ellauri005.html on line 238: Maailman selitys ei ole ends/means mallinen, teleologinen vaan kyberneettinen. Tän tajus Ahmavaara oikein, mut sai verisesti neniin oikeiston nomenklatuurilta, pallomaha Niinin joholla, Humen ikivanhaa lipilaarii huijausta toistamalla. Tottahan ought seuraa siitä mitä is, vaikkakaan ei välttämättä identtisesti. Senhän sanoo Darwinkin: sopeudutaan oleviin oloihin. Jokaisella voi olla vähän eri ought, mutta niinhän niillä on myös vähän eri is. Ought on want, josta on jätetty pois subjekti, joka tahtoo, yleensä joku muu kuin minä tai sinä. Siks se on oikeistohuijausta: eettisessä koko pesän oughtissa se tahtoja on johtoporras.
ellauri005.html on line 240: Uusällö wizardi talouslipilaari Harari unohtaa jo Humen ja siunaa koko kasvuräjähdyxen, kaik menee just hyvin niin kun menee. Vitun rahantunteva jutkuhomo.
ellauri014.html on line 191: Rousseau oli vankkaa sveitsiläistä tekoa, vaikka pieni, hyvä petihommissa, tikkas tarkasti. James Boswell bylsi sen partneria Thereseä briteissä yhteen otteeseen. Therese sano: älä luulekaan että olet parempi panomies kuin mun Janne-Jaakko. Hume, joka itse oli ylipainoinen keski-ikäinen poikamies, sanoi Rousseausta:
ellauri014.html on line 228: Kuulostaa aika omahyväiseltä veikolta. Koko luikuri miehekseen. Ja varmaan bi. No siihen aikaan kaikki oli silviisii valistuneita. Rousseausta tulee kyldyyripersoona, säveltäjä ja muotifilosoofi. Valistuxen Esa Saarinen. Pukeutuukin erikoisesti, ja ottaa koiransa Sulttaanin mukaan joka paikkaan. Hume marisi että Rusoo tottelee vaan leipäsuttansa Teresaa ja ja koiraa.
ellauri014.html on line 230: Rousseau suututti ranskalaiset piirit uskonnolla ja sveitsiläiset politiikalla. Se teki brexitin Humen luokse Lontooseen, suututti jengin sielläkin, suuttui kun Walpole väsäs vitsikirjeen muka sille Preussin Fredrikiltä, riitaantui julkisesti Humen kaa.
ellauri014.html on line 236: Mix Humen kuvassa on enemmän väriä? Vanhana siitä tuli vainoharhainen. Epäili kaikkea ja kaikkia vehkeilystä.
ellauri014.html on line 515: Samanlainen sanaharkka ja nokkapokka oli Rusakolla Humen kanssa briteissä sittemmin (1766), ja d'Holbachin mukaan muiden kanssa monta kertaa aiemmin. Se oli tunnetusti kelju tyyppi ja riidanhaastaja. Ilmiriidan aikana Hume sanoi että Rousseau on "ferocious, villainous and treacherous". Rosseau sanoi että Hume on "noir et coquin". Valistusaatteita.
ellauri014.html on line 518: A cartoon depicting Rousseau as a Savage Man, a Yahoo, caught in the woods was more to Hume's taste. He described it to her with relish. "I am represented as a farmer, who caresses him and offers him some oats to eat, which he refuses in a rage; Voltaire and D'Alembert are whipping him up behind; and Horace Walpole making him horns of papier maché. The idea is not altogether absurd." (Edmonds/Eidinow, Enlightened enemies, the Guardian 2007)
ellauri014.html on line 1339: Sikäli kun Rusoon tarkoitus on sanoa Humen linjoilla, että "pitäis" ihan noin vaan paljaana ei ole tosiasia, ellei sanota kenen eduista kulloinkin on kysymys, niin onhan se oikeassa. Eri käsityxet hyvästä on vaan apinoiden ja muiden elukoiden haluja, jotka on yleensä keskenään ristiriidassa.
ellauri021.html on line 80: Perhe muutti Bostoniin 1834. Luisan isä oli transsendentalistiklubin perustajia kuten Emerson ja Thoreau. Romanttista huuhaata, hinduja, Humea ja Swedenborgia. Ne uskoivat et ihmiset on pohjimmaltaan kilttejä. Niinne usein ovatkin, jos niille ollaan kilttejä. Mikä on tuiki harvoin. Vähän sellasta neandertaalimeininkiä.
ellauri024.html on line 1289: Se taitaa mennä samaa tietä kuin Humen giljotiini,
ellauri024.html on line 1301: oikeassa, ja Ilkka Niiniluoto Humen kanssa väärässä.
ellauri026.html on line 268: Tyhmyyden kavereita on izerakkaus ja mielistely. Mikko Tolosen väitöskirjan nimi oli "izerakkaus ja izestä tykkäys Mandevillellä ja Humella." Mä luin sitä jonkun pätkän kun se oli hyllyssä, ihan vaan tutustuaxeni Mikko Tolosen mielenmaisemaan. Nyt en muista paljonkaan. Hume ainakin oli aika izetyytyväinen. Kai sen vois uudestaankin lukea, nyt tän runoelman valossa. Self-love ois niinku izekkyys, ja self-liking niinku ylpeys. Ne pitäis erottaa eri passioixi, ne sanovat.
ellauri029.html on line 484: Vasta 1500-luvulla Francis Bacon kyseenalaisti tämän Euroopassa vallinneen ajatustavan. Kaksi vuosisataa myöhemmin David Hume katsoi, että sattuma voi pitkinä ajanjaksoina selittää suunnittelun harhan. Sata vuotta Humen jälkeen Charles Darwin selitti asian evoluutioteorialla.
ellauri037.html on line 690: Toinen vastaaja on tahattoman humoristinen. Sope kuten Spinoza ja Hume on pessimistinen, ja miehellä on syytäkin olla naisten suhteen pessimistinen. Näät naiset eivät ajattele miesten hyvää vaan omaansa, ovat izekkäitä. Totta kyllä Sope loukkaa naisia, mutta loukkaavakin voi olla totta.
ellauri053.html on line 123: Berkeley, Hume, Kant, Fichte, Hegel, James, Bergson all are united in one earnest attempt, the attempt to reinstate man with his high spiritual claims in a place of importance in the cosmic scheme.
