ellauri061.html on line 213: 1900-luvun alussa näytelmä kuvasi alitajuntaa, 60-luvulla vapaata rakkautta, 70-luvulla sadomasokismia (ja Oberon oli bi). Eka naiskriitikko Marjorie Garber 1974 sanoi et se oli ihan ihqua. Toka naiskriitikko Anne Paolucci laski 1977 et näytelmä kestikin 5 päivää (eikä 4). 1980 Florence Falk näki siinä kulttuuriantropologiaa. Cheis Hassell kristillisen sanoman. Se on nostanut tanaan kokonaisen nipun tsygologeja. Heput on hulluja kunnes löytää autenttisen sexuaalisen izensä. Jonkun Mordechain mielestä siinä on vastakkain Eros ja Thanatos. Eros taitaa päästä joholle. Joka tapauxessa näytelmä on terapeuttinen. 1991-luvulla vasta Barbara Freedman huohmaa että siinä on aika paljon patriarkaalisia viboja.
ellauri112.html on line 27: Heput
xxx/ellauri084.html on line 402: Heput ei saa vakivirkaa koska ne haluavat hidastaaa. Ne saavat vakiviran koska ne ovat rehkineet kovasti ja ovat aikaansaaneita. Ja saatuaan vakiviran niillä on nyt vapaus jatkaa rehkimistä kovasti kaikissa niissä asioissa jotka ne haluavat vielä aikaansaada ihmettelemättä valitaanko ne uudestaan ja onko niilla jopi seuraavana vuonna. Ne voivat tehdä tutkimustaan. Ne voivat rehkiä sen kirjan parissa jonka ne halusivat kirjoittaa. Ne voivat kirjoittaa uudestaan ne kurssit jotka ne aina ajattelivat voisivat olla parempia. Vakivirka antaa niiden rehkiä kovasti siinä mitä ne ajattelevat on tärkeää.
3