ellauri069.html on line 249: Die Inselgruppe Helgoland und Düne gehört seit 1890 zum deutschen Staatsgebiet und ist noch als amtsfreie Gemeinde Helgoland in den Kreis Pinneberg (Schleswig-Holstein) integriert. Für beide Inseln gelten Sonderregelungen: Die Gemeinde ist zwar Teil des deutschen Wirtschaftsgebiets, zählt aber weder zum Zollgebiet der Europäischen Union, noch werden deutsche Verbrauchsteuern erhoben.
ellauri069.html on line 561: Cuxhavenissa ei käyty, kun ajettiin isäpappojen Charlotten, Susannan ja Johnin kanssa Schleswig-Holsteinin läpi Tanskasta Hampuriin, Oltais voitu käydäkin. Se olis ollut lähellä.
ellauri071.html on line 492: Als weitere deutsche Trivialnamen wurden unter anderem Waldmeier, Mösch, Mäserich, Mai(en)kraut, Zehrkraut und Herz(ens)freu(n)d genannt. Im deutschsprachigen Raum werden oder wurden für diese Pflanzenart, zum Teil nur regional, auch die folgenden weiteren Trivialnamen verwandt: Gliedegenge (Schlesien), Gliedekraut (Schlesien), Gliederzunge, Gliedzwenge, Halskräutlein (Elsass), Herfreudeli (Bern, Freiburg), Herzfreud, Leberkraut, Mäsch (Mecklenburg), Mariengras, Massle, Meesske (Ostpreußen), Wohlriechend Megerkraut, Meiserich, Meister (Westfalen), Mentzel, Meserich (Schlesien), Meusch (Mecklenburg), Möschen (Holstein, Ostpreußen), Möseke (Mark bei Rheinsberg), Schumarkel, Sternleberkraut (Schweiz), Theekraut (Schweiz), User leiven Fraun Bedstoa (Göttingen), Waldmännlein und Wooldmester (Bremen, Unterweser).
ellauri110.html on line 763: Wuonna 1575 kun Schlewsig-Holsteinin herttuan fihteeri, Kristoffer Kraufe (Hantta Kraufen esi-ifä) erään toifen oppineen miehen, Jaakko von Holsteinin kansfa, herranfa lähettiläänä oleskeli Espanjan pääkaupungisfa Madridisfa, oliwat he fiellä nähneet faman juutalaifen eli Jerufalemin fuutarin ihan famanlaifena wartaloltaan, famasfa waatetukfesfa ja famanlaifilla elintawoilla, kuin hänestä nyt on kerrottu, ja oli hän filloni puhunut felwää espanjan kieltä.
ellauri210.html on line 627: Kun Arp puhui saksaa, hän käytti itsestään nimeä "Hans", ranskaa puhuessaan "Jean". Moni luulee, että hän oli alkujaan Hans ja muutti myöhemmin nimensä Jeaniksi, mutta se ei pidä paikkaansa. Arpin äiti oli ranskalainen, Marie-Joséphine Koeberle, isä saksalainen, Jürgen Wilhelm Arp, kotoisin Wendtorfista Schleswig-Holsteinista. Arp syntyi Ranskan-Preussin sodan jälkeen, jolloin Ranskan palautettua alueen Saksalle sen nimi oli Elsass-Lothringen. Kun alue jälleen ensimmäisen maailmansodan päättyessä siirtyi Ranskalle, asukkaiden oli muutettava nimensä ranskalaisiksi ja Hansista tuli uudestaan Jean.