ellauri060.html on line 258: Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Hobbesin, Locken, Humen, Rousseaun ja Raamatun.
ellauri072.html on line 652: Liittyyköhän tää jollain lailla Humen giljotiiniin, joka on ilmeinen talousliberaali kusetus. Pelaajien preferenssit on otettava annettuna, se on peliteorian perusoletuxia. Ei pelaajia muuten huoletta voi tuomita eikä luotettavasti laskea pelin arvoa.
ellauri080.html on line 490: “…amidst all the variety and caprice of taste, there are certain general principles of approbation or blame, whose influence a careful eye may trace in all operations of the mind.” — David Hume (ENTP). Hume oli siis quirky and verbally fluid people person. No jaa, myssypäinen poikames. Yhtä saamattomia olivat kumpikin.
ellauri080.html on line 494: Hence, the TE/FI attitude, represented by Nietzsche, assumes that people do things because they want to, they desire to, they have a passionate, sentimental drive to: desires and feelings are the metaphysical bottom-line, for which structure serves only as a vehicle. Meanwhile, the FE/TI attitude represented by Hume assumes that people do things because that is what makes sense to them: because that is the decision-making paradigm which they are working off of, and all feelings, motivations, and desires result from the way a person chooses to logically view the world, whether they realize it or not. Feelings and motivations are merely the skin of logically ascertainable principles upon which people operate.
ellauri080.html on line 498: These two views of the world are, of course, mutually inimical — they inevitably chase each other’s tails. Nietzsche says to Hume: ‘he stole that bread because he wanted to feed his family,’ to which Hume replies, ‘yes, that is true: but why did he want to feed his family? Because he is adhering to a familial principle,’ to which Nietzsche replies, ‘I suppose you could put it that way, but why is he operating according to that principle? It’s because he wants to, because he loves his family,’ to which Hume replies, ‘yes, but why does he love his family? It’s because that is his logical worldview…’ And so on.
ellauri089.html on line 475: § 35. Summary of chapter. Tulihan se sieltä. Tää on tää iänikuinen talousliberaali silmäänkuseskelu. Että me sielukkaat apinaolennot ollaan jotain luonnon yläpuolella kun me osataan näitä pelejä. Ilkka Niiniluoto 70-luvulla ivaili Ahmavaaran korkkiruuvia, että tosiasioista voitas muka päättää miten asioiden oisi paras olla. Senhän hydran pään katkaisi jo Hume sillä giljotiinilla. Ja eihän maailma ole satunnainen eikä deterministinen, eihän? Kai me ollaan muumipelin pelaajia jotka voi vaikka arvaamalla valkata jonkun parhaan reitin, jonka varrella on 2 näkinkenkiä ja muumitalon avain?
ellauri093.html on line 473: Tässä yhteydessä tuli mieleen taas se havainto että Humen giljotiini on maallistunut versio idealistiveikkojen dualismista. Sama idis että talouslipilaaripelin pelaajat päämäärineen ei ole osa peliä, vaan ne istuu pöydän ympärillä kortit kädessä.
ellauri097.html on line 432: Oliko Hume homo?
ellauri097.html on line 434: Se oli pyylevä poikamies joka arvosteli Rousseaun sex appealia. Mutta onko tämä evidenssi riittävä? Se oli hedonisti, mutta kummalla puolella kalsareita hedone sitä odotti? Ehkä sillä ei ollut väliä. Mixillä oli tollanen myssy päässä Allan Ramsayn kuvassa? The David Hume Hat! Daniel Dennet teetti izelleen sellaisen.
ellauri097.html on line 436: The famous Allan Ramsay portrait of David Hume, hanging in the University of Edinburgh, depicts him wearing a remarkable hat: a unique salmon-coloured turban. I was able to see the original on the occasion of receiving an honorary degree from Edinburgh in 2007, and ever since then I have desired to obtain a replica of that curious hat for myself (to wear on special occasions, such as those requiring academic regalia).
ellauri097.html on line 438: If you are interested in a unique David Hume Turban for yourself, you can email the Edinburgh University Philosophy Society, who are offering a special promotion of £120 per hat (excl. Shipping&Handling). This offer will be open until August 1st.
ellauri097.html on line 440: Bible.org hylkää Humen giljotiinin listiäxeen homoudelta siivet, tai no melan ja peräpainot ainakin. Outoa kyllä Hume hyväxyi determinismin ja piti vapaata tahtoa sen kanssa täysin kompatiibelina. Siitä oli moneen junaan, ehkä yxinäisen miehenkin.
ellauri097.html on line 453: The is-ought fallacy, first articulated, by David Hume is put simply as you can’t get an ‘ought’ from an ‘is.’ The more precise way of characterizing it is this; You cannot have a syllogism that has a moral term in the conclusion if there is no moral term in the premises. To be a valid argument, the conclusion has to follow from the premises. You can’t have anything in the conclusion that isn’t already set up in the premises. Hume identified this particular fallacy in arguments that were based on mere descriptive elements but had a conclusion with moral terms in it. That is the is-ought fallacy.
ellauri097.html on line 654: (Se mikä ei mene pois, vaikka sitä yritetään vastustaa ja häätää, on hyväksyttävä. Sisältäköön tämä hyväksyminen siunauksen. Vaikka tää on kieltämättä nyt Ahmavaaran korkkiruuvin soveltamista, tästä ei Hume olis tykännyt.)
ellauri098.html on line 444: Alexanteri Suuri, Rowan Atkinson, Sirius Black, Bugs Bunny, Borat, Samuel Butler, Julia Child, John Cleese, Wile E. Coyote, Celine Dion, Thomas A. Edison, Stephen Fry, Frederico Fellini, Richard Feynman, Ben Franklin, Garfield (president), Garfield (cat), Hugh Grant, Annie Hall, Tom Hanks, Werner Heisenberg, Alfred Hitchcock, David Hume, Katariina Suuri, Henry Kissinger, Karl Lagerfeld, Tyrion Lannister, N.Macchiavelli, J.S. Mill, Karl Popper, Murray Rothbard (laissez-faire), Bertrand Russell, Babe Ruth, R2-D2, Socrates, Leonardo da Vinci, Voltaire, Frank Zappa
ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume David">Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri115.html on line 147: 1766JJ lähtee David Humen följyssä Englantiin. Voltaire vittuilee Emilestä. "Meitä hävettää ja surettaa kertoa että tää heppu, joka kärsii vielä pornoilunsa seurauxista, raahaa armenialaisexi naamioituneena mukanaan paikasta toiseen naista jonka mamman kuoleman se on ize aiheuttanut, ja jonka lapset se on rontannut löytöeläinklinikalle..." Samana vuonna JJ riitaantuu myös Humen ja muiden brittiläisten kaa. Nyt ei mene hyvin.
