ellauri072.html on line 524: We don’t always find ourselves asking whether a writer is nice. I’ve never heard anyone wonder this at length about, say, Haruki Murakami or Jennifer Egan.
ellauri072.html on line 526: Haruki on aivan hanurista. Jenniferistä ei mitään havaintoa.
ellauri192.html on line 383: Haruki Murakami 9/1 (KC:n ikäinen, lälly, vaara ei vielä ohi)
xxx/ellauri129.html on line 426: Olen Pasi Ilmari Jääskeläinen. Minulla on kissa ja kirjoituskone. Kissalla ei voi kirjoittaa, kirjoituskoneella voi. Kissalla voi pöytää pyyhkiä, kirjoituskoneesta en kexi oikeastaan tämän enempää. Tosin teosteni varsinaisena aiheena on dementia. Teosteni tyyliä on arvostellen verrattu mm. Ray Bradburyyn, Haruki Murakamiin ja David Lynchiin. Kirjojani voit tilata esim. sieltä ja täältä. Löydät minut Twitteristä: hups://twitter.com/paziij. Tähän voit jättää mulle viestiä.
xxx/ellauri230.html on line 66: Before Haruki Murakami had achieved wide renown, Tanizaki was frequently considered one of the "Big Three" postwar Japanese writers along with Yasunari Kawabata and Yukio Mishima. Mit vit, Haruki on aivan perseestä, ällö länkkärien nuolija, kuin myös se brittiläinen japsumamu Ichiguro. Yasunari muistutti Tintin lommoposkista japsikenraalia ja Tanizaki oli vanhemmiten pyylevä.
xxx/ellauri329.html on line 339: Aleksijevitš on Suomessa melko tuntematon kirjailija. Käännöskirjallisuus painottuu maassamme vahvasti angloamerikkalaiseen kirjallisuuteen ja siksi Aleksijevitšinkin teoksista on suomennettu vain kaksi: Sodalla ei ole naisen kasvoja (1985, suomennettu 1988) ja Tsernobylista nousee rukous (1997, suomennettu 2000). Tosin Aleksijevitšin tuotantokaan ei ole niin laaja kuin esimerkiksi veikkauslistojen kärkimiehillä, angloamerikkalaisilla Philip Rothilla tai Haruki Murakamilla ja osasyynä kirjojen vähäisempään määrään on kirjailijan perin erikoinen tyylilaji.
6