ellauri015.html on line 93: Oven avaa Taisto Tammen mummo, hymyilevä rouva Hagert.
ellauri031.html on line 683: Välittäjäporras on pieniruokaisia hyödyllisiä idiootteja, jotka toimii pyyteettä kädestä suuhun periaatteella, taivaan lintuja jotka ei kynnä eikä kylvä, ottaa minimisti väliä, poimii kuormasta appelsiineja. Herrat maxavat eikä surminkaan anna linnun pudota käsistä, niin halpaa agenttia ei löydy muualta. Kaarlon porukat tyytyy osaansa pikkuprofeettoina ja paikallisina mesenaatteina, vielä kurjempien sädekehäisinä auttajina. Ne tykkää ravata oikuttelevalla raamattubussilla tuttuja pölyisiä reittejä ja tapailla uusia pokia, joista tulee pian vanhoja tuttuja. Niissä on vähän postimies Patea ja Kalle-Anttonia, vaeltavan juutalaisen ja Kalle Hagertin veriä. Postillan tuo Pate jokaisen luo.
ellauri031.html on line 781: Karl Anton Konstantin von Schoultz (Kalle-Anttooni, 1922-2013) oli humanististen tieteiden kandidaatti, lehtori ja YK-sotilas. Siitä tuli mustalaisten sulttaanin Kalle Hagertin luottomies. Se kirjoitti myös tyttökirjan Anita, mustalaistyttö. Schoultzin sukua näkyy tulleen Liettuasta Ruoziin 1600-luvulla, joku Martin Szkultet juurena. Venäjältäkin niitä näyttää Suomeen pörränneen. Minkä puun takaa lie sukua Solveig von Schoultzille, Lennart Segerstråhlen siskolle. (Solveig kyllä erosi hyvissä ajoin von Schoultzista. Nimi jäi, vaikka sittemmin nai säveltäjä Bergmannin.) Lennartin aika kökkö (mutta kallis) lintutaulu meni Marjalle, tai oikeammin Iso-Masalle. Siellä se nyt komeilee niiden olohuoneen sohvan takana. Masan piuhat on perstaantuneet, virta katkeilee. Se ei osaa enää sanoa edes lintu, Segerstråhlesta puhumattakaan. Solveig syntyi 1907 ja kuoli 89-vuotiaana 1996. Se oli suomenruozalainen modernisti ja radiopersoona. Kirjoitti lastenkirjan Petra och silverapan (1932). Sillä olis muistelmat, selviäiskö Kalle-Anttoonikin sieltä? Oiskohan Kalle-Anttooni voinut olla Oscarin jälkeläisiä, senaatin kääntäjän, jolta vietiin nazat ja aatelistitteli kun se kieltäytyi lähtemästä mukaan maailmansotaan? Kalle Anttooni lähti YK-sotilaaxi vapaaehtoisesti. Nils von Schoultz ei ole sukua, sen nimi oli väärennös. Sekin oli sotaisa, osallistui tuulimyllytaisteluun Kanadassa. Punatakit hirtti sen 1838, vaixe pyysi anteexi.
ellauri040.html on line 285: Tuurilla ei ole dialogia, vaan Richardsonin tyylistä oratio obliquaa: Paavo sanoi että... Äiti hämmästeli että... Veikko totesi että... Näiden johtoverbien luetteloa on kasvattaneet lehdistönkin tyhjäntoimittajat tyyliin hymyili rouva Hagert, Taisto Tammen mummo. Nää kirjat on kuin Deleuzen ja Guattarin pilkkaamia juuriharjoja. Epäsuoran esityxen moduxia hinkattiin latinantunneilla. Suomessa se on helppoa: aina mennään indikatiivilla.
ellauri041.html on line 1976: Ruozin radiossa työskennellyt mustalainen Kyösti Hagert on saanut tarpeexensa kermaperseistä. Ne onkin aivan käsittämättömän luotaantyöntäviä. "Nu blev det visst lite dålig stämning", ne sanoo hihittäen, jos joku esittää eriävän mielipiteen. Ruozalaisia ratkaisuja ei saa arvostella, kritisoiminen olisi samaa kuin izensä pitäminen tyhmänä. Omien virheiden läpikäynti on epäruozalaista. Hemmetti, niissä on NIIN paljon samaa kuin amerikkalaisissa. Kumpikaan ei ole saanut nauttia maansa miehityxen herkkua moniin aikoin. Maistuis varmaan teillekkin. Sweden is the best part of Switzerland, sanoo itä-intiaani ääliö luihunoloiselle svenskitoimittajalle ruozalaisessa Netflix-sarjassa. Luihu toimittaja nyökyttelee auliisti.
