Ketäs tää on? Eikai Luukkaassa mainittu Simo oikeamielinen? Ei ainakaan Stenvallin Simeoni. Ei Simo Frangen. Ei Simo Knuuttila. Eikai Helena vaan ole se hullu Virtamo? Joka hyysäs poneja ja oli väkisin tunkemassa sysmään? Ei ainakaan Helena Lindgren, ei hovioikeudenneuvos eikä samanniminen meikkitaiteilija, joka asui meidän rapussa Punavuoressa.

Helena
ellauri043.html on line 2651: (Vitun Helena, siis Ennoia)

Helena

Helena

Lavalla nähtiin rajuja riitoja, joissa kummatkin käyttivät kovaa kieltä toisistaan. Katri syytti Proffaa julkisuudenkipeäksi ja kaksinaamaiseksi liehittelijäksi, Proffa puolestaan haukkui Katria henkien kanssa seurustelevaksi haahuilijaksi. Kaikki repliikit oli poimittu naistenlehdistä. Ranua esittänyt hemmo tuntee esittämänsä henkilön myös todellisuudessa, he ovat tehneet yhteistyötä. Toivon, että Panu Rajala suhtautuu tähän huumorilla, Katri sanoi. Ranu on tollanen Suomen Bellow, Roth tai Knasu, kaunainen narsisti. Panu Rajala harmistui syksyllä 2010 ensi-iltansa saaneesta Katri Helena -musikaalista, koska hänet esitettiin siinä epämieluisassa valossa. Rajala oli musikaalissa Proffa, joka esitettiin suorastaan pellenä, lukeneisuudellaan pröystäilevänä hienostelijana. Panu alkoi panna Marjaa Katrin selän takana. Panu Rajala ja Marja Norha vihittiin Sastamalan vanhassa kirkossa 2007. Panu Rajalan ei tarvitse piilotella sivistyneisyyttään nykyisen vaimovainajansa kanssa. Hän on opettaja! Tai siis oli, ei sekään kestänyt kovaa käyttöä.
ellauri211.html on line 301: Tämän kirjan pitäisi olla alaotsikon mukaisesti rakkauskertomus. Panu Rajalan pitäisi kirjoittaa ”elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin, murheen ja tuskankin tunnustaen”. Pah. Suorusukaisuutta löytyy, mutta varsinkin löytyy kaunaa ja katkeruutta. Kauneus kääntyy nopeasti murheeksi ja ainakin tämän lukijan osaksi tuli tuska. Jos omahyväisyydellä on nimi, se voisi olla Panu Rajala.

Kustantaja ei ainakaan säästele ylisanoissa, mainiten Rajalan ”maamme luetuimmaksi elämäkertakirjailijaksi”. Tämän lukijan mielestä hän tuntuu olevan ainakin omasta mielestään maamme tuotteliain ja laadukkain kirjailija. Painosten kuninkaaksi häntä ainakin voi tituleerata, onhan aiemmasta paljastuskirjasta Enkeli tulessa otettu liki 10 painosta.

Lavatähti ja kirjamies on alusta alkaen asenteellinen teos. Rajalalle viihdetaiteilijuus ei merkitse mitään. Hän onnistuu väheksymään pitkän uran tehnyttä tähteä, teki tämä mitä hyvänsä. Vain kansanmusiikista ja -runoudesta vaikutteita ottava levytys saa kirjamiehen hyväksynnän. Kirjamiehen maailmankuvaan ei sovi, ettei lavatähti lue romaaneja. Henkisen kasvun ja tuonpuoleisesta elämästä kertovat teokset hän leimaa hömpäksi ja viiden pennin aforismeiksi. Rajalan mielestä Katri Helena ei pärjää viisaiden kulttuuri-ihmisten parissa. Kukapa viihtyisi seurassa, joka katsoo alaspäin.

Oman täydellisyyden kirjamies muistaa tuoda esille. Hänen erehdyksensä ovat inhimillisiä, jotka miehelle sallittakoon. Hän myöntää ehdollisesti saattaneensa tai taitaneensa tehdä sitä tai tätä, ja sitten ihmettelee, kun toisella on eri näkemys asioista. Hän on rehellinen kun tähti on tekopyhä. Hänen työnsä ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeää, tähden henkistä onanointia. Miehen itsetuntoon taitaa koskea olla avec, harvemmin ensisijaisesti kutsuttu.

ellauri211.html on line 302: "Arvaa. Paula puuskahti, että aina sä löydät noita hienoja sivistyneitä miehiä, ja mä en löydä muita kuin kiipijöitä, hyväksikäyttäjiä ja perseennuolijoita." Rajala kertoi IS:lle maaliskuun alussa pettäneensä Katri Helenaa nykyisen vaimonsa Marjan kanssa. Liittoa hiersi erilaisuus. - Heti avioliittomme alussa tapahtui sellainen asia, että päättelin sen olevan meidän suhteessamme erottava tekijä. Huomasin pian, ettei erilaisuutemme ehkä ollutkaan liitossamme rikkaus, Rajala totesi. Panu Rajala avautuu blogissaan saamastaan lähestymiskiellosta: ”Kolmen sekunnin väärä kädenliike voi äkkiä kostautua”. Rajala kertoo tuomion seurauksena hänen juhannuksensa olevan ”tehokkaasti pilattu”. Männävuonnakin kokon pilasivat poliisit. Ei kulohälytys koske julkimoita.

"Säälittävää Panu. Vaikka Katri-Helena olisi tehnyt mitä, niin tässä katseet kääntyvät Panun huomiohakuisuuteen ja katkeruuteen. Olisit ollut mies!!"
ellauri217.html on line 260: Älkää spoilatko, tää on hieno päivä ärjyi Saddam. Jumala on kuollut, se lainas Nietzscheä. Arafat kävi seuraavaxi nirhaamassa sen jumalan puolesta. Onko Yasser ehkä kopsannut Nobelin kexinnön: dynamiittipötkön? Nitroglyseriini tunnettiin, Alfred kexi tehdä siitä turvallista savella. Arafat put a spotted dick on his head and went to see the Trustee. Trusteen nimi oli Katri-Helena. Kirjamies ja lavatähti kohtaavat. Mikä sai sinut pettämään kansan asian? No salamiakki! Ei kyllä se paukkupullo oli ydinpommi mieluummin, kun ottaa huomioon tän bühleinin ajoituxen.
