ellauri036.html on line 157: Sekin narsistista. Mut sit peitto valahtaa Pipan tisulta ja Musse löytää taas tarkoituxen elämälle. Tai kuolemalle ehkä, oisko mitään tehdä tuplaseppuku, with our without consent of the consenting party? Löysin pöydältä leipäveizen ja pitelin sitä kädessäni. Size pitää oikeen Hamlet-tyyppisen loppupuheenvuoron, jossa se toteaa mmm.:
ellauri046.html on line 321: Et senverran enttententten filosofiasta. Sille muuten ei ole suomalaista wikipediasivua. K. ei taida olla täällä kovassa kurssissa. Se on enempi sellasta viikinkifilosofiaa. Punaista pölsyä kaikilla mausteilla. Hamletin biitä ja notbiitä, samalla kun tapettu isä kummittelee tapetissa. Punakeltaista peliin, sanoo persujokeri Hartwallin hallin seinässä. Höh nehän on Tanskan värit, ja neukkuvainaiden. No Jokerit onkin ryssien omaisuutta, ja pelaavat niiden farmiliigassa. Suomeen sinivalkoisuus otettiin kiireessä zaarin purjehdusseuran lipusta.
ellauri052.html on line 452: Se on bored koska se on boring: sitä kiinnostaa vain 1 asia, nimittäin Salen pään sisältö. In a way he doesnt give a damn. Words words words niinkuin Hamlet ja Mr. Higgins.
ellauri061.html on line 175: Alkaa vasta 2. jaxo ekasta tuotantokaudesta. Eteneepä hitaasti. Sama seutu, Pääkön luona. Jimi Pääkallonko? Ei vittu, tässä taitaa olla tiaatteri tiaatterin sisällä. Sama kekka oli Hamletissa. Niin se on, jos tyyppi kirjoittaa tiaatteria, kaikki on sille tiaatteria, ääntä ja vimmaa, eikä meinaa midiä.
ellauri061.html on line 444: that our last king Hamlet overcame Fortinbras. Käsivahvan.
ellauri061.html on line 447: was the very day that young Hamlet was born; he that nuori Homoletti syntyi; sekö on hullu ja lähetettiin Englantiin.
ellauri061.html on line 553: I hoped thou shouldst have been my Hamlet's wife; Mä toivoin susta emäntää Hamletille;
ellauri061.html on line 570: Hamlet the Dane. tanskandoggi Hamlet.
ellauri061.html on line 580: QUEEN GERTRUDE Hamlet, Hamlet! KUNINGATAR GERTRUDE: Hamlet, Hamlet!
ellauri061.html on line 625: Critics have spent a considerable amount of time debating Hamlet's age. Hamlet here is thirty years old, as the First Clown makes clear (lines 133-151). However, "young Hamlet", as he is referred to earlier in the play is still attending university and courting Ophelia. Laertes says that Hamlet's love is like "a violet in the youth of primy nature" (1.3.6). The noted scholar Grant White was so annoyed by this dilemma that he, defying logic, concluded that Hamlet was twenty when the play started and thirty at its close. (See Studies in Shakespeare, p. 79 ff.). How important is Hamlet's age to our understanding or enjoyment of the play? Would Hamlet's age have been an issue for play-goers at Shakespeare's Globe? For more on this topic, please click here.
ellauri061.html on line 632: Hamletkin häpeilee ja mahtailee vuoronperään. Voimaa on kuin pienessä kylässä muttei järkeä.
ellauri061.html on line 633: En tykännyt pienenä Hamletista koska se oli väpelö ja kohteli Ofeliaa niin rumasti. Olixe homo? Täytistäkö sen piti vielä rähjätä Laerteelle, tappamansa Ofelian veljelle? Ja jätkä oli kuitenkin jo kolmikymppinen jos haudankaivaja laski oikein. Samanlainen pikku narsisti kuin Wallace. Ei se ollut yhtään kummempi kuin sen äiti eikä setä. Samaa lajia. No se kai oli Shakespearen pointtikin.
ellauri061.html on line 635: Latin blunder for self-defense’s se defendendo is sic, either a befogged muddling of a professional legal term, or a post-Freudian slip, or (least likely) a very oblique and subtle jab at Gately from a Ewell intimate with the graveyard scene from Hamlet — namely V.i. 9.
ellauri061.html on line 636: Notably, Act V, scene i of Hamlet is where Yorick is mentioned. Man of infinite jest.
