivat rahapaikoille. Köyhät jutkut oli vaarallisia bolsjevikkeja. Henry James pöyristyi kun New Yorkista tuli uusi Jerusalem. Henry Ford rahoitti antisemitismiä. Siionin viisaiden pöytäkirjat oli herrasväissä suosittua iltalukemista.
ellauri374.html on line 217: Väkirikkain juutalainen valtio oli ennen Venäjä, nyt se on U.S.A. Jos hasidit jatkaa lisääntymistä kuin kaniinit, kohta se lopultakin voi olla taas Israel. Aluxi waspit nauroivat vanhan maailman 2-hattuisille konkkanokille, samalla lailla kuin irkuille, wopeille ja näpisteleville neekereille. Hymy alkoi hyytyä kun ryssänjuutalaisia tuli miljoonittain ja mikä pahinta, parhaat niistä kipusivat rahapaikoille. Köyhät jutkut oli vaarallisia bolsjevikkeja. Henry James pöyristyi kun New Yorkista tuli uusi Jerusalem. Henry Ford rahoitti antisemitismiä. Siionin viisaiden pöytäkirjat oli herrasväissä suosittua iltalukemista.
xxx/ellauri013.html on line 280: Hymy hyytyi Clasun naamalta, joka tuonen viitaan loikki.

xxx/ellauri087.html on line 35: Ilman sademetsiä ei olisi muutakaan - Ihmiset | HS.fi. Ilman Pipsaa ei olisi muutakaan, ei edes sademeziä. Ilman sademeziä ei olisi varpusia. Ilman varpusia olisi hevonpaskaa vielä enemmän. Eläköityvä Eski Saarinen summaa elämäänsä Apu-lehdessä. Ottaisinko Apu-lehden? Vai Alibin, Hymyn, Pelle Pelottoman, Juoxija-lehden, vaiko tällä kertaa Menopaussin? Olen valintojeni summa, muistuttaa existentialistifilosofi (emeriturus) E. Saarinen.
xxx/ellauri091.html on line 139: Seija: - Ssh! hiljempää. Tätä ei pidä levittää laajemmalle. Helmi, älä kerro kavereille että Hilja Haahti ehkä opetti Wilho Pylkkäselle saxaa! Se ei ole ihan varma asia! Helmi: - Tä? Kuka on Hilja Haahti? Kaverit: - Tä? Kuka on Wilho Pylkkänen? - Seija: Tälläset julkkisjuorut on Hymylle ja Alibille herkkua. Ennenkuin arvaattekaan on tuolla paparazzit aidan takana. Pidetään tää nyt ihan perheen keskisenä salaisuutena.
xxx/ellauri091.html on line 257: Tuomiot ovat sittemin väljentyneet, kuten keppostelevan pensionaattitytön omatunto, ja Hra Mottin kuulijoiden vyötärökuminauhat. Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin sama kirja ilmestyi toisen kustantajan suomennuttamana (jollain huonommalla) nimellä "Uhmapää" (der Trotzkopf). Hymyilytti sekin että joku kristillismielinen arvostelija sitä sitten lehdessä suositteli raikkaana nuortenkirjana. Hehe, tässä exkursuxessa puhuu jo oikea hapahko Hilja Teodoliina eikä joku pelle. Myöhemmin Hilja joutui opinnoissa lukemaan useitakin "huonoja kirjoja", mm. Heine, Uhland, Geibel, Zola, Daudet, Chateubriand. Ahon "Papin rouva" on (tai oli) Hiljan shame-listalla. Joku kaveri oli kertonut sen sisällyxestä sellasta, että Hilja päätteli: -- Sitä kirjaa en lue, olkoon kuinka etevä tahansa. Minusta tuntuu, että sen siveellisyys on huono, ja siveetön avionrikkojahan se Jussi on (tai oli) izekin. Ja sellaisia olen aina karttanut. Paizi vasta nyt, prof. Aspelinin luennon jälkeen, olin kirjastosta lainannut "Papin rouvan". Ennen Mr. Mottin esitelmäiltaa olin päässyt kirjan melkein loppuun, vain 4 lehteä oli jäljellä. Se oli minua kiinnostanut, mutta käsityxeni sen repivästä hengestä ei ollut parantunut. Voi ei! Mullahan on huono kirja kotona (tosin lainastosta). Mun täytyi päästä hänen puheillensa. Onko jeesuxesta ihan jepa että mä luen näitä vaan opiskelumielessä?
xxx/ellauri120.html on line 334: Mukaan Homeroksen Hymyilevä Apollo, hän rakensi Apollon temppelin oraakkeli klo Delphi kanssa Agamedes. Valmistuttuaan oraakkeli käski veljiä tekemään kaiken, mitä he halusivat kuuden päivän ajan, ja seitsemäntenä heidän suurimman toiveensa täyttyisivät. He tekivät, irstailivat suklaapupuina onkaloissa ja löydettiin kuolleina seitsemäntenä päivänä. Menanderin maksimi, "ne, joita jumalat rakastavat, kuolevat nuorina", tulee tästä tarinasta.