ellauri217.html on line 262: Trustee Kadri-Helena onkin varmaan se ketku jutku Ben Gurion tms joka sai atomipommin teko-ohjeen heimoveljiltä jenkeistä. Israel's first Prime Minister David Ben-Gurion was "nearly obsessed" with obtaining nuclear weapons to prevent the Holocaust from reoccurring. He stated, "What Einstein, Oppenheimer, and Teller, the three of them are Jews, made for the United States, could also be done by scientists in Israel, for their own people". Deborah Brand 3 Aug 2022 0 2:04 Israeli Prime Minister Yair Lapid said this week Israel has "other capabilities" against threats from Iran, in a rare allusion to the country's widely reported nuclear stockpile.
ellauri217.html on line 268: Toistensa piiput suussa pojat filosofeeraavat. What do you hate most? Losing my tooth. Why do we die, Arafat? Why do we live, Kadri-Helena? Osku ei ole älynnyt että toisten kateus on osa onnea. Pössyttelijät kaipaavat herra isoherraa takaisin. Niin kauan kuin on kuoleman jälkeistä elämää ja käskyttäjiä on toivoa. Ei tullut niistä lasta eikä paskaakaan.
ellauri221.html on line 73: The club’s name derives from its head waiter, Edward Poodle. Poodles quickly built up a prestigious reputation among London’s powerful and wealthy classes, and its membership reflected this, numbering numerous politicians and members of the British aristocracy. Members have included former British Prime Minister Winston Churchill, John Perfumo (a politician who resigned after the notorious Perfumo affair scandal, whereby he was revealed as having an affair with 19-year-old model Helen Keller), philosopher David Hume, economist and philosopher Adam Smith, and author Ian Fleming, creator of the world’s most famous fictional spy, James Bond.
ellauri222.html on line 917: Opin sanan pelimies Helena Pirttisaarelta, joka tuli pöyhöttämään takatukkaani Anatomian laitoxen vastaanottokopissa. Olin niin ällistynyt etten saanut suuta auki, saati sepalusta. Kun en sitten vastannut sen sexiviesteihin, se heitti: taidat olla pelimiehiä. Ize se oli aikamoinen epeli, vedätti perheen naisväkeä maxattamalla niillä jotain outoja hepparetkiä.
ellauri222.html on line 923: Helena-selkkaus sai huipennuxen kun se vaatimalla vaati päästä Sysmään tekemään meistä autenttisia muistiinpanoja kirjansa seuraavaan jännittävään käänteeseen. Seija sanoi että tänne se ei kyllä tule. Eikä tullutkaan, kun uhattiin isälle soittamisella ja pakkohoidolla. Ei olis ylläri jos se onkin viettänyt tovin jos toisenkin pehmustetussa sellissä.
ellauri222.html on line 925: Näillä näkymin Helena Pirttisaari-Sundström tms. pitää suomenkursseja maahanmuuttajille jossain Nurmijärvellä. Taitaa olla väikkäri mustalaisten kielestä retuperällä. Pasi näyttää jääneen tienoheen jossain käänteessä.
ellauri238.html on line 136: En saanut kodissamme juhliviin sellaista yhteyttä, että olisin voinut saada heidät lähtemään, joten viisaimmalta tuntui että itse lähden lasten kanssa kotoa pois. Mutta minne? Helenan kanssa nukuin yhden yön Markku Lahtelan ja hänen saksalaisen vaimonsa Helken luona, aamulla lähdimme katsomaan miten Juri oli selvinnyt. Huonosti. Poika oli nälkäinen ja likomärkä, tein hänelle ruokaa ja vein sitten lääkärille saamaan hoitoa jo pahan näköiseen tulehdukseen, ja sitten taas kiireesti kotiin Helenan luo. Ensi töikseni soitin sieltä runoilija Maila Pylkköselle. Maila asui melkein meidän naapurissa Helenan ikäisen poikansa Riikon kanssa. Riiko ja Helena olivat usein saman puistotädin hoivissa ja Mailan kanssa olimme ystävystyneet, hän oli hyvin selvillä minun avioliittoni hankaluuksista. Maila sanoi: »Tulkaa tänne. Me mahdumme tänne kaikki.»
ellauri238.html on line 161: Siitä muistinkin, että olimme Turussa, sen kaaoksen keskellä sopineet Pentin kanssa, että niin kauan kuin lapset olivat pieniä, niin kauan kuin Helena ja Juri kävivät koulua, minä pitäisin heistä huolta, he asuisivat minun kanssani. Sitten kun lapset olisivat isoja, me miettisimme Pentin kanssa, jatkaisimmeko yhdessä vai emme. Olimme myös sopineet, että ainakin yhden vuoden voisin olla nyt rauhassa kotona ja opiskella ranskaa. Muistin myös miten suuressa kiitollisuudenvelassa olin tästä vuodesta Otavan silloiselle kirjalliselle johtajalle, Heikki A. Reenpäälle. Hän järjesti Pentin rahaasiat niin, että Pentti sai Otavalta ja muilta rahastoilta tai säätiöiltä apurahoja tai palkintoja, ja useimmista niistä Pentti sai kunnian ja perhe sai rahat.
ellauri238.html on line 203: Tuula Saarikoski (o.s. Unkari) 1958–1964, lapset Helena_Saarikoski">Helena s. 1958, Juri Saarikoski s. 1961. Oli elänyt Penan kanssa yhteisen nuoruuden samoissa seurakuntanuorissa Helsingissä. Olikohan se Johis? Tuula oli intelligentti ja erikoinen ja Pena oli ihaillut ja rakastanut häntä lapsesta asti. Juossut perässä peläten, ettei kelpaa. Juoxijoiden suunta ja järjestys vaihtui jatkossa.
ellauri238.html on line 389: Anneli Helena Sauli (vuodesta 1965 oik. Pakkasvirta, o.s. Savolainen, vuosina 1956–1965 Lindman, Saksassa taiteilijanimenä Ann Savo; 6. elokuuta 1932 Pyhäjoki – 15. maaliskuuta 2022 Helsinki) oli savolainen näyttelijä. Eipäskuin pohojalaanen, vaikka mustalaanen ja punikki. Hän oli usein miesten vallankäytön kohteena, mutta paljon myös yxinäisessä käsikäytössä. Hän kirjoitti yhdessä Tuula-Liina Variksen kanssa muistelmakirjan Elämäni on minun, nakukuvat yhteisen.
ellauri244.html on line 348: Valtakirja on Esa Sariolan vaikuttava psykologinen romaani. Jostain naistenlehdestä ilmeni takavuosina että Esukka oli vaihtanut toisen vaimonsa psykologi Helenan johkin nuorempaan kynäilijäkolleegaan. Sekö se on se Salla? Oliskohan tää väkilannoitus aiheuttanut uuden kukinnan ja avannut sanahanat tuokioxi uudestaan?
