ellauri022.html on line 606: Todistaako se jotain että Siri aina tappaa nää pikku Maxit, Paul doppelgängerit. Ingan uus heila Henry on sen miesvainaan elämäkerturi. Inga kysyy Ekeltä minkälainen nainen makaa rakkaan miesvainajansa elämäkerturin kaa. Kai Sirin tapanen. Siri antaa taas ymmärtää et se on oikeestaan Paulin haamukirjottaja. Kexii sille juonet ainakin. Helppo uskoa. Paul on sen verran tollon olonen. Innostuu pesäpallosta. Leo Herzberg, ei siis Lars (joka ei saanu Helsingistä virkaa mun ansiosta ja styylas Mereten kaa), on kameo Sirin bestselleristä What I loved, jota en oo lukenut. Hypistelee Ingaa vaatteet päällä keppi kädessä.
ellauri028.html on line 88: Initially, a surviving one of his daughters, Clara Clemens, objected to its publication in March 1939, probably because of its controversial and iconoclastic views on religion, claiming it presented a "distorted" view of her father. Henry Nash Smith helped change her position in 1960. Clara explained her change of heart in 1962 saying that "Mark Twain belonged to the world" and that public opinion had become more tolerant. (Ehkä se myös tarvizi vähän pätäkkää leivän syrjäxi.) She was also influenced to release the papers by her annoyance with Soviet reports that her father's ideas were being suppressed in the United States. (Ei Laika ole ainut koira radalla. Vuosi 1962 oli Kuuban kriisi, kylmä sota kuumeni. Popovin nuhruista mutta optimistista nuoruutta.) The papers were selected, edited and sequenced for the book in 1939 by Bernard DeVoto. (Sota tuli väliin, jumala piti varmistaa voittajien puolelle. No ainahan se on voittajien puolella. Tai sit se haluu antaa opetuxen tai sillä on joku ovelampi suunnitelma mielessä.)
ellauri032.html on line 243: T.S.Eliot, brittiproselyytti jenkki kuten kolleegansa Henry James, kissa- ja kevätrunoilija ja patakonservatiivi, tykkäs Paiseesta. Seurataanpa tätäkin johtolankaa vähän matkaa. Katoin, siltä ilmestyi 1931 "essee" nimeltä The Pensees of Pascal.
ellauri033.html on line 59: Ardeche on kaakossa Loiren latvoilla. Ihan landea. Vanhoina Bourgetit promeneeraa mökkirannalla Marseillen lähellä. Aatelisämmät valittaa et Mme Bourget mahtailee kuin joku amazoni. Paul kantaa happamen näköisenä sylikoiraa. Minnie veti lopuxi pitemmän korren. Henry James mökkivieraana sytytti vahingossa verhot palamaan. Tupakoi kai sisällä. Minnie ranskansi sen suojatin Edith Whartonin kirjan Edithin kaa yhdessä. Käännös oli "plutôt grossière".
ellauri033.html on line 544: Täähän kuulostaa ihan Saarssoneilta! Esi-iskäkin oli tollanen kiukkupää, se pikku paxulainen. No Roopen äiskä oli erilainen, tavallinen katolinen ämmä, vei Roopen messuun, iskä ei tullut, Roope kysy mix äiskä siihen et älä kysele ei kuulu sulle. Roope oppii et fixuille isille on eri pelisäännöt kuin tyhmille ämmille. Iskän kaa on ihqua luontokävelyllä Gergoviassa, sehän paikka mainitaan Asterixissä. Petteri iskän hartioilla Sommarhemin hirviniityn tiellä sienimezässä. "Se on nahkavinokas." Tää on varmaan Paulin omia muistelmia, sen isä oli matematiikan professori. Varmaan sekin sai raivareita kun laskut ei täsmänneet. Paul raippas kun Fifi karkas tai Henry James kärskytti verhoja.
ellauri033.html on line 1177: Barrèsin varhaistuotanto innoitti monia nuoremman sukupolven ranskalaisia kirjailijoita, kuten Marcel Proust, André Gide, Henry de Montherlant, Jean Cocteau ja François Mauriac. Ikäviä tyyppejä nääkin valtaosalta. (Kukas se Cocteau taas oli? Sekö pipopäinen sukeltaja? Ei se oli Cousteau. Jean Cocteau oli Georgetten läheinen ystävä, joka oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, joka Maurice kirjotti Arsene Lupineja. Niistä oli puhe Maurice Maeterlinckin kohalla.)
ellauri046.html on line 270: Author information: Thomas C. Oden is Henry Anson Butt Professor of Theology at Drivel University. He is the author of many books, including The Rebirth of Orthodoxy, and General Editor of the Ancient Christian Commentary on Scripture.
ellauri048.html on line 753: Henry Wadsworth Longfellow (1807–1882), American poet and educator; first American to earn a living solely as a poet and the first American to translate Dante´s Divine Comedy into English.
ellauri048.html on line 889: By Henry Wadsworth Longfellow Kirsi Kunnas
ellauri048.html on line 1072: "Break, Break, Break" is a poem by Alfred, Lord Tennyson written during early 1835 and published in 1842. The poem is an elegy that describes Tennyson's feelings of loss after Arthur Henry Hallam died and his feelings of isolation while at Mablethorpe, Lincolnshire. Were Tennyson and Hallam Gay, and Did They Have a Physically Consummated Homosexual Relationship?
ellauri048.html on line 1074: Garrett Jones claims that Alfred Tennyson and Arthur Henry Hallam, whose death was the occasion for writing In Memoriam, were in some sense homosexual lovers, and that Hallam was a promiscuous homosexual whose father sent him to Cambridge, separating him from his Eton friends as a way of curtailing his son's inclinations (a curious, rather naive strategy, one might think!). For most of the book, he gives the impression that the two friends had an intense homosexual relationship that must have included physical acts. However, on p. 192 out of 199, he announces the following:
ellauri048.html on line 1104:
Henry_Hallam_bust.jpg/330px-Arthur_Henry_Hallam_bust.jpg" />
ellauri048.html on line 1106: Arthur Henry Hallam (1 February 1811 – 15 September 1833) was an English poet, best known as the subject of a major work, In Memoriam, by his close friend and fellow poet Alfred Tennyson. Hallam has been described as the jeune homme fatal (French for "doomed young man") of his generation.
ellauri049.html on line 369: Kärpässarjalainen elämäkerturi Henry Troyat suhtautuu Belgian-kirjoituxiin vaivautuneesti: miten Pahan kukkien runoilijanero saattoi sortua kirjoittamaan alatyylisiä solvauxia, jotka eivät juuri ylitä vessakirjoituxien tasoa? Mä tiedän miten: se ei enää karsinut sen paasauxia. Kirjallisuushistoria stilisoi tekijän, eikä vaan se, vaan tekijä ize tekee samaa. "Tää ei kuulosta Goethelta", ajattelee Hansu, ja pyyhkii alatyylisellä rykäyxellä pyllyä. Paizi sitten ihan vanhana.
ellauri052.html on line 653: It was not just Bohm who fell under the sway of Krishnamurti's charisma. He strongly influenced such writers as Joseph Campbell, the poet Robinson Jeffers, Henry Miller, Aldous Huxley, and Alan Watts who churned out popular books about Zen Buddhism. George Bernard Shaw once called young Krishnamurti "the most beautiful human being" he ever saw. Cabinet faggot. After visiting Krishnamurti's castle in Holland, Campbell wrote in a letter: "I can scarcely think of anything but the wisdom-and-beauty-of-my friend." In another letter he said, "Every time I talk with Krishna, something new amazes me."
ellauri052.html on line 679: Duunattuaan vähän aikaa arkeologisilla kaivauxilla (kuten mä) T.E. meni vapaaehtoisena väkeen (toisin kuin mä). Se teki muistinpanoja varusmiespalveluxesta (kuten mä).
Sale nähtävästi tunnisti Arabian Larskassa izensälaisen wannabe suklaapuolen miehen. Homofoobit on usein homofiilejä ja kääntäen. T.E. kirjoitti paljon pitkiä kirjeitä (kuten mä) kuuluisuuxille (toisin kuin mä): G B Shaw, Edward Elgar, Winston Churchill, Robert Graves, Noël Coward, E. M. Forster, Siegfried Sassoon, John Buchan, Augustus John, and Henry Williamson. Mitäh, olix nääkin kaikki hilpeitä?
ellauri052.html on line 684: Eräkirjailija Henry Williamson oli tunnetusti homppeli. Robert Graves (minä Claudius) oli sekin vähintään puolikuivuri. Bernard Shawia on epäilty piilohomoxi (why can't a woman be more like a man?) T.E. lähetti izepaljastavia kirjeitä Pshawin vaimolle Charlotelle. Ja diggas Conradia (vielä yhtä piilohomoa). Luki kreikkaa ja latinaa (kuten mä) ja puhui arabiaa (mä en, ikäväxeni). Käänsi Odysseian ja jonkun Le Gigantesquen. Se omisti kirjan S.A.lle joka oli kai sen muslimipoikaystävä. Ei S.A.int, siis Suomen Armeija.
ellauri058.html on line 117: Minnehaha is a fictional Native American woman documented in Henry Wadsworth Longfellow's 1855 epic poem The Song of Hiawatha. She is the lover of the titular protagonist Hiawatha and comes to a tragic end. The name, often said to mean "laughing water", literally translates to "waterfall" or "rapid water" in Dakota.
ellauri060.html on line 985: Ja nyt selviää sen Mättään kuvan kanssa runkkauxenkin motiivi: kyseessä on sexuaalinen salakosto Tuulalle, joka bylsii kaikki arkipäivät ällöttävää Ristoa. Hassuttelu kuuluu aikuistenkin elämään, jopa vanhusten, kuten tiesi kotkan jalkapohjaa kutittava "helpful Henry" K.J.J.Hintikka, sekä Michelin-mahainen Timon Airaxinen Heta Häyryn kanssa telmiessään Tokiossa kun kaxoistornit kaatuivat. Sexuaaliset kostotoimet on apinalle luontaista, kz. esim tätä:
ellauri062.html on line 202: No. 90 — Henry Kravis
ellauri062.html on line 1016: Raportin kokosi antropologi Henry Field, käsin valittu jäsen Valkoisen talon erityisestä tiedusteluyksiköstä, jonka tehtävänä oli etsiä kaikkea tietoa saksalaisesta huippumessingistä, mukaan lukien Hitler itse.
ellauri063.html on line 176: Liikunnallisuus yhdisti muita läsnäolijoita. Pekka, Henry, Ilse ja Pirjo juttelivat hyväntuulisesti kuntosalikorttien hinnoista, intervalliharjoittelusta, lankutuxesta, rasvaprosenteista, aiheista jotka hylkivät Mikan haaleavetistä huomiokykyä. Vihreävetinen ponnistaa. Kuuli Seija käytävältä kun pungersi ulos Paulia.
ellauri063.html on line 290: In 1695, Henry Purcell wrote incidental music for the Abdelazer revival at the new theater in Lincoln's Inn Fields where the play would not gain much success which would become evident by the meager second-day attendance.
ellauri065.html on line 593: Suomessa konservatiivit valittavat esimerkiksi seksin ja miehisyyden puutteesta (Timo Hännikäinen), “länsimaisen kulttuurin” rappiosta (Timo Vihavainen), kasvissyönnistä (Joonas Konstig), feminismistä (Henry Laasanen), sukupuolentutkimuksesta (Marko Hamilo) sekä maahanmuutosta ja islamista (lähes jokainen konservatiivi).
ellauri067.html on line 196: 1997 Mason & Dixon published by Henry Holt.
ellauri069.html on line 212: Arthur Henry Sarsfield Ward (15. helmikuuta 1883 Birmingham, Englanti – 1. kesäkuuta 1959 White Plains, New York, Yhdysvallat), oli nimellä Sax Rohmer tunnettu brittiläinen kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten romaaneistaan, joissa esiintyi kiinalainen mestaririkollinen Fu Manchu.
ellauri070.html on line 320: - Vad var det Patrick Henry sa? Ge mig frihet eller ge mig döden. Den enda goda amerikanen är en död amerikan. Nu blev det 5 goda amerikaner till. Covid-10 on parantanut tähän mennessä 365000 jenkkiä. Yxi näköispazas Suomen joka neliökilometrille. Tuhat päivässä vuoden ajan. Pure jenkkiä ennenkuin se puree sinua.
ellauri071.html on line 97: Coward was born in 1899 in Teddington, Middlesex, a south-western suburb of London. His parents were Arthur Sabin Coward (1856–1937), a piano salesman, and Violet Agnes Coward (1863–1954), daughter of Henry Gordon Veitch, a captain and surveyor in the Royal Navy. Noël Coward was the second of their three sons, the eldest of whom had died in 1898 at the age of six. Coward's father lacked ambition and industry, and family finances were often poor. He had little formal schooling but was a voracious reader.
ellauri071.html on line 224: Junior G-Men was part of the larger "war on crime" campaign being waged through the mass media, which included movies, comic books and strips, radio programs, and pulp books, all of which was encouraged by the FBI and especially its director, J. Edgar Hoover prior to World War II. Most of these featured adult "G-Men" even when marketed to children. The difference with the Junior G-Men was that it was designed to give boys a sense of participating in the exciting adult world of crime-fighting. That said, aside from the original radio program, a book, Junior 'G' Men's Own Mystery Stories (by Gilbert A. Lathrop, Edward O'Connor, and Norton Hughs Jonathan) was published in 1936 and a big little book by Morrell Massey and Henry E. Vallely the following year. Eventually they also appeared on the big screen.
ellauri078.html on line 74: Emily Dickinson (1830-1886) on (oli) 1 American suurimmista ja omaperäisimmistä runosepoista ja kaikkien aikojenkin omaperäisimpiä. Kuten kirjoittajat kuten Ralph Waldo Emerson, Henry David Thoreau, and Walt Whitman. Nää äijät mul on jo mut Emilyä ei vielä oo. Aika sovinistista.
ellauri080.html on line 805: Gandhi was also inspired by Henry David Thoreau’s “Civil Disobedience” John Ruskin (for his critique of capitalism) and Leo Tolstoy and his philosophy of non-violence.
ellauri082.html on line 381: Kurnu ja Loikka oli kivat sammakot jossain meidän lasten kirjassa. Uskoontulemiseen liityvästä kikyloikasta ei kerro vain puusta mätkähtänyt kyssäselkä Kierkegaard, vaan myös misogyyni Henryn menestyneempi isoveli William James-farkuissa. Se oli Wallun Gadfly-avatarin mielikirjailija. Varmaan Hilja Haahdenkin.
ellauri082.html on line 383: William James (11. tammikuuta 1842 – 26. elokuuta 1910) oli yhdysvaltalainen psykologi ja filosofi sekä pragmatismin perustaja yhdessä C. S. Peircen kanssa. James toimi Harvardin yliopiston professorina vuodesta 1876 lähtien kuolemaansa saakka. William Jamesin veli Henry James oli eräs Yhdysvaltain tunnetuimpia kirjailijoita. William James Sidis oli hänen kummipoikansa. (Kekä sekin oli? No mitä väliä.)
ellauri082.html on line 438: g) Helpful Henry was an American gag-a-day comic strip, created by cartoonist J. P. Arnot (Paul Arnot – Born: 16 September 1887 – Died: 2 December 1951). The series ran from July 17, 1922 until 1927 and was syndicated by International Feature Service. Jaakko Hintikka kutitti Kotkan varpaita Helpful Henrynä kun Kotka laittoi pussilakanaa.
ellauri082.html on line 509: John Tyndall FRS (/ˈtɪndəl/; 2 August 1820 – 4 December 1893) was an Irish physicist. He first noticed the greenhouse effect but went on mountaineering happily in the melting glaciers. He was a member of a club that vocally supported Charles Darwin's theory of evolution and sought to strengthen the barrier, or separation, between religion and science. The most prominent member of this club was the anatomist Thomas Henry Huxley. Others included the social philosopher Herbert Spencer.
ellauri089.html on line 94: The Heinleins formed the Patrick Henry League in 1958, and they worked in the 1964 Barry Goldwater Presidential campaign.
ellauri089.html on line 96: When Robert A. Heinlein opened his Colorado Springs newspaper on April 5, 1958, he read a full-page ad demanding that the Eisenhower Administration stop testing nuclear weapons. The science fiction author was flabbergasted. He called for the formation of the Patrick Henry League and spent the next several weeks writing and publishing his own polemic that lambasted "Communist-line goals concealed in idealistic-sounding nonsense" and urged Americans not to become "soft-headed".
ellauri089.html on line 98: It started with the famous Henry quotation: "Is life so dear, or peace so sweet, as to be purchased at the price of chains and slavery? Forbid it, Almighty God! I know not what course others may take, but as for me, give me liberty, or give me death!!". It then went on to admit that there was some risk to nuclear testing (albeit less than the "willfully distorted" claims of the test ban advocates), and risk of nuclear war, but that "The alternative is surrender. We accept the risks." Heinlein was among those who in 1968 signed a pro-Vietnam War ad in Galaxy Science Fiction. Että semmonen libertiini.
ellauri092.html on line 92: He fleed to England for a few months of rest and with a desire to draw ale with Christian leaders there. He had no intention of zonking although he did a few times but he attended conventions and conferences and wrote numbers of notes and thoughts. He met with the Plymouth Brethren near Dublin and he spent a whole night kneeling in fervent prayer with about 20 of these jealous men. That next morning he walked with Henry “Butcher” Varley through the streets. This Br'er Rabbit said something to him which made a deep impact on the weasel Cod was forming. He said “Moody, the world has yet to see what Cod will do to a man full of It.” That night as these words still reverberated in his mind and heart he vowed that by the grace of Cod and the power of the Holy Mackerels he would be that man. All who met with him during this journey in Britain and Ireland were strangely aware that Cod was preparing a great work in this man. You could smell it a mile away. Mackerels!
ellauri093.html on line 170: Francis William Newman – younger brother of Cardinal John Henry Newman; excommunicated for denying the Divinity of Christ. Mätämunista puheenollen! Eski kuzui jotakuta kardinaali Newmanixi. Tuskin sentään änkyttävä fonologi Martti Nyman? Ei ainakaan kaljupäinen psykologi Göte Nyman. Se oli joku filosofinplanttu jonka olen autuaasti unohtanut.
ellauri093.html on line 199: Henry K. Carroll performed an analysis of United States census data in 1912 to assign Roman numerals to various Brethren groups. For example, Brethren III is also known as the Lowe Brethren and the Elberfeld Brethren. Carroll's initial findings listed four sub-groups, identified as Brethren I-IV, but he expanded the number six and then to eight; Arthur Carl Piepkorn expanded the number to ten. Those who have attempted to trace the realignments of the Plymouth Brethren include Ian McDowell and Massimo Introvigne. The complexity of the Brethren's history is evident in charts by McDowell and Ian McKay.
ellauri095.html on line 109: The term also gained currency among a group that studied Classics and dabbled in pederastic poetry from the 1870s to the 1930s. The writings of this group are now known by the phrase Uranian poetry. The art of Henry Scott Tuke and Wilhelm von Gloeden is also sometimes referred to as Uranian.
ellauri095.html on line 153: Despite Hopkins burning all his poems on entering the Jesuit novitiate, he had already sent some to Bridges, who with some other friends, was one of the few people to see many of them for some years. After Hopkins's death they were distributed to a wider audience, mostly fellow poets, and in 1918 Bridges, by then poet laureate, published a collected edition; an expanded edition, prepared by Charles Williams, appeared in 1930, and a greatly expanded edition by William Henry Gardner appeared in 1948 (eventually reaching a fourth edition, 1967, with N. H. Mackenzie).
ellauri095.html on line 234: On 18 January 1866, Hopkins composed his most ascetic poem, The Habit of Perfection. On 23 January, he included poetry in a list of things to be given up for Lent. In July, he decided to become a Roman Catholic and travelled to Birmingham in September to consult the leader of the Oxford converts, John Henry Newman. Newman received him into the Roman Catholic Church on 21 October 1866.
ellauri095.html on line 483: The sequence of events is clear. On 18 January 1866 Hopkins composed his most ascetic poem, “The Habit of Perfection” (Täydellinen asukokonaisuus). On 23 January he included poetry in the list of things to be given up for Lent. In July he decided to become a Catholic, and he traveled to Birmingham in September to consult the leader of the Oxford converts, John Henry Newman. Newman received him into the Church in October. On 5 May 1868 Hopkins firmly “resolved to be a religious.” Less than a week later, apparently still inspired by Savonarola, he made a bonfire of his poems and gave up poetry almost entirely for seven years. Finally, in the fall of 1868 Hopkins joined a “serged fellowship” like Savonarola’s and like the one he admired in “Eastern Communion”(1865), a commitment foreshadowed by the emphasis on vows of silence and poverty in “The Habit of Perfection.”
ellauri095.html on line 487: John Henry Newman (21 February 1801 – 11 August 1890) was an English theologian and poet, first an Anglican priest and later a Catholic priest and cardinal, who was an important and controversial figure in the religious history of England in the 19th century. He was known nationally by the mid-1830s, and was canonised as a saint in the Catholic Church in 2019.
ellauri095.html on line 494: I FIRST encountered the rumour in the 1990s, when I was engaged in presenting a radio documentary on Cardinal Newman for the BBC. It was a senior British Catholic who remarked casually to me: "Don't you think John Henry Newman was a homosexual? I mean, just look at the portrait!"
ellauri095.html on line 496: The Rev John Henry Newman had many critics after he sensationally quit the Church of England in 1845 and was received into the Roman Catholic Church.
ellauri095.html on line 546: The phrase “And birds that call/Hoarse to the storm,” invites comparison with the son’s images of the windhover rebuffing the big wind in “The Windhover” (1877) and with the image of the great storm fowl at the conclusion of “Henry Purcell” (1879). The father’s prophecy, “thy sport is with the storm/To wrestle” is fulfilled in Gerard’s The Wreck of the Deutschland and “The Loss of the Eurydice” (1878). These two shipwreck poems, replete with spiritual instruction for those in doubt and danger were the son’s poetic and religious counterparts to his father’s 1873 volume, The Port of Refuge, or advice and instructions to the Master-Mariner in situations of doubt, difficulty, and danger.
ellauri096.html on line 126: In 1961 Henry Kyburg pointed out that this policy conflicted with a principle of agglomeration: If you rationally believe p
ellauri096.html on line 539: Henry Tonx, Otto Dix, Chaim Soutine, Käthe Kollwitz piirsi rumia kuvia izestään tai muista vammasista. Jotkut kuvista on elävästi Jaskan näkösiä. Anusta (siis Jaskasta) ei ollut hauskaa kun Cecilia Jimenez tunaroi jeesusfreskon hyvässä uskossa Saragozassa. No ei tietystikään kun Jeesuxesta tuli siinä aivan Jaskan näköinen. Mitä nauramista siinä muka on? Mitä nauramista on pienipäisissä? No eipä paljoa. Tshihi.
ellauri097.html on line 63: Henry Louis Mencken (September 12, 1880 – January 29, 1956) oli jenkki lehtineekeri vaikka matu sakemanni kuten Donald Trump. Kova sakubändäri. Kirjoitti yritelmiä, etenkin satiirisia. Satyriasisko sitä vaivasi. Saxaa puhui pienenä mutta näytti kieltä jenkeille. Amerikansk kulturprofil, tyypillinen sikäli että luuli enemmän kuin tiesi. Sikäli epätyypillinen ettei uskonut enempää kuin luuli. Kommentoi laajasti paikallista skeneä. Pilkkasi Daytonin apinajuttua (sen perusteella teki laulun Antti Syrjäniemi ja Dumari coverin, joka on tullut mainituxi paasauxissa aiemmin.) Oli ateisti ja vastusti Amerikan menoa molempiin maailmansotiin. Ei voinut siis olla läpeensä paha kaiketi. Muttei hyväkään sillä piti mursuwiixisestä maanmiehestään Nietschestä.