ellauri115.html on line 385: 8. kävelyssä Janne jauhaa sitä salaliittoteoriaa. Humelle ja sille oli yhteistä että ne molemmat luuli olevansa jotain puhtoisia pulmusia, todella mukavia luonteita.
ellauri115.html on line 394: Hume was immensely proud of his upright reputation; one might say he gloried in his goodness. In 1776, close to death from bowel cancer, he summarised his life in a short, unrevealing essay. He was, he wrote, "a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions".
ellauri115.html on line 396: Hume still felt, justly, under-appreciated. The "banks of the Thames", he insisted, were "inhabited by barbarians". There was not one Englishman in 50 "who if he heard I had broke my neck tonight would be sorry". Englishmen disliked him, Hume believed, both for what he was not and for what he was: not a Whig, not a Christian, but definitely a Scot. In England, anti-Scottish prejudice was rife. But his homeland too seemed to reject him. The final humiliation came in June 1763, when the Scottish prime minister, the Earl of Bute, appointed another Scottish historian, William Robertson, to be Historiographer Royal for Scotland.
ellauri115.html on line 398: Hume's friends travelling in France had already told him about his incomparable standing in Parisian society. And the two years he spent in Paris were to be the happiest of his life. He was rapturously embraced there, loaded, in his words, "with civilities". Hume stressed the near-universal judgment on his personality and morals. "What gave me chief pleasure was to find that most of the elogiums bestowed on me, turned on my personal character; my naivety & simplicity of manners, the candour and mildness of my disposition &tc." Indeed, his French admirers gave him the sobriquet Le Bon David, the good David.
ellauri115.html on line 400: The lavish attention paid by women must have come as a pleasant shock to this obese bachelor in his 50s. James Caulfeild (later Lord Charlemont), who'd once described Hume's face as "broad and fat, his mouth wide, and without any other expression than that of imbecility", observed how in Paris, "no lady's toilette was complete without Hume's attendance".
ellauri115.html on line 402: Hume penned an unreserved panegyric to a clerical friend in Scotland comparing Rousseau to Socrates and, like a starry-eyed lover, seeing beauty in his adored one's blemishes: "I find him mild, and gentle and modest and good humoured ... M. Rousseau is of small stature; and would rather be ugly, had he not the finest physiognomy in the world, I mean, the most expressive countenance. His modesty seems not to be good manners but ignorance of his own excellence."
ellauri115.html on line 404: Several of his philosopher friends tried to shake Hume from his complacency. Grimm, D'Alembert and Diderot all spoke from personal experience, having had a spectacular falling-out with the belligerent Rousseau in the previous decade.
ellauri115.html on line 406: In consequence, they had totally severed relations with him. Most chilling was the warning from Baron d'Holbach. It was 9pm on the night before Hume and Rousseau set out for England. Hume had gone for his final farewell. Apologising for puncturing his illusions, the baron counselled Hume that he would soon be sadly disabused. "You don't know your man. I will tell you plainly, you're warming a viper in your bosom."
ellauri115.html on line 408: Of course it must have been galling for Hume, hailed in Paris, to be reduced, in the shrewd observation of an intimate Edinburgh friend, William Rouet, Professor of Ecclesiastical and Civil History, to being "the show-er of the lion". The lion stood out in his bizarre Armenian outfit, complete with gown and cap with tassels, and was almost everywhere accompanied by his dog, Sultan. Hume was astounded by the fuss, somewhat meanly putting it down to Rousseau's curiosity value.
ellauri115.html on line 410: He was still insistent on his love for Rousseau - at least when writing to his French friends. He told one, "I have never known a man more amiable and more virtuous than he appears to me; he is mild, gentle, modest, affectionate, disinterested; and above all, endowed with a sensibility of heart in a supreme degree ... for my part, I think I could pass all my life in his company without any danger of our quarrelling ..." Indeed, a source of their concord, Hume thought, was that neither one of them was disputatious. When he repeated the sentiments to D'Holbach, the baron was glad that Hume had "not occasion to repent of the kindness you have shown ... I wish some friends, whom I value very much, had not more reasons to complain of his unfair proceedings, printed imputations, ungratefulness &c."
ellauri115.html on line 412: Rousseau was already seized with the glimmerings of a plot; he warned his Swiss friends that his letters were being intercepted and his papers in danger. By June, the plot was starkly clear to him in all its ramifications - and at its centre was Hume. On June 23, he rounded on his saviour: "You have badly concealed yourself. I understand you, Sir, and you well know it." And he spelled out the essence of the plot: "You brought me to England, apparently to procure a refuge for me, and in reality to dishonour me. You applied yourself to this noble endeavour with a zeal worthy of your heart and with an art worthy of your talents." Hume was mortified, furious, scared. He appealed to Davenport for support against "the monstrous ingratitude, ferocity, and frenzy of the man".
ellauri115.html on line 414: Hume's eyes were on France, in particular, and his reputation as the good David. His first denunciations of Rousseau were made to his friends in Paris; his Concise and Genuine Account of the Dispute between Mr. Hume and Mr. Rousseau would be published there in French, edited by Rousseau's enemies. He studiously avoided communicating with Mme de Boufflers, knowing she would, as she did, urge "generous pity". Hume's descriptions of Rousseau as ferocious, villainous and treacherous ensured joyful coverage in newspapers and discussions in fashionable drawing rooms, clubs and coffee houses. The actor-manager David Garrick wrote to a friend on July 18 that Rousseau had called Hume "noir, black, and a coquin, knave".