ellauri244.html on line 350: "Mihin ne suloiset tytöt menee? Mistä ne mursun näköiset akat tulee? Koska se muutos tapahtuu, tuleeko se yhdessä yössä? Illalla mies menee vuoteeseen ihanan kaunottaren kanssa ja herää aamulla lihavan, vihaisen akan vierestä." Nää on varmaan Esukan Satu ja Helena.
ellauri244.html on line 455: Courtney Faye Taylor is a writer and visual artist. She is the author of Concentrate (Graywolf Press, 2022), selected by Rachel Eliza Griffiths as the winner of the Cave Canem Poetry Prize. Courtney earned her BA from Agnes Scott College and her MFA from the University of Michigan Helen Zell Writers' Program where she received the Hopwood ...
ellauri247.html on line 383: Helen Keller said of democracy in the US: "Our democracy is but a name. We vote? What does that mean? It means that we choose between two bodies of real, though not avowed, autocrats. We choose between Tweedledum and Tweedledee."
ellauri247.html on line 384: Hyvin nähty Helen!
ellauri254.html on line 501: Klages was born on 10 December 1872, in Hannover, Germany, the son of Friedrich Ferdinand Louis Klages, a businessman and former military officer, and wife Marie Helene née Kolster. In 1878, his sister Helene Klages was born and the two shared a strong bond throughout their lives. In 1882, when Klages was nine years old, his mother died. The death is thought to have been the result of pneumonia. He quickly developed a strong interest in both prose and poetry writing, as well as in Greek and Germanic antiquity. His relationship with his father was strained by the latter's strictness and will to discipline him. Nevertheless, attempts to forbid Klages from writing poetry were unsuccessful by both his teachers and parents.
ellauri260.html on line 235: Lassalle kuoli kaxintaistelussa, johon se haastoi erään Helenen isän joka ei halunnut päästää Lassallea naimisiin Helenen kanssa. Helenen isä antoi homman romanialaiselle pajarille, dem rumänischen Bojaren Janko von Racowitza (Iancu Racoviţă), ein Mitglied des Corps Neoborussia-Berlin. Pajari harjoitteli ampumista aamupäivällä ja ampui sitten Lassallea kruununkalleuxiin. Siihen päättyi vallankumouxellisen tie. Wenige Wochen vor seinem Tod hatte Lassalle bereits Bilanz gezogen:
ellauri262.html on line 407: Sayers, an only child, was born on 13 June 1893 at the Headmaster's House on Brewer Street in Oxford. She was the daughter of Helen Mary Leigh and her husband, the Rev. Henry Sayers. Her mother was a daughter of Frederick Leigh, a solicitor whose family roots were in the landed gentry in the Isle of Wight, and had been born at "The Chestnuts", Millbrook, Hampshire. Her father, originally from Littlehampton, West Sussex, was a chaplain of Christ Church Cathedral, Oxford, and headmaster of Christ Church Cathedral School.
ellauri263.html on line 501: Hengitä välillä Helena!
ellauri263.html on line 505: Helena Petrovna Blavatskyn molemmat vanhemmat olivat aatelista sukua. Helenan isä oli kapteeni Peter (Pjotr) Aleksejevitš von Hahn. Helenan äiti Jelena Andrejevna von Hahn oli lapsen syntyessä vasta 17-vuotias.
ellauri263.html on line 506: Helena Andrejevna von Hahn kuoli Odessassa vuonna 1842 keuhkotautiin, ja 11-vuotias Helena sekä tämän kaksi nuorempaa sisarusta päätyivät isovanhempien kasvatettavaksi Saratoviin isän ollessa pitkiä aikoja sotakomennuksilla. Helenan äidinäiti oli Jelena Pavlovna Fadejeva (omaa sukua Dolgorukov) ja äidinisä Andrei Mihalovitš Fadejev. Saratovin maalaiskartanosta tuli Helenan koti seuraavien neljän vuoden ajaksi. Helenan isoäiti oli hankkinut kotiopettajattaria, ja Helena opiskeli kieliä.
ellauri263.html on line 508: Vuonna 1846 Helenan isoisä nimitettiin Transkaukasiassa olevien valtionmaiden piirin johtajaksi, ja hän muutti vaimoineen Tbilisiin. Hahnin lapset seurasivat hieman myöhemmin perässä. Vuonna 1846 hän teki isänsä kanssa matkan Ranskaan ja Lontooseen, jossa opiskeli pianonsoittoa. Tbilisissä Fadejevien lukuisten vieraiden joukossa oli Jerevanin varakuvernööri Nikifor Vasiljevitš Blavatski, johon myös Helena tutustui. Blavatskissa Helenaa ilmeisesti viehätti se, että hän oli varakuvernööri, tunsi vieraita maita ja suhtautui vakavasti Helenan okkulttisiin viehtymyksiin.
ellauri263.html on line 513: Helenan ja Nikiforin häitä vietettiin 7. heinäkuuta 1849 (joidenkin tietojen mukaan jo 1848). Ei tiedetä varmasti, mikä sai vasta 17-vuotiaan Helenan avioitumaan itseään huomattavasti vanhemman 39v Nikifor Blavatskin kanssa. Syynä ei ollut ainakaan halu panohommiin, sillä tuore rouva Blavatsky ilmeisesti kieltäytyi täyttämästä aviollisia velvollisuuksiaan kuin Sirkka Pylkkänen ja karkasi muutaman kuukauden päästä ratsastaen takaisin Tbilisiin. Isovanhemmat ottivat yhteyttä Helenan isään, joka lupasi tulla Odessaan keskustelemaan tilanteesta. Helena suostui tähän mutta livahti matkalla kahdelta saattajaltaan ja päätyi lopulta Konstantinopoliin.
ellauri263.html on line 515: Helenan seuraavien vuosien liikkeistä ei ole kovin tarkkaa tietoa, mutta hänen tiedetään matkustelleen ympäri Eurooppaa muun muassa kreivitär Kiseljovan kanssa. Iskä lähetti sille viikkorahaa. 18-vuotiaan naisen karkaaminen aviomieheltään yksin Eurooppaan oli 1800-luvun puolivälissä hyvin erikoinen tapaus, ja se aiheutti skandaalin Venäjän seurapiireissä. Myös huhut alkoivat kiertää. Erään huhun mukaan hän olisi ollut aikansa kuuluisan oopperalaulajan ja Pasta Carbonaroihin kuuluneen Agardi Metrovichin rakastajatar (muiden rakastajien ohella) tai kaksiavioinen vaimo, ja hänellä olisi ollut ainakin yksi avioton lapsi. Lapsen isäksi mainittiin muiden muassa Venäjän keisarinnan serkku, ruhtinas Emile von Sayn "Ludi" Wittgenstein. Blavatskyn kerrottiin ansaitsevan elantonsa toisinaan Pariisin puolimaailmassa, toisinaan ratsastamalla turkkilaisessa sirkuksessa, hämärissä liiketoimissa, meediona tai antamalla pianokonsertteja Lontoossa. Siellä se luki Bulwer-Lyttonin tekeleen Pompejin loppuajoista ja innostui siitä Isixestä. Bulwer-Lytton tunnetaan parhaiten Snoopysta.
