ellauri144.html on line 707: Huan Hose Himénez ja sen aasi Harmo
ellauri144.html on line 711: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri144.html on line 717: Ensimmäisen "herkän" vaiheen teokset syntyivät kotiseudulla Espanjassa. Toinen "älyllinen" vaihe alkoi, kun Himénez matkusti New Yorkiin mennäkseen naimisiin kääntäjä Zenobia Camprubín kanssa ja vietti tämän kanssa pitkän kuherruskuukauden, jonka aikana nuori vaimo (joka oli myöskin runoilija, espanjansi valitettavasti Tagoren lurituxia) luki Himenezille amerikkalaisen runouden espanjankielisiä käännöksiä. Kolmas "ärhäkkä" vaihe alkoi Espanjan sisällissodan aikana, kun Himénez muutti ulkomaille. Hän asui ensin Kuubassa ja myöhemmin Puerto Ricossa. Mexicon sotaministeri Don Jimenez Faria oli ärhäkkä ukko hänkin.
ellauri144.html on line 719: Himénezin herkkä kausi ajoittui vuosille 1898–1915. Tällä kaudella runoilija sai vaikutteita erityisesti Gustavo Adolfo Bécquerin teoksista, symbolismista ja modernismista. Tämän ajan teoksia ovat muiden muassa: Rimas (1902), Arias tristes (1903), Jardines lejanos (1904), Elegías (1907), La Soledad Sonora (1911), Pastorales (1911), Laberinto (1913) ja Estío (1916).lähde?
ellauri144.html on line 721: Herkkää kautta seurasi älyllinen kausi vuosina 1916–1936. Himénezin tämän kauden teoksista merkittävimpiä ovat: Diario de un poeta recién casado (1916), Primera antolojía poética, (1917), Eternidades (1918), Piedra y cielo (1919), Poesía (1917–1923) ja Belleza (1917–1923). Merkittävin teos on Platero y yo 1917 (Harmo ja minä – andalusialainen elegia, suom. Tyyni Tuulio, 1957).lähde?
ellauri144.html on line 848: Tänään (2009) puhutaan Huan Ramón Himénezistä sanomalehdissä ja uutisissa Bejaranon ja Llansón löytämästä julkaisemattomasta runosta tai pikemminkin runosta, jonka olisi pitänyt lopettaa kokoelma Haluttu ja himoitseva Humala. Kohtaammeko panteistisen mystiikan? Onko tämä uskonnollinen vertaus runolliseen luomiseen? Mikä Jumala tuo nyt on, hei Huan Ramón Himénez? Sanoa, että Humalan ongelma Huan Ramónissa on luonteeltaan samanlainen kuin Uppomunalla, ei ole paljon sanottu. Unamunohan oli aivan hanurista.
ellauri144.html on line 910: Hän on Jumala joka venttaa kaikkien päiden lopussa, kuin kaikkien reunojen reunalla. Eräänä päivänä löytänemme sen. Mikä päivä? Yksi. Ehkä päivä, jolloin Huan Ramón Himénez kirjoitti nämä jakeet useilla sivuilla. Ehkä tänään, kun muut lukevat niitä. Päivän, jok´ei ole eikä todennäköisesti pitäisikään olla sama kaikille, jolloin sisältä ja ulkopuolelta näemme ja tunnistamme toisemme, päivän, jolloin sanomattomuus on dethroned.
7