ellauri238.html on line 229: Sarah, alun perin Ingrid Hella Irmelinde Kirsch, o.s. Bernstein (16. huhtikuuta 1935 Limlinggrode, Harz, Saksa – 5. toukokuuta 2013 Schleswig-Holstein, Saksa) oli harppisaksalainen kirjailija. Hänet tunnetaan lähinnä tuotteliaana runoilijana, mutta hän julkaisi myös proosaa ja käännöskirjallisuutta. Teosten joukossa oli lastenkirjallisuuttakin. Kirsch loikkasi länteen 1977. Hän muutti nimensa muotoon Sarah vastalauseena juutalaisvastaisuudelle, eli siis se oli jutku, ja sillä oli selässä ainakin 40 mustaa luomea (Pentti oli laskenut ja raportoi niistä kotona Tulla-Liinalle. WTF.)
ellauri322.html on line 452: Todellakin, Tanskan kuninkaan Holsteinin - Saksan omaisuus näytti minusta paljon paremmalta kuin kaikki muut hänen valtakuntansa osat, jotka tulivat näkökenttääni; ja vahvan maalaisväestön täytyi täällä koukuttaa lihaksiaan, eikä niin sanotusti istua alas laardiperseilleen, kuten tanskalaisen talonpoikaisväestön. Saapuessani Schleswickiin, Hessen-Kasselin prinssi Charlesin asuinpaikkaan, sotilaiden näky muistutti taas mieleen kaikki epämiellyttävät ennakkoluulot saksalaisesta protonazismista. Junat kulkivat toisaalta kyllä ajallaan. (Pennsylvanian farmari vahvisti että sakemanneista tuli parhaita äveriäitä amerikkalaisia.)
ellauri322.html on line 462: Itzehoe (gesprochen [ɪtsəˈhoː] (anhörenⓘ/?) mit Dehnungs-e, plattdeutsch: Itzhoe) ist eine Mittelstadt im Südwesten Schleswig-Holsteins beiderseits der Stör. Sie ist die Kreisstadt des Kreises Steinburg und zählt zu den ältesten Städten Holsteins.
ellauri322.html on line 464: Yhdessä hotlassa Holsteinissa kaunis nuori nainen, jolla oli rauhoittavat taivaansiniset silmät, johti meidät erittäin siistiin olohuoneeseen ja huomasi, kuinka vapaasti ja kevytmielisesti pikkutyttöni oli pukeutunut, alkoi sääliä häntä mitä hellästi sanoen terveestä punaisuudesta huolimatta. hänen poskillaan. Tämä sama tyttö oli pukeutunut – oli sunnuntai – hyvällä maulla ja jopa kekseliäästi puuvillatakkiin, joka oli koristeltu sinisen nauhan solmuilla, ja joka oli sovitettu monimutkaisesti elävöittämään hänen kaunista ihoaan. Pysähdyin hieman ihaillakseni häntä, sillä jokainen ele oli siro; ja kylän muiden asukkaiden joukossa hän näytti puutarhaliljalta, joka yhtäkkiä kohotti päänsä jyvien ja maissikukkien sekaan. Koska laitos oli pieni, annoin hänelle kolikon, hieman suuremman kuin tavallisesti annoin tarjoilijoille, koska en voinut saada häntä istumaan - jonka hän hyväksyi hymyillen, mutta piti huolen antaakseen sen läsnä ollessani tytölle, joka toi lapselle leivän; tästä ymmärsin, että hän oli talon emäntä tai tytär ja epäilemättä kylän kauneus. Lyhyesti sanottuna kaikissa pienissä kylissä, kun lähestyin Hampuria, vallitsi iloisen teollisuuden ja köyhyyden poissulkevan mukavuuden ilmapiiri, mikä yllätti minut iloisesti.
ellauri345.html on line 621: Lütjenburg on kaupunki Plönin piirikunnassa Schleswig-Holsteinin osavaltiossa pohjoisimmassa Saksassa. Kielin itäpuolella sijaitseva Lütjenburg on Amt Lütjenburgin hallintokaupunki. Amt Lütjenburg on suhteellisen harvaanasuttu hallinnollinen alue Plönin piirikunnan koillisosassa, sen väkiluku on noin 15 000 (2019). Kolmikymmenvuotisen sodan aikana 1643 Lütjenburg maksoi ruotsalaiselle Lennart Torstenssonille 1 000 taaleria (Reichstaler) niin kutsuttua paloveroa. Palovero eli sotavero tarkoittaa vihollisen valtaamiltaan alueilta verona ottamaa omaisuutta. Se tarkoitti vakuutusta tulipaloilta, eli ettei ko. vihollinen sytyttänyt taloa tai kylää tuleen. Paloveroa ovat kantaneet niin venäläiset ruotsalaiset kuin tanskalaisetkin.
