ellauri055.html on line 74: Zweig oli kova Rolland fan. Eikaine vaan homostellu keskenään? Sitä oli paljon liikkeellä jetset piireissä. Bertie ja Conrad. Proust ja Bourget. Epäilyttäviä tapauxia pisteessä on läjittäin. Zweig nyt takuulla oli vähintään bi. Se ja sen vaimo teki seppukut brasseissa. What did Zweig have that brought him the fanatical devotion of millions of readers, the admiration of Hermann Hesse, the invitation to give the eulogy at the funeral of Sigmund Freud? Sas se. Freud teki suusyöpäisenä seppukun Lontoossa 1939. Ei ois kannattanut vetää tupakkaa. Henkilääkäri otti sen hengiltä morfiinipiikillä kuin vanhan koiran. Koiran iässä se oli 12-vuotias.
ellauri055.html on line 922: Sillinpäätä oli jo pitkään pidetty varteenotettavana Nobel-ehdokkaana ja syksyllä 1939 hän voittikin Nobel-komitean äänestyksessä palkinnosta kilpailleet sveitsiläisen Hermann Hessen ja alankomaalaisen Johan Huizingan. Myöhemmin Sillinpää luovutti kultaisen Nobel-mitalinsa Suomessa sotaponnistelujen hyväksi järjestettyyn jalometallikeräykseen, mahdollisesti ruotsalaisen kirjallisuusnobelisti Selma Lagerlöfin esimerkin pakottamana.
ellauri069.html on line 257: German novelist Hermann Hesse (1877-1962), experiencing a crisis of the spirit, had psychoanalysis with J.B. Lang, a disciple of Carl Gustav Jung. His novel Demian (1919), which shows the influence of analysis, is about the character Demian (a classic "seeker") and his quest for self-awareness. Published during the troubled Weimar years, the novel was very popular and had a pervasive influence on the Germans. It also made Hesse famous.
ellauri072.html on line 348: Muistan vaan etten tykännyt. Jotain huuhaa jeesustelua kai sekin oli Hessen tuntien. Wikipediasta luin että Siddarthan heilan nimi oli Kamala. Olikohan se ize sitten Bideen oloinen. Tuskinpa.
ellauri093.html on line 833: Tunnustuksen allekirjoitti seitsemän ruhtinasta: Saksin herttua ja vaaliruhtinas Juhana, Brandenburgin rajakreivi Yrjö, Lüneburgin herttua Ernst, Hessenin maakreivi Filip Jalomielinen, Saksin herttua Juhana Fredrik, Lüneburgin herttua Frans, Anhaltin ruhtinas Wolf(gang) ja kaksi valtakunnankaupunkia (Nürnberg ja Reutlingen). Siis tämmösiä pikkukaupunkien pormestareita tai läänin maaherroja, joita paavin kieltojen maailma oli alkanut ahdistaa.
ellauri097.html on line 333:
ellauri099.html on line 130:
ellauri110.html on line 1104: Dosto oli patakonservatiivi xenofobi slavofiili. Epileptinen misogyyni. Hymistelijöiden kuningas. Sen suhtautuminen mamuvankikavereihin oli törkeä. Mixkähän mä en pidä siitä (enää). Idiootti teki muhun teini-ikäisenä vahvan säväyxen. Tuhannen samanlaisen ernun lailla tunsin olevani ruhtinas Myshkin valepuvussa. Toinen samantyyppinen napaantuijottavien nuorten kirjailija oli Herman Hesse. Näissä porukoissa on jotain hyvin keskiluokkaista. Ylemmän keskiluokan aatteluus velvoittaa.
ellauri143.html on line 127: Herman Hessellä oli tähän liittyen romsku nimeltä Siddartha. Sidh tarkoittaa osumista. Artha bisnestä. Purusha tarkoittaa termiittiapinaa. Eli purusa-artha on monkey business, ja Siddartha on hit business. Sillä alallahan Hermannikin oli.