ellauri097.html on line 67: Olipa erikoinen sekametelisoppa mielipiteitä. Helpful Henry saattoi olla sukua Punahousun kaverille suomalaiselle Nelisormi Pete Menckenille, joka sivistyi vain hermostuneen Dick Hillin hullunkurisista kirjannimistä. Klikkiozikot taisi olla tänkin autodidaktin pääasiallinen tietolähde.
ellauri097.html on line 69: Se vastusti jenkkien puuttumista maailmansotiin vaikka oli sotahullu samalla. Ilman sotia kansoista tulee ämmiä. Kai se halus Saxan voittavan. Sakemannihan se olikin. Henry vastusti Rooseveltin new dreamia ja Hitlerin vastustamista. Eli kannatti Aatua, vanhana sakemannina.
ellauri097.html on line 81: 10% on Henryn tapasia tuoreita matuja. Tai sellaisia kuin se Gilmoren maitre d'hotel, pariisilainen ylellisyyshyödyke, josta näkee millaisia on ne Bushin aavikkomyrskystä livistäneet frogit. Ei mitään freedom friesejä, vaan naurettavalla axentilla puhuvia pikkukenkäisiä mamuhomoja jotka pelkää jopa Luxemburgin puiston vesilintuja.
ellauri097.html on line 90: No huonommankin lukulistan voisi valita, esim. Roryn, jolla on myös Peten krestomatia. Petellä oli pikku kemistin välineet. Se valmistui teekkarixi opiston priimuxena ja meni siitä isän siggetehtaaseen. Ei viihtynyt asiakasrajapinnassa kuten ei Helmikään. Onnex isä sattui kuolemaan ( siis Henryltä) ja Henry pääsi reportterikouluun.
ellauri097.html on line 93: Henry nai keski-ikäisenä itseään fixumman ja 18v nuoremman viehättävän saxalaissyntyisen alabamalaisen naisasianaisen joka valitettavasti kuoli tubiin ja meningiittiin. Henry oli lohduton. Siitä taas pluspisteitä. Mutta toisaalta taas tätä sikailua, sinkoilua ja sekoilua:
ellauri097.html on line 495:
Henry_Fuseli_-_The_Nightmare.JPG/640px-John_Henry_Fuseli_-_The_Nightmare.JPG" />
ellauri098.html on line 444:
Alexanteri Suuri, Rowan Atkinson, Sirius Black, Bugs Bunny, Borat, Samuel Butler, Julia Child, John Cleese, Wile E. Coyote, Celine Dion, Thomas A. Edison, Stephen Fry, Frederico Fellini, Richard Feynman, Ben Franklin, Garfield (president), Garfield (cat), Hugh Grant, Annie Hall, Tom Hanks, Werner Heisenberg, Alfred Hitchcock, David Hume, Katariina Suuri, Henry Kissinger, Karl Lagerfeld, Tyrion Lannister, N.Macchiavelli, J.S. Mill, Karl Popper, Murray Rothbard (laissez-faire), Bertrand Russell, Babe Ruth, R2-D2, Socrates, Leonardo da Vinci, Voltaire, Frank Zappa
ellauri098.html on line 521:
Roope Ankka, Benedict XVI (nazipaavi), Stannis Baratheon, Jeff Bezos, George Bush sr, Karl Dönitz, Kirk Douglas, kuningatar Elisabet II, Henry Ford, Sigmund Freud, Stonewall Jackson, Fredrik Suuri, Martin Heidegger, Thomas Hobbes, Ingvar Kamprad, Alexej Karenin, Julia Roberts, Mitt Romney, Gary Sinise, Severus Snape, Sting, P.Tuomas, Harry Truman, George Washington, Welligtonin herttua, Xenophon
ellauri098.html on line 552:
Woody Allen, Aragorn, The Beast (Beauty and), Humphrey Bogart, James Bond, Charles Bronson, Simon Cowell (taas), Tom Cruise, James Dean, Diogenes, Clint Eastwood, Henry Ford, Ernest Hemingway, Edmund Hillary, Indiana Jones, Steve Jobs, Frida Kahlo, Bruce Lee, Mad Max, John McEnroe, Vladimir Putin, Keith Richards, Ernst Rommel, Alan Shepard (astronaut), Frank Sinatra, Julia Timoshenko, Melanie Trump, Frank Zappa (taas), Venus Williams
ellauri099.html on line 55: Dorian Gray is the subject of a full-length portrait in oil by Basil Hallward, an artist impressed and infatuated by Dorian's beauty; he believes that Dorian's beauty is responsible for the new mood in his art as a painter. Through Basil, Dorian meets Lord Henry Wotton, and he soon is enthralled by the aristocrat's hedonistic world view: that beauty and sensual fulfilment are the only things worth pursuing in life.
ellauri106.html on line 69: From 1958 onwards, the couple lived in New York on the Lower East Side of Manhattan, and in 1959 they spent seven months in Italy on a Guggenheim grant. Upon their return, they both settled in Iowa City, where Roth led the Writers' Workshop at the University of Iowa. The experiences in small-town Iowa far away from the American metropolises flowed into Roth's second novel Letting Go (Other People's Worries), which was published in 1962, but in contrast to Roth's previously published volume of short stories Goodbye, Columbus caused mixed reactions from critics. Stanley Edgar Hyman, for example, criticized weaknesses in the narrative structure of the novel, the two narrative parts of which are only superficially connected, but praised what he saw as "the keenest eye for the details of American life since Sinclair Lewis". Letting Go is also the first novel in which Roth, as in numerous later works, made the writings of his literary predecessors an integral part of the narrative, and is therefore often referred to as Roth's first "Henry James novel".
ellauri106.html on line 209: Phillu tykkäsi sotapoliisikoulussa pistinharjoituxista, sai huutaa "KILL! KILL!" ja työntää kovaa pehmeään. "Sillä lailla tarrataan vinosilmää kitusista, sillä lailla kommaripaskoilta ruuvataan kulli irti!" Vähän myöhemmin sen sotahuuto olisi "FUCK! FUCK!", aseena taas kova teräskalu, kohteena vaimot ja tyttöystävät. Totta puhuen, Phillu oli poikasena hizin väpelö ja itkupilli. Itki puhelimeen Dragsvikistä Sharonille. Sharon oli Al "Zipper" Shatzkyn 17-vuotias tytär. Nathan oli kirahvi ja Sharon pantteri. Kerää koko sarja, saat ikioman eläintarhan. Nathan opettaa Sharonille sanan "kyrpä" käytön ja neuvoo miten sitä pitää imuttaa. Mutta välimerkkien käyttöä ei vittu Sharon opi, ei kirveelläkään. Phillu on jo graduoitunut Tom Wolfesta Henry Jamesiin ja sen yhtä vittumaiseen kirjaan The Ambassadors. Kirkkovene Sharonilla on kyllä soutukunnossa.
ellauri106.html on line 286: The Wings of the Dove is a 1902 novel by Henry James. It tells the story of Milly Theale, an American heiress stricken with a serious disease, and her effect on the people around her. Some of these people befriend Milly with honourable motives, while others are more self-interested.
ellauri106.html on line 336: In 1860, he visited Boston and met with writers James T. Fields, James Russell Lowell, Oliver Wendell Holmes, Sr., Nathaniel Hawthorne, Henry David Thoreau, and Ralph Waldo Emerson. He became a personal friend to many of them, including Henry Adams, William James, Henry James, and Oliver Wendell Holmes, Jr.
ellauri106.html on line 450: During what Henry Luce deemed the American century—the century during which America rises to a position of dominance on the globe—the Americanethos paradoxically plummets, in large part due to the Vietnam War and the Watergate scandal, politically charged events to which Roth pays particular attention in the novel because he sees them as formative of the 1990s moment at which he writes.
ellauri106.html on line 654:
Henry Aldrich
ellauri106.html on line 656: Aldrich-perhettä, suosittua radion teini-ikäisten tilanteiden komediaa, esiteltiin myös elokuvissa, televisiossa ja sarjakuvissa. Radiosarjan avajaisvaiheessa hankala teini-ikäinen Henryn äiti soitti: "Hen-reeeeeeeeeeeee! Hen-ree Al-drich!", Ja...
ellauri106.html on line 661: Henry Aldrich (1647 – 14 December 1710) was an English theologian, philosopher, and composer. To him we owe the well-known catch, "Hark, the bonny Christ Church bells."
ellauri106.html on line 703: Phillu meinasi siteerata "yleisölle" Conradia Flaubertia ja Henry Jamesta, mutta pelkäsi Maureenin taas syöxyvän sisään ja huutamaan VALHETTA! Ei se ole yhtään niin hyvä mies kuin antaa ymmärtää vaan pelkkä PASKIAINEN! So what? Paskiaisia olivat myös Conrad Flaubert ja Henry James. Kauhistuneita pelkkiä pelkoja joka mies.
ellauri107.html on line 272: Roth confesses, Oh, I wanted to be literary, wanted to be influencer. There were Flaubert and Henry James, Dreiser and Sherwood Anderson. But I discovered I was but a raucous talent.
ellauri107.html on line 331: Roth kopsi paljon kirjallisilta esikuviltaan, joita olivat ainakin Kafka, Gogol, Flaubert, Beckett, Joyce, Melville, Dostojevski, Celine ja Virginia Woolf. Seesteisemmältä puolelta Tsehov, Tolstoi ja Henry James.
ellauri107.html on line 505: This advance in civilization could be carried too far, Babbitt perceived. Noel Ryland, sales-manager of the Zeeco, was a frivolous graduate of Princeton, while Babbitt was a sound and standard ware from that great department-store, the State University. Ryland wore spats, he wrote long letters about City Planning and Community Singing, and, though he was a Booster, he was known to carry in his pocket small volumes of poetry in a foreign language. All this was going too far. Henry Thompson was the extreme of insularity, and Noel Ryland the extreme of frogginess, while between them, supporting the state, defending the evangelical churches and domestic brightness and sound business, were Babbitt and his friends.
ellauri107.html on line 546:
Henry Jamexen Pulunsiipi ja Kate Croy
ellauri107.html on line 548: Phillu on moraalisen kysymyxen äärellä kuten Lordi Jim, Ivan Karamazov ja Kate Croy. Jimin ja Iivanan jo tiedänkin (kusipäitä), entäs tää Kate Crow? No se on Henry Jamexen (kusipää) antisankaritar kirjasta Pulunsiipi.
ellauri108.html on line 216: In the 1940s and 1950s, a more militant brand of Rastafari emerged. The vanguard of this was the House of Youth Black Faith, a group whose members were largely based in West Kingston. Backlash against the Rastas grew after a practitioner of the religion allegedly killed a woman in 1957. In March 1958, the first Rastafarian Universal Convention was held in the settlement of Back-o-Wall, Kingston. Following the event, militant Rastas unsuccessfully tried to capture the city in the name of Haile Selassie. Later that year they tried again in Spanish Town. The increasing militancy of some Rastas resulted in growing alarm about the religion in Jamaica. According to Cashmore, the Rastas became "folk devils" in Jamaican society. In 1959, the self-declared prophet and founder of the African Reform Church, Claudius Henry, sold thousands of tickets to Afro-Jamaicans, including many Rastas, for passage on a ship that he claimed would take them to Africa. The ship never arrived and Henry was charged with fraud. In 1960 he was sentenced to six years imprisonment for conspiring to overthrow the government. Henry's son was accused of being part of a paramilitary cell and executed, confirming public fears about Rasta violence. One of the most prominent clashes between Rastas and law enforcement was the Coral Gardens incident of 1963, in which an initial skirmish between police and Rastas resulted in several deaths and led to a larger roundup of practitioners. Clamping down on the Rasta movement, in 1964 the island's government implemented tougher laws surrounding cannabis use.
ellauri109.html on line 310: Mitä yhteistä on Sokrateella Jeesuxella Abelardilla Phil Rothilla Esa Saarisella ja John Searlella (mainitaxeni vain muutamia tapauxia pisteessä) ? Kaikki on moraalin opettajia jotka on bylsineet tai ainaskin tafsanneet oppilaitansa. Phillu kommentoi eze on aivan erityisen kivaa ja kiihottavaa. Ei pitäisi käyttää kirjoja vihan teppona, varotteli Flaubert. Mut Peppu ei uskonut. Paskansi vaan kansien väliin entistä enemmän. Phillun kirjallisia esikuvia on viälä nää Céline Henry Miller ja Jean Genet. Ne onkin hyvin samanlaisia izensäpaljastajia kuin se, kulkee napit ja takki auki karzalla muna rypistyneenä kylmästä pikku nakixi.
ellauri109.html on line 511: Many literary figures have dreaded the spectre of the biographer. Charles Dickens, Wilkie Collins, Walt Whitman, Henry James, and Sylvia Plath are but a few who put their letters and journals into the fire. Lea poltti päiväkirjansa kommunistien pelossa ja repi lottapuvun matonkuteixi. James admitted to his nephew and literary executor that his singular desire in old age was to “frustrate as utterly as possible the postmortem exploiter.”
ellauri109.html on line 746: His poems were very widely read, and are often quoted, for instance, in Henry Fielding's Tom Jones and Doc Johnson's essays.
ellauri110.html on line 646: Se yx Bernard-Henry Levy kirjotti Baudelairen viimeisistä päivistä. Ja Hande om Leinos desamma. Samastuivat tietysti. Aina pitäs olla mestareita niinkun lätkässä.
ellauri110.html on line 832: Joku Parland piti mulle yliopistolla ryssän kurssia, tokko Oliver? Henry oli homo ja Oscar psykiatri joka hommas Handelle armeijasta latvabeen paperit.
ellauri110.html on line 839: Joku Parland piti ryssän kurssia, oisko ollut Oliver? Henry oli homo ja Oscar psykiatri joka hommas Handelle latvabeen paperit.
ellauri115.html on line 568: Henry: Women are irrational, that's all there is to that!
ellauri115.html on line 576: Henry:
ellauri115.html on line 594: Henry:
ellauri115.html on line 598: Henry:
ellauri115.html on line 602: Henry:
ellauri115.html on line 614: Henry:
ellauri115.html on line 618: Henry:
ellauri115.html on line 622: Henry:
ellauri115.html on line 1205: Nää luonnekuvauxet on vaivaannuttavan osuvia. Vähän kyllä epäilyttää että tää ois aina vaan huonon kasvatuxen tulosta. Mä luulen pikemminkin että tää on 1 apinoiden tiimipelien käypä pelitapa, jolla voi hyvinkin olla hyvä lisääntymismenestys. Ne huonot kasvattajat ovat olleet samanlaisia paskiaisia, jotka kasvattavat vielä yhden yhtä menestyvän mulkeron, kuin Olli Lokin huolellisesti valvovat Henry David Thoreau-henkiset lokkivanhemmat Rauharannan laiturilla. Olli Lokki leikki Calle Carlsonin kanssa Tunturikadun lattialla tinasotilailla.
ellauri119.html on line 573: Examples of agape can be found in books and movies including The Gift of the Magi by O. Henry, Penelope in Homer's Odyssey, The Mission, Somewhere in Time, Titanic, Untamed Heart, Forrest Gump, and the Bible [specify which].
ellauri131.html on line 1112: Henry Wadsworth Longfellow
ellauri133.html on line 246: Siirrytään vuosi eteenpäin, kun Bill ja hänen ystävänsä Richie Tozier, Eddie Kaspbrak ja Stanley Uris pääsevät viimeisenä koulupäivänään Derryn alakoulusta pois viettämään kesälomaa. He kuitenkin törmäävät kiusaaja Henry Bowersin johtamaan jengiin, jotka lupaavat tehdä heidän kesästään helvettiä. Beverly törmää taasen (kuka Beverly? Miten niin "taasen"? Missä on continuity girl kun sitä eniten kaivataan?) Ben Hanscomiin, joka on uusi koulussa (ja neekeri, vaikkei sitä saa tässä sanoa), ja kuuntelee New Kids on the Blockia (ne on palefaceja). Beverly huomaa Benin vuosikirjan olevan tyhjä nimikirjoituksista, joten hän kirjoittaa siihen omansa. Benillä on 11-vuotiaaxi iso pippeli (sori, spoileri).
ellauri133.html on line 250: Myöhemmin Henry ja hänen jenginsä löytävät Benin ja kiduttavat tätä. Ben kuitenkin pakenee metsään ja juoksee sieltä pitkin puroa, jonka varrelta hän löytää Billin ja hänen kaverinsa. Yksi Henryn jengiläisistä Patrick Hockstetter eksyy viemäriin ja joutuu Sen tappamaksi. (Top tykkänään! tässä oli passiivi! p.o. Se tappaa sen.) Kaverukset yrittävät parantaa Benin haavan, mutta eivät saa ostettua siihen tarvikkeita. He kohtaavat Beverlyn. Eddien palatessa kotiin hänen kimppuunsa hyökkää Neibolt Streetin autiotalon kohdalla sairastunut spitaalinen, jonka jälkeen hän kohtaa Pennywisen. Beverly taas kuulee Derryssä kadonneiden lasten huutoja kylpyhuoneen lavuaarista. Hänen aiemmin leikatut hiuksensa sitovat hänet lavuaariin kiinni, joka peittää hänet yltä päältä vereen. Hänen isänsä ei taas näe verta, joten hän luulee Beverlyn seonneen. Bill kohtaa Georgien kellarissa, jossa Pennywise yrittää tappaa hänet.
ellauri133.html on line 254: Mike joutuu Henryn jengin kohteeksi, mutta Luusereiden Kerho löytää heidät ja ryhtyvät kivisotaan kiusaajien kanssa.
ellauri133.html on line 259: Eräänä syksyisenä päivänä, Se ilmestyy ja vie Beverlyn mukanaan. Bill organisoi pelastusoperaation ja he palaavat Neibolt Streetille. Samaan aikaan, Se manipuloi Henryn tappamaan isänsä veitsellä, jonka Henry menetti jahdatessaan Beniä. Hän tekeekin niin televisio-ohjelman yllytyksen vuoksi ja muuttuu psykopaatiksi. Ystävykset laskeutuvat vanhaan kaivoon viemäreihin pääsemiseksi, mutta Miken kimppuun hyökkää Henry. Mike onnistuu lyömään Henryä kivellä ja Mike tönäisee Henryn kuiluun, jonne hän putoaa. Stan haavoittuu, kun maalauksesta tuttu nainen yrittää syödä hänen naamaansa. Bill taas eksyy seuraamaan Georgieta paikkaan, mihin monet lapset ovat todennäköisesti kadonneet. Loput ystävyksistä saapuvat samaan paikkaan, jossa he löytävät katatonisessa tilassa olevan Beverlyn. Ben saa hänet havahtumaan suutelemalla häntä, jonka jälkeen he tapaavat Billin.
ellauri141.html on line 478: Carrie Balestier oli 29-vuotias ja Rudyard Kipling 26-vuotias kun he avioituivat 18. tammikuuta 1892 Lontoossa. Häät pidettiin Lontoon All Souls Churchissa, ja Henry James luovutti morsiamen vain vähän käytettynä.
ellauri142.html on line 609: Spencer's reputation among the Victorians owed a great deal to his agnosticism. He rejected theology as representing the 'impiety of the pious.' He was to gain much notoriety from his repudiation of traditional religion, and was frequently condemned by religious thinkers for allegedly advocating atheism and materialism. Nonetheless, unlike Thomas Henry Huxley, whose agnosticism was a militant creed directed at 'the unpardonable sin of faith' (in Adrian Desmond's phrase), Spencer insisted that he was not concerned to undermine religion in the name of science, but to bring about a reconciliation of the two. The following argument is a summary of Part 1 of his First Principles (2nd ed 1867).
ellauri144.html on line 568: Maggin pojalle (josta tulee rekkakuski) se antaa lukemisexi kirjan The Red Badge of Courage.
It is a war novel by American author Stephen Crane (1871–1900). Taking place during the American Civil War, the story is about a young private of the Union Army, Henry Fleming, who flees from the field of battle. Overcome with shame, he longs for a wound, a "red badge of courage," to counteract his cowardice. When his regiment once again faces the enemy, Henry acts as standard-bearer, who carries a flag.
ellauri150.html on line 351: 17. syyskuuta 1894 turvallisuuspalvelun päällikkö Jean-Conrad Sandherrin apuri majuri Hubert Joseph Henry sai käsiinsä luettelon, joka sisälsi kaupiteltavia sotilassalaisuuksia. Myynnissä oli listan mukaan muun muassa uuden ranskalaisen 120 millimetrin tykin tarkat tiedot. Henryn mielestä tällaisia tietoja ei voinut olla kuin tykistön upseereilla. Hän alkoi tutkia papereita ja törmäsi Alfred Dreyfusin kirjoittamaan raporttiin edelliseltä vuodelta. Henryn mielestä luettelon ja raportin käsialat olivat samat, ja hän sai myös työtoverinsa vakuuttuneiksi Dreyfusin syyllisyydestä. Dreyfusiin ei luotettu, sillä hän oli juutalainen ja Elsassissa syntyneenä häntä pidettiin saksalaismyönteisenä.
ellauri150.html on line 354: Turvallisuuspalvelun Hubert Henryn todistus teki vaikutuksen tuomareihin. Hän väitti tienneensä saksalaisten vakoojasta jo jonkin aikaa, ja oikeussalissa hän osoitti Dreyfusia ja väitti tätä kyseiseksi vakoojaksi. Kun Henryä pyydettiin todistamaan väitteensä, hän totesi että ”on sellaisia salaisuuksia, joita upseeri ei paljasta edes hatulleen”.
ellauri150.html on line 358: Kesällä 1895 tiedustelutoimiston johtoon nimitettiin everstiluutnantti Marie-Georges Picquart. Sotilasviranomaiset olivat tajunneet, että Dreyfus oli tuomittu varsin heikoin perustein, ja Picquart lupasi käydä läpi kaiken Dreyfusilta lähteneen ja tälle tulleen kirjeenvaihdon. Hän kävi läpi myös Saksan lähetystön siivoojan toimittamia papereita. Maaliskuussa 1896 Picquart sai siivoojalta pikakirjeen kappaleita. Kirjepaperista saattoi päätellä sen tehdyn Pariisissa, sillä siinä käytettyä ohutta sinistä paperia ei saanut muualta. Kirje oli osoitettu majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházylle, mutta sitä ei oltu koskaan toimitettu perille. Kirjeessä pyydettiin Walsin-Esterházyltä ”tarkempaa selitystä kuin se, jonka annoitte ratkaisemattomasta asiasta tässä eräänä päivänä”. Picquartin aloitteesta Esterházyä alettiin varjostaa ja hänen nähtiin menevän kahdesti Saksan suurlähetystöön. Lisäksi Picquart sai elokuussa käsiinsä kaksi Esterházyn kirjettä, ja niiden käsiala oli samankaltainen kuin Henryn listassa. Henry alkoi puolestaan väärentää todisteita Dreyfusia vastaan saatuaan kuulla Picquartin yrittävän todistaa tämän syyttömäksi.
ellauri150.html on line 362: Kirjeensä takia Zola joutui oikeuteen herjauksesta. Oikeudenkäynnin aikana Ranska jakautui voimakkaasti tapauksen tiimoilta. Zola tuomittiin syylliseksi, mutta hän pakeni Englantiin haettuaan ensin muutosta vuoden vankilatuomioonsa. Picquart erotettiin Zolan oikeudenkäynnin tuottamassa kuohunnassa, mutta hän sai myöhemmin virkansa takaisin. Majuri Henryä kuulusteltiin, ja 30. elokuuta 1898 hän tunnusti väärentäneensä todisteita Dreyfusia vastaan. Hänet pidätettiin, mutta hän teki itsemurhan partaveitsellä pidätystä seuranneena päivänä. Esterházy pakeni Lontooseen, missä hän myöhemmin tunnusti syyllisyytensä, ja eli lopun elämäänsä herroixi maanpaossa. Myi varmaan tiedot sitten briteille. Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta takaisin Ranskaan kesäkuussa 1899. Häntä vastaan aloitettiin uusi oikeudenkäynti sotaoikeudessa, joka tuomitsi hänet uudelleen maanpetoksesta. Sotaministeri armahti Dreyfusin kymmenen päivän kuluttua terveydellisten syiden takia. Dreyfus julistettiin lopulta kokonaan syyttömäksi 12. heinäkuuta 1906, ja hän sai majurinarvon ja kunnialegioonan jäsenyyden 20. heinäkuuta samana vuonna.
