xxx/ellauri121.html on line 148: Pöydän vasemmalla puolella istuu 65-vuotias Juhani Heikka, eläkkeellä oleva opettaja Jämsänkoskelta.
xxx/ellauri121.html on line 152: Toivo Kuula oli Markku Marttisen isoisä. Juhani Heikan isoisä puolestaan oli jääkäriluutnantti Pietari ”Pekka” Heikka, joka oli yksi Toivo Kuulan surmaajaksi epäillyistä miehistä.
xxx/ellauri121.html on line 156: Juhani Heikka (vas.) on jääkäri Pekka Heikan pojanpoika. Markku Marttinen puolestaan on säveltäjä Toivo Kuulan tyttärenpoika. He tapasivat Helsingissä sata vuotta Toivo Kuulan kuoleman jälkeen.
xxx/ellauri121.html on line 157: Juhani Heikka (vas.) on jääkäri Pekka Heikan pojanpoika. Markku Marttinen puolestaan on säveltäjä Toivo Kuulan tyttärenpoika. He tapasivat Helsingissä sata vuotta Toivo Kuulan kuoleman jälkeen.
xxx/ellauri121.html on line 161: Jääkäri Pekka Heikka syntyi maanviljelijäperheeseen Alatorniolla vuonna 1896, kävi kansakoulun ja lähti vain 19-vuotiaana Saksaan sotilaskoulutukseen. Hän taisteli jääkäreiden mukana ensimmäisessä maailmansodassa muun muassa Missejoella ja palasi Suomeen joulukuussa 1917.
xxx/ellauri121.html on line 163: Sitten syttyi Suomen sisällissota. Sodan aikana Toivo Kuula oli 34-vuotias Viipurin Musiikinystävien orkesterinjohtaja, joka pelkäsi joutuvansa punaisten käsiin. Pekka Heikka oli 22-vuotias jääkäriluutnantti ja valkoisen armeijan komppanianpäällikkö, joka osallistui Oulun ja Tampereen taisteluiden jälkeen punaisen Viipurin valtaukseen.
xxx/ellauri121.html on line 181: Myöhemmin epäilykset kohdistuivat kolmeen mieheen, jotka olivat Pekka Heikka, Oskar Pirinen ja Sven Fabritius. Todistajanlausuntojen perusteella Fabritiuksella oli illan aikana ollut Colt-merkkinen revolveri.
xxx/ellauri121.html on line 189: Kuulustelujen perusteella pää­epäiltyjä oli kaksi: jääkärit Oskar Pirinen ja Pekka Heikka. Erikoinen sattuma oli se, että molemmat kuolivat ennen oikeudenkäyntiä. Pirinen pidätettiin viinavarkaudesta pian­ Kuulan kuoleman jälkeen. Hän yritti paeta, ja vartiomies ampui hänet.
xxx/ellauri121.html on line 190: Heikka hukkui purjehduksella Vaasan saaristossa kesällä 1921, vain muutama päivä ennen kuin häntä oli määrä syyttää oikeudessa Kuulan surmaamisesta. Ennen kuolemaansa Heikka oli ylennyt kapteeniksi, mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta. Nuori leski jäi yksin pienten poikien kanssa. Pojista vanhempi oli Juhani Heikan isä.
xxx/ellauri121.html on line 195: Aloitteen tapaamisesta on tehnyt Juhani Heikka. Hän on kuullut isoisänsä tarinan jo lukioikäisenä. Historiasta kiinnostuneena Heikka on lukenut aiheesta runsaasti: Toivo Kuulan elämäkertoja, sisällissodan historiaa sekä surmatyöstä kertovia lehtijuttuja. Helmikuussa hän vietti päivän Kansallisarkistossa ja kävi läpi pari sataa sivua kuulustelupöytäkirjoja, joissa surmaillan tapahtumia selvitettiin perinpohjaisesti.
xxx/ellauri121.html on line 197: ”Minä olen syytetyn jälkeläinen. Kyllähän se asia vaivaa, koska tapahtumat ovat jääneet osittain hämäriksi”, Heikka sanoo.
xxx/ellauri121.html on line 198: Pari viikkoa sitten Heikka otti selvää Kuulan jälkeläisistä. Hän sai selville Markku Marttisen nimen ja mietti, tarttuisiko puhelimeen. Jännitti. Miten sellainen keskustelu edes aloitetaan? Miten vastapuoli reagoi?
xxx/ellauri121.html on line 200: Kuvassa vasemmalla olevaa jääkäri Pekka Heikkaa (1896–1921) epäiltiin Toivo Kuulan surmasta. Jääkäri Oskar Peltokangas ei liity tapaukseen. Hän kuoli Messukylän taistelussa maaliskuussa 1918. (KUVA: KARLS ATELIER / MUSEOVIRASTO)
xxx/ellauri121.html on line 204: ”Tuntui siltä, että pitäisi jutella tämän miehen kanssa. Kuulla, millaiset hänen näkemyksensä tapahtumista ovat. Ajattelin kyllä, että säpsähdät, kun sanon oman nimeni”, Heikka sanoo Marttiselle.
