Tämän runon ja muita pitkän häiskän runoja käänsi espanjaksi kolombialainen poeetta Rafael Pombo. Useissa haastatteluissa baseballinpelaaja ja manageri Billy Southworth on maininnut että sen isä luki tätä runoa sille niin usein pienenä, niin että Billy oppi sen ulkoa, ja se on usein inspiroinut sitä aikuisena. Useita lainauxia runosta esiintyy väliruuduissa Buster Keatonin 1922 mykkäelokuvassa The Blacksmith (1922). Vuonna 1938 Tommie Connor, Jimmy Kennedy, and Hamilton Kennedy tekivät siitä koomisen laulu-ja tanssinumeron, jota Glenn Miller lauloi 1990 filmissä Memphis Belle. Repe Sorsa siteeraa siitä pätkän 1953 piirretyssä Duck Amuck. Notta ei se ihan hukkiin mennyt.
ellauri071.html on line 403: Kvaternionit jäivät pitkäksi aikaa vektorilaskennan varjoon, ja vasta viime aikoina Hamiltonin elämäntyö on löydetty uudelleen. Nykyisin kvaternionien algebraa käytetään mm. avaruustekniikassa, robotiikassa, ydinfysiikassa ja tietokonegrafikassa. Kvaternionit ovat vektoriavaruuxia yleisempiä struktuureita. Ne eivät ole enää kuntia, vaan normitettuja jakoalbegroja (normed division algebra, en ole varma suomennoksesta). Niin sanottu karvapallolause (hairy ball theorem) sanoo, että ei ole olemassa kolmiuloitteista reaalinormista algebraa.
ellauri092.html on line 251: Famous Methodist pastors include John and Charles Wesley, Thomas Coke, Richard Allen, and George Whitfield. Present-day well-known Methodist pastors include Adam Hamilton, Adam Weber, and Jeff Harper.
ellauri106.html on line 332: In 1840, the family settled in Hamilton, Ohio, where his father oversaw a Whig newspaper and followed Swedenborgianism.
ellauri119.html on line 398: Paul Van Buren and William Hamilton both agreed that the concept of transcendence had lost any meaningful place in modern secular thought. According to the norms of contemporary modern secular thought, God is dead. In responding to this denial of transcendence Van Buren and Hamilton offered secular people the option of Jesus as the model human who acted in love. Well technically he is dead as well, but his great ideas (that he "borrowed" from the hindoos and the jews) live on.
ellauri119.html on line 402: William Hamilton (1924-2012), a theologian who declared nearly a half century ago that God was dormant if not dead, was remembered at his death for the media impact made by the "death of God movement."
ellauri119.html on line 404: The Time cover for April 8, 1966, with its stark words "Is God Dead?" against a dark background, garnered record sales. So did a 1966 book, Radical Theology and the Death of God, coauthored by Hamilton and Thomas J. J. Altizer. "It was Bill who in the ´60s created the scandal of a death of God theology," Altizer told the Century, adding that Hamilton was the more articulate.
ellauri119.html on line 405: Hamilton, 87, died February 28 of congestive heart failure in the Portland, Oregon, apartment that he shared with his wife of 62 years.
ellauri119.html on line 407: "The death of God is a metaphor," the retired theologian told the Oregonian in 2007. "We needed to redefine Christianity as a possibility without the presence of God." Hamilton had been troubled by such questions since his teens when two friends—a Catholic and an Episcopalian—died while a third friend, the son of an atheist, survived without injury when a pipe bomb the three were making exploded. Talk about theodicy! No fair!
ellauri119.html on line 409: Like Paul van Buren, an Episcopal priest and religion professor at Temple University in the 1960s, Hamilton rejected the existence of God while focusing devotedly on Jesus Christ and affirming that his teachings and example should be followed.
ellauri119.html on line 412: Hamilton had tenure and held an endowed chair, but his reputation for radical theology rendered him and his family unwelcome at a local Presbyterian church and eventually at Colgate Rochester.
ellauri119.html on line 413: As a result, Hamilton left for a position at New College in Sarasota, Florida, teaching there until 1974 when he became dean of arts and letters at Portland State University in Oregon. He retired in 1986.
ellauri131.html on line 224: Uskomaton paljastus: Mekaanikon täydellinen kämmi johti Verstappenin ja Hamiltonin kolariin
ellauri131.html on line 227: Karu kuva kertoo, mitä Hamilton joutui kokemaan: ”Pahemmaksi kipu muuttuu” – britti sivalsi Verstappenia
ellauri226.html on line 57: Tarkemmin sanottuna saatat sanoa, että Beach Boysin pitkä historia riidoista, ystävyyssuhteista ja oikeusjutuista on esimerkki amerikkalaisen luonteen kahdesta puolesta. Brianin puolella meillä on tinkimätön sinisen valtion idealismi, ja Miken puolella meillä on punaisen valtion hyödyllisyys ja kaavasta kiinni pitäminen. Jos ostat Beach Boysin myytin, mikään analogia ei näytä liian korkealta. Puhumme Jefferson vastaan Hamilton, Buckley vastaan Vidal, Gore vastaan Bush, Occupy Wall Street vastaan Tea Partiers. Omien rinnastusten keksimisen pitäisi kestää vain muutama sekunti, joten pane hösselixi. Mites tämä: kusipäät vastaan paskiaiset, kyrpiöt vastaan mulkerot.