ellauri150.html on line 459: The Polish writer Henryk Sienkiewicz wrote the novel Quo Vadis: A Narrative of the Time of Nero (1895–96, a tremendous hit in fin de siecle Paris) which in turn has been made into motion pictures several times, including a 1951 version that was nominated for eight Academy Awards. Vittu vaan 8, Ben veti mahtavammat 11, samoinkuin vielä järisyttävämmät suurteoxet Titanic ja Bored of the Rings. For this and other films novels, Sienkiewicz received the 1905 Nobel Prize for Literature.
ellauri150.html on line 526: "I am Henry The Eight I am", the figure seemed to say.
ellauri155.html on line 329: Henry Makow received his Ph.D. in English Literature from the University of Toronto in 1982:
ellauri155.html on line 354: Dear Henry - I've noticed how many people have put up their Christmas trees and decorations early this year including myself. I had all ready decided that I will sing carols loudly and celebrate Christmas to the nth degree not only for fun but also as an act of defiance. Merry Christmas everyone!!!!! Happy New Year!!!!! Yahoo!!!! Tweet!!!!
ellauri158.html on line 51: According to More, Spinoza is a materialist (“matter is God”). Against this position, More attempts to show that a spiritual God is required to explain certain pertinent facts about our world, including the existence of motion. Tää More on niin hölmö ettei sitä jaxa edes lukea. Tää More oli Henry More, eikä se Erasmuxen jesuiitta homoystävä Thomas. Henry on varsinaisen luupään näköinen. Se kexi kysymyxen "montako enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulan päällä". Oireellisesti sitä siteeraavat Ralph "Waldo" Emerson ja kreivitär Blavatsky. Sen mielestä enkeleillä piti olla perse, nimittäin 4. ulottuvuudessa. (Sixi niitä mahtuu niin monta nuppineulan päälle.)
ellauri158.html on line 495: It is unclear whether Newton read any of Spinoza´s works. However, two people with whom he was in close contact made substantial efforts to repudiate Spinozism directly: Henry More in The Confutation of Spinoza (More 1991) and Samuel Clarke in A Demonstration of the Being and Attributes of God: More Particularly in Answer to Mr. Hobbs, Spinoza and Their Followers. Sit oli vielä "Ralph" Cudworth ja joku "Colin" McLaughlin, kaikki Cambridgen platonisteja, siis jotain täys idiootteja, presumably, ja kaiken lisäxi varmaan vielä homoja. In the arguments on which I focus, More, Clarke, and Maclaurin aim to establish the existence of an immaterial and intelligent God precisely by showing that Spinoza does not have the resources to adequately explain the origin of motion. Sen jumala ei ollut kunnon priimuskaasulla toimiva käynnistysmoottori, pikemminkin joku auton alusta.
ellauri159.html on line 1268: Henry: Thank Heavens for Zoltán Karpáthy. This evening, sir, you did it! You did it! You did it!
ellauri160.html on line 126: Both sides of Pound's family emigrated from England in the 17th century. On his father's side, the immigrant ancestor was John Pound, a Quaker who arrived from England around 1650. Ezra's paternal grandmother, Susan Angevine Loomis, married Thaddeus Coleman Pound. On his mother's side, Pound was descended from William Wadsworth, a Puritan who emigrated to Boston on the Lion in 1632. Captain Joseph Wadsworth helped to write the Connecticut constitution. The Wadsworths married into the Westons of New York; Harding Weston and Mary Parker were Pound's maternal grandparents. After serving in the military, Harding remained unemployed, so his brother Ezra Weston and Ezra's wife, Frances Amelia Wessells Freer (Aunt Frank), helped to look after Isabel, Pound's mother. No oliko Pound sitten sukua myös Henry "setelitukun väärti" Longfellowille? Varmaan niin.
ellauri163.html on line 660: John Perry on Willin isä. Hän on tutkimusmatkailija maailmastamme, joka löysi portaalin Lyran maailmaan ja josta tuli shamaani, joka tunnetaan nimellä Stanislaus Grumman tai Jopari, hänen alkuperäisen nimensä korruptio. John Richard Perry (born 1943) is Henry Waldgrave Stuart Professor of Philosophy Emeritus at Stanford University and Distinguished Professor of Philosophy Emeritus at the University of California, Riverside. He has made significant contributions to philosophy in the fields of philosophy of language, metaphysics, and philosophy of mind. He is known primarily for his work on situation semantics (together with Jon Barwise), reflexivity, indexicality, personal identity, and self-knowledge. Situation Semantics was a huge flop, which became obvious when Barwise died of the cancer of the colon.
ellauri164.html on line 228: Kantilaisen transsendentaalisen idealismin vastustaja on filosofisen realismin oppi, toisin sanoen väite, että maailma on tunnettavissa sellaisena kuin se todellisuudessa on, ottamatta huomioon tietäjän tapaa tietää. Tätä ovat ehdottaneet filosofit, kuten Bertrand Russell, G. E. Moore, ja vielä kuuluisammat Ralph Barton Perry ja Henry Babcock Veatch. Realismi väittää, toisin kuin idealismi, että havaitut kohteet ovat olemassa suunnilleen sellaisina kuin ne näyttävät itsessäänkin, riippumatta tietävän katsojan mielestä. Pallokallolla ei ole siihen mitää asiaa.
ellauri164.html on line 234: Henry Babcock Veatch Jr. (September 26, 1911 – July 9, 1999) was an American philosopher. Veatch syntyi 26. syyskuuta 1911 Evansvillessä, Indianassa . Hän opiskeli Harvardin yliopistossa , jossa hän suoritti AB- ja MA-tutkinnon ja tohtorin tutkinnon vuonna 1937. Veatch tuli Indianan yliopiston filosofian laitokselle ohjaajaksi vuonna 1937. Hänet nimitettiin apulaisprofessoriksi vuonna 1941 ja täysprofessoriksi vuonna 1952. Indianassa ollessaan Veatchin yliopisto sai monia palkintoja ja kunnianosoituksia. Vuonna 1954 hänestä tuli ensimmäinen Frederick Bachman Lieber Award for Distinguished Teaching -palkinnon saaja. Hän oli suosittu opiskelijoidensa keskuudessa ja hänelle myönnettiin Sigma Delta Chi "Brown Derby" -palkinto suosituimmalle professorille. Vuonna 1961 Veatch nimettiin Distinguished Service Professoriksi.
ellauri164.html on line 240: Henry Veatch kuoli Bloomingtonissa, Indianassa. Indianan yliopisto ylläpitää hänen keräämiensä papereidensa (1941–1997) arkistoa.
ellauri172.html on line 938: Le Cardinal, roman d'Henry Morton Robinson, 1950
ellauri182.html on line 157: L’introduction à la théorie du phénomène psychique est également publié en 1971. Il traite, dans d'autres essais, des auteurs occidentaux tels que Georges Bataille, Maurice Blanchot, Michel Leiris, Henry Mille, Carl-Gustav Jung ou encore Gaston Bachelard, et dialogue avec Michel Foucault ou Jean Baudrillard.
ellauri183.html on line 55: agnostic: The English biologist Thomas Henry Huxley coined the word agnostic in 1869, and said "It simply means that a man shall not say he knows or believes that which he has no scientific grounds for professing to know or believe."
ellauri190.html on line 433: Otto I, traditionally known as Otto the Great, was German king from 936 and Holy Roman Emperor from 962 until his death in 973. He was the oldest son of Henry I the Fowler and Matilda. Otto inherited the Duchy of Saxony and the kingship...
ellauri191.html on line 169: Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg" class="image" title="Kazimierz Mordasewiczin maalaus vuodelta 1899 Henryk Sienkiewiczistä.">![Kazimierz Mordasewiczin maalaus vuodelta 1899 <span style=]()
Henryk Sienkiewiczistä." src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/29/Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg/75px-Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg" decoding="async" width="75" height="106" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/29/Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg/113px-Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/29/Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg/150px-Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg 2x" data-file-width="280" data-file-height="396" />
ellauri191.html on line 171: Henryk_Sienkiewicz" title="Henryk Sienkiewicz">Henryk Sienkiewicz
ellauri191.html on line 2146: In the Wall Street Journal, Joseph Epstein wrote, "You might not know it, but you and I are members of a club whose fellow members include Leo Tolstoy, Henry James, Anton Chekhov, Mark Twain, Henrik Ibsen, Marcel Proust, James Joyce, Jorge Luis Borges and Vladimir Nabokov. [And, we might add: Virginia Woolf, Joseph Conrad, Anna Akhmatova, Ella Fitzgerald, and Eudora Welty.] The club is the Non-Winners of the Nobel Prize in Literature. All these authentically great writers, still alive when the prize, initiated in 1901, was being awarded, didn't win it."
ellauri192.html on line 269: Taking into sympathetic account the widest margin of human error, is it possible to take seriously an institution and procedure that passes over the majority of the greatest novelists and renewers of prose in the modern age? James Joyce, Marcel Proust, Franz Kafka (whose presence towers over our sensual literature and of the meaning of a bug, quite a feat for a little man who one should not expect to tower over anything much), Thomas Hardy, Joseph Conrad, Henry James, Andre Malraux, Hermann Broch, Robert Musil, D. H. Lawrence, either escaped the notice of or were, on nomination, rejected by the Nobel committee. Can one defend a jury which prefers the art of Pearl Buck (1938) to that of, say, Virginia Woolf? Paul Claudel, a picee of shit whose dramas we can set fairly beside those of Aeschylus and of Shakespeare just to scare people, never received the accolade. Paul Heyse was chosen, not Bertolt Brecht. Galsworthy is a Nobel, not Carlo Emilio Gadda, one of the most original and inventive writers of fiction in this century. Who the fuck is he? Composer of In-a-Gadda-da-Vida? No that was Iron Butterfly, and a good piece it was indeed.
ellauri194.html on line 263: An explanation offered by Orientalist Henry Yule was that Marco Polo was only referring to the "Rampart of Gog and Magog", a name for the Great Wall of China. Friar André's placement of Gog and Magog far east of Mongolia has been similarly explained.
ellauri194.html on line 314: Sedgwick' died of breast cancer in 2009 aged 58,. She deploys erudite and playful readings of texts by Oscar Wilde, Henry James and Marcel Proust to interrogate assumptions about the stability of sexual identity and how language works to define a homo/heterosexual binary. She writes: "An understanding of virtually any aspect of modern western culture must be not merely incomplete but damaged in its central substance to the degree that it does not incorporate a critical analysis of modern homo/heterosexual definition."
ellauri196.html on line 679: Brando was raised a Christian scientist from Pfalz. Kasvoi kompostista kuin krispaattorissa wilttaantunut Pak Choi. His mother, known as Dodi Rypäleitä Perseessä, was unconventional for her time; she smoked, wore pants, and drove cars. She helped Henry Ford begin his acting career. However, she was an alcoholic and often had to be brought home from bars in Chicago by her alcoholic husband. Brando expressed sadness when writing about his mother: she preferred getting drunk to caring for us. No wonder Buddy.
ellauri197.html on line 162: Henry Talbot de Vere Clifton (1907–1979) was an eccentric, British aristocrat, poet, race horse owner, art collector and film producer. He spent some time in Hollywood during the early 1930s and, in the mid 1930s, produced films in Britain. In the 1930s and 40s he had three books of poetry published.
ellauri198.html on line 144: Not all reviewers agree that Warren’s work deserves such unqualified praise. Though Warren tackles unquestionably important themes, his treatment of those themes borders on the bombastic. Warren becomes ridiculous on occasion, whenever we lapse from total conviction. His philosophical musings are “sometimes truly awkward and sometimes pseudo-profound.” Warren thus joins a central American tradition of speakers—Emerson, Thoreau, Henry Adams, Norman Mailer—who are not only the salesmen but the advertisers of their own snake oil.”
ellauri204.html on line 121: AT 0440 - The Frog King or Iron Henry
ellauri204.html on line 128: The frog king or Iron Henry (Englanti)
ellauri204.html on line 136: Żabi Król lub Żelazo Henryk (Puola)
ellauri207.html on line 363: Ponnaripäisen liivipahixen höger hand on suomalaistaustainen Toni Nieminen. Komea Toni ei näytä suomalaiselta vaan pikemminkin mustalaiselta. Suomalaistaustaisia pikkupahixia ovat myös Henry ja Atho Ranta. 2 hyödytöntä loiseläjää.
ellauri210.html on line 49: O. Henry
ellauri210.html on line 50: William Sydney Porter (September 11, 1862 – June 5, 1910), better known by his pen name O. Henry, was an American short story writer. Amerikkalainen pikkukonna ja pakinoizija joka hyvin amerikkalaisittain yhdisti nämä ammatit, tehden kahta työtä rinnakkain. Sen mielikirja oli Burtonin Anatomy of Melancholy. Nuorena se vietti aikaa Texasissa päästäkseen pahasta yskästä. Yskä parani mutta jano paheni. Se nai kauniin mutta tubisen vaimon vastoin perheen tahtoa. Sen poika kuoli synnytyksessä
ellauri210.html on line 52: O. Henry oli luultavimmin short for Ohio Penitentiary. Se perusti lehden Rolling Stone ja kexi henkilön Cisco Kid. Sen perheessä oli monta keuhkotautista mutta se ize kuoli alle viisikymppisenä ryyppäyxeen ja maxan poxahduxeen New Yorkissa.
ellauri210.html on line 55: Antero oli valinnut Penistentiary-Henryltä tarinan jossa ravintolan kassa huijaa olevansa perijätär ja perijä huijaa olevansa ravintolan kassa. Klubille, Henry! Periamerikkalainen läpimätä setämiestarina.
ellauri210.html on line 63: Huonosti kytketyn Prometeuxen esitelmässä Gide antaa kotkan nokkia maxaansa siitä hyvästä että tuli tuoduxi tulen mukana ihmisille kasvuodotus. Kuten Tarja Takkahuipale se pitää ihmisiä enemmän eläimistä jotka nokkii niiltä maxat hajalle kuin paloviina O. Henryltä.
ellauri210.html on line 1291: Is Henry Higgins a narcissist? Yes.
ellauri210.html on line 1293: Was Henry Higgins a faggot? Yes.
ellauri214.html on line 236: Hattunne sir, sanoi shakkiropotti ja mursi 7-vuotiaan pojan sormen. Suomalaisten ahdistus on räjähtänyt käsiin. Jan-Henry aavistaa mistä se voi johtua: pandemia ja Ukrainan selkkaus. IL:n plus-juttu lue! Enkä lue. Vedettäköön IL Vita Varan vessanpöntöstä samaa alatietä kuin SMP. Ruozi ei ole milliäkään parempi kuin maailman diktatuurivaltiot. Eikä Suomikaan.
ellauri219.html on line 414: It’s probably fair to say that Dr. Livingstone was to geographic exploration what The Beatles were to sonic innovation: fearless, ever questing, and mapping out new territories for the world. The famous “Dr. Livingstone, I presume?” saying remains in common use today, and can be traced back to a meeting between Livingstone and explorer Henry Morton Stanley, who’d been sent on an expedition to find the former, who had been missing for six years. Livingstone was discovered in the town of Ujiji, in what is now known as Tanzania.
ellauri222.html on line 271: But to keep it short – the reason: the reason lay in the hatred of one's own country. Among the French it was the old confrontation of "free spirits", or artists, with the ruling bourgeoisie. In America it was the fight against the McCarthys, the House Committees investigating subversion, etc that justified the left, the followers of Henry Wallace, etc. The main enemy was at home (Lenin's WWI slogan). If you opposed the CP you were a McCarthyite, no two ways about it.
ellauri222.html on line 1029: The Riflemen of the Ohio, by Joseph A. Altsheler, on Salen poikasena lukema inkkariromaani jossa vastakkain ovat laupias paleface Henry Ware ja urhea intiaanipäällikkö Ohiosta nimeltä Timmendiquas. Kirjan pointti on, let the best man win. Tunnetumpi Timmendequas on Jesse joka raiskasi pikku Meganin ja sai aikaan lain nimeltä Megan Law. Jesse yhtä roistomaisine Paul veljineen oli sekin luultavasti Ohion intiaaneja.
ellauri222.html on line 1040: Henry admired Timmendiquas. He respected the Wyandots. He could not blame the Indian who fought for his hunting grounds, but, with all the strength of his strong nature, he despised and hated every renegade. Girty knew that the great White Lightning did not like him, and he knew why. Timmendiquas believed that a man should be loyal to his own race, and in his heart he must regard the renegade as what he was—a traitor. "The youth called the Ware fights for his own people," said Timmendiquas gravely.
ellauri222.html on line 1042: "We do not wish to make you suffer, Ware," he said, when they came to the door of Henry´s prison lodge, "until we decide what we are to do with you, and before then much water must flow down Ohezuhyeandawa (The Ohio)."
ellauri222.html on line 1047: "The Dove runs well," murmured Timmendiquas in English. Timmendiquas, with Henry at his side, was among the first to give approval, but the crestfallen renegades remained in their little group at the edge of the field. Hei täähän on amerikkalaista jalkapalloa!
ellauri222.html on line 1049: Timmendiquas, the White Lightning of the Wyandots, was the soul of the massed red Indian attack on poor white settler families. Resourceful Henry Ware almost single handedly turns the savage's murderous plan to nought. "We are not lost," said the scout. "He'll come, that boy, Henry Ware, will. He's only a boy, Major, but he's got a soul like that of the great chief, Timmendiquas. He'll come with the fleet."
ellauri222.html on line 1063: Henry looked down the sights straight into the face of the Indian, and beheld Timmendiquas, the great White Lightning of the Wyandots. Timmendiquas saw the flash of recognition on the boy´s face and smiled faintly. "Shoot," he said. "You have won the chance." Conflicting emotions filled the soul of Henry Ware. If he spared Timmendiquas it would cost the border many lives. The Wyandot chief could never be anything but the implacable foe of those who were invading the red man´s hunting grounds. But Henry remembered that this man had saved his life. He had spared him when he was compelled to run the gantlet. The boy could not shoot.
ellauri222.html on line 1067: Then he was gone in the forest, and Henry went back to the battle field, where the firing had now wholly ceased. The white victory was complete. Many Indians had fallen. Their losses here and at the river had been so great that it would be long before they could be brought into action again. But the renegades had made good their escape. They did not find the body of a single one of them, and it was certain that they were living to do more mischief. Noble warriors don´t change sides, they stick to their own color scheme.
ellauri236.html on line 200: The thing that the ordinary reader ought to have objected to — almost certainly would have objected to, a few decades earlier — was the equivocal attitude towards crime. It is implied throughout No Orchids that being a criminal is only reprehensible in the sense that it does not pay. Being a policeman pays better, but there is no moral difference, since the police use essentially criminal methods. In a book like He Won't Need It Now the distinction between crime and crime-prevention practically disappears. This is a new departure for English sensational fiction, in which till recently there has always been a sharp distinction between right and wrong and a general agreement that virtue must triumph in the last chapter. English books glorifying crime (modern crime, that is — pirates and highwaymen are different) are very rare. Even a book like Raffles, as I have pointed out, is governed by powerful taboos, and it is clearly understood that Raffles's crimes must be expiated sooner or later. In America, both in life and fiction, the tendency to tolerate crime, even to admire the criminal so long as he is success, is very much more marked. It is, indeed, ultimately this attitude that has made it possible for crime to flourish upon so huge a scale. Books have been written about Al Capone that are hardly different in tone from the books written about Henry Ford, Stalin, Lord Northcliffe and all the rest of the ‘log cabin to White House’ brigade. And switching back eighty years, one finds Mark Twain adopting much the same attitude towards the disgusting bandit Slade, hero of twenty-eight murders, and towards the Western desperadoes generally. They were successful, they ‘made good’, therefore he admired them.
ellauri243.html on line 124: Dale Brown oli Amerikan paras militaristikynäilijä 2010-luvulla. Hauska nähdä vaihteexi miten pahisten kantapeikkojen juoni onnistuu without a glitch, ja tyhmät CIA ja FBI äijät niitetään lakoon kuin timoteit. We serve the true republic, not the false democracy. When were the good and brave ever in the majority, asks Henry David Thoreau. Never, answers Frans de Waal, for the majority is just apes like us.
ellauri243.html on line 579: Tällaisten tunnuslauseiden mahdollinen lähde on Patrick Henryn kuuluisa 23. maaliskuuta 1775 puhe Burgeressesien talolle (Virginian siirtokunnan lainsäädäntöelin), joka sisälsi seuraavan lauseen: "Onko elämä niin rakas tai rauha niin suloinen, että se ostetaan ketjujen ja orjuuden hinnalla? Kiellä se, kaikkivaltias Jumala! En tiedä, mihin suuntaan muut voivat kulkea; mutta mitä minuun tulee, anna minulle vapaus tai anna minulle kuolema!" Kumpi vaan, ihan sama. No täältä pesee vainaja.
ellauri243.html on line 736: Job Thornberry comes into the story with the Anti-Corn-Law League, representing the remarkable change in English politics from the time before Napoleonic wars when the 10% richest guys were local landowners to after the wars when the merchants and industrialists had become the nobs (am. head honchos). This change of mens of production necessitated the passage of Reform Bills that favored Millian laissez-faire by the Conservative Derby-Disraeli ministries. Job Thornberry may be Richard Cobden; for he certainly has much of Cobden´s subject in him. The energetic and capable minister Lord Roehampton is taken to be Lord Palmerston, and Count Ferrol is perhaps Bismarck. Neuchatel, the great banker, is the historical Rothschild; Cardinal Henry Edward Manning figures as the tendentious papist Nigel Penruddock.
ellauri244.html on line 90: Harri Sirola, vielä 1 Heikki Herlinin perinnöllä siivestäjä, sykkipoika ja yhtä moukka kuin koko muukin puunaamainen Herliinien suku. Laila oli intelligentti, ei mikään vouhottaja, aidompi kuin Harrin äiti joka oli pseudonoske ja luki Dostojevskin "eepoxia". Höh ei Dostojevski kynäillyt mitään eepoxia, vaan psykologisia rompskuja. Miten tääkin kaveri voi olla näin kädetön? No nuorihan se oli. Isä oli pataoikeistolainen jolle metro oli vasemmiston juonia, ihaili Konrad Lorenzia, sitä nazia. Harri ize oli "ailahteleva", äänesti kokoomusta ja Aleniuxen Eleä vuorovuosina. Ahmi Vonnegutia, Milleriä, Hesseä, Waltaria, Nerudaa. Helposti sulavaa silavaa. Kadehdittavia heppuja, Hermanni ja Henry. Niillä tuskin oli turhanpäiväisestä naimisesta omantunnontuskia.
ellauri244.html on line 259: Minusta tuntuu että kaikki kazovat minua siis meitä. Me olemme pikku narsisteja punaisessa veneessä, purjehdimme keltaisella merellä. Olin alkanut pitää miehestä hiljaisena, hauraana ja hienhajuisena. Silloin olen selvästi yläkynnessä. Olen tanakka, punakka ja rivakka. Inhottava julma Harri tappaa väpelösti kutuhaukea. Se on sexikästä. Hopeinen muna lipoo limaisesti alahuuliani. Harri luki innoissaan "pappa" Hemingwayn novelleja. Luki se Henry Milleriäkin. Hyvä vaan että Harri sai metrotunnelissa kylmää kyytiä. Hauen laulu katkes lyhyexi.
