ellauri031.html on line 646: Rättipäät (joita aluxi oli monta kertaa enemmän, nyt on toisin päin, 10 miljoonasta on 3/4 juutalaisia) oli omassa (entisessä) maassaan terroristeja. Mixikä? Koska parhaat pyssyt oli briteillä, jotka suojelivat hassuhattuja. Ne joilla ei oo kunnon armeijaa on aina terroristeja. Armeijat ei terrorisoi, ne vaan puolustaa. Ne seuraa sodan sääntöjä, tappaa siististi. Hilda Andersson oli marttyyri, terroristit ampui sen. Onnex onnex Kaarlo heitti pois sen homburgin ja selvisi. Olikohan sillä alla kipa niinkuin Shulemilla. Toimittaja Olavi Pylkkäselläkin oli kipa, kuin se toimitti Voitto-Sanomia Rauhixen kulmahuoneessa.
ellauri031.html on line 823: Ennusmerkkeihin uskomisen nixi on että pitää kirjaa vain onnistuneista ennustuxista. Jos tarpeex monta kertaa heittää noppaa saa kuutosen, ja sit voi siitä päätellä et voi vizi, kyllä mulla kävi pulla. Varmaan Syväntökin vaati luomakunnan herralta rahaa ja muuta suosiota jatkuvalla syötöllä, housunpolvet ihan kiiltävinä. Suurin osa rukouxista meni harakoille, mut optimistina se muistaa vaan ne onnistuneet tapauxet, "vahvat rukousvastauxet", ja niissäkin se saattaa jälkikäteen vähän parannella tarinaa. Hyvä tarina eli evankeliumi on rautaisannos evankelistan pakissa. Kaikkein hassuimpia on sellaiset tarinat, jossa jollekulle kävi mainiosti jonkun toisen epäonnen kustannuxella. Esim et kun se rukoili kovasti, arabit jätti ampumatta Kaarlo Syvännön, mutta ampui Hilda Anderssonin, joka ei varmaan rukoillut kunnolla. Tai sit sen listiminen oli osa herran laajamittaisempaa suunnitelmaa. Jos rukous ei nazaa, herralla on takataskussa joku parempi suunnitelma, tai pyyntö oli muuten kohtuuton. Ei sitä sentään joka pikkuasialla sovi herraa hätyyttää, vaik sitä kyllä pitää totella joka hemmetin partakarvan kohdalla. Vähän sama tematiikka kuin Candidessa: kaikki kääntyy kyllä parhain päin, kun kärsivällisesti odottaa. Viimeistään sitten siellä salin puolella. Tähän tarvitaan sitä optimismia, tulevaisuudenuskoa.
ellauri049.html on line 227: Sarkia syntyi aviottomana piian lapsena vuonna 1902. Hänen äitinsä oli Aleksandra (Sandra) Maria Sulin (1874–20.2.1916), joka kuoli pojan ollessa vajaa 14-vuotias, ja poika joutui kummitätinsä Hilda Runnin kasvatiksi. Isä oli puuseppä Malakias Korkki, jonka suku oli kotoisin Houhajärven Kuukan talosta. Sarkian isä oli lähes 100 prosenttisella varmuudella (selvennä) Tyrväältä ollut kirvesmies Heikki Laaksonen. Kenen isä oli Korkki? Runninko? Vai Kalle-Kustaan? Miten niin lähes 100%? Kävikö Aadolfikin Santran luukulla? Yhtä epäselvä tarina kuin Jeesuxella. Selvennä!
ellauri049.html on line 229: Sarkia asui äitinsä kanssa tämän palveluspaikassa Aadolfilla (Aadolfi Mäkelä), mutta tämän kuoltua joulukuussa 1914, he muuttivat äidin vanhempien kotitaloon Kaarlon isoäidin Emman (Lindroos) ja isoisän Pauli Sulinin (myöh. Pajunen) eli ”Vahalan vaarin” luokse. Äidin terveys heikkeni, ja vastuun otti Hilda Runni. Siirryttyään oppikouluun Kaarlo asui kauppias Lehtosen perheessä ja auttoi apteekkari Bäckmanin poikia läksyissä. Bäckmanin perheestä tuli tärkeä hänen myöhemmälle elämälleen, sillä hän oppi perheen sveitsiläissyntyiseltä äidiltä ranskaa ja saksaa. Hmm. auttoikohan Kalle poikia ihan kädestä pitäen? Oppia ja ojennusta. Karttakeppiä. Kotiopettajat ovat vähän sellaisia.