ellauri115.html on line 416: In his reply to Rousseau, Hume (unwisely) demanded that Rousseau identify his accuser and supply full details of the plot. To the first, Rousseau's answer was simple and powerful: "That accuser, Sir, is the only man in the world whose testimony I should admit against you: it is yourself." To the second, Rousseau supplied an indictment of 63 lengthy paragraphs containing the incidents on which he relied for evidence of the plot and how Hume had deviously pulled it off. This he mailed to his foe on July 10 1766. The whole document managed to be simultaneously quite mad but resonating with inspired mockery and tragic sentiment.
ellauri115.html on line 418: In hindsight, it seems unlikely that they were ever going to get along, personally or intellectually. Hume was a combination of reason, doubt and scepticism. Rousseau was a creature of feeling, alienation, imagination and certainty. While Hume's outlook was unadventurous and temperate, Rousseau was by instinct rebellious; Hume was an optimist, Rousseau a pessimist; Hume gregarious, Rousseau a loner. Hume was disposed to compromise, Rousseau to confrontation. In style, Rousseau revelled in paradox; Hume revered clarity. Rousseau's language was pyrotechnical and emotional, Hume's straightforward and dispassionate.
ellauri115.html on line 420: Among Rousseau's numerous charges were Hume's misreading of a key letter from Rousseau about a royal pension. That error embroiled King George III. The king was just one of the many prominent figures to be sucked into the quarrel: others included Diderot, D'Holbach, Smith, James Boswell, D'Alembert and Grimm. Walpole became a key player. Voltaire piled in too, unable to resist the chance to strike at Rousseau.
ellauri115.html on line 422: A cartoon depicting Rousseau as a Savage Man, a Yahoo, caught in the woods was more to Hume's taste. He described it to her with relish. "I am represented as a farmer, who caresses him and offers him some oats to eat, which he refuses in a rage; Voltaire and D'Alembert are whipping him up behind; and Horace Walpole making him horns of papier maché. The idea is not altogether absurd."
ellauri115.html on line 424: Hume had demolished the arguments purporting to prove the existence of God, including Rousseau's favourite argument from design - the claim that only a supreme and benevolent being could explain the wonder and order in the world. This argument, Hume insisted, was untenable. How could it account for the suffering in the world? How can we infer that there is just one architect of the world, and not a co-operative of two or more?
ellauri115.html on line 427: Hume suggested to Mme de Boufflers and others that for his own sake Rousseau would best be locked away as a madman. Le Bon David's reason had become a slave to his passions.
ellauri117.html on line 589: John Locke (29. elokuuta 1632 Wrington, Somerset – 28. lokakuuta 1704 Essex) on tunnetuimpia uuden ajan filosofeja. Hän on tunnettu sekä tietoteoriastaan että yhteiskuntafilosofiastaan. Tietoteoreetikkona Locke luokitellaan yleensä brittiläisiin empiristeihin eli kokemusajattelun kannattajiin yhdessä David Humen ja George Berkeleyn kanssa.
ellauri117.html on line 620: Locke's theory of mind is often cited as the origin of modern conceptions of identity and the self, figuring prominently in the work of later philosophers such as Jean-Jacques Rousseau, David Hume, and Immanuel Kant. Lipilaari kusipäitä koko konkkaronkka. Locke was the first to define the self through a continuity of consciousness. He postulated that, at birth, the mind was a blank slate, or tabula rasa. Contrary to Cartesian philosophy based on pre-existing concepts, he maintained that we are born without innate ideas, and that knowledge is instead determined only by experience derived from sense perception. Eli tääkin vielä.
ellauri117.html on line 667: The 388-year-old philosopher was born in Wrington, England. He earned a medicine degree from Oxford in 1674. He had influential theories on limited government, right to property, and the social contract. His theory of mind led to modern understandings of identity and the self and influenced Kant, Hume, and Rousseau.
ellauri145.html on line 334: Hument le vieux parfum d’un flacon débouché. Joista nousee väljähtyneen pullon hajua.
ellauri151.html on line 384: Hamannin epäluottamus järkeen ja valistukseen johti hänet johtopäätökseen, jonka mukaan usko Jumalaan oli ainoa ratkaisu filosofian kiusallisiin ongelmiin. Hamann sai paljon vaikutteita David Humen kirjoituksista. Hänet muistetaan siitä, että hän käytti kuvaa Sokrateesta, joka väitti ettei tiedä mitään, teoksessaan Socratic Memorabilia, jossa hän arvosteli valistuksen riippuvuutta ihmisjärjestä.
ellauri155.html on line 685: You must also note that God predestines people such as Paul and his friends in Rom. 8:30, and Eph. 1:5, 11. There is, however, controversy as to the nature of this predestination. In the Reformed (Calvinist) camp, predestination includes individuals. In other words, the Reformed doctrine of predestination is that God predestines whom He wants to be saved and that without this predestination, none would be saved. The non-Reformed camp states that God predestines people to salvation, but that these people freely choose to follow God on their own. In other words, in the non-Reformed perspective, God is reacting to the will of individuals and predestining them only because they choose God, whereby contrast the Reformed position states that people choose God only because He has first predestined them. I must say that the non-reformed position 2) sounds like gobbledygook. Either you get predestined or you don´t, what the fuck. Who was it that thought predestination and free will were compatible, was it Hume? Yes it was! The Stanford Encyclopedia of Philosophy paper on this topic is so wordy that it needed translating into Basic English.
ellauri155.html on line 688: Humoristic Hume exhumed
ellauri155.html on line 690: Porukat on sitä mieltä että pulskan David Humen panos vapaaseen tahtokeskusteluun on ihan parhautta "compatibilistisen" kannan puolesta, eli että apinan vapaus ja moraalinen vastuu sopii yhteen determinismin kanssa. Tää aihe on musta aina ollut aivan tarpeetonta länkytystä, totta kai se sopii. Tällä lailla se apinoiden kexi murenee, ei siinä mitään, apinat hoitaa nää hommat länkytyxellä. Apinat paukuttavat symbaaleja ja läxyttävät toisiaan, se on niiden tapa tyhjentää vieteri.
