ellauri107.html on line 163:
Naatan ja Hermanni
ellauri107.html on line 175: Kuka nuolee pyllynnuolijan pyllyä ellei toinen pyllynnuolija? Naatan ja Hermanni kiertää pyllyä kuin kissa kuumaa puuroa:
ellauri107.html on line 321: Isä Hermann Roth (1901-1989) oli vakuutusmyyjä ja porhalsi vielä vuosikausia. Philip Rothin identiteetin rakennuspuut muodostuivat seuraavista elementeistä: amerikkalainen, juutalainen, USA:n kansalainen, mies, kirjailija.
ellauri107.html on line 375: Ulkona nurmikolla Colemanin valtasi äkkiä närkästys. Ello israeliitti. Ei koko elämässään koskaan pyytänyt mitään anteexi. Kosti koko rahalla. Vittua se viittaa kreikkalaisiin kaunankantajiin, niitä piisaa juutalaisten Raamatussa ihan kotitarpeixi. Melkein soitti muistuttaaxeen Markielle minkälainen mulkku se oli aina ollut. Ei, se ei tarkoittanut izeään vaan poikaa Markoa. Tässä kohtaa Coleman on Hermanni ja Pili ize Marko.
ellauri109.html on line 587: No mixi Phillu puki vaimon pikkarit ja tissiliivit päällensä? Se sanoo ize s. 302: Minä pidän kuule housuja tässä perheessä, pane mieleesi! Olikohan Hermannikin tehnyt niin?
ellauri109.html on line 868: Äitykän kuoltua Peppu romahti. Se sai jonkun ketjureaktion. Rothin terveydentila huononi, se kiikutettiin teholle ja pantiin hengityskoneeseen kuin koronapotilas. Sille tehtiin sydämen ohitusleikkaus. Noin sydämettömän tyypin menoa se ei haitannut. Ikävä kyllä se vähitellen parani, eikä isä-Hermanninkaan kuolema missään tuntunut. Tammikuussa 1990 vuosi leikkauxen jälkeen Bloom käski Rothin mennä sen kanssa naimisiin. Se oli sille huisin tärkeää. Roth mietti ehdotusta pari viikkoa ja sitten suostui charmikkaalla textiviestillä. Ne meni naimisiin 19.4.1990.
ellauri118.html on line 452: Pasternak opiskeli filosofiaa Marburgin yliopistossa Saksassa Hermann Cohenin oppilaana, mutta kieltäytyi hänelle tarjotusta filosofian tutkijan urasta [lähde?]. Hän palasi Moskovaan vuonna 1914 ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa tuona vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän opetti ja työskenteli Uralilla sijainneessa kemiantehtaassa, mistä hän epäilemättä nyysi Tohtori Živagoon materiaalia [lähde?]. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Pasternakin maine runoilijana kasvoi. Vuoden 1990 Venäjän hajoamisen jälkeen se romahti [fig. 1].
ellauri143.html on line 127: Herman Hessellä oli tähän liittyen romsku nimeltä Siddartha. Sidh tarkoittaa osumista. Artha bisnestä. Purusha tarkoittaa termiittiapinaa. Eli purusa-artha on monkey business, ja Siddartha on hit business. Sillä alallahan Hermannikin oli.
ellauri143.html on line 1690: Siddhartha on Hermann Hessen vuonna 1922 julkaistu romaani. Saksankielisen alkuteoksen alaotsikko on Eine indische Dichtung (”Intialainen runoelma”). Siddhartha sijoittuu Buddhan aikaan. Vaikka kirjan päähenkilö jakaakin saman nimen Buddhan eli Siddhartha Gautaman kanssa, on kyseessä ilmeisesti eri fiktiivinen henkilö.
ellauri144.html on line 617: épouse du banquier Hermann Raffalovich (1835-1893), son cousin, et mère de
ellauri151.html on line 392: Hamann on tutkinut kokeellisesti muun muassa kielen ja runouden kehitystä ja osoittanut, kuinka järki ja mielikuvitus vaikuttavat siinä erottamattomasti yhdistettyinä toisiinsa. Kirjassaan Kreuzzüge eines Philologen (1762) hän kehittelee ajatusta, että runous on "ihmissuvun äidinkieli", alkuperäisin ajatuksien ilmaisukeino. Hänen kirjojaan on muun muassa Sokratische Denkwürdigkeiten (1759). Hamannin kootut teokset on julkaissut Wolfram von Roth (1821–1843). Laajan, kuusiosaisen elämäkerran J. G. Hamanns Leben und Schriften (1857–1873) on hänestä kirjoittanut Hermanni Kiltamestari.
ellauri160.html on line 158: Ford Madox Ford (né Joseph Leopold Ford Hermann Madox Hueffer (/ˈhɛfər/ December 1873 – 26 June 1939) was an English novelist, poet, critic and editor whose journals The English Review and The Transatlantic Review were instrumental in the development of early 20th-century English and American literature.
ellauri181.html on line 102: Pili haluaa alistaa ja alistua, se haluaa osallistua ja kazella. Se on ehkä vähän perverssi, tai ei niin vähänkään. Bisexuaali Colettekin kolahtaa siihen kuin veizi voihin. Mut mixe kuzuu sen ällön ex-Helenin kylään Clairen kiusaxi? Koska se on niin vitun narsisti, mitä muutakaan. Täähän on kuin chick littiä, nyt Pilillä on TAAS Elisabet ja Birgitta josta valkata. Märkä uni maxapala kädessä. Pilin isä ei arvosta koiria jotka lisääntyvät ilman avioliittoa ja paskantavat maahan. Jutku. Pilin isä on aivan mahdoton sähläri. Olikohan Hermannikin. Pili jäi ikuisixi ajoixi oman laitapuolisuutensa itkijäxi. Se oli epäonnistunut narsisti. Kiltti Claire ei enää saa Pilin piliä värähtämään. Se kaipaa jotain tujumpaa. THE END.