ellauri096.html on line 815: Varmaan noi muutkin "sotilaat" on sit jotain pseudonyymejä, mut ei mitenkään jaxa kaivella. Ainaskin Loimaan mies oli väärässä ettei intermezzolla ole mitään tekemistä lopun kirjan kaa: noita Hilda-sarjakuvan tyyppisiä vuorenkokoisia vuorenpeikkoja sivuttiin jo sivulla 15 Anun lapsuusmuistelona, ja onhan niitä Frozen kakkosessakin. Ikivanha meemi.
ellauri141.html on line 592: Hilda Huntuvuoren ihmeellinen elämä
ellauri141.html on line 595: Hilda Huntuvuoren ihmeellinen elämä
ellauri141.html on line 597: Englannin kielen lehtori Mervi Kannelniemi toimii parhaillaan viransijaisena vuonna 1894 perustetussa Päivölän kansanopistossa. Täällä Kannelniemi tutustui omana aikanaan yli 50 vuotta opiston johtokunnassa vaikuttaneeseen Hilda Huntuvuoreen.
ellauri141.html on line 601: Hilda Huntuvuori toimi diakonaattiyhdistyxen puheenjohtajana, jäsenenä kansanopiston johtokunnassa sekä kunnallisissa lautakunnissa. Hän kuului historian ja opetusalan seuroihin ja Suomen kirjailijaliittoon. Lisäksi hän oli yhdessä Helmi Krohnin kanssa Suomeen perustetun Spiritualistisen seuran kantavia voimia. Opintomatkoja Hilda teki Ruoziin, Norjaan, Tanskaan ja Viroon. Kokoelma sisältää myös laajan kirjeenvaihdon. Aineistoa on 61 kansiota eli 2.9 hyllymetriä.
ellauri141.html on line 603: Huntuvuori kirjoitti sittemmin lukuisia historiallisia romaaneja sekä kansakoulun lukukirjoja. Sääksmäen muutenkin merkilliseen ja rikkaseen historiaan Huntuvuoren voimakas ja näkyvä persoonallisuus sekä yhteiselämä taiteilija Saimi Hämäläisen kanssa toi värikkään lisänsä. Vuonna 1965 Huntuvuorelle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi. Hilda Huntuvuori kuoli vuonna 1968.
ellauri141.html on line 613: Hilda - Elämän yty
ellauri141.html on line 635: 
Hilda_Huntuvuori_esitt%C3%A4%C3%A4_tervehdyksen_tervetuliaisjuhlassa_8.6.1963%2C_1963.jpg" width="50%" />
ellauri141.html on line 636: Hilda Huntuvuori esittää tervehdyksen Jyväskylän seminaarin 100-vuotisjuhlien tervetuliaisjuhlassa 8.6.1963.
ellauri141.html on line 638: Hilda Helena Huntuvuori, vuoteen 1906 Hollmén (8. toukokuuta 1887 Laitila[1] – 17. kesäkuuta 1968 Toijala[2]) oli suomalainen opettaja ja kirjailija.
ellauri141.html on line 658: Kansakoulun lukukirja : supistettuja kouluja varten. A, Ensimmäisen ja toisen vuosiluokan lukukirja, toimittajat K. A. Horma, Hilda Huntuvuori ja E. A. Saarimaa. WSOY 1932
ellauri141.html on line 665: Artikkelissani tarkastelen keskiaikaista Turkua. Aineistonani ovat kansakoulunopettaja, sittemmin opetusneuvos Hilda Huntuvuoren (1887-1968, vuoteen 1906 Hollmen). Hän kirjoitti 1920-1930-luvuilla nää historialliset romaanit. Ne käsittelevät
ellauri141.html on line 683: Historiallinen fiktio oli jo 1800-luvulla asettunut palvelemaan kansallista proggista ja edustamaan kirjallisuudessa isänmaallista ja uskonnollis-moraalisesti konservatiivista linjaa, ja 1930-luvun nationalistisessa ilmapiirissä nämä piirteet vielä korostuivat Hildan toimesta.