ellauri263.html on line 529: Vuonna 1858 Blavatsky palasi jälleen Venäjälle Pihkovaan tapaamaan perhettään ja sukulaisiaan. Siellä hän kertoi matkoistaan. Blavatskyn sisaren ja hänen tätinsä muistelmien mukaan häntä seurasivat spiritistiset ilmiöt. Spiritistisiä ilmiöitä oli alkanut ilmaantua Yhdysvalloissa noin vuosikymmen aikaisemmin, ja myös Pihkovan asukkaat olivat kuulleet niistä. Uutinen Helenan ”mediumistisuudesta” levisi nopeasti. Kykyjään hän esitteli yleisölle Jahontovin kartanon illanvietoissa. Useimmat paikalla olleista epäilivät kuitenkin tulleensa huijatuiksi.
ellauri263.html on line 531: Keväällä 1859 eversti von Hahn, Helena, Vera ja Elisabeth (everstin tytär hänen toisesta avioliitostaan) matkustivat Pietariin. Sieltä he matkustivat Rugodevoon, Pihkovan lääniin, jossa sijaitsi Veran edesmenneeltä aviomieheltään perimä maatila. Rugodevossa Jelens oli vajaan vuoden muka 'vakavasti sairaana", varmaan synnyttämässä vahinkolaukausta, pikku Juria. Keväällä 1860 Helena, Vera ja hänen kaksi poikaansa matkustivat Tbilisiin tapaamaan isovanhempiaan. Kaksi vuotta myöhemmin Blavatsky matkusteli Gruusiassa, Mustanmeren rannikolla ja Transkaukasian vuorilla.
ellauri263.html on line 533: Helenan välit Nikiforiin olivat ilmeisesti lämmenneet, koska hän anoi vuonna 1862 passia Juri-nimiselle pojalle, joka merkittiin herra ja rouva Blavatskin ottolapseksi. Joidenkin huhujen mukaan poika olisi ollut Helenan avioton lapsi, ja samaa epäili myös hänen isänsä, kunnes Helena esitti väärennetyn lääkärintodistuksen todistaakseen viattomuutensa.
ellauri263.html on line 535: Juorut levisivät vuosia myöhemmin uudelleen Saksassa, ja hän hankki Teosofista seuraa suojellakseen toisen lääkärintodistuksen naistentautien lääkäriltä Leon Oppenheimerilta, jonka mukaan hän kärsi anteflexio uterista (kohdun epänormaalista asennosta), joka ”on todennäköisesti synnynnäistä, koska tutkimuksen mukaan hän ei ole koskaan synnyttänyt eikä hänellä ole ollut gynekologista sairautta”. Allekirjoituksen todisti oikeaksi tohtori Roeder, kuninkaallinen piirilääkäri, ja se julkaistiin Oppenheimerin elinaikana. Juri kuoli vuonna 1867, ja hänen hautajaisissaan olivat läsnä vain Helena Blavatsky ja Agardi Metrovich. Ilman virallisia papereita ollut poika haudattiin Metrovichin nimellä. Blavatsky väitti osallistuneensa samana vuonna mieheksi pukeutuneena Giuseppe Garibaldin joukoissa Mentanan taisteluun ja haavoittuneensa vakavasti.
ellauri263.html on line 539: Heinäkuussa 1871 Blavatsky oli matkalla Pireuksen satamasta höyrylaiva Eunomialla Egyptiin, kun laivalla ollut ruutivarasto räjähti ja 30 matkustajaa kuoli. Blavatsky selvisi vahingoittumattomana mutta menetti käteisvaransa ja matkatavaransa. Viimein perille päästyään hän herätti jälleen huomiota seurapiireissä esittelemällä psyykkisiä ilmiöitä. Hän perusti myös spiritismiseuran nimeltä Société Spirité, jossa pian ilmeni huijaustapaus. Kirjeessä tädilleen Blavatsky kertoi, että oli yllättänyt Suezin kanavalta hankkimansa meediot petkuttamasta seuran jäseniä. Pian Kairoon saapui myös Agardi Metrovich, jota Helenan täti Nadežda oli pyytänyt poikkeamaan Kairon kautta tavatakseen Blavatskyn. Pian saapumisensa jälkeen Mitrovich kuitenkin sairastui lavantautiin ja kuoli, ja Blavatsky järjesti hänen hautajaisensa.
ellauri263.html on line 575: Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen. Ennen kuin asiaa oli päästy käsittelemään, The Sunin lakimiehet myönsivät, etteivät pysty todistamaan moraalittomuussyytettä, johon kanne perustui. Keväällä 1891 Lontooseen levisi influenssaedipemia. Blavatsky sai myös tartunnan, ja hän kärsi useita päiviä kovasta kuumeesta. Keskipäivällä, 8. toukokuuta Helena Blavatsky kuoli Avenue Road 19.ssä kolmen läheisen oppilaansa läsnä ollessa. Hänen kuolemansa päätti myös kesken olleen oikeuskanteen. The Sun julkaisi Blavatskyn kuoleman johdosta W. Q. Judgen artikkelin hänen elämästään ja ilmoitti, että heitä oli johdettu harhaan tohtori Couesin taholta.
ellauri263.html on line 652: 1890-luvulla Besant liittyi Helena Blavatskyn 1875 perustamaan Teosofiseen Seuraan, ja omistautui sittemmin syvästi teosofisen liikkeen toimintaan jopa niin, että 1907 hänestä tuli seuran puheenjohtaja. Besant keskittyi teosofisten ajatusten käytännön toteuttamiseen, ja hän ryhtyi valmistelemaan Suuren valkoisen veljeskunnan maailmansuunnitelman toteuttamista ja Maitreyan ja Kristuksen pikaista tuloa. Tähän tehtävään hän valitsi nuoren intialaispojan Jiddu Krishnamurtin. Teosofinen Seura oli kuitenkin Blavatskyn kuoleman jälkeen jakautunut aatteellisesti kahteen eri suuntaukseen, ja vuonna 1910 Besant ja C. W. Leadbeater perustivat Idän Tähti -järjestön valmistamaan tietä Maitreyalle eli maailmanopettajalle, joka tulisi ilmentämään itseään heidän kasvattipoikansa Krishnamurtin kautta. Myöhemmin Krishnamurti alkoi itse epäillä rooliaan, ja 1929 hän sanoutui irti messiaan tehtävästä kokouksessa, jossa myös Yrjö Kallinen oli läsnä. Kallista ei kuitenkaan huolittu messiaaxi Krishnamurtin tilalle. Krishnamurti erosi Teosofisesta Seurasta ja hajotti Idän Tähti -järjestön.