ellauri244.html on line 525: toiseksi normaalit väljähtyneet ihmiset, kuten isä ja äiti tai Sannan vanhemmat tai Sanna itsekin tai Jaanan vanhemmat tai melkein kenen tahansa vanhemmat ja yleensäkin miltei joka helvetin idiootti tällä pallolla, jotka tietoisesti tahtovat naimisiin ja teennäiseen onneen, jotka pakottavat itsensä rakastumaan kun aika on ja joku suostuu, jotka eivät ymmärrä metafysiikkaa ja mielettömyyttä, kuinka mukava on maata metron raiteilla, ovat muka yksiavioisia ja jotka vanhemmiten joko tiedostamatta tai avoimesti katuvat ja sortuvat keski-iän kriiseihin kun vaimon naamataulu on rypistynyt kuin Henry Millerin Junella tai miehellä ei tahdo seistä verenkiertohäiriöiden johdosta;
ellauri244.html on line 536: - Mutta kun minä haluan elää, puuskahdin kitkerästi, - mina haluan syöksyä paistikkaa raiteille eikä se näytä mitenkaan olevan mahdollista. Minulle ladellaan joka puolelta kaikenmoisia ohjeita, siksi olen kusessa ja koetan ajatella: älä polta tupakkaa, minulle sanotaan, se vaarantaa terveytesi; älä juo viinaa, tulet humalaan ja maksasi rapistuu, ala rakastele ennen avioliittoa, se on syntiä. Tämmöisiä minulle puhellaan kirkkain silmin, puhtaassa uskossa ja auttamisen toivossa, lähimmäisen rakkaudessa ja muiden käsittämättömien fraasien nimissä, tämmöisiä puhelevat saman kokeneet ihmiset kuten Harri Kaasalainen, minua viisaammat ja pitäisikö minun uskoa; minä kuulemma lyhennän elämääni keskimäärin 43-vuotiaaxi, sevverran voin keskimäärin lyhentää tätä yhtä saastaista elämääni seuraamalla Henry Millerin esimerkkiä, ryhtymällä juopoxi keskinkertaisexi kirjailijaxi aina pillu mielessä. (Burre borrarena olisi Harri vielä hengissä ja hyvissä varoissa, paremmissakin kuin Kaurasen Anja, joka ansaizee leipänsä sexiterapeuttina.)
ellauri244.html on line 585: Henry Millerin sexijuttuja
ellauri244.html on line 587: Paizi Henry Miller kyllä eli melkein ysärixi kuuluisana Pasadenassa poraten yhä nuorempia naisia. Se ei ollut 2-jalkainen kukko vaan 3. Se aukaisi hirmuisen määrän punaisia tonttuovia.
ellauri244.html on line 589: Henry">Henry Valentine Miller (26. joulukuuta 1891 New York – 7. kesäkuuta 1980 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Miller tunnettiin aikansa kirjallisten normien rikkojana, joka yhdisti romaaneissaan henkilökuvausta, yhteiskuntakritiikkiä, filosofista pohdintaa, mystiikkaa, roisia seksuaalisuutta ja vapaata assosiaatiota. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kravun kääntöpiiri (1934), Musta kevät (1936), Kauriin kääntöpiiri (1939) ja Ruusuinen ristiinnaulitseminen -trilogia (1949–59), jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa New Yorkissa ja Pariisissa. Niin ja sitten se Marussin kolossi, joka oli makuuhuoneen kirjahyllyssä, mutta näytti tosi tylsältä.
ellauri244.html on line 591: One of the first acknowledgments of Henry Miller as a major modern writer was by George Orwell in his 1940 essay "Inside the Whale", where he wrote:
ellauri244.html on line 603: Unclear which of them was the junior. According to Who dated who, Beatrice Sylvas Wickens and Henry Miller are divorced after a marriage of 105 years. According to our records, Beatrice Sylvas Wickens is possibly single.
ellauri244.html on line 607: A nasty setback was June's close relationship with the artist Marion, whom June had renamed Jean Ronski. Ronski lived with Miller and June from 1926 until 1927, when June and Ronski went to Paris together, leaving Miller behind, which upset him greatly. Miller suspected the pair of having a lesbian relationship. While in Paris, June and Ronski did not get along, and June returned to Miller several months later. Yxin jäänyt Ronski teki Sirolat Pariisissa around 1930. Vähän päästä Henry lähti ize yxin Pariisiin.
ellauri244.html on line 626: Miller died of "circulatory complications" at his home in Pacific Palisades, Los Angeles, on June 7, 1980, at the age of 88. Siitä tuli lopultakin vain 2-jalkainen. Ei päässyt enää polvilleen kiittelemään elämää, jolta se sai paljon. Mikä kulkee ensin 4 jalalla, sitten 2:lla ja lopuxi 3:lla? Ei ainakaan Henry.
ellauri246.html on line 207: By Henry Wadsworth Longfellow
ellauri247.html on line 189: sekä ilmentää huumoria ja elämänkokemusta. Hänen teoksistaan puuttuu kuitenkin aikalaisensa Henry Fieldingin teosten tarinan yhtenäisyys ja psykologinen terävyys. Teokset Ferdinand, Count Fathom (1753) ja Sir Launcelot Greaves (1762) eivät yllä hänen viimeisen romaaninsa The expedition of Humphrey Clinker (1771) tasolle, joka on mestariteos ja jossa hän muista teoksistaan poiketen ei liitä huumoriin kitkerää satiiria.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri248.html on line 329: SIENKIEWICZ, Henryk, Quo vadis : kertomus Neron ajoilta. WSOY, 1976
ellauri257.html on line 419: Upon the 2009 American release (of the book, after the film of course, this is America), Michael Dirda wrote in The Washington Post that Pornografia "seems as sick, as pathologically creepy a novel as one is ever likely to read. In some ways, it resembles a rather more polymorphously perverse version of Les Liaisons Dangereuses or one of those disturbing fictions by European intellectuals that blend the philosophical with the erotic: Think of Georges Bataille's The Story of the Eye or Pierre Klossowski's Roberte Ce Soir. ... Through its sado-masochistic material and its almost Henry Jamesian analyses of human motives, Pornografia underscores Gombrowicz's lifelong philosophical obsession: the quest for authenticity." Dirda continued: "Certainly, most readers will find Pornografia perturbing, or worse: repulsive, confusing, ugly. As Milosz once said of Gombrowicz: 'He had no reverence whatsoever for literature. He derided it as a snobbish ritual, and if he practiced it, he attempted to get rid of all its accepted rules.'"
ellauri262.html on line 192: Henry Victor Dyson Dyson (7 April 1896 – 6 June 1975), generally known as Hugo Dyson and who signed his writings H. V. D. Dyson, was an English academic and a member of the Inklings literary group. He was a committed Christian, and together with J. R. R. Tolkien he helped C. S. Lewis to convert to Christianity, particularly after a long conversation as they strolled on Addison's Walk at Oxford.
ellauri262.html on line 407: Sayers, an only child, was born on 13 June 1893 at the Headmaster's House on Brewer Street in Oxford. She was the daughter of Helen Mary Leigh and her husband, the Rev. Henry Sayers. Her mother was a daughter of Frederick Leigh, a solicitor whose family roots were in the landed gentry in the Isle of Wight, and had been born at "The Chestnuts", Millbrook, Hampshire. Her father, originally from Littlehampton, West Sussex, was a chaplain of Christ Church Cathedral, Oxford, and headmaster of Christ Church Cathedral School.
ellauri263.html on line 494: Nykyaikaisen teosofisen liikkeen tunnettuja edustajia olivat Blavatskyn lisäksi muun muassa eversti Henry Steel Olcott sekä Annie Besant. Myös antroposofian perustajana tunnettu Rudolf Steiner toimi teosofisen liikkeen piirissä ennen siitä irtautumistaan. Suomessa teosofinen liike tuli tunnetuksi varsinkin "kirjailija" Pekka Ervastin työn kautta.
ellauri263.html on line 545: New Yorkissa Blavatsky asettui osoitteeseen Madison Street 222, jossa sijaitsi tuolloin naisten yhteisasunto. Hän elätti itsensä suunnittelemalla mainoskortteja kaulus- ja paitatehtaalle. Tällä välin Blavatskyn isä oli kuollut, ja hänen siskonsa lähetti hänelle osan perintörahoista, joilla hän pystyi hankkimaan oman pienen vuokra-asunnon 14. Streetin ja 4. Avenuen kulmasta. Vuonna 1874 hän hankki osakkuuden maatilasta 1000 dollarilla, mutta menetti rahat kumppanin kadottua. Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen. Tämän jälkeen hän ansaitsi hieman rahaa kääntämällä venäjäksi spiritistisiä kirjoituksia amerikkalaisista lehdistä. Saman vuoden lokakuussa hän osti Daily Telegraphin numeron, jossa selostettiin spiritistisiä aineellistumisia, joita sattui vanhalla maatilalla Vermontissa. Artikkelin oli kirjoittanut toimittaja Henry Steel Olcott.
ellauri263.html on line 664: The Theosophical Movement was founded in New York in 1875 with three main founders – Helena Petrovna Blavatsky, Colonel Henry Steel Olcott, and William Quan Judge. From that moment and up until his death in 1907, Olcott remained the organisational leader and international president of the Society, which eventually moved its headquarters from the USA to Adyar in India.
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri272.html on line 414: Critics tracing his creative genealogy are apt to begin with Ralph Waldo Emerson and Henry David Thoreau and work chronologically forward through Walt Whitman, Ezra Pound, Robert Frost, Wallace Stevens, and William Carlos Williams. Of those poets, Harold Bloom felt that the transcendentalists Emerson and Whitman have influenced Ammons the most. Xcept he overdoes the colon. Radical colectomy is indicated.
ellauri275.html on line 449: In the 1930s, Henry Newbolt estimated there were still at least 1000 active poets in England, and that the vast majority would be recognisably Georgian.
ellauri276.html on line 526: Sanan sanotaan keksineen englantilais-irlantilaisen pappi Henry Crumpen, mutta sen alkuperä on epävarma. Nimen varhaisin virallinen käyttö Englannissa esiintyy vuonna 1387 Worcesterin piispan toimeksiannossa viittä "köyhää saarnaajaa" vastaan, nomine seu ritu Lollardorum confoederatos. Oxfordin englanninkielisen sanakirjan mukaan se tulee todennäköisesti keskihollantilaisesta lollaerdista ("mumiseja, mutiseja"), verbistä lollen ("mutistaa, mutistaa"). Sana on paljon vanhempi kuin sen englanninkielinen käyttö; Alankomaissa oli 1300-luvun alussa lollardeja, jotka olivat sukua Fraticellille,Beghardit ja muut lahkot, jotka ovat samankaltaisia kuin resusant franciscans.
ellauri276.html on line 595: English Folk Songs [1959] / track 49 Historical Folk. Henry Burstow sang The Ploughman in 1909 to Ralph Vaughan Williams [ VWML RVW2/2/194 ]. This version was printed in 1959 in Vaughan Williams' and Lloyd's The Penguin Book of English Folk Songs, which commented: This song started out, as some songs will, with intent to end otherwise. Mr Burstow's first verse was originally:
ellauri276.html on line 721: Robert Burns syntyi 25. tammikuuta 1759 Allowayn kylässä, kaksi mailia Ayrista etelään. Hänen vanhempansa Willian Burnes[s] ja Agnes Broun olivat vuokraviljelijöitä, mutta he varmistivat, että heidän poikansa sai suhteellisen hyvän koulutuksen ja hän alkoi lukea innokkaasti. Alexander Popen, Henry Mackenzien ja Laurence Sternen teokset saivat Burnsin runollisen impulssin, ja suhteet vastakkaiseen sukupuoleen antoivat hänelle inspiraatiota. Handsome Nell Nellie Kilpatrickille oli hänen ensimmäinen kappaleensa.
ellauri276.html on line 952: Cecil Sharp sanoi tästä kappaleesta: "Luulen, että melkein jokainen laulaja tietää sen; huonot laulajat usein tietävät, mutta vähän muuta." Sen julkaisi Henry Such, Lontoon Borough´sta, joka näyttää olleen erityisen kova myynti Cotswoldsin kautta, jossa kappale on noussut kerta toisensa jälkeen erilaisiin kappaleisiin. Fred Jordanin sävelmä eroaa kuitenkin Baring-Gouldin, Sharpin, Broadwoodin, Gardinerin ja muiden julkaisemista kappaleista.
ellauri276.html on line 1298: "Bostonin avioliitto" oli historiallisesti kahden varakkaan naisen avoliitto, joka oli riippumaton miehen taloudellisesta tuesta. Sanan sanotaan olleen käytössä Uudessa Englannissa 1800-luvun lopulla/1900-luvun alussa. Jotkut näistä suhteista olivat luonteeltaan niin romanttisia, että niitä voitaisiin nyt pitää lesbosuhteina; muut eivät olleet. Termi Bostonin avioliitto yhdistettiin Henry Jamesin The Bostonians (1886) -romaaniin, joka käsitteli pitkää avoliittoa kahden naimattoman naisen, "uusien naisten" välillä, vaikka James itse ei koskaan käyttänyt termiä. Jamesin sisar Alice eli sellaisessa suhteessa Katherine Loringin kanssa ja oli hänen romaanin lähteittensä joukossa. Bostonin avioliitot olivat niin yleisiä Wellesley Collegessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, että termistä Wellesley-avioliitto tuli suosittu kuvaus. 1800-luvun lopulla Wellesleyn 53 naisen tiedekunnasta vain yksi nainen oli perinteisesti naimisissa miehen kanssa; useimmat muut asuivat naispuolisen seuralaisen kanssa. Yksi tunnetuimmista pareista oli Katharine Lee Bates ja Katharine Ellis Coman. Bates oli runouden professori ja " America The Beautiful " renkutuxen kirjoittaja.
ellauri277.html on line 151: Saman vuoden joulukuussa Gibranin visuaalisia taideteoksia esiteltiin Montross Galleryssä, mikä herätti amerikkalaisen taidemaalari Albert Pinkham Ryderin huomion. Gibran kirjoitti hänelle proosarunon tammikuussa, ja hänestä tulee yksi ikääntyneen miehen viimeisistä vierailijoista. Ryderin kuoleman jälkeen vuonna 1917 Henry McBride lainasi Gibranin runon ensimmäisenä.jälkimmäisen kuolemanjälkeisenä kunnianosoituksena Ryderille, sitten sanomalehdissä eri puolilla maata, josta tuli Gibranin nimen ensimmäinen laaja maininta Amerikassa. Maaliskuuhun 1915 mennessä kaksi Gibranin runoa oli myös luettu Poetry Society of Americassa, minkä jälkeen Corinne Roosevelt Robinson, Theodore Rooseveltin nuorempi sisar, nousi ylös ja kutsui niitä "tuhoisiksi ja pirullisiksi jutuiksi".
ellauri279.html on line 101: Solzhenitsyn väitti, että venäläistä nationalismia ja Venäjän ortodoksista kirkkoa ei pitäisi pitää lännen uhkana vaan pikemminkin liittolaisina. HAHHAA. Solzhenitsyn oli "melkein fasisti", sanoi saxalaissymppari juutalaispakolainen Henry Kissinger.
ellauri283.html on line 465: - Entä kuinka tämä kaikki vaikuttaa Mambesin ja Galungan väliseen tilanteeseen? Henry kysyi.
ellauri283.html on line 472: - Tämä kaikki on hyvin mielenkiintoista, Henry sanoi, mutta te puhuitte kahdesta murhatusta valkoisesta miehestä. Onhan se nyt paljon mielenkiintoisempaa kuin köyhien lakukeppien nahinat jossain viidakossa. Tää on sitäpaizi dekkari eikä mikään Karen Blixen sepustus.
ellauri283.html on line 473: Olette järjiltänne kuittaa Henry Tibbett. Nämähän ns murhat jos ne sitä edes ovat palvelevat isänmaamme etua. Pääni pantixi että ko. vuoristossa on konfliktimineraaleja, jotka luonnollisest kuuluu meille, tai siis Natolle. Eli as you were, jatka tulkkaamista mulkku ja jätä neekerien nahinat siirtomaapoliitikoille. Ne osaavat sen paremmin.
ellauri284.html on line 213: Kun Britannian hallitus kysyi Bothalta, hyökkäisivätkö hänen joukkonsa Saksan Lounais-Afrikkaan, vastaus oli, että he voisivat ja tekisivät. Etelä-Afrikan joukot mobilisoitiin maiden välistä rajaa pitkin kenraali Henry Lukinin ja everstiluutnantti Manie Maritzin johdolla syyskuun alussa 1914. 19. syyskuuta 1914 toinen joukko miehitti Saksan Lüderitzin sataman. Kun Maritzin kapina oli tukahdutettu, Etelä-Afrikan armeija jatkoi toimintaansa Saksan Lounais-Afrikkaan ja valloitti sen heinäkuuhun 1915 mennessä.
ellauri284.html on line 743: Vuosien varrella se on ylpeillyt poliitikkojen, diplomaattien, liikemiesten ja kirjailijoiden eliittijäsenyydestä, johon ovat kuuluneet Henry Kissinger, Margaret Thatcher, Caspar Weinberger, Douglas Fairbanks Jr., Henry Lude, Lord Carrington, Alexander Haig, Paul Volcker, Buster Keaton, George Shultz ja Walter Cronkite monien monien muiden joukossa. Lähimmän kuninkaallisen perheen jäsenet, Yhdysvaltain ulkoministerit ja Yhdysvaltain suurlähettiläät St. Jamesin tuomioistuimeen saakka hyväksytään tavallisesti viran puolesta yhdistyksen jäsenyyteen.
ellauri284.html on line 788: Protestanttisen uskonpuhdistuksen jälkeen Waterford pysyi katolisena kaupunkina ja osallistui Kilkennyn konfederaatioon - itsenäiseen katoliseen hallitukseen vuosina 1642–1649. Oliver Cromwell päätti äkillisesti palauttaa maan Englannin vallan alle; hänen vävynsä Henry Ireton valtasi lopulta Waterfordin vuonna 1650 suuren
ellauri300.html on line 928: Characters Henry Bear (better known as Papa Bear) is the father of Junior Bear and the husband of Mama Bear. Papa Bear is a loud-mouthed, short-tempered, psycholic and abusive dwarf bear. He usually abuses Junior if he says or does something wrong.
ellauri308.html on line 467: Henryk Adam Aleksander Pius Sienkiewicz (5. toukokuuta 1846 Wola Okrzejska, Puola – 15. marraskuuta 1916 Vevey, Sveitsi) oli puolalainen toimittaja, kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja eeppisten kirjallisten ansioidensa vuoksi. Hänet muistetaan parhaiten historiallisista romaaneistaan. Kansainvälisesti tunnettu menestyskirja on Quo Vadis (1896).
ellauri308.html on line 469: 
Henryka_Sienkiewicza_w_stroju_safari.jpg/500px-J.Mien-Portret_Henryka_Sienkiewicza_w_stroju_safari.jpg" />
ellauri308.html on line 470: Henryk Sienkiewicz safarilla Afrikassa 1890.
ellauri308.html on line 472: Isä Józef Sienkiewicz polveutui Liettuan suurherttuakuntaan asettuneista tataareista ja oli venäläisvaltaisen Puolan aatelistoa. Äiti Stefania Cieciszowska oli valkovenäläisestä säätyläisperheestä. Sienkiewiczin perhe muutti asuinpaikkaansa useita kertoja. Lapsuusvuosinaan Henryk eli kartanoelämää. 1870-luvun lopulla hän matkusti Yhdysvaltoihin ja lähetti takaisin matkaesseitä, jotka saivat hänet suosioon puolalaisten lukijoiden keskuudessa. Heikin kirja Tuhotulvs kz albumia ellauri308.html on line 483: Ukraina on täynnä Henrykin pazaita, varsinkin Lwiw. Hänen teoksiaan myös moitittiin liian pelkistetyiksi. 20. vuosisadan puolalainen kirjailija ja dramaturgi Witold Gombrowicz kuvasi Sienkiewiczia ensiluokkaiseksi toisen luokan kirjailijaksi. Vasily Rozanov kuvaili Quo Vadista, ettei se ole taideteos, vaan kuin karkea tehdastekoinen maalaus. Anton Tšehov kutsui Sienkiewiczin kirjoitelmia oksettavan äiteliksi ja tökeröiksi. Kuitenkin Puolan kirjallisuushistorioitsija Henryk Markiewicz kirjoitti Polski słownik biograficznyssä (Puolalaisten elämäkertojen sanakirjassa) artikkelin Sienkiewiczista (1997). Markiewicz kuvaa Sienkiewiczia puolalaisen proosan mestariksi ja puolalaisen historiallisen fiktion eturivin kirjailijaksi ja samalla kansainvälisesti parhaiten tunnetuksi puolalaiseksi kirjailijaksi. Haha LOL, kiitos Hollywoodin.
ellauri308.html on line 489: Sienkiewiczille on omistettu kolme museota Puolassa. Ensimmäisenä Henryk Sienkiewicz -museo, hänen kotinsa, avattiin Oblęgorekissa 1958. Toisena hänen synnyinkotinsa vuonna 1966 ja kolmantena vuonna 1978 Poznańin Wola Okrzejskassa avattu Henryk Sienkiewicz -museo.
ellauri308.html on line 491: Roomassa on Domine Quo Vadisin pienessä kirkossa Henryk Sienkiewiczin pronssinen rintakuva. Sanotaan, että istuessaan tässä kirkossa Sienkiewicz sai inspiraation kirjoittaa teoksen Quo Vadis. Aika originellia. Quo Vadis on kuvattu useita kertoja, ja Hollywoodin vuoden 1951 versio on saanut eniten kansainvälistä tunnustusta.
ellauri310.html on line 201: päiväkirjalle. 1800-luvulla kardinaali John Henry Newman pysyi lähellä Ambrose St.
ellauri316.html on line 305: Lähde: Who's who among Finnish-Americans: A biographical directory of persons of Finnish descent who have made noteworthy contributions to the pattern of American life. Planning committee: Oskari Tokoi, John Suominen, Henry Askeli. Fitchburg, Mass.: Raivoaja Publishing Company, 1949
ellauri317.html on line 49: William Henry Blum (/ b l uː m / ; 6. maaliskuuta 1933 – 9. joulukuuta 2018) oli amerikkalainen historioitsija ja Yhdysvaltain ulkopolitiikan kriitikko.
ellauri321.html on line 43: Sir Henry Wotton 1568-1639 was born in Kent and educated at Winchester and New College and the Queen's College, Oxford. At Oxford he was a friend of John Donne. Poor Albertus Morton was his half nephew.
ellauri321.html on line 49: None of Wotton's poetry was published during his lifetime and it was not until 1651 that his collected works were issued as Reliquiae Wottonianae. Among these, Elizabeth of Bohemia, Upon the Sudden Restraint of the Earl of Somerset, and The Character of a Happy Life are the most memorable. Izaak Walton's biography of Sir Henry Wotton, written in 1670, clearly depicts his powerful intellect, forthright character, and the esteem in which he was held.
ellauri323.html on line 341: Kukaan ei olisi voinut ennakoida Mooren yhdennentoista tunnin oleskelua julkkisten maailmassa septuagenaarina 50-luvulla äidin kuoltua. Henry Ford ei tosin huolinut Mooren päättömiä nimiehdotuxia vaan risti uuden automallin Edselixi. TS Eliot ylisti hänen runojaan jo varhain, ja sanoi, että ne kuuluivat tuon ajan "pieneen kestävän runouden joukkoon". Teos vaikutti "kohtalaisen älylliseltä", kuten Eliot ilmaisi johdannossaan Mooren vuoden 1935 "Selected Poems" -teokselle: "Vain niille, joiden äly liikkuu helpommin, he näyttävät välittömästi olevan emotionaalista arvoa." Kohtuullisen intellektuellilla oli sanansa: Mark Van Doren, Columbian professori, tuomitsi hänet pelkäksi nokkelaksi, "korkeakulmakarvaisten" runoilijaksi. Mutta Eliot ja muut – William Carlos Williams, HD, Stevens, Pound – epäilivät, että hän oli sukupolvensa parhaita runoilijoita, puhtaamman modernismin harjoittaja kuin he olivat uskaltaneet. Hänen ennen myöhäistä tähtikoiruuttaan tuottamien pienten teosten parhaat puolet – kaksi tusinaa runoa, ehkä - on monille edelleen vertaansa vailla amerikkalaisessa kirjallisuudessa. John Ashbery ei ole yksin kiusauksensa "kutsua häntä suurimmaksi nykyajan runoilijaksemme" kanssa.