ellauri183.html on line 210: Entre 1905 y 1907 realizó estudios en Alemania: Leipzig, Núremberg, Colonia, Berlín y, sobre todo, Marburgo. En esta última, se vio influido por el neokantismo de Hermann Cohen y Paul Natorp, entre otros.
ellauri188.html on line 108: Melville ei käsitä mixi taipiit on sille niin ystävällisiä. Mikä luihu taka-ajatus siinä lienee takana? Fattening frogs for snakes perhaps? Mixi ne tunnustelevat Hermannin käsivartta vähän väliä, nuoleskellen huuliaan ja taputellen vazojaan?
ellauri188.html on line 297: Sano valas vedä 10x housut alas. Melville on kolonialistimoukka vaikkei mitenkään pahimmasta päästä, s. 152 tienoiila se haukkuu aika mojovasti muita länkkäreitä. Homotaipumuxet pääsee pintaan kirjan alussa: Hermanni ilostelee kun villit pettyivät lähetyssaarnaajan kauniin vaimon osoittauduttua naaraspuolisexi. Pettyisi kai Hermannikin moisesta. Hermanni nauraa kun villi päällikkövaimo näyttää tatuoidulle meri"karhulle" yhtä tatuoitua takapuoltaan. Mautonta! Hermanni pahastuu kun ranskiskolonialistit ennättivät ennen jenkkikolonialisteja julistamaan että markiisisaaret alkuasukkaineen kuuluivat nyt heille. Mitä vittua??? Kuuluuko Transnistria Moldovalle? Kuuluuko Moldova Ukrainalle? Kuuluuko Ukraina Venäjälle? Nää on kuin toisiansa suuruusjärjestyksessä ahmaisevat petokalat. Kuuluuko mikään maaplänttyrä millekään apinoiden lössille? Ei kuulu teille! Kyllä se nyt vähän kuuluu, sanoo frakkiin ja silinteriin sonnustautunut Kummeli. Mutta Hermanni oli kyllä pannut merkille että Havaijilla jenkkien ja saarnaajien läsnäolo oli saanut 25 vuodessa aikaan pelkkää pahaa. Pearl Harborista puhumattakaan.
ellauri188.html on line 380:
ellauri188.html on line 392: 31-vuotiaana Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850 46-vuotiaan Nathaniel Hawthornen, jonka kanssa "ystävystyi". Kirjailijat viettivät paljon aikaa keskustellen komeista intellektuelleista ja filosofisista asioista. Hawthorne myös vaikutti Melvillen seuraavan romaanin Moby Dick sisältöön, sillä hän kannusti Melvilleä tekemään siitäkin allegorisen tarinan suoran valaanpyyntikertomuksen sijaan. Ai siis mitä? kysyi Hermanni. No kikkeli, kikkeli, tietysti, selvitti Nat kärsimättömästi. Vaikka kirja on nykyään todella tunnettu, omana aikanaan se oli paha pettymys. Sitä myytiin koko Melvillen elinaikana vain 3 000 kappaletta. Hänen seuraava romaaninsa Pierre oli vieläkin suurempi floppi.
ellauri188.html on line 397:
Pelle-Hermanni
ellauri188.html on line 401: Hermannia ahdisti että suuret ihmismassat ei päässeet etelämeren saaren upeisiin maisemiin. Samasta syystä varmaan Hurtigruttenin mainosmaisemassa näkyy kuvan ottajan lenkkarit kuvan etualalla. Kylä tällänen aarre pitää ottaa pikimmiten haltuun ja muuttaa luontopalveluixi!
ellauri188.html on line 403: Antoisinta antia Taipii-kirjassa on se (osin tahatonkin) huumori, joka syntyy villien ja kesyjen apinoiden perussamuudesta. Hermannin ansioxi on sanottava ettei se säästele sanojaan kuvatessaan kolonialistien konnantöitä saarilla. Sixi varmaan kirja ei kelvannutkaan jenkkikustantajille.
ellauri188.html on line 407: Aika sokko Hermanni on kyllä jollei se huomaa ettei ranskisten kapun ja abopäällikön välillä ole mitään olennaista eroa. No huomaahan se sen. Natustellen banaania samalla.
ellauri188.html on line 445:
Pelle-Hermannin peliteoriaa
ellauri188.html on line 447: Tämmösiä peliteoreettisia oivalluxia tuli mieleen Pelle-Hermannin tiipiistä.
ellauri188.html on line 451: Alkuasukkaat ovat epäluotettavia, kavalia ja ailahtelevia, sanoo Hermanni. Tästä tulee mieleen Harari, jonka mukaan uskonnon ja setelirahan tärkein tehtävä on luoda luottoa ja mahdollistaa kauppa tuntemattomien välillä. Jos näitä ei ole, on kaikki keinot sallittuja. Vasta prisoner´s dilemman toistaminen synnyttää tasapainopisteitä. Jos peliä ei jatketa, on paras pelitapa huijaus. Jumala on virtuaalinen pelaaja, joka jatkaa aina peliä ja saa aina viimeisen siirron kolmen vangin dilemmassa. Se pitää huolta siitä että ne 2 muuta ei tee oharia.
ellauri191.html on line 810:
ellauri191.html on line 812:
ellauri192.html on line 269: Taking into sympathetic account the widest margin of human error, is it possible to take seriously an institution and procedure that passes over the majority of the greatest novelists and renewers of prose in the modern age? James Joyce, Marcel Proust, Franz Kafka (whose presence towers over our sensual literature and of the meaning of a bug, quite a feat for a little man who one should not expect to tower over anything much), Thomas Hardy, Joseph Conrad, Henry James, Andre Malraux, Hermann Broch, Robert Musil, D. H. Lawrence, either escaped the notice of or were, on nomination, rejected by the Nobel committee. Can one defend a jury which prefers the art of Pearl Buck (1938) to that of, say, Virginia Woolf? Paul Claudel, a picee of shit whose dramas we can set fairly beside those of Aeschylus and of Shakespeare just to scare people, never received the accolade. Paul Heyse was chosen, not Bertolt Brecht. Galsworthy is a Nobel, not Carlo Emilio Gadda, one of the most original and inventive writers of fiction in this century. Who the fuck is he? Composer of In-a-Gadda-da-Vida? No that was Iron Butterfly, and a good piece it was indeed.
