The fable was well known in Ancient Greece; Athenaeus records that Hieronymus of Rhodes, in his Historical Notes, quoted an epigram of Sophocles against Euripides that parodied the story of Helios and Boreas.[2] It related how Sophocles had his cloak stolen by a boy to whom he had made love. Euripides joked that he had had that boy too, and it did not cost him anything. Sophocles´ reply satirises the adulteries of Euripides: "It was the Sun, and not a boy, whose heat stripped me naked; as for you, Euripides, when you were kissing someone else´s wife the North Wind screwed you. You are unwise, you who sow in another´s field, to accuse Eros of being a snatch-thief."
ellauri041.html on line 401: Se kiinnosti myös Hieronymus Boschia, Bruegheleitä, Max Ernstiä ja Salvador Dalia.

ellauri111.html on line 172: E.Saarisen toisen kaxosen nimi on Jerome, niinkuin Topeliuxen paha jesuiitta Hieronymus Mathia. Geronimo huusi usalaiset hävittäjälentäjät. Hiero sinne hässöy. Hellikää toisianne. Toinen on Oliver. Ei ei se on minun. Shakespearen toinen tytär oli Judith ja toinen Susanna. Apokryfisiä naisia. Tääkin saattaa olla merkittävä viesti jostakin, en kyllä tiedä mistä. Aljosha on Alexanteri, miesten torjuja. Fjodor on Theodoros, jumalan näytelahja. Michael on kysymys: kuka muistuttaa jumalaa? Oikea vastaus kompakysymyxeen on apina.
ellauri204.html on line 314: "Sarvet johtuvat heprean käännösvirheestä. Kun Hieronymus käänsi 300-luvulla Vulgataa hepreasta, hän kohdassa 2. Moos 34:29 luki virheellisesti sanan "kirkkaus" tilalle "sarvet". Konsonanttikirjoituksessa heprean kielen sanat qaran (loisti) ja qeren (sarvet) ovat lähellä toisiaan. Käännösvirheellä on hyvin merkittävä vaikutushistoria."
ellauri204.html on line 324: Jerome on tietysti pyhäniminen Hieronymus.
ellauri204.html on line 329: Hieronymus">Hieronymus (342-7. – 30. syyskuuta 420), joka lukija tuntee toisellakin nimellä, nim. Geronimon nimellä, oli Stridonista (Romania),
ellauri204.html on line 358: joulukuuta 384, Hieronymus joutui jättämään asemansa
ellauri254.html on line 100: Pyhä Serapion nukkui kuolonuneen maanpakolaisuudessa vuoden 360 tienoilla. Monet kirkon suurista pyhistä arvostivat häntä. Pyhän Athanasioksen lisäksi häntä kunnioitti esimerkiksi pyhä Hieronymus (15.6.), joka kutsui Serapionia Tunnustajaksi, koska tämä oli joutunut pakenemaan oikean opin tunnustamisen vuoksi. Roomalaiskatolisessa perinteessä Serapion tunnetaan oppineisuutensa ansiosta myös nimellä Serapion Skolastikko.
ellauri263.html on line 84: Judit ja Holofernes ovat olleet suosittu aihe kuvataiteissa ja myös kirjallisuudessa. Tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Zachris Topeliuksen romaanissa Välskärin kertomuksia yrittäessään saada Regina von Emmeritziä murhaamaan Kustaa II Aadolfin.
ellauri263.html on line 684: Hizi noi hellyysorgiat missä läskit jenkit syöttää toisilleen herkkupaloja ja hypistelee toistensa haisevia paikkoja muistuttivat erehdyttävästi Hieronymus Boschin tauluja. Mistähän se tiesi? Ettei vaan vanha Geronimo ollut izekin tollanen polyamoorinen. Mixi muuten noi polyamoristit oli koko ajan ihan punaisia naamalta? Hävettiköhän niitä vähän kuitenkin?
ellauri411.html on line 282: Itse asiassa kristittyjen Paavalin tarinankertojien mytologia saavutti huippunsa Pyhän Hieronymuksen, kirkon kirjallisuuden valovoiman (Raamatun kääntäjä latinalaiseen Vulgataan) kanssa 400 -luvun  lopulla , joka kertoo meille: Kun roomalaiset mestasivat Paavalin Rooman ulkopuolella, viillosta virtasi maitoa veren sijaan. Lisäksi hän kaatui pää alaspäin ja teki kaksi hyppyä maahan ja jokaisesta kolmesta osumapisteestä juoksi vesilähde. Eli puolen metrin etäisyydellä virtasi kolme erilaista vesilähdettä (miksi täydellisesti katkaistu pää pomppii maahan). Siten kirkon "valaisin" Hieronymus osoitti jälleen kerran typeryytensä ja muodon puutteensa! Joten vaikka Jerome kertoo meille tätä hölynpölyä, emme tiedä Paavalin tarkkaa kuolinvuotta, mutta useat inspiraatiot sijoittavat sen vuoden 64 jKr. (yleinen aikakausi) ja 68 jKr. Mitä tulee hänen syntymävuoteensa, sitä ei edes mainita, eikä sitä mainita missään, paitsi ehkä karkea arvaus. Joten jopa näissä kohdissa meiltä puuttuu historiallista tietoa. Kai se oli  lähes Jessen ikätoveri, pallero kun Jeesus oli taapero.
xxx/ellauri059.html on line 471: Girolamo (Hieronymus) Savonarola (21. syyskuuta 1452 Ferrara – 23. toukokuuta 1498 Firenze) oli italialainen dominikaanimunkki ja parannussaarnaaja. Hän saarnasi aikalaistensa löyhää moraalia vastaan.