ellauri047.html on line 994: Hagerteja, Mohammedeja ja muita matuja kehotetaan suomentamaan nimensä jos ne haluu kotoutua Suomen ihmemaahan. Naamarikin olis hyvä vaihtaa, mutta vaikeampaa. Michael Jacksoninkin nenänvalkaisuohjelma kusi kintuille. Oulun Houruloista tuli Hoffreneja ja Hoffrenista Hiekkala. Barkmaneista tuli Carlsoneja. Joskus nuorena mietin nimenmuutosta Kaarnaxi, niinkuin bark, honaatko. Lauri Kaarna kuulostaisi joltain Outsiderin sankarilta.
ellauri211.html on line 295:

Totta puhuen ei tämä tekohämmentyneenä hymyilevä persepääkään ole ihan eilisen teeren poika kuvalehtien keskiaukeamaärvönä. Kun hän kihlasi tunnetun valokuvamallin, vasta Njuu Jorkista maahan laskeutuneen bisnesenkelinsä, heidän yhteinen taipaleensa alkoi ei vähempää kuin Ilta-Sanomissa ja Hymy lehdessä! ja heidän suuret häänsä huomattavassa Hämeenkyrossä nousivat Seuran ja Annan etusivuille! Turha häntä on tyrkkiä lavatähden paasipojaksi! Siitä äkämystyneenä hämäläinen Ranu alkoi ize pyytää roskalehdiltä haastatteluja lupaa kysymättä savvoo viäntävältä Katrilta. Ranu myhäili salaperäisenä ja näppi ize izestään belfieitä. Tiesihän sen etukäteen ettei siitä mitään tullut, olivat ihan eri kaliiperia, toinen kestojulkkis toinen wannabe. Hui kuinka Ranu onkin vastenmielinen. Se kuzuu äxäänsä vuoroin laulajaxi vuoroin lavatähdexi. Izeään se tituleeraa kyrvänpää-expertixi. Potkut saaneen peesarin voimatonta kiukkua. Tampereen oikeistosiiven Aamulehdessä, jossa perusporvarillinen Ranu on vakisenttaaja, sekä huomattavassa Hämeenkyrön Sanomissa saa peesarikin palstamillimetrejä. Mahtavan tonniston narsisti! Iltalehden Aila Seppalän puffi on Ranusta "puhtaasti ja kauniisti kirjoitettu." "Katse ja kädenpuristus kertovat paljon. Pana Rajalan terse on rehevä ja lämmin, mahanalusote avoin, utelias ja leikkisä, miehen suoro Sentun pöydän alla vahvistaa ennakkotuntemuksen: Pan on Katrinansa ansainnut." Vizi mitä tuubaa! Jutussa käydään mallikkaasti läpi miehen työhistoria, hänen kirjoittamansa Sillanpään elämäkerta odottaa vielä kolmatta ja huipentavaa osaansa, hänen näytelmäsovituxkistaan on äsken nähty Elämä ja aurink Molojunkaterina, Pyynikille on tulossa Ale ellers on työn alla nuskailtavana Tamge Temerin historian toinen osa. Dosent pissii hunajaa ja tunnustelee töröhampaisen TV-lasisen Aila Meriluodon mahanalusta. Markku Envallilta meni pari vuotta uuden onnen aforisointiin. Kiireinen jokapaikan dosentti aikoo selvitä nopeammin. Ranun izetunto on horjahteleva. Ilmi narsisti! Kazeet kääntyivät Hämeenkyrössä kun Ranu tuli ostamaan Seura-lehteä. Katrin vanhemmat haisee kaskisavulta ja Bertta mummi on riuskasti hymyilevä murretta pulppuava kansannainen. Hizi Ranu kopioi naistenlehtityyliä. Oven avaa Taisto Tammen mummo, hymyilevä rouva Hagert. Ranu lukee Seura-lehdestä rakastaako hän oikeasti Katria. Onko Katrin maalaisporukat sille riittävästi hienoja? Vinoiliko vääräleuka Wexi Koistinen sille salamielisesti jotenkin? Panu antaa ymmärtää että tyhmä Katri on Ranuun aivan lääpällään, Ranu miettii vielä ostopäätöstä. Höh, avattu pakkaus on ostopäätös.