ellauri204.html on line 737:
Hermanni tiivistää
ellauri210.html on line 489: Hans Davidsohn war der Sohn des jüdischen Sanitätsrats Hermann Davidsohn und dessen Ehefrau Doris geb. Kempner. Er wurde am Grüner Weg 69 (heute Singerstraße in Berlin-Friedrichshain) geboren. Sein Zwillingsbruder starb während der Geburt. Er war der älteste Sohn und wuchs mit seinen Geschwistern Marie, Anna, Ludwig und Ernst auf. Die Lyrikerin Friederike Kempner war seine Großtante.
ellauri243.html on line 667: Pahrumpassa asui joku libertariaani joka on onnexi jo kuollut keuhkoemboliaan.
Libertarian Party (LP) on poliittinen puolue Yhdysvalloissa, aika lailla Liike Nytin tapainen, joka edistää kansalaisvapauksia, interventiokyvyttömyyttä, laissez-faire -kapitalismia sekä hallituksen koon ja laajuuden rajoittamista. Puolue syntyi elokuussa 1971 tapaamisissa David F. Nolanin kotona Westminsterissä, Coloradossa, ja se perustettiin virallisesti 11. joulukuuta 1971 Colorado Springsissä, Coloradossa. Juhlien järjestäjät saivat inspiraatiota itävaltalaisen koulukunnan töistä ja ideoista, varsinkin ekonomisti Murray Rothbard. Rothbard väitti, että kaikki "yritysvaltion monopolijärjestelmän" tarjoamat palvelut voitaisiin tarjota tehokkaammin yksityisen sektorin toimesta ja kirjoitti, että valtio on "ryöstöorganisaatio, joka on systematisoitu ja kirjattu laajalle". Hänen suojelijansa Hans Herman Hopen mukaan ilman Rotberttiä ei olisi sanottavaa anarkokapitalistiliikettä. Hans-Hermann Hoppe ( / ˈh ɒ p ə / ; saksaksi: [ˈhɔpə] ; syntynyt 2. syyskuuta 1949) on saksalais-amerikkalainen itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä , filosofi ja poliittinen teoreetikko. Hän on taloustieteen emeritusprofessori Nevadan yliopistossa Pahrumpassa (UNLV), Ludwig von Mises Instituten vanhustutkija sekä Property and Freedom Societyn perustaja ja puheenjohtaja. Hoppe on Kristina tädin ikätoveri. Hoppe on väkevästi antidemokraattinen. Sen kaveri Lew Rockwell on vahvasti Ukrainan sodan vastainen.
ellauri244.html on line 90: Harri Sirola, vielä 1 Heikki Herlinin perinnöllä siivestäjä, sykkipoika ja yhtä moukka kuin koko muukin puunaamainen Herliinien suku. Laila oli intelligentti, ei mikään vouhottaja, aidompi kuin Harrin äiti joka oli pseudonoske ja luki Dostojevskin "eepoxia". Höh ei Dostojevski kynäillyt mitään eepoxia, vaan psykologisia rompskuja. Miten tääkin kaveri voi olla näin kädetön? No nuorihan se oli. Isä oli pataoikeistolainen jolle metro oli vasemmiston juonia, ihaili Konrad Lorenzia, sitä nazia. Harri ize oli "ailahteleva", äänesti kokoomusta ja Aleniuxen Eleä vuorovuosina. Ahmi Vonnegutia, Milleriä, Hesseä, Waltaria, Nerudaa. Helposti sulavaa silavaa. Kadehdittavia heppuja, Hermanni ja Henry. Niillä tuskin oli turhanpäiväisestä naimisesta omantunnontuskia.
ellauri248.html on line 316:
ellauri254.html on line 511: Klages influence was widespread and amongst his great admirers were contemporaries like Jewish thinker Walter Benjamin, philosopher Ernst Cassirer, philologist Walter F. Otto and novelist Hermann Hesse.
ellauri260.html on line 93: Tässä vastaliikkeessä kehitetty uusi, parannettu formula: idealistinen, teistinen personalismi tuli ratkaisevaksi, ei vähiten sen edesmenneen saksalaisen edustajan Rudolph Hermann Lotzen (1817–81) kautta, ei vain Bownen amerikkalaiselle, idealistiselle personalismille, vaan myös rinnakkaiselle, brittiläiselle idealistiselle personalismille, jonka johtava edustaja oli Andrew Seth Pringle-Pattison (1856–1931). Täysin koskaan kuullut tyyppejä.
ellauri260.html on line 139: Bostonin yliopistoa pidettiin pitkään amerikkalaisen persoonallisuuden keskuksena filosofian professori Borden Parker Bownen suojeluksessa. Bowne oli metodistipappi, joka oli opiskellut Rudolf Hermann Lotzen johdolla Saksassa. Lotze, spekulatiivisen teistin Christian Hermann Weissen (1801–66) oppilas, joka rinnasti suuren osan myöhemmän Schellingin Hegeliin kohdistamasta kritiikistä, pyrki spekulatiivisten teistien tavoin muuttamaan hegeliläistä idealismia väittämällä, että todellinen on aina konkreettista ja yksilöllistä, muuttaen Hegelin absoluuttisen idealismin henkilökohtaiseksi idealismiksi. Senkö tautta ne huolivat sinne uuskantilaisen Jaakko Hintikan? Jaakko ei ollut järin isoperseinen, sen housut roikkuivat niin että se joutui niitä nostelemaan vähän väliä.