ellauri143.html on line 1690: Siddhartha on Hermann Hessen vuonna 1922 julkaistu romaani. Saksankielisen alkuteoksen alaotsikko on Eine indische Dichtung (”Intialainen runoelma”). Siddhartha sijoittuu Buddhan aikaan. Vaikka kirjan päähenkilö jakaakin saman nimen Buddhan eli Siddhartha Gautaman kanssa, on kyseessä ilmeisesti eri fiktiivinen henkilö.
ellauri191.html on line 810:
ellauri191.html on line 812:
ellauri244.html on line 90: Harri Sirola, vielä 1 Heikki Herlinin perinnöllä siivestäjä, sykkipoika ja yhtä moukka kuin koko muukin puunaamainen Herliinien suku. Laila oli intelligentti, ei mikään vouhottaja, aidompi kuin Harrin äiti joka oli pseudonoske ja luki Dostojevskin "eepoxia". Höh ei Dostojevski kynäillyt mitään eepoxia, vaan psykologisia rompskuja. Miten tääkin kaveri voi olla näin kädetön? No nuorihan se oli. Isä oli pataoikeistolainen jolle metro oli vasemmiston juonia, ihaili Konrad Lorenzia, sitä nazia. Harri ize oli "ailahteleva", äänesti kokoomusta ja Aleniuxen Eleä vuorovuosina. Ahmi Vonnegutia, Milleriä, Hesseä, Waltaria, Nerudaa. Helposti sulavaa silavaa. Kadehdittavia heppuja, Hermanni ja Henry. Niillä tuskin oli turhanpäiväisestä naimisesta omantunnontuskia.
ellauri254.html on line 511: Klages influence was widespread and amongst his great admirers were contemporaries like Jewish thinker Walter Benjamin, philosopher Ernst Cassirer, philologist Walter F. Otto and novelist Hermann Hesse.
ellauri267.html on line 1347: Elizabeth oli kuningatar Victorian tyttärentytär. Hänen vanhempansa olivat Yhdistyneen kuningaskunnan prinsessa Alice ja Hessenin suurherttua Ludvig IV. Hänen sisarensa oli Aleksandra, Venäjän tsaaritar, Suomen sortajan tsaari Nikolai II:n vaimo. Elisabet oli todellakin tärkeä tekijä siinä, että hänen sisarensa meni naimisiin tsaarin kanssa, mitä hän saattoi kyllä myöhemmin katua. Elizabeth meni naimisiin Venäjän suurherttua Sergei Aleksandrovitšin kanssa, viimeisen tsaarin sedän kanssa. Se oli rakkausottelu ja muuten onnistunut, vaikkakin lapseton avioliitto, joka päättyi, kun Serge murhattiin traagisesti.
ellauri288.html on line 495: "Aatami ajattelee meitä ja me ajattelemme Aatamia. Tätä maailmaa ei voida selittää vastaansanomattomasti, yksikään filosofia, yksikään teologia, yksikään tiede ei voi pitää lopullisesti paikkaansa." Paskat ei voi, ainut kivi mikä hankaa kengässä on että mixi torakat, mixei me apinat. Ihan turha Jaan on pakoilla idealismin umpisolmuihin. Silm on kuin monikerroksinen sipuli, johon Hesse vertasi ihmisiä, eikä van Hesse vaan Ibsen sitä ennen.
ellauri317.html on line 547: Syntynyt 15. toukokuuta 1873 Wiesbaden, Hessen-Nassau, Preussi, Saksan valtakunta
ellauri322.html on line 452: Todellakin, Tanskan kuninkaan Holsteinin - Saksan omaisuus näytti minusta paljon paremmalta kuin kaikki muut hänen valtakuntansa osat, jotka tulivat näkökenttääni; ja vahvan maalaisväestön täytyi täällä koukuttaa lihaksiaan, eikä niin sanotusti istua alas laardiperseilleen, kuten tanskalaisen talonpoikaisväestön. Saapuessani Schleswickiin, Hessen-Kasselin prinssi Charlesin asuinpaikkaan, sotilaiden näky muistutti taas mieleen kaikki epämiellyttävät ennakkoluulot saksalaisesta protonazismista. Junat kulkivat toisaalta kyllä ajallaan. (Pennsylvanian farmari vahvisti että sakemanneista tuli parhaita äveriäitä amerikkalaisia.)