ellauri263.html on line 664: The Theosophical Movement was founded in New York in 1875 with three main founders – Helena Petrovna Blavatsky, Colonel Henry Steel Olcott, and William Quan Judge. From that moment and up until his death in 1907, Olcott remained the organisational leader and international president of the Society, which eventually moved its headquarters from the USA to Adyar in India.
ellauri283.html on line 87: Helena tuli ronskisti saunaan ilman uikkareita ja näytti pillunsakin, vaikka lauteilla oli poikia. Pojat näyttivät. sille kullia.
ellauri285.html on line 437: Suoraselkäisiä keskustaoikeistolaisia, jotka istuivat 85 syytettyjen penkillä Patin julkaistua oman epäihmisen äänensä. Paizi E. Saarinen, joka ei jäänyt kiinni. Kuusi sanoo kiittävästi Eskistä: playboy ei lukisi Eino Kailan persoonallisuutta, mutta Eino Kailan tutkija voi leikkiä playboyta. Kuusi tykkäsi kun Eski haukkui Kailan loogista empiriokritisismiä. Eski ajoi ensimmäissen Finlandia-palkinnon lautakunnassa 1984 Eerno Paasilinnan esseekokoelman Yxinäisyys ja uhma Pimenoffin kauniin Helenan ohize. Miespaneeli vei voiton taas, Kuusi käänsi kelkkansa keskustaoikeistoveljien ja nazikaverin, lestadiolaisen Niels Nielsenin viitoittamalle ladulle. Eski ei ollutkaan meediajulkisuuden vuoxi älyllisesti epärehellinen etuvasemmalle, vaan juurikin päinvastoin, takaoikealle. Kuusi ei pitänyt AKS-läisenä ylioppilaana Eino Kailasta, koska se oli lipilaari ja sai silti kaikki kauniit filosofityttöset. Mutta kukahan maailman 100K korhosesta oli juuri Pulkin mainizema Korhonen? Patin äitikin oli os. Korhonen.
ellauri288.html on line 385: Kaventaen laajaa näkökulmaa käsittelen tekstissä vain Aliiden ja Zaran vihaa, sekä vertailen niitä keskenään. Venäjän ja Ukrainan selkkaus muistuttaakin monessa suhteessa Kreikan ja Troijan sotaa Iliaassa. Pääsyylliset on yxityishenkilöitä jotka johdattavat koko kansan mieron teille. Paha Paris pokasi Menelaoxen kauniin Helenan, ja pian on laivat kostoretkellä mustan meren rannoilla. Sota ei etene Troijan pelloilla ilman Akhilleuxen sotavaunuja. Casus belli ehti unohtua ennenkuin tulee valmista, mutta pääasiahan oli että saatiin suuttua.
ellauri301.html on line 185: Kalkkeen vanhemmat olivat talollinen Heikki Kalkela (entinen Hannula) ja Helena Katariina Kalkela. Hän kävi Hämeenlinnan normaalilyseota ja pääsi ylioppilaaksi 1883, kun Wilho syntyi. Kalke suoritti teologian erotutkinnon Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi 1886.
ellauri310.html on line 656: Misogyyninä Tomi muistuttaa Raju Panolaa. Rajun naamasta jo näkee että tässäpä kusipää. Mikä oli eron syy? Katri Helenasta akateemisuutta arvostava Rajala suhtautui Katri Helenan laulamaan kevyeen musiikkiin kriittisesti. Katri Helena soitti Panu Rajalalle, kun tämä oli pettämässä vaimoaan – ”Oletko pukilla?” Pukillapa pukilla, vahvisti Raju. Avioliitto päättyi Rajalan päädyttyä suhteeseen Marja-nimisen naisen kanssa. Marjakin on jo loppuun polettu, nyt on Raju oman käden varassa.
ellauri318.html on line 369: Lefa vaikuttaa piilomisogyyniltä kaappirasistilta. Ja herkuttelevalta herralta. Tämän lisäxi se on ennen kaikkea sanomattoman virkamiesmäisen kuivakka. Tohtorinhatullinen pölyä. Blatte on mutakuono ruåzixi, latinaxi torakka. Poliisivoimissa 2005 ei ollut yhtään blattea. Sielä on sentään Helena Palmgren niminen radikalisoitunut sveduämmä, joka osoittautuu kirjan Dorloxi. Sen ampuu Mattein kotineekeri Ukulele kylmän rauhallisesti ottalaukauxella vainaaxi, vaikkei olis edes enää tarvinnut. Paha somali Abbdo räjäyttää izensä Nobel-dynypatukalla taivaalle. Palefaceihin ei sattunut. Näin eletään 2015 Ruåzissa.
ellauri321.html on line 233: Og herr Winckelmann trekker Helene mot døren og jeg må bare sitte stille og se på mens herr Winckelmann tar min kjære Helene fra meg, herr Winckelmann drar min kjære Helene bort fra meg for alltid, han drar min kjære Helene med seg, han drar henne ut av rommet jeg leide i fru Winckelmanns leilighet, han tar hardt tak i armen til min kjære Helene og drar henne vekk fra meg, og mens herr Winckelmann trekker min kjære Helene vekk fra meg, står fru Winckelmann bare i døråpningen og ser på. Min kjære Helene blir dratt ut av rommet etter armen. Og det kan han ikke gjøre. Og jeg må bare sitte her. Og far står ved vinduet og ser herr Winckelmann trekke Helene ut av rommet. Min far stirrer på herr Winckelmann som drar min kjære Helene ut av rommet. Min kjære Helene blir dratt ut av rommet for alltid, vekk fra meg, borte fra meg for alltid. Og far sier ingenting, han bare står der med capsen i hånden, i treskoene står han der og ser herr Winckelmann trekke min kjære Helene bort fra meg. Og Elizabeth, min kjære søster Elizabeth, hvorfor står du bare der og ser opp på Mr. Winckelmann??
ellauri328.html on line 158: Useita voittoja ja tappioita myöhemmin 2-mastoinen venäläinen priki Rurik kuskasi Napsun Helenalle. - Gleb Semenych, sieluni, huomautus päiväkirjaan: viisikymmentä mailia luoteeseen, Pyhän Helenan saari on avautunut. Pysäköinti on mahdollista vain Gemstonen alueella!
ellauri328.html on line 196: In der Zeit des Nationalsozialismus schloss Bultmann sich der Bekennenden Kirche und dem Pfarrernotbund an. Er wies in Predigten auf Widersprüche zwischen nationalsozialistischer Ideologie und christlichem Glauben hin, übte jedoch keinen offenen Widerstand und blieb daher bis zu seiner Emeritierung 1951 im Amt. Im Herbst 1944 nahm Bultmann bis zum Kriegsende die spätere Theologieprofessorin Uta Ranke-Heinemann in seinen Haushalt auf, eine Tochter Hilda Heinemanns, die 1926 bei ihm ihr theologisches Staatsexamen abgelegt hatte, und des späteren Bundespräsidenten Gustav Heinemann. Mitähän Helene siitä mahtoi tuumata? Rudolf Bultmann und seine Ehefrau Helene hatten drei Töchter. Olisko tää taas tollanen Andre Giden pastoraalisinfonia?