ellauri141.html on line 684: Hilda kuvaa varsinaissuomalaisten taistelua ja yhdistymistä ulkoista vihollista ja mahdollisesti sisäistä petturia vastaan ja korostaa muinaisten suomalaisten sotaisia puolia. Nämä kaikki elementit löytyvät Huntuvuoren fiktiosta, joka korostaa suomalaisten itsepäisyyttä ja määräämishalua.
ellauri141.html on line 690: Elämyksellinen uskonnollisuus, mystiikka ja okkultismi olivat 1900-luvun alussa suosittuja Euroopan sivistyneistöpiireissä, myös Suomessa. Monissa liikkeissä naiset olivat merkittäviä vaikuttajia ja johtajia. Hilda Huntuvuoren ajattelun ja kirjoittamisen taustalla on vaikuttanut kristillispohjainen spiritualismi. Hän toimi aktiivisena jäsenenä Suomen Spiritualistisessa seurassa, kävi kirjeenvaihtoa seuran kantavan voiman Helmi Krohnin kanssa ja kirjoitti käsikirjoituksen spiritualismin historiasta Krohnin tekstin pohjalta.
ellauri141.html on line 711: Hilda Huntuvuori, kirjailija
ellauri141.html on line 715: Uusi!!: Hilda Huntuvuori ja Kirjailija · Katso lisää »
ellauri141.html on line 717: Elämäntyö opettajana ja kasvattajana vei Hildan juuriltaan varsinaissuomalaisen Hämeeseen, missä Sääksmäki ja Akaa olivat pitkäaikaisia elinympäristöjä. Siellä myös tapahtui ”uudelleen syntyminen”, kun Akaassa näyttelijä ja ohjaaja Minna Kangas perehtyi niin perusteellisesti Huntuvuoren persoonaan, että hän saattoi luoda vaikuttavan monologi-näytelmän Hilda – elämän yty ja esittää sen niin loistavasti, että katsojat saivat kokea olevansa mukana Hildan elämässä.
ellauri141.html on line 721: Samana vuonna 2012 Hilda Huntuvuoren syntymästä tuli kuluneeksi 125 vuotta. Kirjailijan jäämistöstä oli löytynyt käsikirjoitus Nuori Maunu Koivisto. Monet seniorit muistavat Hilda Huntuvuoren myös kansakoulun lukukirjoista, joita hän toimitti yhdessä E.A. Saarimaan kanssa. Hilda Huntuvuoren esittämän mielipiteen mukaan ”historialliset romaanit eivät vanhene koskaan”.
ellauri141.html on line 724: Hilda Huntuvuoren sisaren tyttärentytär
ellauri141.html on line 726: 
Hilda-Akaa-seuran-arkisto-3-300x279.jpg" width="50%" />
ellauri141.html on line 727: Opetusneuvos Hilda Huntuvuori (oik.) ja elämäntoverinsa Saimi Hämäläinen Toijalassa. Kuva: Akaa-Seuran arkisto.
ellauri143.html on line 41: Hämärämpi kuva on näpätty Holménin Hildan seinältä. Toinen esittää Valttu Mursua väsäämässä kuraa.
ellauri222.html on line 589: Hilda Novinson
ellauri222.html on line 591: The daughter of a tailor, Hilda is Augie’s first crush as a schoolboy. He follows her around but never gets the courage to speak to her.
ellauri271.html on line 72: Sosialistisen internationaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26.–27. elokuuta 1910 Nørrebron työväentalossa pidetyssä konferenssissa saksalaisen sosialistin Clara Zetkinin ehdotuksesta yli sata naista 17 maasta yksimielisesti hyväksyi kansainvälisen naistenpäivän. Konferenssi ei määritellyt tarkkaa päivämäärää. Kokouksessa olivat keskeisellä sijalla saksalainen Clara Zetkin, venäläinen Aleksandra Kollontai ja italianukrainalainen Anželika Balabanova. Kokoukseen osallistuneesta tanskalaisesta Nina Bangista tuli maailman ensimmäinen naisministeri Tanskan ensimmäiseen sosialidemokraattiseen hallitukseen 1924. Kokouksessa oli läsnä viisi suomalaisnaista, jotka olivat Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan jäseniä. Virallinen suomalaisedustaja oli Ida Aalle-Teljo. Neljä muuta olivat Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää.