ellauri260.html on line 201: Eucken syntyi 5. tammikuuta 1846 Aurichissa, sittemmin Hannoverin kuningaskunnassa (nykyinen Ala-Saksi). Hänen isänsä Ammo Becker Eucken (1792–1851) kuoli hänen ollessaan lapsi, ja hänen äitinsä Ida Maria (1814–1872, os Gittermann) kasvatti hänet. Hän sai koulutuksensa Aurichissa, jossa yksi hänen opettajistaan oli klassinen filologi ja filosofi, suomenruozin oikeakielisyyden isä Ludwig Wilhelm Maximilian (Mikael) Reuter (1803–1881). Hän opiskeli Göttingenin yliopistossa (1863–66), jossa Hermann Lotze oli yksi hänen opettajistaan, ja Berliinin yliopistossa. Jälkimmäisessä paikassa Friedrich Adolf Trendelenburg oli professori, jonka kyseenalaiset eettiset ja eroottiset taipumukset ja filosofian historiallinen käsittely houkuttelivat häntä suuresti. Göttingen vaikutti tuppukylältä kun öizimme siellä matkalla Dresdeniin ja Puolan uuneille. Olis pitänyt yöpyä Erfurtissa, joka on isompi ja jossa Kautsky viilasi Erfurtin programmia. Engels oli tyytymätön Erfurtin programmiin, ja nuiji siitä Kautskya. Minnekäs se vallankumous unohtui? Ja miten niin uskonto on jokaisen oma asia? Sehän on oopiumia!
ellauri260.html on line 207: Gustav Teichmüller (November 19, 1832 – May 22, 1888) is considered a philosopher of the idealist school and a founder of Russian personalism. His ideas were shaped by his teachers Lotze and J. F. Herbart, who in turn were influenced by G. W. von Leibniz. Some scholars describe Teichmüller's personalism as a version of neo-Leibnizianism. His doctrines have also been referred to as constituting a variant of Christian personalism that is in opposition to both positivism and evolutionism as well as traditional Platonism. Teichmüller's philosophy has influenced Nietzsche and this link has been explored by scholars such as Hermann Nohl, who traced Teichmüller's Die wirkliche und die scheinbare Welt, 1882, as the source of the latter's perspectivism. Teichmüller also influenced the Russian thinkers A. A. Kozlov, I.F. Oze, and E. A. Bobrov. Teichmüller nai virolaisen maanomistajan tyttären ja tapettuaan sen 20-vuotiaana lapsivuoteeseen, sen siskon, ja kuoli lopulta ize Tartossa pyylevänä patruunana.
ellauri313.html on line 465: Herman Kahn (15. helmikuuta 1922 – 7. heinäkuuta 1983) oli yhdysvaltalainen läski koleerikko ja Hudson-instituutin perustaja, jota pidettiin yhtenä 1900-luvun loppupuolen merkittävimmistä kusipäistä. Hän nousi alun perin tunnetuksi sotilaallisena strategina ja järjestelmäteoreetikona työskennellessään RAND Corporationissa. [RAND ei tarkoita Ayn Randia, vaikka hyvin voisi vaan R&D. Paska jenkki talousliberaali ajatustankki sekin on, vaikka Aynista ja Hermannista takuulla aivan liikaa vasemmalla.] Hän analysoi ydinsodan todennäköisiä seurauksia ja suositteli tapoja parantaa selviytymiskykyä kylmän sodan aikana. Kahn esitti ajatuksen "voitettavasta" ydinpommien vaihdosta vuonna 1960 ilmestyneessä kirjassaan On Thermonuclear War, jossa hän oli yksi historiallisista inspiraation lähteistä elokuvan nimihenkilölle Stanley Kubrickin elokuvasatiirissa Dr. Strangelove.
ellauri313.html on line 469: Sensijaan hän ryhtyi Rand Corporationissa pohtimaan ydinsotaa käyttämällä peliteorian sovelluksia. "Toinen iskukyky" oli Hermannin kuningasajatuxia. Eli kosto, se on juutalaisten ihan feivörit.
ellauri313.html on line 524: Kun ei kexinyt enää lisää askelia, ja muutenkin (sillä erää) loppuunjauhettuun aiheeseen väsähdettyään Hermanni teki listan tärkeimmistä Gyro Gearloose kexinnöistä tulevaisuudessa. Asiakirjan taulukko XVIII sisältää luettelon nimeltä "Sata erittäin todennäköistä teknistä innovaatiota 1900-luvun viimeisellä kolmanneksella". Ensimmäiset kymmenen ennustetta olivat:
ellauri325.html on line 317: Simolta jäi gradu tekemättä kuten Hotakaiselta ja Kristina-tädiltä. Naurukin jäi kesken 52-vuotiaana 1967. Vuonna 1941 Simo siirtyi Savon Sanomiin toimittajaksi. Tähän aikaan hän alkoi julkaista lehdissä pakinoita nimimerkillä Aapeli. Pakinat kuvasivat jatkosotaa rivimiehen näkökulmasta. Laajemman yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 1946, kun hän julkaisi lyhyen parodian Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta nimellä Mörkki monologi. Teksteissä esiintyy Aapelin vakiohahmo mäkitupalainen Hermanni Hulukkonen, joka tuo pakinoihin maalaishuumoria. Hauskuus syntyy myös kohelluksista ja vitsikkyydestä. Aapelin nuorisokirjoista tunnetuimmat ovat Koko kaupungin Vinski ja sen jatko-osa Detektivbüro Winski und Waldemar. Vittu Waldemar, se oli Winzent. Ne oli munkin mielikirjoja poikasena. Minä keitän täitä... People Are Not as Bad as They Seem (Finnish: Aika hyvä ihmiseksi) is a 1977 Finnish historical film directed by Rauni Mollberg, based on the novels by Aapeli. Minnettee puhheettee savveettee murreettee. Huoh.
ellauri344.html on line 198: Vappumarssi Helsingin Hakaniemen torilla järjestäytyy klo 11.00 ja marssi Hakaniemestä Rautatientorille lähtee klo 11.15. Keskeisin teema meillä on STOP Nato. Kansan äänen porukka kokoontuu tunnuksen ”Torju Nato Aina” taakse. Marssin jälkeen klo 14.00 meillä on kahvi- ja keskustelutilaisuus Hermannin kerholla os. Hämeentie 67. Keskustelun saatteeksi puheenvuoron käyttävät Leena Hietanen, Pertti Hämäläinen ja Juhani Tanski.