ellauri262.html on line 146: Lewis's mother was Florence Augusta Lewis née Hamilton (1862–1908), known as Flora, the daughter of Thomas Hamilton, a Church of Ireland priest, and the great-granddaughter of both Bishop Hugh Hamilton and John Staples. Lewis had an elder brother, Warren Hamilton Lewis (known as "Warnie"). He was baptized on 29 January 1899 by his maternal grandfather in St Mark's Church, Dundela. Jacksie's dad was a second generation immigrant from Wales.
ellauri325.html on line 264: Vuonna 1900 Leacock meni naimisiin Beatrix Hamiltonin kanssa, Sir Henry Pellattin veljentytär, joka oli rakentanut Casa Loman, Pohjois-Amerikan suurimman linnan. Vuonna 1915, 15 vuoden avioliiton jälkeen, pariskunnalle syntyi ainoa lapsi, Stephen Lushington Leacock. Vaikka Leacock rakasti poikaa, kävi pian selväksi, että "Stevie" kärsi kasvuhormonin puutteesta. Hän kasvoi vain neljä jalkaa pitkäksi, ja hänellä oli viha-rakkaussuhde Leacockiin, jolla oli tapana kohdella häntä kuin lasta. Beatrix kuoli vuonna 1925 rintasyöpään. Hänen poikansa pysyi poikamiehenä ja kuoli Suttonissa vuonna 1974.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri371.html on line 664: Washington oli yksi uuden perustuslain säätäjiä ja vuonna 1787 Philadelphiassa kokoontuneessa perustuslaillisessa konventissa hän toimi puheenjohtajana. Hän tuki Alex Hamiltonin ja Juha Adamsin federalisteja. Hänen tärkeimmät tehtävänsä olivat seremoniallisia, sillä presidentin toimi oli nuoralla tanssimista. Hamilton kannatti vahvaa ja yhtenäistä liittovaltiota, kun taas Jefferson olisi halunnut antaa osavaltioille laajat itsemääräämisoikeudet. What else is new.
ellauri371.html on line 680: Kun terävänenäinen rahaministeri Alex Hamilton vuonna 1789 perusti federalistisen puolueen, Tom päätti vastata haasteeseen luomalla pari vuotta myöhemmin oman demokraattis-republikaanisen puolueensa, eli nykyisen demokraattisen puolueen. Täh? Osat ovat vaihtuneet. (Kukaan jenkeissä ei uskaltaudu enää ilmoittautumaan federalistixi.) Jefferson asettui vuoden 1800 presidentinvaaleissa jälleen Adamsia vastaan. Vaalit ajautuivat kahden pääpuolueen, Jeffersonin demokraatti-republikaanien ja Adamsin federalistien taisteluksi. Jefferson voitti vaalit ja nousi näin Yhdysvaltain kolmanneksi presidentiksi.
ellauri382.html on line 585: Erityisherkkä henkilö on erityisherkkä kaasuvalaistukselle, koska hän kyseenalaistaa itseään todennäköisemmin. Kaasuvalaistus on psykologisen manipuloinnin muoto, jolla pyritään kylvämään epäilyksen siemeniä ihmisen mieleen ja saamaan hänet kyseenalaistamaan omaa järkeään. Termi on johdettu Patrick Hamiltonin hittielokuvasta Gaslight, jossa aviomies yrittää saada vaimonsa hulluksi manipuloimalla hänen ympäristöään ja vakuuttamalla tämän olevan tulossa hulluksi.
ellauri382.html on line 588: Gas Light is a 1938 thriller play, set in 1880s London, written by the British novelist and playwright Patrick Hamilton. Hamilton´s play is a dark tale of a marriage based on deceit and trickery, and a husband committed to driving his wife insane in order to steal from her.
ellauri382.html on line 590: Gas Light was written during a 8-year dark period in Hamilton´s life. Six years prior to the play Hamilton was hit by a drunk driver and dragged through the streets of London, leaving him with a limp, a paralysed arm, and a disfigured face. Two years later, Hamilton´s mother took her own life.
xxx/ellauri068.html on line 454: Oidipus-juoni Grimmin “12 poikalasta” sadussa toistuu Kikkelimyrkytyxen Saderusetissa, ja minä kuzun sinut kazomaan sitä lurkissa Disneyssä. “Veljexet olivat täynnä sitä, ja halasivat tyttöä kyrvät ojossa"” Mary Hamilton Fry, 1912
xxx/ellauri165.html on line 213: "Mary Hamilton", or "The Fower Maries" ("The Four Marys"), is a common name for a well-known sixteenth-century ballad from Scotland based on an apparently fictional incident about a lady-in-waiting to a Queen of Scotland. It is Child Ballad 173 and Roud 79.
xxx/ellauri165.html on line 215: In all versions of the song, Mary Hamilton is a personal attendant to the Queen of Scots, but precisely which queen is not specified. She becomes pregnant by the Queen's husband, the King of Scots, which results in the birth of a baby. Mary kills the infant – in some versions by casting it out to sea or drowning, and in others by exposure. The crime is seen and she is convicted. The ballad recounts Mary's thoughts about her life and her impending death in a first-person narrative.
xxx/ellauri165.html on line 222: That Mary Hamilton has borne a babe