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 502: Ai niin ja vielä vähän kauneudesta jos jaxatte. Hänen elämäntyönsä kolme hahmoa kasvoi tästä taistelusta, joka ravisteli häntä enemmän kuin kukaan muu: Mignon, Ottilie, Helena. »Joten anna minun loistaa, kunnes minusta tulee | Älä riisu valkoista mekkoani! I kiiruhdan kauniista maasta alas tuohon vahvaan taloon. I Siellä minä levon pienen hiljaisuuden I Sitten tuore näkymä avautuu | Jätän sitten puhtaan kuoren | Vyö ja seppele takaisin." Ja hän jättää myös Helenan taakse: "Mekko ja huntu jäävät hänen syliinsä." Goethe tietää, mitä tämän ulkonäön pettämisestä sanottiin. Hän varoittaa Faustia: ”Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on kaikesta jäljellä. | Mekko, älä anna sen mennä. Siellä jo kynitään | Demonit kärjessä, haluaisivat | Alamaailmaan repiä sen. Pidä kiinni! | Se ei ole enää se jumalatar, jonka menetit Mutta se on jumalallista, housut tai ilman housuja."
ellauri346.html on line 114: Vieraat kunnioittivat Aira Samulinia asuvalinnoillaan: ”Saa olla rohkeampi”. Ex-missi ja yrittäjä Noora Hautakangas saapui Aira Samulinin muistotilaisuuteen Helsingin Vanhaan kirkkoon. Hän kertoo valinneensa ylleen Samulinin kuluneet alushousut ja hanskat. – Aira oli ilon lähettiläs. Kuten Hautakangas, myös laulaja Kaija Koo kunnioitti pukeutumisellaan Samulinin muistoa. Laitoin tennarit jalkaan. Mietin kyllä Airaa vaatetuksessa, saa olla rohkeampi kuin esim. Martti Ahtisaaren hautajaisissa. Myös tanssija Sirpa Suutari-Jääskö kertoi, että oli valinnut Airan muistoa kunnioittaen harsuja lumppuja ylleen. Jorma Uotinen saapui tyylikkäänä Samulinin hautajaisiin. Aira Samulinin kuolema oli Helena Lindgrenille sokki: ”Pelkäsin, että hän nousee vielä jaloilleen.”
ellauri348.html on line 1114: Rohkeutta voi kehittää olemalla rohkea. Ilmari uskalsi mennä Kumpulan uima-altaaseen avustettuna. Rohkeutta voi edistää myös kazomalla elokuvia ja kuuntelemalla urheata musaa. Rohkeutta edistäviä elokuvia ovat esim. Hotel Rwanda, Batman Begins, High Noon, Schindler List sekä United 93. Rohkeutta edistäviä sävelmiä ovat mm. doorilainen eli c-duuri asteikko (Platon), Bob Marleyn Get It Up, Nasin Yes I can, Frank Sinatran My Way, Stevie Wonderin Live for the city ja Helen Reddyn Aikuinen nainen. Ei ihme että amerikkalaiset ovat maailman urheimpia, kun melkein kaikki urheutta edistävä viihde on amerikkalaista. Elokuvien kazominen voi ylläpitää ja vahvistaa nuorten toivoa. Älkää kazoko Greta Thunbergin tiktokkeja, ne vaan masentaa! Kannattaa keskittää huomio optimismiin esim. lukemalla aamulla optimistisia artikkeleita, uutisia ja tarinoita sekä havainnoimalla ympärillä surisevaa myönteisyyttä.
ellauri350.html on line 818:
ellauri350.html on line 819:

Näytät kamalalta, lipsahti olumpiatoimiston Evertiltä. Miten tavattoman sovinistinen kommentti, puuskahti vanhan viinan käryinen, kamalan näköinen Helen Starke. Aika tavallinen oikeamminkin. Pakkoko on näyttää petolinnun perseeltä. Ajatus esiliina-asuisesta Christinasta oli uskomattoman koominen. Evertille essu sopi kolmikosta parhaiten. Toimistopäällikkö on täysin kiinni ämmyrkäisten esiliinannauhoissa. Päätoimittaja Schyman on takuulla moosexenuskoinen. Ainoa toimituxessa Annikan lisäxi joka saa mitään aikasexi on joku Berit, tietysti. Kylläpä on sama kuvio kuin Stiegin trilogian Ericalla! Iso seeffi on kiipijänaisen takana, pikku seeffi on kaunainen, miehet tunareita, naiset porkkanana on the ball. Joku tuntematon ahdistelija. Reporttereilla on nähtävästi aina tällästä. Tollasia Hans Dominikin John Workmanneja Sulka-sarjasta. Paizi Johnilla ei ollut sisätilaa, osat ovat vaihtuneet.