ellauri360.html on line 397: Saksalaissuuntaus huipentui suureen kuningasseikkailuun ja eduskunnassa lokakuussa 1918 pidettyyn kuninkaanvaaliin. Valituksi tuli Hessenin prinssi Friedrich Karl, joka ei kuitenkaan koskaan päässyt Tallinnaa lähemmäs Suomea.
xxx/ellauri044.html on line 376:
xxx/ellauri044.html on line 392:
Oliko Hesse tapaus pisteessä?
xxx/ellauri044.html on line 394: Hermann Hesse arosusineen, lasihelmipeleineen ym ym vaikuttaisi potentiaaliselta narsistilta kukkapenkissä. Narkissos ja Kultasuu oli saleen homoja. Kultasuulla oli äidillisiä piirteitä, se oli sit bottom, ja Narkissos oli top. Kultasuu tekee Narkissoxesta Johannexenkuvan, sekin stemmaa: Johannes oli Jeesuxen poikarakkaus. Tuliko ne ulos kaapista, vai tyytyivätkö vaan reikään kaapin seinässä? No Hessellä oli paljon naisia. Hesse lie ollut monisielu kuten Puovo Huovikko, kun sillä oli näitä eri puolia. Freudin ja Jungin höpötyxiä, joita Paul Bourget ei voinut sietää.
xxx/ellauri044.html on line 396: Herman Hessen Romaani Narkissos ja kultasuu käsittelee keskeisesti ristiriitoja maallisen ja taivaallisen, ruumiin ja sielun, järjen ja tunteen sekä taiteen ja tieteen välillä. Näitä dikotomioita kuvaavat ystävykset Narkissos ja Kultasuu, joista toinen on omistautunut Jumalalle ja toinen etsii nautintoa maallisista iloista. Ystävykset tutustuvat Mariabronnin luostarissa, jossa Narkissos on noviisina ja jonne Kultasuu tulee oppilaaksi. Kultasuu ei kuitenkaan viihdy luostarissa, vaikka ihaileekin suuresti Narkissosta ja toivoo tulevansa hänen kaltaisekseen. Kultasuu lähtee luostarista ja kokee suurta epäonnistumisen tunnetta, koska ei kyennyt noudattamaan ajan ihanteita, nöyryyttä, kuuliaisuutta ja hengellisyyttä. Hän kulkee, kohtaa kauneutta, hyvyyttä ja pahuutta ja päätyy taiteilijaksi, kuvanveistäjäksi. Niinkuin Hessekin, jonka pappi-isä oli pettynyt taiteilijapoikaansa.
xxx/ellauri044.html on line 398: Hesse kuvaa Narkissoksen ja Kultasuun kahta eri tapaa ymmärtää todellisuutta, toinen tieteen ja toinen taiteen kautta. Narkissos ja Kultasuu pysyvät ystävinä ja ymmärtävät toisiaan huolimatta erilaisuudestaan. He tarvitsevat toisiaan, koska täydentävät toisistaan ne ominaisuudet, jotka toisesta puuttuvat. Toinen on tappi, toinen reikä.
xxx/ellauri044.html on line 400: Narkissoksen ja Kultasuun voidaan tulkita edustavan myös saman henkilön kahta eri puolta, ja näiden persoonallisuuksien rinnakkaiseloa. Täten kirja käsittelee myös ihmisen omassa mielessä olevia ristiriitaisuuksia. Tätä persoonallisuuksien rauhanomaisen rinnakkaiselon teemaa Hesse on laajentanut ja tarkentanut kirjassaan Arosusi.