ellauri155.html on line 692: Paizi Humen kädenheilutuxillekin on jo 2 tulkintaa. Ei tää ole helppoa! Klassisen kertomuksen mukaan Hume pelleilee "vapauden" ja "välttämättömyyden" sananselityxen kanssa. Naturalistisessa veetään mukaan tollaset shaftesburylaiset moraalin tunteet.
ellauri155.html on line 694: Humen käsitys syy-seuraussuhteesta ja sen tarpeellisuudesta ovat erittäin merkityksellisiä molempien tulkintojen kannalta. Viimeisessä osassa tarkastellaan Humen näkemysten merkitystä vapaasta tahdonvapaisyydestä uskontokysymyksissä. Hyppäämme tylsän keskiosan yli ja teemme vain jaxot 1 ja 6.
ellauri155.html on line 698: Humen vakiintunut näkemys on ollut monien vuosien ajan, että hän on klassisen compatibilismin päähenkilö ja perustajahahmo talousliberaalissa perinteessä, joka ulottuu Hobbesista Humen kautta Milliin, Russelliin, Schlickiin ja Ayeriin.
ellauri155.html on line 702: Humen strategia on pitkälti sama kuin Hobbesin noudattama. Tässä mielessä erityisen tärkeää on kahdenlaisen vapauden välinen ero. Humen näkemykset vapaudesta tutkielmassa eivät kuitenkaan ole täysin yhdenmukaisia hänen myöhempien näkemystensä kanssa. Hume ei toimi täysin ennaltamäärätysti, se on vähän älyvapaa.
ellauri155.html on line 709: Ize asiassa Hume on näkevinään apinoiden pesäpuuhissa samaa necessityä kuin kivikunnassa, ja se onkin tarpeellista jotta hommat hoituisivat, ja erityisen tarpeellista se on jotta tyypit uskoisivat jumalaan. Hume toistaa enimmäkseen monissa muissa compatibilist-tileissä esiintyvän väitteen, jonka mukaan välttämättömyyttä (determinismiä) tarvitaan tukemaan yleisesti tulevaisuuteen suuntautuvaa, utilitaristista teoriaa moraalisesta vastuusta ja rangaistuksesta. Höh, entäs teodikea, Mr. Hume? Ei tää nyt kyllä täysin komputoi. Hume luuli että poistamalla kausaatiosta salaisen energian se selvittäisi jotenkin myös vapaan tahdon ongelman. Paskat se mitään siinä muuttaa. Olikohan tää Hume nyt mistään kotoisin. Pääasiahan oli vapauden määrittely pakotuxen puutteexi, ja sen hoiteli jo vanha kunnon Ari.
ellauri155.html on line 715: The incompatibilist maintains that if our willings and choices are themselves determined by antecedent causes then we could never choose otherwise than we do. Given the antecedent causal conditions, we must always act as we do. We cannot, therefore, be held responsible for our conduct since, on this account, we have no “genuine alternatives” or “open possibilities” available to us. Incompatibilists, as already noted, do not accept that Hume’s notion of “hypothetical liberty”, as presented in the Enquiry, can deal with this objection. It is true, of course, that hypothetical liberty leaves room for the truth of conditionals that suggest that we could have acted otherwise if we had chosen to do so. However, it still remains the case, the incompatibilist argues, that the agent could not have chosen otherwise given the actual circumstances. Responsibility, they claim, requires categorical freedom to choose otherwise in the same circumstances. Hypothetical freedom alone will not suffice. One way of expressing this point in more general terms is that the incompatibilist holds that for responsibility we need more than freedom of action, we also need freedom of will – understood as a power to choose between open alternatives. Failing this, the agent has no ultimate control over her conduct.
ellauri155.html on line 719: Tässä käsittelyssä Humen ymmärretään puolustavan pohjimmiltaan tulevaisuuteen suuntautuvaa ja utilitaristista kertomusta moraalisesta vastuusta. Thomas Hobbesin kaltaisten ajattelijoiden jälkeen Hume huomauttaa, että palkkiot ja rangaistukset saavat ihmiset toimimaan jollain tavalla eikä toisissa, mikä on selvästi huomattava sosiaalinen hyödyllisyys (T 2.3.2.5/410; EU 8.2897–98). Tällaista tulevaisuuteen suuntautuvaa, utilitaristista vastuullisuutta ovat kehittäneet edelleen monet muut compatibilistit, joiden kanssa Hume on usein tiiviisti tunnistettu (esimerkiksi Moritz Schlick ja J.J.C. Smart). Tämänkaltaisia tulevaisuuteen suuntautuvia, utilitaristisia kertomuksia on arvosteltu. Kaikenlaisten kantilaisten mukaan, perusongelma on se, että he ovat täysin sokeita aavikon asioille ja siten puuttuvat vaaditusta (taaksepäin katsovasta) kostotekijästä, jota tällä alalla tarvitaan.
ellauri155.html on line 723: Hume myöntää tietenkin, että meillä on rajallinen kyky muuttaa ja muuttaa luonnettamme. Hume myöntää erityisesti, että voimme jossain määrin vaalia ja parantaa moraalista luonnettamme itsekritiikin ja itseymmärryksen avulla. Hän korostaa kuitenkin, että kaikki tällaiset ponnistelut ovat laajuudeltaan ja vaikutukseltaan rajoitettuja (ESY 169) ja että tämän lisäksi "miehen on oltava etukäteen siunattavan hyveellinen", jotta tällaiset "uudistuspyrkimykset" voidaan alun perin toteuttaa.
ellauri155.html on line 727: In the Treatise, as was noted earlier, Hume argues that one of the reasons “why the doctrine of liberty [of indifference] has generally been better receiv’d in the world, than its antagonist [the doctrine of necessity], proceeds from religion, which has been very unnecessarily interested in this question” (T 2.3.2.3/409). He goes on to argue “that the doctrine of necessity, according to my explication of it, is not only innocent, but even advantageous to religion and morality”. In the final passages of the Enquiry discussion of liberty and necessity (EU 8.32–6/99–103) – passages which do not appear in the original Treatise discussion – Hume makes it plain exactly how his necessitarian principles have “dangerous consequences for religion”.