ellauri345.html on line 657: Hän inhosi ranskalaisia ja vihasi englantilaisia. Hänestä Saxa oli jumalan valittu kansa. "Me menemme siis Hermannin taisteluun / ja haluamme kostaa." Hän varoitti myös liian läheisestä kosketuksesta juutalaisuuteen: Vaikka "Aabrahamin siementä" voidaan tuskin tunnistaa kristinuskoon kääntymisen vuoksi toisessa sukupolvessa, haitallisia ovat "tuhannet, joita Venäjän tyrannia nyt lähettää meille Puolasta joka päivä, joka vuosi ne vielä enemmän metsästää kaulaasi", "idästä tuleva epäpuhdas tulva". Hän varoitti väitetystä juutalais-intellektuelli-salaliitosta: "juutalaiset tai kastetut ja ... voideltu juutalaiset toverit" olivat "luultavasti ottaneet haltuunsa reilun puolet kirjallisuudesta" ja levittäneet "rohkeaa ja villiä meluaan, jonka avulla he ... jokaisen pyhän ja inhimillinen valtiojärjestys valheena ja " Pitkä, "epävakaa olemassaolo" oli "venyttänyt heistä ilkeitä, vähäpätöisiä, pelkurimaisia ja nihkeitä"; he olivat "kärsimättömiä jokaisessa vaikeassa yrityksessä ja jokaisessa kovassa työssä" ja olivat siksi "kärsimätön" jokaisen " "pyrkimys helppoon ja hetkelliseen voittoon". Arndt kuvaili vaatimuksia vuoropuhelusta, ihmisyydestä ja suvaitsevaisuudesta juutalaisia kohtaan "universaalina filosofiana ja yleismaailmallisena rakkautena", jotka olivat "heikkouden ja säälittävyyden" merkkejä. Jo vanhana ikänään Arndt kääntyi ”levottomaisia, uteliaita ja hapuilevia ja huolestuttavia heprealaisia” vastaan.
ellauri360.html on line 99: Hermann Broch : Die Schlafwandler (Unissakävelijät) (CHECK)
ellauri370.html on line 618: "Kaikkien saxalaisten rehtori" alakoulunopettaja Hermann Ahlwart kuvaili juutalaisia "petoeläimiksi" ja "kolerabasilleiksi". Hän vaati, että heitä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin Britannian siirtomaahallinto kohteli Intiassa murhaavia lahkoja, eli "tuhottamaan" heidät. Tapporahaa pitäisi maxaa kuin Itävallassa.
ellauri377.html on line 169: Eric Voegelein (syntynyt Erich Hermann Wilhelm Vögelin, saksa: [ˈføːgəlaiːn]; 3. tammikuuta 1901 – 19. tammikuuta 1985) oli saksalais-amerikkalainen poliittinen filosofi. Hän syntyi Kölnissä ja sai valtiotieteen koulutuksen Wienin yliopistossa, jossa hänestä tuli valtiotieteen apulaisprofessori oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Vuonna 1938 hän ja hänen vaimonsa pakenivat natsijoukkoja, jotka olivat saapuneet Wieniin. He muuttivat Yhdysvaltoihin, missä heistä tuli kansalaisia vuonna 1944. Hän vietti suurimman osan akateemisesta urastaan Louisianan osavaltion yliopistossa, Münchenin yliopistossa ja Stanfordin yliopiston Hoover-instituutissa.
xxx/ellauri044.html on line 394: Hermann Hesse arosusineen, lasihelmipeleineen ym ym vaikuttaisi potentiaaliselta narsistilta kukkapenkissä. Narkissos ja Kultasuu oli saleen homoja. Kultasuulla oli äidillisiä piirteitä, se oli sit bottom, ja Narkissos oli top. Kultasuu tekee Narkissoxesta Johannexenkuvan, sekin stemmaa: Johannes oli Jeesuxen poikarakkaus. Tuliko ne ulos kaapista, vai tyytyivätkö vaan reikään kaapin seinässä? No Hessellä oli paljon naisia. Hesse lie ollut monisielu kuten Puovo Huovikko, kun sillä oli näitä eri puolia. Freudin ja Jungin höpötyxiä, joita Paul Bourget ei voinut sietää.
xxx/ellauri044.html on line 414: Rudolf Hessissä oli ainesta lentäjäxi. Se lensi britteihin järjestämään erillisrauhaa, ja joutui poseen loppuiäxi. Pääsi sitten vielä kerran kohoamaan ilmaan vankikopissa. Pitkä ja onnellinen elämä Rudolf Hessillä. Elämä ja teos-tekniikan mukaisesti pitää seuraavaxi tutkia, millainen oli Hermann Hessen äitisuhe.
xxx/ellauri044.html on line 416: Hesse (1877-1962) kasvoi isossa pietistisessä lähetyssaarnaajaperheessä Schweizissä. Isä oli tullut Virosta, ja kertoi aina kuinka kivaa oli Virossa. Pikku Hermann haaveili iskän paratiisimaisesta Virosta, missä kaikki oli kunnossa. Äiti oli ranskankielinen, omaa sukua Dubois, niinkuin 1 meidän esiäideistä, se joka nai tukkukauppias Engelin. Tavallisia nimiä.
