ellauri025.html on line 882: Monika Fagerholm asui lapsuutensa Helsingin Puotilassa. Mäkin kävin siellä Hannu-Pekan kotona. Aika keskiluokkasta. Olihan siinä hienommat Marjaniemi ja Kallvik lähellä, niitä lienee kirjan muisteluissa mukana. Hänen isänsä oli koneenrakennuxen professori Nils-Erik Fagerholm (1928)ja äitinsä kirjastoamanuenssi Kristina Herrgård (1933). Nisseä 5v nuorempi, Botby gårdin kaunis Kristiina. Monika oli perheen kuopus ja kiltti tyttö. Isosisko Pia Annika (1959) on stashattu. Isän professorimatrikkelissa Monika on psykolog, isosiskosta ei ole mitään. Hän kirjoitti päiväkirjoja ja myöhemmin nuortenkirjoja. Muuna aikana hän juoksi lähimetsissä ja tapasi kavereitaan ympäri Itä-Helsinkiä.
ellauri050.html on line 839: ”Heti kuvan ottamisen jälkeen lähdimme yöjunalle, ja matka Helsinkiä kohti alkoi.”
ellauri270.html on line 69: Väitöskirjan pääteesi oli, että Bosnia ja Hertsegovina on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi luonnollinen silta, linkki idän ja lännen välillä, kuten Helsinki Sofia Karppi-skoudesarjassa, josta pormestari Tuliaron Liike Nyt aikoo kaivaa tunnelin Tallinnan puolelle kalansilmäisen hiusjatkeisen Karpin ja kalansilmäisen a-la-Cock-tukkaisen Nurmen avustuxella. Vizi että nää mukapoliisit on sitten kylmiä kaloja, kalojen lisääntymisstrategialla ne ruiskii lapsia ja sitten jättää heitteille, hyörii pitkin mustaa Helsinkiä pyssyt kädessä, eivät syö eikä käy edes alapesulla. Mä en halua olla kenenkään isä. Emil kulta äidin pitää nyt mennä taas ampumaan roistoja, älä sinä istu Matin päällä kumminkaan vaikka äiti tekee niin..
ellauri335.html on line 138: Wartiainen muistuttaa vuonna 2016 EEA:n Urban Sprawl in Europa -tutkimuksesta, jossa Helsinkiä pidettiin hänen sanoillaan varottavana esimerkkinä alisuorittavasta kaupunkisuunnittelusta myös itäeurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna eikä se pysy mukana innovaatiovauhdissa. Wartiainen on pohtija ja suunnittelija.
xxx/ellauri059.html on line 231: asuinpaikkakin. Helsinkiä hän pitää
xxx/ellauri120.html on line 418: Nyrki Tapiovaara kuului kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan kantajäseniin, kuten myös kuvataiteilija Tapio Tapiovaara. Hän vaikutti myös muissa vasemmistolaisissa kulttuuriyhdistyksissä. Tapiovaara oli Etsivän Keskuspoliisin silmätikku. 1930-luvun ilmapiirissä kulttuuriradikaalien toimintaa rajoitettiin lainsäädännöllä, kiellettiin halventamasta Suomen hallitusta, eduskuntaa ja muita vastaavia tahoja, ja elokuvia sensuroitiin ankaralla kädellä. Nyrki Tapiovaara ihaili Neuvostoliittoa, tosin vuoden 1938 suuret oikeudenkäynnit ja puhdistukset laimensivat hänen myönteisiä tunteitaan maata kohtaan. Lopullisesti Tapiovaaran rakkaus Neuvostoliittoon murskaantui seuraavan vuoden lopussa Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä. Hän oleskeli tuolloin Helsingissä ja kirjoitti sisarelleen Tuulikki Ahtialalle olevansa ”täynnä vihaa ja taistelutahtoa”. Hän kuvasi hyökkäystä ”järkyttäväksi, häpeälliseksi, inhoittavaksi”.
xxx/ellauri306.html on line 499: Olen kiireinen mies Ullanlinnasta enkä ehdi hakea panoa etelä-Helsinkiä kauempaa. Sitäpaizi löydän todennäköisemmin jakorasian joka jakaa myös samat arvot kanssani kuin jos haen sinänsä kyllä halvempaa wiixeä vasemmistolaisista kaupunginosista radanvarresta. Keinoelinministeri 2x-Wille on täysin samaa mieltä että tuloerot tarvitaan palkizemaan ahkerat ja näyttämään köyhille mistä kana kusee. Lucky girl syndrome saa niitä lohduttaa. Näitähän on nähty paasauxissa jo iso nippu motivoijia jotka sanoo et universumi toteuttaa unelmasi kuha jaxat niihin positiivisesti tarpeexi kauan uskoa. Ja osallistut motivoijan satojen eurojen unelmointikurssille.
7