ellauri155.html on line 729: Traktaatissa Hume väittää, että vapauden oppi saa alkunsa uskonnosta, joka on ollut hyvin tarpeettomasti kiinnostunut tästä kysymyksestä. Hän jatkaa väittäen, että "välttämättömyyden oppi, minun selittämäni mukaan, ei ole vain viaton, vaan jopa eduksi uskonnolle ja moraalille". Tutkielmassa Hume tekee selväksi, miten hänen välttämättömillä periaatteillaan on "vaarallisia seurauksia uskonnolle". Voidaan esimerkiksi sanoa, että on olemassa jatkuva välttämättömien syiden ketju, ennalta määrätty ja ennalta määrätty, ulottuen kaikkien alkuperäisestä syystä jokaisen ihmisen olennon jokaiseen tahdoseen... Kaikkien tahtojemme perimmäinen Kirjoittaja on maailman Luoja, joka ensin antoi liikettä tälle valtavalle koneelle ja asetti kaikki olennot siihen erityisasemaan, josta jokaisen myöhemmän tapahtuman, väistämättömän välttämättömyyden vuoksi, on johdettava. Ihmisen toiminnalla ei siis voi olla moraalista turpitaatiota lainkaan, koska se etenee niin hyvästä syystä; tai jos heillä on turpitudet, heidän on otettava Luojamme mukaan samaan syyllisyyteen, vaikka hänen tunnustetaan olevan heidän perimmäinen syynsä ja tekijänsä. (EU 8.32/99–100) Eli kaikki paska onkin herra isoherran oma syy, mikä oli todistettava!
ellauri155.html on line 733: Tähän Hume vetää sitten takataskusta tän senttimenttihäsläyxen. Eli vaikkei noi maailmassa tapahtuvat jutut oliskaan pahoja noin niinkuin loppupeleissä (kert ne on hyvän jumalasedän nimtuten tarkoitus), ne tuntuu meistä pahalta, eli ne on apinamittakaavassa hyviä tai pahoja. Moral sentiments, who was it who thought we have those? Aw yes, the third earl of Shaftesbury. They are comparable to taste in arts. Mautonta! se tuhahti kuin Aarne Kinnunen.
ellauri155.html on line 735: On selvää, että Hume esittää kaksi asiaa. Ensinnäkin, jos Jumala on maailman luoja ja ennalta määrätty ja ennalta määrätty kaikki, mitä siinä tapahtuu, niin moraalisen pahan (ilmeinen) olemassaolo johtuu hänestä, ja sittenhän "meidän on vedettävä takaisin täydellisyyden ominaisuus", jonka annamme hänelle. Toiseksi, jos Jumala on moraalisen pahuuden perimmäinen tekijä, kukaan yksittäinen ihminen ei ole vastuussa tekemistään rikoksista. Toinen väite ei seuraa ensimmäisestä väitteestä. sanoo Hume, olkoonkin että jumala on ilmeisesti ilkimys, se ei tee omaisuusrikoxista vähemmän ilkeitä, koska meistä nyt yxinkertaisesti tuntuu pahalta.
ellauri155.html on line 737: Hume toisin sanoen ottaa (syvästi epäuskoisen) askeleen osoittaakseen, että jos Jumala on olemassa ja on universumin luoja, hän ei ole sen enempää vapaa synnistä kuin ihmiset ovat. Humen mukaan meidän on tuomittava Jumalaa, kun tuomitsemme ihmisiä hänen maailmansa vaikutusten perusteella, ja meidän on sitten mukautettava tunteitamme vastaavasti. Ei todellakaan ole mitään muuta luonnollista tai järkevää perustaa, jolla löytäisimme tunteemme Jumalaa kohtaan. Tietyissä suhteissa voimme siis ymmärtää paremmin, kuinka me (ihmiset) voimme saattaa Jumalan vastuuseen, kuin me voimme ymmärtää, kuinka Jumalan pitäisi saattaa ihmiset vastuuseen (eli koska meillä ei ole tietoa hänen tunteistaan tai vaikka hänellä olisi niitä. Se eze sanoi sitä tai tätä ei merkize sitä eikä tätä, se saattoi valehdella, ilkimys kun oli.
ellauri155.html on line 739: Vaikka on selvää, että Humen keskustelu vapaasta tahdonvastaisuudesta ensimmäisessä tiedustelussa on osa hänen laajempaa kritiikkiään kristillistä uskontoa kohtaan, on kuitenkin laajalti katsottu, että Humen aikaisemmassa keskustelussa "Vapauden ja välttämättömyyden" tutkielmassa ei ole mitään tästä epäuskollisesta sisällöstä tai merkityksestä. (Koska Hume "kastroi" työnsä ja poisti useimmat tällaiset kohdat.) Hemmetti, onhan se nyt selvää ilman Humeakin, ihan vaan raamattua lukemalla, että telttahenkilöiden jumala oli aivan vitunmoinen ilkimys.
ellauri155.html on line 741: Humen tutkielman ydintyö – todellakin hänen yleinen (epäuskoinen tai "ateistinen") filosofinen näkemyksensä – on se, että moraalinen ja sosiaalinen elämä eivät perustu eikä vaadi kristillisen metafysiikan dogmeja. Humen naturalistinen kehys moraalisen ja sosiaalisen elämän ymmärtämiseksi sulkee pois paitsi libertarianismin metafysiikan (esim. aineettomien aineiden "moraalisen" syy-yhteyden muodot) lisäksi myös kaikki muut teologisesti inspiroidun metafysiikan, joka yleensä liittyy siihen (eli Jumala, kuolematon sielu, tuleva valtio ja niin edelleen). Uskonnon metafysiikka, Hume ehdottaa, vain hämmentää ja peittää ymmärryksemme näistä asioista ja piilottaa niiden todellisen perustan ihmisluonnossa. Humen näkemykset vapaasta tahdon ja moraalisen vastuun aiheesta, kuten on esitetty kohdissa "Vapauden ja välttämättömyyden" ja muualla hänen kirjoituksissaan, ovat juuri se käännekohta, johon tämä perusteesi kääntyy.
ellauri155.html on line 743: Hyvä Hume! Terveisiä äiskälle sinne koxinlapioizijoiden porukkaan!
ellauri155.html on line 868: One can see in this paper an application of some ideas of a Humean character to a domain to which Hume himself was not inclined to apply them. There is also a suggestive affinity with Kant’s attempt to dissolve the problem of free will in the Critique of Pure Reason.