ellauri324.html on line 203: Here’s the tally: With an international Jewish population that amounts to only one quarter of one percent of humanity, a little more than 20 percent of all Nobel recipients between 1901, the first year prizes were awarded, and today, have been Jews or had at least one Jewish parent, including 37 percent of American recipients. The greatest concentration has been in economics (the economics prize was established in 1968; 38% of the winners have been Jewish or half-Jewish) and physiology/medicine (29 percent). Of peace prize winners, nine have been Jews — including, appallingly enough, Henry Kissinger (1973). “Nobel Peace, my ass! If Henry Kiss-of-Death deserves it, so do I!” —Bill Horowitz
ellauri325.html on line 264: Vuonna 1900 Leacock meni naimisiin Beatrix Hamiltonin kanssa, Sir Henry Pellattin veljentytär, joka oli rakentanut Casa Loman, Pohjois-Amerikan suurimman linnan. Vuonna 1915, 15 vuoden avioliiton jälkeen, pariskunnalle syntyi ainoa lapsi, Stephen Lushington Leacock. Vaikka Leacock rakasti poikaa, kävi pian selväksi, että "Stevie" kärsi kasvuhormonin puutteesta. Hän kasvoi vain neljä jalkaa pitkäksi, ja hänellä oli viha-rakkaussuhde Leacockiin, jolla oli tapana kohdella häntä kuin lasta. Beatrix kuoli vuonna 1925 rintasyöpään. Hänen poikansa pysyi poikamiehenä ja kuoli Suttonissa vuonna 1974.
ellauri326.html on line 130: Niillä ei ole sielua. Jos niillä olisi, niin meidän täytyisi tunnustaa niille taloudellinen tasa-arvoisuus ihmiseen nähden, mikä olisi mieletöntä. Henry Bond.
ellauri326.html on line 450: Silvanto suomensi muun muassa puolan-, tšekin- ja venäjänkielistä kaunokirjallisuutta (Anton Tšehov, Nikolai Gogol, Maksim Gorki, Henryk Sienkiewicz, Władysław Reymont, Karel Čapek).
ellauri331.html on line 361: Vuonna 2004 sanomalehti julkaisi seitsemän kolumnisti Georgi Rozhnovin artikkelia, joissa Sergei Kirijenkoa syytettiin 4,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin Kansainvälisen valuuttarahaston varojen kavalluksesta vuonna 1998, kun hän oli Venäjän pääministeri. Sanomalehti perustui syytöksensä kirjeeseen, jonka väitettiin kirjoittaneen Colin Powellille ja jonka allekirjoittivat Yhdysvaltain kongressiedustajat Philip Crane, Mike Pence, Charlie Norwood, Dan Burton ja Henry Bonilla ja joka julkaistiin American Defense Councilin verkkosivuilla. Sanomalehti väitti, että Kirijenko oli käyttänyt osan kavaltaetuista varoista ostaakseen kiinteistöjä Yhdysvalloista. Myöhemmin paljastettiin, että kirje oli The eXilen keksimä kepponen. Läppä läppä! Naura sinäkin! Vastauksena Kirijenko haastoi Novaja Gazetan ja Rožnovin oikeuteen kunnianloukkauksesta, ja antamassaan tuomion Kirijenkon hyväksi tuomioistuin määräsi Novaja Gazetan peruuttamaan kaikki syytöksiin liittyvät julkaisut ja sanoi, että sanomalehti "on velvollinen julkaisemaan vain virallisesti todistettu tieto, joka yhdistää herra Kirijenkon kavallukseen."
ellauri347.html on line 226: Fromm, E. 1941/1969. Pako vapaudesta. NY: Henry Holt & Co.
ellauri349.html on line 444: Vuonna 1994 kapteeni Haddock julkaisi artikkelin otsikolla "Nykyään on filosofian professoreita, mutta ei filosofeja", siinä kapteeni Haddock osoittaa meille, että amerikkalainen filosofi Henry David Thoreau on kirjassaan Walden esimerkki "todellisesta filosofista" joka elää filosofiaansa asumalla yksinkertaisesti luonnollisessa ympäristössä kuten Tintti Bulevardilla ja Ekbergillä.
ellauri350.html on line 52: 
Henryetta.jpg" height="300px" />
ellauri350.html on line 605:
"Julkkixena olemisen kiva asia on se, että kun kyllästyt ihmisiin, he luulevat sen olevan heidän vikansa." - Henry Kissinger (elokuu 2007)
ellauri351.html on line 595: Vangitsemisvaatimuslistan ensimmäinen epäilty on Henry Roth. Sosiaalisen median perusteella hän on vakaa juutalaisuuden ylistäjä, ellei peräti juutalainen.
ellauri352.html on line 86: Texasin paskiainen re-bublikaanikuvernööri armeijoineen tappaa märkäselkiä rajajokeen tieten tahtoen. HS selvitti ensin ideologisesti oikein mutta faktisesti väärin että syypäät oli mexikaanoja, mutta joutui pian pyörtämään puheensa. Oikaisu 14.1. kello 10.59: Jutussa luki aiemmin virheellisesti, että meksikolaissotilaat olisivat yrittäneet estää Yhdysvaltain rajaviranomaisia auttamasta siirtolaisia. Tosiasiassa texasilaissotilaat estivät siirtolaisten auttamisen. Kello 11.06: Jutussa kerrottiin aiemmin Meksikon muun muassa pystyttäneen rajalle aitaa. Tosiasiassa esteet pystytti Texas. Kello 20.15: Muokattu Henry Cuellarin sitaattia muodosta ”Tämä on tragedia, josta Yhdysvallat kantaa vastuun” muotoon ”Tämä on tragedia, josta osavaltio kantaa vastuun”. Lisäksi muokattu kohtaa, jossa kerrottiin, että ”esteiden avulla Texas haluaa estää Yhdysvaltojen rajahenkilökuntaa pääsemästä rampille, jota veneet käyttävät päästääkseen Rio Grande -joelle”. Kyse oli hallinnon kannasta asiaan.
ellauri352.html on line 692: Sisällissotaan (kahdeksan sivua), osterien ruoppausliiketoimintaan ja 1900-luvulle – joka on pelkistetty kolmeen omituisen valikoivaan vinjettiin: Paxmore, joka pelasti 40 000 juutalaista Hitleriltä, erottelutaistelu ja. . . Watergate, jossa toinen Paxmore teki itsemurhan Valkoisessa talossa. Siis fiktiona – kauttaaltaan pinnallinen ja luonnosmainen, ilman teemaa (paitsi "Se on mennyt. Kaikki on mennyt"), joka yhdistää tai rikastaa melodramaattisia jaksoja. Myöskään kaikki Michenerin sulatettu tutkimus ei tuota kivuttomia faktajuhlia: paljon lukee kuin yläkoulun tekstiä ("Kolme syytä tähän"); muun muassa Henry Clayn ja Geon vierailevat esiintymiset. Washington ("Sinun sopimus, kenraali") vaikuttaa typerältä; ja dialektiset keskustelut uskonnosta ja orjuudesta ovat tylsiä. Mutta sellaisissa asioissa kuin laivanrakennus, osterointi, ankanmetsästys, Jimmy-sininen rapu ("se herkullinen äyriäinen") ja Onk-tai hanhi, Michener on suuri käsityön ja tieteen popularisoija. Tämä merkittävä lahja yhdessä valtavan Michener-vaikutuksen kanssa lähettää varmasti miljoonat lukijat sukeltamaan miljoonan lempeästi luettavalle sivulle tylsää historiaa ja kaavafiktiota.
ellauri359.html on line 153: Yet another industrialistien sekulaarinen Amerikka-missio. In 2010, Eisenhower Fellowships held its first Women's Leadership Program. The governing body of the organization is the Board of Trustees, a group of more than seventy year old men in business and public affairs currently chaired by Dr. Robert M. Gates. Prior chairs include General Colin L. Powell, U.S. (retired), Dr. Henry Kissinger, President George H.W. Bush, and President Gerald Ford. Eisenhower Fellowships is headquartered in Philadelphia, Pennsylvania.
ellauri360.html on line 337: Colson Whitehead : Intuitionisti Henry Williamson : Muinaisen auringonvalon kroniikka
ellauri360.html on line 339: Henry Williamson : Muinaisen auringonvalon kroniikka (Niet Winnaskie ,
ellauri362.html on line 410: Myöhemmin asiaan sekaantui vielä 1 juutalainen kallonkutistaja, Zvi Lothane (syntynyt 21. toukokuuta 1934 Lublinissa , Puolassa, nimellä Hersz Szuldyner), myös Henry Lothane, joskus Henry Zvi Lothane , on israelilais-amerikkalainen psykoanalyytikko, psykiatri ja yliopistoprofessori. Hänen vanhempansa kutsuivat häntä "Henioksi" tai "Henrykiksi". Israelissa etunimi "Hersz" muutettiin muotoon "Zvi" ja nimi oli nyt "Zvi Szuldiner".
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri365.html on line 244: présence de Gustave Flaubert, toujours, d'Edmond de Goncourt, Zola, Paul Alexis, Léon Hennique, Henry Céard,
ellauri365.html on line 268: Irma on tositarinasta inspiroitunut hahmo! Maupassant sai sen Henry Céardilta, joka kertoi sen hänelle vuonna 1876. Se on tarina syfiliittisestä naisesta, joka kuoli sairaalassa tartutettuaan isänmaallisesti preussilaiset.
ellauri367.html on line 301: Päätellen, että kansainvälisen rahoituksen tavoitteena on natsismin hyökätä stalinismia vastaan sotilaallisesti, hän pyrkii edistämään liittoa Puolan jakamisen ympärillä (Saksan ja Neuvostoliiton välisen sopimuksen esikuvana). Gabriel kysyy sitten yhteyshenkilön nimeä, joka voisi varmuudella sanoa olevansa kansainvälisen korkean rahoituksen alalla. Rakovsky sanoo, että Lionel Walter Rothschild oli yksi heistä (kuoli 1937), Kuhn, Loeb & Co -pankki Schiffin, Warburgin, Loebin ja Kuhnin perheen, Bernard Baruchin, Felix Frankfurterin, Frank Altschulin, Benjamin Victor Cohenin, Nathan Straus Jr:n kanssa., Laurence Steinhardt, Léon Blum, Samuel Irving Rosenman, Walter Lippmann, Herbert H. Lehman, Dreifus, Thomas W. Lamont, Georges Mandel, Henry Morgenthau, Mordecai Ezekiel, Jesse L. Lasky, mutta neuvoo häntä lopulta puhumaan Yhdysvaltain Neuvostoliiton suurlähettiläs Joseph E. Daviexelle.
ellauri369.html on line 216: 24-vuotias Hadi Matar hyökkäsi lavalle ja puukotti Rushdieta yli kymmenen kertaa. Hän puukotti myös väliin mennyttä moderaattoria Henry Reeseä. Hänellä ei ollut mitään käsitystä miten vääräuskoinen nitistetään puukolla. Puukottaja Hadi Matar antoi pian puukotuksen jälkeen vankilasta haastattelun New York Post -lehdelle ja sanoi, ettei ole edes lukenut Saatanallisia säkeitä paria sivua enempää. Myöskään fatwan langettanut Khomeini ei tiettävästi koskaan lukenut Rushdien kirjaa. Se nyt vielä puuttuisi.
ellauri369.html on line 299: Vuonna 1867 itävaltalainen insinööri Eduard Lill julkaisi graafisen menetelmän polynomin juurten määrittämiseksi ( Lillin menetelmä ). Jos sitä sovelletaan toisen asteen funktioon, se antaa puolisuunnikkaan kuvion Carlylen ratkaisusta Leslien ongelmaan (katso myös kuvat!), jonka yksi sivuista on Carlylen ympyrän halkaisija. Vuoden 1925 artikkelissa Henry Miller huomautti, että Lillin menetelmän pieni muutos, jota sovellettiin normitettuun neliöfunktioon, tuottaa ympyrän, joka mahdollistaa funktion juurten geometrisen rakentamisen ja antoi selkeän modernin määritelmän sille, mitä myöhemmin approprioivasti kutsuttiin Carlylen ympyräksi. Myöhemmissä julkaisuissa alettiin briteissä ottaa käyttöön nimiä Carlyle circle, Carlyle method tai Carlyle algoritmi vaikka saksankielisissä maissa käytetään termiä Lill circle ( Lill-Kreis ).
ellauri369.html on line 324: Carlylen käännös teoksista Goethen Wilhelm Meisterin oppisopimuskoulutus (1824) ja Matkat (1825) ja hänen elämäkerta Schillerista (1825) toivat hänelle kunnolliset tulot, jotka eivät olleet sitä ennenkään välttyneet häneltä, ja hän sai täysin ansaizemattomasti vaatimattoman maineen. Hän aloitti kirjeenvaihdon Goethen kanssa ja teki ensimmäisen matkansa Lontooseen vuonna 1824 tapaamalla merkittäviä kirjailijoita, kuten Thomas Campbellin, Charles Lambin ja Samuel Taylor Coleridgen, ja solmimalla ystävyyssuhteita Anna Montagun, Bryan Waller Proctorin ja Henry Crabb Robinsonin kanssa. Hän matkusti myös Pariisiin loka–marraskuussa Edward Stracheyn ja Kitty Kirkpatrickin kanssa, missä hän osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian johdantoluennolle, keräsi tietoa lääketieteen opinnoista, esitteli itsensä Legendrelle, Legendre esitteli hänet Charles Dupinille, havaitsi Laplacen ja useita muita merkittäviä samalla kun he kieltäytyivät Dupinin esittelytarjouksista, ja kuuli François Magendien lukevan artikkelia " viidennestä hermoparista" (kolmoishermosta).
ellauri369.html on line 381: According to Rodger L. Tarbaby, "The influence of Sartor Resartus upon American Literature is so vast, so pervasive, that it is difficult to overstate." Tarr notes its influence on such leading American writers as Ralph Waldo Emerson, Emily Dickinson, Henry David Thoreau, Herman Melville, Margaret Fuller, Louisa May Alcott and Mark Twain (Nathaniel Hawthorne and Edgar Allan Poe were among those that read and objected to the book).
ellauri369.html on line 434: Henry David Thoreausta Carlyle oli parempi kuin Plutarkhos. P:n "yhdensuuntaiset elämät" oli antiikkisen kreikkalaisen elämäkerturin Plutarkoksen klassinen teos, jossa hahmotellaan eliittihenkilöiden elämää ja heidän edustamiaan hyveitä.
ellauri370.html on line 736: Väkirikkain juutalainen valtio oli ennen Venäjä, nyt se on U.S.A. Jos hasidit jatkaa lisääntymistä kuin kaniinit, kohta se voi jo olla Israel. Aluxi waspit nauroivat vanhan maailman 2-hattuisille konkanokille, samalla lailla kuin irkuille, wopeille ja näpisteleville neekereille. Hymy alkoi hyytyä kun ryssänjuutalaisia tuli miljoonittain ja mikä pahinta, parhaat niistä kipusivat rahapaikoille. Köyhät jutkut oli vaarallisia bolsjevikkeja. Henry James pöyristyi kun New Yorkista tuli uusi Jerusalem. Henry Ford rahoitti antisemitismiä. Siionin viisaiden pöytäkirjat oli herrasväissä suosittua iltalukemista.
ellauri370.html on line 773: 1890 - luvun lopulla venäläinen tiedusteluagentti Pariisissa väärensi Siionin vanhimpien pöytäkirjat. Se julkaistiin vuonna 1903, ja se käännettiin laajalti ja siitä tuli tehokas propaganda-ase antisemitistisille elementeille maailmanlaajuisesti. Henry Ford sponsoroi sen levitystä Yhdysvalloissa. Se väitti, että salainen juutalainen salaliitto valtasi maailman.
ellauri370.html on line 806: Hmelnytsky on ollut useiden kaunokirjallisten teosten kohteena 1800-luvun puolalaisessa kirjallisuudessa, mutta huomattavin hänen käsittelynsä puolalaisessa kirjallisuudessa on Henryk Sienkiewiczin Tulella ja miekalla. Puolan aatelisen Sienkiewiczin melko kriittistä kuvausta hänestä on hieman moderoitu Jerzy Hoffmanin vuoden 1999 elokuvasovituksessa. Edellä kuvatut mehukkaat pogrom-kohtauxet on häivytetty aika lailla taustalle.
ellauri373.html on line 35: Jolon saarella Filippiineillä on siirtomaaherrat pörränneet enemmän kuin Kar-Air Jälän kentällä. Jolo on eri saari kuin Gilolo, an island in NE Indonesia, the largest of the Moluccas, current name: Halmahera, former names: Djailolo, Gilolo, Jilolo. The island of Gilolo, which seems to be Japan, is about 240° east longitude. This is so far remarkable, that no voyages had yet been made in that sea. (Lähde: Henry Hallam.) On se kuitenkin meidän 6000 palapelin kartalla. Jolon nimeä ei löydy.
ellauri373.html on line 136: 
Henry_ford_1919.jpg/375px-Henry_ford_1919.jpg" height="120px" style="vertical-align:top;padding-top:50px;padding-left:50px" />
ellauri373.html on line 150: Lordi Sydenham paljasti ettei protokollat olleet sittenkään zaarin poliisin antisemitismiä eikä Ranskan 2. keisarikunnan nakerrusta, vaan - she is Hungarian! Eli siis se on silkka bolsjevismin vastainen manifesti! Tämän paljastavat Henry Fordin ällistyttävät paljastuxet.
ellauri373.html on line 152: Mr. Henry Ford, in an interview published in the New York World, February 17, 1921, put the case for Nilus tersely and convincingly thus:
ellauri374.html on line 217: Väkirikkain juutalainen valtio oli ennen Venäjä, nyt se on U.S.A. Jos hasidit jatkaa lisääntymistä kuin kaniinit, kohta se lopultakin voi olla taas Israel. Aluxi waspit nauroivat vanhan maailman 2-hattuisille konkkanokille, samalla lailla kuin irkuille, wopeille ja näpisteleville neekereille. Hymy alkoi hyytyä kun ryssänjuutalaisia tuli miljoonittain ja mikä pahinta, parhaat niistä kipusivat rahapaikoille. Köyhät jutkut oli vaarallisia bolsjevikkeja. Henry James pöyristyi kun New Yorkista tuli uusi Jerusalem. Henry Ford rahoitti antisemitismiä. Siionin viisaiden pöytäkirjat oli herrasväissä suosittua iltalukemista.
ellauri374.html on line 239: B´nai Brith Internationalin edeltäjä oli Itsenäinen B´nai B´rithin ritarikunta (ja monet muut). Muodostus 13. lokakuuta 1843 180 vuotta sitten. Tyyppi maailmankansalaisjärjestö. Verotunnus nro 53-0179971. Sijainti Washington, DC. Presidentti Seth J. Riklin. toimitusjohtaja Daniel S. Mariaschin. Varapuheenjohtaja Brad Adolph. B´nai B´rithillä on kyömynenäisiä jäseniä, lahjoittajia ja kannattajia ympäri maailmaa. B´nai B´rithin perustivat Aaron Sinsheimerin kahvilassa New Yorkin Lower East Sidessa 13. lokakuuta 1843 12 hiljattain saksalaista juutalaista maahanmuuttajaa Henry Jonesin johtamana.
ellauri382.html on line 391: Mutta nämä väitteet tehtiin ilman todisteita. 15-25 cm kuilua 1800-luvun valkoisen saviperheen ja Muhammad Alin mustan perheen välillä - kahden erivärisen sukuelimen turvaetäisyyttä - ei tiettävästi ylitetty. Vai? Vuonna 1974 vieraillessaan Washingtonin Capitolissa Ali seisoi Henry Clayn patsaan edessä ja vitsaili: "Joten tältä isoisoisoisä näytti."
ellauri382.html on line 393: Heikin isä, baptistiministeri, lempinimeltään "Sir John", kuoli vuonna 1781, jolloin Henry ja hänen veljensä saivat kumpikin kaksi orjaa; hän jätti myös vaimolleen 18 orjaa ja 464 eekkeriä (188 ha) inkkareilta ryövättyä maata. Savi oli täysin englantilaista syntyperää; hänen esi-isänsä John Savi asettui Virginiaan vuonna 1613. Saven perheestä tuli tunnettu poliittinen perhe, johon kuului kolme muuta Yhdysvaltain senaattoria, lukuisia osavaltion poliitikkoja ja Saven serkku Cassius Clay, tunnettu orjuuden vastainen aktivisti, sukupuolisesti aktiivinen 1800-luvun puolivälissä.
ellauri382.html on line 401: Vuonna 1878 45 vuoden avioliiton ja 10 lapsen jälkeen Savi erosi vaimostaan Mary Jane Warfieldista vedoten hylkäämiseen, kun tämä ei enää sietänyt hänen syrjähyppyjään. Myöhemmin hän adoptoi Henry Launeyn, jonka uskottiin olevan hänen poikansa avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ollessaan Venäjällä.
ellauri382.html on line 412: Alin täti kertoi toista: " Isäni oli 77-vuotias, kun hän kuoli noin 25 vuotta sitten", . Waddell sanoi. "Hänellä oli tapana kertoa meille olevansa Henry Clayn pojanpoika - sanoi, että häntä kiusattiin siitä paljon nuorena ja hän joutui moniin tappeluihin sen takia."
ellauri384.html on line 467: Brian Hebblethwaite (s.1939) kuoli äskettäin. Brian liittyi Queens Collegeen kappalaisena vuonna 1968 ja oli erittäin tärkeä hahmo Collegessa ollessaan täällä. Hänet nimitettiin kappelin dekaaniksi vuotta myöhemmin, kun hänen edeltäjänsä Henry Hart meni naimisiin. Hän toimi korkeakoulussa tutorina ja teologian ja uskonnontutkimuksen sekä myös filosofian tutkimusjohtajana. Hän oli uskonnonfilosofian yliopistonlehtori Divinity-tieteellisessä tiedekunnassa. Brian jäi varhaiseläkkeelle Collegesta, kun hänen vaimonsa Emma vihittiin ja hänestä tuli Framlinghamin kuraattori Suffolkissa. Hän jatkoi silti luennoimista tiedekunnassa useita vuosia tyhjille saleille.
ellauri386.html on line 407: (114)W H Auden, (165)Charles Bukowski, (193)E.e. cummings, (1076)Emily Dickinson, (54)T S Eliot, (145)Robert Frost, (91)Langston Hughes, (100)Philip Larkin, (52)Spike Milligan, (119)Pablo Neruda, (282)Sylvia Plath, (65)Edgar Allan Poe, (201)William Shakespeare, (243)Rabindranath Tagore, (183)Alfred Lord Tennyson, (100)Dylan Thomas, (368)William Wordsworth, (383)William Butler Yeats. Ja oletko lukenut näitä runoilijoita? Sir John Betjeman • Elizabeth Bishop • Richard Brautigan • George Gordon Byron • Lewis Carroll • Billy Collins • Nissim Ezekiel • Allen Ginsberg • Thomas Hardy • Jose Marti • Wilfred Owen • Ezra Pound • Nizar Qabbani • Jose Rizal • Christina Georgina Rossetti • Siegfried Sassoon • Robert W Service • Henry Van Dyke • William Carlos Williams • Judith Wright?
ellauri386.html on line 420: Markusta oli tulossa georgisti. Georgism, on taloudellinen ideologia, jonka mukaan ihmisten tulee omistaa itse tuottamansa arvo, kun taas maasta peräisin oleva taloudellinen vuokra - mukaan lukien kaikki luonnonvarat, yhteiset ja kaupunkialueet – pitäisi kuulua tasapuolisesti kaikille yhteiskunnan jäsenille. Amerikkalaisen taloustieteilijän ja yhteiskunnallisen uudistajan Henry Georgen kirjoituksista kehitetty Georgist-paradigma etsii ratkaisuja sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin perustuen maaoikeuksien ja julkisen talouden periaatteisiin, jotka pyrkivät yhdistämään taloudellisen tehokkuuden sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tästä ei kyllä Dostojevski pitäisi, vaikka katolisuutta kyllä dissasi.