ellauri323.html on line 68: Vita Sackville-Westin "psykologinen juomasekoitus", kun hän kirjoitti The Edwardians, oli vahvimmillaan ja kummallisimmillaan. Hän oli yli kolmekymppinen ja täynnä ylimääräistä energiaa. Hänen suhteensa Mary Campbelliin, runoilija Roy Campbellin vaimoon, oli ohi, ja hänen suhteensa BBC:n keskustelujohtajan Hilda Mathesonin kanssa oli alkanut. Hänen simpukkansa oli märkä ja nihkeä jatkuvasta imutuxesta ja nuolennasta. Ei ihme että hän sai lisänimen Companion of Honour.
ellauri323.html on line 200: Vuonna 1916 Moore muutti äitinsä kanssa Chathamiin, New Jerseyn osavaltioon, josta pendelöi Manhattanille. 2v myöhemmin he muuttivat New Yorkin Greenwich Villageen, jossa Moore seukkasi monien avantgarde- taiteilijoiden kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka olivat yhteydessä Others- lehteen. Hänen tuolloin kirjoittamiaan innovatiivisia runoja kiittelivät suuresti setämiehet Ezra Pound, William Carlos Williams, TS Eliot ja myöhemmin Wallace "Cat" Stevens. Plus HD eli Hilda Doolittle, joka ei ollut setämies vaan täti.
ellauri323.html on line 352: Vaikka hänen teoksiaan ei nykyään lueta laajalti, Bryher oli monien arvostettujen historiallisten romaanien kirjoittaja; hänen kirjansa käsittelevät erilaisia ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa Rooman valtakunnan viimeisistä päivistä normanien valloituksiin. Nykyään Bryher tunnetaan ehkä paremmin keskeisenä hahmona kansainvälisessä modernististen kirjailijoiden ja intellektuellien yhteisössä, johon kuuluivat muun muassa James Joyce, Marianne Moore, Gertrude Stein, Sylvia Beach ja Ernest Hemingway. Toinen tämän ryhmän jäsen, Hilda Doolittle, kuuluisa imago-runoilija, joka tunnetaan nimellä HD, oli Bryherin elinikäinen kumppani.
ellauri328.html on line 196: In der Zeit des Nationalsozialismus schloss Bultmann sich der Bekennenden Kirche und dem Pfarrernotbund an. Er wies in Predigten auf Widersprüche zwischen nationalsozialistischer Ideologie und christlichem Glauben hin, übte jedoch keinen offenen Widerstand und blieb daher bis zu seiner Emeritierung 1951 im Amt. Im Herbst 1944 nahm Bultmann bis zum Kriegsende die spätere Theologieprofessorin Uta Ranke-Heinemann in seinen Haushalt auf, eine Tochter Hilda Heinemanns, die 1926 bei ihm ihr theologisches Staatsexamen abgelegt hatte, und des späteren Bundespräsidenten Gustav Heinemann. Mitähän Helene siitä mahtoi tuumata? Rudolf Bultmann und seine Ehefrau Helene hatten drei Töchter. Olisko tää taas tollanen Andre Giden pastoraalisinfonia?
ellauri362.html on line 39: Monet kirjailijat ovat saaneet Austenista ketjureaktion, mikä johti useisiin romaaneihin ja muihin mukautuksiin. Elizabeth Astonista tuli yksi Austeniin liittyvän kaunokirjallisuuden tuotteliaimmista kirjoittajista. Hän oli opiskellut kirjailijaxi St Hilda's Collegessa Oxfordissa lordi David Cecilin, Austenin elämäkerran kirjoittajan, johdolla. Aston katsoi, että Austenin romaanit olivat "nykyään yhtä tuoreita kuin silloin, kun ne kirjoitettiin". Tarinaansa laatiessaan Aston päätti olla esittämättä Austenin hahmoja, kuten Mr Darcya. Sen sijaan hänen tarinoissaan on vielä tuoreempia, ize asiassa äskettäin keksittyjä hahmoja, jotka liittyvät Austenin teoksissa nähtyihin henkilöihin, kuten Darcyn, Bingleyn ja Collinsin perheisiin.