xxx/ellauri124.html on line 255: Hymy merkitsee nuorempien keskuudessa passiivis-aggressiivista haistattelua.
xxx/ellauri124.html on line 638: 1997-, Hymyn Hymytyttö 1998-, 7 Päivää -lehden Tähtityttö 1998-, Rantatyttö 2000-
xxx/ellauri124.html on line 662: lehtijutut Hymyssä ("Rohkea tanssiryhmä vain vartalomaalaus yllään",
xxx/ellauri124.html on line 673: Maaliskuussa 2008 Hymy-lehti kertoi, että Suomen
xxx/ellauri124.html on line 679: alkuperäisten suunnitelmien mukaan Hymyn seuraavassa numerossa. Tekstiviesteistä
xxx/ellauri124.html on line 683: Kohun seurauksena Kanerva erosi ulkoministerin tehtävistään. Ile sai ansionsa mukaan. Tukiainen paljasti vuonna 2017 Hymy-lehden maksaneen hänelle 5000 euroa
xxx/ellauri124.html on line 706: netti-TV-ohjelmassa Tussu-TV, jota esitettiin Hymy-lehden kotisivuilla. Vuonna
xxx/ellauri124.html on line 819: hyödyntää Hymy-lehden avulla addiktiivisella tarmolla tekstiviestejä suoltanutta
xxx/ellauri134.html on line 46: Mitä juot, tarjootko mullekin Hymyn suot, käyt kusella
xxx/ellauri148.html on line 44:
xxx/ellauri175.html on line 520: Hymyillessäsi sammutit valot uudelleen ensimmäisestä huolestasi ja sydämesi tyytyväinen tähän ehdottomaan selitykseen menit takaisin nukkumaan rauhallisesti.
xxx/ellauri175.html on line 545: "Yhtäkkiä nykyinen luonto, joka on huolestunut näistä vihollisen lähestymisistä, kiirehtii, hyppää ja astuu sydämeesi niiden muodollisten oikeuksiensa nojalla, joita ei vielä määrätä. - Ravistaen, hämmentämään sinua, Järjesi loogiset ja sointuvat soittoäänet, kun joku ravistaa lapsen helistystä häiritäkseen sitä, se muistaa sinussa. "Sinun tuskasi?... okei, se on hän!" Hän yksin on se, joka täysin tietoisena kurjuudestaan ​​tämän toisen välittömän maailman läsnäollessa, taistelee, jotta sinä heräisit täysin, - toisin sanoen löytääksesi itsesi hänestä - koska kehosi on osa sitä, jälleen, - ja niin, että sinä juuri tällä teolla karkoitat ihmeelliset isäntäsi karkealta alueelta! "Maalin järkesi?" "Mutta se on eläkkeellä oleva verkko, jolla hän kietoo sinut halvaannuttaakseen valolentosi, turvatakseen itsensä ja valloittaakseen sinut, sinä, hänen vankinsa, joka pakeni sinua! Hymysi, - kun vankityrmäsi seinät on tunnistettu, kerran hyvin maksettu hämärillä tekosyillään - on merkki sen hetken illusorisesta voitosta, jolloin olet aivan vakuuttunut sen huonosta todellisuudesta, joudut jälleen syöksymään ja rajoittuneeksi. uusien vieheissään.