xxx/ellauri044.html on line 418: Kyllä Hermann näyttää olleen äidin poika, isän kanssa tuli sitten riitoja. Ukki Gündertillä oli iso kirjasto. Hermanni pantiin seminaariin, mutta se ei tykännyt, "Dichter oder nichts", sanoi jääräpäisesti. Tuli molemmat. 14-vuotiaana sillä oli depis: "ich möchte hingehen wie das Abendbrot". Izemurha jäi yrityxexi. Seurasi sarja kasvatuslaitoxia ja amixia. Kirjakauppa-apulaisena vaihtoi vanhempien etiikan estetiikkaan. Käänteinen Kierkegaard. Ei kuitenkaan kyttyrävazainen, pikemminkin laiha poika. Likinäköisenä pääsi C-miehexi. Maailmansodan vapaaehtoisena Saxan armeijassa oli kirjastoapulaisena. Avioliitto Bernouillin Marian, freelance-valokuvaajan kanssa meni kehnosti ja Hermanni lähti maailmanympärimatkalle Intiaan. Nelikymppisenä maailmansodan aikana tuli takaiskuja (isä kuoli, Mia läksi), ja Hermanni tuli pöpixi. Pääsi tutustumaan zygoanalyysiin läheltä. Perheestä päästyä sillä alkoi oikein mukavat ja tuotteliaat ajat Luganossa. Vaihtoi sakemannista takasin schweizarixi. Ei se oikein kunnon saku koskaan ollutkaan, tollainen kosmopoliitti ja pasifisti. 2 muuta vaimoa seurasi. Asui Luganossa ökytalossa Ninonin kanssa eri kerroxissa ja maalasi akvarelleja luppoaikoina. Hermanni oli myös kova musiikkimies. Vieraina Schweizissä kävivät Bertolt Brecht ja Thomas Mann. Ei Hermanni siis ollut mikään nazi. 1946 päsähti siitä hyvästä Noobeli. Niiku osotettiin sakuille etteime teitä vihata kunhan pysytte kyykyssä ja ajattelette niiku me, tai edes niiku schweiziläiset.
xxx/ellauri044.html on line 420: 1961 Hermanni sai flunssan, joka osoittautui leukemiaxi. '62 sen tappoi schlaagi 85-vuotiaana. Monissa kirjoissa sillä on oppipoika ja mestari. Kukas se mestari oli? Oisko se ollut toi pastori Blumhardt joka johatteli sitä teini-iän kriisissä? Blumhartista tuli sossu. Vai oliko Hermanni ize molempia? Hmm. Hipit tykkäsivät Hessestä, ja muut teini-ikäiset. Hessellä se näyttäisikin olleen pitkä. Siis teini-ikä. Jotain samaa sen henkilöhistoriassa on kuin Kanilla (Paulo Coelho).
xxx/ellauri056.html on line 562: Fichten ensimmäisen elämäkerran kirjoitti hänen poikansa Immanuel Hermann Fichte (1796–1879), saksalaisen filosofian ”spekulatiivisen teismin” perustaja. Siitä ei ole sen jälkeen mitään kuulunut. Toista tulemista odotellaan kuten kaimalta.
xxx/ellauri056.html on line 576: Nach einem kurzen Intermezzo auf einer Hauslehrerstelle in Warschau nahm Fichte Anfang November 1791 eine auf ein Jahr befristete Anstellung als Hauslehrer des Sohns des Ehepaars Louise von Krockow, geb. von Göppel, die mit Kant persönlich bekannt war, und Heinrich Joachim Reinhold von Krockow (1736–1796), Königl. Preußischer Obrist, im gräflichen Schloss Krockow in der Nähe der pommerellischen Ostseeküste an. Im selben Jahr besuchte er Kant in Königsberg, wo dieser ihm einen Verleger für seine Schrift Versuch einer Critik aller Offenbarung (1792) verschaffte, die anonym veröffentlicht wurde. Das Buch galt zunächst als ein lange erwartetes religionsphilosophisches Werk von Kant selbst. Als Kant den Irrtum klarstellte, war Fichte berühmt und erhielt einen Lehrstuhl für Philosophie an der Universität Jena, den er 1794 antrat. Zuvor hatte er nach längerer Überlegung, ob eine Eheschließung ihm nicht die „Flügel abschneide“, 1793 Johanna Rahn geheiratet. Drei Jahre später kam Sohn Immanuel Hermann (1796–1879) zur Welt.
xxx/ellauri104.html on line 814: Matti Hermanni Pulkkinen (1. toukokuuta 1944 Nurmes - 17. toukokuuta 2011 Lapinlahti), ei se sama Lapinlahti jossa viihtyi Alexis Kivi vaan se toinen. Aika pitkään Pulkku vielä kituutti aivohalvauxen jälkeen (23 v). Kuoli vuotta mua nuorempana (siis vuotta nuorempana kuin minä nyt).
xxx/ellauri104.html on line 816: Pulkkisen lapsuuden koti oli maalaiskylässä. Isä Hermanni oli maanviljelijä ja kustannusasiamies, äiti Tilda emäntä, joka kirjoitti sanomalehtipakinoita. Pulkkinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun normaalilyseosta 1963 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta sekä venäjän kieltä. Hän avioitui teologian kandidaatti Vuokko Rissasen kanssa vuonna 1971. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Antti ja Tuuli. Kansanperinteen tallentaja Paavo Pulkkinen oli Matti Pulkkisen isoisä.
xxx/ellauri123.html on line 364: Sysmän kirjaston uutuushyllystä löytyi jonkun pelle-Hermannin, kiteeläisen sakumamun, omaa pikku wellness-kirkkoa ylläpitävän puolisekopään kyhäilemä kabbalistinen omakustanne, jonka esikuvana on ollut reb Freek Weinrebin, valkovenäläisen jutkumytomaanin ja huijarin joku 900-sivunen pläjäys. Rebin molemman isoisät oli hasidioppineita, Reb ize sotarikollinen ja parantumaton satusetä. Ei helkatti, kyllä totuus on paljon uskomattomampaa tarinaa. Hermanni kyllä mainizee että Rebillä oli vähän vaikeuxia sodanaikaisten jutkuvedätysten kaa ja niistä se joutui lukemaan tiilenpäitäkin, mutta se olikin sen ihan parasta aikaa, pääsi rauhassa planeeraamaan uusia jäyniä. Niinkuin laittomia lääkärileikkejä ja tätä kabbalistipaskaa.
xxx/ellauri123.html on line 387: Valkovenäläinen Reb on (oli) valkopartaturrikka. Tää itävaltalainen Hermanni on viurusilmänen ja tupsupartanen.