ellauri392.html on line 822: How can one purport to deal with modernist literature, with nary a mention of any of the following: T. S. Eliot, Ezra Pound, E. E. Cummings, Wallace Stevens, HD (Hilda Doolittle), Anais Nin, Ernest Hemingway, William Faulkner, Robert Frost, James Joyce, Virginia Wolfe, John Dos Passos, F. Scott Fitzgerald, Sherwood Anderson, or Gertrude Stein? Exclusively anglo-saxon types, mainly Americans.
ellauri401.html on line 461: Eino Leino liittyi Suomen Teosofisen Seuran jäseneksi 24.10.1916 Pekka Ervastin allekirjoittamalla jäsenkirjalla. Kun kasvissyöjät vastustivat keskusvaltoja, Ervasti ryhtyi lihansyöjäxi. Ervast ei ollut yksin. Fredrika Riipinen ja Hanna Ruuskanen hoitivat emännyyttä, ja myös Hilda Pihlajamäki (1866–1951) ja kansakoulunopettaja Mandi Paadenhovi asuivat samassa yhteisössä.
ellauri401.html on line 469: Ennen Ruusu-Ristin perustamista Ervasti kieron tamperelaisen Heikki Peltolan avulla taktikoizi Tietäjä Oy:n osakekannan izelleen. Prinssieversti ei pitänyt kansanvallasta. Ervast kirjoitti vuonna 1918 T. S:n jäsenlehdessä ajatuksiaan ylisihteeriydestä sanoen mm. seuraavaa: Tahtoisin olla kuin hallitsija, joka ympäröi itseään ministereillä osaksi heiltä neuvoa kysyäkseen, osaksi luovuttaakseen heille toimeenpanovallan ja juoksevien asioiden hoidon. Tahtoisin olla kuin hallitsija, jonka veto painaa yhtä paljon vaa’assa kuin kokonaisen vuosikokouksen päätös ja joka ylhäisyydessään on vapautettu kaikesta käytännöllisestä hommasta paitsi asiapapereiden allekirjoittamisesta. Tahtoisin hallitsijan tapaan korkeimman päätösvallan myöskin aineellisten varojen käyttämisestä. Pekkadiktatuurin kannalla olivat mm. Hilda ja Aapo Pihlajamäki, Kyllikki Ignatius, Erkki Melartin, Oskar Merikanto, Viktor Heikel, Aino Kajanus-Mangström, Dagmar Parmas-Saarnio ja Eino Leino. ma edellyttää.5 Väinö Valvanne ei osallistunut keskusteluun. Hän menehtyi keuhkotautiin 8.3.1919 vain 31 vuoden ikäisenä.
ellauri401.html on line 473: Valtalinjan koirien puheenjohtaja Saarnio ilmoitti, ”että koska perustaja-ylisihteerin ehdottamat erinäiset muutokset seuran sisäisessä kokoonpanossa ovat tehdyt varsinaisen vuosikokousohjelman ulkopuolella, niin ei perhana niistä nyt voida keskustella eikä päätöksiä tehdä, vaan on siirryttävä päiväjärjestykseen. Ervast ei antanut periksi vaan ”vielä halusi asian esille ottamista ja ilmoitti toistamiseen, että tällainen uusi liitto Suomen Teosofisen Seuran Okkultinen Liitto todella on perustettu”. Ja siihen oli ollut oikeus Besantin kirjeen perusteella. Saarnio keskeytti Ervastin puheen ja kielsi keskustelun tästä kysymyksestä. ”Puheenjohtajan menettelyn vastustamiseksi ja puolustamiseksi syntyi yleinen epäjärjestys, jonka johdosta Saarnio keskeytti kokouksen viideksi minuutiksi.”22 Ervast sanoi, että ne, jotka seuraavat minua, lähtevät nyt. Ja rauha palasi, kun Ervast tovereineen siirtyi jatkamaan Okkultisen Osaston kokousta päämajan lähellä olevaan Pihlajamäkien huvilaan. Mm. Krohnit lähtivät Pekan reen jalaxille. "Katotaanpa vaan ketkä kaikki tahtovat tähän Okkultiseen osastoon liittyä”. Saadakseen selville looshien kannan Ervast vieraili kesällä eri paikkakuntien loosheissa. Jaakko ajoi moottoripyörää, ja Ervast istui sen sivuvaunussa. Ervast kirjoitti 28.8. Hilda Pihlajamäelle: ”Matkamme onnistui hyvin, lukuun ottamatta Mikkeliä, jossa ei ollut kokousta."
