ellauri279.html on line 447: Carlos Fuentes oli toinen takinkääntäjä. Isä Rafu oli sotinut Wilsonia vastaan Huertan jupakassa, ja sixi Carloskin rupesi eka kommunistixi. Mutta se kävi kouluja Yhdysvalloissa ja opiskeli isän käskystä lakia kynäilyn sijasta, ja sitä tietä Carloxesta tuli ensin hallituxen kätyri ja lopulta takinkääntäjä. Fuentes ja toinen meksikolainen kirjailija, Nobel-palkittu Octavio Paz ajautuivat 1990-luvulla riitoihin. He olivat ystävystyneet 1950 ja olivat tämän tehneet paljon yhteistyötä. Heidän välinsä alkoivat kuitenkin rakoilla 1980-luvulla, kun Fuentes kannatti sittemmin pahoixi takinkääntäjixi osoittautuneita Nicaraguan sandinisteja, jotka Paz tuomitsi. Paz oli oikeassa että Fuentesilta puuttui todellinen meksikolainen identiteetti. Sen se oli korvannut jenkki identiteetillä. Tämän se osoitti kynäilemällä useitakin amerikkalaishenkisiä NYT bestsellerejä.
xxx/ellauri087.html on line 729: Madero voitti lokakuussa 1911 järjestetyt presidentinvaalit. Hänen uusi hallintonsa ei kuitenkaan kestänyt sekä oikealta että vasemmalta tulevia jatkuvia hyökkäyksiä. Maderoa vastaan kehkeytyi useita epäonnistuneita kapinayrityksiä. Hänen kohtalokseen koitui lopulta salajuoni helmikuussa 1913. Pääkaupunki Mexico City muuttui kymmeneksi päiväksi taistelukentäksi. Valtava määrä siviilejä kuoli ja taistelut lakkasivat vasta kun hallituksen joukkojen komentaja Victoriano Huerta vaihtoi puolta. Madero ja varapresidentti José María Pino Suárez vangittiin.
xxx/ellauri087.html on line 731: Pian tämän jälkeen Madero ja Pino Suárez ammuttiin, kun heitä oltiin siirtämässä vankilasta toiseen. Huerta oli luultavasti antanut tappokäskyn päästäkseen valtaan. Huerta julistautui tämän jälkeen presidentiksi. Hänen nousunsa presidentiksi ilman vaaleja sai vallankumouksen liekit jälleen leimahtamaan. Pohjois-Meksikossa Venustiano Carranza kieltäytyi hyväksymästä Huertan presidenttiyttä ja vaati, että presidentti oli valittava vaaleilla, kuten perustuslaissa määrättiin. Carranza kutsui johtamaansa liikettä perustuslailliseksi vallankumoukseksi. Pancho Villa ja muutamat muut kapinallisjohtajat liittoutuivat Carranzan kanssa.
xxx/ellauri087.html on line 741: Huerta ei saanut tilannetta hallintaansa, vaan epäjärjestys jatkui vuosikausia. Kapinakenraaleita rahtas myötäänsä rajan tuntumassa don Jaimen Villanuevassa. Pancho Villa riehui maan pohjoisosassa ja useat eri ryhmät taistelivat presidentin paikasta. Lopulta Venustiano Carranza anasti presidentin paikan vuonna 1915. Hän onnistui pysymään vallassa muutaman vuoden, mutta vuonna 1920 hänet kukisti hänen entinen liittolaisensa Álvaro Obregón, josta tuli maan vahva mies myös niiksi ajoiksi, jolloin hän ei ollut presidenttinä. Tämä lopetti levottomuudet, eivätkä ne alkaneet uudelleen huolimatta siitä, että Obregón murhattiin vuonna 1928. Tämän jälkeen PRI-puolue otti Meksikon tiukkaan hallintaan, ja vallankumous päättyi.
xxx/ellauri087.html on line 751: Meksikon presidentti Porfirio Díaz valitutti itsensä uudelle toimikaudelle lokakuussa 1910. Tyytymättömyys häntä kohtaan oli laajaa, jonka takia Diaz yritti saada vastustajansa Francisco I. Maderon vangiksi. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan armeija asettui Maderon puolelle ja nosti tämän valtaan. Kenraali Victoriano Huerta tuomitsi tällöin Villan kuolemaan tottelemattomuudesta. Villa pakeni Yhdysvaltoihin, mutta palasi pian takaisin. (En ihmettele.)
5