xxx/ellauri235.html on line 422: Aamu ja huhtikuu väistyvät tauluille, joissa esitetään surun ja lohdutuksen sukulaistoimintaa: "Hymyilee Epäonnen kulmakarvassa / Pehmeän Heijastuksen käsi voi jäljittää; / Ja surun heiton poskelle / Melankolinen armo." Alkuperäisestä kosittelusta tulee toisenlainen sitoutuminen: Suru tavoittelee ruusuista nautintoa, lohdutus lähestyy kurjuutta. "Sekoitettu muoto" on sublimoitunut seksuaalinen kiihko aamun ja huhtikuun välillä, muutettuna depersonalisoituneeksi estetiikaksi, jossa "taiteelliset riidat" ja "voima ja harmonia" syrjäyttävät viettelevän aamun, joka "Pyhällä poskella ja kuiskauksella pehmeästi / ... woo on myöhäinen kevät." Seurustelu muuttuu lohdutukseksi, ja Vicissitudesta tulee toinen hahmo, kuten Contemplation tai Adversity, jonka suojeluksessa halu eliminoituu. Vicissitude, toisin kuin Adversity, on sukupuoleton hahmo, joka ei edusta uhkaavaa seksuaalista kuvaa. Oodi palaa toiseen paikkaan, kun pettynyt puhuja vierailee EtonissaOodi Eton Collegen kaukaisesta näkökulmastatai kun Gray palaa Cambridgeen "Hymn to Ignorance". Tässä paluu "Elegian" alkuun, "pimeyteen" ja maisemaan, jonka yli "kyntäjä kotiinpäin kulkee väsyneen tiensä". Kaikki Grayn runot ovat edistyksen runoja, matkoja, joissa haasteena on löytää jotain muuta kuin alkujen muodostamien päämäärien kiertokulkua ("Ja ne, jotka hiipivät, ja ne, jotka lentävät, / Päättävät sinne, missä alkoivat"). Grayn äiti kuoli 11. maaliskuuta 1753. 5. maaliskuuta 1756 hän muutti kadun toisella puolella olevasta Peterhouse Collegesta Pembroke Collegeen, kuulemma joidenkin opiskelijoiden hänelle tekemän pilan seurauksena. Opiskelijat, tietäen hänen tulipelkostaan, nostivat väärä hälytys. Kun Peterhousen isäntä, tohtori Law, ei onnistunut ottamaan Grayta s valituksen kepponen vakavasti, Gray "muutti" Pembroke. Kun runoilijavoittaja Colley Cibber kuoli vuonna 1757, Graylle tarjottiin paikkaa; mutta hän kieltäytyi. Heinäkuussa 1759 hän muutti Lontooseen opiskelemaan British Museumissa, joka oli avattu yleisölle tammikuussa. Joulukuussa 1761 hän palasi Cambridgeen; Lukuun ottamatta toistuvia matkoja Lontooseen, muualle Englantiin, Skotlantiin ja Walesiin, hän jäi Cambridgeen loppuelämänsä.
xxx/ellauri259.html on line 530: Vuoden 1982 presidentinvaalin edellä julkaistiin satiirinen kohukirja Tamminiemen pesänjakajat, jonka tekijäksi ilmoitettiin Lauantaiseura. Nimimerkin takana olivat Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehenä toiminut Laitinen sekä viisi muuta politiikan toimittajaa, muiden muassa HS:n myöhempi päätoimittaja Janne Virkkunen. Kun kirjan alkuperäinen kustannussopimus WSOY:n kanssa raukesi, kirjan julkaisi Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:n ”pöytälaatikkofirma” Kustannus-Valhe. WSOY:n pääjohtaja Hannu Tarmio paljasti kirjan tekijät helmikuussa 1982, mikä johti Laitisen erottamiseen ja varoitukseen muille kirjan tekijöille. HS:n toimituksen johdon perustelujen mukaan kirjan kirjoittaminen ja julkaisu vieraan kustantajan toimesta olivat loukanneet lehden journalistisia periaatteita ja hyvää lehtimiestapaa. HS:n toimittajien ammattiosasto ilmaisi heti samana päivänä tukensa Laitiselle vaatien hänen työsuhteensa palauttamista. Laitinen vei erottamisensa välimiesoikeuteen, joka totesi toukokuussa 1982 antamassaan päätöksessä erottamisen laittomaksi ja määräsi Sanoma Oy:n maksamaan Laitiselle 20 000 markan korvaukset. Tämän jälkeen Laitinen siirtyi Hymy-lehden pakinoitsijaksi loukkaamaan hyvää lehtimiestapaa monilla muilla jutuilla.
xxx/ellauri296.html on line 408: Seura on menettänyt 2000-luvulla levikkiään muille julkisuuden henkilöihin keskittyville lehdille (Hymy, Oho! Alibi ja 7 päivää). Levikinkehitys (255 000:stä 165 000:een vuosina 2001–2010) on ollut samanlaista persluikuria kuin toisella perhelehdellä Avulla. Perselehdet syrjäyttivät perhelehdet, kun ei enää ole perheitä ja perseet ovat tervassa. Myös lukijamäärien kehitys on ollut hyvin tasaväkistä jo vuosikymmeniä. Vuonna 1970 Avulla oli 1,45 miljoonaa lukijaa, Seuralla 1,21 miljoonaa; vuonna 1993 Seura oli suurempi 1,24 miljoonalla lukijalla Avun 1,14 miljoonaa vastaan.
xxx/ellauri304.html on line 692: Erkki Kanerva julkaisi vuosina 1969–2014 nimimerkillä Jammu ainutlaatuisen 39-osaisen kirjasarjan murrepakinoita, Yrjö-kirjat. Yksittäisiä pakinoita julkaistiin ensin kaupunkilehti Tamperelaisessa sekä aikakauslehti Hymyssä. Ne ovat suhteellisen helppolukuisia. Varhaisimmat pakinat ovat kirjeitä, joita Yrjö lähetteli kaupungista kotiväelleen. Niiden tavallinen aihe oli kaupungin ja maaseudun vertaileminen. Pakinoiden huumori perustuu tilannekomiikkaan ja henkilökuvaukseen. Tekstejä sävyttää tamperelainen työläiskulttuuri.
44