xxx/ellauri165.html on line 225: Oh rise, arise Mary Hamilton

xxx/ellauri165.html on line 235: Oh rise arise Mary Hamilton

xxx/ellauri165.html on line 272: Come down, come down Mary Hamilton

xxx/ellauri165.html on line 288: The last verse suggests Mary Hamilton was one of the famous Four Maries, four girls named Mary who were chosen by the queen mother and regent Mary of Guise to be companion ladies-in-waiting to her daughter, the child monarch Mary, Queen of Scots. However their names were Mary Seton, Mary Beaton, Mary Fleming and Mary Livingston.
xxx/ellauri165.html on line 296: The story may have been transferred from a wholly different context. It has been noted that it most closely matches, rather than any event in Scotland, the legend of Maria Danilova Gamentova, daughter of an expatriate branch of the Clan Hamilton established in Russia by Thomas Hamilton during the reign of Tsar Ivan IV (1547–1584). A lady in waiting to Tsarina Catherine, second wife of Tsar Peter I "The Great" (who later succeeded him as Catherine I), Mary Hamilton was also the Tsar's mistress. She bore a child in 1717, who may have been fathered by the Tsar but whom she admitted drowning shortly after its birth. She also stole trinkets from the Tsarina to present them to her lover Ivan Orlov. For the murder of her child, she was beheaded in 1719.
xxx/ellauri165.html on line 299:

This Hamilton was definitely not a saint nor a virgin.