xxx/ellauri123.html on line 432:
Hermanni puhuu ummet lammet
xxx/ellauri123.html on line 434: Hermanni on mamu kamasaxa joka kauppaa Rebin numeroita. Osta iso numero! Kakkonen on tärkeä. Hermannin jumala on listaykkönen joka teki apinasta hyvän kakkosen. Tehköön kaikin mokomin kuha ei Jillin keittiön veeseeseen. Sinne saa tehdä vaan ykkösen. Ei saisi sanoa Jehova tai Jahve, tässäkin vain opetustarkoituxessa. Jehova jehova jehova! Mitä väliä, anteexiantamaton synti on jo tehty, sut kivitetään kumminkin. Pannaan paholaisen pannuun paistumaan.
xxx/ellauri123.html on line 577: Like don´t fuck 14 year olds or under unless you really need to, like Creampie, Hermann Aistrich, or Humbert Humbert. Wikipedian mukaan H. oli frog, kirjassa sen isä on sveiziläis-itävaltalainen ja äiti britti. Sen brittipastoriesi-isät harrasti paleopedologiaa ja tuulikanteleita. P. ei ole sitä mitä luulisi vaan muinaisten kyntövakojen tutkimusta.
xxx/ellauri128.html on line 147: Fulda oli etevä kääntäjä. Hän muun muassa saksansi Molièrea ja Rostandia. Fulda entstammte einer seit 1639 in Frankfurt am Main ansässigen jüdischen Familie, deren Name bis 1852 Fuld lautete. Er war der Sohn des Kaufmanns Carl Hermann Fulda (1836–1917) und seiner Ehefrau Clementine, geb. Oppenheimer (1839–1916). Ab 1884 lebte er als freier Schriftsteller in München, 1887 wieder in Frankfurt, 1888 bis 1894 in Berlin, danach wieder in München und ab 1896 schließlich dauerhaft in Berlin. In Deutschland erhielt er Ausgehverbot und wurde gezwungen, den Vornamen Israel zu führen. Zwei Tage, nachdem das Reichswirtschaftsministerium seine Bitte, den ihm verliehenen Burgtheater-Ring von der für alle Juden angeordneten Abgabe aller Wertgegenstände auszunehmen, am 28. März 1939 abgewiesen hatte, nahm er sich das Leben. Er starb am 30. März im Alter von 76 Jahren in Berlin und ist auf dem Waldfriedhof Dahlem bestattet. Sein Grab ist heute ein Ehrengrab der Stadt Berlin.
xxx/ellauri128.html on line 205: Als sie am 8. September 1815 Goethes Besuch empfing: „Ich benahm mich sehr schlecht. Ich ließ Goethe beinah nicht sprechen!“ 1827 zogen die Varnhagens in die Beletage der Mauerstraße Nr. 36, die ihnen ihr Schwager Heinrich Nikolaus Liman (Bruder von Markus Theodors Gemahlin und Onkel der Henriette Solmar) vermietete. Auch unter dieser Adresse, die ihre letzte sein sollte, gab Rahel Varnhagen von Ense wieder Gesellschaften, an denen unter anderen die Familie Mendelssohn, der Philosoph Hegel, Heinrich Heine, Eduard Gans, Ludwig Börne und der Fürst Hermann von Pückler-Muskau teilnahmen. Einige Male besuchte das Ehepaar Varnhagen auf Reisen Goethe in Weimar und das Kurbad in Teplitz, wo Friedrich Wilhelm III. im August 1822 mit Rahel Varnhagen von Ense mehrmals die Polonaise tanzte.
xxx/ellauri128.html on line 625: År 1907 gifte Munthe om sig med Hilda Pennington Mellor (1882-1967), en engelsk adelsdam 25 år yngre än han själv. Äktenskapet blev dock inte lyckligt men framgångsrikt. Munthe motsatte sig starkt nazismen, men förhandlade 1937 om att sälja sitt livsverk San Michele till Hermann Göring. Axel Munthes aska är strödd årligen i havet utanför Sveriges västkust. Axel Munthe har bott i Vimmerby som granne till Astrid Lindgren. Alla vi gräddarselbarn i Bullerbyn.
xxx/ellauri130.html on line 413:
xxx/ellauri157.html on line 503:
Buber an Hermann Hesse
xxx/ellauri157.html on line 507: Hermann Karl Hesse (1877-1962), a Nobel Prize-winning German novelist and poet, is best known for his inspired explorations of self-understanding, spiritual realization, and psychology, particularly in Der Steppenwolf (1927), perhaps his best-known work.
xxx/ellauri157.html on line 567: Martin Buber war von 1924 bis 1933 – zunächst als Lehrbeauftragter, später als Honorarprofessor für jüdische Religionslehre und Ethik – an der Universität Frankfurt am Main tätig. Er legte die Professur 1933 nach der Machtübernahme Hitlers nieder, um einer Aberkennung zuvorzukommen. Danach wirkte er am Aufbau der Mittelstelle für jüdische Erwachsenenbildung bei der Reichsvertretung der Deutschen Juden mit, bis diese ihre Arbeit einstellen musste. Noch vor dem Novemberpogrom 1938 emigrierte Buber nach Israel. Zeitlebens stand Martin Buber in Kontakt mit Persönlichkeiten aus allen Bereichen des geistigen Lebens, darunter auch zahlreichen Literatinnen und Literaten wie Margarete Susman, Hermann Hesse, Arnold Zweig, Thomas Mann oder Franz Kafka. Dabei scheute er auch vor kontroversen Auseinandersetzungen nicht zurück.
xxx/ellauri170.html on line 1126: Notable persons influenced by Mead include Ezra Pound, W.B. Yeats, Hermann Hesse, Kenneth Rexroth, and Robert Duncan. The seminal influence of G.R.S. Mead on Carl Gustav Jung, confirmed by the scholar of Gnosticism Gilles Quispel, a friend of Jung´s, has been documented by several scholars.