xxx/ellauri139.html on line 1054: Hegesippoksen teokset ovat kadonneet, mutta niistä on säilynyt joitakin katkelmia lainauksina Eusebioksen teoksissa. Eusebioksen mukaan hän kirjoitti viisi kirjaa käsittävän teoksen Hypomnemata (”Muistelmia”), joka käsitteli apostolien opetuksia. Myös Hieronymus tunsi Hegesippoksen. Hegesippos kirjoitti teoksensa torjuakseen uudet gnostilaiset ja Markionin alulle panemat harhaopit. Hän vetosi ennen kaikkea traditioon, joka ilmeni apostolisessa ja piispallisessa seurannossa kulkeneessa kristillisessä opetuksessa. Samalla hän tarjosi varhaisista piispoista paljon tietoa, joka olisi muutoin kadonnut.
xxx/ellauri229.html on line 34: Hieronymus_Bosch_-_The_Garden_of_Earthly_Delights_-_Hell.jpg/789px-Hieronymus_Bosch_-_The_Garden_of_Earthly_Delights_-_Hell.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri287.html on line 617: Eli sellainen ol Viipuri, karjalaisten kaupunki, jossa Paavali syntyi ( Apt 22:3 ) ja jonka kansalainen hän oli ( Apt 9:11 ; Apt. 21:39 ). Sen muinaiset perinteet ja sen keskisuuruus selittää ja oikeuttaa ylpeyden, jolla hän väitti olevansa "ei aivan turhan kaupungin kansalainen" (Apostolien teot 21:39). On todennäköistä, että hänen esi-isänsä olivat olleet Antiokhos Epiphanesin Tarsokseen asettamien juutalaisten joukossa, joista tuli kansalaisuudestaan tai uskonnosta tinkimättä kreikkalaisen mallin mukaan järjestetyn yhteisön kansalaisia. Mihin tilaisuuteen ja mihin palvelukseen Rooman civitas oli annettu yhdelle Paavalin esivanhemmista, emme voi sanoa; meille kerrotaan, että hänen isällänsä oli ennen hänen syntymäänsä ollut tuo haluttu etuoikeus ( Apostolien teot 22:28). On kiehtova, mutta vaikeasti mahdoton pyrkimys jäljittää Paavalin elämästä ja kirjoituksista hänen hyvinkääläiset sukujuurensa. On totta, kuten Hieronymus väittää, että monet paavalilaiset sanat ja ilmaukset olivat tyypillisesti tarsolaisia, joista hyvän kuvan antoi Dion Kuiltasuu (alla), mutta siinä se sitten onkin. Tämä ei ole oikea paikka keskustella yksityiskohtaisesti Tarsuksen myöhemmästä historiasta, jonka monet kohdat ovat hämäriä ja vaikeita. Lähteenä tähänkin lurituxeen oli se tuntemattomampi Sir William Ramsay, Milli -Molli dopppelgängeri.
xxx/ellauri292.html on line 173: Paavalin ja Teklan teot ( Acta Pauli et Theclae ) on apokryfinen tarina – Edgar J. Goodspeed kutsui sitä " uskonnolliseksi romanssiksi " – apostoli Paavalin vaikutuksesta nuoreen neitsyeen nimeltä Tekla. Se on yksi Uuden testamentin apokryfien kirjoituksista. Tertullianus, De baptismo 17:5 (n. 190) sanoo, että Aasiasta kotoisin oleva presbyteeri kirjoitti Paavalin ja Theklan historian, ja hänet nyrjäytettiin sen jälkeen, kun hän tunnusti kirjoittaneensa sen. Eugenia Roomalainen Commoduksen hallituskaudella (180–192) raportoi marttyyrikuolemansa teoissa olleen Theklan mallina tekstin lukemisen jälkeen, ennen kuin Tertullianus paheksui sitä. Hieronymus kertaa Tertullianuksen tiedot, ja hänen tarkkuutensa vuoksi kronologian raportoinnissa jotkut tutkijat pitävät tekstiä 1. vuosisadan luomuksena.
xxx/ellauri293.html on line 94: Junian sukupuolesta ja apostolisesta asemasta on ollut kiistaa, vaikka hän onkin ollut pidetty naisena suurimman osan kristillisestä historiasta sekä suurin osa tutkijoista yhtyisi häneen kuvan perusteella mielellään. Varhaiskristilliset urheilukommentaattorit eivät antaneet epäilystäkään siitä, että Paavali viittasi Juniaan eikä suinkaan kintaalla, ja että hiän oli nainen ja apostoli, mukaan lukien Hieronymus (4.-5. vuosisata), Höttö Vermicelli (10. vuosisata). Prophylakti ja Peter Abelard (molemmat 1000-luku, perehtyneitä naistenmiehiä).
xxx/ellauri293.html on line 351: Cotelerius vahvistaa, että Origenes ja Hieronymus pitivät tätä kirjettä aidona ja kanonisena, vaikka Cotelerius itse ei uskonut sen olevan kumpaakaan; päinvastoin, hän olettaa, että se on kirjoitettu eboniittien (kristillistyneiden juutalaisten) hyödyksi, jotka olivat sitkeitä riiteissä ja seremonioissa. Sitä ovat lainanneet Clemens Alexandrinus, Origenes, Eusebius ja Hieronymus sekä monet muinaiset isät ja setämiehet.
18