xxx/ellauri044.html on line 404: Unschwer zu erkennen ist als prägender Hintergrund Hesses Beschäftigung mit Friedrich Nietzsche, hier vor allem dessen Geburt der Tragödie und dem Zarathustra. Zusätzlich ist die Bekanntschaft Hesses mit der Archetypenlehre des Psychologen Carl Gustav Jung relevant, mit dem Hesse korrespondierte. Sowohl Nietzsches Idee der Rückentwicklung des Geistes zum Kind als auch Jungs Archetypen der Anima und Großen Mutter drücken sich in Goldmunds Hin- und Rückwendung zur „Mutter“ aus.
xxx/ellauri044.html on line 408: Kultasuusta tuleekin loppupeleissä kaksikon der Führer. Rudolf Hessistä (1894-1987) tuli ensin vara-Führer, mut vielä aadofimaisempi Göring ajoi ohize. Mitäs nazit tykkäs Hessen kirjasta? Eivät varmaan tykänneet, vaikka diggasivat Nietscheä. Narkissos ilmesty 1929, nazien kannatuxen noustessa. 39-vuotias Aadolf styylasi puolta nuoremman veljentyttärensä Gelin kaa. Niillä oli aika ihanaa. Rudolf Hess näyttää lueskelevan Narkissosta ja Kultasuuta vielä vankilaoloissa. Ellei se ollut joku muu kirja.
xxx/ellauri044.html on line 414: Rudolf Hessissä oli ainesta lentäjäxi. Se lensi britteihin järjestämään erillisrauhaa, ja joutui poseen loppuiäxi. Pääsi sitten vielä kerran kohoamaan ilmaan vankikopissa. Pitkä ja onnellinen elämä Rudolf Hessillä. Elämä ja teos-tekniikan mukaisesti pitää seuraavaxi tutkia, millainen oli Hermann Hessen äitisuhe.
xxx/ellauri044.html on line 416: Hesse (1877-1962) kasvoi isossa pietistisessä lähetyssaarnaajaperheessä Schweizissä. Isä oli tullut Virosta, ja kertoi aina kuinka kivaa oli Virossa. Pikku Hermann haaveili iskän paratiisimaisesta Virosta, missä kaikki oli kunnossa. Äiti oli ranskankielinen, omaa sukua Dubois, niinkuin 1 meidän esiäideistä, se joka nai tukkukauppias Engelin. Tavallisia nimiä.
xxx/ellauri044.html on line 420: 1961 Hermanni sai flunssan, joka osoittautui leukemiaxi. '62 sen tappoi schlaagi 85-vuotiaana. Monissa kirjoissa sillä on oppipoika ja mestari. Kukas se mestari oli? Oisko se ollut toi pastori Blumhardt joka johatteli sitä teini-iän kriisissä? Blumhartista tuli sossu. Vai oliko Hermanni ize molempia? Hmm. Hipit tykkäsivät Hessestä, ja muut teini-ikäiset. Hessellä se näyttäisikin olleen pitkä. Siis teini-ikä. Jotain samaa sen henkilöhistoriassa on kuin Kanilla (Paulo Coelho).
xxx/ellauri044.html on line 425: sole intent of the author Hesse: “Mich interessieren nur die Schritte, die ich in
xxx/ellauri044.html on line 448: cannot bring the patient any further than he himself is able to go. 22 Hesse‘s
xxx/ellauri068.html on line 354: Mutta hulluxi se menee, kun nähdään näitä merkkejä ja tarkoituxia ihan joka paikassa. Niinkuin symbolistit sun muut mystikot, joista Pynchon mainizee tässä yhteydessä kolme saxalaista hörhöä: Herman Hesse, Stefan George, ja joku Richard Wilhelm. Kaxi ensin mainittua on tullut vastaan aiemmissa paasauxissa, mutta kekäs se on tää Richard Wilhelm? Nimi ei soita kelloa.