xxx/ellauri121.html on line 206: ”Ja samassa soittaa Juhani Heikka -niminen mies. Pelästyin, hyvä etten sängystä pudonnut. Se oli mieletöntä”, Marttinen naurahtaa.
xxx/ellauri121.html on line 210: JUHANI Heikka on miettinyt paljon, mikä sai pienellä paikkakunnalla kasvaneen isoisän lähtemään jääkäriksi Saksaan. Alatorniolla oli 1900-luvun alussa venäläisiä sotilaita, jotka kohtelivat paikallista väestöä huonosti. Nuorelle miehelle syntyi halu saada Suomi vapaaksi. Kenties asiaan on vaikuttanut myös 19-vuotiaan seikkailunhalu ja tarve päästä etäämmäs kodin ankaran uskonnollisesta ilmapiiristä.
xxx/ellauri121.html on line 214: Toivo Kuulan kohtalosta puhuessaan Juhani Heikka asettelee sanojaan hyvin tarkasti. Hänen sukupolvensa edustajilla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa, eikä hän voi tunnustaa sadan vuoden takaista tekoa isoisänsä puolesta, kun varmuutta tekijästä ei koskaan saatu. Vappu­iltana 1918 Viipurin Seurahuoneella on tullut ja mennyt ehkä satoja ihmisiä. Moni on juonut pirtua ja ollut tolkuttomassa humalassa.
xxx/ellauri121.html on line 216: Heikka sanoo Kuulan surmasta näin:
xxx/ellauri121.html on line 225: Tapauksen ympärille on kehitelty myös salaliittoteorioita. On esitetty, että pääepäillyt Heikka ja Pirinen vaiennettiin ennen oikeudenkäynnin alkamista, jottei mahdollinen tuomio tahraisi jääkärien sankarimainetta.
xxx/ellauri121.html on line 226: Juhani Heikka tuntee tämän teorian. Todennäköisempänä hän pitää kuitenkin sitä, että isoisän kuolema oli onnettomuus. Pekka Heikka oli kokematon purjehtija. Mistään muusta kuin onnettomuudesta ei ole todisteita.
xxx/ellauri121.html on line 228: On myös väitetty, että isoisälle olisi järjestetty pakomatka Tanskaan tai peräti Australiaan. Sitäkin Juhani Heikka epäilee. Hän on nähnyt tutkinta-aineistossa Vaasan poliisilaitoksen lausunnon, jossa kerrotaan ruumiin löytymisestä. Lisäksi isoäidillä oli tallella vihkisormus, jonka hän oli ottanut ruumiin tunnistamisen yhteydessä.
xxx/ellauri121.html on line 245: Juhani Heikka on ilahtunut siitä, kuinka rauhallisesti ja kohteliaasti Marttinen häneen suhtautui heti puhelimessa. Etukäteen Heikka oli miettinyt, että vastaanotto voisi olla tylykin.
xxx/ellauri121.html on line 250: Sisällissodassa kuoli 38 000 suomalaista. Heistä suurin osa oli täysin tuntemattomia kansalaisia. Heikka ja Marttinen istuvat saman pöydän ääressä siksi, että Kuula oli julkkis, yksi Suomen merkittävimmistä säveltäjistä. Tällä lailla heistäkin tulee pikku julkkixia.
xxx/ellauri121.html on line 252: Tapauksesta on kirjoitettu valtavasti. Siksi Heikka vähän ihmetteleekin, ettei pääepäillyn jälkeläisiltä ole koskaan kysytty mitään. Osa tutkijoistakin tuntuu nimeävän hänen isoisänsä ilman muuta ampujaksi, vaikka asiassa on paljon epäselvää.
xxx/ellauri121.html on line 257: Juhani Heikka on samaa mieltä. ”Minulle Kuulan sävellykset tuovat mieleen tummat suomalaiset suolakalat.” Heikan isänisän elämäntyö on muilta osin unohtunut.
xxx/ellauri121.html on line 259: Miesten tapaaminen on ollut pikainen, mutta yhteistäkin on jo löytynyt. Heikka on lintuharrastaja, enemmän ulko- kuin sisäihminen. Hänen isänsä oli innokas vapaa-ajankalastaja, ja Marttinen puolestaan on Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön toiminnanjohtaja. Molemmilla on kotonansa kätsäfis ja täytettyjä lintuja.
xxx/ellauri121.html on line 265: Oluet alkavat olla juotu (numerusvirhe). Helsingin päärautatieaseman nurkalla Heikka ja Marttinen jäävät vielä vaihtamaan muutaman sanan. Sanat sakenevat. Pihalta kuuluu hälinää ja huutoja, sitten yxinäinen revolverin laukaus. Tapaus Kuula on lopultakin kuitattu.
27