ellauri386.html on line 478: Samaa mieltä oli britti Joseph Addison (1672 - 1719 jonka näytelmä Cato, a tragedy oli jenkkivallankumouxellisten ihan lemppari. Sieltä on siteerattu mm. Patrick Henryn kuuluisa uhkavaatimus: "Anna minulle vapaus tai anna minulle kuolema!" (näytös II, kohtaus 4), Nathan Halen tunnustus: "Olen pahoillani, että minulla on vain yksi elämä annettavana maani puolesta." (näytös IV, kohtaus 4) ja Washingtonin ylistys Benedict Arnoldille: "Kenenkään miehen vallassa ei ole määrätä menestystä, mutta olet tehnyt enemmän – olet sen ansainnut." (näytös I, kohtaus 2).
ellauri389.html on line 461: Hän käänsi Pentti Saarikoskena proosaxi Homeroxen kootut runot. Lordi Byronin ällöämä Robert Southey julkaisi 1834−1837 hänen teoksistaan 15 niteen lähes täydellisen laitoksen. Henry Thomas Griffith toimitti julkisuuteen 1874 hänen loput julkaisemattomat teoksensa. Cowperin yksityisen kirjeenvaihdon julkaisi joku toinen jäbä 1824.
ellauri390.html on line 48: Viimeinen mohikaani sijoittuu vuoteen 1757, jolloin Englanti kävi Pohjois-Amerikan hallinnasta seitsenvuotista sotaa Ranskaa ja intiaaneja vastaan. Englantilaisen everstiluutnantin George Munron tyttäret Cora ja Alice ovat matkalla Fort William Henryn linnoitukseen, missä heidän isänsä on komentajana. Matkan aikana he joutuvat ranskalaisten kanssa liittoutuneen huronintiaani Maguan järjestämään väijytykseen, josta heidät pelastavat Haukansilmänä tunnettu Natty Bumppo (sic) ja hänen intiaaniystävänsä Chingachgook poikineen. Tästä alkaa huima sieppausten ja pelastusyritysten sarja, joka kietoutuu meneillään olevan sodan tapahtumiin ja vie Haukansilmän intiaanikyliin ja ranskalaisten vangiksi. Linnoituksen antautumista seuraavassa verilöylyssä, yllätyshyökkäyksissä ja kostoiskuissa kokee kohtalonsa moni, lopulta myös Chingachgookin poika Uncas, viimeinen puhdasverinen mohikaani. Viimeinen mohikaani on Cooperin pääteos, ja se oli yksi aikansa suosituimmista kirjoista. Myöhemmin teos on innoittanut muita taiteilijoita, ja siitä on tehty lukuisia elokuvia, näytelmiä, oopperoita, televisiosarjoja, lyhennelmiä ja sarjakuvia.
ellauri390.html on line 136: Muurmanin pakolaiset on vuonna 1927 valmistunut suomalainen mykkäelokuva, jonka on ohjannut Erkki Karu. Elokuva perustuu Kaarlo Hännisen romaaniin Kiveliön karkurit vuodelta 1923 ja sen ensi-ilta oli 9. tammikuuta 1927 Kino-Palatsi-teatterissa Helsingissä. Naispääosaa esitti Lada Niva eli Elli Sylvin, paremmin tunnettu äänielokuvasta Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931), jossa hänen ääntään ei kuultu mutta takalistoa ja perunoita nähtiin sitä enemmän. Ellen Sylvin meni naimisiin 1938 englantilaisen turistin Henry Bowyer Waltonin kanssa, ja he asettuivat asumaan Lontooseen. He patentoivat 1940-luvulla itse kehittelemänsä hiuskihartimen Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ellen Walton kuoli Lontoossa huhtikuun lopulla 1974, 70-vuotiaana. Poliisi Simpuraa esitti Waldemar Wohlström. Luutnantti Braun oli hurri ja 3 venäläistä sotilasta tsuhnia. Elokuva kuvaa saksalaisia sotavankeja, jotka ovat rakentamassa Muurmannin rataa. He pakenevat Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle Pohjois-Suomeen, missä joutuvat kuitenkin Suomen viranomaisten aiheuttaman vainon kohteeksi.
ellauri391.html on line 83: Louise Henry Hoover (29. maaliskuuta 1874 – 7. tammikuuta 1944), tunnettiin nimellä Lou Henry Hoover, oli Yhdysvaltain presidentti Herbert Hooverin vaimo ja Yhdysvaltain ihan ensimmäinen nainen.
ellauri391.html on line 215: The American company was founded by William Henry Hoover (1849–1932) and his son Herbert William Hoover, Sr. (1877–1954). The surname Hoover is an Anglicized version of the German Huber, originally designating a landowner or a prosperous small-scale farmer.
ellauri391.html on line 217: Hoover pölkkärin kexi näiden huubereiden todnäk juutalainen disaineri Henry Dreyfuss. On October 5, 1972, the bodies of Henry Dreyfuss (aged 68) and his wife and business partner Doris Marks Dreyfuss (aged 69) were found dead in the garage at 500 Columbia Street in South Pasadena, California by Dr. Edward Evans, the family physician. They committed suicide together. (Not Edward.) Clasu ja Ebba temput tekivät.
ellauri391.html on line 219: Another Henry Dreyfus (or Henri Dreyfus, 7 January 1882 – 30 December 1944) was a Swiss inventor of the modern weaving loom. He and his brother Camille Dreyfus also invented Celanese, an acetate yarn.
ellauri391.html on line 227: He married his Stanford sweetheart, Lou Henry, and they went to China, where he worked for a private corporation as China’s leading engineer. In June 1900 the Boxer Rebellion caught the Hoovers in Tientsin. For almost a month the settlement was under heavy fire. While his wife worked the hospitals, Hoover directed the building of barricades, and once rescued his life risking Chinese children.
ellauri393.html on line 272: Lincoln decides that the best way to defeat the vampires is to eliminate their food source and starve them out; to that end, he announces the Emancipation Proclamation and encourages the slaves to fight back against slave owners and vampires alike. This begins to turn the tide of the war. (Julistuksen vaikutuksena oli yli 3,5 miljoonan orjuutettujen afrikkalaisen amerikkalaisen oikeudellinen asema irtautuneissa konfederaatiovaltioissa orjuisista vapaiksi. Heti kun orjat pakenivat orjuuttajiensa hallinnasta, joko pakenemalla unionin linjoille tai liittovaltion joukkojen etenemisen kautta, he olivat pysyvästi vapaita. Lisäksi julistus salli entisten orjien "ottamisen vastaan Yhdysvaltojen asepalvelukseen". Hehe.) However, the war takes a personal toll on Lincoln. A vampire assassin sneaks onto the White House lawn and kills Lincoln's son, Willie. Henry appears at the White House and offers to turn Willie into a vampire so that he will "live" again, but Lincoln is unwilling to allow it, despite being very tempted. Enraged, he banishes Henry and all other vampires from the White House and refuses to speak to any of them ever again. Abelle olisi ollut tarpeen opettajattaren varaventtiili.
ellauri402.html on line 404: Abraham "Bram" Stoker (8 November 1847 – 20 April 1912) was an Irish author who is best known for writing the 1897 Gothic horror novel Dracula. During his lifetime, he was better known as the personal assistant of actor Sir Henry Irving and business manager of the West End's Lyceum Theatre, which Irving owned.
ellauri402.html on line 412: Hän julkaisi henkilökohtaiset muistelmansa Henry Irvingistä vuonna 1906 Irvingin kuoleman jälkeen, joka osoittautui menestykseksi ja johti tuotantoja Prince of Wales -teatterissa. Ennen Draculan kirjoittamista Stoker tapasi Ármin Vámbéryn, unkarilais-juutalaisen kirjailijan ja matkailijan (syntynyt Szent-Györgyssä, Unkarin kuningaskunnassa, nyt Svätý Jurissa, Slovakiassa). Dracula syntyi todennäköisesti Vámbéryn synkistä tarinoista Karpaattien vuoristosta. Harry Ludlam ehdotti vuoden 1962 elämäkertassaan Stokerista, että Budapestin yliopiston professori Ármin Vámbéry toimitti Stokerille tietoja Vlad Drăculeasta, joka tunnetaan yleisesti nimellä Vlad Paaluttaja.
ellauri405.html on line 553: Rauhixen hyyskän Kalutuissa Paloissa on artikkeli Henry Fordista josta ilmenee millainen kusipää se oli.
ellauri408.html on line 66: Ainiin, Vignya on suolistettu jo Peit Klop-albumissa 146, se oli se Henriä 2v nuorempi militäärirunoilija joka tuhri miehistöteltan kokoisen kappansa noilla runkkutahroilla kirjoittaessaan saatanan panopuusta Eloasta. Vigny piti päiväkirjaa vielä kauemmin (40v) kuin Henry (30v) mutta oli hapan kuin etikkakurkku, siitä ei tullut bestselleriä kuten Henristä.
ellauri409.html on line 406: Tompan Pariisissa tapaamista julkkixista mitättömämmästä päästä oli Henry James ja Remy de Gourmont joka oli muutaman Vaakun törähdyxen kyhääjä. Aika heikkoja. Hää kirjoitti monen alan tekstejä, jotka osoittavat psykologista silmää, kiinnostusta alitajunnan tutkimiseen ja esitystavan räväkkyyttä. Anna-Maria Tallgren kirjoitti seuraavana vuonna Valvojassa: »Kuinka viileä ja hiljainen on [Pierre Lotin teoksen La hyène enragée] rinnalla Gourmontin pikku kirjanen! Sen lyhyet, pari-kolmekymmentä riviä käsittävät lastut ja mietelmät – – ovat yhtä ankaran tuskan ja paineen synnyttämät kuin konsanaan Lotin kuvaukset, mutta ne tuntee kirjoitetuiksi puolihämärässä työhuoneessa.
ellauri419.html on line 218: Baldwin also formed a personal relationship with FBI Director J. Edgar Hoover when the latter was first appointed in 1924, and he remained somewhat uncritical of the Bureau in the years that followed. Olikohan Rogerkin homofiili? No oli sillä pari vaimoa ja tytärkin. Years later, the ACLU would draw criticism from the NAACP for defending the right of the Klan to assemble peaceably. Jewish groups expressed similar disapproval when the group defended the right of automaker Henry Ford to publicize his anti–Semitic views. In these and other instances, however, the ACLU championed open discourse as opposed to suppression or censorship. Ihan Jarkko Tontin linjoilla kaikin puolin.
ellauri420.html on line 70: Kirjan sankaritar on Miss Mercy Nelson. Hän on Grace Nelsonin nuorempi sisar kirjasta 4 ( A Touch of Grace ). Mercy on paennut veljensä kotoa, koska hän tuo sisään useita huonokuntoisia ihmisiä ja sallii heidän hallita vapaata perhettä. Mercy ja piiat piiloutuvat yhteen joka ilta pitääkseen itsensä turvassa juopuneelta miehistöltä. Hän aikoo seurata Gracea, joka on asettanut itsensä kasvatusneuvottelijaksi, Lontooseen, mutta kun hän ja hänen veljensä saavat tiedon, että Grace on kuollut, Mercyllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä omin päin. Matkalla hän tapaa Henry "Lucifer" Hillin, kaiken työn miehen Aiden Kimboltille, varakreivi Lexfordille, ja Hill vie hänet asumaan Lexfordin kartanolle, jopa jättäen hänet Lexfordin sisarpuolisoksi varakreivin isän vuoteeseen, jonka Herra antoi kuolla muutama vuosi sitten.
ellauri420.html on line 212: Niinpä juuri, Eemeli. Päivittäiset uutiset todistavat vahvasti että nyt on todella jo menty yli jonkin hulluuspandemian rajan. Apinalaumat kirkuvat ja kiehuvat ilmastopadassa kuin sammakot ja tekevät toisistansa veristä färssiä. Ainoa syy olla mukana on että ei ole muuta planeettaa minne painua. Sanon kuin Henry Melvillen Bartlet the scrivener: ‘I would prefer not to’.
ellauri425.html on line 595: Hän jonka nimeä ei saa mainita, hashem, palaa joko henkilökohtaisesti tai takamuksina jokaisessa Henry Ceramics sarjan romaanissa paitsi kolmatta, Harry Potter ja Azkabanin vanki , jossa hänet mainitaan muuten vain. Hänen syntymänimensä Tom Marvolo Riddle tai Valedro on anagrammaattinen sanamuoto, hän on Harry Potterin arkkivihollinen , jolla on profetian mukaan "valta voittaa pimeyden lordi ". Yöpartio, päiväpartio, hämärän karvakartio. Pimeyden lordi parka makaa yksin ja ystävättömänä, seuraajiensa hylkäämänä.
ellauri429.html on line 584: Henry Thoreau ja Ralph Emerson kannustivat Bhagavad Ghita Holmströmiä.
ellauri432.html on line 507: Spengler piti ultrakapitalististen massademokratioiden muuttumista diktatuurisiksi hallituksiksi väistämättömänä. Spengler osoittautui kuitenkin tehottomaksi käytännön politiikassa. Spengler äänesti Hitleriä mutta piti Führeria vulgaarina. Hän tapasi Hitlerin vuonna 1933 ja jäi pitkän keskustelun jälkeen vaikuttumattomaksi sanoen, että "Saksa ei tarvinnut sankaritenoria vaan todellista sankaria". Mischling Spengler piti juutalaisuutta "hajottavana elementtinä" (zersetzendes Element), joka toimii tuhoavasti "mihkä tahansa se puuttuukin" (wo es auch eingreift). Hänen mielestään juutalaisille on ominaista "kyyninen älykkyys" (zynische Intelligenz) ja heidän "rahaajattelunsa" (Gelddenken). Ludwig Wittgenstein jakoi Spenglerin kulttuurisen pessimismin somessa. Wittgenstein said he was one of his chief inspirations; the Jungian theorist "Tuhatnaama-monomyytti" Joseph Campbell (ei se harmiton kyntömies vaan tämä) claimed Spengler’s work was his biggest influence; the philosopher Martin Heidegger was profoundly affected by Spengler’s thinking; and former Secretary of State, Henry Kissinger, wrote favourably about him in his doctoral thesis ‘The Meaning of History’.
xxx/ellauri027.html on line 1091: E.T. (engl. E.T. the Extra-Terrestrial) on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut Steven Spielbergin ohjaama tieteiselokuva. Sen pääosissa ovat Henry Thomas, Drew Barrymore ja Dee Wallace.
xxx/ellauri044.html on line 342: Muutettuaan Helsinkiin, Talvio tutustui miehensä välityksellä Päivälehden piirissä toimiviin kirjailijoihin ja runoilijoihin, kuten Kasimir ja Eino Leinoon. Talvio alkoi myös itse kirjoittamaan Päivälehteen sekä Suomen Kuvalehteen, taistellen sortovuosien aikana Suomen oikeuksien puolesta. Talvio matkusteli miehensä kanssa useita kertoja Keski- ja Itä-Euroopassa, opiskellen samaan aikaan puolan kieltä ja kääntäen suomeksi useita puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin teoksia. Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki nousi myös kuuluisuuteen. Varmaan käänsi Ben Hurin, jonka luin poikasena vaikka se oli paxu kuin tyydyttämätön diplomaatinrouva.
xxx/ellauri068.html on line 581: Albert Speer ja Henry Ford
xxx/ellauri068.html on line 586: Toinen näistä on Henry Ford ja toinen Albert Speer. Kumpi on ilkeämmän näköinen? Kumpi oli ilkeämpi?
xxx/ellauri075.html on line 512: Samanlaisia sivuja: GH v Wright, Henry James.
xxx/ellauri075.html on line 514: Henry Jamesin kirjailijan henkilöä "muokkasivat" eläminen lahjakkaan isoveljen William Jamesin varjossa ja elämää hankaloittanut selkävamma. William James oli tunnettu filosofi ja myös psykologian uranuurtajia. Henry ei ollut paljon midiä.
xxx/ellauri075.html on line 515: Henry later called Balzac his "greatest master," and said that he had learned more about the craft of fiction from him than from anyone else. Vanha kunnon Ball-sack.
xxx/ellauri081.html on line 364: Wallu lässyttää tennixestä loputtomasti kuin Henry Melville valaanpyynnistä. Siltä kipeytyi kai nilkka pienenä niinkuin Halilta ja tennisura tyssäsi. Sen jälkeen se keskittyi luovaan kirjoittamiseen ja mömmöilyyn.
xxx/ellauri086.html on line 415: Pickering: Tonight, old man, you did it! Henry: Yes.He was there, all right. And up to his old tricks.
xxx/ellauri086.html on line 422: Henry: It was nothing. Never leaving us alone, Never have I ever known
xxx/ellauri086.html on line 435: Henry: It was nothing. That she was a fraud!
xxx/ellauri086.html on line 439: Every obstacle in sight. Henry: Jawohl!
xxx/ellauri086.html on line 441: Henry: Now, wait! Now, wait! "That clearly indicates that she is foreign.
xxx/ellauri086.html on line 452: Henry: Shortly after we came in I saw at once we'd easily win; She thought that I was taken in, but actually I never was
xxx/ellauri086.html on line 458: Henry: Servants: Congratulations,
xxx/ellauri086.html on line 469: Henry: Thank Heavens for Zoltán Karpáthy. This evening, sir, you did it! You did it! You did it!
xxx/ellauri086.html on line 706: Poe syntyi Bostonissa. Hänen molemmat vanhempansa olivat kiertäviä näyttelijöitä. Hänellä oli isoveli Henry ja pikkusisko Rosalie. Poen isä David Poe nuorempi hylkäsi perheensä kun Edgar oli kolmen viikon ikäinen, ja Poen äiti Elizabeth Arnold Poe kuoli tuberkuloosiin tämän ollessa kaksivuotias. Poe lähetettiin tupakkakauppias John Allanin perheen hoiviin Richmondiin ja sai välinimekseen Allan. Vuodet 1815–20 hän vietti koulussa Englannissa, jonne perhe oli muuttanut John Allanin liiketoimien vuoksi. Novelli "William Wilson" on saanut vaikutteita tästä ajanjaksosta.
xxx/ellauri087.html on line 481: In The Time Traveler's Wife, by Audrey Niffenegger, one of the main characters, Henry, recites the line "To world enough, and time," at several crucial points in the story.
xxx/ellauri091.html on line 288: - The Sunken Bell (translated by Mary Harned, 1898; Charles Henry Meltzer, 1899)
xxx/ellauri116.html on line 347: Jälkimmäisestä luin että sen sankari kärsi jonkun onnettomuuden poikasena joki teki siitä erilaisen kuin muut. Siihen sattui. Arvasin heti että siltä lähti pippeli ja/tai munat. Ja niinhän tietysti. Näitäkin liikenee maailmankirjallisuudessa, no vaikka tää, plus Erneston Kake, Henry James ja eräs pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokas.
xxx/ellauri124.html on line 220: Henry James’ The Ambassadors
xxx/ellauri125.html on line 453: on the writer Bernard Malamud, but Henry Roth is a major influence, as becomes clear in Exit Ghost. It is known that Philip Roth has read the later novels of
xxx/ellauri125.html on line 454: Henry Roth, though some of these remain unpublished. The rationale for Henry Roth
xxx/ellauri125.html on line 456: incestuous affair with his sister when he was young; it also known that Henry Roth
xxx/ellauri125.html on line 464: Henry Roth (February 8, 1906 – October 13, 1995) was an American novelist and short story
xxx/ellauri127.html on line 67: It was dedicated to his wife's mother, Mrs. Henry Mills Alden, who was endeared to all her family. Another mother and son not in law video? Kilmer's poetry was influenced by "his strong religious faith and dedication to the natural beauty of the world."
xxx/ellauri127.html on line 132: Dostoyevsky, Nabokov told anyone who would listen, was “a third-rate writer and his fame is incomprehensible.” He called Henry James “that pale porpoise.” Philip Roth? “Farcical.” Norman Mailer? “I detest everything that he stands for.” T. S. Eliot and Thomas Mann were “fakes.” When his friend Wilson suggested that he include Jane Austen in his Cornell survey course on European literature, Nabokov responded, “I dislike Jane [Austen] and am prejudiced, in fact, against all women writers.” Leo Tolstoy and Nikolai Gogol: da. Everybody else: nyet.
xxx/ellauri127.html on line 242: He soon met the family of the new dean, Henry Liddell (1811–1898) who was married to Lorina Reeve (1825-1910). It was the beginning of a long relationship with the Liddell family. It is precisely on April 25, 1856 that he saw for the first time Alice Pleasance Liddell (May 4, 1852 – November 16, 1934), that would become his favorite Liddell girl. He was quite fond of photography and he often photographed the three Liddell sisters (among the many photographs he took in his life, there is a particularly important number of little girls). He also went several times on a boat trip on the Thames with the girls to pick-nick, on which occasion he would tell a story, generally improvised to amuse the girls.
xxx/ellauri127.html on line 250: Alice Liddellin äiti oli Lorina. Sen isä oli Liddell and Scottin Henry Liddell.
xxx/ellauri127.html on line 743: Endymion received scathing criticism after its release, and Keats himself noted its diffuse and unappealing style. Keats did not regret writing it, as he likened the process to leaping into the ocean to become more acquainted with his surroundings; in a poem to J. A. Hessey, he expressed that "I was never afraid of failure; for I would sooner fail than not be among the greatest." However, he did feel regret in its publishing, saying "it is not without a feeling of regret that I make it public." Not all critics disliked the work. eg. the poet Thomas Hood. Henry Morley said, "The song of Endymion throbs throughout with a noble poet's sense of all that his art means for him. What mechanical defects there are in it may even serve to quicken our sense of the youth and freshness of this voice of aspiration." Meaning: Dig it mon. Endymionin jälkeen Keaz kommentoi sen vastaanottoa seuraavasti.
xxx/ellauri128.html on line 509: Henry Charles Bukowski (alk. Heinrich Karl Bukowski; 16. elokuuta 1920 Andernach, Saksa – 9. maaliskuuta 1994 San Pedro, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija.
xxx/ellauri128.html on line 519: Bukowskin tarinat kertovat lähes aina elämän laitapuolesta ja niiden tematiikka liikkuu yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteissa. Hän kirjoitti paljon vaikeasta isäsuhteestaan, parhaana esimerkkinä omaelämäkerrallinen kasvuromaani Siinä sivussa (Ham on Rye, 1982). Tarinoiden päähenkilönä on usein Bukowskin alter ego, Henry Chinaski: naisiinmenevä mutta naimaton, rähjäinen ja vapaa mies. Kirjallisen tuotantonsa lisäksi Bukowski käsikirjoitti Mickey Rourken ja Faye Dunawayn tähdittämän elokuvan Baarikärpänen (1987). Bukowski kuoli leukemiaan vuonna 1994.
xxx/ellauri128.html on line 587: Thomas Henry Huxley, a friend and supporter of Charles Darwin and proponent of
xxx/ellauri129.html on line 550: Nainen toisen esiliinana on pukki kaalimaan vartijana. Henry Jones M FUCK!
xxx/ellauri129.html on line 551: Nainen esiliinana on pukki kaalimaan vartijana. Henry Jones M FUCK!
xxx/ellauri129.html on line 677: Henry Jones (2 November 1831 – 10 February 1899) was an English writer under the name "Cavendish", an authority on whist and other card games, tennis and other lawn games. Aivan vitun iso hipsterparta muttei wiixiä. Haavuri "Dervishi" Jonesin poikia. Loppupeleissä Henryllä meni aika heikosti.