ellauri061.html on line 644: Osric vesikärpänen ei suostu laittamaan läzää päähän vaikka Hamlet käskee. Osric kehuu Laertesta kuplamuovixi, Hamlet vittuilee. Osricin poinzi on et Laerteen tehtäväxianto on tappaa H kaxintaistelussa. Kinkulla ja Laerteella on siitä joku tyhmä veto. H. suostuu ja lähettää Osricin laputtamaan läzä päässä.
ellauri061.html on line 650: No Laerteen miekkakin on myrkytetty ja molemmat saa siitä pipejä ja pöpöjä. Kävipä köpelösti Laertes toteaa. Pilkka sattui omaan nilkkaan. Hamlet ehtii vielä sohasta myrkkymiekalla ize kinkkua. Pian ne on reporankoina koko porukka.
ellauri061.html on line 670: Eero Kilpi näyttelee Hamlettia
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri063.html on line 428: The novel's title is from Hamlet, Act V, Scene 1, in which Hamlet holds the skull of the court jester, Yorick, and says, "Alas, poor Yorick! I knew him, Horatio: a fellow of infinite jest, of most excellent fancy: he hath borne me on his back a thousand times; and now, how abhorred in my imagination it is!" Wallace's working title for Infinite Jest was A Failed Entertainment. (PST: Hamnetista on lisää paasausta albumissa 61.)
ellauri063.html on line 440: Luin Volvoa ohjaavalle muusalle Hamletin spoilerin Wikipediasta just ton Yorickin takia. Yorick esiintyi, muistettaneen, myös huonojen tilanteiden miehen apulaisena Black Adder-skezissä. Näytätpä huonovointiselta Jori, loputtoman läpän mies, sanoo Hamlet jaxossa 5 sen pääkopalle.
ellauri063.html on line 442: Tuli siinä ääneen lukiessa mieleen ettei Hamlet juuri poikkea keskim. suopaoopperasta, samalla lailla jäädään joka jaxon lopussa odottamaan huuli pyöreenä mitä hemmettiä on seuraavaxi tulossa.
ellauri078.html on line 36: Pieleen meni jo ekassa kappaleessa. Infinityjä on laskettavia (countable), esim luonnolliset luvut. Laskeminen ei vaan pääty ikinä vaan jatkuu ad nauseam kuten Fosterin loppumaton läppä. Suomalaistyperyxet ml se Hotakaisen ääliö yxinkertaisesti käänsi kirjan nimen väärin. Se on nimenomaan läppä. Jest on pila eikä mikään vitun riemu. Ei Wallu ollut mikään riemun saarnaaja sen enempää kuin Hamlet, vaan sen poinzina oli että ei saa lärviä, pilkanteko sattuu pilkkaajan omaan nilkkaan. Varmaan sen vanhemmat varsinkin äiti oli varsinaisia pilkkakirveitä, nauroivat wakawikko Wallulle selän takana, ja myös edessä. Ne oli wickedly funny, ateisteja, Wallu oli kaappiuskova. Pukuhuoneen kaapin ikonostaasissa Dunlopin maila ja Reebokin tohvelit. Ehtoollisviininä hammasmukillinen hiusvettä ja öylättinä mömmötabuja.
ellauri082.html on line 185: Shakespearen erityisesti Hamletin kieli on täydellistä ja ihmiskohtalot ovat raastavia ja taitavasti kirjoitettuja. Esimerkiksi kuningas Lear on vanhan, hampaansa menettäneen ihmisen arkkityyppi. (Se ei näyttele tässä Hamletissa kylläkään. vaan toisessa tuotantojaxossa.)
ellauri083.html on line 512: Spoileri: Kiistanalainen sana riemu putkahtaa esiin suunnilleen eka kerran Halin naamalla kun Pimeyden oza jäätyy lasiin. Tyhmät syljexivät talarineekerit kommentoi sitä. Kazoin alkuteoxesta, se on mirth. Se sana esiintyy Hamletissa Hamletin sedän suussa, joka sanoo naineensa veljensä vaimon with mirth in funeral, and with dirge in marriage. Vahingonilolta tää kuulostaa. Vähän myöhemmin Hamlet sanoo konnakaxikolle menettäneensä kaiken mirthin, tietämättä mixi. Se kuulostaa tosi masixelta, kuten Hal. Muita esiintymiä ei löydy.