xxx/ellauri068.html on line 360: Im Jahre 1891 nahm er an der Universität Tübingen sowie am Evangelischen Stift das Studium der evangelischen Theologie auf. Nach seiner Ordination in der Stuttgarter Stiftskirche 1895 wurde er Vikar in Wimsheim und 1897 in Boll. Die dortige Begegnung mit Christoph Blumhardt (juu täähän oli se Herman Hessen kasvatuspappa!) , der sich in seinen späten Jahren aus der engen Bindung mit der evangelischen Kirche löste und zu sozialen Fragen und der Sozialdemokratie hingezogen fühlte, wurde für Wilhelm lebensbestimmend.
xxx/ellauri127.html on line 711: Endymion" is a poem by John Keats first published in 1818 by Taylor and Hessey of Fleet Street in London. John Keats dedicated this poem to the late poet Thomas Chatterton. Thomas Chatterton (20 November 1752 – 24 August 1770) was an English poet whose precocious talents ended in suicide at age 17. He was an influence on Romantic artists of the period such as Shelley, Keats, Wordsworth and Coleridge. Chatterton was born in Bristol where the office of sexton of St Mary Redcliffe had long been held by the Chatterton family. The poet's father, also named Thomas Chatterton, was a musician, a poet, a numismatist, and a dabbler in the occult. Tom got one over on his uncle the sexton: han var sjutton när han dog.
xxx/ellauri127.html on line 743: Endymion received scathing criticism after its release, and Keats himself noted its diffuse and unappealing style. Keats did not regret writing it, as he likened the process to leaping into the ocean to become more acquainted with his surroundings; in a poem to J. A. Hessey, he expressed that "I was never afraid of failure; for I would sooner fail than not be among the greatest." However, he did feel regret in its publishing, saying "it is not without a feeling of regret that I make it public." Not all critics disliked the work. eg. the poet Thomas Hood. Henry Morley said, "The song of Endymion throbs throughout with a noble poet's sense of all that his art means for him. What mechanical defects there are in it may even serve to quicken our sense of the youth and freshness of this voice of aspiration." Meaning: Dig it mon. Endymionin jälkeen Keaz kommentoi sen vastaanottoa seuraavasti.
xxx/ellauri139.html on line 812: Keats, John. Lamia, Isabella, The Eve of St. Agnes, and Other Poems. London: Talor and Hessey, 1820.
xxx/ellauri157.html on line 503:
Buber an Hermann Hesse
xxx/ellauri157.html on line 507: Hermann Karl Hesse (1877-1962), a Nobel Prize-winning German novelist and poet, is best known for his inspired explorations of self-understanding, spiritual realization, and psychology, particularly in Der Steppenwolf (1927), perhaps his best-known work.
xxx/ellauri157.html on line 508: Hesse’s personal experience with psychoanalysis began when he sought therapy and refuge in a sanatorium after his father’s death in 1916, his first wife’s schizophrenia, and a serious illness of his son, Martin (not Mordechai). This began a long obsession with psychoanalysis, the influence of which appears in Demian (1919) and in his later work, which evidences his interest in Jungian concepts of introversion and extraversion, the collective unconscious, idealism, and the duality of human nature.
xxx/ellauri157.html on line 510: The Nazis, who discounted Hesse as merely a “victim of Jewish psychoanalysis,” blamed it all on Freud. In the April 1936 issue of Die Neue Litteratur, Will Vesper, employing predictable anti-Semitic tropes, characterized Hesse as a traitor and held him up as a classic example of Jewry’s sinister influence in general and of the insidious poisoning of the German soul by Freud’s psychoanalysis in particular:
xxx/ellauri157.html on line 512: Once and for all, it must be made public that Hesse is a classic example of how the Jew can poison the soul of the German people. For if at that time, when he took no delight in the war…he had not fallen into the clutches of the Jew Freud and his psychoanalysis, he would have remained the German writer we all loved so well. The warping of his soul can only be ascribed to this Jewish influence.