xxx/ellauri129.html on line 766: George Henry Borrow
xxx/ellauri129.html on line 800: Henry_Fielding" title="Henry Fielding">Henry Fielding
xxx/ellauri129.html on line 818: Henry_Howard" class="mw-redirect" title="Henry Howard">Henry Howard
xxx/ellauri129.html on line 836: Henry_Wadsworth_Longfellow" title="Henry Wadsworth Longfellow">Henry Wadsworth Longfellow
xxx/ellauri129.html on line 847: Henry_Louis_Mencken" class="mw-redirect" title="Henry Louis Mencken">Henry Louis Mencken
xxx/ellauri129.html on line 854: Henry_Newman" title="John Henry Newman">John Henry Newman
xxx/ellauri129.html on line 892: Henry_David_Thoreau" title="Henry David Thoreau">Henry David Thoreau
xxx/ellauri130.html on line 255: Kiihkeä väittelynhalu on kirkkokuntien syyhytauti. Henry Wotton M KILL!
xxx/ellauri130.html on line 633: The Scriblerus Club was an informal association of authors, based in London, that came together in the early 18th century. They were prominent figures in the Augustan Age of English letters. The nucleus of the club included the satirists Jonathan Swift and Alexander Pope. Other members were John Gay, John Arbuthnot, Henry St. John and Thomas Parnell.
xxx/ellauri130.html on line 668: Sytyttäkää valot, en tahdo lähtee pimeässä. O. Henry, v.s. F KILL!
xxx/ellauri148.html on line 122: The US considered Israel an ally in the Cold War and had been supplying the Israeli military since the 1960s. Henry Kissinger believed that the regional balance of power hinged on maintaining Israel's military dominance over Arab countries, and that an Arab victory in the region would strengthen Soviet influence. Britain's position, on the other hand, was that war between the Arabs and Israelis could only be prevented by the implementation of United Nations Security Council Resolution 242 and a return to the pre-1967 boundaries. Fucking pudding heads.
xxx/ellauri148.html on line 126: Other developed nations [who? were there any?], being more dependent on OPEC oil, took more seriously the threat of an Arab oil embargo and trade boycott, and had stopped supplying Israel with munitions. As a result, Israel was totally dependent on the United States for military resupply, and particularly sensitive to anything that might endanger that relationship. After Meir had made her decision, at 10:15 am, she met with American ambassador Kenneth Keating in order to inform the United States that Israel did not intend to preemptively start a war. It would be just an accident. An electronic telegram with Keating's report on the meeting was sent to the United States at 16:33 GMT (6:33 pm local time). A message arrived later from United States Secretary of State Henry Kissinger saying, "Don't preempt." At the same time, Kissinger also urged the Soviets to use their influence to prevent war, contacted Egypt with Israel's message of non-preemption, and sent messages to other Arab governments to enlist their help on the side of moderation. These late efforts were futile. According to Henry Kissinger, had Israel struck first, it would not have received "so much as a nail".
xxx/ellauri148.html on line 136: So no use trying to pool the monkeys into two races, nice and naughty. They all the same, just like the little girl in the rhyme: When she was good, she was very very good, but when she was bad, she was atrocious. Tää Hessu Hopon eli Longfellowin loru mulla on jo albumissa 48, Kirsi Kunnaan kääntämänä. Joku tämänpäivän poppoo on tehnyt siitä laulun ja väittää että sanat ovat "traditional". Pah. Melkein voisin muuten lyödä vetoa et Henry oli pedofiili.
xxx/ellauri165.html on line 290: Mary Stuart could not be a real life source for the ballad in any of its current forms as these are in conflict with the historical record. She and the Four Maries lived in France from 1547 to 1560, where Mary was dauphine and then queen as the wife of King Francis II. Mary later returned home to Scotland (keeping the French spelling of her surname, Stuart). She married her second husband, Henry Stuart, Lord Darnley in July 1565, and he was murdered 20 months later. So there was not much time for Darnley to have got one of the four Maries (or any other mistress) pregnant, and there is no record of him having done so. Also the song refers to "the highest Stuart of all" – which between 1542 and 1567 was a woman not a man.
xxx/ellauri165.html on line 304: She was born Amy Lyon in Swan Cottage, Ness near Neston, Cheshire, England, the daughter of Henry Lyon, a blacksmith who died when she was two months old. She was baptised on 12 May 1765. She was raised by her mother, the former Mary Kidd (later Cadogan), and grandmother, Sarah Kidd, at Hawarden, and received no formal education. She later went by the name of Emma Hart.
xxx/ellauri165.html on line 388: Henry Cadogan cared for the 14-year-old Horatia in the aftermath of Emma's death and paid for her travel to Dover. The Matchams took her in to care for their younger children until she was sent off to live with the Boltons two years later, Susanna having died in 1813. Horatia subsequently married the Rev. Philip Ward, had ten children (the first of whom was named Horatio Nelson) and lived until 1881. Horatia never publicly acknowledged that she was the daughter of Emma Hamilton.
xxx/ellauri165.html on line 670: Milton in Paradise Lost refers to death as "sleep" and the dead as being "raised from sleep". The difference is difficult to identify in practice. Christian mortalism has been taught by several theologians and church organizations throughout history while also facing opposition from aspects of Christian organized religion. The Catholic Church condemned such thinking in the Fifth Council of the Lateran as "erroneous assertions". Supporters include the sixteenth-century religious figure Martin Luther and the eighteenth-century religious figure Henry Layton, among many others.
xxx/ellauri168.html on line 57: The phrase "new world order" was explicitly used by Woodrow Wilson during the period just after "The war to end all wars" during the formation of the League of Nations. However, the United States Senate rejected membership of the League of Nations, which Wilson believed to be the key to a new world order. Senator Henry Cabot Lodge argued that American policy should be based on human nature "as it is, not as it ought to be".
xxx/ellauri168.html on line 89: Former U.S. Secretary of State Henry Kissinger stated in 1994: "The New World Order cannot happen without U.S. participation, as we are the most significant single component. Yes, there will be a New World Order, and it will force the United States to change its tactics".
xxx/ellauri173.html on line 137: Quosego [sic]: Tidskrift för ny generation [sic], finlandssvensk modernistisk litterär tidskrift, som utkom i fyra nummer 1928–1929, under redaktion av Cid Erik Tallqvist och med medverkan av bland andra Rabbe Enckell, Gunnar Björling, Hagar Olsson, Henry Parland, Atos Wirtanen, Olof Enckell och Elmer Diktonius.
xxx/ellauri173.html on line 257: Es lassen sich Einflüsse von Miguel de Cervantes, Laurence Sterne und Henry Fielding nachweisen. Erschlossen folgte Wieland seinem neuen Weg, der im vollen Gegensatz zu den Anschauungen seiner Jugend stand: Er verkündete eine Philosophie der heiteren Sinnlichkeit, der weltlichen Freuden, der leichten Anmut. Bald darauf erhielt er viel Lust und weitere Belebung und Anregung in Weimar mit Johann Wolfgang Goethe und Johann Gottfried Herder. Sie waren keineswegs Absolutisten.
xxx/ellauri173.html on line 925: ”Hänen omatuntonsa, sanotko sinä?… Mutta meillä miekkosilla, tämä Pyhän Hengen lahja, Omatunto, muuttuu ennen kaikkea kyvyksi älylliseen ystävyyteen. Jokainen nuori mies, joka ei muinaisten tasavaltojen päivinä kyennyt 20-vuotiaana saamaan ystäväänsä suoristumaan, julistettiin tunnottomaxi, sanalla sanoen pahamaineiseksi. Historiassa on mainittu tuhat esimerkkiä ihailtavista ystävistä: Damon ja Pythias, Pylades ja Orestes, Akhilleus ja Patroklus, David ja Jonatan, Dupont ja Dupond, Henry Higgins ja Colonel Pickering, Tiku ja Taku, jne. 2-neuvoisia etanoita 2 hengen junissa tuntosarvet ulkona. Nimeä kaksi naisystävää koko ihmiskunnan historian aikana? Ruth ja Naomi. Sappho and her friend. Maria ja Elisabeth. Katri Vala ja Elina Vaara. Elizabeth Bennett ja Charlotte Collins. Jane Austin ja Cassandra. Tove ja Tuutikki. No joo mut silti vittu oikeesti. Mahdoton juttu. Miksi ? ― Koska nainen tunnistaa itsensä liian tajuttomasti lähilontossaan, jolta se ei koskaan tule huijatuksi. Miehet taas kusettaa ja tulee kustux silmään ihan sikana kun ne on niin tolloja - no en viizi jatkaa tästä aiheesta.
xxx/ellauri178.html on line 138: While she wrote that the 1,096-page epic cemented Foster-Wallace as “one of the big talents of his generation, a writer of virtuosic talents who can seemingly do anything”, she also quoted Henry James in calling Jest a “loose, baggy monster”, adding that it read like a “vast, encyclopedic compendium of whatever seems to have crossed Mr Wallace’s mind”. In his 2012 biography of the late Foster-Wallace, DT Max wrote that the writer “told a friend he hid in his room for two days and cried after reading yet another paragraph of Rei devoted to parallels between his first book and Pynchon’s most popular novel”.
xxx/ellauri179.html on line 61: Hemingway esittelee esikoisteoxessaan Ja aurinko nousee kovaxikeitetyn tyylinsä, joka vähexyy henkilöitä, tunteita ja tapahtumia, ja keskittyy tarkkoihin havaintoihin ja ytimekkääseen ilmaisuun. Teoxen on suomentanut Jouko Linturi, se ATK hemmoko? Se sarjayrittäjä? Ei Risto syntyikin vasta 1957. Eri Lintureita ovat, eivät edes samaa pesuetta. Tää nide nousi esille kun Pili-setä sitä suositti. Pilin mielareihin kuuluu myös Melville ja Conrad tietysti, jotka molemmat mainitaan samassa setämiesosastossa. Setämiehet puhuttelee toisia setämiehiä. Niinja sit vielä Henry Jamesin Ambassadors. Siinä vielä yxi setämies ja sen turaus.
xxx/ellauri179.html on line 312: There is an illuminating text in William James (1842-1910) which is both significant and reminiscent, bridging the gap between Puritan moralism, its educational parables and exempla, and lost-generation turbulent heroism. In a letter written in Yosemite Valley to his brother Henry William James wrote:
xxx/ellauri179.html on line 314: “I saw a moving sight the other morning before breakfast in a little hotel where I slept in the dusty fields. The young man of the house had shot a little wolf called coyote in the early morning. The heroic little animal lay on the ground, with his big furry ears, and his clean white teeth, and his jolly cheerful little body, but his brave little life was gone. It made me think how brave all these living things are. Here little coyote was, without any clothes or house or books or money or bonds or anything, with nothing but his own naked self to pay his way with, and risking his life so cheerfully – and losing it – just to see if he could pick up a meal near the hotel. He was doing his coyote-business like a hero, and you must do your boy-business, and I my man-business bravely, too, or else we won’t be worth as much as a little coyote.” (The Letters of William James to Henry James, Little, Brown and Co.: Boston 1926.)
xxx/ellauri179.html on line 602: Baskimajatalon seinällä 1 taulu esitti kuolleita jänixiä, toinen fasaaneja, niin ikään kuolleita, ja kolmas sorsavainajia. Bill olis halunnut ostaa täytetyn koiran. Outoja tyyppejä. Mutta mikäpä on Henryn kolmipyörä? Kazokaa osaan ajaa ilman kyrvänpäätä!
xxx/ellauri179.html on line 604: Alicia Rix´s study of the relationship between cycling and authorship in James’s “The Papers” sums up Jake Barnes and Bill Gorton’s exchange in The Sun Also Rises linking Henry’s bicycle to Jake’s impotence. Rix examines James’s anxiety about authorial exposure and aversion to publicity and includes embarrassing depictions of him cycling by Ford Madox Ford, David Lodge, and others. (The original manuscript shows that, before deletion, this had read "Henry James's bicycle.")
xxx/ellauri179.html on line 606: Ernest Hemingway squirmed as his second wife, Pauline, read aloud in 1927 from Henry James' novel The Awkward Age. Hemingway wondered why James bailed his characters out of their frequent inactivity by inserting a drawing room scene; and, as he was to do frequently during the next thirty years, he freely criticized the quality of James' works, "and knowing nothing about James he seems to me to be a shit." Too, he was quick to criticize the male protagonists of James,". .and the men all without any exception talk and think like fairies except a couple of caricatures of brutal outsiders". Carlos Baker observes that Hemingway, the "brutal outsider" himself, was at this time publishing Men Without Women, whose sales had reached 15,000 in the first three months after publication. But now Hemingway, the outsider, clearly in literary ascendance, was becoming acquainted with James' works; his artistic and personal recognition of James in future years was, for the most part, to take the form of a peculiar enmity. He was often to refer to James in highly derisive terms almost to the end of his own life. Hemingway's lese majeste towards him takes the form of a sporadic obsession that reveals more about Hemingway's maturity than James' imagined frailties.
xxx/ellauri179.html on line 612: Oh Henry!
xxx/ellauri179.html on line 614: What Henry">Henry James did or didn’t do with Oliver Wendell Holmes (or anyone else). By Leon Edel Dec 12, 19963:30 AM
xxx/ellauri179.html on line 616: The newest biography of Henry James is the work of a Vermont law professor who has written one earlier biography, Honorable Justice, The Life of Oliver Wendell Holmes, of the “great dissenter” on the Supreme Court in the first half of our century. Proceeding from the law into literature, Sheldon M. Novick tells us in a book titled Henry James, The Young Master–as if James were a young Mozart or a Paganini and didn’t work hard to achieve literary mastery–that the celibate and sexually diffident novelist, who put most of his life into his art, was in reality a regular guy who “underwent the ordinary experiences of life.” In fact, says Novick, he had an affair at the end of the Civil War with–yes, Oliver Wendell Holmes Jr.
xxx/ellauri179.html on line 619: Novick’s attempt to find love affairs in James’ life reminds me of the 1920s, when there were no biographies of James, and critics loved to speculate on the mysteries of his privacy. Van Wyck Brooks, a skillful writer of pastiche, produced his quasi-biographical Pilgrimage of Henry James to prove the novelist was a literary failure because he had uprooted himself from the United States. Edna Kenton, a devoted Jamesian in Greenwich Village, demonstrated in a biting review in The Bookman that Brooks used important James quotations out of context. Years later, Brooks confessed to having nightmares “in which Henry James turned great luminous menacing eyes upon me.”
xxx/ellauri179.html on line 621: Another bit of imaginative projection upon James’ life can be found in Ernest Hemingway’s letters. This novelist, on learning that Brooks had written that James was “prevented by an accident from taking part in the Civil War,” immediately incorporated this into his nearly finished novel, The Sun Also Rises. In Chapter 12, Jake Barnes refers to his World War I accident, and Gorton says, “That’s the sort of thing that can’t be spoken of. That’s what you ought to work up into a mystery. Like Henry’s bicycle.” Barnes replies it wasn’t a bicycle; “he was riding horseback.” (In his memoirs, James spoke of having had a “horrid” but “obscure hurt.” He had strained his back during a stable fire while serving as a volunteer fireman.) Hemingway had originally inserted James’ name in the novel, but Scribner’s editor, Maxwell Perkins, vetoed this. Hemingway insisted. They finally compromised on the “Henry” alone. F. Scott Fitzgerald wrote to Brooks, “Why didn’t you touch more on James’ impotence (physical) and its influence?” The castration theme was picked up by R.P. Blackmur, Glenway Wescott, Lionel Trilling, and F.O. Matthiessen in their critical writings.
xxx/ellauri179.html on line 625: These larger emotions apparently do not touch the single-minded Novick. He is caught by l’initiation première. “The passage seems impossible to misunderstand,” he says. (For the full quote, which Novick does not provide,.) In a footnote, he asserts, “James had his sexual initiation in Cambridge and Ashburton Place.” A bit enigmatically, he also says, “[I]t would be fatal to expand on that in the book for which these are the [foot]notes.” We are left wondering why Novick thinks it would be “fatal” to have what would be a bit more evidence. And he still hasn’t named James’ partner. A sentence in which he appears to be rummaging around for explanations says that the companion “seems to be a veteran, an officer.” He adds, “Henry hinted he was Wendell Holmes.” But it is Novick who is doing the hinting. Holmes was a close friend of Henry’s brother, William. Henry looked at Holmes with a certain aloofness.
xxx/ellauri179.html on line 641: (Älä edes yritä peitellä Leon. Vaikka vetoa että Henry homosteli. Saattohan se olla impotentti kiitos kolmipyöräilyn, mutta se vaan rajaa roolivalikoimaa. Suu ja perssilmä sillä kai oli silti kunnossa. Ja sitäpaizi, mitä vitun väliä sillä on? No jos ei ole väliä, niin mixi sitten kyselet? Mixi kiistät? Kyllä apinatkin kazoo vierestä kun kaverit on pukilla. Siis muutkin apinat.)
xxx/ellauri179.html on line 1046: The Sun Also Rises is a 1957 film adaptation of the 1926 Ernest Hemingway novel of the same name directed by Henry King. The screenplay was written by Peter Viertel and it starred Tyrone Power, Ava Gardner, Mel Ferrer, and Errol Flynn. Much of it was filmed on location in France and Spain in Cinemascope and color by Deluxe. A highlight of the film is the famous "running of the bulls" in Pamplona, Spain and two bullfights.
xxx/ellauri186.html on line 69: Henry Ward Beecher (June 24, 1813 – March 8, 1887) was an American Congregationalist clergyman, social reformer, and speaker, known for his support of the abolition of slavery, his emphasis on God's love, and his 1875 adultery trial. His rhetorical focus on Christ's love has influenced mainstream Christianity to this day.
xxx/ellauri186.html on line 74: Henry Ward Beecher was the son of Lyman Beecher, a Calvinist minister who became one of the best-known evangelists of his era. Several of his brothers and sisters became well-known educators and activists, most notably Harriet Beecher Stowe, who achieved worldwide fame with her abolitionist novel Uncle Tom's Cabin. Henry Ward Beecher graduated from Amherst College in 1834 and Lane Theological Seminary in 1837 before serving as a minister in Indianapolis and Lawrenceburg, Indiana.
xxx/ellauri186.html on line 81: Beecher married Eunice Bullard in 1837 after a five-year engagement. Their marriage was not a happy one; as Applegate writes, "within a year of their wedding they embarked on the classic marital cycle of neglect and nagging", marked by Henry's prolonged absences from home. The couple also suffered the deaths of four of their eight children.
xxx/ellauri186.html on line 83: Beecher enjoyed the company of women, and rumors of extramarital affairs circulated as early as his Indiana days, when he was believed to have had an affair with a young member of his congregation. In 1858, the Brooklyn Eagle wrote a story accusing him of an affair with another young church member who had later become a prostitute. The wife of Beecher's patron and editor, Henry Bowen, confessed on her deathbed to her husband of an affair with Beecher; Bowen concealed the incident during his lifetime.
xxx/ellauri186.html on line 85: Several members of Beecher's circle reported that Beecher had had an affair with Edna Dean Proctor, an author with whom he was collaborating on a book of his sermons. The couple's first encounter was the subject of dispute: Beecher reportedly told friends that it had been consensual, while Proctor reportedly told Henry Bowen that Beecher had raped her. Regardless of the initial circumstances, Beecher and Proctor allegedly then carried on their affair for more than a year. According to historian Barry Werth, "it was standard gossip that 'Beecher preaches to seven or eight of his mistresses every Sunday evening.'"
xxx/ellauri186.html on line 90: Henry Ward Beecher had publicly denounced Woodhull's advocacy of free love. Outraged at what she saw as his hypocrisy, she published a story titled "The Beecher-Tilton Scandal Case" in her paper Woodhull and Claflin's Weekly on November 2, 1872; the article made detailed allegations that America's most renowned clergyman was secretly practicing the free-love doctrines that he denounced from the pulpit. Woodhull was arrested in New York City and imprisoned for sending obscene material through the mail. The scandal split the Beecher siblings; Harriet and others supported Henry, while Isabella publicly supported Woodhull.The first trial was Woodhull's, who was released on a technicality.
xxx/ellauri193.html on line 314: Carlson is also a distant relative of Mel Brooks and a great-great-great-grandson to author Henry Miller.
xxx/ellauri193.html on line 413: Nadine kiskoi 90-vuotiaaxi. Kotipyssyn aikoihin 90-luvulla se oli 70-vuotias, sen alter ego Harald oli 50v, eli raamatullinen three score and ten tulis täyteen 20v kuluttua Nadinen ikäisenä. Vaan eipäs siihen jäänytkään. Nadinen eka mies jaxoi 84v, kasööri kuoli 93-vuotiaana v. 2001, muze oli syntynyt 1908 eli ennen maailmansotia ja oli 15v Nadinea vanhempi. Nadine vaihtoi izeään nuoremmasta Burre Borraresta selvästi vanhempaan ja varakkaampaan juutalaiseen. Vaikkei Gavronskykaan mikään turha jutku ollut: Alumnus, benefactor and orthodontics lecturer in the School of Oral Health Sciences, Professor Gerald Gavronsky (BDS 1948, MDent 1981) died in November, aged 84. Born 27 April 1924, Gavronsky was awarded the Henry St. John Randel Bronze Medal of the Dental Association of South Africa by the University in 1949. University of the Witwatersrand Johannesburg. Alumni Relations Obituaries 2008. Mitalisija, kuitenkin vaan pronssia. Kaikki viittaa siihen että Nadine oli isän tyttö.
xxx/ellauri195.html on line 191: The story of King Canute and the tide is an apocryphal anecdote illustrating the piety or humility of King Canute the Great, recorded in the 12th century by Henry of Huntingdon.
xxx/ellauri195.html on line 193: Henry of Huntingdon tells the story as one of three examples of Canute's "graceful and magnificent" behaviour (outside of his bravery in warfare), the other two being his arrangement of the marriage of his daughter to the later Holy Roman Emperor, and the negotiation of a reduction in tolls on the roads across Gaul to Rome at the imperial coronation of 1027.
xxx/ellauri195.html on line 208: Norman Mailer voitti opiskelijoiden kirjoituskilpailun ton nimisellä esseellä. Aikaisemman version kirjoittajan Henry Drummondin mielestä se on rakkaus, koska piskuinen Paul sanoi niin (1 Kor. 13). Hyvinhän Paul siinä vetää, se on sille annettava. Se kohta luettiin Seijalle ja mullekin Sysmän kirkossa. Me oltiin kyllä jo naimisissa ja naitu herran ajat. Hyvähän siitä on kuitenkin aina muistuttaa.
xxx/ellauri195.html on line 210: Henry Drummond FRSE FGS was a Scottish evangelist, biologist, writer and lecturer. Many of his writings were too nicely adapted to the needs of his own day to justify the expectation that they would long survive it, but few men exercised more religious influence in their own generation, especially on young men 😁. His sermon "The Greatest Thing in the World" remains popular in Christian circles.