ellauri098.html on line 467: John Adams, Isaac Asimov, keisari Augustus, Jane Austen, Dan Aykroyd, L.van Beethoven, Anders Breivik, Emily Bronté, Cassius (Shakespeare) Hillary Clinton, Elvis Costello, Charles Darwin, Mr. Darcy, Ike Eisenhower, Colin Firth, Bobby Fischer, von Frankenstein, Gandalf, Richard Gere, Al Gore (taas), Hannibal (taas), Steven Hawking, G.W.F.Hegel, Herakleitos, Sherlock Holmes, Horatio Hornblower, Thomas Jefferson, Ted Kaczynski (Unabomber), John F.Kennedy, J.M. Keynes, Stanley Kubrik, Meyer Lansky, Ivan Lendl, V.I.Lenin, C.S. Lewis, Martin Luther, Elon Musk, Michelle Obama, John Nash, Martina Navratilova, Isaac Newton, Friedrich Nietsche, Sylvia Plath, Ayn Rand, Rosenkrantz&Guildenstern (Hamlet), Jean-Paul Sartre, Arnold Schwarzenegger (taas), Nikola Tesla, Sun Tzu, Bruce Wayne (Batman), Norbert Wiener, Woodrow Wilson, Mark Zuckerberg
ellauri098.html on line 536: LM Alcott, Alice (Carroll), Captain America, Marcus Aurelius, Belle (Beauty of Beast), Beyonce, Barbara Bush, Jimmy Carter, prinssi Charles, Agatha Christie, Cinderella, Aretha Franklin, Francesco Franco, Forrest Gump, Heinrich Himmler, Kim Kardashian, Robert E.Lee, George Marshall, kuningatar Mary I, Ophelia (Hamlet), Mike Pence, Barbra Streisand, W.H.Taft, Alfred Lord Tennyson, St.Teresa of Avila, Äiti Teresa, Dr.Watson (Holmes), Bruce Willis, Tiger Woods
ellauri111.html on line 39: Dostojevskin hauskimmassa kirjassa "Sedän uni" koomikkohahmot vittuilee Shakespearesta. Shakespearelta kuoli poika Hamnet, sen kuuluisimman julkaisun nimihenkilö on Hamlet. Dostojevskilta kuoli poika Aljosha, sen kuuluisin romaanihenkilö on Aljosha. Kumpi oli ennen, muna vaiko kana? Siinä selvitettävää.
ellauri111.html on line 299: “You mean like in one of Shakespeare’s monologues, like Richard III or Hamlet.”
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri118.html on line 1166: Shakespeare´s Hamlet, the title character disparages his mother, Gertrude, a widow newly married to her husband´s brother. In disgust at her haste to remarry, Hamlet mutters: "Frailty, thy name is woman".
ellauri133.html on line 762: Kolmannen asteen yhteys teki hänestä eksistentialistin ja Hohto feministin. Hän ihaili William Shakespearen töitä ja opiskeli Hamletin, Kuningas Learin ja Othellon johdolla ylioppilaskoetta vastaavaa koetta varten. Whedon sai siitä huonoja arvosanoja, mutta valmistui silti Winchesteristä vuonna 1982.
ellauri203.html on line 446: Hamlet, his Lear.
ellauri266.html on line 168: Gertrudin ja Hecuban välinen kontrasti on syytä huomata. Hamletin mielestä Hecuba oli reagoinut miehensä kuolemaan asianmukaisen ärhäkästi, kun taas Gertrude ei. Shakespeare näyttää nauttineen Hecuban tarinasta, sillä hänet mainitaan Troilus ja Cressidassa (1.2), Titus Andronicuksessa (4.1), Coriolanuksessa (1.3), Cymbelinessä (4.2) ja erityisesti pitkässä runossa Lucrecen raiskaus.
ellauri266.html on line 176: Die Redensart „Das ist mir Hekuba (oder Wurscht)“ im Sinne von „Das bedeutet mir nichts“ geht auf eine Stelle in Shakespeares Hamlet (2. Akt, 2. Szene) zurück. Dort wundert sich Hamlet über die Fähigkeit eines Schauspielers, um das Schicksal Hekubas, der „schlotterigen Königin“ aus uralter Sage, Tränen zu vergießen, während er, Hamlet, trotz des eben erst an seinem Vater verübten Verbrechens, völlig gefühllos bleibe.
ellauri267.html on line 1206: No, Hamlet, ovatko ystävämme, jyrkkä, kasvatettu?
ellauri322.html on line 415: Caroline Mathildes ægteskab og tid som dronning blev præget af hendes mands ændrede sindstilstand. Manden var så gal som et gøgur. I 1770 indledte hun et kærlighedsforhold til kongens livlæge Johann Friedrich Struensee, der blev den egentlige magthaver i Danmark fra 1770 til 1772. Ved kuppet mod Struensee i 1772 blev hun arresteret, ægteskabet med Christian 7. blev ophævet, og hun blev forvist fra Danmark. Hun levede herefter, adskilt fra sine børn, i byen Celle i Tysklyand indtil sin tidlige død som 23-årig i 1775. Matilda vaikuttaa ihan Hamletin äiskältä. Tanskanmaassa on psljon mätää, mutta kuninkaalla oli hyviä rintapastilleja.
