ellauri058.html on line 775: Paizi hei, Melamies taitaakin olla vasenkätinen. Sen ihastuxet on niitä Proustin laiturilla pukkihyppeleviä neitosia. Gilbertejä ja Albertineja. Yhessä runossa se kyllä vittuilee niille eze muka stergei thelyn erota, he likes cunt, kuten puolikarkeasti kääntää Daryl Hine, Melan näköispazaan näköinen kanadalainen runonkääntäjävainaja, muze taitaa olla Melan läppä. Daryl oli izekin melamiehiä:
ellauri058.html on line 779: Following the death of his partner of more than 30 years, the philosopher Samuel Todes, Hine lived in semi-retirement in Evanston, Illinois. Hine died of complications of a blood disorder on August 20, 2012 at the age of 76. Varmaan AIDS. Pueriilit runot on kuiteskin omistettu "for Jerry". Hmm. Ezellanen Jami.
ellauri244.html on line 461: Author: Jessica Hines | Posted in Critical Essays: Few witches in literary history have been as influential—or as maligned—as Morgan le Fay. By turns either the healer-ruler of the mystical island of Avalon or the arch-villainess of Arthurian legend, for more than nine hundred years Morgan has shaped popular perceptions of witchcraft.
ellauri331.html on line 396: The Daily Beast julkaisi 11. elokuuta 2016 artikkelin otsikolla "Sain kolme Grindr-treffiä tunnissa olympiakylässä", jonka kirjoitti Nico Hines, sivuston Lontoon toimittaja, jonka tehtävänä oli kuvata olympialaisia. Hines, heteroseksuaalinen (LOL) naimisissa oleva mies, kirjautui useisiin homo- ja heterotreffisovelluksiin, mukaan lukien Tinder, Bumble ja Grindr, ja dokumentoi kokemuksensa olympiakylän vessoissa. "Se, miten tämä toimittaja ajatteli, että oli OK – tai että se oli jotenkin yleisen edun mukaista – kirjoittaa hänen petollisista kohtaamisistaan näiden miesten kanssa, kuvastaa täydellistä arvostelukyvyn puutetta ja välinpitämättömyyttä. perustason säädyllisyyttä, puhumattakaan journalismin etiikasta."
ellauri336.html on line 162: Lopuksi, pidä mielessä tämä ajatus: Palvoisiko kukaan vanhemmista epäjumalia, chas veshalomia todistaakseen asiansa tai kurittaakseen lastaan? Ei tietenkään! Kuulostaa täysin absurdilta edes esittää tällainen kysymys. Mutta muistakaa, että Chazal sanoo, että sitä, joka suuttuu, pidetään ikäänkuin hän palvoi epäjumalia, ja Rambam kirjoittaa, että on kiellettyä suuttua, kun moiti lasta (saa näyttää vihaa, mutta ei tunne sitä). Siksi seuraavan kerran olet suuttumassa ja menettämässä malttisi, ajattele itseksesi: "Valmistaudun nyt epäjumalien palvontaan!" (Hineni muchan umezuman l´kayem issur avoda zara!)
ellauri447.html on line 370:
xxx/ellauri252.html on line 118: Starkonkin tämän syksyn teos on avoin ja läheinen kertom, karje Be kaikesta siitä mitä Pentti Saarikoskelle tapahtu kaatokännissä 3 mauttoman keväisen viikon aikana Dublinis, Irials patalpage mes Joycen omassa kanpungtas. Pentu Saarikki haluaa kirjan alla olla oma izensä, vitun ärsyttävä, pala suunsa puhtasket, all hin kun Einen kristillinen puhe tehoa. Hinen tekstink on kanaa kulmicasta, Joskus his thin lapsellista, jodicus hän puhun kuin filof, multa aina hinen seuras on viihtyisää. Hän ei osa pilkata Jumala niinkö Hannu, eikä olla yhtä rivosuinen tai ilkeä, vaik miten yrittäisi. Hin kulkee mis kulkee baarikärpäsenä. Kirje femakolle on Sear nimiä ja tekstiä paljaimmillaan.
xxx/ellauri482.html on line 182: In their book The Fluent Mundo Leonard and Wharton define at least four schools of interpretation of Wally's poetry, beginning with the prime advocates of Stevens found in the critics Harvey Pearce and Helen Regueiro, who supported the thesis "that Stevens's later poetry denies the value of imagination for the sake of an unobstructed view of the 'things themselves'". The next school of interpretation Leonard and Wharton identify is the Romantic school, led by Vendler, Bloom, James Baird, and Joseph Riddel. A third school of Stevens interpretation that sees Stevens as heavily dependent on 20th-century Continental philosophy includes J. Hillis Miller, Thomas J. Hines, and Richard Macksey. A fourth school sees Stevens as fully Husserlian or Heideggerian in approach and tone and is led by Hines, Macksey, Simon Critchley, Glauco Cambon, and Paul Bove. These four schools offer occasional agreement and disagreement of perspective; for example, Critchley reads Bloom's interpretation of Stevens as in the anti-realist school while seeing Stevens as not in the anti-realist school of poetic interpretation.
8