Annika taitaa olla äitinä täysin kyvytön. Sekään ei varmaan osta lapsille joululahjoja. Thomas oli parempi hoitamaan lapsia, "melkein" parempi kuin hiän ize, mutta Thomas ei pyyhkinyt tiskipöytää yhtä hyvin. Töissä hiän osasi hommansa ja sai ison kuvan izestään miltei joka numeroon. Kotona on ikävää. Mutta lapsia on kiva nuuhkia. Hiän nuuhkii niitä melkein paremmin kuin Thomas.
xxx/ellauri230.html on line 558: Romanian prinssi Carol lähetettiin Tokioon unohtamaan juutalaistaustainen haahkansa Magda Lupescu. Ei unohtanut, kuten Kustu kuivasti totesi. Lupescu was described as a witty and outspoken woman, a tall redhead with milky-white skin and green eyes. Other sources are less flattering, describing her features as coarse and her conversation as vulgar. Voihan ne olla totta kumpikin. All sources agree that she walked with a peculiar swing of the hips, which, depending on one's point of view, was either sexy or crude, and that she was, in almost every respect, the opposite of Crown Princess Helen, Carol's spouse at the time.
xxx/ellauri235.html on line 65: Mutta se ei ole hänen tarinansa loppu. Todistetun johtajan elämä ei ole hiljaista rauhan aikana. Seuraavaksi hän auttaa taistelemaan bonapartisteja vastaan, jotka aikovat murtaa Napoleonin St. Helenasta. Matkalla kotiin Englantiin hän pelastaa vaimonsa ja miehistönsä hurrikaanilta. Koko uransa ajan hän ansaitsee ritarin ja kontraamiraalin arvoarvon. Eli kronologisesti näin:
xxx/ellauri237.html on line 350: Elokuvakriitikko Helena Yläsen mielestä kertoja on ajoittanut Rokan ilmestymisen romaaniin tarkan harkinnan perusteella. Kerronta on tullut suvantovaiheeseen ja saa Rokasta uuden moottorin. Sotilaana Rokka on ennen kaikkea pragmaattinen: hän nauttii sotimisesta, mutta ei tappamisesta, koska hän ei tunne vihaa vihollista kohtaan. Hänen mielestään sodassa on vain kaksi vaihtoehtoa, tappaa itse tai joutua tapetuksi, joista ensinmainittu on mieluisampi. Vangiksi saamassaan kapteeni Baranovissa Rokka tunnistaa heti ihmisen ja tarjoaa tälle kovaa teetä. Rokan ainoa, mutta sitäkin suurempi motiivi hänen osallistumiselleen sotaan on hänen kotiseutunsa, talvisodan seurauksena Suomelta ryöstetyn Karjalan kannaksen saaminen takaisin, kun taas Syvärillä hänellä ei ole mitään tekemistä. Rokka ei ole ajattelija, vaan hän jättää sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi. Haha, ei sodalla ole moraalia, se on ihan moraalitonta.
xxx/ellauri251.html on line 654: The little Helen, and less fair than she
xxx/ellauri251.html on line 659: Weeps; whereat Helen, having laughed, weeps too,
xxx/ellauri252.html on line 72: Rva Tuula Saarikoski tutustui runoilija Pentti Saarikoskeen 13-vuotiaana Kivisaaressa seurakunnan kesäkodissa. Hän oli Saarikosken ensimmäinen vaimo vuosina 1958–1964. Heille syntyi kaksi lasta, folkloristi Helena ja taidemaalari Juri Saarikoski. Vuonna 2015 ilmestyi rva Saarikosken muistelmateos Kaaos ja kirkkaus. Sekin pitäisi kai lukaista. Juurikin Tuula loikki jorpakkoon ilman korkokenkiä Nenän nykrätessä velttomunalla avovaimo Leenan hehtaariperseessä tekemässä Saska Saarikoskea.
xxx/ellauri255.html on line 477: Kirjaston poistohyllystä löytynyt tanskalaisen Peter Hoegin "trilleri" on se sama Lumen haju joka sai Helena Pirttisaaren virittymään korkeampiin viritystiloihin, paisui paisuvainen ja lubrikoitui emätin. Se olis laittanut ponilleen nimexi Smilla jos sillä olis ollut poni.
xxx/ellauri259.html on line 59: Yrjö Ilmari Larmola (5. toukokuuta 1940 Nurmijärvi – 1. heinäkuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen filosofian tohtori ja Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja. Larmolan vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Erkki Yrjö Larmola (ent. Lindfors) ja vakuutusvirkailija Irja Helena Pernaja. Larmola pääsi ylioppilaaksi 1959 ja suoritti Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1963, filosofian kandidaatin tutkinnon 1971, maisterintutkinnon 1973, lisensiaatintutkinnon 1986 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1990 tutkielmalla, joka käsitteli Eino Leinoa.
xxx/ellauri259.html on line 644: No ei, Kari taitaa ihan oikeasti vähän vittuilla julkisuudelle, vaikka myöntää siitä olevan myös paljon hyötyä. Hantta Krause sai tahtonsa läpi, panimme Stockmannin vessassa. Aira Samulinia tafsasin herkkuosastolla, joka ei tässä vaiheessa vielä ollut Prisma. Jorma Uotila kiljahti ihastuksesta hyllyvälissä käsi jonkun asiakkaan pyllyvälissä. Vaatimattomuus estää sanomasta kenen. Puristelin Helena Lindgreniä Stockmannin herkkuosastolla, kexi- ja marmeladihyllyjen välissä. Tukalaa, joskin antoisaa. Katkaisin välini Helena Lindgrenin kanssa. Monet ihmiset haluavat vain panna minua. Surullista. Lähetin terveisiä Kuopioon.
xxx/ellauri268.html on line 191: Diese Grundsätze beruhen auf tausendjähriger Erfahrung, fortsetzte Madame spöttisch, während ihre weißen Finger in ihrem dunkeln Pelz spielten, je hingebender das Weib sich zeigt, um so schneller wird der Mann nüchtern und herrisch werden; je grausamer und treuloser es aber ist, je mehr es ihn mißhandelt, je frevelhafter es mit ihm spielt, je weniger Erbarmen es zeigt, um so mehr wird es die Wollust des Mannes erregen, von ihm geliebt, angebetet werden. So war es zu allen Zeiten, seit Helena und Delila, bis zur zweiten Katharina und Lola Montez herauf, siehe auch el Compendido de Las Normas (da oben).
xxx/ellauri280.html on line 490: Kolleegasta Helena Karasta, joka osasi eikä ujostellut näytellä sulojaan ei Ester perustanut. Sota-aika edellytti elokuvatähdiltä mallikansalaisuutta, ja perhearvoja korostettiin. Kara kertoi esimerkiksi käymästään tottelevaisuuskoulusta ja poseerasi uimapukuisen puolisonsa rinnalla. Särkän koira puri häntä kasvoihin, joihin jäi pitkäaikainen ja näkyvä arpi. Hän ei enää halunnut elokuviin.
xxx/ellauri293.html on line 656: Apinoiko Apollonios Ristoa? Kyllä vain sanoi Mrs. Blavazky. Seuraava artikkeli saatiin World Wide Webistä 1800-luvulla eläneen kuuluisan teosofi Madame Helena Petrovna Blavatskyn artikkelihakemistosta Pietarista, Venäjältä.
xxx/ellauri296.html on line 354: Kirsti Helena Lyytikäinen (o. s. Keskinen, 2. syyskuuta 1926 Jyväskylän maalaiskunta – 27. heinäkuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen aikakauslehtien kustantaja ja päätoimittaja.
