ellauri038.html on line 261: Brian Leiter on Lain, Evankeliumin ja Humaanien arvojen gauleiter Chicagon yliopistosa. Hän kirjoitti Nietzschen kirjan moraalista, ja osan monista muista Nietzschen kirjoista. Hänellä on tartuttava influenssablogi netissä nimeltä Leiter raportoi.
ellauri089.html on line 327: Humaani eli apinaani.
ellauri158.html on line 532: Humaaniruumis koostuu hirmu monista osista jotka nekin on komposiitteja.
ellauri158.html on line 540: Humaaniruumiin eri osat ja sitä lyytä koko korpus vaikuttuu hurjan monilla tavoilla muista kappaleista.
ellauri158.html on line 545: Humaaniruumis tarvizee säilymiseen hemon monta muuta ruumista, joista se koko ajan ikäänkuin uusintuu.
ellauri158.html on line 553: Humaaniruumis voi liikuttaa ja siirtää muita ruumiita hurjan monilla tavoilla.
ellauri158.html on line 557: Humaanimieli on sovelias havaizemaan kaikenlaista, ja sitä soveliaampi mitä notkeampi ruumis sillä on.
ellauri158.html on line 597: Humaani mieli ei tunne ize humaania korpusta, eikä tiedä sen olevankaan muusta kuin korpuxen tölväisyistä.
ellauri158.html on line 601: Humaanille mielelle ilmestyy myös jumalasta ajatus, tai tieto, joka samalla lailla seuraa ja kantautuu sille kuin tieto humaanista ruumiista. (Nähtävästi.)
ellauri158.html on line 613: Humaani mieli ei havaize vaan ruumiin tölväisyjä, vaan myös näiden tölväisyjen ideat.
ellauri158.html on line 621: Humaanilla mielellä ei ole adekvaattia tietoa humaanin ruumiin osista.
ellauri158.html on line 629: Humaani mieli ei havaize mitään ulkoista ruumista oikeesti olemassa, vaan pelkästään oman ruumiin vaikutusten kautta.
ellauri158.html on line 641: Humaanin ruumiin vaikutusten ideat, mikäli ne kulkeutuvat humaaniin mieleen, eivät ole kirkkaita eikä selviä, vaan sekavia.
ellauri458.html on line 232: Innocentius laajensi ristiretkien laajuutta huomattavasti suuntaamalla ristiretkiä muslimien Iberiaa ja Pyhää maata vastaan sekä albigensilaisten ristiretken kataareja vastaan Etelä-Ranskassa. Hän järjesti neljännen ristiretken vuosina 1202–1204, joka päättyi Konstantinopolin ryöstöön paavilaisten säkkeihin. Vaikka hyökkäys Konstantinopoliin oli vastoin hänen nimenomaisia käskyjään ja ristiretkeläiset myöhemmin erotettiin kirkosta, Innocentius hyväksyi tämän tuloksen vastahakoisesti ja näki sen Jumalan tahtona yhdistää latinalaiset ja itäiset ortodoksiset kirkot. Konstantinopolin ryöstö ja sitä seurannut Frankokratian kausi kärjistivät lopulta vihamielisyyttä latinalaisten ja kreikkalaisten kirkkojen välillä; Bysantin valtakunta palautettiin vuonna 1261, vaikkakin paljon heikompana. Lotarion kardinaalimunaus oli kirjoittaa teos De Miseria Condicionis Humane "Ihmiskunnan kurjuudesta" (Humaani olosuhteiden kuritus). Teksti on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa kuvataan ihmisruumiin kurjuutta ja erilaisia vastoinkäymisiä, joita ihmisen on kannettava läpi elämän; toisessa osassa luetellaan ihmisen turhia pyrkimyksiä, kuten vaurautta, nautintoa ja itsekunnioitusta, ja kolmannessa käsitellään ihmisruumiin mätänemistä, tuomittujen tuskaa helvetissä ja tuomiopäivää.
De Miseria Condicionis Humane mainitaan Thomas Mannin romaanissa Taikavuori (ensimmäinen painos vuonna 1924), kun jesuiitta- intellektuelli Leo Naphta ja Hans Castorp pohtivat goottilaista pessimististä asketismia. Naphta kuvailee De Miseria Condicionis Humanea "hyvin nokkelaksi kirjalliseksi teokseksi" tai toisessa käännöksessä "äärimmäisen nokkelaksi kirjoitukseksi". Hän lainaa Hans Castorpille "murenevan pokkaripainoxen" tai "murentuvan pahviniteen" (todennäköisesti vuoden 1855 Achterfeldtin painoksen) Hans Castorpille tämän henkilökohtaisesta kirjastosta.
Mutta Pohjois-Italian kaksi puoluetta olivat kaukana saksalaisista aatelissuvuista, joista ne olivat nimensä ottaneet. Ghibelliinit eivät niinkään tukeneet Fredrik II:ta kuin Rooman valtakunnan ihannetta; ja guelfit eivät suosineet Welfin suvun suvun jäseniä niinkään, kuin vastustivat Rooman valtakuntaa ja sitä hallinneita Hohenstaufeneja. Ghibelliinien asiaa ajoivat vanhat maanomistavat aatelissuvut, jotka pyrkivät vahvistamaan perinteistä feodaalista valtaansa keisarin auktoriteetin ja Italiaan keskittyneen universaalin valtakunnan hierarkkisen järjestyksen avulla. Guelfit olivat kansanpuolue, jota johtivat vasta rikkaat pankki- ja kauppasuvut, joiden liitto paavin kanssa suojeli kaupunkiensa itsenäisyyttä ja itsehallintoa. Näiden puolueiden väliset poliittiset ja ideologiset erot eivät olleet pelkästään akateemisia: niitä ruokkivat ja ruokkivat naapurikaupunkien väliset sodat, naapuriperheiden väliset verikostot ja yksilöiden väliset murhanhimoiset kaunat.
14