xxx/ellauri157.html on line 514: Interestingly, several of Hesse’s drawings and etchings were discovered at the National Library in Israel half a century after his death. I bet he had asked Buber to come up to have a look at them. Like all narcissists, those born to be wild never wanna die, even if they explode into space.
xxx/ellauri157.html on line 567: Martin Buber war von 1924 bis 1933 – zunächst als Lehrbeauftragter, später als Honorarprofessor für jüdische Religionslehre und Ethik – an der Universität Frankfurt am Main tätig. Er legte die Professur 1933 nach der Machtübernahme Hitlers nieder, um einer Aberkennung zuvorzukommen. Danach wirkte er am Aufbau der Mittelstelle für jüdische Erwachsenenbildung bei der Reichsvertretung der Deutschen Juden mit, bis diese ihre Arbeit einstellen musste. Noch vor dem Novemberpogrom 1938 emigrierte Buber nach Israel. Zeitlebens stand Martin Buber in Kontakt mit Persönlichkeiten aus allen Bereichen des geistigen Lebens, darunter auch zahlreichen Literatinnen und Literaten wie Margarete Susman, Hermann Hesse, Arnold Zweig, Thomas Mann oder Franz Kafka. Dabei scheute er auch vor kontroversen Auseinandersetzungen nicht zurück.
xxx/ellauri170.html on line 1126: Notable persons influenced by Mead include Ezra Pound, W.B. Yeats, Hermann Hesse, Kenneth Rexroth, and Robert Duncan. The seminal influence of G.R.S. Mead on Carl Gustav Jung, confirmed by the scholar of Gnosticism Gilles Quispel, a friend of Jung´s, has been documented by several scholars.
xxx/ellauri259.html on line 657: Siddhartha, kirjoittanut Herman Hesse. Julkaistuaan novellinsa Siddharta-nimisestä miehestä ja tämän polusta kohti valaistumista Herman Hessestä tuli eräänlainen idoli oman sukupolvensa nuorison ja sitä seuraavien sukupolvien keskuudessa. Vaikkei kyseessä olekaan Buddhan elämänkerta, Hesse ammensi ilman muuta inspiraatiota Buddhan elämäntarinasta. Tarina kritisoi ihmisten ylpeyttä ja individualismia, mutta kertoo myös meidän kaikkien sisällä piilevästä henkisestä potentiaalista ja siitä, miten voimme tuoda sen esiin itsessämme.
xxx/ellauri268.html on line 170: Leopold Ritter von Sacher-Masoch (* 27. Januar 1836 in Lemberg, Kaisertum Österreich, heute Ukraine; † 9. März 1895 in Lindheim, Großherzogtum Hessen ‑Darmstadt) war ein österreichischer Schriftsteller. Er schrieb auch unter den Pseudonymen Charlotte Arand und Zoë von Rodenbach. Der Begriff Masochismus, den Richard von Krafft-Ebing erstmals in die Psychologie einführte, geht auf die Venus im Pelz zurück und ist aus Leopold von Sacher-Masochs Nachnamen abgeleitet. Tää Krafft-Ebing on putkahtanut esiin kuin tuhatlehtinen, mm. albumeissa 28 (Mark Twain), 67 (Pynchon) ja 129 (Jung). Aika sekobolzi jos multa kysytään.
xxx/ellauri376.html on line 460: Ronald Hingley, author of Russians and Society and a specialist in Dostoevsky´s works, thought this novel a bad one, whereas Richard Pevear (in the introduction to his and Larissa Volokhonsky´s 2003 translation of the novel), vigorously said it´s a good one. Herman Hesse, another teenage novelist, liked it too. Ei kyllä Doston paikka oli loukossa, eihän sillä edes parta kasvanut kunnolla. Vitun pedofiili.
53