xxx/ellauri305.html on line 48: Amerikkalainen tragedia on yhdysvaltalaisen kirjailijan Theodore Dreiserin vuonna 1925 julkaisema romaani. Hän aloitti käsikirjoituksen kesällä 1920, mutta vuotta myöhemmin hylkäsi suurimman osan tekstistä. Se perustui Grace Brownin pahamaineiseen murhaan vuonna 1906 ja hänen rakastajansa oikeudenkäyntiin. Vuonna 1923 Dreiser palasi projektiin, ja tulevan vaimonsa Helenin ja kahden toimittaja-sihteerin Louise Campbellin ja Sally Kusellin avulla hän viimeisteli massiivisen romaanin vuonna 1925. Kirja tuli julkisuuteen Yhdysvalloissa. 1. tammikuuta 2021.
xxx/ellauri319.html on line 387: Helen Hunt Jackson
xxx/ellauri337.html on line 209: Max Ferdinand Scheler (* 22. August 1874 in München; † 19. Mai 1928 in Frankfurt am Main) war ein deutscher Philosoph, Anthropologe und Soziologe. Scheler war der Sohn eines Domänenverwalters und einer orthodox-jüdischen Mutter. In Jena wurde Max 1897 bei dem Nobelisten Rudolf Eucken mit dem Thema Beiträge zur Feststellung der Beziehungen zwischen den logischen und ethischen Prinzipien promoviert. Im Jahr 1899 habilitierte er sich in Jena mit dem Thema Die transzendentale und die psychologische Methode. Im selben Jahr heiratete Scheler Amelie Ottilie, geborene Wollmann geschiedene von Dewitz-Krebs (1868–1924). Aufgrund der Lektüre von Husserls Logischen Untersuchungen und eines Skandals um seine Affäre mit Helene Voigt-Diederichs, der Ehefrau von Eugen Diederichs, musste er seine Position in Jena aufgeben.
xxx/ellauri354.html on line 624: Helen Roseveare (lähetystyölääkäri Kongossa, joka oli kärsinyt vangituksesta, hakkaamisesta ja raiskauksista) työskenteli kerran lujasti pelastaakseen vastasyntyneen vauvan hengen. Heillä oli oltava vakiolämpötila, johon kuumavesipullo tekisi. Sinä aamuna hän kertoi tilanteesta joillekin lapsille heidän perustamastaan ​​kodista. Yksi lapsi rukoili.. "Jumala, lähetä kuumavesipullo tänään ja anna myös nukke vauvan sisarelle, joka oli surullinen" Sinä iltapäivänä saapui kuorma-auto tarvikkeineen. Nämä tarvikkeet olivat olleet matkalla kuukausia, mutta tulivat samana päivänä. Siteiden joukossa oli "kuumavesipullo" (jota ei ollut tilattu) ja myös yksi Dolly. Oliko tämä vain sattumaa vai jumalallinen väliintulo?
xxx/ellauri388.html on line 278: Kuten myös Adele Schreiber huomauttaa (Mutterschutz , tammikuu, 1907, s. 30), se ei riitä todistamaan, ettei pidättyminen ole vaarallista; meidän on muistettava, että tämän mahtavan vaiston tukahduttamiseen käytetty henkinen ja fyysinen energia vähentää usein iloisen ja energisen luonteen väsyneeksi ja haalistuneeksi varjoksi. Vastaavasti Helene Stöcker (Die Liebe und die Frauen , s. 105) sanoo: "Kysymys siitä, onko pidättyminen haitallista, on totta puhuen naurettava kysymys. Ei tarvitse olla hermostunut asiantuntija tietääkseen, kuten itsestäänselvyys, että onnellisen rakkauden ja avioliiton elämä on tervettä elämää, ja sen täydellinen puuttuminen ei voi olla johtaa vakavaan psyykkiseen masennukseen, vaikka suoria fysiologisia häiriöitä ei voida osoittaa."
xxx/ellauri394.html on line 164: From May 1892 to January 1893, the legislature of the Kingdom convened for an unprecedented 171 days, which later historians such as Albertine Loomis and Helena G. Allen dubbed the "Longest Legislature". This session was dominated by political infighting between and within the four parties: National Reform, Reform, National Liberal and Independent; none were able to gain a majority. Debates heard on the floor of the houses concerned the popular demand for a new constitution and the passage of a lottery bill and an opium licensing bill, aimed at alleviating the economic crisis caused by the McKinley Tariff. The main issues of contention between the new monarch and the legislators were the retention of her cabinet ministers, since political division prevented Liliʻuokalani from appointing a balanced council and the 1887 constitution gave the legislature the power to vote for the dismissal of her cabinet. Seven resolutions of want of confidence were introduced during this session, and four of her self-appointed cabinets (the Widemann, Macfarlane, Cornwell, and Wilcox cabinets) were ousted by votes of the legislature. On January 13, 1893, after the legislature dismissed the George Norton Wilcox cabinet (which had political sympathies to the Reform Party), Liliʻuokalani appointed the new Parker cabinet consisting of Samuel Parker, as minister of foreign affairs; John F. Colburn, as minister of the interior; William H. Cornwell, as minister of finance; and Arthur P. Peterson, as attorney general. Exclusively palefaces in the posse, where are all the coons hiding? She chose these men specifically to support her plan of promulgating a new constitution while the legislature was not in session.
xxx/ellauri394.html on line 226: During a 1900 Congressional deadlock, she departed for Honolulu with her Washington, D.C., physician Charles H. English (sometimes referred to as John H. English). Newspapers speculated that the Queen, having been diagnosed with cancer, was going home to die. Historian Helena G. Allen made the case that English intended to gain title to crown lands for himself. According to Allen, the Queen balked at his draft of a settlement letter to Senator George Frisbie Hoar that he wanted her to copy in her handwriting and sign. The doctor was terminated "without cause" a month after her return and sued her.
xxx/ellauri394.html on line 242: Historian Helena G. Allen noted that Liliʻuokalani and Kalākaua "believed all religions had their 'rights' and were entitled to equal treatment and opportunities". Throughout her life, Liliʻuokalani showed a broad interest in the different Christian faiths including Catholicism, Mormonism, Episcopalianism and other Protestant denominations.
xxx/ellauri400.html on line 221: In The Study of Poetry he no longer uses the acid test of action and architectonics. He became an advocate of 'touchstones'. 'Short passages even single lines,' he said, 'will serve our turn quite sufficiently'. Some of Arnold's touchstone passages are: Helen's words about her wounded brother, Zeus addressing the horses of Peleus, suppliant Achilles' words to Priam, and from Dante; Ugolino's brave words, and Beatrice's loving words to Virgil.
224