ellauri401.html on line 480: Ruusu-Risti, Suomen salatieteellinen tutkimusseura rekisteröitiin 14.10.1921. ”Yhdistyksen tarkoituksena oli edistää teosofis-okkultista tutkimusta Suomessa.” Sen hallituksessa olivat Pekka Ervastin lisäksi Jussi Snellman, Hilda Pihlajamäki, Aapo Pihlajamäki, Erkki Melartin, Laina Helle, Frans Korpi, Eemil Halonen, Leo Krohn, Emil Paasonen, Kyllikki Ignatius ja Aarni Kotka.
ellauri401.html on line 495: Samaan aikaan toisaalla Besant perusti sukupuolettoman yhteisvapaamuurarijärjestön jonka Suomen looshiin liittyi lukuisten ämmyrkäisten lisäxi Pekkakin. Ei se sille juuri lämminnyt. Ensimmäisen neuvoston (”areopagin”) muodostivat kuitenkin vanhat konnat Pekka Ervast, Kyllikki Ignatius, Hilda Pihlajamäki, Erkki Melartin, Jussi Snellman, Eemil Halonen ja Laina Helle. Ervast tahtoi siitäkin omannäköisen ja niin vapaamuurarienkin seinä halkesi. Ervastin ehdotuksessa vapaamuurariuden muodostavat:
ellauri401.html on line 527: Väliaikamusiikin jälkeen oli Arthur Schnitzelin yksinäytöksinen näytelmä Nainen tikkari kädessä, jonka rooleissa olivat Hilda Pihlajamäki, Jussi Snellman ja Aapo Pihlajamäki. Näytelmän looginen konstruktio perustui jälleensyntymiseen, ja siinä oli etualalla ”ankaran välttämättömyyden tajuaminen, jonka johdosta vaistoissaan ja intohimoissaan elävät ihmiset kulkevat omaa kohtaloaan kohti. Nämä vaistot periytyvät ruumistuksesta toiseen ja aikaansaavat samojen tapausten uudistumisen jonkun verran erilaisissa puitteissa.” E!F!K!, kuten DarwinIsmi ennustaa.
ellauri401.html on line 533: Helluntaimaanantaina 30.5. kello 12 oli Kansallisteatterissa Ruusu-Ristin juhlamatinea.69 Alkusoiton esitti Radio-orkesteri. Sen jälkeen kuultiin Erkki Melartinin Eino Leinon Alla kasvon Kaikkivallan sanoihin laatima melodraama Nuori Väinämöinen. Säveltäjä soitti ja Hilda Pihlajamäki lausui. Annikki Uimonen lauloi Erkki Mikaelin säestyksellä. Ervast piti esitelmän Suomen tulevaisuus. Esitelmöijä oli niin huonossa tilassa, että miltei hoiperteli kävellessään.
ellauri401.html on line 540: Pääsiäissunnuntai oli juhlapäivä. Kello 12 pidettiin Kansallisteatterissa Vuosijuhla, jonka pääsyliput olivat nytkin huonoimpiakin pylvääntauspaikkoja myöten loppuunmyyty. Arvokkaan ohjelman aloitti torvien soitto, jonka jälkeen Bertha Lindberg lausui Eino Leinon Helkavirsien. styken ”Marjatan reikä”. Sen jälkeen Georg Ots ja Georg Malmstén esittivät katkelman Aida-oopperan kolmannesta näytöksestä. Trio Joulukalenteri esitti Erkki Melartinin uudet sävellykset Barcorolan ja Meditaation. Pekka Ervast piti palopuheen EU:n puolesta. Juhlan lopuksi Hilda Pihlajamäki ja Jussi Snellman esittivät jälkimmäisen runomittaan suomentaman André Dumasin yksinäytöksisen näytelmän Läheinen ikuisuus.
