ellauri022.html on line 241: Kaikki tytöt sulavat kun Polly laulaa sydämeenkäyvästi Huokausten siltaa. Tuskin kuitenkaan Pave Maijasen versiota siitä. Ei edes Procol Harumin kitaristin Robin Trowerin "where the sun don't shine". Eikä offenbar liioin Offenbachin farssia 1861, jossa on liikaa hahatusta, kastanjetin näpsytystä ja cachucha tanssia. Luultavimmin Thomas Hoodin runo 1844, jossa köyhä misu hukkuu hypättyään London bridgeltä. Hood oli humoristi, joka vakavoitui tultuaan kipeäxi nelikymppisenä. Venezialainen silta tuli kuuluisaxi Byronin matkailumainoxesta Childe Harold. Jennylle kerätään heti kolehti. Kolme kilteintä tyttöä auttaa sitä uudemmankin kerran. Antaa ompelutöitä ainakin. Hinnasta kai voi vähän tinkiä. On niin paljon rahanreikiä.
ellauri072.html on line 464:

Huokaus Wallun tiiltä aljettaessa


ellauri158.html on line 448: Apinat ei ole oikeasti substansseja, vaan ne on pikkusieluja. Huokaus. Kyllä ne vaan on substansseja Siili, niin olit sinäkin, vaikka nyt vain lasipölyä.
ellauri373.html on line 229:
Huokaus työtä aljettaessa (protokolla 1)

xxx/ellauri057.html on line 308: Huokaus.
xxx/ellauri201.html on line 82: Sitten palasi Isokukko-Uljas minun kamariin, telkesi vielä oven perässään. Jo tuli sänkyyn ja otti minut isoon, kuumaan syliin. Minä olin siinä kuin karhun karvaisessa otteessa. Isokukko-Uljas antoi suuta, imi pitkään ja ahnaasti. Sitten murahti, että teki mieli vittua, piti saada heti. Se veti koko yöpaidan minulta pois, pyöritti rintoja mahtavissa kourissaan, kehräsi kumeasti. Kyllä minun muodot sitä selvästi miellyttivät. Alkoi saman tien minua asettelemaan siihen sänkyyn selälleni, kumartui nuuhkaisemaan pilluani, josta lemmenmahlaa lakanalle valui. Siitä Isokukko-Uljas selvästi innostui, sai miehistä uhoa, urahtikin korskeasti, alkoi kiireellä housujaan availla. Jo putosivat pöksyt lattialle. Näin siinä hämärässä kuun valossa kyllin hyvin, mitä olin saamassa. Iso vehje oli jo hyvässä nousussa, otti eteen semmoista vauhtia, paisui ihan silmissä. Punnukset alhaalla raskaina roikkuivat, olivat täynnä sakeaa siemennestettä. Jo oli Isokukko-Uljaksen kyrpä jämäkässä tanassa, seisoi vaakasuorassa osoittamassa miehistä mahtiaan. Sitä suurempaa voimaa, mikä miehellä on naisen edessä yhdynnässä. Minä sitä murikkaa tuijotin kuin heikkopäinen, ja Isokukko-Uljas matalasti naurahti, että oliko suurin kyrpä, mitä eläissäni olin nähnyt. Huokaus pääsi, että oli, oli se. Nauroi, että niin olivat naiset ennenkin sanoneet ja kovasti tykänneet, kun ei omilla ukoilla semmoista ollut. Ai ai ai, kyllä sillä sitä kokoa olikin! Pelotti ihan semmoinen sisäänsä ottaa.
6