ellauri155.html on line 1024: Hume, & Russell. As to my own part in the matter, I make no sacrifice: je ne
ellauri160.html on line 184: Apparently Ezra had not read the empiricist philosophers (Hobbes, Locke, Hume, Smith), who literally equate morality with respect for property.
ellauri161.html on line 897: Bible, Platon, Aristote, Plutarque, Origène, Pères de l'Église, Thomas d'Aquin, Machiavel, Malebranche, Bossuet, Fénelon, Giambattista Vico, Montesquieu, Hume, Rousseau, Saint-Martin, Burke
ellauri221.html on line 73: The club’s name derives from its head waiter, Edward Poodle. Poodles quickly built up a prestigious reputation among London’s powerful and wealthy classes, and its membership reflected this, numbering numerous politicians and members of the British aristocracy. Members have included former British Prime Minister Winston Churchill, John Perfumo (a politician who resigned after the notorious Perfumo affair scandal, whereby he was revealed as having an affair with 19-year-old model Helen Keller), philosopher David Hume, economist and philosopher Adam Smith, and author Ian Fleming, creator of the world’s most famous fictional spy, James Bond.
ellauri247.html on line 197: In W. M. Thackeray's novel Vanity Fair, Rebecca Sharp and Miss Rose Crawley read Humphry Clinker: "Once, when Mr. Crawley asked what the young people were reading, the governess replied 'Smollett'. 'Oh, Smollett,' said Mr. Crawley, quite satisfied. 'His history is more dull, but by no means so dangerous as that of Mr. Hume. It is history you are reading?' 'Yes,' said Miss Rose; without, however, adding that it was the history of Mr. Humphry Clinker."
ellauri247.html on line 268: Like Mr. Brattle, in The Vicar of Bulhampton, he was thinking always of the evil things that had been done to him. With the pawky (scottish: having a mocking or cynical sense of humour) and philosophic Scots of his own day (Robertson, Hume, Adam Smith, and "Jupiter" Carlyle) he had little in common, but with the sour and mistrustful James Mill or the cross and querulous Carlyle of a later date he had, it seems to me, a good deal.
ellauri282.html on line 73: [2.4. klo 23.08] +358 44 2776451: Jossain oli miten Humen giljotiinin uskottavuus on pantu koetteelle. Voi olla että Goljat sittenkin voittaa.
ellauri282.html on line 75: [2.4. klo 23.34] Oma Profiili: Humen giljotiini on idealistista sumutusta.
ellauri282.html on line 77: [3.4. klo 12.23] +358 44 2776451: Luen Otto Pipatin open access kirjaa Westermarckista ja sen oppilaista. Jos W ihaili Humea ja Smithiä, ja on vaikuttanut paljon Malinowskiin, ja Hume herättänyt Kantin dogmaattisuuden unesta, maailman myllerrys muutti kaikkea: älä tee toiselle sitä mistä se ei ole vamis maksamaan. One for me, one for you, 10% to the collection and 4% for the owners. Kun kaupallinen järjestelmä monimutkaistuu, Humen sentimentit ja human understanding vähitellen venähtää. Ehkä westermarckilainen teoria hyväksymisen emfaattisista ja hylkäämisen inhon tunteista moraalisten käsitysten pohjana on osa tällaista venymistä: pyrkimystä hieman väljempiin liiveihin. Voisihan ajatella että rakasta lähimmäistä, koaka hän voi olla vielä asiakkaasi, tai ratkaiseva äänestäjä.
ellauri282.html on line 97: [3.4. klo 14.40] +358 44 2776451: Koskiko Humen giljotiini sittenkin vain positiivista oikeutta, jossa siitä miten laki on ei saa päätellä miten sen moraalisesti pitäisi olla. Humen sittemmin harrastamaan Englannin hiatorian suhteen akatuksesta on voinut olla tpdellista hyötyä. Oliko David Hume aikansa Teemu Keskisarja?
ellauri282.html on line 99: [3.4. klo 18.53] Oma Profiili: Humella oli hassu itämainen hattu päässä eräässä kuvassa. Teemu Keskisarjasta kuulin vasta nyt. Vielä höyhensarjalaisempi kuin "Teme" Selänne, jonka selän kyllä joku härkä saisi katkaista.
ellauri282.html on line 101: [3.4. klo 19.14] Oma Profiili: The famous Allan Ramsay portrait of David Hume, hanging in the University of Edinburgh, depicts him wearing a remarkable hat: a unique salmon-coloured turban. I was able to see the original on the occasion of receiving an honorary degree from Edinburgh in 2007, and ever since then I have desired to obtain a replica of that curious hat for myself (to wear on special occasions, such as those requiring academic regalia).
ellauri282.html on line 102: If you are interested in a unique David Hume Turban for yourself, you can email the Edinburgh University Philosophy Society, who are offering a special promotion of £120 per hat (excl. Shipping&Handling). This offer will be open until August 1st.
ellauri282.html on line 108: [3.4. klo 19.38] +358 44 2776451: Siksi Humen mukaan ei pidä pitää kiirettä, kun kaikki tapaukset on tunteen alaisia, että normilain perusteella ei pidä höökää. Kaikki nää Wck:kin kuitenkin pyrkii lopulta yleisiin normeihin. Olikohan tää mikä herätti Kantin "dogmaattisuuden unesta" että on tunteet? Mut siis elukat haluaa, siis niin pitää. Vai pitäs niinkuin elukat, no pitäs pitäs!
ellauri283.html on line 197: Nietzsche toteaa, että yhteiskunnan yleisenä periaatteena olla loukkaamatta, hyödyntämättä tai olla väkivaltaisia muita kohtaan on "tahto elämän kieltämiseen, hajoamisen ja rappeutumisen periaate". Hän jatkaa väittäen, että elämä on "pohjimmiltaan ottamista, vahingoittamista, outojen ja heikkojen valloittamista". Nietzsche pitää aivan oikein Englantia karkeana, synkänä, julmempana kuin saksalaiset ja julistaa, että "he eivät ole filosofista rotua". Hän erottaa Baconin, Hobbesin, Humen ja Locken edustavan "filosofi-käsitteen alenemista ja devalvaatiota enemmän kuin vuosisadalla". Nietzsche käsittelee myös käännösongelmia ja saksan kielen lyijyä.