xxx/ellauri195.html on line 316: Henry VIII did not get divorced, he just had his wives´ heads chopped off when he got tired of them. That´s a good way to get rid of a woman - no alimony. Ted Turner
xxx/ellauri199.html on line 291: Have you read these poets? Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale • Paul Laurence Dunbar • Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright • Siegfried Sassoon • Wilfred Owen • Elizabeth Bishop • Nissim Ezekiel • Billy Collins • Lewis Carroll • Nizar Qabbani • Sir John Betjeman • Richard Brautigan • Henry Van Dyke
xxx/ellauri199.html on line 295: Have you read these poets? William Stafford • Kenneth Slessor • Ralph Waldo Emerson • Theodore Roethke • Thomas Hood • Sir Walter Scott • Henry David Thoreau • Kabir • Percy Bysshe Shelley • Ted Hughes • Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale • Paul Laurence Dunbar • Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright
xxx/ellauri199.html on line 299: Have you read these poets? Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright • Siegfried Sassoon • Wilfred Owen • Elizabeth Bishop • Nissim Ezekiel • Billy Collins • Lewis Carroll • Nizar Qabbani • Sir John Betjeman • Richard Brautigan • Henry Van Dyke • George Gordon Byron • Jose Rizal • Thomas Hardy • William Carlos Williams • Ezra Pound
xxx/ellauri199.html on line 303: Have you read these poets? Philip Larkin • Emily Dickinson • Edgar Allan Poe • T S Eliot • Rabindranath Tagore • Ogden Nash • Amir Khusro • Khalil Gibran • Rainer Maria Rilke • Edgar Albert Guest • Mewlana Jalaluddin Rumi • William Blake • Maya Angelou • John Masefield • Rudyard Kipling • Anne Sexton • Sarojini Naidu • John Keats • Walt Whitman • Henry Wadsworth Longfellow
xxx/ellauri199.html on line 312: Have you read these poets? Anne Sexton • Sarojini Naidu • John Keats • Walt Whitman • Henry Wadsworth Longfellow • Elizabeth Barrett Browning • William Stafford • Kenneth Slessor • Ralph Waldo Emerson • Theodore Roethke • Thomas Hood • Sir Walter Scott • Henry David Thoreau • Kabir • Percy Bysshe Shelley • Ted Hughes • Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale
xxx/ellauri199.html on line 364: Eighteen years on the cotton field passed before his second work appeared in print, "An Address to Miss Phillis Wheatley." Hammon wrote the poem during the Revolutionary War, while Henry Lloyd had temporarily moved his household and slaves from Long Island to Hartford, Connecticut, to evade British forces. Phillis Wheatley, then enslaved in Massachusetts, published her first book of poetry in 1773 in London. She is recognized as the first published black female author. Hammon never met Wheatley, but was a great admirer. His dedication poem to her contained twenty-one rhyming quatrains, each accompanied by a related Bible verse. Hammon believed his poem would encourage Wheatley along her Christian journey. Lukikohan Pyllis koko runoa? Ei se tuonut sille kovin paljon onnea.
xxx/ellauri208.html on line 404: Some magazine observed of his writing style: "Whenever possible Chesterton made his points with popular sayings, proverbs, allegories—first carefully turning them inside out." Biographers have identified him as a successor to such Victorian authors as Matthew Arnold, Thomas Carlyle, John Henry Newman and John Ruskin. Vankkaa porukkaa.
xxx/ellauri218.html on line 85: Lilloa näpäsee että viirusilmät kokosi sen Lexus-merkkisen vuokrariisipussin ropoteilla, Chaplin tunaroimassa Henry Fordin liukuhihnalla on sooo lääst siizön. Lillo on oliivikullinen kuin isänsä mutta laittaa silti aurinkovoidetta.
xxx/ellauri224.html on line 172: Henry Havelock Ellis (2. helmikuuta 1859 Croydon, Surrey, Englanti – 8. heinäkuuta 1939) oli englantilainen lääkäri ja kirjailija, joka tuli tunnetuksi homoseksuaalisuuteen, transsukupuolisuuteen ja muihin seksuaalikysymyksiin liittyvistä tutkimuksistaan. Hän oli ensimmäisen englanninkielisen homoseksuaalisuutta käsittelevän lääketieteellisen teoksen toinen kirjoittaja. Monien aikansa älymystön edustajien tavoin Havelock Ellis kannatti eugeniikkaa ja toimi rodunjalostukseen tähtäävän seuran puheenjohtajana.
xxx/ellauri225.html on line 341: Harold Bloom on tullut eteen useinkin ja luupin alle albumissa 67. Harold näytti aika lailla Salen Henry Tillermanilta. Paxuhuulinen imukala lähi-idästä. Sillä oli Jiddish äidinkielenä, se izeoppi englantia salaa äidiltä. Toisin kuin kaima Allan Harold ei kenties ollut homo. Pikemminkin asexuaalin oloinen, tai repressoitunut, käsivetoinen.
xxx/ellauri229.html on line 587: - Sillä tavalla, rakas isä, jonka olet juuri nyt meille opettanut! Silloin he vetivät ihon hänen selästään ja hieroivat paikkaa tervalla, kuten Irlannin teloittaja teki Saint Hyacinthille, sitten he katkaisivat hänen vasemman jalkansa, kuten pakanat tekivät Saint Pafnucelle, minkä jälkeen he repivät hänen vatsansa auki ja laitettiin olkipalan sisään, kuten tapahtui siunatulle Elisabetille Normandialaiselle, ja seuraavaksi hänet paalettiin emalkilaisena pyhänä Hugona ja murtui hänen kylkiluunsa, kuten Tyrakusalaisen Padovan Pyhän Henryn tavoin, ja paahdettiin hänet hitaalla tulella, kuin burgundialaiset Orleansin piikaa. Sitten lopulta he astuivat taaksepäin, pesivat kätensä ja alkoivat vuodattaa katkeria kyyneleitä kadonneen paimenensa puolesta.
xxx/ellauri235.html on line 372: Oodissa Eton Collegen kaukaisesta näkökulmasta, joka on "kysymys" pettyneen aikuisen paluusta hänen kouluvuosiensa paikalle, halua edustaa "kiitollinen tiede, [joka] edelleen ihailee / HENRYn pyhää varjoaan" (Henry VI oli korkeakoulun perustaja). Oodin avautuminen merkitsee halun pysymistä menetyksen ja surun joukossa. Tiede ja Henry ovat halun ja menetyksen kuvakkeita, jotka merkitsevät puhujan paluuta Etoniin: kaipuuta ja menetystä. Etonilaisesta maisemasta syntyy enemmän sävyjä, jotka ennakoivat tulevaa menetystä: "Ihmiskohtalon ministerit", Viha, Pelko, Häpeä, mielikuvat voitetun halusta: "Tai sitten rakkaus hukkaa heidän nuoruutensa, / Tai Kateus hampailla... ." Isä Thames antaa luvan puhujan näkemykseen; hän on hiljainen vahvistava hahmo,
xxx/ellauri235.html on line 497: During the Seven Years' War (1756-1763), Britain's ruinously expensive naval sorties against France were actually inflicting very little damage. In the specific case of the Sept 1757 Raid on Rochefort, British MP Henry Fox said it was like breaking their windows with guineas (i.e. - using and thus losing our most valuable coins as missiles, simply to break their glass windows).
xxx/ellauri250.html on line 340: Ham on Rye (norsk Nedenom og hjem) er en halvbiografisk roman av Charles Bukowski fra 1982, utgitt på norsk i 1993. Hovedpersonen er forfatterens alter ego Henry Chinaski, som opptrer i flere av hans verker. Nedenom og hjem er en oppvekstskildring som anses å være en nøkkelroman for Bukowski.
xxx/ellauri250.html on line 342: Romanen fokuserer på hovedpersonen, Henry Chinaski, mellom 1920 og 1941, og begynner med Chinaskis tidlige minner. Etter hvert som historien utvikler seg, følger leseren livet gjennom hans skoleår og som ung voksen. Chinaski forteller at han har en voldelig far, og hans mor gjør ingenting for å forhindre farens misbruk. Henry er ikke særlig atletisk, men forsøker så godt han kan på å forbedre seg. Fotball er vanskelig for ham, men han nyter volden som følger med. Han har bare litt bedre resultater i baseball. Chinaski utvikler seg gjennom grunnskolen, og har fokus på sport, vold og jenter. Han er en simpel dummer apa han. Just liksom Jo Nesbø.
xxx/ellauri250.html on line 344: Gjennom ungdomsskolen oppdager Henry de mange gledene ved alkohol og onani. Når Henry begynner på videregående skole, får faren ham til å begynne ved en privat skole hvor han passer enda mindre inn blant alle de andre bortskjemte rike ungdommene med deres prangende, fargerike, konvertible kjøretøy og vakre kjærester. For å gjøre saken verre, utvikler Chinaski fryktelig kviser så alvorlig at han må gjennomgå smertefulle, og for det meste ineffektive, behandlinger. Han blir derfor et slags menneskelig marsvin for forskjellige eksperimenter tenkt ut av uinteresserte doktorer som egentlig ikke bryr seg om hans velvære. Leseren følger til slutt Chinaski til college, og leser om hans ulykkede forsøk på å finne en meningsfylt jobb. Så han begynte at skrive skitt istedet.
xxx/ellauri250.html on line 556: His father was Heinrich (Henry) Bukowski, an American of German descent who had served in the U.S. army of occupation after World War I and had remained in Germany after his army service. His mother was Katharina (née Fett). His paternal grandfather, Leonard Bukowski, had moved to the United States from Imperial Germany in the 1880s. In Cleveland, Ohio, Leonard met Emilie Krause, an ethnic German, who had emigrated from Danzig, Prussia (today Gdańsk, Poland). They married and settled in Pasadena, California, where Leonard worked as a successful carpenter. The couple had four children, including Heinrich (Henry), Charles Bukowski's father. His mother, Katharina Bukowski, was the daughter of Wilhelm Fett and Nannette Israel The name Israel is widespread among Catholics in the Eifel region. Bukowski assumed his paternal ancestor had moved from Poland to Germany around 1780, as "Bukowski" is a Polish last name. As far back as Bukowski could trace, his whole family was German.
xxx/ellauri250.html on line 567: Failing to break into the military world, Bukowski grew disillusioned with the publication process and quit writing for almost a decade, a time that he referred to as a "ten-year drunk". These "lost years" formed the basis for his later semiautobiographical chronicles, fictionalized versions of Bukowski's life through his highly stylized alter-ego, Henry Chinaski.
xxx/ellauri250.html on line 596: Writers including John Fante, Knut Hamsun, Louis-Ferdinand Céline, Ernest Hemingway, Robinson Jeffers, Henry Miller, D. H. Lawrence, Fyodor Dostoevsky, Du Fu, Li Bai, and James Thurber are noted as influences on Bukowski's writing. No tietysti, kokonainen rimpsu alkoholisoituneita oikeistofasistisia setämiehiä.
xxx/ellauri250.html on line 606: Barfly, released in 1987, is a barfingly semi-autobiographical film written by Bukowski and starring Mickey Rourke as Henry Chinaski, who represents Bukowski, and Faye Dunaway as his lover Wanda Wilcox. Sean Penn offered to play Chinaski for one dollar as long as his friend Dennis Hopper would direct,[53] but the European director Barbet Schroeder had invested many years and thousands of dollars in the project and Bukowski felt Schroeder deserved to make it. Bukowski wrote the screenplay, was given script approval, and appears as a bar patron in a brief cameo.
xxx/ellauri250.html on line 610: Henry Charles "Hank" Chinaski is the literary alter ego of the American writer Charles Bukowski, appearing in five of Bukowski's novels, a number of his short stories and poems, and the films Barfly and Factotum. Although much of Chinaski's biography is based on Bukowski's own life story, the Chinaski character is still a literary creation that is constructed with the veneer of what the writer Adam Kirsch calls "a pulp fiction hero."
xxx/ellauri250.html on line 649: Charles Darwin, John Stuart Mill, Henry Sidgwick, Jeremy Bentham, R. M. Hare (B.Phil. advisor), Jonathan Glover, Derek Parfit, Karl Marx
xxx/ellauri252.html on line 454: Ralf Parlandin Hundpredikan voisi olla tähän juoneen dead giveaway, mut mulla ei ole sitä. Ralf oli Oscarin ja Henryn pikkubroidi. Sen poika Thomas opetti mulle kesäyliopistossa venättä. Tompan poika Mark on hirvee nahkatukka nazi, vaikka on jo kyllä miehen iässä.
xxx/ellauri253.html on line 506: Ihmiset jonottivat sikamakkaraa valkotakkisilta kurdeilta. Antero on onneton kun joutuu maanpakolaisexi. Saxassa sinappi on väkevää, Koti-Suomessa se on makeaa. Karhupuistossa on nuhruisempaa kuin Heidelbergissä. Jukka Susan Daniel ja Henry ovat jälleen ydinperheenä, Susan tosin kantavana nirhatulle Tonylle. Mutta sitähän ei "Yucan" tarvize tietää, vai tarvizeeko? Henry älä sottaa muroja, sanoo Susan uupuneena. Kannattiko tuota poikaa ylipäänsä pelastaa? No Jukan tuntemattomat sukulaiset Vimpelissä sille kyllä hurraavat.
xxx/ellauri255.html on line 191: Kesäkuussa 1861 Bakunin matkusti työmatkaa tekosyynä käyttäen Nikolajevsk-na-Amuren kaupunkiin Tyynenmeren rannalle, josta hän onnistui laivalla pakenemaan Hokkaidon saarelle Japaniin. Jokohamasta Bakunin matkusti laivalla San Franciscoon ja sieltä edelleen Panaman kautta New Yorkiin, koska rautatieyhteyttä mantereen halki ei vielä ollut. Yhdysvalloissa Bakunin tapasi useita maahan paenneita Euroopan hullun vuoden kansannousujen veteraaneja sekä myös amerikkalaisia poliitikkoja, kuten kenraali George B. McClellanin ja radikaaleihin republikaaneihin lukeutuneen senaattori Charles Sumnerin. Lisäksi Bakunin löysi pakaasistaan sinne unohtuneen vanhan tuttavansa maxamattomien ravintolalaskujen veteraanin Louis Agassizin, jonka hän esitteli runoilija Henry Wadsworth Longfellowille. Vietettyään muutaman viikon Yhdysvalloissa Bakunin astui Bostonissa Liverpoolin matkalla olevaan laivaan. Liverpooliin alus saapui joulukuussa 1861.
xxx/ellauri259.html on line 544: Ballen ensimmäinen romaani 27 vuoteen julkaistiin vuonna 2020. Om utregning av romfang I on tarkoitus olla ensimmäinen osa seitsemänosaiseksi kaavailtua sarjaa. Kirjan päähenkilö on Tara Salter, joka elää uudestaan ja uudestaan marraskuun 18. päivän. Kahdessa ensimmäisessä niteessä Tara kokee päivien toiston yksinään, mutta kolmannessa niteessä mukaan tulee toinen samassa päivässä jumissa oleva henkilö, Henry Dalen. Kirja on ollut menestys, ja Balle palkittiin kolmesta ensimmäisestä kirjasta Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Toivottavasti ne eivät ala köyriä, se olisi pitkästyttävä toisto tyylikeinona joka hemmetin marraskuun 18.päivänä..
xxx/ellauri261.html on line 568: Steinin persoona oli hallitseva ja itsevarma, ja hänellä oli tapana istuutua suurimmalle, muita tuoleja korkeammalle istuimelle keskelle huonetta. Ihme pullistelija! Hän oli tottunut johtamaan puhetta pariisilaisella kaunokirjallisuuden näyttämöllä ja uskoi, että Shakespearen jälkeen vain hän ja ehkäpä myös Henry James olivat tehneet mitään englannin kielen kehittämiseksi. ”Juutalaiset”, hän sanoi kerran – eikä vain piloillaan – ”ovat onnistuneet saamaan aikaan ainoastaan kolme aitoa neroa, Jeesuksen, Spinozan ja minut.
xxx/ellauri286.html on line 140: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri287.html on line 220: Gill sanoo, että Paavali viivytteli tehdäkseen mahdollisesta karkotuksesta selkeämmän ja havaittavamman. Henry ehdottaa, että se johtui siitä, että Paavali luuli jonkin aikaa, että demonin sullominen syvemmälle kuin unohtuneen tamponin oli kaitselmus, ja karkotti demonin ulos vasta, kun siitä tuli este. Tämä näyttää kuitenkin olevan ristiriidassa edellä esitetyn kanssa. Tämä kysymys on ehkä vaikein;
xxx/ellauri289.html on line 132: Sitä odotellessa kauppa kävi kuin siimaa.Vuonna 1881 Siionin Vartiotorni Traktaattiseuraan palkattiin William Henry Conley, ja vuonna 1884 Russell perusti seuran voittoa tavoittelemattomaksi yritykseksi jakaa traktaatteja ja raamattuja. Noin vuoteen 1900 mennessä Russell oli järjestänyt tuhansia osa- ja kokoaikaisia kolportöörejä ja nimitti ulkomaisia lähetyssaarnaajia ja
xxx/ellauri291.html on line 226: Sisarukset joutuivat suruun, kun heidän isänsä kuoli vuonna 1839, kuoli heidän veljensä Henry sekä Samuelin vaimo Emily ja heidän vastasyntynyt lapsensa. Sami peri sitten kaiken onnexi.
xxx/ellauri293.html on line 74: ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on aika heikko, ja hänen sanansa ovat mitättömät», sanoivat ilkeät. Näistä viittauksista on päätelty, ettei Paavali ollut mikään hallitsevan käskevä olento, vaan hintelä ja mitäänsanomaton kuin Henry Tibbett.
xxx/ellauri307.html on line 674: Henry "Harry" Patterson (27. heinäkuuta 1929 – 9. huhtikuuta 2022), joka tunnetaan yleisesti kynänimellään Jack Higgins , oli brittiläinen kirjailija. Hän oli suosittujen trillereiden ja vakoiluromaanien myydyin kirjailija . Hänen romaaninsa The Eagle Has Landed (1975) myi yli 50 miljoonaa kappaletta ja sovitettiin vuoden 1976 menestyneeksi samannimiseksi elokuvaksi. "Harry" vaihtoi vanhan kunnon "Patin" lähes tyttärensä ikäiseen uuteen malliin neljännesvuosisadan käytön jälkeen. Heidän tyttärensä Sarah Patterson kirjoitti romaanin Kaukainen kesä (1976).
xxx/ellauri319.html on line 517: Henry David Thoreau
xxx/ellauri354.html on line 230: Hemingwayn sotakaverilta menee jalat. Se näyttää vainaalta. "I made sure he was dead." Blam! We are all very proud of you. Henryssä on kyllä enemmän kuin vähän homofiilistä. Henry vittuilee määräävässä asemissa oleville naisille. Muille se on höveliä poikaa. Ei tunnu uskottavalta että kaveri nai kuin koira kiimassa vaikka jalat on ihan muusina, ja vielä vähemmän et joku brittiheilakka antaa sille muina miehinä sairaalasängyssä. Catherine kuulostaa Ernien märältä unelta tai joltain dirty jokelta. Don't brag darling. Ernie antaa ymmärtää että Catherine tekee kädellä ja ottaa suihin. Tekeex kutaa? Oonxmä hyvä? (Mulkuntäyteisellä äänellä)
xxx/ellauri354.html on line 232: Ärsyttävä narsistinen tekniikka Ernestolla puhua muiden kautta pääasiassa izestään. Ize se vaan grunttaa ja mielistelee kaikkia ja kaikki on siitä siihen ihan lääpällään. To make a long story short, Henry panee Catherinen paxuxi vastoin lupaustaan ja karkaa kaiken kukkuraxi rintamalta. I enjoyed not being married really. There isn't any me, I'm you. Narsistin märkä uni. Loppuvizinä Catherine parka vielä kuolee lapsivuoteeseen. Cedric syö sillä aikaa kinkku-muna-annoxen ja juo monta pulloa demi- mondea. Catherinen kuoltua Cedric lähtee lätkimään aamuöiseen sateeseen. Cedric olisi halunnut tytön mieluummin. Mieluiten ei mitään. Ei kai tosta arvesta tule ruma. Can I get you anything? You'll be ok, I promise. Niin ja vielä 1 persepäinen piirre Ernstissä: se pitää vedonlyönnistä. Sen nuivat kommentit kun Katja kertoo pohjaanpalaneesta beibistä oli aika karuja. "You aren't angry are you darling?" Voi vinetto. "You always feel trapped biologically." Vitun trappi. Inhottava tenukeppi. Ei keltatauti ole sairaus vaan juoppo-oire. Kaveri on kolmen pointin tolvana ja kylmä murhamies.
xxx/ellauri354.html on line 263: Frederic Henry and Catherine Barkley show familiarity with well-known painters (Mantegna, Rubens, Titian) and with canonic authors (Shakespeare, Marvell), but their current reading is sparse, practical, and not literary: Catherine reads the Almanac and Frederic reads magazines and newspapers (mostly out of date).
xxx/ellauri356.html on line 51: Vitun putinisti Platon olis kieltänyt Homeroxen runouden. Fiktio on akkamaista. Niinhän se onkin. Platon pitäisi kieltää. Ari oli paljon fixumpi, toimi kiltisti Fyllixen juhtana. Venäläiset formalistit muistuttivat TS Elliottia ja HK Riikosta siinä ettei ne perustaneet elämä ja teos- menetelmästä. Martha Nussbaum pissi hunajaa pikkuhousuista. Jaakko pani pojat maxamaan etikkakurkkunsa. Nussbaumin mielestä Henry James ja Marcel Proust oli kovia moralisteja.
xxx/ellauri356.html on line 364: O. Henry
xxx/ellauri356.html on line 485: Célinen, Paul Morandin ja suurten amerikkalaisten kirjailijoiden – William Faulknerin, Ernest Hemingwayn, Henry Millerin, William S. Burroughsin, Jack Kerouacin ja Charles Bukowskin – lukemisen vaikutuksesta hän julkaisi Femmesin. Vanity Fairille se oli "hänen ainoa kirjallinen menestys".
xxx/ellauri357.html on line 511: Callen fanittaman Henry Thoreaun Skogsliv vid Waldenissa siteerattu "Motsäger jag mig? Gott, jag motsäger mig. Jag rymmer mångfalder" onkin Wilt Whatmanin runosta Song of Myself. Narsisteja huuhtoutuu maihin kuin kuolleita kaloja mätkähteli maltalaisten päihin myrskytuulella.
xxx/ellauri358.html on line 197: Englantilaisille tämä taistelu on edelleen yksi henxelien paukuttelun aiheita, erityisesti William Shakespearen Henry V: ssä.
xxx/ellauri385.html on line 259: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.
xxx/ellauri387.html on line 181: Toisin kuin ensimmäinen ristiretki, uusi hanke houkutteli kuninkaallisia, kuten Eleanor of Aquitaine, Ranskan kuningatar; Thierry Alsace, Flanderin kreivi; Henry, tuleva samppanjan kreivi; Louisin veli Robert I Dreuxista; Alphonse I Toulouse; William II of Nevers; William de Warenne, Surreyn kolmas jaarli; Hugh VII Lusignanista, Yves II, Saucissonsin kreivi; ja monet muut aateliset ja piispat. Mutta tavallisilta ihmisiltä tuli vielä suurempi tuen osoitus. Bernard kirjoitti paaville muutama päivä myöhemmin: "Kaupungit ja linnat ovat nyt tyhjiä. Ei ole enää yhtä miestä seitsemään naiseen, ja kaikkialla on leskiä vielä eläville miehille."
xxx/ellauri394.html on line 156: Kalākaua arrived in California aboard the USS Charleston on November 25, 1890. There was uncertainty as to the purpose of the king's trip. Minister of Foreign Affairs John Adams Cummins reported that the trip was solely for the king's health and would not extend beyond California, while local newspapers and the British commissioner James Hay Wodehouse speculated that the king might go further east to Washington, D.C., to negotiate a treaty to extend the existing exclusive US access rights to Pearl Harbor, or the annexation of the kingdom. The McKinley Tariff Act had crippled the Hawaiian sugar industry by removing the duties on sugar imports from other countries into the US, eliminating the previous Hawaiian duty-free advantage under the Reciprocity Treaty of 1875. After failing to persuade the king to stay, Liliʻuokalani wrote that he and Hawaiian ambassador to the United States Henry A. P. Carter planned to discuss the tariff situation in Washington. In his absence, Liliʻuokalani was left in charge as regent for the second time. In her memoir, she wrote that "Nothing worthy of record transpired during the closing days of 1890, and the opening weeks of 1891."
xxx/ellauri394.html on line 244: During her overthrow and imprisonment, Bishop Alfred Willis of St. Andrew´s Cathedral had openly supported the Queen while Reverend Henry Hodges Parker of Kawaiahaʻo had supported her opponents. Bishop Willis visited and wrote to her during her imprisonment and sent her a copy of the Book of Common Prayer. Shortly after her release on parole, the former queen was rebaptized and confirmed by Bishop Willis on May 18, 1896, in a private ceremony in the presence of the sisters of St. Andrew´s Priory. In her memoir, Liliʻuokalani stated:
xxx/ellauri410.html on line 870: 
Henry_Holiday_-_Dante_meets_Beatrice.jpg/440px-Henry_Holiday_-_Dante_meets_Beatrice.jpg" width="90%" />
408