ellauri351.html on line 458: The phrase is thought to have originated from the play Hamlet by William Shakespeare. In the play, “though he be mad, there is method in’t” is a line from William Shakespeare’s play Hamlet.
ellauri351.html on line 459: It is spoken by Polonius, the king’s advisor, in Act II, Scene 2. Hamlet has been behaving strangely since the death of his father, and Polonius believes that he is mad. However, Hamlet is actually pretending to be mad in order to buy himself time to carry out his revenge on his father’s killer, Claudius. Polonius is the first person to fall for Hamlet’s act. He believes that Hamlet is truly mad, and he tells Claudius about Hamlet’s strange behavior. Claudius is relieved to hear this, and he believes that Hamlet is no longer a threat. Hamlet’s plan works perfectly. He is able to gather evidence against Claudius, and he eventually succeeds in killing him. The idiom “method in his madness” refers to Hamlet’s clever plan to pretend to be mad in order to achieve his revenge.
ellauri409.html on line 152: Pascal tutki häntä aikomuksenaan purkaa hänet. Silti Penséesissä, aivan hänen elämänsä lopussa, löydämme ajatuskulkuja kulku toisensa jälkeen, ja mitä vähäisempiä ne ovat, sitä merkityksellisempiä, jotka on melkein "nyysittyjä" Montaignesta, siirtokuvia tai sanoja. Rinnakkaiset ovat useimmiten Montaignen pitkässä esseessä nimeltä Apologie de Raymond Sébond – hämmästyttävä kirjoitus, johon Shakespeare myös todennäköisesti nojasi Hamletissa. Itse asiassa, kun mies tunsi Montaignen riittävän hyvin hyökätäkseen hänen kimppuunsa, hän oli jo saanut tartunnan.
xxx/ellauri075.html on line 106: Dès 1895, paraissent, non signés, ses premiers textes littéraires et philosophiques : « Le Problème de la conscience (à propos de Vladimir Soloviev) » et « Georg Brandes sur Hamlet ». C'est aussi l'année d'une crise morale et d'une dépression nerveuse. L'année suivante, il part en Suisse à Genève pour s'y soigner, travaillant à son premier livre, Shakespeare et son critique Brandès, qui paraît en 1898, à Saint-Pétersbourg chez A. Mendeleïevitch, à compte d'auteur et sous le pseudonyme de Lev Chestov. Le livre passe quasiment inaperçu.
xxx/ellauri085.html on line 618: Isä-Jamesin leffoissakin esiintynyt tunteilun ja läpän yhdistelmä sopii sinänsä vallan mainiosti, eikä siinä ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Aristofanes ei ollut järin sentimentaalinen (but cf. here), eikä Rabelais, mutta siitä eteenpäin Hamletin ja Cervantesin kautta Moliéreen, ja Dickensiin puhumattakaan jostain Steinbeckistä ja Saroyanista. Koko jenkkiteeveegenre "romanttinen komedia" on justiinsa sitä.
xxx/ellauri128.html on line 431: John Barrymore (born John Sidney Blyth; February 14 or 15, 1882 – May 29, 1942) was an American actor on stage, screen and radio. A member of the Drew and Barrymore theatrical families, he initially tried to avoid the stage, and briefly attempted a career as an artist, but appeared on stage together with his father Maurice in 1900, and then his sister Ethel the following year. He began his career in 1903 and first gained attention as a stage actor in light comedy, then high drama, culminating in productions of Justice (1916), Richard III (1920) and Hamlet (1922); his portrayal of Hamlet led to him being called the "living American tragedy".
xxx/ellauri174.html on line 142: Kaikkien näiden niin kutsuttujen lintujen värisevät sointisävelet on asennettu Geneven kronometrien tapaan. Ne saatetaan liikkeelle nesteen vaikutuksesta, joka kulkee näiden kukkien oksien läpi. Tämä lintukärpänen voisi myös lausua sinulle Shakespearen Hamletin ääripäästä toiseen ja ilman sumuria, parhaiden tämän hetken tragedioiden intonaatioilla. ― Sinussa on sellainen positivismi, joka tekisi Tuhannen ja yhden yön mielikuvituksen kalpeaksi! huudahti lordi Ewald.
