ellauri032.html on line 696: Mikä tämä sitten oli? Tämä oli perustotuus, joka koski sydäntä, joka koski sielua. Se ei riippunut kiistanalaisesta tiedonpalasesta, vaan pikemminkin Jeesus olisi loukannut hänen Herraansa, Jumalaansa (Kenen? Saatananko? hemmetti kun ne ei osaa yxinkertaisia viittaussääntöjä.). Lyhyesti sanoen hänen oletettiin myyvän hänen taivaallinen Isänsä. (Huoh.) Nyt hän ei voinut kuunnella enää enempää loukkaamatta Jumalan kunniaa. (Edelliset kiusauxet ei olleet kunnianloukkauxia vielä.) ”Mene pois!” hän sanoo ja saatanan täytyi heti totella. Hizi mixei se sanonut noin heti aluxi? Koska "Minun täytyy noudattaa sääntöjä." Tää kohtaus oli kirjoitettu edeltä.
ellauri108.html on line 349: 31Susanna oli kaunis ja hehkeä, 32ja koska hänellä oli huntu kasvoillaan, nuo kaksi roistoa käskivät riisua sen voidakseen täysin nauttia hänen kauneudestaan. 33Susannan omaiset ja kaikki, jotka hänet näkivät, puhkesivat itkuun. 34Molemmat vanhimmat astuivat kansan eteen ja panivat kätensä hänen päänsä päälle *, 35mutta Susanna katsoi itkien taivaalle, sillä hän luotti vakaasti Herraan.
ellauri119.html on line 355: Filioque on latinaa ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikaian uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee Pyhää Henkeä, kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta).
ellauri204.html on line 296: Sano edelleen: »Minä olen ainoastaan teidän kaltaisenne ihmisolento, mutta minulle on ilmoitettu, että teidän Jumalanne on Noin Yksi Jumala. Ken tahansa siis toivoo kohtaavansa Herransa, suorittakoon hyviä tekoja älköönkä ketään muuta palvoko niinkuin Herraansa.»
ellauri300.html on line 897: Mitä Elisa teki: Elisa otti käsiaseensa ja "Hän kirosi heidät Herran nimeen." Tämä ei ole kiroamista kiroamisesta tai herjaamista herjauksesta (1 lemmikki. 2:23). Hän luotti Herraan ja jätti sen Jumalan käsiin. Avain tässä on sanassa "kirous". Se ei tarkoita kiroilua ilkeillä sanoilla. Tämä on heprean sana galal , joka tarkoittaa "ole nopea, vähäinen, vähäpätöinen tai vähäpätöinen". Ensisijainen merkitys on "olla kevyt tai vähäinen". Sekä verbi- että substantiivimuodot näyttävät edustavan kaavaa, joka ilmaisee poistumista tai alentamista siunauspaikasta.
ellauri359.html on line 256: Taivaan ihmiset etenevät jatkuvasti kohti elämän kevätaikaa; ja mitä enemmän tuhansia vuosia he elävät, sitä ilahduttavampi ja onnellisempi on kevät, jonka he saavuttavat. Naiset, jotka ovat kuolleet vanhoina ja ikääntyneinä ja eläneet uskossa Herraan ja rakkaudessa lähimmäistä kohtaan, tulevat vuosien peräkkäin yhä enemmän nuoruuden ja varhaisen naiseuden kukkaan ja kauneuteen ylittää kaikki ajatukset kauneudesta, joka on koskaan syntynyt näön kautta. Sanalla sanoen, vanheta taivaassa on nuoreta. Valitettavasti vain tähtiruumissa ei ole reikiä. Siellä ei naida eikä huolla.
ellauri403.html on line 99: Ja minä näin pohjoisen puolella monenlaisten ja erilaisten piirakoiden piinaajien paikan, täynnä miehiä ja naisia, ja tulijoki virtasi alas heidän päälleen. Ja minä näin ja näin ylen syviä kuoppia, ja niissä monta sielua yhdessä, ja sen paikan syvyys oli kuin kolmetuhatta kyynärää. ja näin heidän voihkivan ja itkevän ja sanovan: Herra, armahda meitä. Ja kukaan ei armahtanut heitä. Ja minä kysyin enkeliltä ja sanoin: Keitä nämä ovat, Herra? Ja enkeli vastasi ja sanoi minulle: Nämä ovat niitä, jotka eivät luottaneet Herraan, että he voisivat saada hänet auttajakseen. Ja minä tiedustelin ja sanoin: Herra, jos nämä sielut jatkavat näin, kolmekymmentä tai neljäkymmentä sukupolvea heitettyinä toistensa päälle, jos (ellei?) heitä heittäisi vielä syvemmälle, en kaivaisi niitä kuoppiin. Ja hän sanoi minulle: syvyydellä ei ole mittaa, sillä sen alla seuraa myös se, mikä on alhaalla, ja niin on, että jos vahva mies otti kiven ja heitti sen syvään kaivoon ja monen tunnin kuluttua (pitkän ajan joka tapauxessa) se saavuttaa maan, niin myös kuilu. Sillä kun sielut heitetään siihen, tuskin viidensadan vuoden kuluttua ne tulevat pohjaan. Ja kun minä sen kuulin, surin ja valitsin ihmiskunnan puolesta. Enkeli vastasi ja sanoi minulle: Miksi suret? oletko armollisempi kuin Jumala? sillä sikäli kuin Jumala on hyvä ja tietää, että on olemassa vaivoja, hän kestää kärsivällisesti ihmiskuntaa ja jättää jokaisen tekemään oman tahtonsa niin kauan kuin hän asuu maan päällä. Mutta sitten, auta armias! Paizi ei auta! On myöhäistä! Sorry we're CLOSED!
xxx/ellauri104.html on line 884: Mitä tapahtuu sille ehdottoman suurelle enemmistölle maapallon ihmisistä, joka ei sydämessään usko Herraan Jeesukseen? Heitä on kuitenkin miljardeja.
xxx/ellauri259.html on line 257: Israel, pane toivosi Herraan nyt ja aina!
xxx/ellauri295.html on line 586: Kaikki, jotka näkevät minut nauravat minulle: he ampuvat huulta, pudistavat päätään sanoen: Hän luotti Herraan, että hän pelastaisi hänet; pelastakoon hänet, koska hän iloitsi hänestä.
xxx/ellauri303.html on line 68: Kertoja mainitsee, että äiti "oli kaikista merkittävin, ja ansaitsee tulla muistetuksi erityisellä kunnialla. Hän näki seitsemän poikansa kuolevan yhdessä päivässä, mutta hän kantoi sen rohkeasti, koska pani luottamuksensa Herraan." Kukin pojista pitää puheen kuollessaan, ja viimeinen sanoo, että hänen veljensä ovat "kuolleet Jumalan ikuisen elämän liiton alla". Kertoja päättää äidin kuolleen kertomatta, teloitettiinko hänet vai kuoliko hän jollain muulla tavalla, esim joutumalla kinkkuvoileivälle.
11