ellauri348.html on line 748: Syklillä oli vähemmän vaikutusta Brittein saarilla. Samuel Johnson piti sitä "toisena todisteena skotlantilaisten salaliitosta kansallisessa valheessa", kun taas irlantilaiset vastustivat Macphersonin omien perinteidensä väärinkäyttöä. Macpherson edisti aineiston skotlantilaista alkuperää, ja irlantilaiset historioitsijat vastustivat häntä kiivaasti, koska he kokivat, että heidän perintöään approprioitiin. David Hume peruutti lopulta Macphersonin alkuperäisen tukensa ja vitsaili, ettei hän voinut hyväksyä runojen väitettyä aitoutta, vaikka "viisikymmentä karvakätistä ylämaalaista" takaisi sen. Samuel Johnson, Touretten syndroomainen englantilainen kirjailija, kriitikko ja elämäkerturi, oli vakuuttunut siitä, että Macpherson oli "vuoripankki , valehtelija ja huijari ja että runot olivat väärennöksiä". Johnson hylkäsi myös runojen laadun. Kun kysyttiin: "Mutta tohtori Johnson, uskotko todella, että kukaan nykyajan mies voisi kirjoittaa sellaista runoutta?" hän vastasi kuuluisasti: "Kyllä. Monet miehet. Monet naiset. Ja monet lapset." Johnsonin sanotaan kutsuneen Ossianin tarinaa "yhtä törkeäksi kusetukseksi kuin koskaan, mikä maailmaa vaivasi". Väitteensä tueksi Johnson kutsui gaelia myös barbaarisen kansan töykeäksi puheeksi ja sanoi, ettei siitä edes ollut yli 100 vuotta vanhoja käsikirjoituksia. Vastauksena todistettiin, että Advocates' Library Edinburghissa sisälsi 500 vuotta vanhoja gaelinkielisiä käsikirjoituksia, jotka ovat vieläkin vanhempia. 1800-luvun alkuun mennessä syklillä oli rajallinen rooli Skotlannin isänmaallisessa retoriikassa.
ellauri360.html on line 203: H L Humes : Maanalainen kaupunki
ellauri374.html on line 351: Gary Humen lainaukset
xxx/ellauri013.html on line 465: David Hume kerskaili hyveellisen miehen maineella, ikäänkuin kieriskeli omassa paremmuudessaan. USA:n kapinavuonna se kuoli peräsuolen syöpään kunnon anaalipersoonana, ja teki vielä tiivistelmän omasta vaelluxestaan. Hän oli, hän kirjoitti, a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions. Omakehu haisi pahemmin kuin suoli. Vertaa Bertrandiin, joka somisti myös oman hautakivensä. Hume pikku narsistia pelotti, että paranoidi sveitsari Rousseau nostaisi metakan, mustaisi sen pyhimyxen maineen, kun Hume koitti fumigoida riitapukaria ulos briteistä. Sitähän se yritti, muttei oma maine riittänyt.
xxx/ellauri027.html on line 1322: ”Minua tosin häiritsee, miten usein jää tajuamatta arvojen ja faktojen ero, ja että ne sekoitetaan keskenään. Virhe toistuu jatkuvasti.” Humen giljotiinilla on töitä. Ja Aulinin korkkiruuvilla.
xxx/ellauri056.html on line 507: Kant havaitsi kohta herättyään, että hän oli epäonnistunut. Hän kiitti David Humea herätyxestä ”dogmaattisesta unesta”. Hume oli empiirinen idealisti, Kant empiiris-rationaalinen. Se istui aidalla.. Humen giljotiini on samanlaista narsistis-humanistista huuhaata.
xxx/ellauri057.html on line 873: Mauri kiertää vastapäivään Ahmavaaran korkkiruuvia, Humen vastaisesti johtaa oughtin iissistä. Apinan tehtävä voidaan johtaa luonnonlaeista. Pienen koiran ja neekerin lapsellinen ajatustapa ja autuaallinen tarpeiden tyydytys toisten armosta ei Maurisesta apinalle enää riitä. Älyn terotus olkoon tästä lähin apinaköörin tarkoitus. Maurise on tietävinään et hengenmuonaa ei voi ylensyödä. (Peliriippuvaiset nuorukaiset olkoot vastaesimerkkinä.)
xxx/ellauri129.html on line 817: Hume" title="David Hume">David Hume
xxx/ellauri130.html on line 674: | Kuolen nopeasti ja iloisesti. | David Hume, v.s. | M | KILL! |
xxx/ellauri174.html on line 653: "Mutta – nämä ovat sanoja, joihin olet menettänyt oikeuden lausua. Koska kattilasta nousevan savun vuoksi olet kieltänyt kaikki uskomukset, jotka niin monet miljoonat sankarit, ajattelijat ja marttyyrit olivat testamentanneet sinulle yli kuuden tuhannen vuoden ajan, te, jotka olette vain peräisin ikuisesta huomisesta, jonka aurinko voi hyvin olla että ei nousekaan (Hume). Mihin pidit tuskin eilisestä lähtien parempana edeltäjiesi niin sanottuja muuttumattomia periaatteita planeetalla, kuninkaat, jumalat, perheet, isänmaat? Tälle pienelle savulle, joka ne viheltää ja hajottaa ne tuulen mukaan, kaikkiin maan uriin, kaikkien meren aaltojen väliin! Kahdessakymmenessä viidessä vuodessa viisisataatuhatta veturihengitystä ovat riittäneet upottamaan "valaistuneet sielusi" syvimpään epäilyyn kaikesta siitä, mikä oli ihmiskunnan yli kuuden tuhannen vuoden uskoa.
xxx/ellauri199.html on line 1049: In The War on the West, Douglas Murray shows how many well-meaning people have been fooled by hypocritical and inconsistent anti-West rhetoric. After all, if we must discard the ideas of Kant, Hume, and Mill for their opinions on race, shouldn’t we discard Marx (Karl, Groucho´s OK), the Jew whose work is peppered with racial slurs and anti-Semitism? Embers of racism remain to be stamped out in America, but what about the raging racist inferno in the Middle East and Asia? What about Israel? Nigeria?
102