xxx/ellauri225.html on line 372: About Shakespeare, however, Bloom is nothing short of reverential: “My religion is the appreciation of high literature. Shakespeare is the summit. Revelation for me is Shakespearean or nothing.” He admits that much about the Bard still bewilders him. In a moment of rare vulnerability, Bloom admits he longs for more life. Bloom explains his theory of “self-otherseeing,” which allows one to glimpse parts of one’s self that are hidden from conscious view. “Self-otherseeing” also describes “the double-consciousness of observing our own actions and offerings as though they belong to others and not to ourselves.” Bloom insists that Shakespeare’s characterizations of Hamlet, Iago, Cleopatra and Falstaff use “self-othering,” and by watching them we inadvertently learn to think more seriously about ourselves. But he doesn’t show us how this has applied to him, only the declaration that it does so. We are left mystified and dubious.
xxx/ellauri287.html on line 413: Tiukka aikataulu ei jättänyt Luukasalle muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa itse toinen luonnos. Vaikka Sulkeisten luonnos seurasi Luukassin hahmotelmaa, hän huomasi, että hiän oli esittänyt hahmot eri tavalla kuin hän aikoi, liian tätimäisesti. Luukasa viimeisteli käsinkirjoitetun, 121-sivuisen luonnoksensa 1. huhtikuuta. Hän piti prosessia nautinnollisempana kuin Star Warsissa, koska hän tunsi nyt maailmankaikkeuden, mutta hänen oli vaikea kirjoittaa tyydyttävää johtopäätöstä, jolloin se jäi avoimeksi kolmatta elokuvaa varten (Jee-suxen 2. tuleminen, coming soon). Tämä luonnos vahvisti Jee-suxen sisaren Teklan uudeksi hahmoksi, joka osallistui apostolien matkalle, Putinin linna (Kreml) ja hänen tunteensa tsaaria kohtaan, erilaiset voimatasot Naton voimien hallinnassa, Yodan sanajärjestys epätavallinen ja palkkionmetsästäjät, mukaan lukien Ullanlinnan Bob. Luukasas kirjoitti Bobista kuin Miehestä nimettömissä, yhdistäen hänet hylättyyn ideaan Super Rynkystä. Lucasin käsinkirjoitettu luonnos sisälsi maininnan Jahvesta Jee-suxen isänä, mutta koneella kirjoitettu kirjoitus jätti tämän paljastuksen pois. Huolimatta ristiriitaisista tiedoista luonnoksissa, joissa oli mukana Hamletin isän haamu, Luukasa sanoi, että hän oli aina halunnut Jahven olevan Jee-suxen isä ja jättänyt sen pois käsikirjoituksista vuotojen välttämiseksi. Lucas sisälsi elementtejä, kuten Jee-suxen hanin velan Jabballe, ja uudelleenkontekstualisoi Jee-suxen lähtevän Kapernaumista pelastaakseen 12 ystäväänsä. Sulkeisluonnoksessa isäpuoli Joosef käskee Jee-suxen lähtee menee; Luukasa pisti Jee-suxen valizemaan niin. Hän poisti myös kohtauksen, jossa Jeesus tappoi Kaifaan iskusotilaita ilmaistakseen hänen pudonneen pimeälle puolelle. Hän halusi sen sijaan tutkia tätä vasta seuraavassa elokuvassa. Lucas uskoi, että oli tärkeää, että hahmot ovat inspiroivia ja sopivia lapsille. Hänen kirjoittamansa luonnos on nimeltään Apostolien teot: Rooma iskee takaisin.
xxx/ellauri376.html on line 420: Päähenkilö Aleksandr Andrejevitš Chatsky. Joskus merkityksettömän kaunopuheisena hän johtaa anteliasta, joskin epämääräistä kapinaa Famusovien ja Molchalinien vihannesmaista itsekästä maailmaa vastaan. Hänen innostava, nuorekas idealisminsa, hänen intonsa ja elonsa on Romeon perhettä. Perinne kertoo, että hahmo on mallinnettu Pjotr Tšaadajevin, alkuperäisen ja kiistanalaisen venäläisen kirjailijan ja filosofin mukaan, jonka Gribojedov oli tuttu. Merkittävää on, että kaikesta ilmeisestä selkeän persoonallisuuden puutteesta huolimatta hänen roolinsa on venäläisen näyttelijän perinteinen koetinkivi. Suuret Chatskyt ovat yhtä harvinaisia ja yhtä arvostettuja Venäjällä kuin suuret Hamletit Britanniassa.
48