ellauri244.html on line 150: Kauraprinsessan takautuvat kannanotot ovat ällistyttävän tätimäisiä. Vaikka Anja oli izekin perusrotinkaisia, meritokraattinen säätytietoisuus oli tapissa. "Aina eivät kirjallisten punkkarien ja kadun peruspogoajien näkemykset menneet aivan sulavasti yksiin. Meidän väitoskirjojen ja romaanien parissa häärineiden saattoi joskus olla hiukan vaikea ymmärtää nipin napin tarkkailuluokalta selvinneen rock-lyyrikon pelkistä kirosanoista koostuvia kontribuutioita, ja päinvastoin." Ja tää kohta on suoraan naistenlehdestä: plaaplaaplaa, "hymyilin" "miehelle" (ohraprinssi). Oven avaa Taisto Tammen mummo, hymyilevä rouva Hagert.
ellauri244.html on line 261: Jotain kokousrutiinia please, sanoi E. Saarinen perunaleivoxen takaa. Eski kirjoittaa de Sadesta ja punkista. Hyi hittolainen, sado-masosarjakuvia. Yököttäviä retapeppuja. Punapää oli vanha Nudika. Harrin kultakalat kultakalamaljassa olivat Usko ja Toivo. Niinpä tietysti. Kolmas olisi sitten luottamus, mutta naaraita ei ollut. Harrilla on kirjoitusjumi, sen äiti hymyilee kuin Taisto Tammen mummi, vanha rouva Hagert. Ajatella, mitään hampuuseja ja rahvasta ei enää ole olemassakaan, ihasteli mummi. Luulet vaan. Niitä on vaan entistä enemmän. Annoit minulle tärisevän dildon jossa luki: Nöyryys & intohimo. Sen nimi oli Pukari. Vittu mitä tuubaa. Sori siitä, paljas sori.
ellauri290.html on line 106: Kalle Hagertin kamun Karl von Schoultzin tunnetuimmissa kirjoissa Seikkailu Suezilla ja Seikkailu Siinailla suomalaiset YK-miehet paljastavat salajuonet ja pelastavat ripeällä toiminnallaan rauhan Lähi-itään. Kirjojen hyvä paikallistuntemus johtuu siitä, että von Schoultz oli mukana Suomen ensimmäisessä rauhanturvaoperaatiossa Suezin alueella 1956–1957.
ellauri299.html on line 474: Ilkka Malmbergin mukaan Honkajoen repliikkejä on vaikea lukea romaanista ilman että Tarmo Mannin ääni alkaa kuulua. Oven avaa Tarmo Mannin mummo, hymyilevä rouva Hagert.
ellauri301.html on line 485: Annika muistuttaa enemmän katkeraa viinan tappamaa isäänsä kuin huoraavaa äitiään. Aina nää hahmot on rikkinäisistä perheistä. Se jotenkin kuuluu asiaan. Annika ei oikeastaan pitänyt suklaasta. Annikan mummo hymyilevä rouva Hagert on pääministerin ex-emännöizijä. Annika siis kuuluu aivan Ruåzin demareiden sisärenkaaseen. Annika on tuhoisa sosdem puolueen uskottavuudelle.
xxx/ellauri227.html on line 601: Annika muistuttaa enemmän katkeraa viinan tappamaa isäänsä kuin huoraavaa äitiään. Aina nää hahmot on rikkinäisistä perheistä. Se jotenkin kuuluu asiaan. Annika ei oikeastaan pitänyt suklaasta. Annikan mummo hymyilevä rouva Hagert on pääministerin ex-emännöizijä. Annika siis kuuluu aivan Ruåzin demareiden sisärenkaaseen. Annika on tuhoisa sosdem puolueen uskottavuudelle.
13