xxx/ellauri178.html on line 374: Pepulla "ei ole käyttöä" Clairelle kun se ei tahdo nieleskellä Pilin runkkua. Jopa tuli Pililtä narsistinen lause sepitettyä. Claire ei alistu kun sitä alistetaan. Mitähän mamma Roth olis sanonut. Peppu olis saanut pelle-Hermannilta vizaa paljaalle pyllylle. Mutta jos Claire ei alistu ketäs silloin alistetaan? Ånej! Peppua! Men det går ju alldeles inte an! Roth on Daavid Shylock Fagin ja Harari fourpackina, se edustaa toxista telttajuutalaisuutta pahimmillaan.
xxx/ellauri199.html on line 930:
Irwileuka Pelle-Hermanni
xxx/ellauri199.html on line 937: Irwin Allen Ginsberg (3. kesäkuuta 1926 Newark – 5. huhtikuuta 1997 New York) oli erehdyttävästi Pelle-Hermannin näköinen yhdysvaltalainen runoilija. Hän oli beat-liikkeen johtohahmoja ja oli myös vahvasti mukana 1960-luvun hippiliikkeessä. Ginsberg asemoi itsensä juutalais- ja homorunoilijaksi.
xxx/ellauri225.html on line 410: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."
xxx/ellauri296.html on line 602: oli saksanjuutalainen filosofi. Neokantiaanisessa Marburg Schoolissa koulutettuna hän alun perin seurasi heimoveljeään Hermann Cohenia yrittäen väsätä idealistista tieteenfilosofiaa. Eihän siitä tullut lasta eikä paskaakaan, pannukakku, sanoisi Oiska Ketonen jos eläisi.
xxx/ellauri298.html on line 74: Ruuduissa olevien piirroksenalkujen ajatellaan olevan niin sanottuja reseptiivisymboleja, jolloin tiettyyn ruutuun piirretyn vastauksen ajatellaan heijastavan juuri tiettyjä tutkittavan persoonallisuuden elementtejä. Vastauksia tulkittaessa taustalla on oletus valmiiden piirrosten symboliarvosta. Psykologiaa, filosofiaa ja psykoanalyysia opiskellut Wartegg oli nuorena kiinnostunut modernista taiteesta, kuten Wassily Kandinskysta ja Kleestä, ja siihen liittyvästä symboliikasta. Hän itse perustikin teoriansa piirroksenalkujen symboliarvoista osittain 1920-luvun taideteorioihin ja osittain mystiseen filosofiaan. Testilomakkeen kuviot muistuttavatkin varhaisia abstrakteja taideteoksia. Wartegg ei testiään kehittäessään tiettävästi kuitenkaan hyödyntänyt yhteyttä toiseen tunnettuun senaikaiseen projektiiviseen menetelmään, vielä pöllömpään Hermann Rorschachin musteläiskätestiin, vaikka tosin mainitsi sen joissakin kirjoituksissaan.
xxx/ellauri303.html on line 90: Singerin porukat laulaa (Stalinin leireille hävinnyttä Hermannia lukuunottamatta) kuorossa: vi är alla antikommunister tills vi dör. Singerillä se on puolet semitismiä ja puolet tavallista juutalaista kullanjanoa. Judarna skulle ha det mycket bättre i Birobidzjan. Komintern teki virheitä, tuumasi Stalin ja pani lapun luukulle. Pahin epäonni oli että Lenin kuoli, ja sitten että Trozki teilattiin. Siihen sammui maailmanvallankumous. Stalin oli ryssempi kuin ryssä ize.
xxx/ellauri319.html on line 76: Unkarilais-juutalainen toimittaja Franz Szell, joka ilmeisesti asui Tilsitissä, Preussissa, Saksassa, vietti vuoden ajan syöden juustoa ja tutkien Latvian ja Viron arkistoista ennen kuin julkaisi vuonna 1936 avoimen kirjeen, josta oli kopiot Hermann Göringille, Joseph Goebbelsille, ulkoministeri Konstantin von Neurathille ym ym, syyttäen Rosenbergiä siitä, ettei hänen suonissaan virtaa "pisaraakaan saksalaista verta". Szell kirjoitti, että Rosenbergin esi-isien joukossa oli vain "latvialaisia, juutalaisia, mongoleja ja ranskalaisia". Liettuan viranomaiset karkottivat Szellin avoimen kirjeensä seurauksena 15. syyskuuta 1936. Hänen väitteensä toistettiin Vatikaanin L'Osservatore Romanon 15. syyskuuta 1937 ilmestyneessä numerossa. Alfred Rosenberg oli todellakin baltisaksalaista, ranskalaista ja luultavasti myös viro- ja latvialaista syntyperää, mutta juutalaista syntyperää ei kovasta pöyhinnästä huolimatta löydetty.
xxx/ellauri363.html on line 729: Se synnytti kiihkeän keskustelun psykologian luonteesta, jossa hänen päävastustajakseen tuli psykologi Hermann Ebbinghaus (1850–1909), joka oli kokeellisen psykologian kehittäjä ja kiivas kannattaja. Hän syytti Diltheyta kokeellisen psykologian pilkkaamisesta sekä irrationalismin ja introspektion puolustamisesta. Kiistan taustalla oli luonnollisesti aikakauden yleisempi keskustelu luonnon- ja hengentieteistä, valkotakit vastaan mustakauhtanat. Luettuaan Ebbinghausin kritiikin Husserl aluksi kieltäytyi lukemasta Diltheyn tekstiä. Päätettyään lopulta kuitenkin lukea sen, Husserl kutsui sitä nerokkaaksi työksi. Psykologiasta käytiin valko- ja mustatakkien välillä kova kamppailu, jonka valkotakkiset luopulta voittivat.
xxx/ellauri380.html on line 108:
Pelle-Hermanni punkteeraa
xxx/ellauri380.html on line 145: Herman pelottelee mummun hengiltä. Ei salaisuutta, ei mummoa. Tomski suottailee Lizavetalle Hermannista, Liza säikähtää.
105