xxx/ellauri128.html on line 181: Madame de Staël (/stal/) ou bien Anne-Louise-Germaine Necker, baronne de Staël-Holstein, était une romancière, épistolière et philosophe genevoise et française née le 22 avril 1766 à Paris où elle est morte le 14 juillet 1817. Issue d´une famille de protestants valdo-genevois richissimes, fille du ministre des finances de Louis XVI Jacques Necker, elle est élevée dans un milieu de gens de lettres. Elle épouse, en 1786, le baron Erik Magnus Staël von Holstein, ambassadeur du roi Gustave III de Suède auprès de la cour de France à Versailles. Le couple se séparera en 1800. Devenue baronne de Staël, elle mène une vie sentimentale agitée et entretient en particulier une relation orageuse avec Benjamin Constant, écrivain et homme politique franco-vaudois rencontré en 1794. Entretemps, sa réputation littéraire et intellectuelle s´est affirmée grâce à trois essais philosophiques que sont les Lettres sur les ouvrages et le caractère de Jean-Jacques Rousseau (1788), De l´influence des passions sur le bonheur de l´individu et des nations (1796) et De la littérature considérée dans ses rapports avec les institutions sociales (1800). Favorable à la Révolution française et aux idéaux de 1789 au debut, elle adopte une position critique dès 1791 et ses idées d´une monarchie constitutionnelle la font considérer comme une opposante gênante par les maîtres de la révolution. Malgré le statut de diplomate de son mari, elle doit se réfugier auprès de son père en Suisse à plusieurs reprises. Interdite de séjour sur le sol français par Napoléon Bonaparte qui la considère comme un obstacle à sa politique, elle s´installe en Suisse dans le château familial de Coppet qui sert de lieu principal de rencontres au groupe du même nom, et d´où elle fait paraître Delphine (1802), Corinne ou l´Italie (1807) et De l´Allemagne (1810/1813b). Ses œuvres fictionnelles majeures, dans lesquelles elle représente des femmes victimes des contraintes sociales qui les enchaînent, sont Delphine (1802) et Corinne ou l´Italie (1807).
xxx/ellauri259.html on line 591:
xxx/ellauri259.html on line 603: Nach seiner Niederlage im Deutsch-Dänischen Krieg musste Dänemark im Wiener Frieden auf Sønderjylland verzichten. Es kam unter preußische Verwaltung. Nach dem Sieg Preußens über Österreich erfolgte eine Neuordnung aufgrund des Prager Friedens von 1866: Schleswig wurde mit den Herzogtümern Holstein und Lauenburg zur preußischen Provinz Schleswig-Holstein vereinigt. Den Verlauf der Nordgrenze ließ Otto von Bismarck dabei nach pragmatischen Gesichtspunkten festlegen.
xxx/ellauri261.html on line 599: The phrase "God is dead" appears in the hymn "Ein Trauriger Grabgesang" ("A mournful dirge") by Johann von Rist. Johann Rist (8 March 1607 - 31 August 1667) was a German poet and dramatist best known for his hymns, which inspired musical settings and have remained in hymnals. Rist was born at Ottensen in Holstein-Pinneberg (today Hamburg) on 8 March 1607; the son of the Lutheran pastor of that place, Caspar Rist. Rist´s 1641/1642 hymn "Ein trauriger Grabgesang" is notable for being an early occurrence of the phrase "God is dead" in German culture, this time in an explicitly theistic, Protestant Christian context. The text goes:
14