ellauri401.html on line 617: Gerald ja Eric olivat sillä kannalla, että Pekka ei nyt vielä saisi ajatella Suomeen menoa. Heillä oli jotain kaunista juuri meneillä. Suomesta tuli erilaisia viestejä. Waldemar Kaade kirjoitti Ervastille, että vuosikokouskin voidaan pitää ilman häntä, mutta sitten saapui Hilda Pihlajamäen sähkösanoma, jossa tämä ilmoitti, että vuosikokous siirrettäisiin pääsiäisestä helluntaihin ja Ervastia odotetaan siihen. Sähkösanoman saatua Ervast sanoi: ”Täytyy sitten lähteä.” Ervast oli suunnitellut vähän toisenlaista paluuta. Hän aikoi Eurooppaan vasta kesällä, ei suoraan Suomeen vaan Pariisin ja Moulin Rougen kautta.
ellauri401.html on line 648: Laulun ja musiikin päätyttyä astui Ruusu-Ristin varapuheenjohtaja Hilda Pihlajamäki Sven ja Eino Krohnin saattamana kukitetun arkun luo, jonka takana seisoi lippuvartio, Suomen ja Ruusu-Ristin liput. Hilda Pihlajamäki puhui siitä, kuinka paljon vastustusta ja väärinymmärrystä Pekka
ellauri401.html on line 651: Vastuu järjestöstä jäi nyt Ruusu-Ristin hallituksen varapuheenjohtaja Hilda Pihlajamäelle.21 R.-R:n neuvosto kokoontui 9.9. Läsnä oli 12 neuvoston 16 jäsenestä. He valitsivat järjestön varapuheenjohtajan Hilda Pihlajamäen Ruusu-Ristin johtajaksi. Samassa kokouksessa uusi johtaja kutsui varapuheenjohtajaksi Eino Krohnin.
ellauri419.html on line 282: Tällä kertaa roskalehti HS palaa kommarien mustaamisen haaskalle. Että ne jaxavat, kuin rekkalesbo Hilda Käkikoski Cööström.
xxx/ellauri128.html on line 633: År 1907 gifte Munthe om sig med Hilda Pennington Mellor (1882-1967), en engelsk adelsdam 25 år yngre än han själv. Äktenskapet blev dock inte lyckligt men framgångsrikt. Munthe motsatte sig starkt nazismen, men förhandlade 1937 om att sälja sitt livsverk San Michele till Hermann Göring. Axel Munthes aska är strödd årligen i havet utanför Sveriges västkust. Axel Munthe har bott i Vimmerby som granne till Astrid Lindgren. Alla vi gräddarselbarn i Bullerbyn.
xxx/ellauri235.html on line 424: Mr. Grayn runot (1768) sisältää kaksi käännöstä norjasta. "The Fatal Sisters" ja "The Descent of Odin" ovat profetian runoja. Ensimmäistä hallitsee se, mitä Gray esipuheessa kutsuu "kaksitoista jättimäistä hahmoa, jotka muistuttavat naisia", joiden tarkoituksena on kutoa tulevaisuuden verkko ja joiden tie vie toisen kuolleiden kentän läpi ("Kohtalon polkuina me kuljemme, / kahlaamalla throa" 'th' ensangin'd field..." Varhaisen säkeen helposti tunnistettava haluhahmo on korvattu valtavilla kauhistuttavilla muodoilla, " Mista musta, loistava piika, / Sangrida ja Hilda ", " Gondula ja Geira "." Sellaiset naiset esiintyivät ensin nimellä Contemplation tai Adversity. He edustavat muse-äiti-kuoleman yhdistettyä identiteettiä, yhtenäistä halun ja auktoriteetin muotoa, jota kohti Grayn mielikuvitus on kulkenut.
50